Ladataan...
Isyyspakkaus

Onpahan ollut ikimuistoinen kesäloma! Ei minkään erityisen aktiviteetin tai matkan vuoksi vaan koko maata hellineen kolmenkymmenen asteen helteen ansiosta! Kun viime kesä oli niin kylmä, ettei oikein huvittanut tehdä mitään, tänä kesänä on saatu nauttia ulkoilmasta senkin edestä.

Helsingissä ollessamme olen ehtinyt tehdä muutakin kuin puutarhatöitä ja mökin remonttia. Olemme käyneet tytön kanssa uimassa Uimastadionilla ja Kumpulan maauimalassa. Tiistaina kävimme koko perheen kanssa retkellä Suomelinnassa - retkellä, jota on suunniteltu jo... muutaman vuoden. Oli itse asiassa hätkähdyttävää huomata, että emme olleet käyneet tytön kanssa Suokissa kertaakaan aiemmin, joten olihan se jo aikakin.

Kävimme tervehtimässä Suomelinnassa asuvaa Dorit Salustkij'ta, joka sattui saamaan samana päivänä vieraakseen myös Tämän kylän homopoika -Einon.

Dorit ja Eino kävivät lounaalla Suomenlinnan Susisaaren ruokalassa, mutta me olimme jo syöneet lounaamme, joten emme liittyneet seuraan. Paikka näytti kivalta, joten kokeillaan sitä sitten ensi kerralla.

Sen sijaan poika nukahti rattaisiinsa, ja me lähdimme tytön kanssa tutkimaan Susisaaren jännittäviä käytäviä.

Kävelymatka Kustaanmiekalla sijaitsevalle Kuninkaanportille oli yllättävän pitkä, mutta bastionin pimeät käytävät olivat kävelymatkan arvoiset.

En ollut itsekään käynyt koskaan näin syvällä Suomenlinnassa, enkä ollut nähnyt aiemmin edes Kustaanmiekan upeaa kallioista uimarantaa. Harmi vaan, että sinilevätilanteen vuoksi uiminen ei ollut suositeltavaa. Se ei kyllä näyttänyt haittaavan monia uimareita.

Käytävät olivat lapsesta huippujännittävät, varsinkin ne, joissa oli niin pimeää, että taskulampulle oli tarvetta. Muutaman käytävän lattialla oli vettä, mikä lisäsi jännitystä entisestään.

Käytäväretken jälkeen kävimme tutustumassa aiemmin tänä vuonna avattuun Café Siloon ja söimme aivan törkeän herkulliset voisilmäpullat.

Tarjolla oli myös Chjokon suklaajäätelöä, jota emme voineet vastustaa.

Ja koska ilman lämpötila oli kuin Italiassa, tilasimme vielä Aperol Spritzit.

Tässä välissä myös Dorit ja Eino liittyivät seuraamme, ja jatkoimme iltapäivän istumista Silon terassilla.

Lapset saivat katsella kahvilan sisäpuolella Ryhmä Hauta puhelimesta, ja hekin vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.

Olipa kiva, että oli kerrankin aikaa lähteä vaeltelemaan Suomenlinnaan ja katselemaan siellä uusia paikkoja. Oli taas hetken aikaa tunne kuin olisi lomalla jossain vieraammassakin paikassa. Miten kaunista Suomenlinnan saarilla onkaan, aivan kuin aika olisi pysähtynyt siellä aikakauteen, jota muualla Helsingissä ei ole enää nähtävissä.

Kesäloma vetelee jo viimeisiään, mutta kesähän jatkuu edelleen! Puutarhamökin remontille on toki varattava aikaa, mutta eiköhän tässä vielä pienille retkillekin ehditä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on koko perhe vihdoin lomalla! Varasin hyvissä ajoin Rouvan ensimmäisen lomapäivän kunniaksi pöydän ravintola Grönistä (Albertinkatu 36), jossa meidän on pitänyt käydä jo pidempään. Ja kun hoitaja oli varattu koko illaksi, jatkoimme iltaa vielä Chapterissa (Aleksanterinkatu 22) ja Nollassa (Liisankatu 2).

Olin oikeastaan tehnyt varauksen Gröniin jo toukokuulle, jolloin meidän oli tarkoitus käydä siellä ystäviemme kanssa, mutta jouduimme siirtämään illallista toiselle viikonlopulle, eikä pöytävarausta voinut siirtää. Harkitsimme jo silloin, että kävisimme Grönissä joka tapauksessa, mutta lukuisista muista menoista johtuen katsoin parhaaksi lykätä illallista loma-aikaan. Ja se oli hyvä päätös, sillä tämä treffi-ilta oli mitä parhain alku Rouvan lomalle!

Grönin illallinen koostuu neljän annoksen menusta (54 €), johon voi tilata myös lisäannoksia täydentämään kokonaisuutta. Söimme koko listan läpi ja tilasimme annosten kanssa suositusviinit.

Alkuun tilasimme hapanjuurileivän kanssa tarjottavaa kylmäsavustettua mätiä, hapankermaa, sipulinkukkia ja ruohosipulia (10 €). Annos oli päällystetty kuivatulla ruohosipulipölyllä, vautsi vau! Leivän kanssa oli tarjolla myös yrttisuolaa, paahdettuja siemeniä ja grillattua voita. Todella hauskan makuista sekin.

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli "Kasvi" eli Uusia perunoita, herukanlehtiä, suolaheinää ja lehtivihreäkastiketta. Ja kylläpä olikin maukasta! "Suolaheinä" oli nähdäkseni ketunleipää, ja kastike niin hyvää, että kaavin viimeisetkin pisarat leivän palasella.

Seuraavaksi tarjoiltiin menun ulkopuolelta tilaamamme Kampasimpukka (12 €), joka tarjoiltiin ruskistetusta voista tehdyn liemen ja karhunlaukan siemenistä tehtyjen "kapristen" kanssa. Karhunlaukkakaprikset olivat aivan ihastuttavat ja norjalainen kampasimpukka varmasti tuoreinta, mitä olen koskaan syönyt. Aivan tajuttoman hyvää!

Menun toinen annos oli "Liha" eli Herne "Pâte Brisée" (taikinakuoreen tehty torttunen), tuoreita ja fermentoituja herneitä, lipstikkaa ja raakakypsennettyä nautaa. Tässä oli varmasti yksi parhastia tartareista, joita olen syönyt.

Viimeinen pääruoka oli "Kala", jonka pääraaka-aine näyttikin olevan yllättäen porkkana. Grillattua porkkanaa, kesäkukkia (mm. samettikukka), siitepölyä, seljankukkaa "hollandaise" ja redusoitua katkarapulientä. Maku oli hyvin intensiivisen rapuisa ja annos paitsi hyvällä tavalla hyvin mielenkiintoinen myös kovin kaunis.

Viimeinen annos ennen jälkiruokaa oli makeahko "Maito": Vihreitä mansikoita, vuohenjuustoa ja heraa (10 €). Mansikat on kerätty 1 - 2 päivää ennen kuin ne ovat varsinaisesti kypsiä, joten mansikoissa on jo hieman makeutta, mutta kuitenkin vielä hapokkuutta taittamaan vuohenjuuston voimakasta makua. Erinomaista!

Kokonaisuuden kruunasi vielä ruusun muotoon koottu "Villi" eli Maitojäädykettä, tuoksumataravanukasta, mansikoita ja rapaperiä. Kylläpä olikin kaunis annos! Ruusu oli tehty punajuurella värjätyistä raparpereistä, ja alimpina terälehtinä oli punajuurisiivu.

Aivan törkeän hyvää, ja vielä supersympaattinen tarjoilija, joka teki illallisesta aivan täydellisen! Hyvin, hyvin lämpimät suositukset!

Kun viimeksi olimme Rouvan kanssa illalla poissa kotoa, palasimme kotiin niin, että lapset oli juuri peitelty sänkyihin, mikä oli suuri virhe. Hehän riemastuivat siitä niin, että kesti vielä tunnin saada heidät takaisin nukkumaan. Nyt siis päätimme, että emme palaa kotiin yhdeksän aikoihin vaan jatkamme "johonkin".

Paikaksi täsmentyi Torikortteleiden Chapter, joka on itselleni tuttu tähän menessä vain Taste of Helsingistä.

Paikka näytti todella kivalta, ja päätin, että tänne tulemme syömään seuraavana treffi-iltana.

Nyt otimme vain yhdet digestiivit, jotka nautimme lämpimänä iltana ulkoterassilla. Rouvalla Drunken Poet ja itselläni Umami Tsunami. Ja olivatpas hyvät drinksut!

Koska ilta oli yhä nuori, päätimme piipahtaa vielä Nollassa ottamassa pientä iltapalaa. Tilasimme lasilliset viiniä ja pieneksi naposteltavaksi Peltola Blueta ja palsternakkahilloa. Tiskillä puuhaileva Luka Balac ilahtui visiitistämme niin, että pöytään ilmestyi yllätyksenä ja pyytämättä myös muuta maisteltavaa.

Oli kiva kuulla, että ravintola on saanut hyvän vastaanoton, ja että monet olivat kertoneet löytäneensä ravintolan aiemmin kirjoittamani blogipostauksen ansiosta!

Yhdellä lautasella oli turskaa, tomaattia ja mansikoita, toisella osterivinokasvohveli ja sitten se varsinainen tilauksemme, Peltola Blue -sinihomejuustoa ja ihanaa kinuskimaista palsternakkahilloa.

Yllätysjälkiruokina oli mintulla ja basilikalla maustettu kakkunen, poltettu sokeri -jäätelöä ja ruusukaramelliä sekä mesiangervolla ja Saloniemen 50-prosenttisella kermalla täyttettyjä krassinkukkia. Huikeaa!

Nyt tulikin yhden illan aikana maistettua niin monta niin huikeaa makua ja mielenkiintoista raaka-ainetta, että tätä illallista jälkiruokineen, juomineen ja iltapaloineen muistellaan vielä pitkään!

Ja nythän tämä kesäloma vasta varsinaisesti alkaakin, kun olemme kaikki lomalla yhtä aikaa. Rouva lähti tytön ja kaverinsa kanssa pariksi päiväksi Tallinnaan, ja itse olen pojan kanssa kahdestaan kotosalla. Mitä kaikkea ehditäänkään tehdä kahdessa viikossa?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä postaus käsittelee varsinaisesti parin viikon takaista illallistamme ravintola Fabrikissa, mutta ensin muutama sana juuri päättyneestä toukokuusta.

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, onnistuin jälleen kerran täyttämään kalenterini hieman liian tehokkaasti, ja toukokuu oli kiireisin kuukausi miesmuistiin. Tai kiireinen ja kiireinen... En oikeastaan haluaisi käyttää sitä sanaa, sillä se, että sattuu olemaan paljon tekemistä ja menoja on eri asia kuin että olisi kiire johonkin.

Toki kuukauteen mahtui myös pakollisia ja ei niin mieluisia menoja, ja puutarhahommiin ja synttärivalmisteluihin kului oma aikansa, mutta onneksi kalenterissa oli näitäkin iltoja, jolloin ehti istua alas ja rentoutua: oopperaa, balettiamusikaalia ja illallista ystävien kanssa.

Ehdimme siis jo pari viikkoa sitten illalliselle ravintola Fabrikiin (Tehtaankatu 25). Kolme meistä neljästä täyttää tai on täyttänyt tänä vuonna 40, joten sovimme, että tämä on yhteinen juhlaillallisemme.

Fabrik on tänä vuonna mukana myös Taste of Helsingissä Töölönlahdella 14. - 17.6.2018. Olisin päässyt maistelemaan ToH:in annoksia pressitilaisuuksissa toukokuussa, mutta yksikään ei yksinkertaisesti mahtunut kalenteriini. Ravintola tuli kuitenkin nyt tutuksi, ja ToH-annoksia pääsen maistelemaan sitten ensi viikolla.

Itse aloitin illalliseni ranskalaisella maalaispateella, joka tarjottiin tartarkastikeen ja pienen salaatin kanssa. Rouva valitsi langustineja varsinaisen listan ulkopuolelta. Oh, miten kiva olisikaan käydä jossain, missä nämä äyriäiset ovat ihan jokapäiväistä ruokaa. Todella hyvää!

Pääruoaksi valitsin kyyhkkystä, sillä en muista maistaneeni sitä aiemmin - tai ainakaan pitkään aikaan. Kypsyys oli juuri sopiva, oma makuaistini ei taas erottaisi kyyhkystä muista linnuista. 

Rouvan raviolit korvasienillä olivat aikalailla täydelliset, ja vaikka sienissä olikin asiaan kuuluvasti hieman hiekkaa korvien uurteissa, ne aiheuttivat melko akuutin annoskateuden.

Jälkiruoaksi valitsimme suklaakakkua ja newyorkilaisen ravintolaketjun mukaan nimetyn Momofuku Cheesecaken.

Molempiin annoksiin kuului pallot jäätelöä.

Voi kyllä! Tämän illallisen perusteella voin suositella Fabrikia todella lämpimästi! Myös palvelu ravintolassa oli kerrassaan hurmaavaa, ja charmantti rusettikaulainen (oletettavasti) brittitarjoilija ansaitsee erityismaininnan. Nyt oli kaikki kohdallaan.

Vaikka tämä postaus ei varsinaisesti Taste of Helsinkiin liitykään, kurkkaapa Instagramin puolelle, jossa on käynnissä Taste of Helsinki -lippujen arvonta. Kukaties juuri sinä pääset nauttimaan Fabrikin tarjonnasta tapahtumassa!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mitä tapahtuu, kun balettiesitys kestääkin vain puoli yhdeksään ja hoitaja on varattu kymmeneen saakka?

”Mennäänkö Careliaan pienelle iltapalalle?” 

Ei tarvinnut kahdesti houkutella. Careliassa onkin erittäin helppoa poiketa ooppera- tai balettireissulla, sillä ravintola sijaitsee kätevästi aivan kadun toisella puolella. Ravintola on tunnettu paitsi vanhasta apteekkimiljööstään myös erinomaisesta viinitarjonnastaan ja brasserie-tyylisestä ruoastaan.

Käytettävissä oli vain tunti, joten hyökkäsimme heti pääruokien kimppuun. Tartarpihviä ja entrecôtea, molemmille ranskalaiset.

Maukasta ja mureaa, ja erinomaisesti ruokiin sopivat viini. Pinot noiria tartarille ja Sangiovesea kokolihalle. Ranskalaisetkin olivat todella rapeat.

Erityisen ilahtunut olin siitä, miten maukas ja kivasti maustettu tartarpihvi oli, sillä en ole edelleenkään tartarin suurin ystävä.

Aikaa oli vielä pienelle jälkiruoalle, mutta ei näemmä valokuvan ottamiselle annoksesta.

Lähtiessä tarjoilija sujautti kainaloomme paperipussin, jossa oli kaksi tuoretta tattaripatonkia, jotka olisivat kuulemma jääneet hiljaisena iltana muuten syömättä. Oo, kiitos paljon!

Haimme pyörämme Oopperan pyöräparkista ja poljimme tyytyväisinä kotiin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tapahtui eräänä keskiviikkona hoitovapaani loppupuolella lounasaikaan. Olin ajatellut käydä yhdellä viimeisistä kaupunkilounaistani Pikku-Roballa sijaitsevassa ravintola Pastiksessa. Kävi kuitenkin niin hassusti, että ravintola oli myynyt lounaansa yksinkertaisesti loppuun, enkä halunnut tilata mitään à la carten puolelta. Jatkoin siis matkaani, ja katseeni kiinnittyi kadun toisella puolella sijaitsevaan Krog Robaan. Haa!

Ravintola ei ollut minulle entuudestaan tuttu, ja sen nimikin soitteli kelloja vain etäisesti mutta kuitenkin duurissa. Kurkistettuani sisään palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Kävi ilmi, että paikka on hotelli Lilla Robertsin ravintola. Helsingin hotelliskene ei ole itselleni hirveän tuttu, sillä en yövy täällä koskaan hotellissa, mutta Lilla Robertsin nimeen olen törmännyt useamman kerran Helsingin ulkopuolelta kaupunkiin saapuneiden tuttujen postauksissa. Hotelli ja ravintola on avattu vuonna 2015 tiloihin, joiden edellinen haltija oli Helsingin Poliisi. 

Krog Roban lounas on ns. astetta parempi ja hintakin ravintoloiden peruslounaita korkeampi: 2 lajia 23 € ja 3 lajia 29 €.

Alkuun tarjottiin punajuurisalaattia, jossa oli punajuuren lisäksi ohuita lihasiivuja. Mistä tiesivätkin, että minut on helppo voittaa puolelleen juuri punajuurella?

Pääruoaksi valitsin Haukiwallenbergaren, puikulaperunamuusia ja paahdettua voita. Aivan täydellinen annos, jonka kanssa tarjottiin myös etikkaiset ja tillillä maustetut kurkut. Jotenkin annos lupaili jo, että kesäkin on lähestymässä.

Jälkiruoaksi tilasin vielä Banaanikakkua, kinuskia ja maitojäätelöä. Aaah...

Lounas oli erittäin hyvä, ja Krog Roba miljöönä hyvin kaunis niin sisustukseltaan kuin arkkitehtuuriltaankin. Tänne tulisin kyllä toistekin, jos hoodeilla olisin!

 

Lisää lounassuosituksia kaupungilta:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Luin eilen Natan arvion Gastro Cafe Kalliosta ja muistin jotain hätkähdyttävää. Olen unohtanut tyystin kirjoittaa ravintolasta, vaikka kävimme siellä illallisella jo niin monta viikkoa sitten, että kehtaanko edes kertoa sitä...

Eipä sitä muuten huomaisikaan, mutta kuvista voi vielä aistia talvisen valaistuksen eli luonnonvalon täydellisen puutteen alkuillasta. Okei paljastetaan: nämä kuvat ovat helmikuulta.

Gastro Cafe Kallio on meille tuttu useammalta lounaalta, brunssilta ja aamiaiselta, ja Rouva pohdiskelikin, että hän on käynyt tässä ravintolassa lounailla ja brunsseilla useammin kuin missään muussa. Itsekin ehdin nauttia kaupunkilounaani Gastro Cafessa pariin otteeseen. Illallinen oli meille kuitenkin ensimmäinen.

Ravintola pääsi hiljattain Suomen 50 parhaan ravintola listalle, mikä oli itselleni hyvin suuri yllätys. Ei siksi, että ruoan tasossa olisi ollut koskaan moitittavaa vaan siksi, että ravintola on profiililtaan hyvin erilainen kuin muut tuntemani ravintolat listalta. Eikä siinäkään mitään, hienoa homma Gastro Cafelle! Tyypillisesti listan ravintolat ovat kallellaan fine diningiin, vaikka ote olisikin rento, kun taas Gastro Cafe Kallio on enemmänkin rento korttelikuppila, joka sattuu tarjoamaan tosi hyvää ja mielenkiintoista ruokaa.

Ruokalista vaihtuu ravintolassa usein, joten herkullista leipää lukuun ottamatta tietyn annoksen perässä paikkaan ei kannata mennä. Päivän ruokalistan löytää Facebookista.

Tällä kertaa alkuun oli tarjolla mm. sinisimpukoita ja blinejä.

Tyttö halusi itselleen simpukat (11 €), ja Rouvan kanssa aloittelimme blineillä (16 €, lisäblini 10 €). Rouva itse asiassa ajatteli, että hän söisi vain kaksi bliniä, mutta koska blineistä merkittävä osa katosi lasten suihin, hän tilasi vielä lisää ruokaa.

"Mikä pääruoista tulee kaikkein nopeiten?" hän tiedusteli.

Se oli paahdettua selleriä, linssejä ja kuminajogurttia (24 €). Annos oli kuulemma oikein hyvä, mutta itse pidin sitä hivenen hintavana paahdetuksi selleriksi.

Oma pääruokani oli kaninkoipea, linssejä ja dijon-kermaa (29 €). Se oli yksinkertaisesti todella hyvää. Myös tyttö ihastui siihen, ja hänen oli vaikea uskoa, että se ei ole kanaa.

Yhteisenä lisukkeena oli vielä hunajavoin kera paahdettua savoijinkaalia (4,50 €). Erinomaista! Jälkiruoan jouduimme tällä(kin) kertaa jättämään väliin pienten seuralaistemme vuoksi. Plussaa muuten lapsiystävällisyydestä ja siitä, että illallisellekin oli valittavissa tällainen pöytä, johon ei ollut levitelty valkoisia liinoja. Tänne voisin siis hyvin tulla toisenkin kerran nimenomaan lasten kanssa. Myös syöttötuoli järjestyi taaperolle.

Kokonaisuutena olimme hyvin tyytyväisiä illallisen ruokiin, ja vaikka selleriannoksen hinta yllättikin loppulaskussa, kaniannoksessa hinta-laatusuhde oli mielestäni kohdallaan. Gastro Cafessa on omanlaistaan rouheutta, joka tekee paikasta toisaalta sympaattisen mutta toisaalta panostus ammattimaiseen tarjoilijaan illallisella olisi nostanut kokemuksen vielä toiselle tasolle.

Seuraavan kerran haluan kuitenkin päästä taas viikonloppubrunssille - tai oikeammin All Day Breakfastille. Eggs Flemari... Bloody Mary.... mmm....

Pages