Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, Elsa-mekko on palannut!

Jo vain! Onhan se päällä leikitty syksystä lähtien paljonkin, mutta nyt mekko pääsi ulkoilemaan Musiikkitaloon, kun vein tytön kuuntelemaan Helsingin kaupunginorkesterin Linnanjuhlat-konserttia, joka oli osa HKO:n kummilapsiprojektia.

Konsertti oli siten erityinen, että kummilapset kutsuttiin ensimmäistä kertaa Musiikkitalon pääsaliin, ja soittamassa oli koko sinfoniaorkesteri.

Konsertin teema oli siis juhlat linnassa, ja vieraita kehotettiin pukeutumaan sen mukaisesti. Ei tarvinnut kahdesti käskeä.

Ennen konserttia oli mahdollista kuulla satuja ja askarrella paperiviuhka.

Itse konsertti kesti kolmisen varttia, mikä oli sopiva aika pienille kuuntelijoille.

Mukana oli sekä lastenlauluja että myös aikuisempaan makuun uppoavia kappaleita. Heti alussa Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen juhlamarssin ensisävelet toivat kylmät väreet.

Tsaikovskin Pienten joutsenten tanssissa mukana oli myös pieniä ballerinoja, joita nähtiin esiintymässä myös muissa kappaleissa.

Konsertti päättyi Johann Strauss vanhemman Radetzky-marssiin, jonka me vanhemman sukupolven edustajat muistamme Pelle Hermannin tunnusmusiikkina.

Kylläpä oli kiva konsertti, ja sinfoniaorkesteri kuulostaa vaan livenä niin hienolta! Ja on hienoa, että lapsillekin järjestetään näin tasokkaita tapahtumia!

Onkohan tässä jokin koira haudattuna? Että lapset saadaan näin kiinnostumaan... voi kauhistus... KLASSISESTA MUSIIKISTA!

Hyvin toimii tämä juoni ainakin meidän kohdallamme. Isi kiittää ja napsauttaa Radio Classicin taas päälle.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Tehdäänkö jotain tosi yllättävää keskiviikkona?" tekstasin Rouvalle.

(Vanhempani tulivat meille hoitamaan lasta muutamaksi päiväksi, joten saimme keksiä jotain - mitä tahansa - tekemistä useammalle illalle.)

"Niin...? Kuulostaa jännittävältä!", hän vastasi.

"Mennään kuuntelemaan Franz Lisztin Dante-sinfoniaa Musiikkitaloon! Helsingin kaupunginorkesterin konsertti."

Todella. Olemme puhuneet usein ja pitkään, että pitäisi käydä klassisen musiikin konserteissa, kun meillä on lähellä noin hieno musiikkitalokin. Olemme myös innostuneet klassisesta musiikista niin kovasti, että emme kotona muuta enää kuuntelekaan. Mutta että saisi aikaiseksi ottaa selvää vaikkapa Helsingin kaupunginorkesterin tai Radion sinfoniaorkesterin ohjelmistosta, tilata lapselle hoitaja ja hankkia liput...

Nyt sattui tilaisuus kohdalle, ja esityskin kuulosti kiinnostavalta. Alkuun HKO ja Latvian valtionkuoro esittivät Alexander Raskatovin bysanttimessun kuorolle ja sinfoniaorkesterille, ja väliajan jälkeen oli Dante-sinfonian vuoro. Orkesteria ja kuoroa johti Andres Mustonen.

Bysanttimessu oli modernia klassista ja ei kaikkein helpointa korvalle. Teos oli täynnä atonaalisuutta ja dissonansseja, ja oma korvani kaipaisi enemmänkin perinteisiä sävellajeja, kauniita sointuja ja selkeitä rytmejä. Lisztin sinfonia oli klassisempi ja helpompi, ja pidin siitä kovasti. Onhan se hienoa kuulla iso teos livenä sadan muusikon soittamana. Pääsimme vielä eturiviin, varmaan peruutuspaikoille, ja siitä oli hauskaa seurata muusikoita työssään.

Ja nyt taas mietitään Rouvan kanssa, että pitäisi käydä useamminkin. Olisi tietty kaikkein helpointa, jos HKO tai RSO järjestäisivät Greatest Hits -tyyppisiä konsertteja, joissa soitetaan vain kaikkein tunnetuimpia klassisia säveliä, mutta se ei taida olla ammattimuusikoille kaikkein mieluisinta puuhaa. 

Pitäisi siis ottaa se riski, että menee vain kuuntelemaan jotain itselle aiemmin tuntematon konserttoa tai sinfoniaa. Ei kai siinä voi kovin pahasti käydä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäinen Helsinki, voi miten olenkaan kaivannut sinua! Tällä viikolla olet onneksi päässyt muistuttamaan, että olet olemassa, ja tänään tuntui jopa kuin olisit siirtynyt muutaman leveyspiirin etelämmäksi.

Hassua, miten kuuden tunnin aikana voikin tuntea kuin olisi käynyt jossain ulkomailla, vaikka ei ole poistunut kotoaan muutamaa kilometriä kauemmaksi.

Lähdimme matkaan pyörillä, ilman sen kummempia suunnitelmia, ja päädyimme tekemään rengasmatkan eteläisen Helsingin ympäri.

Kaikki lähti siitä, kun Rouva oli saanut liput Sibelius Finland Experienceen Musiikkitalossa. Kesän viimeiset esitykset olivat tänä viikonloppuna, joten päätimme lähteä tänään koko perheen voimin katsomaan, mistä on kyse.

Kolmen vartin mittaisessa esityksessä kaksi pianistia esitti muutamista Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista sovitukset kahdelle pianolle, ja loppuhuipennus oli tietysti Finlandia. Kylmät väreet ja kyynel silmäkulmassa, niin käy joka kerta, kun kuulen teoksen, ja pianosovitus oli erityisen hieno.

Kun tyttö vielä Valse tristen aikana halusi kovasti tanssia (siirryimme hänen kanssaan katsomon takaosaan), Finlandiaa hän kuunteli sylissäni ja kuiskasi aivan spontaanisti korvaani: "Kaunista musiikkia."

Konsertin jälkeen Musiikkitalon aulassa tarjoiltiin karpalomehulasilliset. Tyttö kutsui sitä karkelomehuksi.

Mitäs sitten? Syömään johonkin?

"Hei, minun on pitänyt monta vuotta käydä siellä Mechelininkadun etiopialaisessa!" keksin. "Nyt mennään sinne. Ja sinnehän pääsee kätevästi Baanaa pitkin." (Baana on vanhaan tavarajunakuiluun rakennettu kevyen liikenteen ohitustie, jota pitkin pääsee Töölönlahdelta Etu-Töölöön ja Ruoholahteen saakka ilman risteävää liikennettä.)

Baanan toisessa päässä etiopialainen ravintola Kuningatar Saba (tai Queen Sheba) (Mechelininkatu 8) on ollut olemassa jo neljä vuotta, mutta vasta nyt saimme aikaiseksi käydä tutustumassa etiopialaiseen keittiöön. Ja kyllä kannatti!

Etiopialaisen ruoan kanssa ei tarjota riisiä tai perunaa, vaan ruoka syödään aina injera-leivän kanssa. Leipä on oikeastaan lettu, joka tehdään teff-jauhon ja ohran sekoituksesta ja hapatetaan taikinajuurella.

Injeran sisälle valitsimme Saban "special" lammasannoksen ja shiro-kasviskastikkeen, joka tehdään herneistä ja on mukavan mausteinen, ei kuitenkaan tulinen.

Tämän kokemuksen perusteella tulen ehdottomasti toisenkin kerran maistelemaan etiopialaisia makuja ja suosittelen sitä myös muille!

* * *

Rouva oli luvannut tytölle, että kävisimme lauantaina myös jäätelöllä. Mutta missä?

"No mitäs, jos ajeltaisiin Baanaa eteenpäin ja mentäisiin sitten jonnekin Hietalahden tai Ruoholahden suuntaan?" kyselin. "Olisiko siellä jotain sopivaa?"

Rouva mietti hetkisen. "Jädelino Hietalahden hallissa."

Sovittu!

Tyttö halusi ehdottomasti tötterön, ja kuin ihmeen kaupalla hän ei onnistunut tiputtamaan yhtään jäätelöstä mekolleen.

Ihanat maut. Oma yhdistelmäni mustaherukasta ja lakritsasta oli niiiiiin mustaherukkainen ja lakritsainen, että wau.

Hietalahden kirpputori oli jo lähellä sulkeutumista. Kävimme katsomassa, löytyisikö tytölle uusia (käytettyjä) syyskenkiä, mutta ei löytynyt. Sen sijaan Rouva löysi mukaan pinon Prinsessa-lehtiä (jep jep) ja tusinan kauniita juomalaseja. Näette ne joskus myöhemmin.

"Mitäs sit? Mennäänkö suorinta tietä kotiin?"

Mietimme pienen hetkisen ja totesimme, että ei mennä.

"Jos käydään vaikka Merikadun leikkipuistossa?"

* * *

Lähdimme siis polkemaan Hietalahdesta kohti Eiranrantaa ja Ullanlinnaa, mutta emme ehtineet edes leikkipuistoon asti, kun keksin, että nyt meidän pitää käydä katsomassa Hernesaaren Rantaa.

Siis Hernesaareen tänä kesänä avautunutta ravintolakompleksia (Hernesaarenranta 6), johon saapuessa voi hetkeksi unohtaa olevansa Helsingissä.

Emme kuitenkaan jääneet istuskelemaan Hernesaareen sen pidemmäksi aikaa vaan suuntasimme kohti Meripuistoa.

"Olisikohan se poni siellä?" Rouva pohdiskeli.

Aivan. Tiistaina Liuskaluodon retkellä näimme puistossa hevosen ja ponin, ja tyttö olisi halunnut jo silloin ratsastaa ponilla. Mennään katsomaan!

* * *

Ja shetlanninponi Hermeli todella oli siellä, Kapteeninkadun päässä. Pieni pääsi ensimmäistä kertaa ikinä ratsastamaan ponilla!

Vaikka se oli aika jännää, tyttö oli ihmeellisen rennosti ponin selässä. 

Vielä ennen kotiin lähtöä hän sai juoksennella ja kiipeillä hyvän tovin Merikadun leikkipuistossa. 

Enpä muista näin hauskaa lauantaipäivää! En tiedä, oliko se tuo ilman lämpötila, pyörät, normaalista poikkeavat reitit vai mikä, mutta tuntui oikeasti kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin.

Opetus: Toisinaan tekee hyvää olla liikenteessä ilman suunnitelmia ja aikataluja!

Seikkailut Helsingissä jatkuvat huomenna, mutta en vielä tiedä, miten!

Share