Ladataan...
Isyyspakkaus

Juttusarja Italian-matkalta on hyvä päättää yhteen niistä tärkeimmistä asioista, joiden vuoksi Italia on meille edelleen yksi maailman parhaista matkakohteista: ruokaan. Ja näistä ruokakokemuksista matka muistetaan.

Illalliset näköalalla

Villan omassa pihassa sijaitseva ravintola Il Reggiolo (Località Reggiolo, Reggello) oli luonnollisesti vakiopaikkamme, ja lista syötiin suurin piirtein alusta loppuun. Ruoka oli perushyvää, ja ravintolan varsinainen valtti on näköala. Suosittelen listalta tortelleja voi-salviakastikkeella. Myös pizzat olivat erittäin hyvät - aidossa puu-uunissa paistetut.

Take away -pizzat omalla terassilla

Omalta terassiltamme oli luonnollisesti sama näköala kuin ravintolastakin, joten olihan se mukavaa hakea parina iltana pizzat kämpille ja nauttia ne aivan omassa rauhassa.

La Terrazza

Matkan parhaaksi ravintolaksi valitsimme yksimielisesti Reggellossa sijaitsevan La Terrazzan (Via Dante Alighieri 8, Reggello). Ravintola tarjoaa lounasaikaan pastaa ja iltaisin pizzaa. Yhtenä iltana tosin pizzat oli myyty loppuun, joten saimmekin pastat, ja ne olivatkin parhaat pastat koko matkalla. Simppeliä, hyvin tehtyä, täydellistä. Ravintolan pennepasta näytti olevan myös tytölle suurinta herkkua koko matkan aikana. Niin, ja olin pudota tuolilta, kun saimme ravintolan laskun: 52 euroa neljältä aikuiselta ja kolmelta lapselta.

Palasimme ravintolaan vielä toisenkin kerran pastalle lounasaikaan, ja saimme silloin täysin omien toiveidemme mukaan tehdyt pastakastikkeet, vaikka sellaisia ei ollutkaan listalla. Olimme aivan myytyjä.

Kuulimme, että ravintola tarjoaa toisinaan myös tryffelipizzoja, sillä joku heidän tuttunsa käy itse keräämässä sieniä. Kävimme kysymässä pizzoja pariin kertaan, ja lopulta tärppäsi! Palasimme ravintolaan siis vielä kerran pizzaillalliselle nauttimaan tryffelipizzat.

Ruokakaupat

Niin, kyllä meinaa tulla kyynel silmään, kun vertaa italialaisten ja suomalaisten pikkukauppojen valikoimia.

Prosecco ja Vino bianco frizzante

Kevyesti kupliva valkoviini sopi erittäin hyvin lämpimiin iltoihin, ja jopa kaverimme, joka ei oikeastaan pidä viineistä, nautti niistä. Kuva on omasta pihastamme eräältä välipalalta.

Tuoreet hedelmät

Persikat, nektariinit, kirsikat ja kirsikkatomaatit olivat niin makeita ja meheviä, että niitä syötiin kilokaupalla. Ja miten ihania olivat ne villan pihassa kasvavista viikunapuista poimitut kypsät viikunat... En ole koskaan maistanut yhtä hyviä.

Melone e Prosciutto

Perinteinen alku- ja väliruoka, melone e prosciutto eli melonia ja kuivattua kinkkua, on yksinkertaisesti aivan törkeän hyvä yhdistelmä.

Antipasti

Toscanalaisiin alkupaloihin eli antipastiin kuului aina muutamaa erilaista kinkkua tai makkaraa ja pieniä leipäsiä. Tämä lautanen on La Terrazzan alkupalalajitelma. Il Reggiolossa törmäsimme puolestamme stelloihin, jotka olivat ilmavia uppopaistettuja leipiä (kuvassa alla). 

Kuten alkupaloistakin näkyy, Toscana on aika lihaisaa aluetta. Rannikolta saa toki myös kalaa ja mereneläviä, mutta sisemmällä maassa kannattaa varautua siihen, että kalaa ei ole saatavilla.

Pappa al pomodoro

Tomaatti-leipäkeitto, pappa al pomodoro, on yksinkertaista hyvää, ja myös tyttö soi sitä hyvällä ruokahalulla. Tämä kuva on Sienasta Ristorante San Desideriosta (Piazza L. Bonelli, Siena).

Raviolit

Syön oikeastaan raviolia aina, kun mahdollista, sillä se on sen verran isotöistä, että monikaan ravintola ei tunnu sitä tarjoavan. Tällä matkalla sain raviolia kuitenkin useamman kerran, ja parhaina annoksina jäivät mieleen Caffè Le Loggen (Piazza Matteotti, Greve in Chianti) voi-salviaraviolit. Samassa paikassa oli myös erinomaisia gnoccheja munakoison kanssa.

Ravintola Il Canniccio

Lähellä moottoritietä - tai oikeastaan moottoritietunnelin päällä - sijaitsevan ravintolan Il Canniccion (Località Torre del Castellano, Reggello) valitsimme näköalan perusteella ajaessamme ravintolan ohi villalle päin. Ruoka oli erittäin tasokasta ja illallispaikaksi suhteellisen edullista, n. 200 euroa neljältä aikuiselta ja kolmelta lapselta. Palvelu oli kyllä hämmästyttävän välinpitämätöntä.

Vinsanto e Cantucci

Perinteinen toscanalainen jälkiruoka ovat kovat mantelikeksit, cantuccit tai cantuccinit, joita kastetaan jälkiruokaviiniin, vinsantoon. Annosta voi tilata ihan ravintoloidenkin listalta, mutta kuvassa ne sijaitsevat villamme olohuoneen pöydällä.

Aperol Spritz

Rouvan uusi lemppidrinkki on Aperol Spritz, ja sitä nautimme myös useampana iltana: Aperol-katkeroa, proseccoa ja kuplavettä. Myös lentokentältä lähti mukaan pullo Aperolia.

Gelato

Italialainen jäätelö, kuvassa Gelateria Brivido (Via Pellegrini 1, Siena). Ei lisättävää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viimeisenä päivänä Toscanassa teimme Rouvan ja tytön kanssa vielä retken Sienaan.

Lyhyen vierailumme perusteella Siena vaikutti paikalta, johon olisi Luccan tavoin kiva tulla pidemmäksikin aikaa. Kaupunki oli punaruskea, sokkeloinen ja kaunis, ja sen kadut kuhisivat ihmisistä. Ei kuitenkaan häiritsevällä tavalla. Pieniä putiikkeja, ravintoloita, gelaterioita ja paljon historiaa.

Ihan ensimmäisenä on annettava yksi käytännön vinkki: Sienan vanhaan kaupunkiin ei saa ajaa autolla, ja pysäköintipaikan löytäminen voi olla haastavaa. Meidät neuvottiin ajamaan Via Esterna di Fontenbrandan päässä sijaitsevaan parkkihalliin, ja siellä olikin hyvin tilaa. Vain muutaman sadan metrin päässä pysäköintitalosta sijaitsee liukuportaikko, jota pitkin pääsee nousemaan vanhaan kaupunkiin.

Kaupungin keskusaukio, Piazza del Campo, on simpukanmuotoinen ja rakennettu hauskasti kuin amfiteatterin muotoon. Se suorastaan kutsuu istuskelemaan.

Kaupunkia olisi ollut mahdollista käydä katselemassa myös lintuperspektiivistä. Näköalapaikkoja ovat Piazza del Campon laidalla oleva Torre del Mangia (kuvassa alla) ja katedraalin vieressä olevan Museo dell'Opera del Duomon näköalatasanne (yllä olevassa kuvassa takana vasemmalla). Molempiin olisi ollut kuitenkin lähes tunnin odotus, joten jätin tornikapuamiset tällä kertaa väliin. Torre del Mangian lipulla pääsee sisään tiettyyn kellonaikaan, joten lippu kannattaa siis hakea ensin ja omaa vuoroa odotellessa käydä katselemassa lähikatuja.

Ravintoloita ja pieniä kuppiloita on siellä täällä. Kävimme lounaalla Ristorante San Desideriossa (Piazza L. Bonelli), joka oli ehdottomasti suosittelun arvoinen. Paistettua munakoisoa, papu-katkarapu-avokadosalaattia, Pappa al pomodoroa (leipä-tomaattikeittoa), pinaattiravioleja ja risottoa merenelävistä. Lounas oli yksi matkan parhaista.

Hauska viinibaari, josta saa myös lounaita, on puolestaan Vineria Il Murello Di San Pietro Di Pedani Niccolo (Via di San Pietro 48).

Reissun viimeinen nähtävyys oli Sienan kaunis katedraali. Sen kuvaamisen jälkeen oli aika palata villalle nauttimaan koko matkan viimeistä illallista ja valmistautumaan kotiinpaluuseen.

* * *

Nyt olemme siis jo kotona, mutta Italian ruokatunnelmissa olemme vielä yhdessä jutussa tämän jälkeen.

Matka sujui kaikenkaikkiaan hienosti, ja pieni tyttö oli jälleen erittäin cool matkustaja. Hän nukkui käytännössä kaikki automatkat ja pysyi tyytyväisenä, kun sai retkiemme määränpäissä kävellä itse. Lentokoneesta hän oli aivan innoissaan, ja kun hän sai istua omalla paikallaan, lennotkin sujuivat ilman mitään draamaa.

Kaverimme olivat kyllä useamman kerran matkan aikana korvaamaton apu, sillä niinä hetkinä, kun tyttö alkoi kiukuttelemaan isälle ja äidille, vieraamman aikuisen käsi tai syli rauhoittivat tilanteen. Tai välillä hän ei oikeastaan edes huomannut vanhempiaan.

Villamme, Il Reggiolo, oli upea, ja olemme ehdottomasti iloisia, että valitsimme sen majapaikaksemme. Pohdimme silti, että seuraavilla matkoillamme majoitumme todennäkösemmin johonkin kaupunkiin keskustan tuntumaan, ihan jo ravintola- ja kahvilatarjonnan vuoksi. Keskeisempi sijainti myös helpottaisi retkiä toisiin kaupunkeihin, sillä pelkästään moottoritielle pääsy vaati nyt parinkymmenen minuutin ajon.

Tiet ovat Toscanan vuoristossa niin kapeita ja kiemuraisia, että kartalla lyhyeltä näyttävät matkat tuntuvat vievän huomattavasti enemmän aikaa kuin ajattelisi. Pelkästään matka Firenzeen vei 45 minuuttia. Pisaan ajettiin jo pari tuntia ja Sienaan puolitoista. Greve in Chiantiin ajomatkaa oli yli tunnin verran.

Jos nyt lähtisin suunnittelemaan Toscanan-matkaa, majoittuisin matkan aikana useammassa paikassa pari-kolme yötä kerrallaan. Reitin varrella voisivat olla ainakin Firenze, Greve in Chianti, Siena, Lucca ja Pisa. Sitten voisin tehdä muutaman päivän retken Elban saarelle. Se ei tällä matkalla onnistunut, sillä pelkkä ajomatka Piombinon satamakaupunkiin olisi vienyt kaksi ja puoli tuntia.

Mutta hei, ainahan on hyvä jättää jotain seuraavaa matkaa varten! Ja ennen kuin olimme edes saapuneet kotiin, Rouva alkoi pohtia, mihin päin Italiaa matkustaisimme seuraavan kerran.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olimme kahden vaiheilla sen kanssa, tekisimmekö viininmaisteluretken Chiantin alueelle vai jättäisimmekö sen väliin.

Kun vertailukohtana ovat Uuden-Seelannin ja Australian viinialueet, joissa viinitilat sijaitsevat kävelymatkan etäisyyksillä toisistaan ja joissa cellar doorit ovat päivittäin auki satunnaisia matkailijoita varten, Italiassa viiniturismi tuntuu huomattavasti hankalammalta. Aiemmat kokemuksemme ovat olleet, että tilat ovat kaukana toisistaan, viinitiloille on varattava vierailuaika etukäteen ja edes tasting ei ole mikään itsestäänselvyys, ellei sitä ole erikseen sovittu.

Päätimme kuitenkin tehdä retken Chianti Classicon alueelle ja käydä maistelemassa jotain alueen nimikkoviineistä. (Nimi muuten lausutaan 'kianti'. Siis k:llä, ei suhuässällä.)

Retkeä ei kuitenkaan tehty vain viinien takia vaan siksi, että pääsimme samalla vierailemaan yli 1 000 vuotta vanhassa Castello di Verrazzanon linnassa, jossa tuotetaan myös samannimistä viiniä.

Vaikka joskus olemme Rouvan kanssa todenneet, ettemme halua enää yhdellekään viinikierrokselle, jossa katsellaan viinitankkeja ja tammitynnyreitä, tämä kierros oli miljöönsä ansiosta oikein kiva. Myös seurueen lapsista oli jännittävää kävellä tuhatvuotiaissa kellarikäytävissä ja pohtia, onko viinivarastoja käytetty joskus vankityrminä.

Kierroksen päätteeksi maistetiin tietysti kolmea viiniä ja linnassa valmistettavaa balsamiviinietikkaa. Terassilta oli hienot näkymät yli Chiantin alueen, mm. viereisen Castello Vicchimaggion suuntaan. Kyseinen linna tekee muuten myös viinejä ja majoittaa myös matkailijoita tiloihinsa!

Mainio paikka yhdistettäväksi Chiantin-kierrokseen on Greve in Chiantin kaupunki ja sen kolmionmuotoinen aukio Piazza Matteotti. Siellä voi käydä syömässä ja juomassa ja myös ostaa useamman tuottajan viinejä.

Caffè le Loggessa nauttimani raviolit voi-salviakastikkeella olivat yhdet matkan parhaista pastoista.

Matkalla Greve in Chiantista Castello di Verrazzanon suuntaan näimme useita kylttejä, joissa mainostettiin Vendita Direttoja eli viinintuottajien suoramyyntejä. Niissä olisi ehkä saanutkin maistella viinejä, mutta emme voineet lasten kanssa lähteä kiertelemään useampia paikkoja.

Piazza Matteottin reunalla (kuvassa vaalein talo aukion nurkassa) on muuten turisti-info, josta voi hankkia 2,50 €:n hinnalla kartan kaikista alueen tuottajista yhteystietoineen.

Ehkäpä tästä rohkaistuneina uskallamme seuraavalla Italian-matkallamme lähteä etsimään suoramyyntejä maistiaisten toivossa. Sillä kyllä viinimaistiaisista saa niin paljon enemmän irti, kun maistelee useamman tuottajan viinejä samalta alueelta.

Verrazzanon linnasta otimme mukaamme kaksi tuliaista. Chianti Classico viedään kotiin, mutta Verrazzano Rosso maistui pizzan kanssa jo samana iltana.

Ja hyvältä se maistuikin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Sateisena maanantaina Toscanan-seuruettamme ei huvittanut lähteä etsimään lounaspaikkaa, vaan päätimme tehdä itse pasta carbonaran, johon olimme ostaneet tarvikkeet aiemmin. Pääsipä villamme keittiö kunnolla käyttöön.

Kananmunien kannattaa muuten olla mahdollisimman tuoreita, joten säästä vanhemmat munat muuhun käyttöön.

Pasta Carbonara

Ainekset (neljälle)

  • 4 kananmunaa
  • n. 50 g parmesaania
  • n. 150 g pekonia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 2 rosmariininonksaa
  • 500 g tuorepastaa (tagliatelle)

Valmistaminen

  1. Nosta kananmunat lämpenemään huoneenlämpöisiksi hyvissä ajoin
  2. Riko kananmunat tilavaan kulhoon, raasta parmesaani ja yhdistä raaste kananmuniin
  3. Laita pastan keitinvesi kiehumaan tilavaan kattilaan
  4. Kuutioi pekoni ja paista sitä pannulla omassa rasvassaan, kunnes se on rapeaa
  5. Hienonna valkosipulit ja rosmariinit, lisää ne pannulle pekonin joukkoon ja kuullota niitä miedolla lämmöllä muutama minuutti
  6. Keitä pastat pakkauksen ohjeen mukaan, kaada niiden keitinvesi pois, kippaa pastat välittömästi kananmuna-parmesaaniseoksen joukkoon ja sekoita hyvin, jolloin kuuma pasta kypsentää kananmunan
  7. Kaada pekoni-valkosipuliseos pastakulhoon ja sekoita.

Tarjoile parmesaaniraasten kanssa.

Lounaan aikana sade ehti lakata, ja iltapäivällä aurinko paistoi jälleen.

Share