Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt kuules ihan mielipidekysymys. Kun olen miettinyt sellaista asiaa, että pitäisikö blogini kuville antaa enemmän tilaa. Muutin nyt kokeen vuoksi sisältöpalstan leveyttä huomattavasti leveämmäksi kuin aiemmin ja ajattelin kysyä, että mitä pidät. Kysymys liikuttaa lähinnä niitä, jotka lukeva blogia tietokoneella.

Kuvat ovat nyt noin 50 % leveämpiä kuin aiemmin, joten vaakakuvat näkyvät paremmin mutta pystykuvista tulee jo todella isoja. 

Mitä sanot: pidetäänkö vai vaihdetaanko takaisin? Sinulle minä tätä blogia teen, itselläni on kaikki kuvat käytössä täysikokoisina. Käy toki katsomassa muutama vanhempi juttu, jossa on enemmän kuvia, niin näet, miltä ne näyttävät.

Olen onneksi ladannut kuvat jo pitkään tuplakokoisina blogiin, joten niiden resoluutio riittää hyvin ylöspäin skaalattavaksi.

//Edit 14.6.2017: Blogin palstanleveys on palautettu jo ennalleen, sillä leveämpi sisältöalue sai murskakritiikkiä sekä luettavuuden että pystykuvien liian suuren koon vuoksi.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tuossa se oli ensin, sohvan käsinojalla, kuten niin monet sadat kerrat aiemminkin.

Tuossa se oli vain hetkeä myöhemmin, lattialla, johon se putosi selkä edellä.

Apua!

Vaikka tyttäreni mielestä puhelin onkin isin tärkein asia, kyllä tavarapuolella MacBook Proni ylittää tärkeydessä kaiken muun ihan jo pelkästään tietokoneen sisällön vuoksi.

Ja nyt todella pudotin tietokoneeni lattialle näyttö edellä sillä seurauksella, että näyttö meni hajalle. Toivottavasti kyse ei ole isommasta ongelmasta, mutta se selviää vasta, kun huolto on tutkinut potilaan kunnolla.

Onneksi olin tällä kertaa melko varma, että koneen varmuuskopiot ovat kunnossa, mutta silti aina pelottaa, että toimivatko ne oikeasti ja niin edelleen. Ensisäikähdyksen jälkeen kävin kaivamassa varmuuskopiosta kaikkein tärkeimmät tiedostot Rouvan koneelle varmistaakseni, että ne ainakin ovat tallessa. Uusimmat varmuuskopioini olivat vajaan viikon takaa, eli jos jotain peruuttamatonta olisi tapahtunut, olisin menettänyt vain viimeisen viikon aikana tekemäni asiat, mikä ei olisi ollut paljoa.

Akuutein harmi oli, että olin juuri käsittelemässä kuvia eilistä piparkakkujuttua varten, enkä ollut ehtinyt siirtää kuvia vielä Lilyyn. Kun koneesta tuli käyttökelvoton, jouduin tekemään kaiken uudelleen käyttäen Rouvan konetta (onneksi ostin hänelle kesällä syntymäpäivälahjaksi uuden MacBookin), ja jouduin asentamaan siihen ensin käyttämäni kamerasoftan ja kuvankäsittelyohjelman. Onneksi juttua varten ottamani kuvat olivat sentään edelleen tallessa kamerassani.

Olen viime aikoina sattumoisin kiinnittänyt muutenkin paljon huomiota tietokoneeni varmuuskopioihin erityisesti valokuvien vuoksi.

Pitkään kuvien määrä oli niin rajallinen, että kaikki kuvani mahtuivat kannettavan tietokoneen muistiin, mutta viimeisen muutaman vuoden aikana sekä blogin pitämisen että järjestelmäkameran myötä kuvien määrä ja koko ovat kasvaneet huomattavasti. Jouduinkin harkitsemaan useampaan kertaan, miten ratkaisisin kuvaongelmani eli sen, että kuvani eivät voi sijaita tietokoneellani, mutta minun pitää voida päästä niihin tarpeen tullen käsiksi hyvin helposti aivan kuin ne olisivat tietokoneellani.

Samaan ongelmavyyhteen kietoutui myös puhelimeni ja sen kuvakirjasto, sillä vaikka puhelimeni muisti on melko iso, kyllä senkin täyteen saa melko helposti, kun vaan räiskii kameralla menemään eikä paljoa poistele huonoja otoksia.

Nyt olen päätynyt hajautettuun malliin, jonka olen pystyttänyt syksyn aikana.

1) MacBook Proni varmuuskopiointiin käytän Applen TimeCapsulea, joka tekee varmuuskopioit automaattisesti ja langattomasti ilman, että minun pitää itse muistaa tehdä muuta kuin tarkistaa ajoittain, että varmuuskopioinnissa ei ole ollut ongelmia.

Jostain syystä TimeCapsule nimittäin saattaa joskus kadota tietokoneen näkyvistä, mikä vaatii laitteen boottauksen. Näin oli käynyt juuri viime viikolla. TimeCapsule toimii myös langattoman verkon tukiasemana, joten monille pelkkä MacBook ja TimeCapsule ovat aivan riittävä ratkaisu omaan kotiin, jos vaan kaikki kuvat mahtuvat vielä tietokoneen muistiin.

Valokuvien ja videoiden säilyttäminen tietokoneella ei ole kuitenkaan paljon kuvaavalle pidemmän päälle hyvä ratkaisu, sillä niiden määrä ei yleisesti ottaen vähene vaan lisääntyy. Pelkälle TimeCapsulelle niitä ei viitsi siirtää, sillä silloin ne ovat jälleen vain yhdessä paikassa ilman varmuuskopioita.

2) Harkinnan jälkeen päädyin ostamaan kotiini oman QNAP-verkkolevypalvelimen, jossa on kahdennettu kiintomuisti. Nyt voin siis siirtää tietokoneeltani ei-aktiivisessa käytössä olevat tiedostot kotipilveen, jossa ne ovat asteen verran paremmassa turvassa, sillä ne on kopioitu fyysisesti kahdelle kiintolevylle. Jos siis toiseen levyyn tulee fyysinen vika, tiedot ovat tallessa toisella levyllä. Ja mikä hienointa: pääsen näihin tiedostoihin kotona ollessani käsiksi kuin ne olisivat koneellani ja selaimen kautta silloinkin, kun en ole kotona.

3) Aivan täydellistä disaster recoveryä tälläkään ei saavuteta, eli olen vielä tutkiskellut vaihtoehtoja tehdä verkkolevypalvelimen sisällöstä varmuuskopio pilveen. Olen testannut Googlen Cloud Storagea, jonka hinnoittelu on hyvin edullinen, ja sen suuruusluokka minun datamäärilläni on vain joitain kymmeniä senttejä kuukaudessa.

Hyvä puoli ratkaisussa on se, että QNAP-verkkolevypalvelimeni voi asettaa tekemään varmuuskopiot täysin automaattisesti. Palvelun asentaminen ja käyttöönotto vaatii tosin hieman teknistä ymmärrystä, eikä selvästi ole tarkoitettu aivan jokaiselle. Varmuuskopiointi on myös melko hidasta ensimmäisellä kerralla, ja työ kannattaa pilkkoa pienempiin palasiin resurssienkäytön minimoimiseksi. Tämä työ on itsellänikin vielä kesken.

4) Puhelimen valokuvia siirsin aiemmin talteen ensin tietokoneelle mutta se alkoi tuntua liian raskaalta ja tietokoneenkin muisti kävi vähiin. Nyt päätin ostaa lisää tallennustilaa Google-tililleni ja ottaa käyttöön Google Photosin. Kun otan kuvia tai videoita puhelimellani, Google Photos siirtää ne automaattisesti talteen Googlen pilveen. Tämän jälkeen kuvat ovat katseltavissa kaikilla mobiililaitteilla ja myös selaimen kautta, ja palvelu toimii vielä hämmentävän nopeasti. Google Photosissa on myös hienot hakuominaisuudet, ja se osaa jopa luokitella kuvia aiheiden mukaan.

Jos omaan käyttötarkoitukseen riittää heikompi kuvanlaatu, Google tarjoaa palvelun täysin ilmaiseksi, mutta jos kuvat ja videot haluaa talteen alkuperäisellä resoluutiolla, Google veloittaa tilan käytöstä. 100 Gt tilaa Google Drivella maksaa tällä hetkellä 1,99 €/kk.

Vielä en ole osannut päättää, olisiko Google Photos oikea ratkaisu myös edelliselle kohdalle 3), sillä kyse on lähinnä kuvista ja videoista. Katsellaan.

* * *

Toissapäiväinen episodi tuskin siis vaatii tietojen palauttamista varmuuskopioilta, mutta muistutti hyvin niiden tärkeydestä. Kaiken muun ehkä voisikin vielä korvata tai oppia elämään ilman, mutta kaikkien viimeisen 14 vuoden aikana otettujen valokuvien ja videoiden katoaminen olisi aikamoinen tragedia.

Mitenkäs sinun backupisi on hoidettu?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kamerani objektiivin zoomi meni jumiin Tokion-matkalla. Se käynnisti ketjureaktion, joka johti koko kuvauskalustoni uusimiseen runkoineen ja linsseineen. Tässä uusi Canon EOS 6D -kamerani.

Mitenkäs tässä näin kävi?

Kun olin viemässä rikkoutunutta objektiivia kameraliikkeeseen huollettavaksi, tutustuin varmuuden vuoksi objektiivivalikoimaan. Enhän minä ilman objektiivia voisi olla, jos huollossa kestäisikin pidempään.

Siitä ajauduin sitten katselemaan myös kameroiden runkoja, sillä vaikka olen ollut tyytyväinen neljä vuotta käytössäni olleen Canon EOS 7D -kamerani kuviin, olen myös miettinyt toisinaan rungon päivittämistä - lähinnä saadakseni täyskennoisen kameran.

Katselin Canonin vaihtoehtoja (olen aina kuvannut vain Canonin digikameroilla, enkä uskalla vaihtaa merkkiä), ja säikähdin täyskennoisen EOS 5D:n hintaa, 3 000 €. En minä nyt ehkä ihan niin kovasti ole uuden kameran tarpeessa.

Mutta mikäs tämä on? EOS 6D, täyskennolla. Wi-fi-yhteys. GPS. Hinta Rajalassa 1 500 €. Hmm, ja uuden Sigma AF 24-105 mm zoomiobjektiivin kanssa yhteishinta 1 700 €.

!!!

Harkittuani asiaa noin minuutin ilmoitin Rouvalle ostavani uuden kameran. Ja jo pari tuntia myöhemmin palasin kotiin leveästi hymyillen.

Viikonloppu menikin sitten uuteen leluun tutustuessa. Ja nyt olen jo aivan rakastunut.

Kaikkein parasta on wi-fi yhteys. Kuvat siirtyvät ensinnäkin kamerasta langattomasti tietokoneelle tai vaikkapa puhelimeen. Vieläkin hienompaa on kuitenkin kameran ohjaaminen tietokoneella!

Miten paljon helpompaa olisi ollut esimerkiksi Gastronaatti-kirjan kuvien ottaminen, jos minulla olisi ollut käytössä tämä kamera ja Macillani EOS Utility? Kun kamera on kerran laitettu jalustaan ja asetettu oikealle korkeudelle, kaiken muun voi säätää tietokoneelta. Laukaisimen painaminen ei täräytä kameraa, ja kuva siirtyy automaattisesti tietokoneeni kovalevylle, joten näen lopputuloksenkin heti. Jos mukana ei ole läppäriä, kameraa voi ohjata myös puhelimen Camera Connect -appsilla. Aah...

Otin muutamia ruokakuviakin (näette jotain jo huomenna), ja huomasin, että kuvia myös tarvitsee ottaa vähemmän, kun ei ole tarvetta ottaa "vielä varmuuden vuoksi" muutamaa (kymmentä) lisäkuvaa.

No, nälkähän kasvaa syödessä.

Kameran mukana tullut zoomiobjektiivi on oikein hyvä yleisobjektiivi, mutta alan harrastajat varmasti suosittelevat vaikkapa juuri ruokakuvaukseen kiinteällä polttovälillä olevia linssejä. Ottamissani kuvissa polttoväli oli 35 ja 50 mm:n välillä, joten katselin, olisiko Rajalan objektiivivalikoimassa jotain tältä väliltä, mielellään käytettynä.

Canon EF 40mm f/2.8 STM -objektiivi käytettynä 160 euroa. Kurvasin heti työpäivän päätteeksi Postitalon Rajalaan, testasin objektiivia ja päätin ottaa sen mukaan.

Nyt minulla on siis pientäkin pienempi linssi, joka myös pudottaa laitteen painon ehkä puoleen siitä mitä zoomiobjektiivin kanssa.

Tämän linssin kanssa en ole päässyt vielä tositoimiin, mutta koemielessä ottamani kuvat vaikuttavat lupaavilta, ja polttoväli aika sopivalta moneen käyttöön. Linssi sopinee jopa yleislinssiksi zoomiobjektiivin sijaan, mikä helpottaa sen mukana kantamista. (Alla oleva koekuva käsittelemätön ja rajaamaton, kamera pöydällä.)

Kyllä vaan voi uusi elektroniikka tehdä miehen tyytyväiseksi.

Enkä malta odottaa, että pääsen kuvaamaan lisää.

Ketjureaktio tosin jatkuu edelleen, ja nyt tuli tarve katsoa, millaisia jalustoja olisi tarjolla. Kun pitäisi olla sellainen, jolla voi kuvata ylhäältä päin ilman, että kameran jalat tulevat näkyviin...

* * *

Jos muuten olet kiinnostunut ostamaan vanhan Canon EOS 7D -kamerani, laita meiliä. Vaikka siinä ei olekaan wi-fi-yhteyttä ja kenno ei ole täyskenno, hyvät kuvat sillä ottaa. Olenhan kuvannut sillä yhden kirjankin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Saattaa olla, että vain toinen bloggaaja ymmärtää asian vakavuuden, mutta kerrotaan silti.

Elämäni tärkein esine on tietokoneeni. Siellä on kaikki. Sillä teen kaiken. Sen toiminnasta riippuu hyvin iso osa siitä, mitä teen normaalisti päivittäin.

Sitten se menee rikki, kun olen lomamatkalla, enkä edes tiedä, milloin olen seuraavan jossain kaupungissa pidempään kuin yhden päivän.

Auts.

Vaihtoehdot:

  • a) Vien koneen huoltoon perjantaina Helsingissä ja toivon, että se on valmis samana päivänä. Jos ei, noudan sen... elokuussa.
  • b) Vien koneen huoltoon ensi viikolla Jyväskylään, jonne on mökiltä vain tunnin ajomatka, ja olen ilman konetta ainakin ensi viikon puoliväliin.
  • c) Käytän toista konetta. Siis työkonetta, joka minulla on kyllä kotona.

Ongelma on, että kotikoneeni on Apple Macintosh, jossa olen käsitellyt kuvat Aperture-nimisellä ohjelmalla, ja sitä taas ei ole saatavilla työ-PC:lleni.

Olen jo pidempään pohtinut, että minun pitäisi vaihtaa Aperturesta Adobe Lightroomiin, sillä Apple on lopettanut Aperturen tuen, ja Lightoomissa on myös joitain ominaisuuksia, joita Aperturessa ei ole. Monet kuvaajat ovat myös suositelleet Lightroomia useampaan otteeseen.

Selvä homma. Ehkäpä nyt on aika vaihtaa Lightroomiin ja opetella käyttämään sitä.

Lataan sen työ-PC:lleni ja sitten kun oma koneeni on kunnossa, saan ladattua ohjelman myös sille ja jatkaa sen kanssa.

Sovittu.

Huh. No nyt kuvat on ainakin saatu kamerasta ulos, ja pääsen valitsemaan ja käsittelemään niistä parhaat! Sitten pitäisi vaan opetella käyttämään Lightroomia.

Nyt voin ainakin viedä oman Maccini huoltoon huoletta ja noutaa sen sitten, kun se on valmis. Vaikka elokuussa.

Share