Ladataan...
Isyyspakkaus

Hassua, miten vain muutaman päivän poissaolo kotoa ja normaaleista arkirutiineista voikin tuntua kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Vietin lasten kanssa Jyväskylässä neljä yötä, ja palasimme kotiin lauantaina.

Vielä perjantaina ehdin tehdä kaverini kanssa kuntosalitreffit, joiden jälkeen lähdimme syömään ja katselemaan Jyväskylän yöelämää.

Ruokapaikaksi valikoitui legendaarinen ravintola Sohwi, joka näyttääkin täyttävän tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Entinen yläasteeni ja lukioni sijaitsi aivan Sohwin vieressä, joten Sohwissa tuli käytyä lukioaikoina useat kerrat. Muistan paikan toki ensijaisesti olutravintolana, mutta aiemmin Sohwin Krouvinakin tunnettu ravintola on myös mainio ruokapaikka.

Tämä Jyväskylän-matka oli monella tavalla ainutlaatuinen. Olin paitsi ensimmäistä kertaa liikkeellä lasten kanssa kolmestaan, vietin Jyväskylässä myös pisimmän ajan mitä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin kaupungista pois kuusitoista vuotta sitten. Ei siis ihmekään, että tällä kertaa ehdin myös tehdä monia asioita kuten käydä Carmen-oopperassa ja laskettelurinteessä tytön kanssa.

Tytöstä oli huippuhauskaa leikkiä ja ulkoilla papan kanssa ja käydä hänen kanssaan uimahallissa. Aika meni niin nopeasti, että kun lähtö lauantaina koitti, mietimme yhdessä, että olisihan sitä voinut viettää kaupungissa vielä vaikka yhden yön. Mutta koti kutsui jo, ja Rouvakin odotti siellä ikävissään.

Itse olisin ehkä käynyt vielä katsastamassa Seppälän uuden Kauppakeskus Sepän, ja tyttö olisi halunnut papan kanssa HopLopiin tai Leo's Leikkimaahan. Ehkä sitten ensi kerralla.

Aloin itse asiassa suunnitella jo toista Jyväskylän-matkaa lähiajoille. Haluaisin nimittäin viedä tytön katsomaan Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalia ja vielä tänä talvena toisen kerran laskettelemaan Laajavuoreen. Voisimmekin tehdä jonkin viikonloppuretken ihan kahdestaan, jolloin myös matkustaminen on sekä helpompaa että rennompaa, ja matkat voidaan tehdä junaa edullisemmin bussilla.

Ja sen muistan myös, että milloin tahansa sitten lähdenkin pojan kanssa seuraavan kerran matkalle, se ei tapahdu päiväuniaikaan. Hän ei halua nukahtaa vaan mieluummin kirkuu ja vaikeroi rattaissaan.

Oli hauskaa nähdä kaveriani kerrankin näin kahdestaan, ja söimme Sohwissa pitkän kaavan mukaan. Alkuun valitsimme voissa paistetut, sinapilla ja runsaalla valkosipulilla maustetut etanat gratinoituna Kolatun Juustolan Martta-cheddarilla. Lisänä Jyväs Pakarin siemenleipää.

Itse otin pääruoaksi pariloitua naudan maksaa, puolukkaa, punaviinikastiketta, kasviksia, timjamiperunoita ja sienimoussea. Maksa oli kypsennetty sopivan roseeksi, ja mietin jälleen miten hyvää maksa onkin, kun sitä näin harvoin saa.

Kaverilla oli lautasella puolestaan pihviannos nimeltään Femme: se oli naudan marmoriulkofileepihvi, paistettua halloumia ja vadelmakastiketta, vihersalaattia, pikkelivihanneksia sekä selleri-ananassalaattia.

Aterian viimeisteli piparmintulla ja Paahtimo Papun kahvilla maustettu tuorejuustokakku, jonka kanssa oli vadelmakastiketta sekä T-BBQ:n vaahtokarkki-kahvisiirappia. Hyrisimme illallisen jälkeen tyytyväisyyttä, sillä kaikki annokset olivat yksinkertaisen herkullisia. 

Jatkoimme kaverin kanssa iltaa muutamassa kuppilassa Kauppakadun varrella, muistelimme kaikkia menneitä baareja ja tutustuimme läpällä yhteen uuteen yökerhoonkin. Läpällä siksi, että tiesimme jo ennen sisään menoa olevamme noin kaksi kertaa muita asiakkaita vanhempia, ja jatkoimmekin melko pian matkaamme Kävelykadulla.

* * * 

Vaan mitenköhän sitä tottuisi taas tähän kotiarkeen? Tässä muodossa sitä on toki enää reilut kaksi kuukautta jäljellä.

Jännää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Enpä olisi vielä joitain vuosia sitten arvannut, miten suuri nähtävyys lumi voi olla helsinkiläislapselle. Tänä talvena meillä päin on ollut lunta vain hetkittäin, ja edes pulkkamäkeen ei ole ollut asiaa kertaakaan. Siksipä tyttö oli aivan onnessaan nähdessään, millainen talven ihmemaa Jyväskylä oli.

Ja lunta todella riitti.

Mummo ja pappa olivat ostaneet lapsille rattikelkankin, jolla oli hauska laskea alas ison lumikasan päältä.

Pappa rakensi tytön kanssa lumiukon ja lumilinnan.

Taaperokin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään lumihankeen, mutta siinä liikkuminen osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Parasta oli kuitenkin se, että tyttö pääsi ensimmäistä kertaa laskettelusuksille, kun vein hänet kokeilemaan laskettelua Laajavuoren hiihtokeskuksessa, Laajiksessa, joka sijaitsee melkoisen kätevästi aivan Jyväskylän keskustan tuntumassa.

Laajiksen Lastenmaa sijaitsee eturinteen reunassa, ja siinä käytössä on yksi loiva rinne ja naruhissi.

Ja jälleen kerran tämä tyttö yllätti liikunnallisella lahjakkuudellaan. Hississä pystyssä pysyminen oli alkuun hankalaa, mutta itse laskettelu sujui paremmin kuin olisin osannut arvata. Hänhän ei ole ollut aiemmin minkäänlaisilla suksilla mutta pysyi yllättävän taitavasti myös skeittilaudalla, jota kokeilimme kesällä.

Jo ensimmäisten laskujen jälkeen hän osasi kääntyä, väistää esteitä ja pysähtyä vauhdista keskelle rinnettä. Hitaasta vauhdista, mutta silti. Pari laskua kokeilimme sauvojen kanssa, mutta niiden kanssa hommaan tuli liikaa säätöä eikä niistä ollut oikein mitään hyötyä.

Nyt kyllä harmittaa, että tätä ei päästä kokeilemaan useammin. Ensinnäkään meillä täällä etelässä ei ole lumesta tietoakaan ja vaikka olisi, lähimmät hiihtokeskukset ovat hyvin hankalasti saavutettavissa julkisilla kulkuvälineillä. 

Ehkäpä ehdimme käydä Jyväskylässä vielä toisenkin kerran tänä talvena. Mutta mitäs lapsen pitäisi osata ennen kuin hänet voi viedä johonkin Lastenmaata isompaan rinteeseen?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Instagram-seuraajani lienevätkin jo perillä, missä liikun täällä reaalimaailmassa. Terveisiä siis Jyväskylästä!

Olen hoitovapaani alusta asti suunnitellut, että voisin jonain viikkona tulla lasten kanssa vanhempieni luokse, mutta sopivaa hetkeä on ollut yllättävän vaikea löytää. Nyt se tuli vastaan, sillä tytön päiväkoti on vielä tämän viikon kiinni ja Rouva puolestaan koko viikon töissä.

Pakkasin siis tiistaina lapset, vaatteet ja tietokoneeni mukaani, ja hyppäsimme yhdessä Jyväskylän-junaan.

Kaikki voittivat: isovanhemmat saivat hyvin odotettuja vieraita, tyttö kivaa tekemistä jokaiselle päivälle, poikakin tavallisesta poikkeavaa ohjelmaa ja isi ja äiti hieman vapautusta lastenhoidosta. Olenkin antanut mummon ja papan hoitaa lasten ruokkimiset ja ulkoilutukset.

Sanoin keskiviikkona lounaan jälkeen moikat muille ja lähdin koko päiväksi omille teilleni: kävin kuntosalilla, elokuvissa *), syömässä **) ja parturissa. Päivän päätteeksi menin vielä kärkkymään Jyväskylän kaupunginteatterin lippuluukulle peruutuspaikkaa illan oopperaesitykseen - ja sainkin lipun ***). Aikamoinen superpäivä siis!

* * *

*) Solsidan-elokuva. Se oli pitkälti odotusten mukainen mutta tunnelmaltaan vakavampi kuin tv-sarja. Aivan elokuvan alussa käy ilmi, että Alex ja Anna ovat eroamassa, sillä Anna on löytänyt toisen miehen. Ove ja Anette puolestaan kärsivät lapsettomuudesta. Mickanilla ja Freddellä on tavanomaiset ongelmansa, mutta Fredden isä nostattaa miehen verenpainetta tavanomaista enemmän. Saa elokuvassa kuitenkin myös nauraa ja tietysti kiemurrella penkissä myötähäpeästä. Ove onnistuu jälleen järjestämään sekä parhaat naurut että suurimmat yllätykset ratkoessaan lapsettomuusongelmaansa. Elokuva oli erittäin hyvä, ja uskon kaikkien Solsidan-fanien pitävän siitä.

**) Egg-ravintola. Egg on Jyväskylän kävelykadulle, Kauppakatu 20:een, joulukuussa avautunut munakasravintola, joka aloitti toimintansa Helsingistä ja valloittaa nyt maailmaa Forenomin hostellien kanssa. Eggistä saa munakkaiden lisäksi myös mm. Huevos Rancheroseja, Croque Madameja ja pannukakkuja. Siinä missä Helsingin Egg tarjoaa ruokaa vain noin lounasaikaan, Jyväskylän Egg sijaitsee Forenomin hostellin yhteydessä ja on avoinna aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Itse nautin lihamunakkaan, ja se oli maukas ja mehevä.

***) Carmen-ooppera. Carmen on Jyväskylän oopperan tuotanto, ja vierailevien solistien lisäksi esityksessä kuullaan Jyväskylän sinfoniaa, oopperan kuoroa ja lapsikuoro Vox Aureaa. Haluan palata tähän esitykseen kuitenkin toisessa postauksessa.

* * *

Kylläpä olikin rentouttava päivä, ja kiitokset siitä siis vanhemmilleni, jotka viihdyttivät, ruokkivat ja nukuttivat lapset isin ollessa karkuteillä!

Aivan yhtä tiukkaa ohjelmaa en muille päiville kehittänyt. Eilen kävin lasten kanssa Saarijärvellä tapaamassa isovanhempiani ja koukkasimme paluumatkalla kavereilla istumassa iltaa. Tänään teen sekä jotain lasten kanssa että kahdestaan kaverini kanssa, jolloin isovanhemmat saavat jälleen nauttia lapsista koko rahalla.

Ja huomenna olisi tarkoitus palata kotiin Rouvan luo. Ikävä alkaa olla jo kaikilla osapuolilla.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yllätin tytön sunnuntaina kertomalla, että menemme välipalan jälkeen iltapäivällä Lintsille. "Jooooo!"

Syitä siihen oli oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin Linnanmäen legendaarinen Vekkula on nykyisessä muodossaan avoinna nyt viimeistä kautta, ja halusin käydä siellä vielä kerran. Lisäksi Lintsillä on meneillään jokasyksyiset valokarnevaalit, jotka avautuivat tällä viikolla.

Vekkula on rakennettu Lintsille jo vuonna 1961, ja vaikka sitä onkin uusittu vuosien varrella, nyt Linnanmäki suunnittelee laitteeseen isompaa uudeleenrakennusta. Yleisö voi äänestää, mitä elementtejä uuteen Vekkulaan tulee, ja itse ainakin toivoisin, että Vekkulasta löytyisi jatkossakin vino huone, psykedeelinen tunneli, pyörivä tynnyri, liikkuvat portaat ja liukumäki.

Varsinkin liikkuvat portaat ovat aina olleet suosikkini, vaikka joskus lapsena taisin kömpelönä vähän kompuroida niissä ja sen jälkeen ehkä vähän pelätä niitä.

Tällä kertaa emme ottaneet tytön kanssa rannekkeita, mutta emme tyytyneet myöskään ilmaisiin laitteisiin. Lupasin, että voimme käydä kertalipuilla neljässä laitteessa. Yhteen ajeluun olin säästänyt liput edelliseltä Lintsi-retkeltä, ja kolmeen laitekäyntiin ostin lippupaketin.

Tytölle oli iloinen yllätys, että hän pääsikin Linnunrata Extraan. Minulla oli jotenkin kuva, että pituusraja olisi 120 cm, mutta se olikin vain 100 cm. Laite on vesitornin sisällä kulkeva vuoristorata, jossa pidetään päässä virtuaalitodellisuuslaseja. Samalla, kun vuoristoradan vaunu kulkee radalla, laseista näkyvässä elokuvassa lennetään avaruudessa. Laite avattiin jo viime vuonna, mutta siellä ei ollut tullut käytyä. Se oli tytöstäkin todella hauska, mutta kovin lyhyt. Ehkä sitten joskus rannekkeen kanssa useamman kerran.

Tyttö olisi oikeastaan halunnut Linnunradan jälkeen Hypyttimeen, mutta se sattui olemaan juuri eilen epäkunnossa. Päädyimmekin hampurilaiselle viereiseen Funky Burgeriin. Purilaisesta riitti hyvin kahdelle pieneksi välipalaksi.

Päätimme käyttää viimeiset laitelippumme vauhdikkaisiin laitteisiin, ja valitsimme Pikajuna-vuoristoradan sekä Lohikäärmeen, joka pyörii vaakatasossa kovaa vauhtia ensin eteen ja sitten taakse.

Hauska oli tämä iltapäivä ja ilta, ja värivaloin valaistut laitteet ja puut hienon näköisiä!

Vaan kyllä mietin taas, että pääsisipä tyttö jo ensi vuonna niihin laitteisiin, joihin raja on 120 cm. Aivan kuten Särkänniemessä myös Lintsillä pienimpien lasten laitteet alkaa olla jo nähty, ja sopivan vauhdikkaita, alle 120-senttisille tarkoitettuja laitteita on melko vähän. Ei hän taida vielä aivan niin pitkä kuitenkaan olla vielä ensi keväänä.

Mutta eikös lapset mitata Lintsillä kengät jalassa..?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Näyttää käyneen niin, että tyttömme lempiruoka on sushi. Jos vihjailemme ulkona syömisestä, hän jo kiljahtaa: "Mennään sushille!"

Näin kävi myös taannoisella Tampereen-teatterimatkallamme. Tyttönen ilmoitti niin päättäväisesti haluavansa sushia, että minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin selvittää, mistä sitä kannattaa Tampereella etsiä.

Tekstasin junasta luotettavimmalle tuntemalleni Tampereen ravintola-asiantuntijalle, Emmi Nuorgamille, ja tiedustelin, mikän on Tampereen paras sushimesta. Vastaus tuli lähes välittömästi: Maka Sushi (Näsilinnankatu 30). Ravintola oli myös hyvin kätevästi vain muutaman korttelin päässä teatterista, johon olimme menossa, joten valinta oli helposti tehty.

Olin päättänyt jo etukäteen, että nyt voisimme maistaa jotain muutakin kuin pelkkää sushia. Aloittelimme siis Edamame-pavuilla ja lohi-sashimilla. Tyttö rakastaa sashimia, ja hän olisikin syönyt koko annoksen yksin, ellen olisi vaatinut itsekin saada palasta.

Japanin-ruokapostauksestani asti olen haaveillut myös mustekalapullista, joita maistoin Tokiossa, ja ilahduin kovasti, kun näitä Takoyaki-pullia oli listalla. Tyttönen maistoi vähän, mutta ei arvostanut annosta yhtä paljon kuin minä.

Katkarapu-gyoza-nyytit maistuivat hänelle paremmin, ja pidin niistä kovasti itsekin. Ne ovat siis paistettuja taikinanyyttejä, joissa on katkaraputäyte.

Myönnän, että tällä lounaalla homma lähti vähän tebukurosta, ja ruokaa tuli tilattua sen verran, että sillä olisi ruokkinut kolmannenkin. Kun sushilajtelmamme tuli näiden alkupalojen jälkeen, tyttö jaksoi syödä vain kaksi palaa. Mutta eipä jäänyt nälkä. Ja kaikki tuli kyllä syötyä!

Kaikki oli todella hyvää, joten kiitos Emmille suosituksesta, ja voin lämpimästi välittää nämä suositukset eteenpäin kaikille Tampereella sushia ja muita Japanin-herkkuja kaipaaville! Nam!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ovela juoneni kasvattaa tyttärestäni itselleni musiikkiteatteriseuraa otti jälleen ison harppauksen eteenpäin. Teimme lauantaina aivan kahdestaan retken Tampereelle katsomaan Tampereen teatterin Cats-musikaalia, joka sai ensi-iltansa vain kaksi viikkoa sitten.

Cats on moderni musikaaliklassikko, jonka jokainen varmasti tunnistaa vähintään nimeltä. Andrew Lloyd Webberin säveltämä musikaali perustuu T. S. Eliotin runokokoelmaan Old Possum's Book of Practical Cats. Se sai ensi-iltansa 1982 ja pyöri sekä Lontoossa että New Yorkissa kaksi vuosikymmentä, ja oli silloin pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty musikaali Broadwaylla.

Teos esittelee useita erilaisia ja hyvin inhimillisiä kissoja, joilla jokaisella on omat luonteenpiirteensä ja erikoisuutensa. Jokainen kissa esittäytyy vuorollaan, jotta kissojen johtaja, Vanha Deuteronomi, voi päättää, kuka kissoista pääsee nousemaan jonkinlaiseen kissojen taivaaseen ja saa palata sieltä elämään uutena kissana.

Minulle Catsin suuri suosio on ollut suoraan sanoen suuri mysteeri. Teos ei ole helpoimmasta päästä, ja siinä on monta tekijää, joiden luulisi ajavan pois ainakin kaikkein kyynisimmät katsojat. Musikaalissa ei ole oikeastaan mitään juonta, esitys on läpilaulettu eikä siinä ole yhtään repliikkiä, laulut ovat monin paikoin höpsöjä kielellä leikitteleviä loruja ja koko casti on todella pukeutunut erivärisiksi kissoiksi. Tampereen versiossa mukana on myös yksi rotta.

Kävi katsomassa musikaalin Broadwaylla vuonna 1990 mutta taisin olla silloin hieman liian väsynyt ja pieni. Kun en oikein ymmärtänyt laulujen sanoista tarpeeksi, nukahdin kesken esityksen. Musikaalista jäi siis mielikuva että se oli vähän tylsä ja outo eikä siinä tapahtunut mitään.

Tältä pohjalta olin hieman jännittynyt, miten tyttö ottaisi esityksen vastaan. Esityskieli oli toki suomi eikä takana ollut kymmenen tunnin lentoa jetlageineen, joten onnistumisen mahdollisuudet olivat suuremmat.  Kerroin tytölle etukäteen, mitä olisi odotettavissa ja soitin varmuuden vuoksi vielä joitain kertoja musikaalin tunnetuinta kappaletta Memory. Kylläpä olinkin tyytyväinen kun tyttö alkoi spontaanisti hyräillä kyseistä kappaletta silloin tällöin ennen esitystä. 

Ohjaaja Georg Malvius on saanut Tampereella paljon vapauksia tehdessään versionsa musikaalista.

Lavastuksessa ei nähdä alkuperäisen kaltaisia kaatopaikan tavararöykkiöitä, vaan kissat kujeilevat rakennusten takapihoilla.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Esitykseen on myös lisätty hahmo, jota ei ole aiemmin nähty: rotta, joka haaveilee olevansa kissa. Kissojen kohtaaminen tapahtuu tämän rotan unessa. Rotta ei itse laula tai ole esityksen keskiössä mutta hiippailee kissojen taustalla ja on mukana monissa kohtauksissa tehden mitä milloinkin. 

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Jo musikaalin avausnumero lupailee hyvää. Vaikka Jellikkilauluja jellikkikissoille on sanoituksiltaan lähes siansaksaa, esitys tempaa mukaansa. Lavalla tapahtuu jatkuvasti, ja esiintyjäkaartissa on niin huikeita laulajia, tanssijoita ja akrobaatteja, etten voi edes käsittää, miten tällainen porukka on saatu kasaan. Vauhdikkaat numerot seuraavat toinen toistaan, ja tanssia ja laulua ihaillessani unohdan kokonaan katselevani kissoiksi pukeutuneita ihmisiä, jotka laulavat lastenloruja.

Teoksen suomennus ei ole varmasti ollut helppo tehtävä. Tampereen teatteri käyttää alun perin vuodelta 1986 peräisin olevaa suomennosta, jonka on tehnyt Jukka Virtanen. Työn laatua voi arvioida esityksen aikana, sillä näyttämön päällä juoksevat laulujen tekstitykset sekä suomeksi että englanniksi.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Jos Amerikassa puhutaan musikaalinäyttelijöistä termillä triple threat, jolla tarkoitetaan sitä että musikaaliesiintyjän pitää osaa sekä laulaa, tanssia että näytellä, tässä esityksessä osa esiintyjistä pääse esittämään myös neljännen uhan, sirkusakrobatian.

Sekä roolitus että Adrienne Åbjörnin koreografia on hyvin onnistunut, sillä esiintyjäkaarti vaikuttaa hyvin tasaiselta. Kun esitystä katsoo, ei ole lainkaan silmiinpistävää, kuka esiintyjistä on ensisijaisesti laulaja, kuka tanssija ja kuka näyttelijä.

Toki joitain suorituksia nousee ylitse muiden esimerkiksi Murr-Roopea ja kahta muuta kissaa esittänyt Tero Harjunniemi paljastui oopperatenoriksi, joka on laulanut muun muassa Kansallisoopperassa.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Toinen kissa taas oli poikkeuksellisen näyttävä tanssija, ja maskin takaa paljastuikin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tutuksi tullut tanssinopettaja Aleksi Seppänen.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Ja sitten on sellaisia esiintyjä kuten Katra Solopuro, jonka Demeter-kissa loistaa sekä laulajana, tanssijana että sirkustemppuilijana.

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Show'n näyttävimmästä numerosta vastasi taikurikissa Mister Mistofeli eli Aleksi Seppänen, joka pääsi esittämään hämärässä teatterissa illan upeimman valoshown. Hän ja toinen tanssija pyörittelivät ilmassa led-valoilla varustettuja keppejä ja hulavanteita jotka muodostivat ilmaan pyörivän led-näytön, jossa näkyi värikkäitä ja musiikin mukaan vaihtuvia kuvioita. (Tämä on vaikea selittää pelkin sanoin, joten kurkkaa tämä video niin ymmärrät, mistä on kyse. Video ei liity Catsiin mitenkään.)

Ja onhan se hienoa kuulla livenä Grizabella-kissan hittikappale Memory eli suomennettuna Muisto. Roolissa vuorottelevat Irina Milan ja Ritva Jalonen. Siinä on jälleen taattu korvamato useaksi päiväksi esityksen jälkeen. 

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia kuluu niin vauhdilla, että huomaan esityksen päättyessä ajattelevani: "Joko nyt?" Olisin siis voinut hyvin jatkaa katselemista vielä pidempäänkin, mutta seuralaiselleni esitys taisi olla juuri sopivan mittainen.

Kaikki oli kohdallaan: esiintyjät, lavasteet, upeat puvut, yksityiskohtaiset maskit, soitto, laulu, tunnelma... Huikeaa!

Tyttönen seurasi esitystä silmät suurina ja kuiski sen aikana korvaani ihastellen tanssijoita, valoja ja akrobaattien heittämiä voltteja. Pari kertaa hän kyseli minulta kovasti, itkenkö minä, mutta mitään en myöntänyt.

Kun kysyin sitten esityksen jälkeen, mitä hän piti, hän sanoi tykänneensä siitä kovasti. Kun kysyin vielä, kumpi oli parempi: Tampereen Cats vai Aladdin Broadwaylla, hän piti Catsia ehdottomasti parempana. Oho, se on nimittäin paljon se! Parasta oli kuulemma Mister Mistofelin valoshow, mutta olen varma, että tanssinumerot olivat lopulta se, joka piti tämän pienen tanssijattaren mielenkiinnon yllä.

Nyt hän haluaisi nähdä esityksen heti uudestaan.

Teatteriretki oli siis erittäin onnistunut, ja olen hyvin onnellinen, että se oli näin suuri elämys pienelle tytölle. Vaikka halusin nähdän esityksen itsekin, hänelle minä halusin tämän shown' näyttää. Olen myös äärettömän iloinen siitä, että hän todella nauttii musiikkiteatterista, laulusta ja tanssista ja lähtee mielellään katsomaan teatteria kanssani.

Nyt voimme sitten leijua yhdessä muutamia päiviä jossain musikaalisfääreissä, jotka vain me kaksi ymmärrämme.

 

Liput esitykseen saatu Tampereen Teatterilta.

* * *

Kävimme tytön kanssa katsomassa viime vuonna myös Shrek-musikaalin HKT:ssa ja Aladdininin Broadywaylla tammikuussa.

Muutama viikko sitten näimme Rouvan kanssa HKT:n Myrskyluodon Maijan.

Share

Pages