Ladataan...
Isyyspakkaus

Tartun vihdoin aiheeseen, josta olen halunnut kirjoittaa jo useamman kuukauden ajan: unelmaduuni.

Viittaan tässä tietysti Satu Rämön ja Hanne Valtarin keväällä ilmestyneeseen kirjaan Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät (WSOY) ja samasta aiheesta poikineeseen podcast-sarjaan Unelmaduunarit, josta on ilmestynyt jo seitsemän jaksoa.

Sekä kirja että podcast ovat lämpimien suositusten arvoiset kaikille, jotka miettivät, mitä haluaisivat tehdä isona.

* * *

Kirjan viimeistelin jo kauan sitten kesällä, mutta jäin hautomaan asiaa mielessäni, sillä en oikein osannut tarttua blogssani tähän teemaan mistään näkökulmasta. Uusi podcast-sarja antoi lisää ajateltavaa, ja nyt päätin yrittää jäsennellä ajatuksiani omista unelmahommistani.

Alkuun on korostettava, että kirjassa ei todellakaan ole kyse vain siitä, miten blogin pitämisestä voi tehdä itselleen ammatin. Kirjassa käsitellään toki sitäkin teemaa, ja blogiyrittäjyydestä kiinnostuneet saavat varmasti kirjasta paljon irti. Aihetta käsitellään kuitenkin myös laajemmin: sekä kirjassa että podcast-sarjassa haastatellaan useiden alojen edustajia, jotka kertovat, miten he ovat tehneet juuri omasta intohimon kohteestaan itselleen työn. 

Hannelle se oli täysipäiväinen blogiyrittäjyys. Satu taas on monialayrittäjä, joka tekee töitä myös toimittajana ja matkailuyrittäjänä ja pitää Reykjavikissa designliikettä. Podcast laajentaa aihetta vielä enemmän työssä viihtymiseen ja työn ja vapaa-ajan tasapainoon, ja se on todella mielenkiintoista ja laadukkaasti toteutettua kuunneltavaa.

Miksi tähän teemaan oli siis niin vaikea tarttua? Siksi, että jumiuduin ajattelemaan liiaksi juurikin kaikkia yrittäjyyteen ja itse itsensä työllistämiseen liittyviä asioita, ja mietin vain, että yrittäjyys ei ole minun unelmani. En edes usko siihen, että voisin elättää itseni sillä suurimmalla intohimollani.

Se ei ole blogin pitäminen.

1. Blogi

Aivan ensimmäisenä on todettava, että vaikka kirjoitankin blogia aktiivisesti ja saan siitä nykyisin jopa jonkin verran tuloja, en todellakaan haaveile täysipäiväisestä blogin pitämisestä tai blogiyrittäjyydestä.

Tavallaan olen ammattibloggaaja ja blogiyrittäjä jo nyt, mutta omasta näkökulmastani se on edelleen harrastus ja yrittäjänäkin pidän itseäni valeyrittäjänä.

Toimeentuloni ei ole kiinni blogiyritykseni menestyksestä eikä toiminnassani ole taloudellista riskiä. Voin lopettaa blogin pitämisen milloin vain, jos siltä tuntuu ja keskittyä sen sijaan päivätyöhöni, eikä talouteni siihen kaadu. Blogituloni eivät tietenkään ole edes sellaisella tasolla, että heittäytyminen täysipäiväiseksi yrittäjäksi olisi niiden perusteella mahdollista.

Kyse ei ole siitä, että pelkäisin yrittäjyyttä, vaan että en yksinkertaisesti halua sitä. En jaksaisi myydä itseäni mainostajille ja muille kumppaneille vuodesta toiseen enkä myöskään pitäisi siitä epävarmuudesta, mikä koko alaan liittyy.

Eniten mietin kuitenkin sitä, mitä tapahtuu, kun blogini jonain päivänä väistämättä tulee tiensä päähän.

Blogit vetävät nyt hyvin, mutta jos joku kertoisi tänään harkitsevansa täysin uuden blogin perustamista ansaintamielessä, kehottaisin varautumaan siihen, että tuloja ei ole odotettavissa pitkään aikaan, ja hankkimaan pääasialliset tulot jostain aivan muualta. Monet nykyisin täysipäiväisistä bloggaajista ovat pitäneet blogejaan jo vuosikaudet ja aloittaneet silloin, kun blogeja oli ylipäänsä vähemmän. Tyhjästä blogin aloittavan pitää tehdä sisältöä melko pitkään ennen kuin kaupallisuudesta voi edes haaveilla.

Vaikka välillä kadehdinkin sitä, miten Hanne ja muut täysipäiväiset bloggaajat pystyvät paneutumaan blogiinsa ja postaustensa aiheisiin niin paljon syvällisemmin ja monipuolisemmin kuin mihin itselläni on resursseja, olen tyytyväinen kun tiedän, että minun ei ole myöskään pakko kirjoittaa, jos en halua. Jos on huono päivä. Jos väsyttää. Jos ei ole mitään sanottavaa. Jos vaan on paljon muuta tekemistä. Nykyinen postaustahtini on itseni määrittelemä, ja voisin tehdä vaikka kaksi postausta kuukaudessa, jos siltä tuntuisi.

Pidän toki kirjoittamisesta ja blogin pitämisestä, enhän sitä muuten tekisi, mutta jos jonain päivänä tuntuu siltä, että elämässäni on liikaa asioita, blogi on se, josta tulen tinkimään ensimmäisenä.

2. Intohimo

Mitä sitten tekisin, jos minun ei tarvitsisi miettiä lainkaan taloudellisia tai muitakaan realiteetteja?

Laulaisin. Laulaminen on ollut aina suurin intohimoni ja se, mihin olen käyttänyt eniten vapaa-aikaani viimeiset kolmekymmentä vuotta.

En silti ole koskaan pitänyt sitä varsinaisesti realistisena tulonlähteenä, ja ura esiintyvänä taiteilijana ei ole myöskään asia, joka toteutuu vain siksi, että sitä itse haluaa.

On muistettava myös, että se että itse haluaa tehdä jotain, ei tarkoita, että joku toinen haluaa maksaa siitä jotain. Tästä muistutetaan myös kirjassa, ja kannustetaan tekemään suunnitelmia ja laskelmia siitä, voiko unelmatyöllään myös elää.

Tietenkään kaikkia munia ei ole pakko laittaa samaan koriin ja tuloja voi kerätä useista lähteistä. Jos se suurin intohimo tuottaa vain vähän, lisätuloja voi tehdä siihen liittyvällä asialla tai aivan jollain muulla tavalla kuten Satu kuvailee kirjassa.

Ehkä olen liiankin realistinen ja turvallisuushakuinen, mutta en oikeastaan edes haluaisi yrittää tehdä omasta intohimostani työtä. Ja entä jos siinä onnistuisinkin? Jos siitä tulisi työtä, olisiko se sitten kuitenkaan sitä, mistä tässä oli kyse: unelmaduunia?

Ehkäpä onkin hyvä pitää intohimo ja varsinainen työ toisistaan erossa? Se voi silti olla jotain josta pitää.

3. Unelmaduuni

Vasta kun aloin kirjoittaa tätä postausta, havahduin siihen, että minähän olen nimenomaan tehnyt itselleni työn siitä, mistä pidän. Se vain sattuu olemaan yrittäjyyden sijaan palkkatyötä toisen palveluksessa. Kyseessä ei ole suurin intohimoni, laulaminen, mutta se on silti asia, joka on alkanut vapaa-ajan harrastuksesta ja muuttunut työksi määrätietoisen työn tuloksena.

Innokkaasta mobiilipelaajasta ja Angry Birds -fanista tuli siis pelituottaja Roviolla.

Ensimmäiset kolmetoista (!) vuotta työurallani kipuilin väärillä toimialoilla. Pidin kyllä monista asioista työssäni, mutta vähintään yhtä moni asia tuntui pidemmän päälle väärältä. Olin kuitenkin jo niin syvällä väärällä uralla, että kurssin oikaiseminen tuntui hankalalta. Tiesin, että alaa vaihtamalla joutuisin ottamaan myös uramielessä askeleen alaspäin ja tinkimään palkastani, joten aivan tuosta noin vain en sitä ollut valmis tekemään. En myöskään tuntunut keksivän, mikä työ kiinnostaisi sen enempää. Turhauduin ja ahdistuin.

Kävin työnantajani tarjoamassa uraneuvonnassa, ja pohdimme yhdessä, mitkä ovat ne asiat työssäni, joista pidän ja mitkä ne, joista en pidä.

Ongelmani ei ollut työnantaja, sillä pidin työpaikastani ja kollegoistani. Ongelma ei ollut myöskään IT-hommissa vaan siinä, mitä työni varsinainen sisältö ja sen lopputuotteet olivat. Erityisesti konsulttina en nähnyt oikeastaan koskaan mitään konkreettista, sillä omat tuotokseni olivat lähinnä dokumentteja ja abstrakteja suunnitelmia.

Halusin työhön lisää hauskuutta. Halusin toimialalle, josta olen aidosti kiinnostunut. Halusin työhön, jossa tehdään asioita alusta loppuun. Halusin työhön, jossa tehdään tuotteita tai palveluita kuluttajille. Halusin myös ensimmäistä kertaa ikinä niin sanotusti pöydän toiselle puolelle - siis tekemään asiakastyön sijaan projekteja omalle organisaatiolleni. Lisäksi toivoin, että työni vaatisi edes jonkinlaista luovuutta. Tietysti toivoin, että voisin rakentaa uutta uraa sen kaiken tietämyksen päälle, jota minulla jo oli tietojärjestelmistä, teknologiasta, analytiikasta ja niihin liittyvien projektien hallinnasta.

Nyt jälkikäteen ajateltuna ratkaisu oli naurettavan yksinkertainen: pelituotanto sisältää kaiken sen, mitä edellä kuvasin.

Ainoa ongelma oli vaan se, että minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta pelialalta enkä halunnut aivan harjoittelijanakaan aloittaa. Olin hakenut kerran aiemmin töitä eräästä pelifirmasta, mutta silloin en päässyt edes haastatteluun. Aloin siis seurata säännöllisesti alan työpaikkoja selvittääkseni, millaisia tehtäviä ylipäänsä on tarjolla ja katsellakseni, olisiko avoinna jotain, johon voisin hakea.

Viisi vuotta sitten päätin, että seuraava työpaikkani on Rovio. Pidin kovasti Angry Birdsesista, ja haaveilin, että voisin itsekin päästä tekemään änkkäreitä tai edes jotain järjestelmiä pelien taustalla. Kaupallis-tekninen taustani ja ymmärrykseni IT-projekteista oli tietysti hyvä lähtökohta, ja ajattelin sopivan tehtävän löytymisen olevan vain ajan kysymys. 

Se tehtävä löytyi, kun olin tytön kanssa hoitovapaalla vuonna 2013, ja myöhemmin samana vuonna aloitin teknisenä projektipäällikkönä Rovion pilvipalveluyksikössä. Tehtävä oli teknisempi kuin mistä olin varsinaisesti kiinnostunut, mutta se oli hyvä paikka aloittaa ja tutustua sekä firmaan että toimialaan.

Pelituottajan tehtävät tuntuivat vielä silloinkin hyvin kaukaisilta, mutta pääsin seuraavan vuoden aikana vetämään useamman pelin lanseerauksia ja tutustumaan sitä kautta pelien tuotantoon. Näissä hommissa minusta tuli puolivahingossa myös uuden Angry Birds -pelin tuottaja, ja myöhemmin minua pyydettiin siirtymään virallisesti tuottajan tehtäviin kyseisestä tuotannosta vastuussa olevaan studioon.

Sittemmin olen työskennellyt kolmen vanhemman Angry Birds -pelin jatkokehityksen parissa ja nyt olen sopinut alustavasti aloittavani jonkin uuden pelin tuottajana, kun palaan hoitovapaaltani huhtikuussa.

Jos nyt silmäilen uudelleen listaa asioista, joita toivoin työltäni silloin, kun vanhat työt ahdistivat, voin iloisesti todeta pelituottajan pestin täyttävän kaikki toiveeni. Tuottajana pääsen vielä olemaan tekemisissä joka ikisen pelituotantoon liittyvän osa-alueen kanssa ja pystyn hyödyntämään työssäni kaikkea sitä, mitä olen opiskellut ja tehnyt aiemmissa työpaikoissani.

Olenko siis unelmaduunissani? Taidan olla. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, mutta kuka tietää, missä olen kymmenen tai viidentoista vuoden päästä.

* * *

Vaikka Satun ja Hannen kirjan lähtökohta olikin palkkatyön jättäminen ja yrittäjäksi ryhtyminen, omasta harrastuksesta voi todistettavasti tehdä työn myös jonkun toisen palveluksessa. Sekin vaatii rohkeutta, pitkäjänteisyyttä ja jonkin verran hyvää tuuria. 

Ja vaikka oma uratarinani on hieman toisenlainen kuin Satun ja Hannen kirjassaan kuvailemat, minun on helppo yhtyä tähän kehotukseen:

"Tee itsellesi työ siitä mistä pidät." 

On paljon hauskempi tehdä töitä, kun töihin on kiva lähteä ja kun omista töistä voi kertoa muille ylpeydellä.

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Myimme hiljattain kirpputorilla pois isot kassilliset tarpeettomiksi tai pieniksi käyneitä lastenvaatteita ja muita tavaroita, ja mukana oli myös tyttösen leluja. Saimme neuvoteltua hänen kanssaan, että jos hän laittaa myyntiin omia tavaroitaan, hän saa ostaa niiden myyntituotoilla itselleen jotain kivaa lelukaupasta. Ihan mitä vain.

Tarkat myyntitulot per tavara eivät olleet tiedossani, mutta päätimme, että 20 euroa on sopiva summa.

Lähdin hänen kanssaan siis kaupungille jännittäen, mitä hän lelukaupasta löytäisikään. 

Tein tietysti selväksi, että rahaa on sen 20 euroa, ja sen pitää riittää. Sillä voi ostaa yhden tai useamman asian, mutta ne eivät saa maksaa yli 20:ta euroa.

Valinta osoittautukin yllättävän vaikeaksi. Ei hän todellakaan kahminut hyllyistä kaikkea, mitä näki, vaan harkitsi ja punnitsi asioita ja katseli hintoja. Sitten mietittiin riittävätkö rahat ja mitä jotkin tuotteet maksaisivat yhdessä.

Kerran hän jo sanoi, että haluaisi pinkit pom pomit, 11,99 €, mutta taisin näyttää niin hölmistyneeltä, että kysyttyäni vielä "Mitä ihmettä sä niillä oikein teet? Haluatko sä ihan oikeasti tuollaiset? Mitä varten?" hän totesi itsekin, että voisi hän katsella vielä jotain muutakin.

Sitten hän huomasi toisessa hyllyssä Tuhkimon peruukin, alennuksessa 7 €, ja se todettiin hyväksi löydöksi, kun Tuhkimon asukin oli jo kotona olemassa. Vaan mitä tehdä lopuilla rahoilla?

Samassa hyllyssä peruukin kanssa oli Frozen-koruja, ja hän tarrautui johonkin susirumaan rihkamapakkaukseen, 11,99 €. Silloin minun oli kuitenkin jo hieman peräännyttävä tästä "osta mitä vain"-ajatuksesta.

Selitin parhaani mukaan, että tätä täsmälleen samanlaista krääsää tulee joka kuukausi Prinsessa-lehden mukana, ja nämä kyseiset korut ovat aivan suhteettoman kalliit. Kerroin myös, että ei ole mikään pakko ostaa mitään, vaan rahat voi myös säästää. Ja että jos säästää pidempään ja laittaa säästöön useamminkin, voi joskus ostaakin jotain isompaa ja kalliimpaa, johon tämä alkuperäinen 20 euroa ei olisi riittänyt.

Ja kuinka ollakaan.

Poistuimme kaupasta peruukin ja 13 euron vaihtorahojen kanssa.

Loistopäätös!

Onko se nyt ihana?

Voi miten voikin tyttö olla niin kaunis ja viisas!

Katsellaan toiste sitten jotain muuta, kun on säästetty rahaa vähän enemmän.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

WTD Media Oy:n toimitusjohtaja Tolmatsova kävi meillä illallisella. Nata on toiminut useamminkin erinomaisena mentorina blogiasioissa, ja tälläkin kertaa hän pääsi vääntämään minulle asioita rautalangasta samalla, kun nautimme Rouvan kokkaamaa parsaillallista.

Blogi on ollut minulle ensisijaisesti harrastus, joka on jossain vaiheessa alkanut tuoda myös pientä lisätuloa.

En ole koskaan halunnut kutsua itseäni ammattibloggaajaksi (sillä ammattini on edelleen jotain aivan muuta), en ole pitänyt itseäni blogiyrittäjänä (eihän minulla ole edes yritystä) enkä todellakaan haaveile, että olisin joskus täysipäiväinen bloggaaja (pidän liikaa päivätöistäni ja siitä, että tiedän, minkä verran saan palkkaa ensi kuussa).

Kaupallisten yhteistöiden lisääntymisen myötä olen kuitenkin alkanut pohtia yhä enemmän sitä, kannattaako minun kuitenkaan laskuttaa blogitöitäni verokortilla ja näin ollen sekä nostattaa veroprosenttiani että maksaa palkkioista melko kovaa ansiotuloveroa.

Kaikki "oikeina" bloggaajina pitämäni tutut ovat neuvoneet useaan otteeseen, että minun kannattaisi perustaa yritys, jonka kautta tekisin blogitöitä.

Viimeksi puhuin aiheesta Satu Rämön kanssa (joka puolestaan julkaisi juuri hiljattain Unelmahommissa-kirjan Hanne Valtarin kanssa), ja nyt palasimme tähän teemaan Natan kanssa. Osakeyhtiön perustaminen olisi kuulemma toiminimeen verrattuna edullisempaa minulle (syistä, jotka joku muu saa selittää.) Itse en ole suoraan sanoen ollut aiemmin kiinnostunut koko asiasta, tai kun olen yrittänyt ottaa jostain selvää, kiinnostukseni on lopahtanut siihen, miten monimutkaiselta yrityksen perustaminen on tuntunut. Ja kun se oma liikevaihtokin oli aiemmin niin pientäkin.

Mutta entäpä jos se tästä yhtäkkiä kasvaisikin? Tai ihan vaikka pysyisi nykyisellä tasolla? Osakeyhtiö kuulemma kannattaisi.

Nukuin yhden yön yli, harkitsin asiaa vielä aamulla ja - hups - perustin osakeyhtiön.

Yhtiö aloittaa virallisesti toimintansa 1.6.2017 ja siitä lähtien tätä blogia kirjoittaa toimitusjohtaja Koivisto. Olisin nimittänyt Rouvan hallituksen puheenjohtajaksi, mutta silloin olisimme tarvinneet jonkun kolmannen henkilön (aikuisen) varajäseneksi. Nyt olen itse hallituksen ainoa jäsen ja firman ainoa työntekijä. Vaikka aikamoinen perheyritys tämä blogin pyörittäminen kyllä on.

Päivätyötäni en aio edelleenkään jättää, mutta nyt taidan jo joutua hyväksymään omalla kohdallani myös termit ammattibloggaaja ja blogiyrittäjä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos kävit eilen somessa, et voinut olla huomaamatta hashtagia #pinghelsinki. Kyseessä oli nyt kolmatta kertaa järjestetty sisältö- ja vaikuttajamarkkinoinnin bisnesfestivaali, jonka kohdeyleisöä olivat sekä me sisällöntuottajat (#contentguru) että yritykset, jotka ostavat sisältöjä (#businesshippie).

Itsekin ilahdutin perhettäni viettämällä ensimmäisen isyysvapaapäiväni festivaaleilla.

Osallistuin tapahtumaan ensimmäistä kertaa enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Lähdin kuitenkin avoimin mielin katsomaan, mistä on kyse, ja sovin jopa pari tapaamista kaupallisista yhteistöistä kiinnostuneiden tahojen kanssa. Kaiken kaikkiaan osallistujia taisi olla kuutisensataa, joista sisällöntuottajia n. 250.

Tällä kertaa tapahtuma oli hyvin helposti saavutettavissa, tarkemmin sanottuna Jätkäsaaren Clarion-hotellissa.

Ja kylläpä oli hauska päivä ja ilta! Alun perin en ollut ajatellut edes tehdä koko tapahtumasta postausta, mutta sitten alkoi tuntua, että minun on sekä taltioitava blogipostukseen se hyvä fiilis, mikä eilisestä jäi, että kiittettävä kaikkia tapahtuman järjestäjiä ja muita osallistujia tämän fiiliksen mahdollistamisesta!

Enkä todellakaan ollut kuvauskeikalla, kuten kuvista näkyy. 

Keynote-puheenvuoroista erityisesti sisältömarkkinointiguru Ann Handleyn esitys oli inspiroiva, ja hän oli puhujana erinomainen. Youtube-tähti Casey Neistat (7 miljoonaa tilaajaa) oli itselleni aiemmin tuntematon suuruus, mutta tubettajille hänen tapaamisena oli varmasti iso juttu.

Iltapäivällä, keynote-puheiden välissä, porukka jakautui useampiin huoneisiin kuuntelemaan keskusteluja ja puheita itseään kiinnostavista teemoista.

Itse kävin kuuntelemassa Satu Rämön emännöimän erittäin mielenkiintoisen paneelikeskustelun, jossa aiheena oli oman työn hinnoittelu ja sen vaikeus.

Toinen sessio sen jälkeen käsitteli virtuaalitodellisuutta sisällöntuotannossa, ja siinä kolmen yrityksen edustajat kertoivat omista virtuaalitodellisuusratkaisuistaan, ja lopputuloksena todettiin, että teknologia on nyt olemassa, vielä tarvittaisiin se sisältö.

Parasta antia olivat kuitenkin ne kaikki muut ihmiset siellä. Oli hauska tavata sekä järjetön määrä tuttuja ja puolituttuja tyyppejä, joista osan oli tavannut aiemmin vain virtuaalisesti, että aiemmin tuntemattomiakin ihmisiä. Vaikka monien bloggaajien kanssa tavataankin toisinaan, harvoin tulee oikeasti keskusteltua niin paljon ja niin syvällisesti vain bloggaamisesta ja bloggaamisen kaupallisesta puolesta. Oli mielenkiintoista kuulla toisten bloggaajien lukijamääristä, sivulatausmääristä ja kaupallisista yhteistöistä.

Ja tietysti ihan siitä muustakin sisällöntuotannosta. Olen nimittäin ollut varovaisen kiinnostunut sekä videoiden että podcastien tekemisestä, mutta niiden tuottaminen on kuitenkin jäänyt ajanpuutteen lisäksi myös idean putteeseen. Että mitä sitten muka sanoisi ja ketä se kiinnostaisi. Jatkan edelleen asian harkintaa.

Ja kyllähän siellä tietty syötiinkin. Clarionin ravintolassa tarjottu lounas ja illallinen olivat todella erinomaiset, ja jälkiruokabuffet'ssa olisin tarvinnut tarjottimen herkuilleni.

Iltabileet jatkuivat yöhön asti. Lähdin kotiin yhdeltä.

Yksi tapahtumasta hyötynyt taho oli varmasti Clarion. Sumuisen aamun jälkeen tuli aurinkoinen iltapäivä ja ilta, ja kuvat hotellin 16. kerroksen Sky Roomista täyttivät sosiaalisen median. Hotellissa yöpyneet vieraat näyttivät jakaneen hyvän määrän videoita ja kuvia myös aamu-uinneiltaan hotellin kattokerroksen uima-altaalla.

Kiitos siis vielä kerran järjestäjille kutsusta ja upeista järjestelyistä, ja toiset kiitokset kaikille, joiden kanssa ehdin eilen jutella! Oli tosi hauskaa! Ja jäi jotenkin poikkeuksellisen hyvä fiilis kaikesta! Ensi vuonna toivottavasti uudelleen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: OP

Kun minua pyydettiin mukaan OPn tuottamaan #Alkuja-podcast-sarjaan, ajattelin aivan ensin, että ohjelmassa keskusteltaisiin tiukasti taloudesta. Kävi kuitenkin ilmi, että keskustelu Maria Veitolan ja Tuomas Rajalan käsittelisi aivan kaikkea muuta, ja rahaa ei taidettu mainita sanallakaan.

Uskaltauduin kuuntelemaan oman jaksoni itse vasta aivan pari päivää sitten, ja ilokseni puhuin suurin piirtein järkeviä, vaikka kysymyksiin ei ollut juurikaan aikaa miettiä loppuun asti harkittuja vastauksia. Ohjelma on julkaistu siis täysin leikkaamattomana.

Jäin kuitenkin pohtimaan vielä tätä talouspuolta, varsinkin luettuani Tuomaksen kirjoittaman tekstin siitä, miten neljän lapsen isänä hän tulee käyttämään lastensa kasvattamiseen noin puoli miljoonaa euroa siihen mennessä, kun he ovat täysi-ikäisiä. Huh!

Kahden lapsen kanssa kustannukset jäävät toki siitä puoleen, mutta on se 250 000 euroakin aikamoinen summa ajatellen, että se kaikki on todella pois jostain muusta seuraavien 18 vuoden aikana.

Perhettä perustaessa monikaan ei varmasti suunnittele lasten määrää siitä koituvien kustannusten perusteella tai päätä olla hankkimatta lapsia (vain) siksi, että lapset tulevat kalliiksi kukkarolle. Silti talousasiat tulevat väistämättä eteen - varsinkin, jos perheen vanhemmat ovat pidempiä aikoja kotihoidon tuella.

Meidän perheemme talous on siten vakaalla pohjalla, että sekä Rouva että minä olemme olleet vakituisissa töissä jo vuosituhannen alkupuolelta asti. Olemme saavuttaneet tulotason, joka mahdollistaa sen, että voimme pakollisten menojen jälkeen ostaa sen, mitä tarvitsemme ja rahaa riittää myös ulkona syömiseen ja lomamatkoihin. Olemme onneksi tehneet omat asuntokauppamme hyvään aikaan ja asuntoamme varten ottamamme laina oli varmasti vain puolet siitä, mitä joutuisimme ottamaan tänä päivänä samaa asuntoa varten.

Arkinen taloutemme perustuu kuitenkin melko säännöllisiin tuloihin ja menoihin, ja yllättävät isot ostokset vievät käyttelytilin saldon melko helposti aika alas. Ulkona syöminen ja lomamatkat ovatkin suurin piirtein ainoita asioita, joihin niin sanotusti törsäämme, ja muuten emme juurikaan shoppaile tai ostele asioita ostamisen ilosta.

Olemme jo pitkään laittaneet kuukausittain pienen summan OPn rahastoihin, ja vuosien varrella säästöjä on kerääntynyt melko mukavasti. OPn omistaja-asiakkaat saavat rahastoja ilman merkintä-, vaihto- ja lunastuskuluja. Osan rahastosijoituksista päätimme käyttää viime kesänä puutarhamökkimme hankintaan, jotta emme tarvinneet lainaa koko kauppahintaan. Lisäksi olemme laittaneet silloin tällöin rahaa erilliselle säästötilille, joka toimii puskurina, jos eteen tulee yllättäviä isoja kuluja.

Nyt, kun Rouva on äitiysvapaalla ja omakin suunnitelmani on jäädä joksikin aikaa hoitovapaalle pojan kanssa, joudumme varmasti ensi vuonna laskemaan tarkemmin, mihin rahat riittävät, kun säännöllisen palkan sijaan onkin pärjättävä kotihoidon tuella.

Pidän todennäköisenä, että tulen ensi vuonna hyödyntämään OPn asiakkaana yhtä lapsiperheille tarjottavista OPn #Perheenlisä-eduista, joka on maksuton asuntolainan lyhennysvapaa. Etu on tarkoitettu perheille, joissa on 9.5.2016-31.12.2017 välisenä aikana alle vuoden ikäinen lapsi tai joihin on syntymässä lapsi.

Muut #Perheenlisä-edut ovat veloitukseton lapsen terveysvakuutus vuodeksi sekä NewLife-henkivakuutus maksutta molemmille vanhemmille. #Perheenlisä-etupaketti lapsiperheille on OPn neljäs #Suominousuun-avaus. Se lanseerattiin helpottamaan uusien perheiden alkuja silloin, kun taloustilanne voi olla tiukimmillaan, ja auttaa omalta osaltaan kirittämään maamme talouskasvua.

Talousasioiden ollessa kunnossa voi keskittyä muuhun elämään, ja lapsiperheessä sitä todella riittää.

Jos et vielä käynyt kuuntelemassa #Alkuja-podcasteja, tee se ihmeessä nyt! Uusi jakso ilmestyy noin kerran kuukaudessa, ja jaksot ovat saatavilla Taloudessa.fi-sivustolla sekä suosituimmilla podcast-alustoilla kuten Soundcloudissa ja Tuneinissä

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: OP

Kävin tällä viikolla nauhoittamassa Maria Veitolan ja Tuomas Rajalan kanssa podcastin OPn Alkuja-sarjaan.

Alkuja on osa OPn #Perheenlisä-kokonaisuutta, joka on lanseerattu helpottamaan uusien perheiden alkuja silloin, kun taloustilanne voi olla tiukimmillaan. Tähän liittyvä #Perheenlisä-etupaketti on neljäs OPn #Suominousuun-avaus, joka pyrkii sekä tuomaan etuja OPn asiakkaille että luomaan positiivista virettä Suomen talouteen.

Alkuja-podcast-sarjaa juontaa Maria Veitola, ja se käsittelee vanhemmuutta erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi edellisissä jaksoissa Hanne Valtari ja Olga Temonen keskustelivat Marian kanssa, onko lapsen hyvä asua maalla vai kaupungissa, ja Karoliina Sallinen ja Maaret Kallio käsittelivät eroa lapsiperheessä. Nyt aihe oli astetta kevyempi, ja me kaksi isää kerroimme omia kokemuksiamme isyydestä ja lapsista.

Keskustelu eteni laidasta laitaan, ja siinä sivuttiin sekä isyyden positiivisia että negatiivisia puolia. Arki ei ole tietenkään pelkkää hymyä vaan päiviin mahtuu myös kiirettä, väsymystä ja kireitä hermoja. Toisinaan tuntuu, että aikaa rentoutumiseen ei ole yhtään ja joinain päivinä on myöhässä joka paikasta.

Nämä ja muut podcastit löytyvät OPn sivuilta: https://taloudessa.fi/blogi/podcastit/. Uusi jakso julkaistaan joka kuukausi ja se on kuunneltavissa taloudessa.fi-sivustolla sekä suosituimmilla podcast-alustoilla kuten Soundcloudissa ja Tuneinissä.

Yksi Marian ensimmäisistä kysymyksistä podcastissa oli, miten lapseni kuvailisi isäänsä. Kysymys tuli niin yllättäen, että en osannut sanoa siihen hätään muuta kuin että "isi on ihana". Asia jäi vaivaamaan sen verran että päätin kysyä asiaa tytöltä itseltään.

Hei, kertoisitko isille, millainen isi sinun mielestäsi on? 

"Sillä on pysty tukka ja hassu nenä ja aina jotkin paidat päällä. Ja ne on lyhythihaiset."

Ahaa, miksi se nenä on hassu? 

"Siksi kun siinä on karvaa."

Ai viikset?

"Niin. Ja sitten sillä on parta, joka johdattaa tukkaan."

* * *

Useista yrityksistä huolimatta en onnistunut saamaan tytöltä vastausta siihen, millainen isi on isänä tai ihmisenä. Kysymys taisi olla liian abstrakti neljävuotiaalle. "Ihana" ei myöskään ollut sana, jolla tyttö isiä kuvaili.

Sain kuitenkin selville, että on erityisen kivaa, kun isi vie leikkipuistoon, leikkii piilosta tai pelaa kimbleä. Pyyhkeitä tuli siitä, että isi näprää kotona liiaksi tietokonetta tai jotain peliä ja vain istuu vauva sylissä.

Totta toinen puoli, ja vaikka pyrinkin ajoittamaan tietokoneen näpräämiseni siihen aikaan, kun tyttö on jo nukkumassa, joskus on vain pakko hoitaa joitain asioita. Ja vauvan kanssa on kyllä ollut istuskeltua sohvalla tovi jos toinenkin, ja kyllä silloin on tullut pelattua aika lailla myös pelejä. No juu, myönnetään, kyllähän sitä kännykkää tulee hipelöityä toisinaan muutenkin vähän turhan paljon.

Se tuntuu kyllä olevan osa vanhemmuutta, että on jatkuvasti jostain huono omatunto. Erityisesti siitä, jos on hermostunut jostain liian helposti ja korottanut ääntään niin, että lapselle on tullut siitä paha mieli. Nelivuotias osaa kyllä painaa oikeista nappuloista, ja toisinaan jopa tuntuu, että hän yrittää tahallaan saada isin hermostumaan. Aikuisen pitäisi tietysti olla kuin viilipytty ja suhtautua kaikkeen huumorilla, mutta kun aina ei vaan pysty.

Oli kuitenkin helpottavaa kuulla, että tytön mukaan isi tykkää kaikkein eniten hänestä ja vauvasta - eikä esimerkiksi tietokoneesta ja puhelimesta.

* * *

Yritin hieman myöhemmin lähestyä tätä "millainen isi on"-kysymystä toista kautta, ja alku olikin lupaava:

Millainen äiti on?

"Äiti on ihana ja kaunis ja sillä on aina nuttura ja se tykkää musta kovasti!"

Ahaa! No entäs isi?

"Isi on peikko."

Miksi?

"Kaikki miehet on peikkoja."

Iltasadun ja hyvänyön laulun jälkeen yritin vielä kerran, olisiko tytöllä jotain uutta sanottavaa isistä.

Vieläkö haluaisit sanoa jotain siitä, millainen isi on?

"Isi on ihana."

Oikea vastaus!

Iloista isänpäivää kaikille isille!

Share

Pages