Ladataan...
Isyyspakkaus

Kurkut ja tomaatit eivät ole ainoita vihanneksia, joista olemme päässeet nauttimaan viime aikoina.

Saimme viikonloppuna kerättyä puutarhamökiltä myös porkkanoita ja herneitä. 

Keltaiset porkkanat eivät kuitenkaan olleet aivan niin makeita kuin toivoimme, joten ensi vuonna vaihdamme toiseen ja oranssiin lajikkeeseen.

Herneenversot söi kerran jo pupu, ja ajattelimme, että ne eivät ehtisi enää kypsyä. Ehtivät kuitenkin, ja voi miten supermarkeita ne ovat!

Ensi vuonna ymmärrän sitten suojata ne verkolla heti alkukesästä.

Sen sijaan munakoiso... voi sitä. Tämä kananmunan kokoinen kasvain on ainoa, jonka olemme puolen vuoden kasvatuksella saaneet aikaiseksi.

Ei jatkoon.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä taas kasvihuoneesta!

Nyt on kurkkua!

Kasvihuonekurkun satoisuus ja uusien kurkkujen kypsymisen tahti ovat yllättäneet todella. Haemme parin päivän välein kasvihuoneesta muutaman kurkun, ja ne ovat vielä melko kookkaita. Yhtenä päivänä Rouva kiikutti kotiin liki puolimetrisen hirviökurkun, joka painoikin yli kilon! Maku oli silti täydellinen eikä kurkku ollut lainkaan ylikypsä tai vetinen.

Tomaatit antavat sen sijaan edelleen odottaa itseään. Muutamia tomaatteja on kyllä poimittu, mutta suurin sato on vielä kypsymättä.

Keltaista chiliä on tulossa kivasti. Hieman lehdissä on ollut kirvoja, mutta chilit eivät vaikuta siitä pahastuneen. Sen sijaan munakoiso on niin kirvoja kuhiseva ja niiden syömä, että omista munakoisoista päästään tuskin nauttimaan. Yksikään kukka ei ole vielä edes kehittynyt raakileeksi, ja ensi kesänä tuskin viitsimme yrittää toista kertaa.

Ulkona kasvatuslaatikossa on koettu ihmeparantuminen. Aiemmin kesällä kanin syömät herneenversot alkoivat kuin alkoivatkin kasvattaa uutta vartta, joten tökkäsin tukikepit laatikkoon ja verkon ympärille estämään pitkäkorvien uudet vierailut. Nyt näkyy jo herneenpalkoja, joten pian päästää maistelemaan näitäkin!

Toisessa laatikossa kypsyvät porkkanat ja palsternakat. Viimeksi kun nyhtäisin yhden porkkanan maasta, se oli vielä aika pieni, joten odotellaan.

Viime päivinä olemme saaneet nauttia marjoista, ja lasten aamu- ja iltapuuroihin ja -jogurtteihin on sekoitettu vadelmia, valkoherukoita, mustaherukoita ja karviaisia. Vadelma-aika on juuri nyt parhaimmillaan, ja käymme poimimassa niitä parin päivä välein lisää. Eilen vadelmaa tuli niin kivasti, että sain jopa pienen pussillisen pakkaseen.

Mustaherukkasato on sangen vaatimaton, karviaisia tulee ihan kivasti, valkoherukkaakin saimme mutta punaherukat menivät ilmeisesti lintujen suihin.

Kylmä alkukesä viivästytti sekä kukkien istutusta että kukintaa, mutta nyt Rouvan daaliat alkavat availla nuppujaan.

Valitettavasti myös kotilot ovat päässeet jälleen villiintymään, ja osa daalioista on kärsinyt niiden vuoksi. Tästä ärsyyntyneenä kävin ostamassa rautakapausta 10 kg:n säkin Ferramol-rautafosfaattia, jota käytetään etanoiden ja kotiloiden hävittämiseen. Aine on vaaraton muille paitsi kotiloille, ja se on hyväksytty jopa luomukasvatukseen.

Ensi vuonna muistamme sitten hoitaa tämänkin asian toisin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Suljin valkoisen MacBookini kannen viimeistä kertaa. Nyt sen paikka on SER-jätteen joukossa.

Ai että mitä sitten?

Tämä oli minulle rakas kone, ensimmäinen MacBookini, ja kiinnyin siihen enemmän kuin mihinkään muuhun elektroniseen laitteeseen. Vietin sen kanssa myös enemmän aikaa kuin minkään muun kanssa. Voisin sanoa jopa "kenenkään", heh. Kone oli vierelläni sohvan käsinojalla niin usein, että se oli kuin yksi perheenjäsen.

Tällä koneella tein kaikki hommani kotitoimistolla vuosien 2008 ja 2013 välillä. Pidin sillä blogia myös ensimmäiset vuodet, ja Rouva kirjoitti sillä ensimmäisen kirjansakin vielä vuonna 2014.

Vanha kone, vuoden 2007 mallia, alkoi kuitenkin olla jo liian vanha ja hidas, ja soveltui tekstinkäsittelyynkin enää juuri ja juuri. Ei se oikein enää jaksanut pyörittää uusia ohjelmia, sen lämmönsäätelypiiri oli simahtanut, kone kuumeni pohjasta ja sen akkukin oli siinä kunnossa, että konetta pystyi käyttämään enää vain kytkettynä verkkovirtaan.

Ostin valkoisen MacBookin oltuani PC-mies vuosikausia. Vielä lukioaikoina kotikoneeni oli Apple Macintosh, pöytämallia, mutta opiskelujen aikaan ja pitkään niiden jälkeenkin käytin vain Windows-koneita. Kymmenisen vuotta sitten mielessäni alkoi kuitenkin itää ajatus, että Macci voisi toimia Windows-konetta paremmin. Ja niinhän se toimikin.

PC:issä ja Windowsissa oli aina vaikka minkälaisia ihmeongelmia, mutta MacBook yksinkertaisesti toimi. Se oli rakkautta ensikosketuksesta. Pitkään käytin edelleen PC:tä töissä ja Maccia kotona, mutta muutama vuosi sitten päätin siirtyä myös töissä Mac-mieheksi. Sittemmin en ole Windows-koneita käyttänyt enkä ikävöinyt.

Kun Rouva alkoi kirjoittaa Gastronaatti 2:ta reilu vuosi sitten, päätin, että sitä ei tällä koneella kirjoiteta, ja Rouvankin on aika saada uusi läppäri. Vielä hän yritti kysellä, olisiko mahdollista löytää valkoista konetta, mutta eipä niitä enää tämän mallin jälkeen ole tehty. Nyt Rouvakin on jo tottunut tähtiharmaaseen MacBookinsa.

Viime viikonloppuna uskalsin vihdoin tyhjentää vanhan koneen kovalevyn ja ylikirjoittaa tyhjän tilan päälle.

Sitten nykäisin johdon irti seinästä ja suljin kannen.

Good-night, sweet prince - and flights of angels sing thee to thy rest.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jouduin eilen hieraisemaan silmiäni, kun näin tämän kurkun kasvihuoneessamme.

Kuvittelin, että kurkkumme olisivat pieniä cocktail-kurkkuja, mutta nämähän ovat ihan kunnon vonkaleita!

Kurkut ovat kasvaneet multapusseissa, joita on lannoitettu hevosenlannalla ja pari kertaa viikossa myös Kekkilän luonnonmukaisella tomaattilannoitteella, joka soveltuu myös kurkulle. Kastelua ne tarvitsevat paljon, mielellään jopa päivittäin, joten ensi vuonna tavoitteena on laittaa ne altakasteluruukkuihin.

Silloin voisimme laittaa kasvamaan myös avomaankurkkuja, sillä olisi kiva ajatus säilöä omia kurkkuja myös etikkaan.

En ole koskaan aiemmin kasvattanut kurkkuja, joten tämä tuntuu aivan taianomaiselta. Siellä niitä roikkuu rivissä odottamassa poimimista.

Emme ole itse asiassa maistaneet vielä ensimmäistäkään kurkkua, sillä emme olleet aivan varmoja, milloin ne pitäisi kerätä pois.

Mutta kyllä nämä pisimmät taitavat olla jo valmiita syötäviksi. Eiköhän siis vielä tänään maistella ensimmäisiä!

Vähintään yhtä malttamattomasti odotan tomaatteja. Kaksi kirsikkatomaattia on jo kerätty, ja lisää kypsyy hyvää vauhtia.

Mutta siinä missä kurkku kypsyy kukasta kypsäksi hedelmäksi vain päivissä, tomaatin kypsyminen vie yllättävän pitkään, näemmä viikkoja.

Luulen, että kaikki kukat eivät ehdi enää kypsyä hedelmiksi, joten kukkivat latvat voi hyvin katkoa pois.

Puutarhan puolella myös marjat alkavat kypsyä.

Eilen pääsimme keräämään vadelmia ja mustaherukoita. Poikanen keräsi niitä sekä suoraan suuhunsa että äidin kuppiin. Puna-ja valkoherukat sekä karviaiset ovat vielä hieman raakoja.

Tästä se kuitenkin lähtee, sadonkorjuu!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloman päättyminen saa joka vuosi mietteliääksi. Vaikka olisi kuinka lämmintä, en pääse yli ajatuksesta, että tästä se syksy nyt sitten alkaa. Se on hassua, sillä elokuut ovat usein vielä hyvin lämpimiä, ja tämäkin alkukesä oli niin kylmää, että vaikkapa kesäkuun lämpötilat ylittääkseen ei tarvitse yrittää edes hirveän kovaa.

Onneksi näille viimeisille lomapäiville sattui kivat ja lämpimät kelit, joten viimeiset mieli- ja valokuvat kesälomasta ovat lämpimät ja aurinkoiset.

Kesäloma oli kyllä säistä huolimatta hyvin onnistunut. Kaikki listaamamme toiveet toteutuivat, jopa tytön haave käydä uimassa meressä. Vesi oli kyllä niin kylmää, ettei siellä kovin kauaa viihdytty. Allas Seapool ja Uimastadion olivatkin huomattavasti miellyttävämmät pidempään pulikoimiseen, varsinkin kun ilmat eivät olleet lähelläkään helteisiä.

Puutarhamökillä saimme aikaiseksi vähemmän kuin toivoin. Poikanen ei missään vaiheessa tottunut nukkumaan päiväuniaan mökillä, joten teimme vain ne ns. välttämättömimmät asiat. Ensi kesä on varmasti jo toisenlainen.

Lasten kanssa havahtuukin usein siihen, miten ainutkertaisia monet hetket ovat nykyisin. Jos vielä joitain vuosia sitten kesäloma oli vain yksi muiden kesälomien joukossa, nyt jokainen kesäloma on aivan varmasti täysin erilainen kuin edellinen tai sitä seuraava.

Kasvihuoneen olemme kuitenkin saaneet kukoistamaan, ja eilen Rouva latvoi urakalla sekä tomaatteja, kurkkuja että munakoisoja. Myöhään istutettu kurkku näyttää yhtäkkiä vallanneen puolet kasvihuoneesta.

Myös kasvihuoneen oven ulkopuolelle istutetut kesäkurpitsat kukoistavat kuin mitkäkin pensaat.

Kesäloman viimeisen viikonlopun varsinainen teema olivat tiilet. Rouva on haaveillut tekevänsä kasvihuoneeseen lattian vanhoista punatiilistä ja käyttävänsä niitä myös kukkapenkkien reunustamiseen. Reilu viikko sitten hän löysi Tori.fi:stä ilmoituksen, jossa myytiin tiilikasaa. Hain tiilet lauantaina Espoosta pakettiautolla, ja eilen kannoimme ne vielä yhdessä mökin portilta niiden väliaikaiseen sijoituspaikkaan odottamaan käyttöä.

Tiilet ovat peräisin 1950-luvulla rakennetun omakotitalon hormista. Talo oli purettu uuden rakennuksen tieltä, ja hormin tiilet olivat jääneet odottamaan uutta käyttöä. Niitä oli reilu 200, ja arvioisin niiden painaneen yhteensä lähemmäs tonnin.

Vaikka kesäloma loppui, kesä jatkuu vielä puutarhamökillä. Lähiviikkoina pääsemme jo keräämään sekä marjoja että voimia tämän vuoden omenashow'hun. Hedelmää ei tule niin paljoa kuin viime vuonna, mutta paras puumme tekee kyllä ihan hyvää satoa.

Illalla nautimme vielä puutarhassa tomaattipiirakkaa ennen kotiinlähtöä.

Nyt kuitenkin päivätöiden pariin, morot!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jännintä puutarhanhoidossa on katsoa, millaista satoa hyötykasvit, puut ja pensaat tuottavat.

Omenoiden suhteen vuosi on selkeästi heikompi kuin viime syksy. Mutta silloin omenaa tulikin vähän liikaa, joten vähempikin määrä riittää.

Makeita kesäomenia tuottavassa puussa (yllä) on raakileita kasvamassa, mutta ehkä vähemmän kuin viime vuonna.

Iloksemme paras omenapuumme (alla), se jota myös leikkasin vähän väärään aikaan, ei leikkaamisesta loukkaantunut, ja omenaa näyttää tulevan taas riittävästi.

Pienin omenapuu näyttää tekevän jonkin verran satoa, mutta kaksi muuta omenapuuta ovatkin sitten täysin tyhjät.

Toinen niistä teki viime vuonna aivan valtavan sadon, mutta se kypsyi niin myöhään, että mekin olimme kypsyneet jo omenoihin ja lahjoitimme kaiken naapureillemme. Omenapuiden sadon vaihtelu vuosittain ei ole lainkaan tavatonta, ja hyvän omenavuoden jälkeen usein koittaakin vähäomenaisempi vuosi. Mökkinaapurimme valittelivat, että heille ei ole omenia tulossa juurikaan.

Makeita keltaisia luumuja näytetään nautittavan tänä vuonna vähemmän kuin viimeksi. Onneksi hedelmää kuitenkin tulee jonkin verran.

Karhunvatukka sen sijaan tekee jättisatoa. Vadelmasta en oikein ottanut vielä selvää.

Muiden marjapensaiden suhteen näyttää vaihtelevalta. Puna- ja valkoherukat tekevät marjaa hyvin, ehkä silti vähän vaatimattomammin kuin viime vuonna. (Ihan suoraan sanoen en ole varma, onko alemmassa kuvassa kumpi herukka...)

Mustaherukkaa tulee selkeästi vähemmän.

Karviainen näyttää tekevän ihan keskinkertaisen sadon.

Kasvihuoneen puolella tomaatit jatkavat edelleen raakileittensa kasvatusta, eikä yksikään ole punertunut.

Yksi chilin palko on sen sijaan jo vaihtanut väriä, mutta muut hedelmät ovat vasta aloittamassa kukkimistaan. Saas nähdä, miten ehtivät kypsyä.

Kasvihuoneeseen kylvetyt kurkut kasvattavat vasta taimiaan, ja sidoin ne ensimmäistä kertaa tukinaruihin.

Koin myös aikamoisen facepalm-hetken, kun taisin katkaista vahingossa yhden kolmesta taimesta vahingossa. Nostin vartta sitoakseni sen pystyasentoon ja kuulin yllättäen kasvin juuresta napsahduksen. Varsi ei katkennut kokonaan, ja kiedoin sen ympärille teippiä, joten nähtäväksi jää, mitä kasville nyt käy. Tästäkin opitaan varmaan jotain. Ainakin sen, että ensi vuonna kurkun varret kannattaa nostaa tukilangoille jo pienempinä. Ja ehkä laittaa varmuuden vuoksi kasvamaan useampia taimia.

Seuraamme tilannetta.

Share

Pages