Ladataan...
Isyyspakkaus

Tein tällä viikolla toistaiseksi viimeisen työmatkani Englantiin.

Olen viimeiset puolitoista vuotta tehnyt projektia yhdessä brittiläisen pelifirman kanssa, mutta se pesti vetelee nyt viimeisiään. Peli, siis Angry Birds Transformers, jatkaa kyllä vielä eloaan, mutta jään kahden viikon päästä hoitovapaalleni, ja kun palaan töihin, en palaa enää samoihin tehtäviin ja projekteihin.

Tämä on kerrottu nyt avoimesti myös yhteistyökumppaneilleni, ja yksi tämän reissun päätavoitteista olikin käydä läpi projektin resursointia, rooleja ja vastuita tästä eteenpäin.

Määränpääni, Royal Leamington Spa, on kaupunki, johon sinulla ei luultavasti ole koskaan asiaa ellet satu olemaan tekemisissä siellä toimivien pelifirmojen tai autoteollisuuden kanssa. Kylpylääkään ei kaupungissa enää ole, sillä entinen kuuluisa kuninkaallinen kylpylä, Royal Pump Rooms, on muutettu taidemuseoksi. Menneistä kulta-ajoista muistuttaa vielä paikallinen erikoisuus, Leam-joen varrella oleva Elephant Wash, siis elefanttien pesupaikka, jota kaupungissa vierailevat sirkukset tarvitsivat käyttöönsä.

* * *

Olisi ollut kiva ottaa matkalta joku kiva kuva jostain kivasta englantilaisesta ruoasta, mutta juuri tämän parempaan en pystynyt. 

Se on Aubrey Allez -nimisestä paikasta noudettu paahtopaistisämpylä, jossa on piparjuuri- ja sinappikastiketta. Todella hyvää - mutta ei erityisen kuvauksellista. Kumppanimme olivat heikkona saman paikan possusämpylään, joka tarjoillaan omenasoseen kanssa. Söin sen viimeksi, ja pidin ehkä tästä paahtopaistista kuitenkin enemmän.

Kuvauksellisuudellaan samaa luokkaa on Fish & Chips, tämä The Old Library-pubin tarjoamana. Annos on upgradeattu niin, että kalan kuorrutuksessa on mukana olutta (beer-battered cod) ja annos tarjottiin kastikkeiden ja leivän kanssa. Yllättävä lisä oli taikinakuoressa uppopaistettu makkara. Nyt ei tarvitsekaan vähään aikaan syödä uppopaistettuja asioita. Hämmentävintä oli kuitenkin se, että ruoka ja iso olut maksoivat suurin piirtein saman verran kuin pelkkä olut Suomessa.

Koska mukanani oli kaksi kollegaa, ja Leamingtonin-reissu oli heille ensimmäinen, halusin näyttää heille edellisiltä matkoilta tutun The Drawing Board -pubin, jossa kävimme illallisella.

Sarjakuvateemalla sisustettu pubi tarjoaa peruspubiruokaa fiinimpää sapuskaa, mutta ote on silti mukavan ronski. Tässä possunkylkeä, "black pudding bon bon" ja omenaa.

Jälkiruoaksi valisin lämmintä malibu-ananas-riisivanukasta ja kookos-jogurttisorbettia. Hyväähän se oli, kuin riisipuuroa edellä mainituin lisämaustein.

Aamiaisella ei sen sijaan uskalla leikkiä, vaan menin varmimman kautta. Bill'sin Eggs Benedict ja Baked Beans ja jälkiruoaksi vielä mustikka-banaani pannukakut.

Ruokapöytien ulkopuolella saimme sovittua, mitkä ovat tavoitteet ja prioriteetit pelin kehityksessä ensi vuodelle, ja matka oli hyvin onnistunut ja tuottoisa.

Nyt alkaa olla melkeinpä työt tehtynä tältä erää. Kaksi viikkoa on periaatteessa jäljellä, mutta projektien suhteen ei ehtine tulla juurikaan uusia asioita eteen ennen kuin aloitan vapaani. Vähän haikea olo.

 

Havaintoja edelliseltä Englannin-matkaltani täällä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulle on jo useamman kerran suositeltu ravintola Le Qulkuria Jyväskylän Lutakossa (Piippukatu 3, Jyväskylä). Kun matkustin kaupunkiin viime viikon luokkakokoukseeni, päätin lähteä liikkeelle niin hyvissä ajoin, että ehtisin ravintolaan lounaalle lauantaina.

Le Qulkuri on ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta uudehko ravintola Jyväskylän keskustan tuntumassa, Lutakossa. Alueella sijaitsi aiemmin Schaumanin vaneritehdas, mutta nykyisin se tunnetaan paitsi arvostettuna asuinalueena myös messukeskus Paviljongin sijaintipaikkana ja Neste Rallin päänäyttämönä.

Le Qulkuri sijaitsee vanhassa punatiilisessä vaneritehtaan turbiinirakennuksessa, korkean piipun juurella. Se tarjoaa arkisin lounasta ja iltaisin ja viikonloppuisin ruokaa bistrolistalta.

Piipussa on muuten myös sauna ja kabinetti, joita voi vuokrata Le Qulkurilta, ja ruoat voi tilata myös piippuun!

Tekstasin matkan varrelta kaverilleni, saisinko hänestä lounasseuraa, ja se sattui sopimaan hänelle mainiosti.

Koska tulin tälle lounaalle varta vasten pitkästä matkaa, päätimme ottaa sen pitkän kaavan mukaan. Alkuun rapukeittoa.

Pääruoaksi karitsanpotkaa ja juureksia.

Ja jälkiruoaksi passiohedelmää, valksuklaamascarponea ja limoncello-marjoja.

Voi kyllä, tämähän oli vallan mainio paikka! Ruoka oli maukasta kuin mikä, potka mehevää ja annokset myös kauniita katsoa. Hyvin tehty potka ilahduttaa aina, ja olikin kulunut jo pitkä aika, kun olin saanut sitä viimeksi.

Ravintola on lukemani mukaan aloittanut katuruoka-autona, laajentanut toimintaansa lounasravintolaksi ja nyt Lutakon ravintola tarjoaa myös näitä bistroannoksia. Kyllä minä tänne uudestaankin tulisin.

Ehkäpä seuraava luokkakokouksemme on sitten Le Qulkurin piipussa. Siellä saisi varmasti ainakin laulaa ilman, että tarvitsee pelätä muiden asiakkaiden häiriintymistä.

 

Lue lisää Jyväskylän ravintoloista:

Harmooninen lounas
Toivolan vanhassa pihassa
Herkkua Jyväskylässä: Harmooni, Muisto, Teeleidi ja Papu (huom. Teeleidi muuttanut Kramsunkadulle)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyselin viime viikolla Heikki Valkaman Pallokala-kirjan arvonnassa lemppareita japanilaisesta keittiöstä, ja nälkähän niitä vastauksia lukiessa tuli. Kaikkia vastausten joukossa vilahtaneita annoksia en ole maistanut, mutta aika montaa sentään.

Mutta ensin kysytään, että arvaatkos mitä tämä on.

No se on juuri sitä kuuluisaa pallokalaa eli fugua. En erityisemmin suosittele, sillä ei sitä todellakaan sen maun ja suutuntuman vuoksi syödä, ja jälkeenpäin ajatellen ei ollut lainkaan mukavaa odotella paria tuntia miettien, tuntuuko joitain halvauksen oireita.

Arvonnan vastausten joukossa oli puolestaan näitä ruokia:

Tempuraa eli taikinakuoressa uppopaistettuja asioita. Tässä katkarapuja, jotka on tarjottu kylmien udon-nuudelien kanssa.

Okonomiyaki eli japanilainen muanakas. Saatetaan paistaa siinä nenän edessä, ja päälle ripotellaan ohuita tonnikalahiutaleita, jotka elävät okonomiyakin pinnalla.

Sukiyaki eli ohueksi siivutettua lihaa, joka keitetään liemessä ja nautitaan kasvisten ja raa'an kananmunan kanssa.

Shabu shabu eli liemikulho, jossa keitetään lihaa ja kasviksia.

Yakitori-kanavartaat, nämä take awayna.

Onigiri-riisikakku. Otin mukaan kioskista ja kääräisin levän itse sen ympärille.

Takoyaki-pullat, tässä mustekalatäytteellä. Jestas että nämä olivatkin hyviä!

Japanilainen aamiainen, niin kuin se hotellissa tarjottiin.

Ja tietysti sushi.

Voi nam... Muita mainittuja ruokia olivat ainakin miso-keitto, edamame-pavut, macha-tee, gyoza-nyytit, ramen-nuudelit, teriyaki-lohi, katsu curry (porsaanleike) ja uppopaistettu tofu dashi.

Japaniin voisi hyvin lähteä uudelleen ihan vain ruoan vuoksi. Viimeksi oli onni, että minulla oli paikallisopas, joka tiesi, missä syödä ja mitä siellä tilata, joten pääsin maistamaan vähän kaikkea. Montaa sellaistakin ruokaa, jolle en tiedä sen kummempaa nimeä.

Esimerkiksi tämä naudankieltä ja kasviksia ja makrillia, riisiä ja... jotain... oli yksi maukkaimmista aterioista, jonka olen Japanissa syönyt.

Kyllä kannattaa siis mennä japanilaisiin ravintoloihin maistelemaan muutakin kuin sushia!

* * *

Kirja-arvonnan muuten voittivat Marella ja Samu R. Onnea! Laitan sähköpostia asiasta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä olivat kuun ja tähtien asennot juuri oikeat, kun kävimme Tampereella Ravinteli Huberissa (Aleksis Kiven katu 13, Tampere).

Särkänniemen lisäksi Huber oli toinen pääkohteemme Tampereen-retkellämme, ja varasimme pöydän heti ensimmäiselle illalle niin, että meillä oli pari tuntia aikaa käydä hotellilla majoittumassa.

Huberissa kävimme syömässä edellisen kerran neljä vuotta sitten, kun tyttö oli suurin piirtein pojan ikäinen. Ruoka oli silloinkin loistavaa, joten odotukset olivat korkealla.

Lasten kanssa kun liikeessä olimme, heidän jaksamisensa oli tietty suurin huolenaiheemme. Edellisellä kerralla Huberissa emme nimittäin tainneet päästä jälkiruokiin asti lainkaan.

Tyttöä briiffasimme jo etukäteen, että tämä on sitten isille ja äidille tärkeä juttu. Viisivuotias sen jo ymmärtää.

Poikanen ei puolestaan nukkunut aiemmin päivällä junamatkalla kuin pienen hetken, mutta nukahti sentään rattaisiin, kun lähdimme kävelemään kohti ravintolaa. Perillä hän jatkoi uniaan tovin ja heräsi, kun alkuruoat olivat jo pöydässä.

Hän sai maistella kaikkea - ja maistelikin - ja muuten pidimme hänet tyytyväisenä leivällä, jota otimme kotoamme mukaan useamman viipaleen.

Alkuun otimme Paistettua kotijuustoa, porkkanaa & ruista sekä Härkää Tartar, kanamunaa & kaprista. Vahva aloitus illalliselle.

Pääruoaksi tilasimme puolen kilon Mixed Grill -satsin, joka sisälsi marmorihärkää, häränhäntää ja possun niskaa. Jotta lihaa olisi varmasti tarpeeksi, otimme vielä hevosta, jota Rouva ei ollut maistanut aiemmin. Kaikki hiiligrillissä kypsennettyjä, nam!

Lisukkeiksi tilasimme pikkelöidyt kasvikset, varhaisperunaa, kukkakaalia ja pähkinää sekä ranskalaiset. Dippeinä oli bearnaise-kastiketta ja kaprismajoneesia. Ruokaa oli riittävästi.

Liha oli aikalailla täydellistä. Taisin pitää eniten marmorihärästä, joka oli myös tytön suosikki. Hän huokaili useaan otteeseen, miten herkullista kaikki on. Osa siitä meni varmasti sen illallisen tärkeyden korostamisen piikkiin, mutta kyllä hän söi myös hyvin tukevan annoksen ja halusi jopa lisää. Ja maistoi aivan kaikkea, ihana pieni ennakkoluuloton pieni.

Poikanenkin sai pehmeää häränhäntää, mutta kokolihaan tottumattomana hän ei sitä kovin montaa murusta jaksanut pureskella.

Lisukkeet olivat nekin mainiot. Erityisesti ihastelin pikkelöityjä kasviksia, jotka maistuivat kovin raikkailta lihaisten pääruokien rinnalla.

Koska olin päättänyt, että tällä kertaa syömme myös jälkiruoat, varasin mukaan myös tussit ja piirustuspaperia, ettei vaan tulisi mitään tylsistymistä, josta seuraisi seinille hyppelyä. Pojalle annoimme lisää leipää ja vahvimman aseemme: pullollisen maitoa.

Tilasimme jälkkäriksi yksimielisesti Valkosuklaaganache, mantelia & sitruunaverbenajäätelöä -annokset. Erinomaista! Tytölle verbenajäätelö oli hieman erikoista, mutta valkosuklaaganachea hän ihasteli.

Poikanen sai listan ulkopuolelta oman erikoisherkkujälkiruokansa: tuoreita mansikoita. Hetkeä myöhemmin totesimme, että on parasta kietaista lautasliina kaulan ympäri suojaamaan paitaa.

Voi kyllä! Kyllä Huber oli juuri niin hyvä kuin muistimme, ja ilta oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Kiitos siis sekä Huberille että kaikille seuralaiselleni tästä! Muistelemme tätä illallista ja koko matkaa vielä pitkään.

Milloinkas tullaan uudestaan Tampereelle?

 

Lue myös
Junamatkasta Tampereelle ja
Särkänniemen-retkestä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tampereen-matkamme pääkohde oli Särkänniemi, ja varasimmekin sille kokonaisen päivän. Vaikka kävimme pari vuotta sitten pyörähtämässä huvipuistossa ja kävin jopa yhdessä laitteessa, edellisestä varsinaisesta Särkänniemen-retkestäni on jo niin pitkä aika, etten edes muista, milloin se oli. Todennäköisesti viime vuosituhannella.

Nyt päätin viedä 5-vuotiaani katsomaan, millaisia laitteita täältä "Tampereen Lintsiltä" löytyy. (*)

Tytön pituus on vielä reilusti alle 120 cm, joten kaikkein hurjimpiin laitteisiin hän ei päässyt. Pienten lasten laitteista kävimme kokeilemassa paria, mutta vauhdikkaampien laitteiden makuun päässyt lapsi kaipaa jo vähän enemmän kuin hissukseen pientä ympyrää köröttelevää autoa.

Mietinkin, että juuri tämän ikäiselle ja kokoiselle huvipuistot ovat vähän hankalia paikkoja, sillä kaikkein pienimmille tarkoitetut laitteet ovat jo aivan liian lapsellisia ja moniin laitteisiin, joissa olisi kiva käydä, ei riitä pituus. Mutta sopivia laitteita kyllä löytyi silti sen verran, että tekemistä riitti koko päiväksi!

Ja 5-vuotiaamme mielestä Särkänniemen TOP 5 oli seuraava:

1. Tukkijoki

Välittyykö tästä kuvasta se, miten märkä olen? Tytölle oli onneksi mukana kuoritakki, ja suojelin häntä muutenkin pahimmalta kastumiselta - ja otin samalla itse vastaan kaikki roiskeet. 

Ja myönnetäänpäs myös sitten sekin, etten ollut eläissäni käynyt aiemmin Tukkijoessa tai missään vastaavassa laitteessa. Ajatus vaatteiden kastumisesta ei ole vain viehättänyt. Mutta hauskaahan se oli, ja tytön mielestä koko puiston paras laite! Voi niitä riemunkiljahduksia ja nauruja, kyllä ne olivat tämän kastumisen arvoiset.

2. Troika

Troika oli varmasti hurjin laite, johon tyttö on tähän mennessä päässyt. Korkealle ilmaan nousevat ja vinhasti kieppuvat vaunut olivat niin hauskat, että niihin piti päästä vielä toisenkin kerran. Äitiä hirvitti katsella vierestä.

3. Majakka

Äidistä puheen ollen: hän kun ei pidä mistään pyörivistä laitteista, saimme hänet houkuteltua tytön seuraksi Majakkaan, joka pomppii vain pystysuunnassa. Arvatkaa kuka huusi eniten kaikista laitteessa istuvista tyypeistä.

4. Angry Birds -seikkailurata

Kuvittele mielessäsi leikkipuiston kiipeilyteline ja kerro se noin 25:llä.

On portaita, putkiloita ja liukuja. Ja todella hyvät mahdollisuudet kadottaa lapsi, vaikka seisoisi itse vieressä.

5. Hattara

Hattara kuuluu huvipuistoon, ei sille mitään voi, ja se on myös yksi ensimmäisistä kysymyksistä, jos edes puhutaan mistään huvipuistoreissusta: "Saanko sitten hattaran." Eihän se hyväksi hampaille ole, mutta sokeria yhdessä hattarassa on kuitenkin vähemmän kuin pienessä pullollisessa limsaa.

* * *

Kävimme välissä tutustumassa myös Koiramäkeen, joka sijaitsee heti Särkänniemen huvipuistoalueen ulkopuolella.

Koiramäki ei ole meille vielä tuttu kirjoista, ja olemme lukeneet Mauri Kunnaksen teoksista vasta Koirien Kalevalaa ja Kaikkien Aikojen Avaruuskirjaa. 

Koiramäki on kuitenkin todella suloinen alue, johon on rakennettu sekä vanhan suomalaisen pikkukaupungin puutalokeskusta että punamultainen maalaisidylli. Maatilalla on myös ihan oikeita eläimiä paijattavana ja mahdollisuus ratsastaa ponilla.

Suurimman suosion Koiramäen kohteista sai Kreivi Drakkulan linna: monikerroksinen pompputalo liukumäkineen ja pallotykkeineen.

* * *

Pääsi poikanenkin kokeilemaan laitteita vielä ennen lähtöämme, kun olimme jo kastuneet Tukkijoessa.

Angry Birds Ride sopi aivan pienillekin ja hypytti mukavasti.

Ajoin jälkeen poika taputti käsiään. Taisi olla siis mieleen.

Myös viereinen Pikku Hinaaja oli hauska keinuva ja pyörivä laiva, joka nauratti pientä.

* * *

Entäpä isi, pääsikö hän mihinkään isojen poikien laitteisiin?

Jo vain! Kun muu perhe jäi syömään Näsinneulan juuren Neulaseen välipalaa, karkasin omille teilleni ja ehdin käydä kahdessa laitteessa.

Näistä ensimmäinen oli Tornado. Pitkä ja hurja vuoristorata-ajelu, jossa jalat roikkuvat ilmassa. Kyyti oli juuri niin hauskaa, miltä näyttääkin!

Koska Tornadoon pääsi jonottamatta, ehdin jonottaa vielä kesän uutuuslaitteeseen, Hypeen.

Hype on ylimmässä kuvassa näkyvä oranssi vuoristorata. Laite on Särkänniemen korkein ja nopein laite ikinä, ja se kulkee jopa 100 km/h. Ja olipahan aika hauska vekotin! Taisin jopa päästää suustani jonkin spontaanin huudahduksen, kun vaunu syöksyi suoraan alaspäin kovempaa kuin vapaassa pudotuksessa. Kai.

Jos aikaa olisi ollut vielä toiseen jonotukseen, olisin käynyt samassa kuvassa näkyvässä toisessa laitteessa, X:ssä. Se on massiivinen heiluri joka tekee täyden ympyrän ja laittaa matkustajat ylösalaisin. Ensi kerralla sitten.

Ja sitten vaan lapset kotiin kasvamaan ja takaisin Särkänniemeen, kun tyttönen on saavuttanut 120 cm:n pituuden! Saas nähdä, onko poika metrin mittainen ennen sitä.

 

(*) Särkänniemen elämyspassit saatu Särkänniemeltä

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään, ja paljon puhuttu Tampereen-matkakin on jo tehty alkuviikosta. Nyt kun pari päivää on hengähdetty kotona, lienee aika kertoa reissusta bloginkin puolella.

Tänä kesänä emme tehneet muita matkoja emmekä vuokranneet edes autoa kuten monena muuna kesänä. Poikanen oli kevään aikana niin mahdottoman äänekästä ja pahantuulista autoseuraa, että vannoimme jo aiemmin, että poistumme Helsingistä vain raiteita pitkin.

Siihen päätökseen yhdistyi hyvin toiveeni päästä pitkästä aikaa Tampereelle ja syömään Ravinteli Huberissa. Halusin myös viedä tytön käymään Särkänniemessä ja tutustua itse kesäkuussa avattuun uuteen Muumimuseoon. Rouvan silmissä pyörivät Pyynikin Munkkikahvilan munkit, joten häntäkään ei tarvinnut varsinaisesti suostutella retkelle.

Juna oli täydellinen valinta matkustusvälineeksi. Lapset saivat laskea liukumäkeä ja tepastella leikkivaunussa mennen tullen, ja heistä oli kivaa lukea leikkivaunun kirjahyllystä löytyneitä kirjoja. Matkalla tyttö sai junabingo-lappuset itselleen ja veljelleen, ja kun he olivat bonganneet ikkunasta sillan, pellon, toisen junan jne., he saivat hakea ravintolavaunusta vaniljaeskimot. Voi sitä tyytyväistä hymyä!

Ainoa haaste oli se, että koska meillä oli myös koira mukana, emme voineet matkustaa kaikki samassa vaunussa. Mennessä olin itse lasten kanssa leikkivaunussa ja paluumatkalla otin koiran kanssa unet lemmikkivaunun puolella.

Hotellihuoneen kanssa menimme helpoimman kautta ja valitsimme yösijamme Tampereen Tornista. 120 euron arkihinta per yö ei tuntunut pahalta, kun majoittujia on nykyisin neljä. Lisäksi maksoimme koirasta lemmikkimaksua 10 euroa vuorokaudelta.

Hotelli sijaitsee kätevästi aivan rautatieaseman vieressä, ja Tampere-talokin on aivan kulman takana. Tampere-talon bussipysäkiltä pääsee muuten myös Särkänniemeen Nyssen kesälinja 100:lla, johon saa VR:n Veturi-asiakkaana ilmaiset matkat kahdeksi päiväksi, kun junalipun matkan määränpää on Tampere.

Tyttö nukkui lisävuoteessa, joka piti vetää kiinni meidän sänkyymme, jotta hän ei putoa sängystä. Pojalle otimme mukaan kevyen "Kupla"-matkasängyn.

Lähtöpäivänä pidimme hotellihuonetta lisämaksusta (10 € / h) viiteen asti, jotta koira sai lepäillä siellä rauhassa, kun me muut kävimme vielä kaupungilla. Onneksi se oli mahdollista, sillä muuten olisimme joutuneet lähtemään kotiin heti huoneen luovutuksen jälkeen.

Torni oli hotellina oikein jees. Kaikki on vielä uutta, eikä mikään paikka ole päässyt römpsähtämään. Aamupala oli runsas, sisälsi myös mustaamakkaraa, ja leikkihuone pomppulinnoineen lapsista hauska.

Ja näköalat 25. kerroksen Moro-baarista tietysti hienot. Hivenen hotelli oli näin kesäloma-aikaan kapasiteettinsa rajoissa, ja jonot sisäänkirjautumiseen ja hisseihin olivat ajoittain yllättävän pitkät.

Matkan pääkohde oli tietysti Särkänniemi, mutta siitä kerron toisessa postauksessa.

Lähes yhtä odotettu kohde oli Tampere-talossa sijaitseva maailman ainoa Muumimuseo (*), jossa on esillä Tove Janssonin alkuperäiset Muumi-kirjojen kuvitukset ja Tuulikki Pietilän ja Pentti Eistolan kanssa tehdyt Muumikuvaelmat. Museossa ei valitettavasti saanut kuvata (mitä jaksan aina ihmetellä), joten voit katsella kuvia samoista teoksista vaikkapa postauksestani Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä kolmen vuoden takaa.

Museo on ehdoton kohde jokaiselle Muumi- ja Tove Jansson -fanille, mutta jos piirrokset ja kuvaelmat on nähnyt jo useaan kertaan aiemmin Tampereen pääkirjastossa, Tampereen taidemuseossa tai Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä, kovin paljoa uutta itse näyttely ei tarjoa. Tila on kyllä hauskasti ja tunnelmallisesti sisustettu, ja lapsesta oli hauska lukea kaksimetristä Kuinkas sitten kävikään -kirjaa, jossa tarinaan pystyi lähestulkoon hyppäämään itse mukaan.

Koska aikataulu sen salli, kävimme vielä tutustumassa Koskipuistossa sijaitsevaan Pikku Kakkosen leikkipuistoon, joka voitti 5-vuotiaan mielestä kaikki Helsingin leikkipuistot.

Ja olihan se hieno: kiipeilytelineitä, liukumäkiä ja keinuja oli monia, ja niistä löytyi tekemistä monen ikäisille.

Entäpä kaikki ruokaelämykset ja ne Pyynikin munkit?

Taitavat olla vähäksi aikaa menneet ne ajat, kun päivässä voi käydä syömässä kahdessa tai kolmessa mainitsemisen arvoisessa ravintolassa. Aamiaiset söimme siis käytännön syistä hotellilla, samoin Särkänniemen-retken jälkeisen illallisen. Huberista olimme varanneet pöydän heti ensimmäiselle illalle, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.

Ennen kotiin lähtöä ehdimme sentään vielä myöhäiselle lounaalle Kauppahallin 4 vuodenaikaan, jonka bouillabaisse on klassikko. 

Ja vain parin korttelin päästä saa niitä Rouvan himoitsemia munkkeja. Varsinainen munkkikahvila sijaitsee Pyynikin näkötornissa, mutta samoja munkkeja tarjotaan myös Keskustorin munkkikahvilassa. Nam!

Reissu oli hyvin onnistunut, ja oikeastaan samalla vaivalla olisi voinut hyvin olla vielä vaikka yhden yön pidempään. Mutta ainahan Tampereelle pääsee uudelleen, eivätkä ne junaliputkaan Helsingistä niin kalliit ole.

 

(*) Muumimuseon lippu saatu Visit Tampereelta

Share

Pages