Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhamökkimme talvilepo loppuu tänä vuonna jo hyvissä ajoin ennen kevättä. Pääsemme nimittäin nyt aloittamaan mökillä sitä remonttia, jonka ajattelimme alkavan jo viime vuoden puolella.

Valitsimme remonttiin Trähus-nimisen firman, joka teki erinomaista jälkeä myös kavereidemme siirtolapuutarhamökillä, ja sovimme, että valmista tulisi olla ensi kesään mennessä. Firma on erikoistunut perinnerakentamiseen, joten voimme laskea mökkimme turvallisin mielin heidän käsiinsä.

Odottelimme syksystä asti, milloin he ehtisivät muilta projekteiltaan aloittaa meidän remonttiamme, ja se aika koitti nyt. Kävimme tällä viikolla sopimassa, mistä remontti aloitetaan, ja työt alkavat maaliskuun alussa!

Remontista tulee arvatenkin hieman isompi kuin mitä olimme aivan alun perin ajatelleet. Ainakin minä kuvittelin, että mökki kaipaa lähinnä uutta maalipintaa, muutamien verhoilulautojen vaihtamista ja ikkunoiden kunnostusta. Rouva mietti myös, että voisi olla hyvä ajatus avata hieman seiniä ja katsoa, että niiden sisällä ei vain majaile mitään yllätystä.

Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, ja remonttifirman edellisen konsultaatiokäynnin jälkeen remontti on hieman laajentunut.

Nyt luvassa on tällaista:

  • Ikkunat ja niiden puitteet kunnostetaan
  • Ulkolaudoitus kunnostetaan (osa laudoista lahoja) ja mökki maalataan. Samalla se vaihtaa väriä keltaisesta vaalean roosaksi
  • Seinien sisään kurkistetaan ja varmistetaan, että ne ovat kunnossa
  • Välikaton ja katon välistä lasivillakerrosta ohennetaan ja villojen alla oleva muovi (?!?) revitään pois, sillä se estää kosteutta haihtumasta
  • Sekä tuvan että verannan yläpuolella olevan parven ilmanvaihtoa parannetaan. Nyt parvella ei ole ilmanvaihtoa, ja tuvan puolelta puuttuu korvausilman tulo, joten mökki tuntuu tunkkaiselta. Kosteusvauriosta ei pitäisi olle kyse
  • Verannan lattian muovimatto irrotetaan ja lautalattialle tehdään jotain
  • Sisällä pitää toki maalata tai tapetoida uusiksi jokainen pinta lattiaa lukuun ottamatta.

Ja sitten superyllätysbonukset:

  • Siirrämme tuvassa olevan keittiön toiseen kohtaan mökissä ja vedämme samalla mökkiin sisälle vedet. Nyt vesi tulee vain mökin ulkopuolelle
  • Luovumme omasta kuivakäymälästä (sillä yhdistyksen kuivakäymälä on lähellä, ja vesivessatkin ovat käytössä pienen kävelymatkan päässä) ja kuivakäymälälle varatun tilan ja viereisen vaatehuoneen makuualkoviksi.

Lopulliset suunnitelmat täsmentyvät vasta, kun työt on aloitettu. Vasta kun vanhoja rakenteita avataan ja aletaan purkaa, selviää, mitä kaikkea todella on mahdollista tehdä.

Huhheijaa. Tulihan siitä vähän isompi projekti kuin mitä piti, mutta uskomme, että mökistä tulee todella kiva näillä muutoksilla.

Tällä kertaa emme edes kuvittele, että saisimme tehtyä remonttia itse, ja hommat ovat vielä sellaisia, että ne on parasta antaa osaaviin käsiin.

Nyt sitten pitäisi tyhjentää tupa irtaimistosta ja pakata tavarat toistaiseksi verannalle. Et sattuisi tarvitsemaan kerrossänkyä, rottinkisia nojatuoleja ja vähän kärsineen näköistä pöytää? :)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Duracell

Niin pöristeli Salama McQueen menemään koko pyhät, ja ensimmäistä kauko-ohjattavaansa ajeleva kuljettaja oppi hallitsemaan autonsa oikein kivasti.

Vauhti kiihtyy kuitenkin nopeasti, ja auto törmää tuon tuosta esteisiin.

Paristoja kauko-ohjattava menopeli syö kiitettävästi, joten pääsimme jo paristojen vaihtoonkin.

Duracellin Powercheck-paristoista voi tarkastaa helposti, ovatko paristot todella kuluneet loppuun vai onko laitteessa vikaa. Näin uuden auton kanssa tulos oli itsestään selvä. Ominaisuus on kätevä myös, kun paristoja jää toisinaan johonkin laatikkoon, ja joskus myöhemmin miettii, onkohan niissä vielä virtaa jäljellä.

Pyysin edellisessä arvontapostauksessani ideoita siihen, mistä rakentaa autorata ja esteet siihen. Useissa vastauksissa mainittiin tuolit, tyynyt, kirjat, matot, duplot ja pahvilaatikot. Tämä ajokki on sen verran jämerä peli, että esteiden ja reunavallien ei kannata olla kevyimmästä päästä, ellei sitten halua näyttäviä törmäyksiä ja romahtavia rakennelmia.

Duploista rakensimmekin jo läpiajettavan portin ja pohdimme sen jälkeen, miten saisimme tehtyä jostain riittävän ison tunnelin. Matto kun ei oikein pysynyt tarpeeksi isolla rullalla. Sittenpä keksimmekin virittää maton kahden tuolin väliin!

Riittävän tukevat mäet ja rampit syntyivät kierrätykseen menossa olevista pahvilaatikoista, joita ainakin kerrostaloasukkaat saavat helposti taloyhtiöiden kierrätyshuoneista. Pahvin alle voi laittaa vaikkapa tyynyjä, ja niiden avulla saa jatkettua rataa myös korkeiden kynnysten yli.

Kiitos kaikille vastauksista!

Kauko-ohjattavan RC Hero Salama McQueen -auton voittaa nimimerkki Sk, joka suunnitteli siitä lahjaa ihanalle veljenpojalleen. Auto on varmasti mieluinen!

Kaksi kappaletta äänteleviä Movie Moves Salama McQueen -autoja lähtee nimimerkeille Metsärusakko ja Salama 4ever.

Onnea voittajille! Teihin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viikonloppu oli aurinkoinen mutta kylmä. Ensimmäiset yöpakkaset vauhdittivat viimeisiä syyshommiamme puutarhamökillä, sillä joitain asoita oli saatava tehtyä ennen pakkasten tuloa.

Kävimme hommissa sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina olin yksin, ja sunnuntaina olimme mökillä koko perheen voimin.

Ensimmäinen hoidettava asia oli vesiputkiston tyhjentäminen vedestä, etteivät putket halkeaisi pakkasella. En saanut tehtyä sitä viime viikolla, sillä putkiston tyhjennyssulku oli ikävästi veden alla. Nyt homma on hoidettu.

Toinen tärkeä tehtävä oli Rouvan daalioiden juurakoiden kaivaminen ylös maasta. Daalia ei kestä Suomen talvea, ja se on todella kaivettava syksyisin talvehtimaan lämpimään. Pidämme mökissä lämpöä ympäri talven sen verran, että mökki ei jäädy, joten daaliat viihtynevät siellä.

Kolmas homma oli tulppaaninsipulien istuttaminen. Rouva tilasi yhdessä kaverin kanssa sipuleita Hollannista, ja niitä on nyt laitettu useampaan penkkiin ympäri pihaa.

Lisäksi päätin tänä syksynä vetää ruohovartisten kukkien varret matalaksi ennen lumien tuloa. Viime vuonna emme tehneet sitä, ja keväällä kukkapenkeissä oli odottamassa melkoinen sotku - ja märkä sellainen. 

Ennen lähtöämme kaivoin vielä maasta muutaman maa-artisokkatupsun hillitäkseni hieman sen leviämistä. Sain mukaani 12 kg maa-artisokkia, ja ajattelin tarjota niitä naapureillemme, sillä emme itse ensinnäkään voi syödä niitä sellaista määrää tai säilöä niitä jääkaappiin muutamaa kiloa enempää ja toisekseen voin milloin vain hakea niitä lisää vaikka moninkertaisesti.

Vedettömyys kyllä hankaloittaa näitä viimeisiä syyshommia, kun edes käsiä ei voi pestä.

Luulenpa, että tämä taisi olla tänä vuonna viimeinen mökkipäivämme koko porukalla, mutta onneksi tärkeimmät syyshommat on nyt myös tehty. Jotain pientä puuhaa on vielä jäljellä, mutta ne voi käydä hoitamassa ihan jonain arkipäivänäkin.

Ja sitten olisikin mökin remontin aika.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuluneena viikkona on ihmetelty paitsi sateen määrää myös siirtolapuutarhamme leikkikentälle kasvanutta järveä.

Leikkikentän molemmat sadevesikaivot ovat nimittäin joko tukossa tai muuten vain täynnä (?), ja kaupunki ehtii kuulemma käydä auttamassa tulvan kanssa vasta alkavan viikon loppupuolella.

Toivotaan, että sateet eivät jatku enää yhtä rankkoina kuin viime päivinä. Ei meidän omalla mökillämme hätää ole, mutta muutama piha, jotka ovat leikkikentän tasoa alempana ovat jo veden vallassa niin, että vesi uhkaa jopa rakennuksia.

Tilanteesta onkin ehditty jo heittää vitsiä, että meillä on nyt oma vesipuisto, ja sen viereisiin mökkeihin voi soutaa perille.

Omassa pihassamme vettä oli vain polulla, ja kaivoin laattojen viereen ojan, joka valuttaa vettä pihasta pois.

Mutta voi mitä mutaliejua tämä sisäänkäynti nyt on. Ilman kumisaappaita pihaan ei ole asiaa. Jännä nähdä onko käytävä yhtään kuivunut, kun käyn taas pihassa alkavalla viikolla.

Vesi kyllä virtaa, jos oja on auki, joten täytyypä harkita jonkin salaojaputken vetämistä vastaisen varalle.

Vedestä ei ole juuri nyt muuta haittaa, mutta en pääse tyhjentämään vielä vesiputkistoa, sillä sen tyhjennyssulku on toisaiseksi veden alla. Toivotaan, että lähipäivinä on jo kuivempaa, vesi alkaa imeytyä maahan eikä vielä hetkeen tule yöpakkasia.

Nyt ainakin näyttää vähän paremmalta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tähän viikonloppuun se todella päättyi. Siirtolapuutarhasta katkeavat vedet alkavalla viikolla, ja myös jätealue suljetaan talveksi, joten enää jäljellä on vain aivan viimeiset syyshommat ennen talven tuloa.

Kasvihuone tyhjennettiin ja viimeiset tomaatinraakileet vietiin kypsymään kotiin. Niitä lähti mukaan pari litraa, toivottavasti kypsyvät vielä.

Kasvihuoneen ja kasvatuslaatikoiden kasvien varret silputtiin kompostiin.

Tyttönen oli melko innoissaan, kun hän sai auttaa hommassa oikeiden puutarhasaksien kanssa.

(Taustalla näkyviä chilejä emme laittaneet vielä matalaksi, vaan annamme niiden kypsyä hetkisen. Osaako joku sanoa, voiko raakoja chilejä käyttää kuten punaiseksi/keltaiseksi kypsyneitäkin?)

Tyttö olisi halunnut kerätä samettikukkia vielä kotiin mutta tuli toisiin ajatuksiin nuuhkittuaan niitä riittävän pitkään. Ei ihmekään, että niitä käytetään torjumaan tuholaisia.

Kasvatuslaatikoista kerättiin viimeiset sadot. Lähiömutsi-Hannen tuliaisiksi tuomista siemenistä kasvatetut palsternakat olivat oikein komeita ja myös maistuivat erinomaisilta. 

Palsternakka on kuulemma vaativa kasvatettava, mutta hyvin se näytti meillä pärjäävän - toisin kuin munakoiso. Seitsemän kuukauden kasvatuksen tulokset ovat tässä: yksi noin seitsemänsenttinen hedelmä.

Myös keltainen porkkana oli pienoinen pettymys makunsa puolesta, mutta paahdettuna nekin toimivat, ja komeita yksilöitä saimme kyllä mukaamme! Pinaattia tuli vielä pieni pussillinen.

Rouva tiivisti vuoden onnistumiset ja epäonnistumiset sekä haaveet ensi vuodelle näin:

  • Kasvihuonekurkku: ehdoton yllätysvoittaja. Suhtauduin miehen toiveeseen kurkuista nihkeästi ja ensimmäiset taimet söi vihannespunkki, mutta kylvin silti kesäkuussa kasvihuoneeseen kolme siementä. Niistä tuli komea viidakko ja kymmeniä kurkkuja. Ehdottomasti ensi kesänä uudestaan.
  • Tomaatti: raakileita tuli kovasti, mutta kypsyminen vähän niin ja näin. Ensi vuonna lisää Zuckertraubeja ja muita pikkutomaatteja. Ehkä myös pihvitomaatteja, mutta välikoko jääköön.
  • Basilika: kasvoi kasvihuoneessa villisti. Tätä ensi kesänä vieläkin enemmän.
  • Munakoiso: ei maksa vaivaa.
  • Chilit: taistelua koko kesän kirvojen kanssa. Tuskin maksaa vaivaa.
  • Lehtipersilja: kasvoi upeasti kolmessa rivissä viljelylaatikossa. Ensi vuonna vieläkin enemmän.
  • Pinaatti: muutamasta siemenestä riitti satoa koko kesän. Ehdottomasti jatkoon.
  • Keltainen porkkana: aika mauton sellaisenaan, mutta herkullinen paahdettuna. Ensi kesänä tavallisia oransseja.
  • Salottisipuli: ötököiden ja pupujen (?) mieleen.
  • Kesäkurpitsa: kasvoi hienosti multasäkissä kasvihuoneen edustalla. Kahdesta taimesta tuli aivan riittävästi syötävää.
  • Parsa: kaikki juurakot lähtivät kaikista epäilyistä huolimatta kasvuun.
  • Haaveita ensi kesälle: uusia viljelylaatikoita, joihin ainakin kaaleja, sipulia ja kesäkukkia.

Sitten on jäljellä enää kalusteiden peittäminen pressuilla, daalioiden juurakoiden ylös kaivaminen ja joitain sipuleiden istutuksia. Ja remontti alkakoon!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä vuonna omenoita tuli sangen maltillisesti. Viidestä puusta vain kaksi teki hedelmää, ja niistäkin vain toinen reilummin. Silti senkin puun sato jäi arviolta alle puoleen siitä mitä viime vuonna.

Omenaa oli kuitenkin aivan riittävästi. Sitä kannettiin kotiin jo sen verran, että omenapaistosta ja -piirakkaa on syöty useita kertoja, ja jääkaappiin on säilötty niin monta purkkia uuniomenahilloa kuin on mahdollista.

Kävin keräämässä loput omenat viime viikonloppuna ja vein ne lauantaina Sipoon mehuasemalle puristettavaksi. Tänä vuonna minulla oli käytössä korkeat tikapuut, jotka helpottivat omenoiden keräämistä huomattavasti.

Pudottelin omenat maahan perjantaina ja keräsin ne sieltä hämärän tullen kasseihin.

Lauantaina huuhtelin omenat.

Kiipesin vielä poimimaan muutaman lisäkilon toisen puun latvustosta. (Löydätkö lapsen naapuripuun oksilta?)

Jokunen kilo vietiin vielä kotiin, mutta suurin osa päätyi mehuksi.

Sipoon mehuasemalla selvisi, että mehustettavia omenoita oli 82 kg, eli kolmanneksen vähemmän kuin viime vuonna.

Vertailin viime vuonna eri puristamoiden hintoja, ja Sipoon mehuasema oli edullisin pääkaupunkiseudun lähikunnissa: 0,65 €/kg pastöroituna ja c-vitaminoituna.

Kaikissa puristamoissa ei ollut mahdollisuutta pastörointiin, mutta meille se oli tärkeää, jotta mehu säilyy huoneenlämmössä. Viime vuonna puristetuista mehuista joimme viimeiset huhtikuussa, ja puolessa vuodessa mehut eivät olleet ainakaan pilaantuneet.

82 kg omenaa antoi yhteensä 55 pulloa eli vajaat 60 litraa mehua. Yhdestä kilosta omenaa tuli siis jälleen noin 7 dl mehua, kuten viime vuonnakin. Mehulitran hinnaksi tuli vajaa euro, eikä tänä vuonna tarvinnut ostaa edes uusia pulloja.

Näitä mehuja hörpitään nyt pitkälle ensi vuoden puolelle. Katsotaan sitten taas ensi syksynä, millainen omenavuosi on ja riittäisikö mehua silloin myös omenasiiderin tekemiseen!

Share

Pages