Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä on nyt matkustusmehut imetty näistä vanhemmista hetkeksi. Yleensä tähän aikaa vuodesta mietimme, missä autoilisimme kesällä ja jossain takaraivossa kolkuttelisi jo haave jostain seuraavasta ulkomaanmatkasta. Nyt ajattelemme vain, että onneksi ei tarvitse lähteä mihinkään ja epäilemme, ettemme jaksa lähteä tänä kesänä edes Etelä-Savon mökille.

Viisivuotias tyttö kyllä matkustaisi innoissaan, ja vaikka hänelläkin on omat väsymysromahduksensa, hän on kuitenkin pääasiassa mainiota matkaseuraa: on innoissaan lentämisestä, syö mielellään ravintoloissa, pitää museoista ja jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja. Ainakin jos hänet välillä ottaa vähän istumaan hartioille. Mutta hänen veljensä, pian 1 v, ei ole yhtä helppo matkakumppani.

Niin iloinen ja hauska veijari kuin pieni poikasemme onkin, juuri nyt hän on matkustamisen suhteen mahdottomassa iässä. Hän haluaisi liikkua ja tutkia itse asioita, mutta ei kuitenkaan osaa kävellä ja kaikenlainen paikallaan pysyminen on yhtä kähinää ja kiemurtelua.

Reilun kahden tunnin lento Amsterdamista takaisin tuntui pidemmältä kuin NYC:in lento, ja pienikin autossa istuminen on yhtä huutoa.

Rattaissa hän kyllä jaksaa istua, jos rattaat ovat liikkeellä, ja ravintolan pöydässäkin hän pysyy tyytyväisenä, jos saa syöttötuolin ja leivän palasia mutusteltavaksi. 

Mutta sitten on vielä se kaikki muu säätö, että saa kaksi lasta liikkeelle majapaikasta, ruokittua oikeaan aikaan ja nukutettua pienemmän vielä jossain välissä päiväunille. Siinä ei paljoa muuta ehdi tehdäkään päivässä.

Oikein kuvaavaa oli se, miten ajattelimme käydä Amsterdamissa museoissa.

Rouva oli etukäteen puhunut Hollannin kansallismuseosta, Rijksmuseumista, ja hän mietti myös, että haluaisi näyttää tytölle joitain tunnettuja tauluja Van Gogh -museossa. Meillä oli jopa museopäivä suunniteltuna, mutta kuten varmasti jo arvaat, emme ehtineet kumpaankaan museoista.

Suunnitelmia sotki toki hieman se, että aamu oli niin sateinen, että odottelimme hieman pilvien väistymistä ja pääsimme liikkeelle sateen lakattua yhden aikoihin. Sitten oli kuitenkin syötävä, joten etsiydyimme Cottoncake-nimiseen kahvila-kauppaan (1e van der Helststraat 76-hs, Amsterdam), joka vaikutti Rouvan mielestä kivalta. Koska majapaikkamme oli kaupungin ulkopuolella, matkaan meni kävelyineen vajaa tunti.

Söimme erittäin hyvän toast-kesärulla-vohvelilounaan ja lopettelimme vielä banaanileivällä.

Kun olimme valmiit lähtemään Rijksmuseumiin, kello olikin jo lähes neljä, ja hups museo olikin menossa kiinni viideltä. Ahaa, no jospa menisimme sitten Van Gogh -museoon, joka on saman Museumplein-aukion laidalla, ajattelimme. Kyseinen museo olisi vielä kahdeksaan asti auki.

Vaan eipä siihen museoon noin vain marssitakaan sisään. Jono lippuluukulle oli niin pitkä, että jonotus oli käytännössä mahdoton ajatus. Jonotusalueella oli näyttöjä, joissa kerrottiin, että jonon voi ohittaa ostamalla lipun netistä. Seuraava slotti, johon lippuja olisi siellä tarjolla, olisi puoli kuudelta. Siis puolentoistan tunnin päästä. Juu ei. Että lähdetäänkö vain takaisin sinne mistä tultiinkin vai keksitäänkö jotain muuta?

Rouva oli huomannut Museumpleinillä myös pienemmän Moco-museon, jossa oli Banksyn ja Dalín näyttelyt, joten päätimme mennä sinne. Ei tietenkään yhtä aikaa, sillä poikanen oli juuri nukahtanut rattaisiin ja rattaiden kanssa kyseiseen museoon olisi ollut mahdotonta mennä. Jäin siis itse museon ulkopuolelle, kun Rouva meni museoon tytön kanssa. Sitten tehtiin vahdinvaihto, ja tyttö tuli toiselle kierrokselle minun kanssani.

Tämä museoretki oli lopulta oikein onnistunut: tyttö pääsi museoon kahdesti, ja hän esitteli minulle tohkeissaan niitä teoksia, jotka olivat olleet hänen mielestään hienoja ja opasti minua museon tiloissa. Museo oli kooltaan juuri sopiva tytölle ja rakennus itsessään oli hieno.

Kuten sanoin jo pääsiäisen automatkan jälkeen: "Kiitos kutsusta, emme ole juuri nyt tulossa". Nyt aiomme pysytellä Helsingissä, ellemme saa sitten isovanhempia meille hoitamaan lapsia niin, että voimme käydä Rouvan kanssa jossain kahdestaan.

Tampereella voin lähteä käymään lasten kanssa, sillä sinne pääsee kätevästi junalla. Ja Jyväskylässäkin voin käydä sillä ehdolla, että matka tehdään junalla.

Muut matkat saavat odottaa toistaiseksi. Tai ainakin vähintään siihen asti, että olen unohtanut, että mitään kähinöitä, kiemurteluja ja huutoja koskaan on ollutkaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eräs lukijani ehti jo kysellä, miten perheen pienin viihtyi viime viikon autoreissullamme.

Kiitos, hyvin. Hän katseli maisemia lähinnä nahkaverhojen läpi ja nautti ravintoloissa omia ruokiaan.

Etsi kuvasta 6-viikkoinen vauva

Kun tyttö oli pieni, vannoimme kantorepun nimiin, ja mukana se oli nytkin. Vauva keikkui repussa ainakin Muumimaailmassa ja Kylmäpihlajan kallioilla, josta tyttö nappasi alla olevan kuvankin omalla puhelimellaan.

Vauva kuitenkin nukkuu niin mielellään ja sikeästi auton turvakaukalossa, että joihinkin ravintoloihin otimme hänet mukaan siinä. On myös niin paljon helpompaa syödä itse, kun rinnalla ei roiku ketään.

Ostin myös täysin ensimmäistä kertaa turvakaukaloon adapterit, jolla kaukalon saa sijoitettua Bugaboo-vaunuihimme sen vaunukopan tilalle. Tämä osoittautuikin hyvin käteväksi, ja esimerkiksi tässä ravintola Gotossa otetussa kuvassa bébé jatkaa samoja uniaan, jotka hän aloitti jo autossa.

Poju vaikutti retkellämme oikein hyvältä matkavauvalta. Hänen ongelmansa olivat suoraviivaisia, ja niistä selvittiin yleensä maidolla, vaipanvaihdolla tai tutilla. Hän nukkui yhtä kähinäyötä lukuun ottamatta yönsä hyvin levollisesti välissämme ja heräsi muina öinä syömään oman rytminsä mukaan eli noin kolmen tunnin välein.

Sen yhden yön kähinöiden päättelin johtuvan siitä, että kyseisenä päivänä olimme olleet pitkään autossa ja poika oli nukkunut lähes koko päivän syömisiä lukuun ottamatta. Sellaisena päivänä häntä on myös vaikeampi röyhtäyttää, joten ilma kertyy vatsaan ja muuttuu siellä pahaksi hengeksi, joka pitää manata ulos seuraavana yönä vauvan jalkoja pumppaamalla.

Hyvin meni siis vauvan kanssa, ja vaikka kotoa lähteminen jännitti, olemme nyt tyytyväisiä, että tuli lähdettyä. Pelkäsimme eniten, että vauva itkisi öisin ja häiritsisi muita, mutta näin ei käynyt. Edes majakkahotellin seinänaapurit eivät olleet kuulleet huoneestamme mitään häiritseviä ääniä, vaikka äänieristys taisi olla melko vähäinen.

Eli hyvä matkailija tästäkin tyypistä näyttää tulevan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Palataanpa taas tähän reaalimaailmaan. Siihen, jossa ei ole vain auringonpaistetta ja kauniita ruoka-annoksia. Siihen, jossa kaksi vähän väsynyttä työssäkäyvää vanhempaa on viikonloppumatkalla voimakastahtoisen kaksivuotiaan kanssa. Sellaisen, joka ei halua tehdä ainakaan sitä, mitä hänelle ehdottaa.

Perjantai Tallinnassa meni vielä hyvin, vaikka lapsen nukahtaminen vieraassa paikassa ottikin koville ja onnistui lopulta monen itkun kautta vasta joskus aivan liian myöhään. Lauantaina meno olikin sitten sellaista, että pohdimme jossain vaiheessa, voisiko lapsen käydä vaihtamassa Mustamäen torilla vaikkapa pariin villasukkia.

Kun kuvassa lapsen käsi hamuaa leipää...

todellisuudessa hän ei olisi mitään muuta halunnutkaan syödä koko päivänä. Niistä maanitteluista, lahjomisista ja uhkailuista olivat ranskalaiset opit kaukana.

Kun kuvassa lapsi pitää äitiään kädestä kiinni...

todellisuudessa hän teki niin vain hetken ajan. Loppuajan taistelimme siitä, että kun liikumme liikenteen seassa, hänen ON pidettävä kiinni kädestä tai istuttava rattaissa.

"Eijeijeijeijei! EI rattaisiin! Kävelee ite!"

No kävelikö hän sitten ite? Kyllä ja ei. Välillä kaikki meni hienosti mutta sitten tuli stoppi. Hän otti muutaman askeleen, pysähtyi sitten keräilemään kiviä ja hiekkaa taskuihinsa ja ihmettelemään muurahaisia, jäi istuskelemaan kadulle ja kun hänelle ehdotti syliä tai rattaita, mentiin taas samalle eijeijeijei-osastolle.

Jos hänet sai suostuteltua rattaisiin, alkoi vastaava huuto: "Eijeijeijei ei enkeleitä!" (Henkseleitä.)

Päiväuniaikaan, kun tarkoitus oli, että hän nukkuisi rattaisssa, hän aloitti itkupotkuraivarit, ja nukahti vasta, kun hänet laitettiin väkisin rattaisiin ja vein hänet ostoskeskuksen parkkipaikalle rauhoittumaan. Lauloin ja silittelin hänet uneen. Sitäkin hän ehti vastustella: "Eijeijeijei isi ei laula!"

Eihän vika tässä ollut pienen ihmisen vaan meidän vanhempien. Pieni oli selvästi väsynyt, sillä takana oli hänellekin rankka viikko vieraassa kesäpäiväkodissa ja vielä yksi ilta ja seuraava päivä isovanhempien seurassa.

Meille tämä kuitenkin tuli yllätyksenä, sillä eihän tämä ollut ensimmäinen matka lapsen kanssa, eikä meillä edes ollut mitään ihmeempää ohjelmaa tai aikataulua. Eikä toisaalta sen kummempia vaatimuksiakaan kuin että jos kävelet itse, pidät kiinni rattaista tai isän tai äidin kädestä. Ja jos kävelet itse, niin sitten kävellään samaan suuntaan. Ja että ruokaa ei heitellä lattialle ja syljetä suusta takaisin lautaselle.

Sunnuntai oli jo huomattavasti leppoisampi, vaikka silloinkin päiväunille käytiin itkun kautta. Osasimme itsekin suhtautua lapsen tahtomisiin vähän toisella tavalla, sillä tiesimme, mitä oli odotettavissa. Nyt tämä oikeastaan jo naurattaa, ja kokonaisuutena jäimme viikonlopusta plussan puolelle.

Kesälomamatkakin lähestyy. Ehkäpä osaamme nyt toimia hänen kanssaan oikein sillä reissulla. Silti ymmärrän, että monet eivät halua matkustaa tämän ikäisten lasten kanssa, sillä matkustamiseen liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä.

Voi kun nämä tulisivat käyttöohjeiden kanssa. Ja kun ne myös toimisivat aina samalla tavalla ja loogisesti.

Niin no, eivätpä niin tee aikuisetkaan. 

"Se on MINUN isi!" huusi tyttö tarjoilijalle vihaisesti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

New Yorkin -matka alkaa vedellä viimeisiään.

Viimeisenä iltana isi ja äiti pääsivät viettämään hieman kahdenkeskistä aikaa ja kävivät katsomassa stand-up-komiikkaa Gotham Comedy Clubilla (208 W 23rd St). Illan pääesiintyjä oli Suomenkin televisiosta semituttu Jamie Kennedy.

Esityksen jälkeen kilistettiin vielä laseja asunnon viereisessä tapas-baarissa, Plan B:ssä (244 Mulberry St).

Kone Helsinkiin lähtee iltapäivällä.

Palataan New Yorkin -tunnelmiin vielä seuraavissa postauksissa. Kerron sitten ajan kanssa brunssi-, lounas- ja illallispaikoista, jaan vielä muutamia randomvinkkejä ja teen taas jonkinlaisen yhteenvedon siitä, millaista lapsen kanssa oli olla kaupunkilomalla. See ya!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Päätän New York -juttusarjani yhteenvetoon niistä havainnoista, joita teimme vauvan kanssa matkustamisesta. Tiedän että lapset (ja varsinkin vanhemmat) ovat erilaisia, mutta meidän New Yorkin -matkamme onnistui erinomaisesti näillä spekseillä.

Matkalle mukaan

Otimme matkalle mukaan hyvin vähän vauvantarvikkeita. Ajattelimme kuitenkin, että nämä olisi hyvä olla laukussa:

  • Kevyt matkasänky: 8 - 9 kuukauden ikäinen lapsi liikkuu jo kovasti, eikä häntä voi jättää yksin sänkyyn. Samsonite Koo-di Pop-up Bubble osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, ja tyttö nukkui siinä jopa 12 - 13 tunnin yöunia
  • Kantoreppu: Vaunut eivät lähteneet mukaan lainkaan emmekä niitä myöskään kaivanneet
  • Valmiita pusseihin pakattuja hedelmäsoseita (Hipp-merkkisiä): Juu, ei olisi ollut tarpeen, sillä Wholefoodsista sai lähes samanlaisia tuotteita. Halusimme kuitenkin pelata varman päälle, sillä syömisen kanssa on ollut vähän ongelmia aiemmin. Tyttö kyllä söi mukaan otetut soseet nopeasti, ja ostimme Wholarista sitten lisää
  • Omat valmiiksi hienonnetut kaurahiutaleet: Oli ehkä vähän hassua ottaa kaurahiutaleita mukaan, mutta olipa varmasti tutun makuisia jne... Tyttö söi kilon kauraa alle kolmessa viikossa, joten niitäkin haettiin lisää paikan päältä. Ja paikalliset hiutaleet menivät alas aivan yhtä hyvällä ruokahalulla
  • Pieniä riisikakkuja ja maissinaksuja: Ne olivat loistavaa ajanvietettä lentomatkoilla ja ravintoloissa
  • Omat vaipat: Pidimme taukoa kestovaippojen käytöstä matkan ajan, mutta otimme kuitenkin omat kertakäyttöiset mukaan, ettei tytölle vaan tulisi mitään iho-oireita vieraasta vaippamerkistä. Paluumatkalla vaippoja ei tietenkään ollut enää niin paljoa jäljellä, joten laukuissa oli sitten tilaa tuliaisille
  • Puhdistuspyyhkeitä: Ei tarvittu kertaakaan, sillä onhan sen peban puhdistaminen huomattavasti kivempaa juoksevalla vedellä
  • Kynsisakset: Kynnet ovat naurettavan pienet, mutta kasvavat hirveää vauhtia
  • Nestemäinen Panadol: Jos sattuisi nousemaan kuumetta tai särkemään ikeniä. Annoimme lääkettä kerran
  • iPad: Ajattelin, että tyttö viihtyisi iPadin ääressä, kun latasin siihen muutamia vauvoille tarkoitettuja applikaatioita. Sillä ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta, ja leivänpalat osoittautuivat paremmaksi ajanvietteeksi. Taisi olla tyttö vielä hieman liian pieni ymmärtääkseen "BabySilencerin" päälle.

Unohtuikohan jotain? Tietysti mukana oli myös muutamia leluja ja vaatteita. Kävin kerran pesemässä vaatteet Laundromatissa, ja Rouva pesi joitain vaatteita pari kertaa käsin.

Nenä-friidaa olisi tarvittu kerran, mutta Rouva ei ole uskaltanut käyttää sitä sen jälkeen, kun kuulimme Mehiläisen lääkäriltä, että sillä voi vaurioittaa helposti nenän limakalvoja.

Lentäminen

Lentäminen oli vauvan kanssa yllättävän helppoa. Kerroin kyllä aiemmin, että menomatkalla oli vähän huutoa, mutta paluumatka oli rauhallisempi.

Kone rullasi JFK:n kentällä ennen take-offia lähes kolme varttia, ja tytön piti olla se aika vöissä ilman mitään tekemistä. Se oli ainoa hetki, kun hän meinasi hermostua, mutta tilanne pelastettiin imetyksellä. Ilmaan päästyämme itkua ei enää tullut, sillä osasimme nyt ennakoida paremmin, mitä saattaa olla tulossa:

  • Tyttö syötettiin ennen meidän ruokailuamme
  • Söimme Rouvan kanssa vuorotellen: Rouva ruokaili ensin ja minä pidin tyttöä. Kun Rouva oli syönyt, pyysin oman ateriani lentoemännältä
  • Ruokailun jälkeen otin tytön kantoreppuun ja hytkyttelin hänet uneen. Hän nukkui lähes neljä tuntia. Kerran laskin hänet varovasti maahan peiton päälle (tiedän, tiedän: ei ole turvallista jne.) ja hän nukkui siinä vartin verran. Kun hän heräili, nostin hänet takaisin reppuun, ja välillä jos hän osoitti heräämisen merkkejä uudelleen, hytkyttelin häntä pienesti. Välillä jouduin nousemaan ylös penkistä ja hytkyttelemään kovempaa. En tietenkään nukkunut itse matkalla lainkaan, mutten nuku muutenkaan lentokoneissa ikinä. Sain kuitenkin katsottua yhden elokuvan (Argo, oli muuten todella hyvä ja jännittävä)
  • Paluumatkalla meillä ei ollut myöskään vauvan kaukaloa. Sitä ei tarjottu automaattisesti, ja emme sitten jaksaneet myöskään pyytää sitä, sillä tyttö ei suostunut olemaan menomatkallakaan siinä hetkeäkään. Ja olisihan se ollut vähän tiellä.

Asuminen

Jos matkalla viipyy pidempään kuin yön tai pari, yksi hotellihuone voi alkaa tuntua hankalalta, jos vauva käy nukkumaan monta tuntia muita aiemmin. En voi kehua tarpeeksi sitä, että meillä oli NYC:issä erillinen makuuhuone, jossa oli ovi. Tyttö vaan nukkumaan ja ovi kiinni.

Kolmen viikon mittaisella matkalla oli myös erittäin hyödyllistä, että meillä oli oma keittiö. Emme tehneet itsellemme ruokaa joka päivä, sen verran tuhdisti söimme usein päivällä, mutta tytölle laitoimme ruokaa useasti päivässä.

Syöminen ja ruoanlaitto

Tyttö on tosiaan aiemmin ollut vähän huono syömään, joten aivan ensimmäiseksi Rouva keitti hänelle sitä ruokaa, jota hän varmasti syö: tomaattista jauhelihakastiketta, johon tulee porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja yrttejä. Ostimme paikan päältä halvimman sauvasekoittimen, surautimme kastikkeen soseeksi ja pakastimme sen pienissä pusseissa kämpällä olleeseen pakastimeen. Iso kattilallinen kastiketta riitti koko kolmeksi viikoksi. Lisäksi keitimme tytölle perunasosetta muutaman päivän välein.

Ruokarytmi oli matkalla niin säännöllinen kuin mahdollista. Aamu- ja iltapuurot syötiin aina suurin piirtein samaan aikaan, mutta peruna-jauhelihakastikeruokailun ajankohta vaihteli aika lailla sen mukaan, missä oltiin menossa tai oliko jompikumpi vauvan kanssa kämpillä. Museoissa oli helpompi syöttää valmiita hedelmäsoseita.

Kämpillä ollessamme surautimme hänelle soseita myös tuoreista hedelmistä ja marjoista. Esimerkiksi tuoreet mangot olivat todella makeita ja mehukkaita.

Kokeilimme pari kertaa jotain kaupan härkäpilahvia ja kanakeittoa, mutta ne eivät uponneet pelkiltään.

Nukkuminen

Kun kyselin aiemmin vinkkejä matkasängyksi, joku ihmetteli, mihin matkasänkyä tarvitaan. Minä en puolestani ymmärrä, miten konttaamaan oppineen lapsen kanssa voisi olla matkalla ilman sellaista. En voi kuin suositella sitä Samsoniten kuplaa, johon lapsen saa sisälle. Pelkäsin etukäteen, että tyttö ahdistuisi suljetusta tilasta, mutta niin ei käynyt. Kuplasta näkee hyvin läpi, ja heräsin joka aamu siihen, että tyttö istuu hymyillen kuplassa ja jokeltelee.

Jetlagista vauva toipui kahdessa yössä. Ensimmäisinä öinä hän heräsi itkeskelemään muutaman kerran ja parina ekana aamuna herätti hieman turhan aikaisin. Kolmantena yönä hän nukkui jo normaalit unet ja vetäisi neljäntenä 13 tuntia putkeen heräämättä kertaakaan.

Oi onnea, että jaksoin kuunnella joulukuussa kahtena yönä tytön huutoa sen 3 - 4 tuntia, että pääsimme eroon yöimetyksistä. Sen jälkeen perhepedistä luopuminen ja lapsen siirtäminen omaan sänkyyn sujuivat todella helposti, mikä on helpottanut nukkumista sekä matkalla että kotona.

Päiväunien kanssa meneteltiin vaihtelevasti: joinain päivinä toinen meistä oli tytön kanssa kämpillä päiväuniaikaan ja toinen kävi omilla asioillaan. Joinain päivinä taas olimme päiväuniaikaan museossa, ja tyttö otti reilun tunnin unet kantorepussa.

Oli erittäin kiva havaita, että tyttö ei selvästikään tarvitse minuutintarkkaa aikataulua. Tärkeintä on, että hän ylipäänsä nukkuu jossain välissä: joko yhdet pitkät päiväunet keskellä päivää tai sitten kahdet lyhyemmät vaikkapa ensin aamupäivällä kantorepussa ja sitten iltapäivällä kämpillä.

Tästä epäsäännöllisestä rytmistä huolimatta hän pysyi yhtä hyväntuulisena kuin kotonakin ja söi erittäin hyvällä ruokahalulla. Vihdoin.

Nähtävyydet

Nähtävyyksiä päivään mahtui vauvan kanssa yksi. Unien lisäksi hänelle oli varattava aikaa myös lattialla mönkimiseen, eikä häntä muutenkaan voinut pitää kantorepussa koko päivää.

Pisin museoretki kesti vauvan kanssa viitisen tuntia. Siinä ajassa hänet myös syötettiin, ja hän ehti ottaa tunnin päiväunet repussa.

Iltamenot

Iltamenoja äidillä ja isällä oli vuorotellen. Tyttö meni nukkumaan kahdeksan jälkeen, ja siinä oli sitten vuorotellen hyvää aikaa katsoa telkkua. Tai kirjoitella blogia. Tai lukea. Tai kirjoa.

Oli hauska nähdä livenä sekä Super Bowl ja Beyoncén väliaikaspektaakkeli että varsinkin Grammy-gaala. Oli myös kiva katsoa vähän niin kuin suorana lähetyksenä sarjoja, joita seuraamme Suomessa.

Ja Frendit, Sinkkuelämää ja Rillit Huurussa pyörivät jollain 300 kanavasta melkeinpä joka päivä.

Baareissa ja rokkiklubeilla ei tullut käytyä, sillä olisi ollut aika surullista notkua niissä yksin.

Ravintolat

Ravintoloissa tyttö pysyi tyytyväisenä riisikakuilla, maissinaksuilla ja varsinkin leivällä. Kun hänelle antoi ison palan leipää tai muuta syötävää, hän keskittyi mutustelemaan sitä moneksi hetkeksi.

Kävimme ravintolassa kerran päivässä, joka päivä, ja joka kerta hän oli yhtä tyytyväinen omien naposteltaviensa kanssa. Lähes kaikista paikoista löytyi myös syöttötuoli, johon hänet sai kiinnitettyä ruokailumme ajaksi. Niissä muissa söimme sitten vuorotellen - tai tilasimme ruokaa, jota voi syödä yhdellä kädellä.

Liikkuminen

Olisi niiden vaunujen tai rattaiden kanssa ollut aika hankalaa liikkua. Ymmärrän siis hyvin, miksi monet suosittelivat, että vauvan kanssa ei kannattaisi lähteä NYC:iin. Ei se liikkuminen mahdotonta olisi ollut, mutta ongelma on se, että esimerkiksi useimmilla metroasemilla ei ole hissejä tai edes liukuportaita. Vaikka asemat ovat vaikkapa Lontooseen verrattuna lähempänä katutasoa, on portaita silti vähintään kahdet ennen kuin pääsee laiturille. Kyllä metrossa silti näki vanhempia rattaiden kanssa.

Kantoreppu on hyvä. Se oli kätevä myös museoissa ja ravintoloissa.

Tulipa kyllä kerran koettua myös kantorepun huono puoli. Tyttö oli juuri syönyt runsaasti, sekä sosetta että maitoa, ja lähdimme liikenteeseen. Reppu ehkä hytkytti tyttöä liikaa, ja hän oksensi kaiken vatsansa sisällön äitinsä päälle juuri, kun pääsimme Beacon's Closetiin. Josta oli puolen tunnin paluumatka takaisin. Nyt sille voi jo nauraa vähän.

* * *

Kiitos kaikille, että olette jaksaneet lukea matkajuttujani. Nyt on vihdoin aika jättää New Yorkin -loma taakse ja siirtyä kohti muita aiheita ja uutta arkielämää.

Tämän viikon lomailemme vielä yhdessä Rouvan kanssa, mutta ensi viikolla hän palaa töihin. Minä en.

Onneksi emme palanneet matkalta vasta tällä viikolla, sillä minulla on ollut pahin jetlag ikinä. Olisi luullut, että olisin ollut aika väsynyt sen yhden lentokoneessa valvotun yön jälkeen, mutta nukuin ensimmäiset kunnon yöunet vasta viime yönä. Katsoin jopa Oscarit suorana lähetyksenä, sillä olin valvonut neljänä edellisenäkin yönä aamukolmen ja seitsemän välillä.

Lapsi toipui jetlagista kahdessa yössä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mikä on punainen ja lentää taivaalla?

Äiti, jonka vauva huutaa lentokoneessa.

Rouva on stressannut New Yorkin -lentomatkaa siitä lähtien, kun lentoliput ostettiin. Pahimmissa kauhukuvissa mielessä oli kahdeksan tunnin mittainen huuto, jota ei saisi päättymään.

Aivan niin pahaksi tilanne ei sentään päässyt. Kuitenkin siihen pisteeseen, jossa Rouva olisi mieluummin ollut ihan missä tahansa muualla kuin lentokoneessa matkalla New Yorkiin. Ongelma oli lähinnä se, että tyttö ei viihtynyt hetkeäkään Finnairin tarjoamassa vauvankopassa ja kertoi sen kaikille. Ei hän kyllä halunnut istua myöskään äitinsä sylissä.

Samaan aikaan tarjoiltiin päivällistä, ja päivällishässäkässä kaadoin lisäksi puoli kupillista hedelmäsosetta vauvan päälle ja kuohautin skumpat omaan syliini. Yritin tämän kaiken keskellä hotkaista oman päivälliseni samalla, kun Rouva tyynnytteli itkevää lasta.

Ruokailtuani otin vauvan kantoreppuun, ja tyttö ummisti siinä silmänsä. Sen jälkeen tilanne rahoittui. Rouva sai päivällisensä ja tyttökin päiväunet, joita hän selvästi kaipasi.

"Punaviiniä. Iso lasi", Rouva huokaisi lentoemännälle, joka hymyili ymmärtäväisenä takaisin.

* * *

Matkalle lähteminen oli melkoinen show. Kaikesta huomasi, että olimme ensimmäistä kertaa vauvan kanssa lentomatkalla. Tottuneet matkailijat eivät yhtäkkiä tienneetkään, missä heidän pitäisi istua lentokoneessa, mitä tarvitaan mukaan ja mihin kaikki kannattaa pakata, jotta tarvittavat tavarat olisivat mahdollisimman kätevästi saatavilla lennon aikana.

Finnairin lentohenkilökunta ansaitsee ison kiitoksen ymmärtäväisyydestä, avuliaisuudesta ja iloisen rennosta asenteesta pientä lasta kohtaan.

Jos tästä jotain oppeja voisi välittää muille vauvan kanssa matkustaville niin nämä:

  • imettäminen nousun ja laskun aikana sekä rauhoittaa vauvan että estää vauvan korvien lukkiutumisen
  • puolison/muun matkakaverin kanssa kannattaa syödä vuorotellen, niin että toinen pitää lasta kun toinen syö. Toisen ruokailijan annosta ei kannata tuoda ennen kuin toinen on lopettanut
  • jos vauva viihtyy lentokoneen vauvankaukalossa, hyvä niin. Jos ei, sitä voi käyttää tavaratelineenä ja kokeilla kantoreppua. Meidän matkamme olisi ollut helvettiä ilman sitä
  • pusseihin pakatut hedelmäsoseet ovat lasipurkkeja kätevämpiä
  • käsimatkatavaroissa voi olla mukana muutama lelu, mutta eipä vauva niistä kovin kiinnostunut tuntunut olevan
  • iPadille saa hauskoja applikaatiotia kuten Baby Silencerin, jota vauva jaksaa tuijottaa ainakin hetken
  • Hipp-maissinaksut olivat lähes parasta ajanvietettä vauvalle, mutta niiden jäljiltä isän paita on pesun tarpeessa.

* * *

Tyttö oli kyllä lopulta aivan älyttömän reipas pieni matkustaja. Alkumatkan rähinän jälkeen lento sujui kokonaisuutena hyvin vähillä itkuilla, vaikka päiväunet jäivätkin tavallista lyhyemmiksi.

Maahantulomuodollisuudet, SkyTrain-matka Jamaican asemalle, 25 pysäkinväliä J-junan kyydissä ja kävely Manhattanin-asunnolle veivät koneen laskeutumisen jälkeen vielä liki kolme tuntia, joten tytön nukkumaanmenoaika siirtyi kerralla kuusi tuntia myöhemmäksi. Iltaitkut jäivät siihen nähden hyvin pieniksi.

* * *

Perillä Nolitassa asunto näyttää siltä miltä pitikin. Kun tytsy oli saanut iltapuuron, hain Rouvalle ja itselleni sushia tutusta sushimestasta parin korttelin päästä. Huomenna nähdään, millainen jetlagi vauvalla ja vanhemmilla on.

Share

Pages