Ladataan...
Isyyspakkaus

Tehtiin eilen sentään muutakin kuin siivottiin kellarikomeroa.

Tarkoituksemme oli itse asiassa käydä Didrichsenin taidemuseon Munch-näyttelyssä, joka on avoinna vielä 1.2.2015 saakka. Köröttelimme bussilla Kuusisaaressa sijaitsevaan museoon, mutta paikan päällä kävi ilmi, että niin oli körötellyt moni muukin. Museoon pääsyä olisi pitänyt odottaa vähintään tunti, ja lapsen kanssa se ei ollut todellinen vaihtoehto. Päätimme siis kääntyä kannoillamme, palata seuraavalla 195:llä takaisin keskustaan ja suunnata Didrichsenin sijaan Ateneumiin.

Ateneumissa avautui lokakuussa Sibelius ja taiteen maailma -näyttely, joka on osa Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuotta. Kiinnostava lähtökohta omistaa taidenäyttely henkilölle, joka itse ei ole kuvataiteilija. Näyttely kertookin siitä, miten Sibeliuksen musiikki on inspiroinut muita taiteilijoita kuten hänen henkilökohtaista ystäväänsä, Akseli Gallen-Kallelaa, tai Pekka Halosta. Mukana on myös Sibeliuksesta itsestään tehtyjä kuvia ja patsaita ja mm. Sibelius-monumentin malleja.

Näyttelystä olisi nauttinut ehkä hieman paremmin ilman pientä touhukasta, jolloin olisi voinut myös kuunnella Sibeliuksen musiikkia luureista.

Lapsesta hauskinta taisivat olla aulan korkea portaikko (jonka hän käveli itse ylös ja alas), näyttelytiloissa katosta roikkuvat kankaat (joiden taakse oli hauska piiloutua) ja Ateneumin kahvilan pyöreä kohtauspaikka-istuin (jossa hän kiersi ympyrää koko sen ajan, kun äiti ja isi olivat kahvilla). Hän myös ihastui Sibeliuksen viuluun, jonka kuva pyöri yhdellä näytöllä, ja ilmoitti haluavansa viulun. (Hmm, harkitaan.)

Tauluista suurimman vaikutuksen taisi tehdä Pekka Halosen Talvi, tai ainakin se oli ainoa teos, jota hän kommentoi itse. ("Tuolla on lunta!") Sen sijaan esimerkiksi Gallen-Kallelan Kalevala-teoksista hän ei juurikaan perustanut, vaikka kuinka yritin selittää, että nämä ovat periaatteessa niitä samoja kuvia, joita on siinä Koirien Kalevalassa.

* * *

Ateneumin jälkeen halusin sushille viereisessä Aikatalossa sijaitsevaan Ichibaniin, joka on hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä. Treenasimme tytön kanssa puikoilla syömistä.

Ensin näytin hänelle, miten tikkuja oikeasti tulisi pitää, ja sitten hän sai henkilökunnalta harjoitustikut, jotka he olivat tehneet kuminauhojen ja paperipallon avulla. Ja hyvinhän tuo näytti sujuvan!

Ehkä hän vielä jonain päivänä tottuu myös tuohon merilevään ja suostuu syömään muutakin kuin lohet nigirien päältä.

* * *

Kysyin tytöltä sunnuntaina, jäikö hänelle jotain mieleen edellisen päivän museoretkestä ja mitä hän sieltä muistaa. Yllätys oli aikamoinen kun hän vastasi täysin spontaanisti: "Lemminkäisen. Kun se mehiläinen pisti tänne selkään."

Voi pientä! Sinä muistat Gallen-Kallelan Lemminkäisen äidin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En ole varmasti koskaan odottanut yhtään taidenäyttelyä niin kovasti kuin kaksi viikkoa sitten avautunutta Tove Jansson -näyttelyä Ateneumissa. Olenkin ehtinyt nähdä sen jo kahdesti: avajaisviikonloppuna Rouvan kanssa ja viime viikolla kuvauskeikalla tytön kanssa.

Näyttely on osa Tove Janssonin satavuotisjuhlavuotta, ja se kerää yhteen Janssonin taidetta koko hänen mittavan taiteilijanuransa ajalta.

Näyttelystä suurimman osan täyttävät tietysti erilaiset Muumi-teokset, mutta esillä on runsaasti myös Toven muuta tuotantoa kuten Garm-lehden pilapiirroksia, omakuvia, asetelmia ja kaupunkimaisemia.

Näyttelyn on kuratoinut Tuula Karjalainen, joka on kirjoittanut myös hiljattain ilmestyneen Toven elämäkerran: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta (Tammi, 2014). Luin kirjan vain muutamia viikkoja sitten, ja oli hauskaa nähdä luonnossa lähes kaikki teokset, joista kirjassa kerrottiin.

Näyttelyn suurin teos on aikoinaan Helsingin kaupungintaloon valmistunut kaksiosainen seinämaalaus Juhlat maalla / Juhlat kaupungissa. Taiteilija itse istuu teoksessa tupakoimassa pöydässä, ja hänen silloinen rakastettunsa, Vivica Bandler, tanssii keskellä taulua.

Tämä ei ollut ainoa kerta, kun hänen läheisensä päätyivät osaksi hänen teoksiaan. Tove ja Vivica esiintyvät myös kirjassa Taikurin hattu lempinimillään Tofslan ja Vifslan (Tiuhti ja Viuhti), ja hänen elämänkumppaninsa, graafikko Tuulikki Pietilä muistetaan ikuisesti Muumi-kirjojen Tuu-tikin esikuvana. Muumimamma on Tove äiti, Ham, ja Nuuskamuikkusen esikuva puolestaan hänen entinen miesystävänsä Atos Wirtanen

Toven viivankäyttöä on kehuttu mestarilliseksi, mutta taidemaalarina hän ei koskaan saavuttanut toivomaansa arvostusta. Ja kyllä tässäkin näyttelyssä Muumi-piirrokset ovat ne, jotka vievät ainakin itselläni huomion.

Suuri osa näyttelyn Muumi-teoksista on lainattu Tampereen taidemuseon Muumilaaksosta. Olen käynyt kyseisessä näyttelyssä liki 30 vuotta sitten, kun se avattiin ensimmäisen kerran Tampereen pääkirjaston tiloissa. Sittemmin museo on saanut omat tilansa Tampereen taidemuseon alakerrasta.

Museo on lainannut Atenemille paitsi suuren määrän Muumi-kirjojen ja sarjakuvien alkuperäispiirroksia myös Toven, Pentti Eistolan, ja Tuulikki Pietilän 1980-luvun alussa rakentamia kolmiulotteisia Muumi-kuvaelmia, jotka esittävät Muumi-kirjoista tuttuja tapahtumia.

Suurinta näistä rakennelmista, yli kaksimetristä muumitaloa, joka on tuttu myös kuvakirjasta Outo vieras muumitalossa, ei kuitenkaan Ateneumissa nähdä. Jäin kaipaamaan myös sitä kuvaelmaa, jossa Muumi ystävineen ylittää kuivuneen meren puujaloilla kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti. Pitääpä tehdä retki Tampereelle sitten joskus, kun kaikki lainassa olevatkin teokset ovat palaneet takaisin sinne. 

Bongasin muuten hauskana yksityiskohtana samaisen Toven piirtämän pöllöpostikortin, joka roikkuu muutaman muun Toven piirtämän eläinaiheisen kortin kanssa tyttömme huoneen seinällä. Rouva löysi kerran nipun näitä kortteja kirpparilta. 

Sykähdyttävintä oli kuitenkin nähdä jälleen Muumi-kirjojen alkuperäiskuvituksia. Kuvat ovat niin tuttuja niin useasta yhteydestä, että niiden näkeminen on kuin tapaisi vanhan ystävän. Yhä ihastelen sitä, miten ohutta ja tarkkaa kuvien viivat ovatkaan ja miten taitavasti Tove on värittänyt kuvat pelkillä viivoilla.

Lapsesta puolestaan hauskinta taisivat olla esillä olleiden Muumi-kirjojen lukukappaleet - ja Ateneumin portaat. Tunti museossa oli pikkuneidille aivan tarpeeksi, joten oli hyvä, että olin käynyt näyttelyssä jo aiemmin ajan kanssa.

Olipahan hieno näyttely, ja on hauskaa, että se on pystytetty juuri Ateneumiin, jossa Tovekin on aikoinaan opiskellut. Hieno taiteilija on saanut arvoisensa juhlanäyttelyn, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla pidemmästäkin matkasta.

 

Tove Jansson -näyttely Ateneumissa 7.9.2014 saakka. Avoinna ti, pe 10–18 / ke, to 9–20 / la, su 10–17. Huom: ma suljettu. Normaali pääsymaksu 12 €, alle 18-vuotiaat maksutta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Isillä ja äidillä oli lauantaina harvinainen vapaapäivä: mummo ja pappa hoitivat tyttöä koko päivän, ja pääsimme Rouvan kanssa kahdestaan kaupungille. Siitä otettiinkin sitten kaikki irti.

Lähdimme liikkeelle ennen puolta päivää ja palasimme takaisin vasta illalla, kun tyttö oli jo menossa nukkumaan. Edellisen kerran olemmekin viettäneet näin pitkän ajan kahdestaan... hmm... kaksi vuotta sitten, ennen kuin lapsi syntyi.

Aivan ensimmäisenä suuntasimme lounaalle Olympialaiturissa seisovalle Silja Serenadelle ja sen italialaiseen Tavolàta-ravintolaan. Sain sinne kutsun maistamaan uuden à la carte -ravintolan antimia ja tutustumaan muutenkin remontoituun laivaan.

Saimme maistella ravintolassa useampia annoksia. Alkupaloista ja jälkiruoista tarjoiltiin miniversiot ja pääruokia sai maistella buffet-pöydästä. Ravintolahan ei siis oikeasti ole buffet-ravintola, ja kaikista ruoista oli esillä myös esimerkkiannokset niin kuin ne oikeasti tarjoiltaisiin asiakkaille.

Ruoka oli erittäin hyvää ja ravintola ehdottomasti suosittelun arvoinen, jos aiot risteillä Serenadella. Suosittelen maistamaan alkuun vitello tonnatoa, pääruoaksi siikaa ja gnoccheja ja jälkiruoaksi tiramisùa. Rouva taas rakastui suklaatorttuun. Eivät tattirisotto tai possupastakaan pöllömpiä olleet.

Olympiaterminaalista oli lyhyt kävelymatka päivän seuraavaan kohteeseen.

Lounaan jälkeen oli vuorossa vierailu Ateneumissa siellä vasta avautuneessa Tove Janssonin satavuotisnäyttelyssä. Vanhana muumifanina olin odottanut näyttelyn avautumista jo kovasti, ja oli hienoa, että juuri avajaisviikolla järjestyi mahdollisuus käydä siellä. Palataan siihen vielä toisessa postauksessa.

Päivän päätteeksi kävimme vielä elokuvissa. Edellisestä yhteisestä elokuvastakäynnistä olikin kulunut jo aika tasan kaksi vuotta. Perhe (August: Osage County) oli tragikoomisudessaan viihdyttävä, näyttelijäkaarti vaikuttava ja erityisesti Meryl Streep ja Julia Roberts tekivät hienot roolit.

Isovanhemmatkin selittivät tohkeissaan, mitä kaikkea he olivat tehneet tytön kanssa ja miten hienosti kaikki oli mennyt. He päättivät tällä kertaa yöpyä hotellissa, ja he olivat käyneet tytön kanssa katsomassa sitä ja sen leikkihuonettakin. Aikamoinen win-win-win-päivä!

Tuntui aivan kuin olisi ollut pienellä lomalla. Kiitos mummolle ja papalle ja tervetuloa pian uudelleen!

Muistakaapas kaikki muutkin lapsiperheet antaa arvoa sille, jos isovanhemmat ovat hieman lähempänä ja voivat toisinaan vahtia lapsia niin, että äiti ja isä saavat hieman aikaa kahden kesken. Se tekee hyvää kaikille.

Share