Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka tavallaan jo hyväksyin, etten tee tänä kesänä puutarhamökillä juuri muuta kuin vahdin poikaa, voihan sitä vielä yrittää hieman uusin konstein.

Pienellä poikasella on siis niin kova meno päällä, että toinen vanhemmista joutuu käyttämään kaiken aikansa hänen vahtimiseensa. Hänen suustaan saa kaivella asioita ja häntä on vähän väliä siirrettävä pois jostain, mihin hänen ei ole hyvä mennä.

Minulle on jo muutaman kerran ehdotettu, että hankkisimme mökille jonkinlaisen keinun, jossa taapero pysyisi tyytyväisenä.

Rouva itse asiassa olikin jo tekemässä sellaista. Malli on otettu Pinjacolada-blogin DIY chid swing -ohjeesta muutaman vuoden takaa. Kiitos vaan Riikalle vinkistä.

Keinun kankaat ja kanttinauhat Rouva löysi kotoa kaapista, jossa ne ovat odottaneet jotain käyttöä ainakin vuosikymmenen.

Pohjan istuinlevyn isäni toi omasta varastostaan, samoin tukikepeiksi pilkotun harjanvarren.

Kiinnitykseen käyttämäni narun ja palomiehenhakasen ostin rautakaupasta.

Päädyin kiinnittämään keinun omenapuuhun siten, että keinu on irrotettavissa helposti ja vietävissä sateella sisään. Keinulle voi näin keksiä myös toisen ripustuspaikan ja siirtää sitä tarpeen mukana paikasta toiseen.

Oli jännittävää laittaa poika keinuun ensimmäistä kertaa. Kyllä hän siitä näytti pitävän. 

Vielä emme ole ehtineet käyttää keinua kovin montaa kertaa, joten en osaa sanoa, onko siitä paljoa apua vai vaatiiko lapsi aivan yhtä paljon vahtimista myös siinä istuessaan. Ei hän ainakaan aivan loputtomasti jaksa siinä keinua vaan haluaa lähteä aika pian taas liikenteeseen.

Pääasia on kuitenkin se, että hauskaa näyttää olevan edes sen lyhyen ajan!

Kyllä tällä välin ainakin muutaman vuohenputken ehtii käydä nyhtämässä maasta irti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Weber Saint-Gobain

Tässä kuvassa iloinen puutarhuri istuttaa hortensiaa itse tekemäänsä betoniruukkuun.

Tässä kuvassa on toinen hortensia ja toinen betoniruukku, joka sekin on puutarhurin käsialaa.

Sain testattavaksi Weberin uutta HobbyConcrete-askartelubetonia, joka on tarkoitettu pieniin askarteluvaluihin ja pienten betoniesineiden valmistamiseen sekä sisä- että ulkotiloihin. Itse halusin valmistaa puutarhakäyttöön soveltuvan ulkoruukun, ja ruukkuja tulikin puolivahingossa kaksi. Betonia näiden ruukkujen valmistamiseen meni 2 x 15 kg:n säkin verran.

Betonivalussa suurin kysymys on, mitä käyttäisi muottina. Kukkaruukussa muottina toimivia astioita on oltava kaksi: toinen sisäpinnalle ja toinen ulkopinnalle. Löysin mökiltä sopivan kokoisen saavin ja sen sisään sopivasti mahtuvan melassipöntön, jotka saivat toimia muotteina.

Öljysin molemmat saavit ruokaöljyllä, minkä tulisi estää betonia ottamasta kiinni muotteihin.

Jotta sisempi muotti ei painuisi kiinni pohjaan ja jotta ruukkuun tulisi aukko, josta ylimääräinen vesi pääsee pois, laitoin saavin pohjalle paksumuovisesta jogurttipurkista leikkaamani pyörylän ja täytin sen soralla. Toinen vaihtoehto olisi liimata neljä viinipullon korkkia saavin pohjalle ennen valamista, mutta minulla ei sattunut olemaan viinipullon korkkeja käytettävissäni. Viinipullon korkit saisi irrotettua kuivasta ruukusta vasaralla ja jollain tylpällä esineellä.

Laastin sekoittaminen onnistui helposti ilman muita apuvälineitä kuin iso saavi, puukeppi ja puutarhalapio. Kuivabetoniin lisätään vain tarvittava määrä vettä ja massaa sekoitetaan viitisen minuuttia.

Lapioin kerroksen betonia muottina toimivan saavin pohjalle aina muovirasian yläreunaan asti.

Seuraavaksi asetin melassipöntön rasian päälle ja täytin kahden astian väliin jäävän tilan betonilla. 

Melassipönttöön oli vielä laitettava tiiliskiviä painoksi, jotta se ei lähtisi kellumaan pois paikoiltaan.

Koska minulla oli jäljellä vielä jonkin verran betonia, kokeilin, mitä tapahtuisi, jos taputtelisin betonin jonkin muovisen kukkaruukun sisäpuolelle ja löysinkin sopivan ruukun varastosta. Mitään sisämuottia en käyttänyt vaan toivoin, että betoni olisi sen verran jämäkkää, että se pysyy paikoillaan. Pysyihän se. 

Betoni kuivuu muutaman päivän ajan, ja valua tulisi käydä suihkuttelemassa vedellä vähintään kerran päivässä kuivumisen alettua.

Sisemmän muotin uskalsin irrottaa kolmen päivän jälkeen. Pönttö oli öljyämisestä huolimatta jämähtänyt kiinni betoniin, joten se lähti irti vain palasina. Pohdin, että kartiomaisempi muotti olisi saattanut irrota paremmin.

Jatkoin kuivattamista ja valun suihkuttelua vielä parin päivän ajan ennen kuin uskalsin kopauttaa ruukun irti muotistaan. Ulompi muotti irtosi hyvin, samoin pienemmän ruukkuni muotti.

Sisämuottini oli kuitenkin liikahtanut sen verran, että jogurttipurkin ja kivien päälle oli päässyt muodostumaan pieni betonikerros, ja jouduin naputtelemaan siihen reiän vasaralla ja taltalla.

Pienempi ruukku oli varsinainen yllättäjä. Siitä tuli hienon näköinen, vaikka sen sisäpuoli onkin röpelöinen. Eipä se kasveja haittaa eikä näy mihinkään.

Näistä tuli niin hienot, että pitää tehdä pian lisää ruukkuja, sillä betonia on vielä jäljellä!

Toinen hortensia ainakin tarvitsisi vielä tästä isomman ruukun. 

Lue lisää tuotteesta ja tutustu myös muuhun Weberin tee-se-itse-valikoimaan kuten Quickrep- ja Outdoor repair -korjauslaastit osoitteessa e-weber.fi/diy.html.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kevät tulee kovaa vauhtia! Ja mitäs se tarkoittaa? Kohta päästään tekemään kevätkylvöjä puutarhamökille! Sitä pitää kyllä odotella vielä vähän yli kuukausi, mutta Rouva laittoi kädet multaan jo kotona.

Muistaako joku vielä nämä palmuvehkat? Vastoin omia odotuksiamme kasvipoloiset ovat selvinneet hengissä jo lähes viisi vuotta! Olin yllättynyt jo siitä, kun ne säilyivät elossa ensimmäisenkin vuoden.

Vettä kasvit ovat saaneet ehkä kolmesti vuodessa. Multia kasveihin ei ole vaihdettu kertaakaan. Paitsi nyt.

Syy tähän on tietenkin viherherätyksen saanut Rouva, jonka kasvi-innostus on siirtynyt asteittain ulkoa sisälle: yrteistä kukkiin, niistä puutarhan muihin hyötykasveihin ja lopulta myös kodin viherkasveihin.

Palmuvehkat eivät ole nykyisin ainoita kasvejamme, vaan keittiön ikkunalaudalla asustelee huonekuusi, joka sekin on yllättänyt elinvoimaisuudellaan. Tästä intoutuneena Rouva on alkanut nyt haaveilla myös jostain isosta viherkasvista.

Akuutein asia näiden multien vaihtamisten jälkeen ovat kuitenkin puutarhamökin kevätkylvöt. Ikkunalaudallamme versookin jo monenlaista.

Herneen- ja auringonkukanversot eivät tietenkään ole menossa mökille, ja niitä on ehditty kasvattaa salaattitarpeiksi jo useampi viikko.

Mökki-istutusten taimet versovat pienissä turvebriketeissä, joista ne on tarkoitus siirtää isompiin ruukkuihin.

Rouva esikasvattaa yhdellä tarjottimella kesäkukkia ja munakoisoja. Kukkaset tulevat mökin pihamaalle, munakoisot kasvihuoneeseen.

Itse halusin kasvihuoneeseen tomaattia, kurkkua ja chiliä, ja niiden taimet noussevat lähiaikoina viereisen rasian turvebriketeistä. Muut siemenet ovat Hyötykasviyhdistykseltä, mutta chilin siemenet ovat peräisin Svarfvarsin tilan chileistä, joita Rouva osti syksyllä eräästä tapahtumasta.

Ikkunalaudalla onkin kohta tungosta, sillä taimet pitäisi kuulemma siirtää isompiin ruukkuihin jo pian. Ja toukokuussa päästää sitten aloittelemaan kasvihuonehommia.

Kovin jännittävää nähdä, miten käy!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En tiedä, mistä tyttö keksi irvistelevät Halloween-kurpitsanamaat, mutta eräänä päivänä viime viikolla hän alkoi piirrellä ja askarrella niitä. Hän myös toivoi kovasti, että tekisimme oikean Halloween-kurpitsan.

Ja sehän tapahtuikin nopeammin kuin kukaan olisi arvannut.

Viime viikolla huomasin siirtolapuutarhan Facebook-sivulta viestin, jossa kanssapuutarhuri halusi vaihtaa ylimääräisen kurpitsansa omenamehuun. No mutta! Kolme pulloa sinulle, nelikiloinen kurpitsa minulle!

Kurpitsa kaiverrettiin pari päivää myöhemmin.

Tein kurpitsan pohjaan reiän.

Siemenhöttö lusikoitiin pois kurpitsan sisältä.

Sitten otin kurpitsasta irti mahdollisimman paljon syötävää. Kurpitsahan olisi syötävää periaatteessa aivan kuoreen asti, mutta liian ohueksi kuorta ei voi jättää, jotta kurpitsalyhty pysyy kasassa. Käytin muuten kurpitsan kovertamiseen jäätelökauhaa, joka oli erinomainen vehje siihen. 

Syötävää tuli yllättävän paljon. Osa keitettiin soseeksi, osa paahdettiin uunissa ja siemenhötönkin voi käyttää esimerkiksi rieskoihin, kun siemenet ottaa pois sen seasta.

Kun kurpitsa oli koverrettu ontoksi, piirsin kasvot sen pintaan.

Sitten leikkasin kasvot viivoja pitkin veitsellä.

Lopuksi laitoin kurpitsan sisään led-valon ja sen aukkoihin palan keltaista silkkipaperia, jotta valo leviäisi tasaisemmin ja kauniimmin. 

Tällainen siitä sitten tuli. Ei se Halloweeniin asti säily, mutta tehdään sitten uusi lähempänä sitä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja niin saapui kauan odotettu jouluaatto, ja piparkakkutalokin valmistui juuri ajoissa!

Elsa ja Olaf lähettävät jouluterveisiä piparilinnastaan!

Vietämme joulua rennosti kotona. Luvassa on hyvää ruokaa (tietysti), joulusauna taloyhtiön saunassa ja jossain vaiheessa joulupukki jättää pakettinsa kuusen alle. Huomenna ja ylihuomenna on luvassa jouluvieraita.

Nyt, kun Lumiukkokin on katsottu, bloggaaja lähtee joulunviettoon ja palaa blogin ääreen parin päivän päästä.

Ihanaa joulua kaikille!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikolla julkaisemani musiikkivideon tekeminen oli pidempi projekti kuin moni tuli varmaan ajatelleeksikaan. Se oli myös teknisesti niin mielenkiintoinen ja itselleni täysin uusi kokemus, että ajattelin, että voisi olla hauska kertoa, mitä kaikkea sen neliminuuttisen videon takana oikeasti olikaan ja millä välineillä sen tein.

 * * *

Postauksen suunnittelu alkoi omalta osaltani jo kesäkuussa. Se liittyi Novellen haasteeseen, ja minulta toivottiin siihen jotain musiikkiin liittyvää sisältöä. Postauksen ajankohdaksi sovittiin lokakuun loppu, joten minulla oli hyvin aikaa työstää sekä ideaa että varsinaista sisältöä.

Ajattelin aivan ensin, että tekisin jotain, jossa laulan ja soitan itse, ja tulin luvanneeksi, että voisin tehdä musiikkivideon. Ostin tätä varten jo kesäkuun loppupuolella tietokoneen USB-porttiin kiinnitettävän mikrofonin ja kokeilin, millaista laatua mikrofoni tuottaa. Totesin, että se on aivan riittävä, niin soiton kuin laulun nauhoittamiseen.

Kesäkuu

Nauhoitin koemielessä videollakin lyhyesti soinutta Johanna Kurkelan Rakkauslaulua, mutta en keksinyt, mikä olisi sopiva konsepti videolle. En edennyt kyseisen nauhoituksen kanssa kovinkaan pitkälle, sillä siitä puuttui kantava idea. Sitten tulivat kesälomat, ja koko homma jäi hautumaan - ja vähän myös painamaan mieltä.

Pohdin loman aikana, pitäisikö lapsen olla mukana videolla ja pitäisikö musiikin olla jokin tämän vuoden teemabiiseistä - eli kappaleista joihin lapsi on ihastunut. Videon introssa onkin pätkät Madonnan Ghosttownia ja Frozenin tunnusbiisiä Let It Go, ja mietin todella, saisiko niistä aikaiseksi jotain, mutta hyvä idea puuttui edelleen.

Syyskuu

Syyskuu saapui ja aika tuntui käyvän vähiin. Minulla olisi alle kaksi kuukautta aikaa tehdä musiikkivideo, enkä tiennyt edes vielä, mistä kappaleesta. Sitten koin valaistumisen.

En ole varma, keksinkö ensin a cappellan vai Musen kappaleen Time Is Running Out, mutta tämä yhdistelmä tuntui aivan naurettavan hyvältä. Muistin yhtäkkiä aiemmin näkemäni YouTube-videon jossa nuori mies laulaa itsensä kanssa Gotyen kappaleen Somebody I Used to Know, ja se oli huikean hyvä. Time Is Running Outia taas olen laulanut kahdenkin cover-bändin kanssa, joten tiesin biisin sopivan itselleni. Rouva komppasi vieressä, että tämä idea on loistava.

* * *

Lauloin ensimmäiset sävelet nauhalle syyskuun alussa. Käytin nauhoittamisessa GarageBand-ohjelmaa, joka on Macin mukana tuleva Applen musiikinteko-ohjelma, ja siinä on mahdollisuus myös moniraitanauhoitukseen.

Soitin kappaleen bassolinjan ensin yhdelle raidalle ja aloitin sen jälkeen laulamaan sen päälle taustastemmoja. Stemmat on laulettu muutaman viikon sisällä omassa olohuoneessamme pöydän ääressä iltaisin, kun lapsi on mennyt nukkumaan. (Jossain vaiheessa hän tosin kyllästyi jatkuvaan "dum-du-dum-dum-dum"-hyräilyyni niin pahasti, että hän alkoi huutaa kovaan ääneen nukkumaan mentyään, etten saisi laulaa.) Sovitukset on tehty korvakuulolta lennossa sen mukaan, mikä tuntui hyvältä.

Tärkeimmän ja myös haastavimman lauluosuuden - eli melodian - kävin nauhoittamassa vasta reilut kolme viikkoa sitten lokakuun puolivälissä eräällä lounastauolla työpaikkani voice over -studiossa. Toin oman tietokoneeni ja mikrofonini mukana, ja tarvitsin vain hiljaisen tilan, jossa voin revitellä kunnolla ilman, että tarvitsee huolehtia naapureista. Lauloin kappaleen muutamaan otteeseen alusta loppuun ja sitten totesin, että nyt riittää, näillä mennään.

Todellinen nauhoitustilanne, lokakuu

Musiikin osalta loppu olikin sitten melodian editointia: valitsin otoista parhaat palat ja yhdistin ne lopulliseksi lead vocal -raidaksi. Sen jälkeen vielä säädin äänen värejä, kaikuja ja volyymitasoja, kunnes olin tyytyväinen soundtrackiin.

Itse videosta ei ollut kuvattu ensimmäistäkään sekuntia vielä kolmea viikkoa ennen videon julkaisua, mutta heti, kun olin saanut melodian nauhoitettua, otin järjestelmäkamerani ja jalustani ja kävin kuvaamassa videomateriaalin bändini treeniksellä. Paikka valikoitui siksi, että siellä on sopiva musta verho, jota vasten oli hyvä kuvata.

Videon kuvaus, lokakuu

Soitin kappaleen silloista versiota kännykästäni ja lauloin kameran edessä nauhan päälle. Lopullisella videolla kuuluu tietysti vain ns. studio-oloissa nauhoitettu laulu, joka on puolestaan oikeasti nauhoitettu luurit korvilla. Videoin kappaleen melodian yhtenä päivänä ja taustat seuraavana ja sen jälkeen kävin koostamaan materiaalista lopullista videota.

* * *

Olen aikaisemmin tehnyt videoni Macin mukana tulleella iMoviella, mutta nyt totesin, että se ei riitä. Minulla oli visiona se, että saisin videolle monta pientä laulavaa päätä, mutta iMovien Picture in Picture -toiminnolla videoon pystyi upottamaan vain yhden muun videon. Pikaisen googlauksen jälkeen totesin, että tarvitsen käyttööni Adobe Premiere Pron. Jaa, enpä ole koskaan käyttänyt, mutta siinähän sitä sitten oppii, ajattelin.

Latasin Premieren kuukauden ilmaiseen kokeiluun ja aloin työstämään videota. Sain nopeasti testattua, että saan sillä tehtyä juuri sen, mitä olin ajatellutkin, ja loppu oli vain sopivien videoklippien valintaa ja synkronointia ääniraidan kanssa. Sen tein täysin manuaalisesti ilman teknisiä apuvälineitä ja siihen meni pari arki-iltaa ja yksi viikonloppu.

Videon ensimmäinen julkaisukandidaatti oli valmis viime viikon alussa, ja tein sen jälkeen vielä muutamia viime hetken viilauksia sekä videoon että ääniraitaan. Lopullinen versio valmistui - tietysti - edellisenä iltana ennen julkaisua.

Ja kylläpä sen julkaisu jännittikin. Takana oli kuitenkin useamman kuukauden työ, ja vielä tällaisen asian parissa, joka on itselleni kovin, kovin tärkeä.

Vaivaa se vaati, mutta olen lopputulokseen kovin tyytyväinen. Tai no, itsehän omia tekeleitään katsoo ja varsinkin kuuntelee kovin kriittisesti, ja kyllähän sieltä olisi muutaman kohdan voinut äänittää tai kuvata uusiksi. Ja niitä stemmojakin olisi voinut sovittaa paremmaksi, ja...

Ja lopputuloshan on siis täällä: http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/time-running-out

Share

Pages