Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva vietti syntymäpäivänsä Kätilöopiston sairaalassa. Halusin tarjota hänelle jotain sairaalaruokaa spesiaalimpaa, joten hain herkkuja pientä vuodepiknikiä varten.

Rouva on haaveillut pitkään kaikesta, mikä oli kielletty raskausaikana, joten piknikaterialle oli saatava ehdottomasti parmankinkkua ja ihania pastöroimattomia juustoja. Rouvan iloksi löysin luomukaupastamme myös kesän enimmäiset luomukirsikat.

Hain tytön myöhemmin päiväkodista ja kävin hakemassa samalla reissulla Rullan rullia juhlapäivällisellemme.

Syntymäpäiväkakku oli puolestaan Kakkugallerian suklaaunelmakakun palanen.

Rouvallakin oli tytölle pieni yllätys: äiti tulisi nyt kotiin! Niskojen ja selän kipu ei näytä johtuvan mistään, mihin saisi apua sairaalasta, joten syytä jäädä osastolle ei ollut. Päivällisen jälkeen kävimme siis suukottelemassa ja nuuhkimassa poikaa ja suuntasimme kolmestaan kotiin nukkumaan.

Aamulla takaisin Kättärille.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Poikamme pääsi tänään pois teho-osastolta ja on nyt äitinsä kanssa Kätilöopistolla. He ovat vielä toistaiseksi eri kerroksissa, sillä poika on tarkemmin valvotulla osastolla, mutta äiti saa käydä katsomassa vauvaa miten usein tahansa. 

Näinä päivinä on tullut useaan otteeseen kiitettyä sitä, miten onnekkaita olemme, että meillä on ollut mahdollista saada lapsellemme maan ellei jopa maailman parasta hoitoa omassa kotikaupungissamme. Tässä pelottavassa tilanteessa on ollut tärkeää tietää vauvan olevan hyvissä käsissä.

Hoito alkoi tietysti jo Kätilöopistolla, jossa lääkärit ja kätilöt selvittivät kaikkien kriittisimmän vaiheen heti syntymän jälkeen ja pystyivät omalla ammattitaidollaan estämään peruuttamattomat vauriot.

Erityiskiitoksen ansaitsee Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osasto K7.

Teho-osastolla vauvalla oli vierellään ympäri vuorokauden oma hoitaja, jolle oli mahdollista soittaa milloin tahansa tiedustellakseen lapsen vointia, ja lääkärit kävivät tarkastamassa tilanteen säännöllisesti. Osastolla sai myös vierailla koska tahansa.

Vaikka sairaala on täynnä ja jokainen pieni ihmisenalku on siellä vähintään yhtä kriittisessä tilassa, tunsimme, että henkilökunta oli siellä juuri meidän lastamme varten. He pystyivät omalla rauhallisella olemuksellaan tekemään ilmapiiristä lämpimän ja kiireettömän, ja heillä oli aina aikaa kertoa yksityiskohtaisesti ja kärsivällisesti, missä mennään, mitä lapselle on tehty ja mitä tapahtuu seuraavaksi.

Muistimme myös kiittää henkilökuntaa siitä ja kertoa heille, miten tärkeää ja hyvää työtä he tekevät. En keksi maailmassa kovinkaan paljon tärkeämpää ja tarkoituksellisempaa työtä kuin pienen lapsen hengen pelastaminen.

Liityin myös Lastenklinikoiden kummien kuukausilahjoittajaksi.

kummit.fi/lahjoita

Kuukausilahjoitukseni ei voi koskaan kattaa sitä todellista hintaa, joka poikamme hoidolla oli, eikä varsinkaan sitä arvoa, joka hänen terveydellään on. Se auttaa kuitenkin osaltaan sitä, että Lastenklinikat saavat hankittua ja huollettua hoitolaitteita niin, että muutkin lapset ja vanhemmat saavat apua ja tukea silloin, kun sitä kaikkein eniten tarvitsevat.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään kaikki näyttää jo niin paljon valoisammalta. Poika sai dreenin pois kyljestään, kipulääkitys lopetettiin ja sitä myötä hän ei tarvinnut myöskään hengityskonetta. Jos huomenna kaikki näyttää yhtä hyvältä, hän pääsee pois teho-osastolta!

Päivän toiseksi merkittävin asia oli, että saimme pojan ensimmäistä kertaa syliimme. Hän availi silmiään, kun juttelimme, ja tiesi heti, mitä tehdä äitinsä rinnalla, kun asetin hänet siihen. Pumppumaitoa hän on saanut maistella jo parina päivänä, ja hän oli varmasti tyytyväinen löytäessään sen herkun lähteen.

Tämän hetken merkitystä ei voi kuvailla sanoin. Vasta nyt, kun saimme pidellä häntä, osasimme ensimmäistä kertaa iloita pienestä pojasta. Aivan kuin hän olisi syntynyt vasta tänään.

Ja olihan pieni isosiskokin mukana kokemassa tämän ilon.

Hän sai asetella pojalle ostamani Teddykompanietin tiikeriunirievun hänen ylleen ja puristi itse tiukasti kainalossaan äidiltään saamaansa "isosiskon lahjaa", Vainu-pehmolelua Ryhmä Hau -sarjasta.

Vielä emme tiedä, menevätkö äiti ja poika jatkohoitoon Kätilöopistolle vai Naistenklinikalle, mutta nyt näyttää siltä, että hoitojaksosta ei tule pitkä. 

Tämän yön nukumme erittäin levollisesti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö pääsi tänään tapaamaan pikkuveljeään, ja hän oli aivan ihastuksissaan siitä, miten söötti vauva on. Oli hän silti edelleen hieman harmissaan siitä, että vauva oli kuin olikin poika, mutta vakuuttelin, että hänestä tulee maailman paras ja rakkain isosisko pikkuveljelleen.

Saimme samalla kuulla, miten pojan tila oli parantunut entisestään. Keuhkon reikä näyttää umpeutununeen, ja keuhkoröntgenissä näkyy enää pieni ilmatasku keuhkon ulkopuolella. Keuhko on avautunut täysin, joten hengityskoneen tehoa on voitu laskea.

Hän sai aivosähkökäyrää mittaavat neulat pois päästään, ja kipulääkitystä voitiin pienentää. Sen myötä hän alkoi myös heräilemään unestaan. Kipulääkettä tarvitaan kuitenkin niin pitkään kuin ilmarintaa hoitava dreeni on paikallaan kyljessä, ja silloin on myös parempi, että hän nukkuu rauhallisesti.

Kipulääkitys vaatii myös hengityskoneen käyttämistä, sillä tokkurainen vauva saattaa unohtaa hengittää itse. Toivottavasti pääsemme siis pian eroon dreenistä, sitä myötä kipulääkityksestä ja sen myötä myös hengityskoneesta.

Tilanne on siis vakaa ja parantunut jatkuvasti. Onni on, että poika on sen verran kookas (3580 g), että hän on myös vahva. Keuhkon täydellinen kokoonpainuminen kuulosti ja näytti röntgen-kuvissa dramaattiselta, mutta on kuulemma hyvä merkki, sillä se osoittaa, että keuhko on kuitenkin ollut terve ennen puhkeamista. Tällöin sen myös odotetaan parantuvan hyvin.

Rouva on edelleen hoidossa Naistenklinikalla, sillä hänen niskaansa ja selkäänsä vaivaa sietämätön kipu, joka pakottaa hänet olemaan lähes pelkästään makuuasennossa. Tämä johtuu todennäköisimmin spinaalitilaan synnytyksen aikana laitetusta kipulääkkeestä, mutta se saattaa johtua myös stressistä ja huolesta, sillä vaiva alkoi, kun vauva vietiin tehohoitoon. Vaiva ei ole vaarallinen vaan kiusallinen, mutta se vaatii silti edelleen hoitoa.

Kaikkein ikävintä on, että emme voi olla yhdessä. Yksi on Lastenklinikalla, toinen Naistenklinikalla ja me olemme tytön kanssa kotona. Hän nukkuu ja minä istun sohvalla ihmettelemässä, mitä osaisin tehdä itsekseni.

Luulen, että joudun nyt aivan tietoisesti keksimään jotain aivan muuta tekemistä ja ajattelemista. Jos siis lähipäivinä blogiin ilmestyy jotain aivan tähän aiheeseen liittymättömiä postauksia, se ei tarkoita muuta kuin että olen onnistunut kääntämään ajatukseni hetkiseksi pois sairaalasta ja vauvan vointiin liittyvästä huolesta.

Vaikka kyllähän tämä kirjoittaminen toimii myös hyvänä terapiana. Kun huolen ja pelon jakaa muiden kanssa, se jotenkin pienenee, ja se tuki ja lämpö, jota kaikki lähettävät, auttaa jaksamaan. Viestinne ovat antaneet meille toivoa, ja on ollut lohdullista kuulla vastaavista ongelmista, joista on selvitty. On käsittämätöntä ja upeaa, miten niin monen meille tuntemattoman ihmisen ajatukset ovat kanssamme.

Iso, iso kiitos kaikille näin yhteisesti!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pieni Mymmelimme on nyt kaksi päivää vanha. Hän saapui maailmaan keskiviikkona hieman ennen iltakuutta Haikaranpesän syntymähuone 2:ssa. Sain Rouvalta luvan kertoa tapahtumista alla olevan verran. Tarkemmat yksityiskohdat on varattu Rouvan lähipiirille.

Rouvan suurimmat pelot liittyivät kipuun, ja valitettavasti ne myös toteutuivat. Yllätyksenä tuli, että pahimmat kivut liittyivätkin siihen vaiheeseen, kun synnytys ei ollut vielä edes varsinaisesti käynnistynyt. Tätä vaihetta kesti yli vuorokauden, ja kipu piti Rouvan hereillä myös yöllä, siellä päivystysosastolla. Tämä taas vaikutti siihen, että seuraava päivä tuntui huomattavasti vaikeammalta kuin se olisi tuntunut hyvin nukutun yön jälkeen.

Kun synnytys ei ollut käynnistynyt vielä aamuunkaan mennessä ja vesien menemisestä oli kulunut jo vuorokausi, synnytystä päätettiin jouduttaa akupunktiolla ja lääkityksellä. Tämä tehtiin Haikaranpesän puolella syntymähuoneessa. Vahvimpia kivunlievityskeinoja ei voinut vielä siinä vaiheessa käyttää, ja niillä muilla taas ei ollut juurikaan vaikutusta. Valvomisesta yliväsynyt Rouva kuvaili sitä elämänsä kauheimmaksi kokemukseksi, josta oli todellakin kauneus ja voimaantuminen kaukana.

Itselleni pahinta oli se avuttomuuden tunne, kun toiseen sattui, enkä voinut auttaa asiassa lainkaan. Ei Rouva ollut vihainen eikä lyönyt tai purrut vaan oli vain täydellisen lohduton.

Vaikka synnytys käynnistyi hitaasti, se eteni lopulta niin nopeasti, ettei ehditty edes epiduraalia sanoa, kun piti jo ponnistaa. Kun kivulias alkuvaihe kesti reilusti yli vuorokauden, varsinainen synnytys oli vain muutaman tunnin rupeama. Uskomatonta mutta totta: itse ponnistaminen oli kaikkeen muuhun suhteutettuna vähiten kivuliasta ja kesti alle vartin.

Tytön kerrottiin jo neuvolassa olevan pitkä ja hoikka, mutta hän saapui maailmaan vielä arveltuakin hoikempana, reilusti alle kolmekiloisena.

Se tunne, kun näin pienen valkoisen selän ja kuulin lähes samalla hetkellä tytön ensimmäisen parkaisun, oli sanoinkuvaamaton. Kun hän kurtisti kulmiaan, väänsi suupieliään alaspäin ja itki, isän sydän oli särkyä. Rouvan ensimmäinen kommentti oli "Voi äidin pikku kulta", ja hän näytti siltä kuin ei olisi koskaan mitään kipuja tuntenutkaan.

Tyttö asetettiin äitinsä rinnan päälle, ja siinä me sitten ihmettelimme toisiamme, kaikki kolme. Jonkin epämääräisen ajan kuluttua katkaisin napanuoran ja sain kylvettää tytön ensimmäisen kerran. 

Saimme kuin saimmekin perhehuoneen Haikaranpesästä ja majailemme nyt kaikki kolme täällä.

Tuossa ne taas nukkuvat navat vastakkain. Napanuora on katkaistu fyysisesti, mutta yhteys äidin ja tyttären välillä säilyy ikuisesti. Isä voi vain yrittää päästä samaan.

Share