Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Slurp.coffee

Tunnistatko muoviputkilon tuossa kahvipussin vieressä? Jos vinkkaan, että sillä keitetään kahvia, osaisitko käyttää sitä? Odotapas hetkinen, niin kerron lisää.

Tehdään yksi asia kuitenkin heti kättelyssä selväksi: en ole lainkaan kahvihifistelijä. Join kahvini pitkään suodatinkahvina, mutta kun vaimoni ihastui reilut kymmenen vuotta sitten espressoon, hankimme mocca- eli mutteripannun, jolla keitämme tymäkämmät sumpit päivittäin. Pärjäsin valmiiksi jauhetuilla pavuilla lähes nelikymppiseksi saakka, ja ostin ensimmäisen kahvimyllyni vasta vuosi sitten.

Siirryimme kuitenkin joitain vuosia sitten ostamaan lähes pelkästään kotimaisten pienpaahtimoiden kahveja, ja sillä tiellä olemme pysyneet. Keväästä lähtien olen ollut Slurp.coffeen tyytyväinen asiakas, ja saan kahden viikon välein heiltä postissa pussillisen kahvipapuja, jotka tulevat kotimaisilta pienpaahtimoilta - tällä kertaa kustavilaiselta Mokkapuulta.

Slurpin palvelu on nimeltään kahvielämys, ja siihen voi valita makunsa mukaan joko tummia tai vaaleapaahtoisia papuja, ja kahvit voi tilata joko valmiiksi jauhettuina tai papuina. 200 g:n lähetys joka toinen viikko maksaa 9,89 €/2 viikkoa, ja valittavana on myös isompia eriä ja neljän viikon toimitusväli.

Jos kiinnostuit kokeilemaan, mene osoitteeseen slurp.coffee/tilaa ja hyödynnä koodi isyyspakkaus, jolla saat ensimmäisestä kahvielämyksestäsi 7 euron alennuksen. Koodi on voimassa vuoden 2018 loppuun saakka.

Kahvimyllyn omistamisessa ja kahvien ostamisessa papuina on se etu, että kaltaisteni sekakäyttäjien on helppo jauhaa pavut halutulle karkeudelle juuri silloin, kun tiettyä karkeutta tarvitsee. Meillä kahvi juodaan useimmin siis mocca- eli mutteripannulla keitettynä, mutta joskus tarvetta on karkeammalle jauhatukselle kuten tässä AeroPressille.

AeroPress on itselleni suhteellisen uusi tuttavuus. Ostin keittimen joskus reilu vuosi sitten käytyäni vaimoltani joululahjaksi saamalla kahvikurssilla Helsingin työväenopistossa. Kurssilla kahveja keiteltiin erilaisilla välineillä. Oli itse asiassa sekä hyvin hämmentävää että silmiä avaavaa, miten paljon kahvin keitto- tai uuttovälineellä on vaikutusta kahvin makuun. Täsmälleen samoista pavuista jauhetut kahvit maistuivat aivan erilaisilta suodatinkahvina, pressopannulla, AeroPressillä, Chemex-kahvinkeittimellä ja mocca-pannulla keitettyinä.

Ihastuin erityisesti tähän näppärän kokoiseen AeroPressiin, jolla on mahdollista tehdä hyvin nopeasti kupillinen kahvia, jos tekee mieli pidempää ja miedompaa kuin moccaa, mutta pressopannulla kahvia tulisi liikaa ja suodatinkahvinkeitintä ei jaksa kaivaa esiin.

AeroPress-keittimessä kahvi puristetaan männällä suodatinpaperin läpi. Laite ei tietenkään kuumenna vettä, eli se keitetään erikseen pannussa tai kattilassa.

Pieni pyöreä suodatinpaperi asetetaan rei'itetyn kannen sisään.

Kahvin voi valmistaa useammalla tavalla. Minä käytän tätä "ylösalaisin"-tapaa eli keitin asetetaan mäntä alaspäin pöydälle ja jauhettu kahvi mitataan sen sisään.

Keittimen sylinteri täytetään kuumalla vedellä, ei kuitenkaan aivan piripintaan. Hieman kuumaa vettä valutetaan myös suodatinpaperin läpi, jotta paperin maku häviää.

Hifistelijä mittaisi, että vesi on tarkasti 82-asteista, mutta viitaten aiempaan, veden tarkka lämpötila ei itseäni kovasti liikuta. Hifistelijä varmasti käyttäisi myös pitkänokkaista Hario-vesipannua, mutta hyvin vesi lämpeni tälläkin kattilalla, ja vain vähän kaatui pöydälle.

Sekoitetaan purut veteen.

Laitetaan kansi päälle ja odotetaan minuutti.

Sitten keitin asetetaan kansi alaspäin (tukevan) kahvikupin päälle ja painetaan mäntää rauhallisesti alas.

Ja siinä se on, AeroPress-kahvi, valmiina nautittavaksi!

"Slurp!"

Kurkista myös Instagramin puolelle, jossa on käynnissä 2 x kuukauden Slurp-kahvielämyksen arvonta!

Slurp.coffeesta löydät kahvien lisäksi myös kahvilaitteet kuten AeroPressin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Arjen ruokavinkit -sarjani on ollut ansaitulla kesätauolla, mutta nyt kun arki on taas pyörähtänyt käyntiin, myös arkiruokia näkyy Rouvan Instagramisssa enemmän. Ei kesä ole kuitenkaan ollut pelkkää mökin sadonkorjuuta ja ravintolaruokia, joten tässä Rouvan parhaat arkiruokavinkit ja pari muuta hienoa kuvaa viimeiseltä kahdelta kuukaudelta.

"Moni on kysellyt basilika-cashewtahnan ohjetta, joten tässä se tulee. Kyseessä on sitten sen verran monikäyttöinen ja koukuttava asia, että tulet varmasti tekemään sitä lukuisia kertoja. Alkuperäinen ohje on #gastronaatti2-kirjastani, joka muuten on vielä viikonlopun erikoistarjouksessa kustantajani kirjakaupassa, suoran linkin löydät profiilista, klik klik ostoksille!

Pese ja kuivaa litra basilikan lehtiä ja pehmeitä varsia. Kuori ja hienonna kaksi valkosipulinkynttä. Laita basilikanlehdet, valkosipulinkynnet, 2 dl cashewpähkinöitä, puolen sitruunan mehu, 1 tl suolaa ja pari kierrosta mustapippuria myllystä tehosekoittimeen ja hienonna tasaiseksi tahnaksi. Lisää lopuksi 1,5 desiä rypsiöljyä koneen käydessä ja jauha tasaiseksi. 
Siirrä tahna puhtaaseen lasipurkkiin, tasoita pinta ja lorauta päälle kerros oliiviöljyä, niin tahna säilyy mainiosti jääkaapissa viikon.
Itse syön sitä leivän päällä, turkkilaiseen jogurttiin sekoitettuna dippikastikkeena, pottujen kanssa, tomaatti-mozzarellasalaatissa, pestopastassa, pizzan päällä, salaatinkastikkeena, uunikalan päällä, munakkaassa, suoraan purkista ja olenpa kerran hujauttanut sitä risottoonkin. Mikä parasta, jos vaikka omaa basilikasatoa pukkaa yli oman tarpeen, tahnan voi hyvin pakastaa jääpalamuoteissa tai pienissä lasipurkeissa, mikä tarkoittaa sitä, että tätä ihanuutta pääsee maistelemaan vaikka tammikuussa. 
Ihanaa viikonloppua, toivottavasti maistuu! Jos innostut kokkaamaan, tägääthän kuvan #gastronaatti2 - niitä on ihana katsella <3

#keittiössänyt #tomaattihulluus"

"Huomasithan basilika-cashewtahnani ohjeen perjantailta? Luettelin tälle joustavalle ihmeaineelle lukuisia käyttökohteita, mutta yksi unohtui: sitä voi sivellä myös uunileipiin mozzarellan alle. #keittiössänyt #uunileipiä #pizzaleivät"

"Chilikurkkujen ohjetta tiedusteltiin, joten tässä sellainen tulee. Huomaathan kuusivuotiaan taiteilemat hienot etiketit!

Pese kilo avomaankurkkuja juuresharjalla ja viipaloi. Viipaloi kaksi punaista chiliä. Kuori ja viipaloi pikkurillin kynnen kokoinen pala inkivääriä. Kuori ja viipaloi neljä valkosipulinkynttä. 
Tee sitten liemi: Mittaa kattilaan 4,5 desiä vettä, 2,5 desiä sokeria, 3 rkl suolaa, 3 tl sinapinsiemeniä, 3 tl valkopippureita ja 3 tl korianterinsiemeniä ja keitä kymmenisen minuuttia. Lisää lopuksi 3 dl väkiviinaetikkaa ja kiehauta. 
Kiehauta purkit vedessä kattilassa, jotta ne puhdistuvat. Jaa kasvikset kuumiin purkkeihin. Lisää lopuksi kuuma liemi purkkeihin ja sulje kansi. Anna tekeytyä kuukausi.
Herkkua ovat, lupaan!

#keittiössänyt #sadonkorjuu #avomaankurkkuhulluus #omastapuutarhasta"

"Kesä ja #perunahulluus ottaa vähän lujille kaksivuotiaalle perunakriitikolle. Siksi välillä on taivuttava ja keitettävä Siiklien sijaan pastaa. Tänään laitoin spagetin kiehumaan ja kuullotin sillä aikaa öljytilkassa viisi hienonnettua valkosipulinkynttä. Sitten lisäsin purkillisen savumuikkuja, kuumensin nopeasti ja lisäsin sitten valutetun pastan paistinpannulle. Ihan lopuksi tiraus sitruunaa ja iso kourallinen hienonnettua oman mökin lehtipersiljaa ja sitten vain syömään. Taapero ahmi kaksin käsin, mikä on toki mukavaa vaihtelua. #keittiössänyt #pastapäivä #pikaruokaa"

"Britakakun sijaan teinkin tällä kertaa britaleivoksia: leikkasin levystä jokaiselle kolme pientä neliötä, sekoitin kerman sijaan kastikkeen turkkilaisesta jogurtista, tomusokerista ja vaniljajauheesta ja sitten vain kokosin leivokset latomalla palat päällekkäin ja lisäämällä väleihin kastiketta ja marjoja. #keittiössänyt #kesäruokaa #britakakku #britaleivokset #gastronaatti2"

"Kun keittää tosi ison kattilallisen Siiklejä, saa seuraavana päivänä tehdä perunamunakasta. #keittiössänyt #kesäruokaa #perunahulluus"

"Olen kehittänyt vakavan riippuvuuden Järki-Särjen savustettuun, valkosipulilla maustettuun versioon. Nyt tein siitä perunasalaatin: lorautin purkista tilkan öljyä pannulle ja kuullotin kolme hienonnettua kesäsipulia varsineen raukeiksi ja maustoin kevyesti suolalla. Samaan aikaan keitin torilta haetut uudet Siiklit, ja sitten vain yhdistin kaikki kulhossa, perunat puolitettuina kun vielä olivat kuumia, jotta ne imaisivat särjen maut itseensä. Mielelläni olisin lisännyt vielä lehtipersiljaa, mutta sitä ei ollut. Kylläpä maistuikin!

#keittiössänyt #perunasalaatti #perunahulluus"

"Tänään paistoin nopeasti pannulla neljä hienonnettua kesäsipulia, suikaloidun varhaiskaalin ja katkarapuja, maustoin soijalla ja oman mökin korianterilla ja sekoitin kuumassa vedessä pehmitettyyn riidinuudeliin. Tuomio nuorisolta oli yksimielinen:

"Siis tosi hyvää äiti", hämmästeli kuusivuotias. "Litää", huusi pienempi. 
Saatanpa tehdä toistekin. 

#keittiössänyt #kesäruokaa #varhaiskaalihulluus"

"Tänään syötiin teriyakitofua. Tofu on ollut minulle vähän vaikea, sillä kotona tehtynä se on helposti mautonta ja märkää. Mutta sitten vegeasiantuntijamme @yassumaria meiltä töistä vinkkasi, että tofu kannattaa kuivata kunnolla ennen paistamista. Ja todella, tämä vinkki on muuttanut kaiken!

Niinpä nykyisin leikkaan tofukimpaleen kolmeen osaan, käärin keittiöpyyhkeeseen, nostan leikkuulaudan päälle painoksi ja jätän kuivumaan noin puoleksi tunniksi. Sitten kuutioin tofun, paistan öljytilkassa kuumalla pannulla kauniin ruskeaksi ja rapeaksi ja maustan vasta sitten. 
Tänään tein nopean teriyakikastikkeen kiehauttamalla soijaa, kookossokeria ja valkoviinietikkaa kattilassa hetken ja lisäämällä sitten tofupalat kastikkeeseen maustumaan. Seuraksi keitin riisiä ja paistoin pannulla pillisipulia ja broccolinia, joka muuten oli kotimaista! 

Kolme neljästä söi, ja pieninkin maistoi. #keittiössänyt #teriyakitofu #vegan"

"Juhannuksesta jäi pala savulohta, kermapurkki ja muutama pillisipuli (johon olen muuten aivan ihastunut). Tekaisin niistä supernopean pastan: hienonsin sipulit ronskisti ja kuullotin hetken öljytilkassa kattilassa. Sitten lisäsin kermapurkin ja kaksi teelusikallista dijonsinappia ja keitin hetken. Ihan lopuksi lisäsin joukkoon savukalan, niin että se lämpeni. Sekoitin kastikkeen keitetyn spagetin joukkoon ja lapioin lautasille, joista yksi oli tämä ikivanha Arabian. #keittiössänyt #savulohipasta #juhannus2018"

"Kuva on nyt vähän vaatimaton, mutta tässä saattaa olla kesäsi mullistavin perunaherkku. @petratuo kokkasi meillä töissä hirmuisen hyvät voipotut ruskistetusta voista ja salviasta, ohjeen saat Meilläkotona.fistä. Koska lähikaupasta oli salvia loppunut, itse heitin ruskistetun voin sekaan pillisipulia ja voi että oli hyvää tämäkin versio. Saatoin ehkä muussata kulhon loput potut haarukalla ja kaapia suuhuni jälkiruokana... Kannattaa kuulkaas kokeilla! #keittiössänyt #voipotut #ruskistettuvoi #juhannus2018"

"Tänään(kin) olin kovin iloinen siitä, että jääkaapissa oli kasvihuoneen basilikoista surautettua tahnaa spagetin joukkoon sekoitettavaksi. Keitin pastan, ja kun se oli melkein kypsää, kaadoin keitinveteen ison kourallisen kuorittuja tuoreita herneitä kypsymään ihan hiukan. Sitten vain vesi pois ja basilikatahna ja herneet kattilaan spagetin tykö. Ihan lopuksi lisäsin vielä pari hienonnettua pillisipulia, kun sellaista vihanneskaupasta löytyi. Ainakin meidän perheellemme maistui. #keittiössänyt #pastapäivä"

"Jääkaapissa oli viisi vanhaa perunaa, joten ilahdutin lapsia perunapizzalla. Olen vinkannut tämän aiemminkin, mutta tässä kertaus, jos on mennyt ohi. Eli muutama vanha peruna viipaleiksi mandoliinilla ja pikkuisen lomittain pellille leivinpaperin päälle (viiden kanssa jouduin ottamaan jo toisen pellin käyttöön). Päälle sipaisu oliiviöljyä ja pikkuisen suolaa ja vajaaksi vartiksi 200-asteiseen uuniin. Sitten päälle kesäsipulin vartta hienonnettuna, Järki-Särkeä ja raastettua juustoa, esimerkiksi vanhaa goudaa, ja takaisin 200-asteiseen uuniin hetkeksi, niin että juusto sulaa. Maistuu myös perunakriittiselle kaksivuotiaalle <3 #keittiössänyt #perunapizza"

"Kaupassa oli kotimaista huippurapeaa varhaiskaalia, joten tein lasinuudelisalaattia. Kastikkeeksi salaattikulhon pohjalle yhden limetin mehut, öljyä ja suolaa, ja sitten perään pieni hienonnettu varhaiskaali, puolitoista suippopaprikaa, kolmen kesäsipulin varret, ruukullinen korianteria, puoli pakettia keitettyä lasinuudelia ja pussillinen katkarapuja, koska lapset näköjään syövät kaiken, jossa on katkarapuja. #keittiössänyt #kesäruokaa #varhaiskaali #varhaiskaalisalaatti"

"Surautin kasvihuoneesta latvotut basilikat eilen tahnaksi, ja tänään sivelin sitä munakoisopizzojen päälle. Eli leikkasin munakoison vajaan sentin viipaleiksi, lisäsin päälle öljyä ja suolaa ja työnsin 200-asteiseen uuniin vartiksi, niin että munakoisot vähän pehmenivät. Sitten sipaisin jokaisen päälle basilikatahnaa ja rouhaisin pippuria ja aivan lopuksi lisäsin nokareen mozzarellaa. Vielä kymmenen minuuttia uunissa, ja sitten syömään. Nuorisolle maistui myös, koska #pizza. #keittiössänyt #munakoisopizza"

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

Psst, jos et ole vielä ehtinyt ostaa Gastronaatti 2 -kirjaamme, löydät sen täältä: notofupublishing.com.

 

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesän odotetuimmat juhlat järjestettiin lauantaina puutarhamökillämme. Vietimme Rouvan kanssa yhteisiä 80-vuotisjuhliamme, ja pitkän harkinnan jälkeen juhlat siirrettiin kotoamme Herttoniemeen. Nyt voi sanoa, että päätös oli aivan täydellisen loistava.

Vielä lauantaina sää yritti hieman säikäyttää: kun olin asettelemassa pöytiä ja tunnelmavaloja paikoilleen vain muutama tunti ennen juhlien alkua, taivaalle kerääntyi hyvin synkkiä pilviä ja ne heittivät hieman vettäkin. Ilmatieteenlaitos lupaili sadekuuroja koko iltapäiväksi ja illaksi, joten varauduimme jo henkisesti siihen, että viettäisimme osan illasta mökin sisätiloissa. Onneksi se oli sentään raivattu ja siivottu sellaiseen kuntoon, että sinne olisi mahtunut ja kehdannut päästää ihmisiä sateensuojaan.

Lopulta juhlien aikaan taivaalta ei tullut pisaraakaan vettä, ja puolipilvinen sää oli mitä mainioin juhlille.

Päädyin tilaamaan juhliin vuokrapöydät ja -penkit, ja Rouva asetteli niille pellavalakanoita liinoiksi.

Kiinnitin pöytien päälle ristiin Clas Ohlsonin aurinkokennolla latautuvat ledivalosarjat. Sarjoja oli neljä, ja jotta ne ylettyisivät omenapuusta toiseen, solmin kaksi sarjaa yhteen päistään.

Rouva poimi puutarhasta kukkia pöytiin.

Toimme kotoa lautasia, laseja ja aterimia, joita Rouva on ostanut kirpputoreilta varta vasten mökille tuotavaksi.

Pari tuntia ennen juhlien alkua saimme mökille touhuamaan Pipsa Hurmerinnan, joka vastasi juhlien ruoista. Pipsa on vaimoni tuttu työhommien kautta, ja olenhan itsekin ollut hänen ja Meri-Tuuli Väntsin haastateltavana Radio Helsingin Ruokatunnissa

Valitsimme pitopöytään kasvisruokia. Näin ei tarvinnut tehdä useita versioita eri ruokavalioille ja ruokien säilyvyys lämpimällä verannalla oli myös parempi lihaan ja kalaan verratuna. Lasken nyt myös burratan ja säilötyt sitruunat kasvisruoaksi.

Burratan lisäksi Pipsa loihti pöytään fenkolisalaattia, pinaatti-hernesalaattia ja sinappivinegrettiä.

Varsinainen pääruoka oli tomaatti-vuohenjuusto-quiche ja perunasalaatti salsa verdellä. Ah, miten olikin hyvää.

Kylläpä helpotti juhlien järjestämistä, että ruokia ei tarvinnut laittaa itse. Oli suoraan sanoen ihan riittävästi tekemistä muutenkin, ja uunin päällä pitäminen muutenkin kuumassa asunnossamme ei olisi oikein houkutellut.

Olin jäähdyttänyt mökin jääkaapissa ja sähkökäyttöisessä kylmälaukussa valmiiksi juomia. Asetin niitä tarjolle kottikärryihin, ja hain niille kaupasta 12 kg block-jäitä. Ne riittivät hyvin pitämään juomat viileinä pitkään.

Kun vieraat sitten saapuivat, unohdinkin taas perinteisesti lähes tyystin valokuvien ottamisen.

Ruoka maistui, vieraat ihastelivat kuorossa sekä mökkiä että puutarhaa, ja oli kaikin puolin leppoisaa ja hauskaa.

Edes ampiaiset eivät häirinneet juurikaan, vaikka lehdissä on peloteltu niiden valtavasta määrästä.

Alkumaljana tarjosimme samaa tasmanialaista Jansz-kuohuviiniä, jota varaamme aina juhliin. Ruoalle valitsimme puolestaan saman italialaisen Cantina Zaccagnini - Cerasuolo D'Abruzzo -roseeviinin, johon ihastuimme viime kesänä. Raikas roseeviini sopii hyvin kesäisiin juhliin ja tämä viini puolestaan on maultaan hyvin tasapainoinen ja sopii sekä ruoan kanssa että seurustelujuomaksi.

Alkoholittomaksi juomaksi valitsin kaupan hyllystä aivan puhtaasti pullojen ulkonäön perusteella ahvenanmaalaisia Amalias-limonadeja, jotka olivat todella herkullisia ja ihastuttivat vieraat niin, että limsaa olisi saanut olla enemmänkin! Makuina oli mansikka, mustikka, raparperi-seljankukka ja sitruuna.

Ruokailun päätteeksi yllätimme vieraat lauluesityksellä lauluyhteeni, St. Notesin kanssa.

Suurin osa vieraista ei ollutkaan kuullut yhtyettä livenä, joten oli hauska päästä esittämään kavereille, mitä olemme talven ja kevään aikana harjoitelleet.

Juhlat olivat periaatteessa aikuisten juhlat, jotta vierailla ei olisi kiire lähteä nukuttamaan lapsia seitsemän aikoihin. Pyysimme kuitenkin omaa lastenhoitajaamme pyörähtämään mökillä tytön ja pojan kanssa, jotta he voisivat syödä siellä ja näkisivät myös, miten kiva juhlapaikka on.

Myöhemmin oli jälkiruoan aika, ja se oli Pipsan ja Rouvan yhteistyössä tekemä pavlova. Pipsa toi marengit, täytteet ja koristeet, ja Rouva täytti ja koristeli tortut. Aivan törkeän hyvää.

Tavallaan minulla oli mielessä, että meistä voisi Rouvan kanssa ottaa jonkin yhteiskuvankin, mutta eihän sitäkään jotenkin sitten muistanut. Onneksi juhlissa vieraillut Hanna Gullichsen sentään ymmärsi pyytää meitä poseeraamaan verannalla, ja sain häneltä muutamat yhteiskuvat muistoksi.

Illan toinen ohjelmanumero oli vuoden 1978 Madeira-pullon avaaminen. Pulloa ei ollut varsinaisesti ostettu näitä juhlia varten, vaan Rouva hankki sen jo 11 vuotta sitten omille kolmikymppisilleen. Pullo jäi avaamatta ja juoma odottamaan seuraavaa hyvää syytä avata korkki.

Nyt pääsimme siis maistamaan 40-vuotiasta Madeiraa.

Harva oli maistanut aiemmin näin vanhaa viiniä, ja eräs viineistä itseäni hieman enemmän tietävä vieraamme arvioi, että juoma oli säilynyt oikein hyvin. Hieman maussa oli havaittavissa hapettumisen merkkejä, mutta ei se missään tapauksessa etikaksi ollut mennyt ja oli erittäin juomakelpoista.

Illan hämärtyessä myös väki väheni ja tunnelmavalaistus syttyi pöytien ylle.

Rouva kantoi pöytään iltapalaksi leipää ja juustoja sekä oman kasvihuoneen tomaatteja ja kurkkuja.

Ilta jatkui pitkälle yöhön, ja poistuimme viimeisten vieraiden kanssa samalla taksilla kahden aikoihin.

Olipahan kaikin puolin onnistuneet ja hauskat juhlat ja puutarha mitä parhain paikka niiden järjestämiseen. Ja vaikka edellisenä päivänä mietinkin, että ikinä en enää järjestä mitään juhlia, niin se fiilis taas muuttui, kun kaikki meni niin hienosti. Pitäisi siis järjestää juhlia useamminkin.

Kiitos siis kaikille vieraille kaikesta! Edes sunnuntain siivoukset ja tiskaukset eivät harmittaneet lainkaan, kun lauantaista jäi niin hyvä mieli. Ja eiköhän näitä puutarhajuhlia voida järjestää hieman pienemmässä mittakaavassa jo ensi kesänä, ei siis tarvitse odottaa kymmentä vuotta seuraavia ;)

Ladataan...
Isyyspakkaus

Uuh, harvoinpa olen näin vaikuttunut ja positiivisesti yllättynyt ravintola-annoksista kuin viime viikolla Yes Yes Yes!issä (Iso-Roobertinkatu 1).

Emme olleet itse asiassa tulossa illalliselle lainkaan vaan kävimme Rouvan kanssa elokuvissa. Koska lastenhoitaja oli varattu koko illaksi, kyselimme varovasti, kuinka kiire hänellä olisi lähteä kotiin ja koska kiirettä ei ollut, päätimme käydä vielä pienellä iltapalalla. Hetken harkinnan jälkeen päädyimme Yes Yes Yesiin, ja koska lämpötila oli hyvin epäsuomalainen, jäimme syömään ulos terassille.

Pienellä ja pienellä: Halloumiranskalaisia, granaattiomenaa ja korianteria. Mustapapunuudeleita, tofua, mangoa ja maapähkinöitä. Lätyskäleipää ja paahdetusta tomaatista, paprikasta, manteleista ja kreikkalaisesta jogurtista tehtyä tahnaa. Kukkakaalitempuraa ja tulista kastiketta. Kesäkurpitsa-fetanugetteja ja sitruunachilijogurttia.

Ja siis härreguud, miten hyvää ja kaikin puolin maukasta ja mielenkiintoista ruoka oli! Ravintola meni omalla listallani heittämällä kaupungin kärkikaartiin.

Rouva kysyi jossain vaiheessa, että kaipaanko lihaa, ja olin ihan, että miten niin? "No kun tämä on kasvisravintola." Jaa jaa, en kiinnittänyt koko asiaan mitään huomiota.

Yes Yes Yes! huudahduksen arvoinen asia on myös se, että ensi viikosta alkaen voimme viettää tällaisia treffi-iltoja Rouvan kanssa halutessamme vaikka joka viikko. Pohdittuamme nimittäin sitä, miten väsyneitä olimme jo toukokuussa kaikesta kiireestä ja paikasta toiseen säntäilystä, päätimme, että nyt on aika tehdä se, mitä harkitsimme jo aiemmin: palkata lastenhoitaja, joka noutaa lapset päiväkodista ja on heidän kanssaan koko illan kerran viikossa.

Jos siis yhtenä päivänä viikossa ehtisi lähteä töistä kaikessa rauhassa ja viettää kahdenkeskistä aikaa ilman ylimääräistä säätöä. Käydä vaikka syömässä, teatterissa, oopperassa tai leffassa, mitä emme ole tehneet oikeastaan sen jälkeen, kun esikoinen syntyi. Tai tehdä jotain erikseen omilla tahoillamme, jos sellaiseen on tarvetta.

Sopiva hoitaja löytyi, itse asiassa sama, joka oli hoitamassa myös tämän postauksen illallisen aikaan, ja molemmat lapset odottavat jo kovasti, että hän tulee taas ensi viikolla. Päivä on lähtökohtaisesti sama joka viikko, mutta jos hyvissä ajoin etukäteen on tiedossa hoitotarvetta toisena päivänä, siitä voidaan sopia erikseen.

Nyt se siis tapahtuu! Yes Yes Yes!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onpahan ollut ikimuistoinen kesäloma! Ei minkään erityisen aktiviteetin tai matkan vuoksi vaan koko maata hellineen kolmenkymmenen asteen helteen ansiosta! Kun viime kesä oli niin kylmä, ettei oikein huvittanut tehdä mitään, tänä kesänä on saatu nauttia ulkoilmasta senkin edestä.

Helsingissä ollessamme olen ehtinyt tehdä muutakin kuin puutarhatöitä ja mökin remonttia. Olemme käyneet tytön kanssa uimassa Uimastadionilla ja Kumpulan maauimalassa. Tiistaina kävimme koko perheen kanssa retkellä Suomelinnassa - retkellä, jota on suunniteltu jo... muutaman vuoden. Oli itse asiassa hätkähdyttävää huomata, että emme olleet käyneet tytön kanssa Suokissa kertaakaan aiemmin, joten olihan se jo aikakin.

Kävimme tervehtimässä Suomelinnassa asuvaa Dorit Salustkij'ta, joka sattui saamaan samana päivänä vieraakseen myös Tämän kylän homopoika -Einon.

Dorit ja Eino kävivät lounaalla Suomenlinnan Susisaaren ruokalassa, mutta me olimme jo syöneet lounaamme, joten emme liittyneet seuraan. Paikka näytti kivalta, joten kokeillaan sitä sitten ensi kerralla.

Sen sijaan poika nukahti rattaisiinsa, ja me lähdimme tytön kanssa tutkimaan Susisaaren jännittäviä käytäviä.

Kävelymatka Kustaanmiekalla sijaitsevalle Kuninkaanportille oli yllättävän pitkä, mutta bastionin pimeät käytävät olivat kävelymatkan arvoiset.

En ollut itsekään käynyt koskaan näin syvällä Suomenlinnassa, enkä ollut nähnyt aiemmin edes Kustaanmiekan upeaa kallioista uimarantaa. Harmi vaan, että sinilevätilanteen vuoksi uiminen ei ollut suositeltavaa. Se ei kyllä näyttänyt haittaavan monia uimareita.

Käytävät olivat lapsesta huippujännittävät, varsinkin ne, joissa oli niin pimeää, että taskulampulle oli tarvetta. Muutaman käytävän lattialla oli vettä, mikä lisäsi jännitystä entisestään.

Käytäväretken jälkeen kävimme tutustumassa aiemmin tänä vuonna avattuun Café Siloon ja söimme aivan törkeän herkulliset voisilmäpullat.

Tarjolla oli myös Chjokon suklaajäätelöä, jota emme voineet vastustaa.

Ja koska ilman lämpötila oli kuin Italiassa, tilasimme vielä Aperol Spritzit.

Tässä välissä myös Dorit ja Eino liittyivät seuraamme, ja jatkoimme iltapäivän istumista Silon terassilla.

Lapset saivat katsella kahvilan sisäpuolella Ryhmä Hauta puhelimesta, ja hekin vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.

Olipa kiva, että oli kerrankin aikaa lähteä vaeltelemaan Suomenlinnaan ja katselemaan siellä uusia paikkoja. Oli taas hetken aikaa tunne kuin olisi lomalla jossain vieraammassakin paikassa. Miten kaunista Suomenlinnan saarilla onkaan, aivan kuin aika olisi pysähtynyt siellä aikakauteen, jota muualla Helsingissä ei ole enää nähtävissä.

Kesäloma vetelee jo viimeisiään, mutta kesähän jatkuu edelleen! Puutarhamökin remontille on toki varattava aikaa, mutta eiköhän tässä vielä pienille retkillekin ehditä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tuttu paikka, tuttu kuvakulma. Elvytimme kesäperinteemme yhden kesän tauon jälkeen ja kävimme syömässä lounaan Tertin kartanossa Mikkelissä.

Tertin kesäpöydän herkut ovat kuuluneet kesiimme jo pitkään, ja vain viime vuonna retki jäi väliin, sillä emme käyneet kesällä lainkaan Etelä-Savossa. Nyt korjasimme asian ja otimme myös mökkiämme isännöivät ystävämme mukaamme.

Saimme tällä kertaa pöydän kirjastohuoneesta, jossa on kaunis kaakeliuuni. 

Kartanossa kannattaa kurkkia myös muihin huoneisiin, sillä jokainen niistä on sisustettu yksilöllisesti ja runsain yksityiskohdin. Osa pöydistä on katettu ulos ja kartanon terassille.

On hauskaa, miten kartanossa on tunne kuin olisi vieraana jonkun kodissa. Valokuvat, koriste-esineet, sohvatyynyt: kaikki näyttää siltä kuin talon asukas olisi vain lähtenyt käymään jossain ja aika pysähtynyt viime vuosisadan alkupuolelle. Huoneissa soi klassinen musikki, ja musta-valkoisiin pukeutunut henkilökunta on superkohteliasta.

Kartanon pääsalissa tunnelma on ravintolamaisempi.

Kesäpöytä ei ole kertaakaan tuottanut pettymystä. Menu vaihtelee jonkin verran vuosittain, mutta tarjolla on aina useampaa sorttia kaloja, lihoja ja kasviksia.

Suurimpia suosikkejani olivat hauki-ceviche ja savumuikut.

Sekä aivan ohueksi siivutettu savustettu luomu-Highland-härkä.

Joka vuosi yhtä hyvältä maistuva klassikko on 125 vuotta vanhaan juureen leivottu talon oma näkkileipä.

Ruoat maistuivat erinomaisesti myös lapsille. 

Jälkiruokapöydästä löytyi jälleen klassinen kukkaissokerikakku, ja ainakin itselleni uutuutena tarjolla oli käsintehtyjä toffeekaramellejä.

Kartanon pihapiirissä on myös herkkukauppa, kahvila sekä Muotiaitta.

Yrttimaa on paitsi kaunis, se tuottaa yrtit kartanon kesäpöytään.

Jälleen kerran hyvin lämmin suositus Tertin kartanolle, johon kannattaa tulla pidemmästäkin matkasta. Kesäpöytä on katettuna lounailla klo 12 - 16 ja illallisella klo 18 - 21.

Haaveilemme edelleen yöpymisestä Tertin hotellissa, ja olisipa kiva päästä maistamaan joskus myös Tertin jouluateriaa.

Pages