Ladataan...
Isyyspakkaus

Tallinnan-matkapostausten tällä erää viimeinen juttu käsittelee vanhassa kaupungissa sijaitsevaa ravintola Rataskaevu 16:ta (nimi paljastaa myös osoitteen). Kävimme ravintolassa lounaalla, ja sehän olikin niin mainio kokemus, että seuraavalla kerralla haluan tänne illalliselle ja pidemmän kaavan mukaan!

Ravintolan vanhat tiiliseinät ja lautalattia kertovat, että rakennus on ollut paikoillaan jo pidemmän aikaa, todennäköisesti useamman sata vuotta. Rouva on käynyt ravintolassa aiemminkin, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen.

Jo alkuun tarjoillut leivät lupailivat hyvää. Leipien päälle oli aseteltu pienet keittiön tervehdykset. Muita alkupaloja emme lounaallamme ottaneet, sillä aamupalastakaan ei ollut pitkä aika.

Rouva valitsi ruoakseen uunilohta, peruna-ruohosipulitahnaa, parsaa ja sokeriherneitä ja taimenen mätiä (15,50€). Hän oli annokseensa ja kalan kypsyyteen hyvin tyytyväinen.

Omalla lautasellani oli grillattua lampaankaretta, tattia, fenkolia, bataattia ja valkosipuli- punaviinikastiketta (14,60 €). (Ja lasissa todella Bloody Mary. Se ei kuulunut varsinaisesti ravintolan listalle, mutta se järjestyi kysyttäessä.) Lammas lisukkeineen oli törkeän hyvää, ja varmasti yksi parhaista aterioista, joita olen Tallinnassa syönyt. Liha oli mehevää ja mureaa ja lisukkeet ja kastike hyvin maukkaat.

Mitäs sanot näistä 3,50 €:n lasten annoksista? Kanafilee, peruna-porkkanamuhennosta, tuoretta kurkkua, kirsikkatomaattia ja kermakastiketta.

Pieni pasta, kasviksia, virolaista juustoa ja kermakastiketta. Sanoisin, että hinta-laatusuhden on aika kohdillaan. Harmi vaan, että poikani ei suostunut maistamaankaan omaa ruokaansa.

Tämän lounaan perusteella Rataskaevu 16 nousee ehdottomasti yhdeksi lempiravintoloistani Tallinnassa, ja kuten sanoin, ensi kerralla pitää ottaa sitten pidemmän kaavan mukaan.

Myös palvelu oli todella välitöntä ja iloista, ja kuittiimme kirjoitettujen terveisten jälkeen olin lopullisesti myyty.

Tunnistatko muuten, minkä kappaleen nuotti oli liimattu istumapaikkani viereen?

Kiitos taas Tallinna, olet ihana! Tältä erää varastossa ei ole enempää postauksia, mutta onneksi Tallinnaan pääsee niin helposti milloin vain uudelleen!

 

Lisää tältä Tallinnan-matkalta:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Palataanpa taas hetkeksi Tallinnaan ja reilun viikon takaiseen minilomaamme siellä. Käytyämme Lentosataman merimuseossa suunnistimme myöhäiselle lounaalle ja illalliselle kohti Balti Jaama Turgia ja Telliskiven aluetta.

Balti Jaama Turg on Tallinnan rautatieaseman tuntumassa sijaitseva tori, joka remontoitiin hiljattain ja muistuttaa nykyisin enemmänkin isoa, ruokaan kallellaan olevaa ostoskeskusta. Edellisen kerran Tallinnassa käydessäni tori oli vielä remontissa, mutta Rouva ehti tutustua siihen jo viimekesäisellä Tallinnan-matkallaan. 

Torin alakerroksissa on mm. iso kauppahalli, supermarket, tuoreiden vihannesten myyntikojuja, ravintoloita ja katuruokapaikkoja. Yläkerrassa on useita antiikkikauppiaita.

Koska etsimme vain pientä lounasta, otimme italialaista streetfoodia tarjoavalta Eugenio'silta palan pizzaa sekä perunagnoccheja ja tortellineja ragùlla. Ruoat maistuivat ja antoivat riittävästi virtaa käydä kävelemässä Telliskivessä ennen illallista.

Uusi Balti Jaama Turg on siis todella näkemisen ja maistamisen arvoinen paikka, jossa vierailua voin suositella.

* * *

Telliskiven alue sijaitsee aivan Balti Jaama Turgin vieressä, joten niillä kannattaa vierailla samalla reissulla. Telliskivi Loomelinnakissa on useita ravintoloita ja pieniä putiikkeja, joista esimerkiksi designliike Les Petites on Rouvan vakiokohde.

Illallispaikaksi valitsimme suositun F-Hooneen, joka oli meille tuttu paikka jo muutaman vuoden takaa.

Tilana vanha ja korkea tehdasrakennus on todella kiva ja hauskan rustiikkinen. Ruoan suhteen paikka ei ole kuitenkaan kovin tasalaatuinen, ja edellisellä kerralla ruoan tasossa ja maussa oli paljon toivomisen varaa. Koska monet kuitenkin kehuvat paikkaa, ajattelimme antaa sille uuden mahdollisuuden. Emmekä toisaalta jaksaneet lähteä etsimään muutakaan paikkaa lasten kanssa.

Alkudrinkit ja alkupaloiksi tilaamamme bruschetat olivat erittäin hyvät. Rouva inspiroitui kovasti omasta juomastaan, jossa oli giniä ja ruusulimonadia ja koristeena ruusunnuppuja. Oma juomani oli viskipohjainen.

Pääruoissa oli sen sijaan toivomisen varaa. Tilasin tattaririsottoa ja possua, ja - mitenkäs tämän sanoisi kauniisti? - ruoka oli niin kuivaa, että se piti nieleskellä alas oluen kanssa. Possu olisi voitu jättää mehevämmäksi, ja risotto olisi kaivannut runsaasti lisää kosteutta tai jonkin kastikkeen seurakseen.

Rouva tilasi täytetyn munakoison. Sen lisukkeet olivat hyvät, mutta itse munakoiso oli jäänyt raa'aksi.

Lapsukaiset saivat lastenlistan puolelta kanapastaa ja lihapullia perunamuusilla. Touhukas taaperomme ei tainnut syödä juurikaan, ja jouduimme tälläkin kertaa jättämän jälkiruoan väliin. Vaikka naapuripöydässä istuneet naiset kovasti ihastelivat, miten näkee, että näiden lasten kanssa on käyty ennenkin syömässä ulkona, havaitsimme itse jo sen verran väsynyttä säheltämistä, että päätimme lähteä hotellille nukkumaan.

F-Hoone ei siis tälläkään kertaa oikein säväyttänyt, mikä on harmi, sillä tilana paikka on niin kiva. Jos jotain hyvää hakee, niin ei hintatasokaan ole kallis: pääruoat maksavat vain 4,80 € - 10,50 €, ja koko illallisemme juomineen maksoi yhteensä reilut 50 €. Silti maksaisin mieluummin vähän enemmän ja söisin jotain, joka on varmasti parempaa.

 

Lisää tältä Tallinnan-matkalta:

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Oho, wau!" oli ensimmäinen spontaani reaktioni, kun astuin rattaideni kanssa ulos hissistä Tallinnan Lentosataman Merimuseossa (Vesilennuki 6, Tallinn).

Entiseen vesilentokoneiden hangaariin vuonna 2012 avattu museo on sisältä paljon suurempi kuin mitä rakennuksen julkisivu antaa olettaa. Olin kyllä kuullut, että museossa on esillä kokonaisia veneitäkin, mutta sen mittasuhteet yllättivät silti.

Museo on kuin jättimäisen valaan vatsa, joka on nielaissut kaiken, mitä merellä on vastaan tullut. Valtavien holvien alle mahtuu poijuja, laivan hylky ja kokonainen sukellusvenekin! Katossa (alla oikealla) roikkuu jäljennös sellaisesta vesilentokoneesta, joita hangaarissa on joskus säilytetty.

Kierros alkaa kakkoskerroksesta merenpinnan päällisistä asioista, ja yläkerran kierroksen jälkeen laskeudutaan pinnan alle.

Huomion varsinainen keskipiste on toisen maailmansodan ajoilta peräisi oleva Lembit-sukellusvene, johon pääsee tutustumaan myös sisälle.

Kiehtova peli, mutta aika lailla pitäisi maksaa, että lähtisin moisen vekottimen kyydissä oikeasti pinnan alle.

Museon alakerrassa on useita interaktiivisia näyttelykohteita kuten lento- ja venesimulaattorit sekä kauko-ohjattavia laivoja.

Virolaisia laivoja esitellään useilla pienoismalleilla, joiden joukossa on mm. Tallinkin Megastar, jolla saavuimme kaupunkiin tällä kertaa.

Museorakennuksen ulkopuolella on nähtävillä vielä jäänmurtaja Suur Tõll, mutta sen sisätiloihin tutustumiseen ei pienillä museovierailla ollut enää energiaa. 

Jos siis sinullakin on Tallinnan Merimuseo vielä näkemättä, hyvin lämpimät suositukset sille! Museo oli varmasti yksi vaikuttavimmista ja visuaalisimmista museoista, joissa olen koskaan käynyt. En oikeastaan tiennyt lainkaan, mihin olin menossa, joten museo yllätti kaikin puolin vain positiivisesti.

Myös tyttömme oli museosta innoissaan ja olisi viettänyt siellä pidemmänkin ajan kuin mitä sallimme. Museossa on paljon näkemistä, tekemistä ja koskettelemista lapsille, ja taaperonkin voi päästää tutkimaan paikkoja museon alakerrassa. Rattaiden kanssa oli myös hyvin helppo liikkua.

Merimuseoon kuuluu Lentosataman lisäksi vanhankaupungin muurin Paks Margareeta -tykkitorni, mutta se on suljettu kunnostuksen vuoksi ensi vuoteen asti. Sinne siis toisella kerralla!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Odotettu Tallinnan-minilomamme alkoi eilen. Otimme aamulautan Helsingistä lahden toiselle puolelle ja söimme perinteisesti lounaan satama-alueen tuntumassa Sfäärissä (Mere puiestee 6, Tallinn).

Jos olet käynyt Sfäärissä, et ehkä tunnista paikkaa näistä kuvista. Ravintola on nimittäin vaihtanut omistajaa, ja myös sen sisustus ja ruokalista on uusittu. Uusi Sfäär on auennut helmikuussa.

Ravintolan yhteydessä olevaa vaatekauppaa ei enää ole, ja ravintola on saanut sen tiloista lisää asiakaspaikkoja. Alakerran sivuhuoneissa sijaitsee puolestaan kahvipaahtimo Kokomo.

Ruokalistan osalta en osaa sanoa, onko ravintolan tyyli muuttunut aiemmasta merkittävästi. Ruoka on ollut aiemminkin hyvää, ja tälläkin kertaa lista vaikutti erittäin hyvältä.

Otimme periaatteessa vain pääruoat, mutta tilasin kuitenkin alkuruokien puolelta mielenkiinnosta kanansydämiä. Erittäin kiva ja maukas annos!

Varsinainen pääruokani oli kanavarras, jonka kanssa tarjottiin yrttinen ja valkosipulinen kastike sekä hauska kevyesti grillattu salaatti! En ole maistanut vastaavaa aiemmin, ja se oli todella maukasta.

Rouvan kalakeitto oli thai-henkinen, ja se oli maustettu limetillä ja korianterilla. Poikaset söivät lasten listan puolelta pastaa ja lihapullia.

Ja tietysti leipää.

Pidimme kaikesta kovasti, joten emmeköhän aloita jatkossakin Tallinnan-matkamme Sfääristä.

* * *

Jälkiruokaa emme Sfäärissä ottaneet, sillä mielessämme oli toinen paikka sitä varten. Gelato Ladies (Uus 28, Tallinn) Tallinnan vanhassakaupungissa tarjoaa italialaistyyppistä artesaanijäätelöä.

Jäätelöissä on kohdallaan niin maku kuin rakennekin, ja on vaikea valita, mitä ei haluaisi maistaa.

Päädyin vanilja- ja suolapähkinäjäätelöpalloihin. Vaniljan maku oli täyteläinen ja suolapähkinäjäätelö muistutti maapähkinävoita. Ihanaa.

Lapsetkaan eivät näyttäneet kärsivän jäätelöidensä kanssa. Vai mitä olet mieltä tästä ilmeestä, kun tyttö on saanut vanilja- ja Oreo-jäätelöpallot oman vohvelinsa sisään?

* * *

Yövymme vanhassakaupungissa CRU-hotellissa (Viru 8, Tallinn), jossa olemme olleet aiemminkin. 600 vuotta (!) vanhassa rakennuksessa on 15 uniikkia huonetta, ja niihin järjestyy tarvittaessa myös lisävuoteet/vauvansängyt lapsille.

Kävi niin hassusti, että kun tein varausta, hotellissa oli vapaana vain sviitti. Näin sesongin ulkopuolella hinta oli kuitenkin niin edullinen (127 €/yö, sisältää aamiaiset kaikille), että otin sen. Mikäs siinä, nyt meillä on todella tilava huone, jossa on 2,4 metriä leveä sänky ja oma sauna. Huone sijaitsee suoraan sisäänkäynnin yläpuolella, joten lasten kanssa sinne on helppo mennä. Aiemmin olemme olleet huoneessa, joka sijaitsee aivan sokkeloisen rakennuksen perällä. Äänet kantautuvat Viru-kadulta sisälle sviittiin kuitenkin yllättävän voimakkaana, joten herkimpien nukkujien kannattaa varautua korvatulpilla.

Nyt ohjelmassa on lisää syömistä ja Merimuseota. Eilisen illallisen kävimme syömässä Saltissa, mutta palataan siihen toisella kerralla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Parasta juuri nyt: lumi ja 5-vuotias laskettelukaveri! Helsingissä ei lunta ollut torstain sateiden jäljiltä, mutta lähdimme tytön kanssa kahdestaan viikonloppuretkelle Jyväskylään!

On mahtavaa, miten tässä iässä lapset alkavat olla aidosti ja oikeasti aivan mahtavaa seuraa, jonka kanssa voi tehdä mitä vain! Kun ensimmäiset pari vuotta ovat vauvan ja taaperon kanssa jonkinlaista rimpuilua ja selviämistä ja seuraavat kaksikin hieman arvaamatonta uhmailua ja temppuilua, eskari-ikää lähestyvän lapsen kanssa voi lähteä jo huoletta mihin vain tekemään mitä vain.

Liikkuminen on helpompaa, kun ei tarvita rattaita eikä matkalaukullista tavaraa mukaan, ja viihdykkeeksi pitkälle bussi- tai junamatkalle riittää Netflix. Lapselle voi myös sanoa, että "nukut sitten bussissa" ja hän tottelee.

Ja se, miten innoissaan hän on kaikesta. Oli ehdotus mikä tahansa, hän on aina valmis lähtemään mukaan ja kokeilemaan uusia juttuja.

Kun kävimme Jyväskylässä vanhempieni luona edellisen kerran uudenvuoden jälkeen, vein tytön kokeilemaan ensimmäistä kertaa laskettelua Laajavuoren hiihtokeskus Laajiksessa. Se sujui niin hienosti ja hän oli siitä niin innoissaan, että päätin järjestää seuraava lasketteluretken mahdollisimman pian. Ja koska olin ajatellut jo aiemmin, että haluaisin käydä tytön kanssa katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalin, oli helppoa yhdistää nämä haaveet yhteen reissuun.

Kuten arvata saattaa, tyttöä ei tarvinnut varsinaisesti houkutella mukaan retkelle.

Lähdimme matkaan perjantai-iltana ja saavuimme Jyväskylään yöllä. Lauantain ohjelmassa oli teatterin lisäksi lumileikkejä mummolan pihassa. Lasketteluretki Laajikseen tehtiin sunnuntaina, ja se oli tytölle koko matkan kohokohta.

Hän on liikunnallisesti niin lahjakas, että hän näyttää omaksuvan uudet lajit hyvin nopeasti. Vaikka laskettelukerta oli hänen elämänsä toinen, hän pujotteli reissun päätteeksi jo keilojen ympäri ja osasi hienosti pysäyttää vauhdin.

Viimeksi pohdin, pitäisikö lapsi viedä toisella kerralla jo aikuisten rinteen puolelle, sillä lasten rinne naruhissin vieressä oli kovin loiva ja lyhyt. Tällä kertaa käytössä oli kuitenkin myös pidempi ja jyrkempi rinne mattohissin vieressä, ja siinä sai jo riittävät vauhdit käännösten harjoitteluun. Se riitti tällä kertaa oikein mainiosti.

Kävi vielä niin hauskasti, että satuimme Laajikseen juuri "Lumimaan sessareiden" aikaan, eli lasten rinteessä oli tarjolla myös maksutonta hiihdon opetusta.

Tyttö sai opettajalta vinkkejä, mitä harjoitella seuraavaksi, ja hän saikin käännökset sujumaan hienosti painamalla "taikapainiketta" polvissaan.

Kylläpä olikin hauska retki, ja tyttö parasta seuraa, mitä voi olla!

Kyllä sen pienemmänkin kanssa vielä samaan päästään, ja toivotaan, että hän on sitten yhtä innostunut ja kiinnostunut kaikesta kuin siskonsa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hassua, miten vain muutaman päivän poissaolo kotoa ja normaaleista arkirutiineista voikin tuntua kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Vietin lasten kanssa Jyväskylässä neljä yötä, ja palasimme kotiin lauantaina.

Vielä perjantaina ehdin tehdä kaverini kanssa kuntosalitreffit, joiden jälkeen lähdimme syömään ja katselemaan Jyväskylän yöelämää.

Ruokapaikaksi valikoitui legendaarinen ravintola Sohwi, joka näyttääkin täyttävän tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Entinen yläasteeni ja lukioni sijaitsi aivan Sohwin vieressä, joten Sohwissa tuli käytyä lukioaikoina useat kerrat. Muistan paikan toki ensijaisesti olutravintolana, mutta aiemmin Sohwin Krouvinakin tunnettu ravintola on myös mainio ruokapaikka.

Tämä Jyväskylän-matka oli monella tavalla ainutlaatuinen. Olin paitsi ensimmäistä kertaa liikkeellä lasten kanssa kolmestaan, vietin Jyväskylässä myös pisimmän ajan mitä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin kaupungista pois kuusitoista vuotta sitten. Ei siis ihmekään, että tällä kertaa ehdin myös tehdä monia asioita kuten käydä Carmen-oopperassa ja laskettelurinteessä tytön kanssa.

Tytöstä oli huippuhauskaa leikkiä ja ulkoilla papan kanssa ja käydä hänen kanssaan uimahallissa. Aika meni niin nopeasti, että kun lähtö lauantaina koitti, mietimme yhdessä, että olisihan sitä voinut viettää kaupungissa vielä vaikka yhden yön. Mutta koti kutsui jo, ja Rouvakin odotti siellä ikävissään.

Itse olisin ehkä käynyt vielä katsastamassa Seppälän uuden Kauppakeskus Sepän, ja tyttö olisi halunnut papan kanssa HopLopiin tai Leo's Leikkimaahan. Ehkä sitten ensi kerralla.

Aloin itse asiassa suunnitella jo toista Jyväskylän-matkaa lähiajoille. Haluaisin nimittäin viedä tytön katsomaan Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalia ja vielä tänä talvena toisen kerran laskettelemaan Laajavuoreen. Voisimmekin tehdä jonkin viikonloppuretken ihan kahdestaan, jolloin myös matkustaminen on sekä helpompaa että rennompaa, ja matkat voidaan tehdä junaa edullisemmin bussilla.

Ja sen muistan myös, että milloin tahansa sitten lähdenkin pojan kanssa seuraavan kerran matkalle, se ei tapahdu päiväuniaikaan. Hän ei halua nukahtaa vaan mieluummin kirkuu ja vaikeroi rattaissaan.

Oli hauskaa nähdä kaveriani kerrankin näin kahdestaan, ja söimme Sohwissa pitkän kaavan mukaan. Alkuun valitsimme voissa paistetut, sinapilla ja runsaalla valkosipulilla maustetut etanat gratinoituna Kolatun Juustolan Martta-cheddarilla. Lisänä Jyväs Pakarin siemenleipää.

Itse otin pääruoaksi pariloitua naudan maksaa, puolukkaa, punaviinikastiketta, kasviksia, timjamiperunoita ja sienimoussea. Maksa oli kypsennetty sopivan roseeksi, ja mietin jälleen miten hyvää maksa onkin, kun sitä näin harvoin saa.

Kaverilla oli lautasella puolestaan pihviannos nimeltään Femme: se oli naudan marmoriulkofileepihvi, paistettua halloumia ja vadelmakastiketta, vihersalaattia, pikkelivihanneksia sekä selleri-ananassalaattia.

Aterian viimeisteli piparmintulla ja Paahtimo Papun kahvilla maustettu tuorejuustokakku, jonka kanssa oli vadelmakastiketta sekä T-BBQ:n vaahtokarkki-kahvisiirappia. Hyrisimme illallisen jälkeen tyytyväisyyttä, sillä kaikki annokset olivat yksinkertaisen herkullisia. 

Jatkoimme kaverin kanssa iltaa muutamassa kuppilassa Kauppakadun varrella, muistelimme kaikkia menneitä baareja ja tutustuimme läpällä yhteen uuteen yökerhoonkin. Läpällä siksi, että tiesimme jo ennen sisään menoa olevamme noin kaksi kertaa muita asiakkaita vanhempia, ja jatkoimmekin melko pian matkaamme Kävelykadulla.

* * * 

Vaan mitenköhän sitä tottuisi taas tähän kotiarkeen? Tässä muodossa sitä on toki enää reilut kaksi kuukautta jäljellä.

Jännää.

Pages