Ladataan...
Isyyspakkaus

Kävin muuten tutkimassa Tokiossa myös harjoitussyömäpuikkojen valikoimaa Tokyu Hands -tavaratalossa.

Perusharjoituspuikoissa on eräänlainen saksimekanismi ja pidikkeet sormille.

Aivan pienille tehdään puikkoja, joissa on kolme pyöreää pidikettä, jotta pienet sormet ovat alusta asti oikeassa asennossa ja myös pysyvät niissä.

Ajattelin näiden kuitenkin olevan tytölle jo liian lapsellisia (vaikka tarjolla olisi ollut Anna ja Elsa -puikot), joten katselin vielä muita vaihtoehtoja.

Tarjolla olisi ollut useampia vaihtoehtoja erilaisilla mekanismeilla ja pidikkeillä. 

Päädyin näihin Hello Kitty -puikkoihin. Ne pujotetaan samassa paketissa mukana tulleen kumisen pidikkeen läpi, jonka voi ottaa vaikka mukaan taskuun, kun lähtee ulos syömään sushia. Kätevää!

Ja ei muuta kuin harjoittelemaan!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä jokaisella matkalla pitäisi olla paikallisopas. Miten paljon aikaa säästyykään, kun joku muu kertoo, missä kannattaa syödä - ja jopa tilaa ruoan puolestasi!

Tavoitteeni Tokiossa oli, että en söisi kahta kertaa samaa ruokaa, ja hyvinhän se onnistui, kun paikallinen kollegani tiesi juuri, mihin mennä.

Lisäksi tulee käytyä paikkoissa, joihin ei muuten löytäisikään. Myönnän, että esimerkiksi tähän muoviseinäiseen ravintolaan en olisi tullut menneeksi, ellei minua olisi sinne varta vasten viety.

Kuva: Ding Dong

Mutta miten hyvää olikaan nauttimani possu-udon-nuudeliannos, jossa oli luista keitetty liemi ja päällä vielä marinoitu kananamuna?

Paikan nimi saattoi olla Hakata Amami - tai sitten se oli annoksen nimi... Paikka löytyy joka tapauksessa helpoiten Google-kartan avulla.

* * *

Sen sijaan tässä baarissa umeshun seurana napostelemamme lisukkeet eivät saaneet minusta fania.

Tofu ja tempuroitu okra olivat kyllä ok, mutta kolmannessa astiassa tarjotut friteeratut asiat eivät olleet aivan minun makuuni. En tiennyt mitä söin, ja ihmettelin ensimmäisen suupalan jälkeen, että suussani on jotain kovaa.

Kaverini vakuutti, että kaikki on kyllä syötävää. Hän kuulemma piti kovasti näistä friteeratuista kanan rustoista. Hmm. 

* * *

Enemmän mieleeni oli Suju-ravintolan ruoka Hikarie-ostoskeskuksen ravintolakerroksessa (kartta).

Pääruoaksi makrillia ja ehkä mureinta kanaa, jota ole koskaan syönyt.

Kollegani vaimon mukaan ravintolassa tarjoillaan puolestaan Tokion parasta riisiä. Hyväähän se oli, mutta omat makunystyräni eivät ole kovin harjaantuneet maistamaan eri riisilaatujen välillä olevia hienoja eroja.

* * *

Kun kollegani tiedusteli, jo ehkä viidennen kerran, olenko käynyt jo sukiyakilla, päätin käydä sellaisella vielä viimeisenä iltana. Kun tiedustelin, mistä löytäisin sitä, sain vastaukseksi ”Search for Matsukiya, Shibuya” (kartta). 

Modernista rakennuksesta huolimatta Matsukiya paljastui 186-vuotiaaksi (!) ravintolaksi, joka on erikoistunut sukiyakiin.

Sukiyaki on puolestaan makeahkossa kastikkeessa kypsennettyä lihaa, kasviksia, sieniä ja tofua, jotka dipataan raakaan kananmunaan. Aivan älyttömän hyvää!

Tarjoilija kypsentää lisää dipattavaa sitä mukaa, kun edelliset on pistelty poskeen.

Voi nam!

Mitenkäs on, joko nyt olet vakuuttunut, että Japaniin ei kannata lähteä syömään vain sushia?

 

Lisää Tokion ruoista näissä jutuissa viime viikolta ja viime kesältä:

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Muutama ostosvinkki Tokion-matkaajille.

Muji on japanilainen kodintuote- ja vaatejätti, jolla on liikkeitä ympäri maailmaa. Myös Tokiossa on useita Mujeja, suurin Ginzassa, mutta tarpeeksi iso oli tämä Shibuyan-liikekin (kartta).

Mujissa huomaa helposti tarvitsevansa asioita, joita ei ole tiennyt edes olevan olemassa. Kuten tämä käsikäyttöinen paperisilppuri.

Olin erittäin iloinen löytäessäni näitä metallisia korttikoteloita ja kivat tussikynät tytölle tuliaisiksi.

Ylimmässä kerroksessa on lastenvaateosasto, josta löysin tytölle muutamia kivoja mekkoja ja toppatakin.

Onneksi tyttö tykkäsi niistä, sillä se ei nimittäin ole nykyisin lainkaan niin itsestään selvää.

Aivan Mujin vieressä on muuten myös Shibuyan Disney Store (kartta), josta taisi ehkä lähteä mukaan jotain pientä…

Nurkan takana Mujista on toinen kodintavaratalo, Loft (kartta), jota paikalliset tuttuni sanoivat lempikaupakseen.

Valikoimassa on vaikka sun mitä kotiin, keittiöön, ulkoiluun ja askarteluun.

Minun mukaani lähti vain jotain pientä kuten origamipapereita.

Mutta miten hienoja olisivat olleet nämä yläkerran koottavat robotit ja rakennelmat?

No, katsellaan uudelleen muutaman vuoden päästä, kun lapsi... lapset ovat isompia.

Tsutaya Books on yksi Daikanyama T-Site Gardenin kaupoista (kartta) kävelymatkan päässä Shibuyan asemalta.

Liike koostuu kolmesta rakennuksesta, joissa on myös levyjä, elokuvia ja ravintola.

Levykauppa onkin harvinaisen iso, ja sellaisia ei nykyisin juurikaan näe.

Samalla alueella on myös mm. Green Dog -koiratarvikeliike sekä Børnelund-lelukauppa.

Jotain aivan muuta kaipaaville ja vilkasta katutoria arvostaville sopiva paikka on Ameyochon katutori Uenon aseman vieressä. Paikalle pääsee helposti esim. JR Yamanote -rengaslinjalla.

Ja muista myös Uniqlo-vaatekauppa, Hakuhinkan Toy Park -lelukauppa ja Tokyu Hands -tavaratalo, joista kirjoittelin edellisellä kerralla.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Täytyy myöntää, että ensimmäisellä Tokion-reissullani, kymmenen vuotta sitten, en ollut hirveän ihastunut kaupunkiin. Se tuntui valtavalta ja vaikeasti hahmotettavalta, ja kielimuuri oli yllättävän korkea. 

Harajuku, Takeshita Street

Shibuya Crossing

Nyt kun olen käynyt Tokiossa kahdesti lyhyen ajan sisällä, olen niin sanotusti löytänyt kaupungin. Tämä on paljolti henkilökohtaisen paikallisoppaani ansiota. Kun hän näytti paikkoja ja antoi vinkkejä, kaupunkiin oli helpompi päästä sisään. Silti olisi kyllä erittäin hyvä, jos osaisi paikallista kieltä, sillä monessa paikassa englantia ei puhuta tai sitä puhutaan vain auttavasti.

JR Station, Shibuya

Liikkuminen on helppoa, vaikka metro- ja junaverkosto voivat vaikuttaa alkuun sekavalta. Kaikki asemat on kuitenkin nykyisin nimetty myös länsimaisin kirjaimin ja lippuautomaatit puhuvat englantia. Lippua ostaessa pitää tietää vain, minkä hintaisen lipun tarvitsee, mutta se selviää seinässä olevasta taulusta. Ja aina voi ostaa myös halvimman lipun ja maksaa lisää Fare Adjustment Machinessä määränpäässä.

Ameyoko Street Market

Sen sijaan paikkojen löytäminen pelkän osoitteen perusteella ilman Google-karttaa on käytännössä lähes mahdotonta. Tokiossa ei voi suunnistaa katujen nimien ja talojen numeroiden mukaan, vaan osoitejärjestelmä perustuu numeroituihin alueisiin ja kortteleihin. Esimerkiksi osoite 1 Chome-2-3 Jingūmae, Shibuya-ku Tarkoittaa Shibuyassa Jingūmaen kaupunginosassa olevaa chome-aluetta 1 ja siellä olevaa korttelia 2 ja korttelissa olevaa taloa numero 3. (Toivottavasti tämä meni nyt oikein.) Tavallaan loogista mutta ulkopuoliselle vaikeaselkoista.

Pehmoleluautomaatteja Ameyokossa

Peliautomaatteja

Minä otin tavaksi etsiä paikat Google Mapsilla iPadillani silloin, kun olin kiinni wi-fissä jolloin kartta jäi iPadin välimuistiin.

Monilla juna-asemilla on muuten ilmainen wi-fi-verkko, ja esimerkiksi Shibuyassa koko Shibuyan aseman ympäristön kattaa ilmainen verkko, johon voi hakea salasanan Hachikōn patsaan vieressä olevasta turisti-infosta.

Yamanote-rengaslinja

Shibuya on muutenkin erittäin suositeltava alue majoittumiseen. Sinne pääset Naritan lentokentältä suoraan Narita Expressillä, kulkuyhteydet muualle kaupunkiin ovat loistavat ja alueella on niin paljon kauppoja ja ravintoloita, ettei sieltä ole mikään pakko edes poistua.

Sushi

On muuten hyvä varata mukaan sen verran käteistä että selviää joistain pienistä ostoksista. Minä nimittäin huomasin paikanpäällä, että luottokorttini magneettijuova oli pilalla, joten se ei toiminut paikoissa, joissa ei ollut sirukortinlukijaa. Valitettavasti korttini ei kelvannut Narita Expressin lipunmyyntiautomaattiin eikä yhteenkään käteisnostoautomaattiin.

Tokyo Skytree, Narita Express

Onneksi käteistä oli mukana sen verran, että sain Narita Expressin liput sillä, ja pienen pohdinnan jälkeen pyysin Tokiossa asuvaa kollegaani tuomaan vähän käteistä, kun tapaamme, jos kortti ei toimisi lainkaan. Sittemmin huomasin että sirukorttini toimi jokaisessa kaupassa ja ravintolassa.

NTT Docomo Building 

Nyt olen siis jo takaisin loskaisessa Helsingissä, mutta Tokion-tunnelmia riittää vielä muutamaan juttuun ensi viikon aikana.

Luulen, että tämän reissun jälkeen en tule vähän aikaa käymään Tokiossa, mutta mistäs sitä tietää. Ainakin olisi kiva ottaa perhe mukaan. Huomasin taas ajattelevani koko ajan, että voi miten Rouva tykkäisi tuosta ja tyttö tykkäisi tästä niin paljon.

Shibuya

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun lähtee yksin matkalle ja jättää raskaana olevan vaimonsa kotiin kolmevuotiaan hyrrän kanssa, on parasta olla hyvät tuliaiset, kun palaa takaisin.

Kävin siis aivan ensimmäisenä tsekkaamassa ne kaupat, jotka Rouva oli bongannut netistä ja joissa hän toivoi minun käyvän. Tuliaistoiveena oli jokin kaunis lautanen ja kivaa paperia.

Kagure Omotesando (MICO Jingumae 4-25-12 Jingu-mae, Shibuya-ku) myy eettisiä vaatteita ja kosmetiikkaa sekä käsintehtyä keramiikkaa. Erittäin tyylikäs ja tunnelmallinen kauppa, jossa tarjoiltiin jopa teetä, kun jäin ihastelemaan lautasia.

Valitettavasti myyjä vaan ehti pakata lautaset pakettiin ennen kuin ehdin ottaa niistä kuvia. No, säilyypähän yllätyksenä Rouvalle.

Toinen keramiikkakauppa oli Kohoro (3-12-11 Tamagawa Setagaya-ku), joka sijaitsee Futakomagawan aseman lähistöllä. Sieltäkin löysin pari kivaa lautasta, mutta myyjä säikähti kameraani, joten tyydyin ottamaan kuvia vain liikkeen ulkopuolelta. Nähnette löytöni Rouvan Instagram-kuvissa lähitulevaisuudessa.

Aivan Kohoron vieressä on erittäin viehättävä paperikauppa Box & Needle (sama osoite kuin yllä). Valikoimissa on kaikkea mitä paperista voi keksiä. Kortteja, laatikoita, rasioita, kasseja...

Minä menin kuitenkin etsimään ihan pelkkiä papereita.

Valikoimissa on sekä Kiotossa painettuja papereita että ulkomailta tuotuja. Koska eurooppalaisten papereiden kantaminen takaisin Eurooppaan tuntui hassulta, keskityin katselemaan japanilaisia ja nepalilaisia papereita. Valikoima oli niin valtava, että oli vaikea päättää, mitä ei ottaisi.

Seinillä oli vain osa valikoimasta, ja lisää löytyi isoista vetolaatikoista. Ja näihin päädyin. Taisipa mukaan lähteä vielä yksi värikkäämpi japanilainen käsinpainettu paperikin, joka löytyi takahuoneesta.

Hieman huvitti, että yksi ensimmäisistä papereista, jonka bongasin oli tämä mustavalkoinen ruutukuvio. Design Johanna Gullichsen. Suomalainen suunnittelija on siis tehnyt tämän designin, mutta paperi on sentään käsin painettu Kiotossa.

Mitäs luulet, kehtaako näiden kanssa palata kotiin?

Sille kolmevuotiaalle hyrrälle on sitten tietysti oltava omat tuliaisensa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kovin turvallisuushakuisena ihmisenä yllätyin itsekin siitä, miten huoletta popsin toissapäivänä illallisen alkupaloiksi fugua. Siis pallokalaa, joka on yksi maailman myrkyllisimmistä kaloista ja väärin käsiteltynä voi halvaannutta ja jopa tappaa. Yhdessä kalassa on riittävästi myrkkyä kaatamaan 30 ihmistä.

Totesin, että Tokio on ainoa paikka maailmassa, jossa uskallan sitä maistaa. Kun fugua tarjoileva ravintola on vielä tasokas, voi olla varma, että sen kokit ovat käyneet läpi vuosia kestävän oppisopimuskoulutuksensa. Kyllä jälkikäteen silti vähän jännitti, ja piti käydä lukaisemassa, millaisia oireet ovat ja miten pian ne ilmestyvät. Eivät ilmestyneet siinä muutamassa tunnissa.

En tiennyt ihan tarkalleen ottaen, mitä osia kalasta söin. Kollegani epäili että lautasen keskellä olevat möykyt olivat maksaa. No eivät olleet, sillä maksa on ehkä se kaikkein myrkyllisin osa kalaa.

Entäpä maku? Mieto (tai olematon). Koostumus sitkeä, mutta ei kuitenkaan kumimainen. Suupalassa maistuivat lähinnä ne lisukkeet, jotka raa'an kalan sisään kietaistiin, ja se kastike, johon rulla dipattiin. Ei siitä minun lempiruokani tullut, mutta ei se ollut pahaakaan.

Ravintola oli Tsukitei Ikebukuro (1-39-1, Nishiikebukuro, Toshima-ku, Tokyo, 171-0021 / kartta), joka on tunnettu paitsi pallokalastaan myös shabu shabustaan: ohueksi siivutettua lihaa, jota keitetään kasvisten kanssa pöytään kannetussa kasarissa.

Tulimme paikkaan itse asiassa juuri shabu shabun vuoksi emmekä valinneet pelkästään pallokalasta koostuvaa fugu-menua. Se olisi ollut jo vähän liikaa.

Liha oli nautaa, mutta useimmin shabu shabu -liha on possua.

Keitetyt lihat ja kasvikset dipattiin vielä kastikkeisiin, joista toinen oli... pähkinäistä (?) ja toinen... wasabista. Hyvin hyvää.

Shabu shabun jälkeen nautimme vielä lihavartaat.

Ja lopuksi lihojen ja kasvisten keitinliemi syötiin riisin kanssa.

Voi nam sentään!

Share

Pages