Ladataan...
Isyyspakkaus

Yllätin tytön sunnuntaina kertomalla, että menemme välipalan jälkeen iltapäivällä Lintsille. "Jooooo!"

Syitä siihen oli oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin Linnanmäen legendaarinen Vekkula on nykyisessä muodossaan avoinna nyt viimeistä kautta, ja halusin käydä siellä vielä kerran. Lisäksi Lintsillä on meneillään jokasyksyiset valokarnevaalit, jotka avautuivat tällä viikolla.

Vekkula on rakennettu Lintsille jo vuonna 1961, ja vaikka sitä onkin uusittu vuosien varrella, nyt Linnanmäki suunnittelee laitteeseen isompaa uudeleenrakennusta. Yleisö voi äänestää, mitä elementtejä uuteen Vekkulaan tulee, ja itse ainakin toivoisin, että Vekkulasta löytyisi jatkossakin vino huone, psykedeelinen tunneli, pyörivä tynnyri, liikkuvat portaat ja liukumäki.

Varsinkin liikkuvat portaat ovat aina olleet suosikkini, vaikka joskus lapsena taisin kömpelönä vähän kompuroida niissä ja sen jälkeen ehkä vähän pelätä niitä.

Tällä kertaa emme ottaneet tytön kanssa rannekkeita, mutta emme tyytyneet myöskään ilmaisiin laitteisiin. Lupasin, että voimme käydä kertalipuilla neljässä laitteessa. Yhteen ajeluun olin säästänyt liput edelliseltä Lintsi-retkeltä, ja kolmeen laitekäyntiin ostin lippupaketin.

Tytölle oli iloinen yllätys, että hän pääsikin Linnunrata Extraan. Minulla oli jotenkin kuva, että pituusraja olisi 120 cm, mutta se olikin vain 100 cm. Laite on vesitornin sisällä kulkeva vuoristorata, jossa pidetään päässä virtuaalitodellisuuslaseja. Samalla, kun vuoristoradan vaunu kulkee radalla, laseista näkyvässä elokuvassa lennetään avaruudessa. Laite avattiin jo viime vuonna, mutta siellä ei ollut tullut käytyä. Se oli tytöstäkin todella hauska, mutta kovin lyhyt. Ehkä sitten joskus rannekkeen kanssa useamman kerran.

Tyttö olisi oikeastaan halunnut Linnunradan jälkeen Hypyttimeen, mutta se sattui olemaan juuri eilen epäkunnossa. Päädyimmekin hampurilaiselle viereiseen Funky Burgeriin. Purilaisesta riitti hyvin kahdelle pieneksi välipalaksi.

Päätimme käyttää viimeiset laitelippumme vauhdikkaisiin laitteisiin, ja valitsimme Pikajuna-vuoristoradan sekä Lohikäärmeen, joka pyörii vaakatasossa kovaa vauhtia ensin eteen ja sitten taakse.

Hauska oli tämä iltapäivä ja ilta, ja värivaloin valaistut laitteet ja puut hienon näköisiä!

Vaan kyllä mietin taas, että pääsisipä tyttö jo ensi vuonna niihin laitteisiin, joihin raja on 120 cm. Aivan kuten Särkänniemessä myös Lintsillä pienimpien lasten laitteet alkaa olla jo nähty, ja sopivan vauhdikkaita, alle 120-senttisille tarkoitettuja laitteita on melko vähän. Ei hän taida vielä aivan niin pitkä kuitenkaan olla vielä ensi keväänä.

Mutta eikös lapset mitata Lintsillä kengät jalassa..?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Näyttää käyneen niin, että tyttömme lempiruoka on sushi. Jos vihjailemme ulkona syömisestä, hän jo kiljahtaa: "Mennään sushille!"

Näin kävi myös taannoisella Tampereen-teatterimatkallamme. Tyttönen ilmoitti niin päättäväisesti haluavansa sushia, että minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin selvittää, mistä sitä kannattaa Tampereella etsiä.

Tekstasin junasta luotettavimmalle tuntemalleni Tampereen ravintola-asiantuntijalle, Emmi Nuorgamille, ja tiedustelin, mikän on Tampereen paras sushimesta. Vastaus tuli lähes välittömästi: Maka Sushi (Näsilinnankatu 30). Ravintola oli myös hyvin kätevästi vain muutaman korttelin päässä teatterista, johon olimme menossa, joten valinta oli helposti tehty.

Olin päättänyt jo etukäteen, että nyt voisimme maistaa jotain muutakin kuin pelkkää sushia. Aloittelimme siis Edamame-pavuilla ja lohi-sashimilla. Tyttö rakastaa sashimia, ja hän olisikin syönyt koko annoksen yksin, ellen olisi vaatinut itsekin saada palasta.

Japanin-ruokapostauksestani asti olen haaveillut myös mustekalapullista, joita maistoin Tokiossa, ja ilahduin kovasti, kun näitä Takoyaki-pullia oli listalla. Tyttönen maistoi vähän, mutta ei arvostanut annosta yhtä paljon kuin minä.

Katkarapu-gyoza-nyytit maistuivat hänelle paremmin, ja pidin niistä kovasti itsekin. Ne ovat siis paistettuja taikinanyyttejä, joissa on katkaraputäyte.

Myönnän, että tällä lounaalla homma lähti vähän tebukurosta, ja ruokaa tuli tilattua sen verran, että sillä olisi ruokkinut kolmannenkin. Kun sushilajtelmamme tuli näiden alkupalojen jälkeen, tyttö jaksoi syödä vain kaksi palaa. Mutta eipä jäänyt nälkä. Ja kaikki tuli kyllä syötyä!

Kaikki oli todella hyvää, joten kiitos Emmille suosituksesta, ja voin lämpimästi välittää nämä suositukset eteenpäin kaikille Tampereella sushia ja muita Japanin-herkkuja kaipaaville! Nam!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ovela juoneni kasvattaa tyttärestäni itselleni musiikkiteatteriseuraa otti jälleen ison harppauksen eteenpäin. Teimme lauantaina aivan kahdestaan retken Tampereelle katsomaan Tampereen teatterin Cats-musikaalia, joka sai ensi-iltansa vain kaksi viikkoa sitten.

Cats on moderni musikaaliklassikko, jonka jokainen varmasti tunnistaa vähintään nimeltä. Andrew Lloyd Webberin säveltämä musikaali perustuu T. S. Eliotin runokokoelmaan Old Possum's Book of Practical Cats. Se sai ensi-iltansa 1982 ja pyöri sekä Lontoossa että New Yorkissa kaksi vuosikymmentä, ja oli silloin pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty musikaali Broadwaylla.

Teos esittelee useita erilaisia ja hyvin inhimillisiä kissoja, joilla jokaisella on omat luonteenpiirteensä ja erikoisuutensa. Jokainen kissa esittäytyy vuorollaan, jotta kissojen johtaja, Vanha Deuteronomi, voi päättää, kuka kissoista pääsee nousemaan jonkinlaiseen kissojen taivaaseen ja saa palata sieltä elämään uutena kissana.

Minulle Catsin suuri suosio on ollut suoraan sanoen suuri mysteeri. Teos ei ole helpoimmasta päästä, ja siinä on monta tekijää, joiden luulisi ajavan pois ainakin kaikkein kyynisimmät katsojat. Musikaalissa ei ole oikeastaan mitään juonta, esitys on läpilaulettu eikä siinä ole yhtään repliikkiä, laulut ovat monin paikoin höpsöjä kielellä leikitteleviä loruja ja koko casti on todella pukeutunut erivärisiksi kissoiksi. Tampereen versiossa mukana on myös yksi rotta.

Kävi katsomassa musikaalin Broadwaylla vuonna 1990 mutta taisin olla silloin hieman liian väsynyt ja pieni. Kun en oikein ymmärtänyt laulujen sanoista tarpeeksi, nukahdin kesken esityksen. Musikaalista jäi siis mielikuva että se oli vähän tylsä ja outo eikä siinä tapahtunut mitään.

Tältä pohjalta olin hieman jännittynyt, miten tyttö ottaisi esityksen vastaan. Esityskieli oli toki suomi eikä takana ollut kymmenen tunnin lentoa jetlageineen, joten onnistumisen mahdollisuudet olivat suuremmat.  Kerroin tytölle etukäteen, mitä olisi odotettavissa ja soitin varmuuden vuoksi vielä joitain kertoja musikaalin tunnetuinta kappaletta Memory. Kylläpä olinkin tyytyväinen kun tyttö alkoi spontaanisti hyräillä kyseistä kappaletta silloin tällöin ennen esitystä. 

Ohjaaja Georg Malvius on saanut Tampereella paljon vapauksia tehdessään versionsa musikaalista.

Lavastuksessa ei nähdä alkuperäisen kaltaisia kaatopaikan tavararöykkiöitä, vaan kissat kujeilevat rakennusten takapihoilla.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Esitykseen on myös lisätty hahmo, jota ei ole aiemmin nähty: rotta, joka haaveilee olevansa kissa. Kissojen kohtaaminen tapahtuu tämän rotan unessa. Rotta ei itse laula tai ole esityksen keskiössä mutta hiippailee kissojen taustalla ja on mukana monissa kohtauksissa tehden mitä milloinkin. 

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Jo musikaalin avausnumero lupailee hyvää. Vaikka Jellikkilauluja jellikkikissoille on sanoituksiltaan lähes siansaksaa, esitys tempaa mukaansa. Lavalla tapahtuu jatkuvasti, ja esiintyjäkaartissa on niin huikeita laulajia, tanssijoita ja akrobaatteja, etten voi edes käsittää, miten tällainen porukka on saatu kasaan. Vauhdikkaat numerot seuraavat toinen toistaan, ja tanssia ja laulua ihaillessani unohdan kokonaan katselevani kissoiksi pukeutuneita ihmisiä, jotka laulavat lastenloruja.

Teoksen suomennus ei ole varmasti ollut helppo tehtävä. Tampereen teatteri käyttää alun perin vuodelta 1986 peräisin olevaa suomennosta, jonka on tehnyt Jukka Virtanen. Työn laatua voi arvioida esityksen aikana, sillä näyttämön päällä juoksevat laulujen tekstitykset sekä suomeksi että englanniksi.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Jos Amerikassa puhutaan musikaalinäyttelijöistä termillä triple threat, jolla tarkoitetaan sitä että musikaaliesiintyjän pitää osaa sekä laulaa, tanssia että näytellä, tässä esityksessä osa esiintyjistä pääse esittämään myös neljännen uhan, sirkusakrobatian.

Sekä roolitus että Adrienne Åbjörnin koreografia on hyvin onnistunut, sillä esiintyjäkaarti vaikuttaa hyvin tasaiselta. Kun esitystä katsoo, ei ole lainkaan silmiinpistävää, kuka esiintyjistä on ensisijaisesti laulaja, kuka tanssija ja kuka näyttelijä.

Toki joitain suorituksia nousee ylitse muiden esimerkiksi Murr-Roopea ja kahta muuta kissaa esittänyt Tero Harjunniemi paljastui oopperatenoriksi, joka on laulanut muun muassa Kansallisoopperassa.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Toinen kissa taas oli poikkeuksellisen näyttävä tanssija, ja maskin takaa paljastuikin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tutuksi tullut tanssinopettaja Aleksi Seppänen.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Ja sitten on sellaisia esiintyjä kuten Katra Solopuro, jonka Demeter-kissa loistaa sekä laulajana, tanssijana että sirkustemppuilijana.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Show'n näyttävimmästä numerosta vastasi taikurikissa Mister Mistofeli eli Aleksi Seppänen, joka pääsi esittämään hämärässä teatterissa illan upeimman valoshown. Hän ja toinen tanssija pyörittelivät ilmassa led-valoilla varustettuja keppejä ja hulavanteita jotka muodostivat ilmaan pyörivän led-näytön, jossa näkyi värikkäitä ja musiikin mukaan vaihtuvia kuvioita. (Tämä on vaikea selittää pelkin sanoin, joten kurkkaa tämä video niin ymmärrät, mistä on kyse. Video ei liity Catsiin mitenkään.)

Ja onhan se hienoa kuulla livenä Grizabella-kissan hittikappale Memory eli suomennettuna Muisto. Roolissa vuorottelevat Irina Milan ja Ritva Jalonen. Siinä on jälleen taattu korvamato useaksi päiväksi esityksen jälkeen. 

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia kuluu niin vauhdilla, että huomaan esityksen päättyessä ajattelevani: "Joko nyt?" Olisin siis voinut hyvin jatkaa katselemista vielä pidempäänkin, mutta seuralaiselleni esitys taisi olla juuri sopivan mittainen.

Kaikki oli kohdallaan: esiintyjät, lavasteet, upeat puvut, yksityiskohtaiset maskit, soitto, laulu, tunnelma... Huikeaa!

Tyttönen seurasi esitystä silmät suurina ja kuiski sen aikana korvaani ihastellen tanssijoita, valoja ja akrobaattien heittämiä voltteja. Pari kertaa hän kyseli minulta kovasti, itkenkö minä, mutta mitään en myöntänyt.

Kun kysyin sitten esityksen jälkeen, mitä hän piti, hän sanoi tykänneensä siitä kovasti. Kun kysyin vielä, kumpi oli parempi: Tampereen Cats vai Aladdin Broadwaylla, hän piti Catsia ehdottomasti parempana. Oho, se on nimittäin paljon se! Parasta oli kuulemma Mister Mistofelin valoshow, mutta olen varma, että tanssinumerot olivat lopulta se, joka piti tämän pienen tanssijattaren mielenkiinnon yllä.

Nyt hän haluaisi nähdä esityksen heti uudestaan.

Teatteriretki oli siis erittäin onnistunut, ja olen hyvin onnellinen, että se oli näin suuri elämys pienelle tytölle. Vaikka halusin nähdän esityksen itsekin, hänelle minä halusin tämän shown' näyttää. Olen myös äärettömän iloinen siitä, että hän todella nauttii musiikkiteatterista, laulusta ja tanssista ja lähtee mielellään katsomaan teatteria kanssani.

Nyt voimme sitten leijua yhdessä muutamia päiviä jossain musikaalisfääreissä, jotka vain me kaksi ymmärrämme.

 

Liput esitykseen saatu Tampereen Teatterilta.

* * *

Kävimme tytön kanssa katsomassa viime vuonna myös Shrek-musikaalin HKT:ssa ja Aladdininin Broadywaylla tammikuussa.

Muutama viikko sitten näimme Rouvan kanssa HKT:n Myrskyluodon Maijan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tein tällä viikolla toistaiseksi viimeisen työmatkani Englantiin.

Olen viimeiset puolitoista vuotta tehnyt projektia yhdessä brittiläisen pelifirman kanssa, mutta se pesti vetelee nyt viimeisiään. Peli, siis Angry Birds Transformers, jatkaa kyllä vielä eloaan, mutta jään kahden viikon päästä hoitovapaalleni, ja kun palaan töihin, en palaa enää samoihin tehtäviin ja projekteihin.

Tämä on kerrottu nyt avoimesti myös yhteistyökumppaneilleni, ja yksi tämän reissun päätavoitteista olikin käydä läpi projektin resursointia, rooleja ja vastuita tästä eteenpäin.

Määränpääni, Royal Leamington Spa, on kaupunki, johon sinulla ei luultavasti ole koskaan asiaa ellet satu olemaan tekemisissä siellä toimivien pelifirmojen tai autoteollisuuden kanssa. Kylpylääkään ei kaupungissa enää ole, sillä entinen kuuluisa kuninkaallinen kylpylä, Royal Pump Rooms, on muutettu taidemuseoksi. Menneistä kulta-ajoista muistuttaa vielä paikallinen erikoisuus, Leam-joen varrella oleva Elephant Wash, siis elefanttien pesupaikka, jota kaupungissa vierailevat sirkukset tarvitsivat käyttöönsä.

* * *

Olisi ollut kiva ottaa matkalta joku kiva kuva jostain kivasta englantilaisesta ruoasta, mutta juuri tämän parempaan en pystynyt. 

Se on Aubrey Allez -nimisestä paikasta noudettu paahtopaistisämpylä, jossa on piparjuuri- ja sinappikastiketta. Todella hyvää - mutta ei erityisen kuvauksellista. Kumppanimme olivat heikkona saman paikan possusämpylään, joka tarjoillaan omenasoseen kanssa. Söin sen viimeksi, ja pidin ehkä tästä paahtopaistista kuitenkin enemmän.

Kuvauksellisuudellaan samaa luokkaa on Fish & Chips, tämä The Old Library-pubin tarjoamana. Annos on upgradeattu niin, että kalan kuorrutuksessa on mukana olutta (beer-battered cod) ja annos tarjottiin kastikkeiden ja leivän kanssa. Yllättävä lisä oli taikinakuoressa uppopaistettu makkara. Nyt ei tarvitsekaan vähään aikaan syödä uppopaistettuja asioita. Hämmentävintä oli kuitenkin se, että ruoka ja iso olut maksoivat suurin piirtein saman verran kuin pelkkä olut Suomessa.

Koska mukanani oli kaksi kollegaa, ja Leamingtonin-reissu oli heille ensimmäinen, halusin näyttää heille edellisiltä matkoilta tutun The Drawing Board -pubin, jossa kävimme illallisella.

Sarjakuvateemalla sisustettu pubi tarjoaa peruspubiruokaa fiinimpää sapuskaa, mutta ote on silti mukavan ronski. Tässä possunkylkeä, "black pudding bon bon" ja omenaa.

Jälkiruoaksi valisin lämmintä malibu-ananas-riisivanukasta ja kookos-jogurttisorbettia. Hyväähän se oli, kuin riisipuuroa edellä mainituin lisämaustein.

Aamiaisella ei sen sijaan uskalla leikkiä, vaan menin varmimman kautta. Bill'sin Eggs Benedict ja Baked Beans ja jälkiruoaksi vielä mustikka-banaani pannukakut.

Ruokapöytien ulkopuolella saimme sovittua, mitkä ovat tavoitteet ja prioriteetit pelin kehityksessä ensi vuodelle, ja matka oli hyvin onnistunut ja tuottoisa.

Nyt alkaa olla melkeinpä työt tehtynä tältä erää. Kaksi viikkoa on periaatteessa jäljellä, mutta projektien suhteen ei ehtine tulla juurikaan uusia asioita eteen ennen kuin aloitan vapaani. Vähän haikea olo.

 

Havaintoja edelliseltä Englannin-matkaltani täällä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulle on jo useamman kerran suositeltu ravintola Le Qulkuria Jyväskylän Lutakossa (Piippukatu 3, Jyväskylä). Kun matkustin kaupunkiin viime viikon luokkakokoukseeni, päätin lähteä liikkeelle niin hyvissä ajoin, että ehtisin ravintolaan lounaalle lauantaina.

Le Qulkuri on ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta uudehko ravintola Jyväskylän keskustan tuntumassa, Lutakossa. Alueella sijaitsi aiemmin Schaumanin vaneritehdas, mutta nykyisin se tunnetaan paitsi arvostettuna asuinalueena myös messukeskus Paviljongin sijaintipaikkana ja Neste Rallin päänäyttämönä.

Le Qulkuri sijaitsee vanhassa punatiilisessä vaneritehtaan turbiinirakennuksessa, korkean piipun juurella. Se tarjoaa arkisin lounasta ja iltaisin ja viikonloppuisin ruokaa bistrolistalta.

Piipussa on muuten myös sauna ja kabinetti, joita voi vuokrata Le Qulkurilta, ja ruoat voi tilata myös piippuun!

Tekstasin matkan varrelta kaverilleni, saisinko hänestä lounasseuraa, ja se sattui sopimaan hänelle mainiosti.

Koska tulin tälle lounaalle varta vasten pitkästä matkaa, päätimme ottaa sen pitkän kaavan mukaan. Alkuun rapukeittoa.

Pääruoaksi karitsanpotkaa ja juureksia.

Ja jälkiruoaksi passiohedelmää, valksuklaamascarponea ja limoncello-marjoja.

Voi kyllä, tämähän oli vallan mainio paikka! Ruoka oli maukasta kuin mikä, potka mehevää ja annokset myös kauniita katsoa. Hyvin tehty potka ilahduttaa aina, ja olikin kulunut jo pitkä aika, kun olin saanut sitä viimeksi.

Ravintola on lukemani mukaan aloittanut katuruoka-autona, laajentanut toimintaansa lounasravintolaksi ja nyt Lutakon ravintola tarjoaa myös näitä bistroannoksia. Kyllä minä tänne uudestaankin tulisin.

Ehkäpä seuraava luokkakokouksemme on sitten Le Qulkurin piipussa. Siellä saisi varmasti ainakin laulaa ilman, että tarvitsee pelätä muiden asiakkaiden häiriintymistä.

 

Lue lisää Jyväskylän ravintoloista:

Harmooninen lounas
Toivolan vanhassa pihassa
Herkkua Jyväskylässä: Harmooni, Muisto, Teeleidi ja Papu (huom. Teeleidi muuttanut Kramsunkadulle)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyselin viime viikolla Heikki Valkaman Pallokala-kirjan arvonnassa lemppareita japanilaisesta keittiöstä, ja nälkähän niitä vastauksia lukiessa tuli. Kaikkia vastausten joukossa vilahtaneita annoksia en ole maistanut, mutta aika montaa sentään.

Mutta ensin kysytään, että arvaatkos mitä tämä on.

No se on juuri sitä kuuluisaa pallokalaa eli fugua. En erityisemmin suosittele, sillä ei sitä todellakaan sen maun ja suutuntuman vuoksi syödä, ja jälkeenpäin ajatellen ei ollut lainkaan mukavaa odotella paria tuntia miettien, tuntuuko joitain halvauksen oireita.

Arvonnan vastausten joukossa oli puolestaan näitä ruokia:

Tempuraa eli taikinakuoressa uppopaistettuja asioita. Tässä katkarapuja, jotka on tarjottu kylmien udon-nuudelien kanssa.

Okonomiyaki eli japanilainen muanakas. Saatetaan paistaa siinä nenän edessä, ja päälle ripotellaan ohuita tonnikalahiutaleita, jotka elävät okonomiyakin pinnalla.

Sukiyaki eli ohueksi siivutettua lihaa, joka keitetään liemessä ja nautitaan kasvisten ja raa'an kananmunan kanssa.

Shabu shabu eli liemikulho, jossa keitetään lihaa ja kasviksia.

Yakitori-kanavartaat, nämä take awayna.

Onigiri-riisikakku. Otin mukaan kioskista ja kääräisin levän itse sen ympärille.

Takoyaki-pullat, tässä mustekalatäytteellä. Jestas että nämä olivatkin hyviä!

Japanilainen aamiainen, niin kuin se hotellissa tarjottiin.

Ja tietysti sushi.

Voi nam... Muita mainittuja ruokia olivat ainakin miso-keitto, edamame-pavut, macha-tee, gyoza-nyytit, ramen-nuudelit, teriyaki-lohi, katsu curry (porsaanleike) ja uppopaistettu tofu dashi.

Japaniin voisi hyvin lähteä uudelleen ihan vain ruoan vuoksi. Viimeksi oli onni, että minulla oli paikallisopas, joka tiesi, missä syödä ja mitä siellä tilata, joten pääsin maistamaan vähän kaikkea. Montaa sellaistakin ruokaa, jolle en tiedä sen kummempaa nimeä.

Esimerkiksi tämä naudankieltä ja kasviksia ja makrillia, riisiä ja... jotain... oli yksi maukkaimmista aterioista, jonka olen Japanissa syönyt.

Kyllä kannattaa siis mennä japanilaisiin ravintoloihin maistelemaan muutakin kuin sushia!

* * *

Kirja-arvonnan muuten voittivat Marella ja Samu R. Onnea! Laitan sähköpostia asiasta.

Share

Pages