Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on kukkakimpuilla näköä ja kokoa, ja ne sisältävät vain Rouvan lempikukkia! Uskotko, jos kerron, että kimput ovat hänen itsensä sitomia? 

Ostin Rouvalle syntymäpäivälahjaksi kukkien sidontakurssin hänen lempikukkakaupassaan Inbloomissa (Uudenmaankatu 34). Inbloom on tunnettu niittykukkakimppuja muistuttavista rennoista ja runsaista kimpuistaan, mutta aivan näin runsasta kimppua emme ole aiemmin kotiimme liikkeestä kantaneet.

Inbloomin Hannimaija Savolainen valitsi kaupan valikoimasta kimppuun soveltuvat kukat Rouvan toiveiden mukaisesti. Olin kyllä ilmoittanut etukäteen, että kimppuun tulee ainakin valkoisia pioneja, mutta siihen valikoitui myös hennon vaaleanpunaisia ja persikkaisia sävyjä.

Kimpun sitominen ei suinkaan lähtenyt siitä, miten kukat laitetaan nippuun vaan miten kukat kannattaa leikata mahdollisimman taloudellisesti ja raaka-ainetta kunnioittaen. Kurssilla opeteltiin myös pitämään sidottavaa kimppua oikein, ettei sitä pitelevä käsi ala krampata.

Kimpun sitomisessa varret laitetaan samansuuntaisesti spiraaliin ja kukan hennot varret tuetaan tukevammilla vihreillä oksilla, jotka myös tekevät kimppuun volyymiä.

Rouva osoittautuikin varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi.

Hannimaija näytti vielä, miten kukkia voi siirrellä kimpussa paikasta toiseen spiraalimuodon ansiosta. Yksittäisiä kukkia voi myös käännellä ja vetää tulemaan paremmin esiin kimpusta ennen kuin kimppu sidotaan.

Kimppu reunustetaan pienillä vihreillä oksilla ja sidotaan tiukasti narulla.

Lopuksi varret leikataan terävällä veitsellä. Rouva sai tehdä tytöllekin tuliaisiksi pienen kimpun ja harjoitella sen varsien lyhentämistä. Pientä kimppua harjoiteltiin siksi, että pieni kimppu saattaa yllättäen olla isoa vaikeampi sitoa tasaiseksi.

Ja niin kimput olivat valmiit käärittäväksi silkkipaperiin ja pussitettavaksi sellofaaniin.

Kyllä tämän lastin kanssa kehtasi pyöräillä kotiin läpi Helsingin keskustan!

Vinkiksi siis sinullekin, kun on löydettävä lahja hänelle, jolla on jo kaikkea. Lahjan hintaa ei yleensä kerrota saajalle, joten älkää kertoko Rouvalle, että kurssin hinta (sis. kukkakimput) on kimppuun laitettavista kukista riippuen noin 130 euroa. Tämä lahjan saaja oli ainakin hyvin iloinen ja onnellinen!

Seuraavaksi päästään harjoittelemaan sidontaa oman puutarhan kukkasilla, ja itsekin olen nyt saanut kätevästi koulutuksen tässä sivussa!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Maailma on taas hetkisen aikaa valmis. Saimme siis puutarhamökillä viimeisetkin vihannesten taimet istutettua, isot kesäkukkaruukut kannettua ulos kasvihuoneesta ja daaliat maahan.

Viimeiset taimet olivat nämä kolme avomaankurkkua, jotka pääsivät ulos kasvihuoneen tuntumaan. Kaksi niistä valtavaan saviruukkuun, jonka ostimme aiemmin keväällä, ja yksi multasäkkiin.

Zinniat ja kosmoskukat saavat nyt tottua ulkoilmaan.

On hauska seurata pienintä puutarhuriamme ja sitä, miten tomerasti hän hakee hanasta lisää vettä pieneen kastelukannuun ja kastelee sillä tomaatteja, meloneja ja kurkkuja.

Kun sain kesäkukat ulos kasvihuoneesta, pääsin siirtelemään tomaattiruukkuja ja jakamaan niitä tasaisemmin kasvihuoneen seinustoilla. Kiristelin taas niiden naruja ja suoristelin tomaattien varsia.

Rouva istutti puolestaan daaliat. Ne olivat talven jäljeltä niin kuivia rusinoita, että pelkäsimme juurakoiden kuolleen. Mutta niin vaan kävi, että kun juurakot lykättiin ruukkuihin mökin verannalle, ne alkoivat kasvattaa vartta, ja nyt ne näyttävät näin komeilta! 

Emme keksineet niille muutakaan paikkaa kuin sen, missä ne olivat viime vuonna, joten sinne ne taas menivät, vaikka paikka on hivenen liian varjoisa. Kukat suojattiin jälleen kanien pelossa verkkoaidalla.

Rouvan ahkeroidessa vietimme lasten kanssa iltapäivää petanque-kentällä, johon aktiivinen kanssapuutarhuri oli järjestänyt lapsille keppihevosradan ja muita ulkoleikkejä. Tyttö otti mukaan oman keppihevosensa, jonka hän teki aiemmin kevättalvella avustuksellamme.

Se on tehty lasten sählymailasta ja isin vanhasta sukasta, ja tyttö on itse ommellut sille harjan. 

Hänen mielestään se oli paljon hienompi kuin yksikään kaupasta ostetuista keppihevosista. Keppihevostelu oli niin hauskaa, että hän halusi lähteä heti seuraavana päivänä uudestaan hyppimään esteitä. Saimme kuitenkin lauantaina niin paljon aikaan, että sunnuntaina emme edes käyneet mökillä.

Vielä viime töikseen Rouva etsi paikat kolmelle auringonkukalle, joiden taimet lapset saivat lahjaksi synttäreillään.

Sitten vaan kastellaan ja odotetaan satoa ja kukkia!

Vaan arvaapas mitä: tällä viikolla päästäänkin jo mökin sisätilojen maalaushommiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on koittanut se hetki, kun puutarhamökillä voidaan ottaa hetkinen hieman rennommin. Kasvihuone ja kasvatuslaatikot alkavat olla siinä vaiheessa, että kasvit kaipaavat vain vettä, ja sitten aletaan odotella vihannesten ja marjojen kypsymistä!

Kasvihuone onkin hieman täydempi kuin viime vuonna. Innostuimme niin kovasti maukkaista tomaateistamme, että tänä vuonna laitoimme niitä kasvamaan vieläkin enemmän ja useampaa laatua: Zuckertraubea, Sungoldia, Yellow Submarinea, Zlatavaa ja häränsydäntä. Kolme ensimmäistä on kirsikkatomaatteja, Zlatava normaalikokoinen ja häränsydän jättimäinen. Tomaattipuskia on kaikenkaikkiaan peräti 18!

Kasvihuoneessa on toistaiseksi vielä muutama kesäkukkaruukkukin, sillä Rouva ei ole uskaltanut roudata niitä ulos peläten sekä viileitä öitä että puutarhan alueella liikkuvia jäniseläimiä. Sekä kaneja että metsäjäniksiä on bongattu.

Tomaatit aloittelevat jo kukintaansa, joten pian päästään ravistelemaan varsia, jotta kukat pölyttyvät. Pisimmät taimet ylettävät kattoon, joten kohta niitä aletaan myös latvoa. Lehtien haaroista napsitaan myös pois ns. varkaat eli niihin kasvavat toiset lehdet.

Toisella seinustalla kasvaa neljä hunajamelonia ja kaksi kasvihuonekurkkua. Harmillisesti muut kurkkujen siemenet eivät itäneet, joten toivotaan, että edes nämä kaksi tekisivät yhtä hyvin hedelmää kuin kurkkumme viime kesänä.

Saimme kuin saimmekin hankittua lisää altakasteluruukkuja, ja vain kolme melonia ja kurkut laitettiin kasvamaan multasäkkeihin. Kurkut olivat niissä myös viime vuonna ja kasvoivat niissäkin todella hyvin. Kaikki taimet on toki lannoitettu hevosenlannalla, ja annamme niille myöhemmin vielä nestemäistä luomulannoitetta kasteluveden mukana.

Huomannet ruukkujen alta myös uuden lattiamme: hain viime kesänä pakettiautolla tonnin verran vanhoja punatiiliä Espoosta, ja toukokuun alkupuolella vaihdoin harmaat lattialaatat näihin punaisiin tiiliin.

Kasvihuoneen ovella kasvaa taas kesäkurpitsaa. Rouva ei löytänyt omia kesäkurpitsansiemeniään, mutta saimme toiselta puutarhurilta kaksi keltaisen kesäkurpitsan taimea. Luovutimme itse vastaavasti kaksi tomaatin taimea toiselle puutarhurille, kun totesimme, että 18 pensasta on aivan riittävästi.

Kasvatuslavoillakin tapahtuu. Yhdestä puskee valko- ja ruohosipulia ja piparjuurta, ja iskin niiden väliin vielä yhden avomaankurkun.

Toisessa laatikossa, harson alla, kasvaa retiisiä, porkkanaa, korianteria ja kukkakaalia. Retiisi tekee jo satoa.

Parsoja ei voi vielä kerätä, joten niiden annetaan kasvattaa vain vartta. Samassa laatikossa on myös lehtipersiljaa ja hieman hernettä.

Loput herneet kasvavat yrttilaatikossa, ja laitoin niiden ympärille myös verkon, jotta puput eivät söisi versoja tänä vuonna.

Yksi laatikoista on omistettu mansikoille. Sekä isoille että pienimarjaisemmille.

Uskomatonta, mutta mansikoissa on jo raakileita!

Toinen verkolla suojattu laatikko on perunalaatikkomme. Siiklien varret maistuvat kuulemma myös kaneille, ja ne kaivavat myös mukuloita ylös, vaikkeivat niitä syökään.

Kaalilaatikossamme, harson alla, kasvaa keräkaalia, ruusukaalia ja kukkakaalia. Väleistä nousee kehäkukkia.

Saimme toiselta puutarhurilta myös karhunlaukan sipuleita, sillä Rouvan omat siemenet eivät itäneet. Iskin ne köynnöshortensian juurelle maahan.

Omenan runsas kukinta näyttää tuottavan runsaasti myös hedelmää. Kukat ovat muuttuneet siis pieniksi raakileiden aluiksi, ja niitä on valtavasti!

Herukkapensaissa raakileet ovat pidemmällä.

Karviaiset näyttävät jo karviaisilta.

Istuttamatta on enää neljä avomaankurkkua, jotka laitettaneen kasvamaan isoihin ulkoruukkuihin, sekä Rouvan daaliat, jotka kasvattavat edelleen varsiaan sisätiloissa.

Nyt vaan toivotaan sateita (uskomatonta mutta totta), ettei kaikkea tarvitsisi käydä kastelemassa aivan joka toinen päivä letkulla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppuna pääsimme ahkeroimaan puutarhamökillä toden teolla. Vanhempani hoitivat lapsia torstaista sunnuntaihin, joten saimme Rouvan kanssa yhdessä viikonlopussa aikaiseksi enemmän kuin normaalioloissa kokonaisessa kuukaudessa. Kaikkein akuuteimpien kasvihuone- ja kasvatuslaatikkohommien lisäksi ehdimme jatkaa myös villiintyneiden perennapenkkiemme kesytystä.

Hermostuin jo viime kesänä siihen, miten portilta mökille johtava käytävä alkaa loppukesästä muistuttaa viidakkoa, jonka läpi on raivattava tiensä. Massiiviset kuunliljat hipovat jalkoja toiselta puolelta, ja heinät, saniaiset ja muu pöheikkö rönsyävät laatoille toiselta.

Rouva perkasi jo aiemmin perennapenkkejä laattojen molemmin puolin ja hankkiutui eroon kasveista, joista emme pidä. Viime viikolla Rouva iski lapionsa kuunliljarivistöön ja kaivoi ylös osan niistä. Itse puolitin vielä jäljelle jääneet kuunliljat lapiolla ja kiikutin multapaakut kasveineen portinpieleen muiden puutarhureiden noudettavaksi. Kaivoimme ylös myös osan saniaisista, ritarinkannuksista ja jaloangervoista, jotka leviävät kuunliljojen tavoin hurjasti, sekä osan esikoista, joiden väristä Rouva ei pitänyt.

Kuunliljat eivät näyttäneet tästä harmistuneen, vaan muutama päivä myöhemmin näytti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Emme kuitenkaan vain hankkiutuneet eroon vanhoista kasveista vaan myös istutimme uusia.

Olimme viime kesänä ihmeissämme siitä, että alkukesän tulppaaniloiston jälkeen, ennen syyskukkien kukintaa, puutarhassa ei kukkinut juuri mikään. Eli juuri siihen parhaaseen aikaan heinäkuussa, kun mökillä vietetään eniten aikaa, kukkapenkit loistivat vain vihreän eri sävyissä.

Vihermaton muuttaminen kukkaloistoksi on toki pidempi projekti, ja esimerkiksi valtava kielopenkki pitäisi kääntää kokonaan ylösalaisin ja puhdistaa vuohenputkista, mutta siihen ei juuri nyt ole resursseja.

Pääsimme kuitenkin istuttamaan jo nyt jotain uutta, kun sain Viherpeukaloilta postissa laatikollisen perennojen taimia. Lähetys sisälsi valkoisia ja vaaleanpunaisia sulkaneilikoita, fuchsian värisiä harmaakurjenpolvia, valkoisia kellopeippejä, valkoisia kyläkurjenpolvia, valkoista morsiusharsoa, vaalean violettejä neidonkurjenpolvia, vaalean violettejä tarhasyysvuokkoja ja valkoisia verikurjenpolvia.

Taimet tulivat pahvilaatikossa kotiin, ja ne olivat laatikossa lähetyspäivä mukaan lukien kolme vuorokautta ennen kuin pääsivät maahan. Taimien mullat tuntuivat lauantaina edelleen kosteilta, mutta jos niiden olisi pitänyt odottaa pidempään, niitä olisi ollut varmasti tarpeellista kastella.

Jotta muistaisimme vielä myöhemminkin, mitä istutimme ja mihin, dokumentoin istutuspuuhamme valokuvin ja kirjoitin suoraan kuviin, mitä penkkeihin on upotettu ja minkä kokoista ja näköistä kukkaa sieltä pitäisi nousta.

Tarhasyysvuokoille raivattiin tilaa saniaisten vierestä.

Neidonkurjenpolvet ja kellopeipit pääsivät esikoiden paikalle vattupenkkiin.

Kyläkurjenpolvet kasvavat nyt omenapuun alla, juhannusruusun ja syysleimujen välissä.

Valkoiset sulkaneilikat pääsivät käytävän viereen omenapuun alle.

Harmaakurjenpolvet ja vaaleanpunaiset sulkaneilikat reunustavat pionipenkkiä.

Morsiusharso kohoaa kuunliljojen ja vattupuskien välistä.

Ja verikurjenpolvet sijaitsevat portin jälkeen heti vasemmalla.

Nyt sitten jännitetään, mitkä kasvit juurtuvat, mitkä pupu ehtii syödä, mitkä kukkivat jo tänä kesänä ja mitkä selviävät ensi kesään!

Uudet perennat on saatu Viherpeukaloilta. Viherpeukalot järjestää myös 100 euron lahjakortin arvonnan. Voit osallistua arvontaan jättämällä alle terveisesi ja yhteystietosi viimeistään to 7.6.2018. Lahjakortin voi käyttää Viherpeukaloiden verkkokaupassa ja tilata sillä vaikkapa juurikin laatikollisen perennoja!

Palataan toisella kerralla kasvihuoneeseen ja kasvatuslaatikoihin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Toukokuu 2018 muistetaan paitsi poikkeuksellisesta lämpöaallosta, myös poikkeuksellisen runsaasta omenapuiden kukinnasta.

Viime vuosi ei ollut Herttoniemen siirtolapuutarhassa hyvä omenavuosi, mutta jos kukkien määrä korreloi yhtään omenoiden määrään, tänä vuonna omenasadosta on tulossa valtava!

Kukkien määrää ovat hämmästelleet nekin, jotka ovat harrastaneet puutarhahommia jo vuosikaudet.

Viime viikonloppuna saimme siis ihastella sekä valkoista kukkamerta että helteistä säätä, ja onneksi saimme nauttia molemmista aivan paikan päällä Herttoniemessä.

Äitini ja isäni tulivat torstaina lastenvahdeiksi, ja sain houkuteltua heidät viettämään luonamme peräti kolme yötä!

Heitä huolestutti hieman, miten heidän reilun puolen vuoden ikäinen Goljat-amerikankarvatonterrierinsä viihtyisi ja nukkuisi kerrostalossa, mutta jo ensimmäisen yön perusteella totesimme, että ei ole mitään syytä huoleen.

Kun meillä oli siis harvinaista lastenhoitoapua tarjolla peräti neljänä päivänä, otimme siitä kaiken irti.

Torstaina kävimme oopperassa (siitä lisää toisena päivänä), perjantaina töiden jälkeen hurautin isän autolla Plantageniin hakemaan lisää multaa ja sieltä puuhailemaan koko illaksi puutarhamökille, lauantaina vietimme koko päivän puutarhatöissä ja vielä sunnuntaina ehdin noutaa Rouvan käytettynä löytämiä altakasteluruukkuja autolla mökille, jossa istutimme niihin tomaatintaimia.

Lauantaina mummo ja pappa kävivät lasten kanssa mökillä, ja hain Herttoniemen Hanko Sushista kassillisen sushia, jota nautimme omenapuiden alla. Melkoinen hanami, kukkajuhla siis.

Mitäs sitten saimme aikaiseksi kaikella tällä ajalla puutarhassa? Vaikka mitä! Perennapenkkejä on harvennettu ja uusia perennoja istutettu (niistä erillinen postaus lähiaikoina). Uudet kasvatuslaatikot on täytetty paitsi mullalla myös siemenillä ja taimilla: yhdessä on mansikkaa, yhdessä perunaa, yhdessä herneitä ja yrttejä ja yhdessä kaaleja (kukka-, ruusu-, kerä-). Tomaatit on istutettu kasvihuoneeseen ja kesäkurpitsat sen ulkopuolelle (niitäkin esittelen tarkemmin toiste).

Nyt siis tuntuu, että se pahin apua-me-ei-saada-mitään-aikaiseksi-paniikki on väistynyt, ja kaikkein akuuteimmat kevätpuuhat on tehty. Kurkut ja melonit on vielä istuttamatta kasvihuoneeseen, mutta niidenkin taimet ovat jo kasvattaneet hyvät versot.

Harmi, että omenankukista ei ehditty nauttia pidempään. Kukinta alkoi viikko sitten, ja oli kauneimmillaan nyt perjantaina. Sunnuntaina, kun tulin mökille, kukat olivat lähes jo varisseet pois. Ei mene varmasti pitkään, kun puissa alkaa jo näkyä raakileita!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesä tuli ryminällä puutarhaan!

Koin pari viikkoa sitten pientä stressiä puutarhatöiden etenemättömyydestä, mutta sitten laitoimme hihat heilumaan. Rouva ja tyttö pääsivät jo helatorstaina kuopimaan kukkapenkkejä, ja itse pesin kasvihuoneen ikkunat tytön avustuksella.

Sitten kävimme vanhojen kasvatuslaatikoiden kimppuun. Rouva pelasti niistä kaikki kasvit, joiden haluttiin vielä jatkavan eloaan, ja itse hommasin Plantagenista uusia kasvatuslaatikoita ja multaa. Äitienpäivän viikonloppuna pääsin kääntämään maan, ja se jäi odottamaan katekangasta ja uusia laatikoita.

Äitienpäivä olikin upea - kuten viimeiset pari viikkoa muutenkin, ja olemme päässeet viettämään mökkipäiviä kunnon auringonpaisteessa.

En muista viime kesältä montaakaan päivää, jolloin olisi ollut yhtä lämmintä, joten näin lämmin toukokuu tuntuu nyt erityisen kivalta.

Hassua miten nämä vain viikon takaiset kuvat näyttävät nyt jo vanhoilta, sillä nurmikko, kukat ja puiden lehdet ovat kasvaneet viikossa räjähdysmäisesti.

Ja valkovuokotkin ehtineet jo lakastua.

Pieni poikanen on kyllä osoittautunut melkoisen rohkeaksi ja oma-aloitteiseksi touhuajaksi, ja häntä on pidettävä silmällä vielä tarkemmin kuin aiemmin. Kun silmä välttää, hän on joko kiipeämässä portin yli leikkikentälle tai läträämässä tiskipöydän luona vedellä.

Kasvatuslaatikot tein lopulta kahdessa illassa. Sain laatikot rakennettua ja täytettyä eilen, mutta laatikot odottavat vielä kasveja.

Eilen oli muutenkin upea päivä mökillä.

Tulppaanit kukoistavat, pionit puskevat nuppuja ja omenapuut ovat kukassa.

Rouva istutti ensimmäiset tomaatintaimet kasvihuoneeseen, mutta homma on vielä kesken. Jostain pitäisi saada lisää altakasteluruukkuja, mutta uutena ne ovat melkoisen hintavia. (Kerro, jos sinulla on ylimääräisiä...)

Mutta ei kiirettä, aikaa on vielä! Viime vuonna tähän aikaan vasta aloittelimme koko hommaa.

Kesä. Miten se voi tuntuakin näin hyvältä?

Pages