Ladataan...
Isyyspakkaus

Maailma on taas hetkisen aikaa valmis. Saimme siis puutarhamökillä viimeisetkin vihannesten taimet istutettua, isot kesäkukkaruukut kannettua ulos kasvihuoneesta ja daaliat maahan.

Viimeiset taimet olivat nämä kolme avomaankurkkua, jotka pääsivät ulos kasvihuoneen tuntumaan. Kaksi niistä valtavaan saviruukkuun, jonka ostimme aiemmin keväällä, ja yksi multasäkkiin.

Zinniat ja kosmoskukat saavat nyt tottua ulkoilmaan.

On hauska seurata pienintä puutarhuriamme ja sitä, miten tomerasti hän hakee hanasta lisää vettä pieneen kastelukannuun ja kastelee sillä tomaatteja, meloneja ja kurkkuja.

Kun sain kesäkukat ulos kasvihuoneesta, pääsin siirtelemään tomaattiruukkuja ja jakamaan niitä tasaisemmin kasvihuoneen seinustoilla. Kiristelin taas niiden naruja ja suoristelin tomaattien varsia.

Rouva istutti puolestaan daaliat. Ne olivat talven jäljeltä niin kuivia rusinoita, että pelkäsimme juurakoiden kuolleen. Mutta niin vaan kävi, että kun juurakot lykättiin ruukkuihin mökin verannalle, ne alkoivat kasvattaa vartta, ja nyt ne näyttävät näin komeilta! 

Emme keksineet niille muutakaan paikkaa kuin sen, missä ne olivat viime vuonna, joten sinne ne taas menivät, vaikka paikka on hivenen liian varjoisa. Kukat suojattiin jälleen kanien pelossa verkkoaidalla.

Rouvan ahkeroidessa vietimme lasten kanssa iltapäivää petanque-kentällä, johon aktiivinen kanssapuutarhuri oli järjestänyt lapsille keppihevosradan ja muita ulkoleikkejä. Tyttö otti mukaan oman keppihevosensa, jonka hän teki aiemmin kevättalvella avustuksellamme.

Se on tehty lasten sählymailasta ja isin vanhasta sukasta, ja tyttö on itse ommellut sille harjan. 

Hänen mielestään se oli paljon hienompi kuin yksikään kaupasta ostetuista keppihevosista. Keppihevostelu oli niin hauskaa, että hän halusi lähteä heti seuraavana päivänä uudestaan hyppimään esteitä. Saimme kuitenkin lauantaina niin paljon aikaan, että sunnuntaina emme edes käyneet mökillä.

Vielä viime töikseen Rouva etsi paikat kolmelle auringonkukalle, joiden taimet lapset saivat lahjaksi synttäreillään.

Sitten vaan kastellaan ja odotetaan satoa ja kukkia!

Vaan arvaapas mitä: tällä viikolla päästäänkin jo mökin sisätilojen maalaushommiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesä tuli ryminällä puutarhaan!

Koin pari viikkoa sitten pientä stressiä puutarhatöiden etenemättömyydestä, mutta sitten laitoimme hihat heilumaan. Rouva ja tyttö pääsivät jo helatorstaina kuopimaan kukkapenkkejä, ja itse pesin kasvihuoneen ikkunat tytön avustuksella.

Sitten kävimme vanhojen kasvatuslaatikoiden kimppuun. Rouva pelasti niistä kaikki kasvit, joiden haluttiin vielä jatkavan eloaan, ja itse hommasin Plantagenista uusia kasvatuslaatikoita ja multaa. Äitienpäivän viikonloppuna pääsin kääntämään maan, ja se jäi odottamaan katekangasta ja uusia laatikoita.

Äitienpäivä olikin upea - kuten viimeiset pari viikkoa muutenkin, ja olemme päässeet viettämään mökkipäiviä kunnon auringonpaisteessa.

En muista viime kesältä montaakaan päivää, jolloin olisi ollut yhtä lämmintä, joten näin lämmin toukokuu tuntuu nyt erityisen kivalta.

Hassua miten nämä vain viikon takaiset kuvat näyttävät nyt jo vanhoilta, sillä nurmikko, kukat ja puiden lehdet ovat kasvaneet viikossa räjähdysmäisesti.

Ja valkovuokotkin ehtineet jo lakastua.

Pieni poikanen on kyllä osoittautunut melkoisen rohkeaksi ja oma-aloitteiseksi touhuajaksi, ja häntä on pidettävä silmällä vielä tarkemmin kuin aiemmin. Kun silmä välttää, hän on joko kiipeämässä portin yli leikkikentälle tai läträämässä tiskipöydän luona vedellä.

Kasvatuslaatikot tein lopulta kahdessa illassa. Sain laatikot rakennettua ja täytettyä eilen, mutta laatikot odottavat vielä kasveja.

Eilen oli muutenkin upea päivä mökillä.

Tulppaanit kukoistavat, pionit puskevat nuppuja ja omenapuut ovat kukassa.

Rouva istutti ensimmäiset tomaatintaimet kasvihuoneeseen, mutta homma on vielä kesken. Jostain pitäisi saada lisää altakasteluruukkuja, mutta uutena ne ovat melkoisen hintavia. (Kerro, jos sinulla on ylimääräisiä...)

Mutta ei kiirettä, aikaa on vielä! Viime vuonna tähän aikaan vasta aloittelimme koko hommaa.

Kesä. Miten se voi tuntuakin näin hyvältä?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vieläkö muistat tiilikasani, jonka hain viime kesän lopulla Espoosta? Puretun talon hormitiilien käyttötarkoitus oli vielä silloin hieman epäselvä (ainakin itselleni), mutta Rouva haaveili, että niistä tehtäisiin kasvihuoneeseemme hieman persoonallisempi uusi lattia. Voilà.

Irrotin muutamat lattialaatat jo viikonloppuna ja testasin tiilien latomista niiden paikalle. Laattojen alta paljastui hiekkapohja, jolle ei tarvinnut tehdä muuta kuin hieman tasoittaa. Tiiletkin olivat juuri sopivan kokoiset tilaan niin, ettei niitä tarvinnut alkaa pilkkoa eikä reunoille jäänyt myöskään tyhjää tilaa.

Otin lattian uusimisen vappuprojektikseni. Poksautimme Rouvan kanssa pullon kuplivaa ja kävin tiilten kimppuun.

Tyttö halusi auttaa. Hän oli tohkeissaan, kun hän sai käyttää sorkkarautaa vanhojen lattialaattojen kohottamiseen, ja laittoi hän joitain tiiliäkin paikoilleen. Siinä toki en kaivannut hirveästi apua, sillä hivenen erikokoisten tiilten sovittelu lattialle vaati mallailua ja kokeiluja, ja tiilten alle oli välillä lisättävä hiekkaa ja välillä otettava sitä pois. Eniten apua taisi olla siitä, kun Rouva vei lapset lopulta kotiin, ja tulin itse hieman myöhemmin perässä.

Lopputulos on oikein hyvä. Jotkin tiilet ovat hieman enemmän kohollaan, toiset hieman kuopalla, mutta kyse on kuitenkin vain kasvihuoneen lattiasta.

Reilusta kahdestasadasta tiilestä lattiaan meni noin 150. Lopuilla reunustettaneen kukkapenkkejä.

Voisin kesällä hakea kottikärryllisen tai pari hienoa hiekkaa ja täyttää tiilten välit sillä - tai sitten en.

Nyt kuitenkin kasvihuone on ikkunoiden pesua vaille valmis ottamaan kurkut, tomaatit ja melonit vastaan! En vaan tiedä, milloin ne uskaltaisi sinne istuttaa.

 

Lisää puutarhamökistä:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka se uskomattomalta tuntuukin, nyt alkaa olla aika ajatella tulevaa kesää ja puutarhan kasvukautta. Esikasvatusta vaativat vihannekset laitetaan itämään maaliskuussa, ja kävinkin eilen siemenostoksilla Hyötykasviyhdistyksen Alku & Juuri -kivijalkakaupassa Töölössä (Mechelininkatu 51).

Valtavasta siemenvalikoimasta löytyy kaikki mahdolliset hyötykasvit ja paljon kesäkukkia. Monista vihanneksista on saatavilla useampia lajikkeita, ja asiantunteva henkilökunta osaa opastaa sopivien lajikkeiden valinnassa, jos itse ei osaa tehdä päätöstä.

Ja tällaisella setillä lähdetään uuteen kasvukauteen.

Suurin ilonaiheemme viime kesänä olivat kurkut ja tomaatit. Siksipä otimme tomaatteja useampia lajikkeita, ja kasvihuonekurkkujen lisäksi ajattelin laittaa kasvamaan myös avomaankurkkua pikkelöitäväksi. Hyvin kasvavat myös lehtipersilja, retiisi ja korianteri.

Epäonnistumisia olivat puolestaan keltaiset porkkanat, munakoisot ja chilit. Porkkanoiksi valitsin siis oranssit versiot, ja munakoisot ja chilit saavat tänä vuonna jäädä. Muusta edellisen mökkikauden tilinpäätöksestä voit lukea täältä.

Nyt haluamme myös oman "kaalilaatikon"! Siis kasvatuslaatikon, johon tulee keräkaalia, kukkakaalia ja ruusukaalia!

Lisäksi ajattelimme kokeille hunajamelonia, ja hernettäkin laitetaan, vaikka viime vuonna ensimmäiset versot menivätkin pupun suuhun.

Kesäkurpitsan siementä taisi olla viime vuodelta.

Tässähän alkaa jo ihan kutkuttaa multapeukaloa!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jännintä puutarhanhoidossa on katsoa, millaista satoa hyötykasvit, puut ja pensaat tuottavat.

Omenoiden suhteen vuosi on selkeästi heikompi kuin viime syksy. Mutta silloin omenaa tulikin vähän liikaa, joten vähempikin määrä riittää.

Makeita kesäomenia tuottavassa puussa (yllä) on raakileita kasvamassa, mutta ehkä vähemmän kuin viime vuonna.

Iloksemme paras omenapuumme (alla), se jota myös leikkasin vähän väärään aikaan, ei leikkaamisesta loukkaantunut, ja omenaa näyttää tulevan taas riittävästi.

Pienin omenapuu näyttää tekevän jonkin verran satoa, mutta kaksi muuta omenapuuta ovatkin sitten täysin tyhjät.

Toinen niistä teki viime vuonna aivan valtavan sadon, mutta se kypsyi niin myöhään, että mekin olimme kypsyneet jo omenoihin ja lahjoitimme kaiken naapureillemme. Omenapuiden sadon vaihtelu vuosittain ei ole lainkaan tavatonta, ja hyvän omenavuoden jälkeen usein koittaakin vähäomenaisempi vuosi. Mökkinaapurimme valittelivat, että heille ei ole omenia tulossa juurikaan.

Makeita keltaisia luumuja näytetään nautittavan tänä vuonna vähemmän kuin viimeksi. Onneksi hedelmää kuitenkin tulee jonkin verran.

Karhunvatukka sen sijaan tekee jättisatoa. Vadelmasta en oikein ottanut vielä selvää.

Muiden marjapensaiden suhteen näyttää vaihtelevalta. Puna- ja valkoherukat tekevät marjaa hyvin, ehkä silti vähän vaatimattomammin kuin viime vuonna. (Ihan suoraan sanoen en ole varma, onko alemmassa kuvassa kumpi herukka...)

Mustaherukkaa tulee selkeästi vähemmän.

Karviainen näyttää tekevän ihan keskinkertaisen sadon.

Kasvihuoneen puolella tomaatit jatkavat edelleen raakileittensa kasvatusta, eikä yksikään ole punertunut.

Yksi chilin palko on sen sijaan jo vaihtanut väriä, mutta muut hedelmät ovat vasta aloittamassa kukkimistaan. Saas nähdä, miten ehtivät kypsyä.

Kasvihuoneeseen kylvetyt kurkut kasvattavat vasta taimiaan, ja sidoin ne ensimmäistä kertaa tukinaruihin.

Koin myös aikamoisen facepalm-hetken, kun taisin katkaista vahingossa yhden kolmesta taimesta vahingossa. Nostin vartta sitoakseni sen pystyasentoon ja kuulin yllättäen kasvin juuresta napsahduksen. Varsi ei katkennut kokonaan, ja kiedoin sen ympärille teippiä, joten nähtäväksi jää, mitä kasville nyt käy. Tästäkin opitaan varmaan jotain. Ainakin sen, että ensi vuonna kurkun varret kannattaa nostaa tukilangoille jo pienempinä. Ja ehkä laittaa varmuuden vuoksi kasvamaan useampia taimia.

Seuraamme tilannetta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun kävimme katsomassa puutarhamökkiämme ensimmäisen kerran viime kesänä, silmäni nauliutuivat heti sen kasvihuoneeseen.

Kukkien kasvattamisesta en ole niin hirveän kiinnostunut, se on enemmän Rouvan juttu, mutta omien kurkkujen ja tomaattien viljely tuntui kovin kiehtovalta. Oma kasvihuone on ollut varmaan jonkinlainen salainen haave, jonka olen aiemmin kieltänyt itseltäni, ja nyt näin tuon haaveen edessäni aivan yllättäen. En osannut edes toivoa, että puutarhamökillä olisi kasvihuone valmiina.

Siksi onkin oikeastaan ironista, että en ole itse asiassa laittanut vielä itse tikkuakaan ristiin kasvihuoneessa, mitä nyt talvella irronneet kattopleksit kiinnitin takaisin paikalleen. Rouvan kanssa sopimamme työnjako on ollut, että hän tekee puutarhan istutushommat, niin kukkapenkeissä kuin kasvihuoneessa, ja minä huolehdin isommista linjoista ja ylläpidosta kuten nurmikon leikkaamisesta ja vuohenputken nyhtämisestä. Minkä poikasen vahtimiselta siis ehdin.

Nyt kasvihuoneessa alkaa olla jo eloa ja lämpöä, ja ilma tuntuu subtrooppisen kostealta. Illan viiletessä on hauska pujahtaa lämpimään, kosteaan ja mullantuoksuiseen huoneeseen kastelemaan kasveja. Vesi höyrystyy lämpimässä huoneessa nopeasti ja tiivistyy kylmiin ikkunoihin.

Eniten tilaa vievät ainakin toistaiseksi sekä itse esikasvattamamme että kaverilta saamamme tomaatintaimet. Kiinnitin kattoon rautalankaviritelmiä, joihin Rouva on ripustanut tomaatinvarret naruilla. Ehkäpä ensi vuodeksi voisi kehittää jonkin elegantimman systeemin.

Samoin takaseinällä roikkuvan suodatinkankaan osalta. Se on kiinnitetty ikkunaan pakkausteipillä, jotta keskipäivän kuumimmat auringonsäteet eivät porota suoraan tomaatteihin.

Ensimmäiset tomaatinraakileetkin ovat ilmestyneet kypsymään!

Ja basilikat, tomaatin kumppanuuskasvit, kukoistavat tomaattien juurilla.

Punkkiongelman vuoksi jouduimme heittämään aiemmin kasvattamamme kurkuntaimet pois, mutta suoraan kasvihuoneeseen istutetut siemenet ovat lähteneet itämään todella vauhdikkaasti (alla etualalla). Kun sopivia ruukkuja kasveille ei oikein löytynyt, Rouva kylvi niitä myös multapusseihin ja teki pusseihin viillot sivuihin päästämään ylimääräisen veden pois. Katsotaan, millaiset altakasteluruukut saisimme kyhättyä ensi kaudeksi.

Kurkkujen ja tomaattien välissä, myös pusseissa, kasvaa munakoisoa. Todella jännä nähdä, millaista satoa ne tekevät.

Multapusseissa kasvaa myös kesäkurpitsaa.

Eräästä kukkapenkistä pelastetut minimansikat kukoistavat ruukuissa, ja tyttö käy innokkaasti joka päivä tutkimassa, olisivatko ne jo kypsyneet. Chilejä emme ole vielä siirtäneet kasvihuoneeseen mökin verannalta.

Kasvihuoneen ulkopuolelle perustetuissa kasvatuslaatikoissa on myös tapahtunut edistystä. Ensinnäkin parsan juurakot heräsivät horroksestaan ja alkoivat kasvattaa ensimmäisiä hentoja varsiaan. Syötäväksi niitä saa kerätä vasta muutaman vuoden päästä.

Parsan takana viheriöi retiisirivi. Retiisi on muuten varmasti yksi palkitsivimmista hyötykasveista. Siinä missä parsojen kasvatus kestää muutaman vuoden, retiisit kasvat syötäviksi mutamassa viikossa. Vihreä ruohosilppu laatikossa on ruohonleikkurijätettä, jota heittelin laatikoihin lannoitteeksi.

Toisessa laatikossa kasvaa kovaa vauhtia porkkanaa, palsternakkaa, lehtipersiljaa ja samettikukkaa, ja kaksi ensin mainittua kaipaisi jo harvennusta. Palsternakan pitäisi olla vaativa kasvatettava, mutta tämä harsolla peitetty laatikko on ilmeisesti ihanteellinen palsternakan kasvattamiseen, niin hyvin se kasvaa.

Kolmanteen laatikkon on kylvetty korianteria, tilliä, pinaatti ja salottisipulia. Ja tietysti haaveilemiani herneitä, jotka kylvettiin tosin aivan hiljattain.

Pian alkaa sadonkorjuu!

Pages