Ladataan...
Isyyspakkaus

Katso, meillä on vaaleanpunainen vintti!

Mökkiremontti on todella (viimein) edennyt siihen vaiheeseen, että pääsen maalaaman sen sisätiloja.

Ulkomaalaukset on siirretty suosiolla ensi vuoteen, sillä maalaukset olisi pitänyt tehdä jo aiemmin keväällä, ennen kuin kaikki kasvit kasvavat mökin seinustoille. Toimenpidelupa värin vaihtamiselle on kuitenkin saatu puutarhayhdistykseltä, ja ostin jo koemaalipurkin, jotta näemme, miltä suunnittelemamme sävy Vanamo todella näyttää mökin seinillä. Vaaleanpunainen kun saattaa helposti näyttää liian räikeältä, on parasta kokeilla ensin pienemmälle alueelle.

Ja vinttihän on siis todella nyt myös vaaleanpunainen. Harkitsimme ensin ihan valkoista maalipintaa, mutta sitten ajatus vaaleanpunaisesta alkoi tuntua hauskalta. Lapset voivat sitten isona muistella, miten he loikoilivat mökin vaaleanpunaisella vintillä lukien Aku Ankan taskukirjoja. Niitä meillä on muuten kaksi pahvilaatikollista anoppilassa, johon ne vietiin joskus putkiremontin alta.

Maalasin vintin paneelit ensin Uulan Into-pohjamaalilla (sävyttämättömänä), ja pintamaali on Uulan Into-kalustemaalia. Sävy on Tikkurilan värikartan Thorvald Lindqvistin Perinnevärikartan sävy 163X, jonka kerrotaan olevan peräisin 1700-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. Sävyä oli vaikea saada toistumaan kuvissa oikein, ja kaikista lähinnä oikeaa sävyä se on mielestäni juurikin yllä olevassa kuvassa.

Into on vesiohenteinen öljymaali. En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta maali on hajuton ja se kuivuu muutamassa tunnissa. 

Päätin, että yksi kerros pintamaalia saa riittää. Kun katselin toisena päivänä maalausjälkeä, pohjamaali näkyi hieman joistain kohdista hieman läpi, mutta paikkailen maalipintaa myöhemmin. Pohjamaalin olisi voinut tietysti sävyttää samalla sävyllä, mutta käytän samaa pohjamaalia myös kaikkiin muihin seiniin ja kattoihin, joten en lähtenyt kantamaan mökille usempia erisävyisiä purkkeja. Niitä oli nyt jo kahdeksan ja maaleja yhteensä 20 litraa.

Sain myös maalausapua. Ihan oikean seinän maalaaminen ihan oikealla maalilla ja pensselillä oli merkittävä tapahtuma tytölle, ja hän oli kertonut tästä saavutuksesta päiväkodissakin.

Maali on samaa Uulan Into-pohjamaalia, ja tässä vaiheessa pintamaalin sävy oli vielä päättämättä. Mielessämme oli turkoosi, ja arvoimme Tikkurilan Caprin ja Tiffanyn välillä.

Seinien kuivuttua oli aika maalata alkovin ja vintin lattiat sekä Alkovin katto. Valitsimme lattiamaaliksi Uulan puolihimmeän puulattiamaalin ja sävyksi Uulan oman Usvan. Katto on maalattu sekin samalla Into-kalustemaalilla kuin vintin paneelit, ja sävy on Höyhen, joka on käytännössä puhtaan valkoinen.

Ja alkovihan on siis tehty yhdistämällä entisen kuivakäymälän ja vaatekomeron tila. Totesimme alkovista olevan enemmän hyötyä, sillä voimme hyvin käyttää yhdistyksen puuceetä, ja saamme tänne juuri mahtumaan kerrossängyn lapsille. Lattiarakenteet uusittiin samalla ja hieman kosteudesta kärsineet laudat vaihdettiin uusiin. Kattopanelointi on vanhaa, lattia ja seinäpaneelit ovat uudet.

Näissä kuvissa lattiat on maalattu vasta yhteen kertaan, mutta ehdin vetää niihin toisen maalikerroksen jo eilen. Maali kuivui päällemaalattavaksi parissa päivässä. Maalasin samalla myös alkovin seinät turkooseiksi, mutta kunnon kuvien puuttuessa palataan niihin toisella kerralla!

Enää on maalaamatta verannan lattia ja katto, tuvan katto, paneelit ja lattia sekä lattialistat. Onhan siinä vielä hommaa. Niin, ja tuvan lattiaan pitäisi jotenkin saada aikaiseksi nykyisenlainen ruutukuvio. Olemme pitäneet nykyisestä ruutulattiasta, mutta valitettavasti ruutuja ei ollut maalattu keittiön kalusteiden alle, ja kun ne purettiin pois, lattiassa on isot alueet, joita ei ole maalattu. Olen jo suunnitellut sellaista maalarinteippisysteemiä, mutta kerron siitäkin joskus toiste.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on kukkakimpuilla näköä ja kokoa, ja ne sisältävät vain Rouvan lempikukkia! Uskotko, jos kerron, että kimput ovat hänen itsensä sitomia? 

Ostin Rouvalle syntymäpäivälahjaksi kukkien sidontakurssin hänen lempikukkakaupassaan Inbloomissa (Uudenmaankatu 34). Inbloom on tunnettu niittykukkakimppuja muistuttavista rennoista ja runsaista kimpuistaan, mutta aivan näin runsasta kimppua emme ole aiemmin kotiimme liikkeestä kantaneet.

Inbloomin Hannimaija Savolainen valitsi kaupan valikoimasta kimppuun soveltuvat kukat Rouvan toiveiden mukaisesti. Olin kyllä ilmoittanut etukäteen, että kimppuun tulee ainakin valkoisia pioneja, mutta siihen valikoitui myös hennon vaaleanpunaisia ja persikkaisia sävyjä.

Kimpun sitominen ei suinkaan lähtenyt siitä, miten kukat laitetaan nippuun vaan miten kukat kannattaa leikata mahdollisimman taloudellisesti ja raaka-ainetta kunnioittaen. Kurssilla opeteltiin myös pitämään sidottavaa kimppua oikein, ettei sitä pitelevä käsi ala krampata.

Kimpun sitomisessa varret laitetaan samansuuntaisesti spiraaliin ja kukan hennot varret tuetaan tukevammilla vihreillä oksilla, jotka myös tekevät kimppuun volyymiä.

Rouva osoittautuikin varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi.

Hannimaija näytti vielä, miten kukkia voi siirrellä kimpussa paikasta toiseen spiraalimuodon ansiosta. Yksittäisiä kukkia voi myös käännellä ja vetää tulemaan paremmin esiin kimpusta ennen kuin kimppu sidotaan.

Kimppu reunustetaan pienillä vihreillä oksilla ja sidotaan tiukasti narulla.

Lopuksi varret leikataan terävällä veitsellä. Rouva sai tehdä tytöllekin tuliaisiksi pienen kimpun ja harjoitella sen varsien lyhentämistä. Pientä kimppua harjoiteltiin siksi, että pieni kimppu saattaa yllättäen olla isoa vaikeampi sitoa tasaiseksi.

Ja niin kimput olivat valmiit käärittäväksi silkkipaperiin ja pussitettavaksi sellofaaniin.

Kyllä tämän lastin kanssa kehtasi pyöräillä kotiin läpi Helsingin keskustan!

Vinkiksi siis sinullekin, kun on löydettävä lahja hänelle, jolla on jo kaikkea. Lahjan hintaa ei yleensä kerrota saajalle, joten älkää kertoko Rouvalle, että kurssin hinta (sis. kukkakimput) on kimppuun laitettavista kukista riippuen noin 130 euroa. Tämä lahjan saaja oli ainakin hyvin iloinen ja onnellinen!

Seuraavaksi päästään harjoittelemaan sidontaa oman puutarhan kukkasilla, ja itsekin olen nyt saanut kätevästi koulutuksen tässä sivussa!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vieläkö muistat tiilikasani, jonka hain viime kesän lopulla Espoosta? Puretun talon hormitiilien käyttötarkoitus oli vielä silloin hieman epäselvä (ainakin itselleni), mutta Rouva haaveili, että niistä tehtäisiin kasvihuoneeseemme hieman persoonallisempi uusi lattia. Voilà.

Irrotin muutamat lattialaatat jo viikonloppuna ja testasin tiilien latomista niiden paikalle. Laattojen alta paljastui hiekkapohja, jolle ei tarvinnut tehdä muuta kuin hieman tasoittaa. Tiiletkin olivat juuri sopivan kokoiset tilaan niin, ettei niitä tarvinnut alkaa pilkkoa eikä reunoille jäänyt myöskään tyhjää tilaa.

Otin lattian uusimisen vappuprojektikseni. Poksautimme Rouvan kanssa pullon kuplivaa ja kävin tiilten kimppuun.

Tyttö halusi auttaa. Hän oli tohkeissaan, kun hän sai käyttää sorkkarautaa vanhojen lattialaattojen kohottamiseen, ja laittoi hän joitain tiiliäkin paikoilleen. Siinä toki en kaivannut hirveästi apua, sillä hivenen erikokoisten tiilten sovittelu lattialle vaati mallailua ja kokeiluja, ja tiilten alle oli välillä lisättävä hiekkaa ja välillä otettava sitä pois. Eniten apua taisi olla siitä, kun Rouva vei lapset lopulta kotiin, ja tulin itse hieman myöhemmin perässä.

Lopputulos on oikein hyvä. Jotkin tiilet ovat hieman enemmän kohollaan, toiset hieman kuopalla, mutta kyse on kuitenkin vain kasvihuoneen lattiasta.

Reilusta kahdestasadasta tiilestä lattiaan meni noin 150. Lopuilla reunustettaneen kukkapenkkejä.

Voisin kesällä hakea kottikärryllisen tai pari hienoa hiekkaa ja täyttää tiilten välit sillä - tai sitten en.

Nyt kuitenkin kasvihuone on ikkunoiden pesua vaille valmis ottamaan kurkut, tomaatit ja melonit vastaan! En vaan tiedä, milloin ne uskaltaisi sinne istuttaa.

 

Lisää puutarhamökistä:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä, meilläkin on sellainen, tämän joulun hittikoriste: tonttuovi. Olen nähnyt somessa toinen toistaan hienompia tonttuovia, joten tuossa eräänä päivänä askartelimme myös tytön kanssa sellaisen.

Ovi on tehty paksusta pahvista, leikattu katkoteräveitsellä ja maalattu. Karmeissa on valkoista askartelumaalia ja oven maalasin samalla siniharmaalla seinämaalilla kuin olohuoneen seinän. Kranssissa on vihreää piipunrassia ja punavalkoista lankaa, ja se on ripustettu katkaistuun kauluspaitaneulaan. (Siis sellaiseen, joilla paidat on usein neulattu kiinni myyntipakkaukseen.) Ovenkahva on puolestaan taivutettu ja katkaistu messinkinaula.

Oven mitat ja malli on otettu Meillä kotonan tonttuovesta, mutta jätin käytännön syistä portaat ja pienet lahjapaketit tekemättä. Ne eivät olisi varmasti pitkään olleet paikoillaan. Olin itse asiassa aika varma, että tämäkin ovi tai vähintään sen kranssi lähtisivät pian kävelemään, mutta poika kävi vain kerran katsomassa tarkemmin, mikä kranssi on, ja laittoi sen takaisin paikalleen.

Tyttö kyllä ihmetteli koko konseptia.

"Siis mikä ihmeen tonttuovi?"

"Miten niin tonttu kulkee siitä? Eihän tontut ole noin pieniä!"

"Siis miten se ovi aukeaa? Eihän se edes aukea. Kulkeeko se tonttu sen oven läpi sitten?"

Sitten hän taisi kuitenkin päästä näiden suurten kysymysten yli, ja ovi on nyt kaikkien mielestä oikein hauska.

Ja yhdessä tekeminen oli tietysti kivaa!

Vielä ehtii jouluksi!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka tavallaan jo hyväksyin, etten tee tänä kesänä puutarhamökillä juuri muuta kuin vahdin poikaa, voihan sitä vielä yrittää hieman uusin konstein.

Pienellä poikasella on siis niin kova meno päällä, että toinen vanhemmista joutuu käyttämään kaiken aikansa hänen vahtimiseensa. Hänen suustaan saa kaivella asioita ja häntä on vähän väliä siirrettävä pois jostain, mihin hänen ei ole hyvä mennä.

Minulle on jo muutaman kerran ehdotettu, että hankkisimme mökille jonkinlaisen keinun, jossa taapero pysyisi tyytyväisenä.

Rouva itse asiassa olikin jo tekemässä sellaista. Malli on otettu Pinjacolada-blogin DIY chid swing -ohjeesta muutaman vuoden takaa. Kiitos vaan Riikalle vinkistä.

Keinun kankaat ja kanttinauhat Rouva löysi kotoa kaapista, jossa ne ovat odottaneet jotain käyttöä ainakin vuosikymmenen.

Pohjan istuinlevyn isäni toi omasta varastostaan, samoin tukikepeiksi pilkotun harjanvarren.

Kiinnitykseen käyttämäni narun ja palomiehenhakasen ostin rautakaupasta.

Päädyin kiinnittämään keinun omenapuuhun siten, että keinu on irrotettavissa helposti ja vietävissä sateella sisään. Keinulle voi näin keksiä myös toisen ripustuspaikan ja siirtää sitä tarpeen mukana paikasta toiseen.

Oli jännittävää laittaa poika keinuun ensimmäistä kertaa. Kyllä hän siitä näytti pitävän. 

Vielä emme ole ehtineet käyttää keinua kovin montaa kertaa, joten en osaa sanoa, onko siitä paljoa apua vai vaatiiko lapsi aivan yhtä paljon vahtimista myös siinä istuessaan. Ei hän ainakaan aivan loputtomasti jaksa siinä keinua vaan haluaa lähteä aika pian taas liikenteeseen.

Pääasia on kuitenkin se, että hauskaa näyttää olevan edes sen lyhyen ajan!

Kyllä tällä välin ainakin muutaman vuohenputken ehtii käydä nyhtämässä maasta irti.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Weber Saint-Gobain

Tässä kuvassa iloinen puutarhuri istuttaa hortensiaa itse tekemäänsä betoniruukkuun.

Tässä kuvassa on toinen hortensia ja toinen betoniruukku, joka sekin on puutarhurin käsialaa.

Sain testattavaksi Weberin uutta HobbyConcrete-askartelubetonia, joka on tarkoitettu pieniin askarteluvaluihin ja pienten betoniesineiden valmistamiseen sekä sisä- että ulkotiloihin. Itse halusin valmistaa puutarhakäyttöön soveltuvan ulkoruukun, ja ruukkuja tulikin puolivahingossa kaksi. Betonia näiden ruukkujen valmistamiseen meni 2 x 15 kg:n säkin verran.

Betonivalussa suurin kysymys on, mitä käyttäisi muottina. Kukkaruukussa muottina toimivia astioita on oltava kaksi: toinen sisäpinnalle ja toinen ulkopinnalle. Löysin mökiltä sopivan kokoisen saavin ja sen sisään sopivasti mahtuvan melassipöntön, jotka saivat toimia muotteina.

Öljysin molemmat saavit ruokaöljyllä, minkä tulisi estää betonia ottamasta kiinni muotteihin.

Jotta sisempi muotti ei painuisi kiinni pohjaan ja jotta ruukkuun tulisi aukko, josta ylimääräinen vesi pääsee pois, laitoin saavin pohjalle paksumuovisesta jogurttipurkista leikkaamani pyörylän ja täytin sen soralla. Toinen vaihtoehto olisi liimata neljä viinipullon korkkia saavin pohjalle ennen valamista, mutta minulla ei sattunut olemaan viinipullon korkkeja käytettävissäni. Viinipullon korkit saisi irrotettua kuivasta ruukusta vasaralla ja jollain tylpällä esineellä.

Laastin sekoittaminen onnistui helposti ilman muita apuvälineitä kuin iso saavi, puukeppi ja puutarhalapio. Kuivabetoniin lisätään vain tarvittava määrä vettä ja massaa sekoitetaan viitisen minuuttia.

Lapioin kerroksen betonia muottina toimivan saavin pohjalle aina muovirasian yläreunaan asti.

Seuraavaksi asetin melassipöntön rasian päälle ja täytin kahden astian väliin jäävän tilan betonilla. 

Melassipönttöön oli vielä laitettava tiiliskiviä painoksi, jotta se ei lähtisi kellumaan pois paikoiltaan.

Koska minulla oli jäljellä vielä jonkin verran betonia, kokeilin, mitä tapahtuisi, jos taputtelisin betonin jonkin muovisen kukkaruukun sisäpuolelle ja löysinkin sopivan ruukun varastosta. Mitään sisämuottia en käyttänyt vaan toivoin, että betoni olisi sen verran jämäkkää, että se pysyy paikoillaan. Pysyihän se. 

Betoni kuivuu muutaman päivän ajan, ja valua tulisi käydä suihkuttelemassa vedellä vähintään kerran päivässä kuivumisen alettua.

Sisemmän muotin uskalsin irrottaa kolmen päivän jälkeen. Pönttö oli öljyämisestä huolimatta jämähtänyt kiinni betoniin, joten se lähti irti vain palasina. Pohdin, että kartiomaisempi muotti olisi saattanut irrota paremmin.

Jatkoin kuivattamista ja valun suihkuttelua vielä parin päivän ajan ennen kuin uskalsin kopauttaa ruukun irti muotistaan. Ulompi muotti irtosi hyvin, samoin pienemmän ruukkuni muotti.

Sisämuottini oli kuitenkin liikahtanut sen verran, että jogurttipurkin ja kivien päälle oli päässyt muodostumaan pieni betonikerros, ja jouduin naputtelemaan siihen reiän vasaralla ja taltalla.

Pienempi ruukku oli varsinainen yllättäjä. Siitä tuli hienon näköinen, vaikka sen sisäpuoli onkin röpelöinen. Eipä se kasveja haittaa eikä näy mihinkään.

Näistä tuli niin hienot, että pitää tehdä pian lisää ruukkuja, sillä betonia on vielä jäljellä!

Toinen hortensia ainakin tarvitsisi vielä tästä isomman ruukun. 

Lue lisää tuotteesta ja tutustu myös muuhun Weberin tee-se-itse-valikoimaan kuten Quickrep- ja Outdoor repair -korjauslaastit osoitteessa e-weber.fi/diy.html.

Pages