Ladataan...
Isyyspakkaus

Tarkkasilmäsimmät lukijani kiinnittivätkin jo huomiota Rouvan uuteen käsilaukkuun Kirjamessuista tekemässäni postauksessa.

Kyseessä on tämä tamperelaisen Pihka Collectionin Vanja-laukku, jonka Rouva osti nyt syksyllä.

Miten tämä sitten minuun ja blogiini liittyy? Ei muuten liittyisikään, mutta kävin noutamassa laukun Pihkan liikkeestä Tampereen Kehräsaaresta, Tammerkosken kupeesta, samalla retkellä, kun kävimme katsomassa Cats-musikaalia tytön kanssa.

Rouvan edellinen käsilaukku hajosi, ja sitä ei kannattanut enää korjata. Hän tarvitsi siis uuden laukun ja ihastui Pihkan mallistoon. Laukkujen muotoilun lisäksi hän piti Vanja-laukun erikoisesta soljesta, ja hän halusi myös tukea kotimaista käsityötä.

Paitsi laukkuja, Pihkan mallistoon kuuluu myös kenkiä.

Ja mikä hauskinta: laukkuja ja kenkiä voi tehdä myös itse! Pihka järjestää nimittäin kenkä- ja laukkukursseja, ja valmistettavan tuotteen voi valita useasta vaihtoehdosta. Esimerkiksi juuri tämän Vanja-laukun voi saada myös itse tehtynä.

Käydessäni liikkeessä yksi oppilaista oli juuri tekemässä itselleen mustia saappaita.

Kiinnostaa todella! Ei ehkä juuri saappaat, mutta matalammat kävelykengät olisivat hienot.

Pohjan kiinnittämisen hoitavat kuulemma ammattilaiset, mutta olisihan se aika hauska ajatus, että kengät olisivat muuten aika pitkälti itse tehdyt!

Jään harkitsemaan asiaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viitaten viime päivinä somessa ja lehdissä velloneeseen keskusteluun bisnespukeutumisesta jaan uudelleen tämän aiheeseen liittyvän kuvan vuoden takaa. 

Tässä viitataan siis Jani Niipolan ja Minna Kiistalan kirjaan suomalaisesta bisnespukeutumisesta ja Helsingin Sanomien haastatteluun, jossa he kertoivat hyvin kärjistetysti ja kärkevästi, mikä suomalaisessa työpaikkapukeutumisessa on pielessä ja miten sitä pitäisi muuttaa.

Nyt kun olen lukenut useamman vastineen ja kommentin alkuperäiseen juttuun, en oikeastaan enää tiedä, mikä on ongelma ja missä suomalaisten pukeutuminen on niin pahasti pielessä. Kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että pukeutuminen on muuttunut rennommaksi koska työtehtävät ovat muuttuneet ja asiantuntijatyö lisääntynyt ja että tietyillä aloilla ja tietyissä paikoissa odotetaan edelleen muodollisempaa pukeutumista.

Oma suhtautumiseni vaatteisiin on kaksijakoinen. Toisaalta haluaisin pukeutua paremmin mutta käytännössä en jaksa. En jaksa käydä vaateostoksilla enkä käyttää viittä sekuntia pidempää vaatteiden valintaan aamulla. Suoraan sanoen jopa inhoan vaatteiden etsimistä ja ostamista, ja siksikään tässä blogissa ei asukuvia nähdä.

Vaikka tyttäreni silmissä käytänkin siis aina samoja vaatteita, käytännössä ne ovat usein vain samankaltaisia: siniset farkut ja kauluksellinen pikeepaita. Viileämmällä ilmalla neule, college tai pitkähihainen puuvillapaita. Lisäksi työpisteelläni odottaa kolme työhupparia, joista valita. 

Toisaalta voisin hyvin käyttää samoja vaatteita joka päivä, jos niitä ei tarvitsisi välillä pestä.

Nykyinen työpaikkani ja koko pelitoimiala on tietysti ääriesimerkki rennosta pukeutumisesta. Monet kulkevat päivästä toiseen huppareissa ja verkkareissa, mutta kyllä kollegoissani on niitäkin, jotka napittavat joka päivä kauluspaidan päälleen.

Kun on kerran valinnut jonkin tyylin, sitä on vaikea muuttaa. Nyt kun itse olen jo profiloitunut farkut + pikeepaita -tyypiksi, olisi hyvin outoa ilmestyä töihin jonain päivänä pukeutuneena suoriin housuihin, kauluspaitaan ja slipoveriin. Huppari on myös oikeastaan koko toimialan tunnusmerkki, ja jopa työpaikkamme vartijoilla on viranomaisen hyväksymät Vartija-merkillä varustetut hupparinsa.

Koska työpukeutuminen on yrityskulttuuriin liittyvä asia, sen muotouduttua tietynlaiseksi sitä on vielä vaikeampi muuttaa kuin henkilökohtaista tyyliä. Asianajajan tai pankkiirin ei ehkä oleteta edelleenkään saapuvan töihin farkuissa, mutta epämuodollisempaa pukeutumiskoodia noudattavilla työpaikoilla katsottaisiin aivan yhtä pitkään, jos joku tulisikin töihin pikkutakissa tai kynähameessa. Tai itse asiassa siitä vitsailtaisiin: "Oletko käynyt työhaastattelussa?" Aika kaukaiselta tuntuisi myös ajatus, että työnantaja antaisi koko firmalle ohjeen korjata vaatetusta. Olen kyllä kuullut joskus näinkin tapahtuneen.

Olen kuullut myös urbaanin legendan rahoitusalalta. Kun työntekijä saapui eräänä päivänä töihin mustan puvun sijaan sinisessä puvussa, häneltä kyseltiin: "Onko tänään joku Linnanmäki-päivä?"

Työvaatetusta voi pitää univormuna, joka helpottaa pukeutumista. Kun pukukoodi on tiukka, ei ole epäselvää, miten pitää pukeutua. Pahinta ja vaikeinta on mielestäni "business casual", eli pitäisi olla rento muttei liian rento. Tämä oli useimmiten pukukoodi myös edellisessä työpaikassani liikeenjohdon konsulttina.

Silloin pidin periaatteena, että uusille asiakkaille ja ensimmäisiin tapaamisiin mentiin puvussa (musta rahoitusalalle, harmaa/ruskea muualle) ja tämän jälkeen vaatetusta sovitettiin toimeksiannon ja asiakkaan mukaan. Jos asiakkaan tiloissa työskenneltiin pitkiä aikoja ja täysipäiväisesti, mentiin rennompaan suuntaan, ja joissain toimeksiannoissa oli OK olla jopa farkuissa. Kauluspaita oli kuitenkin aina oltava, toisaalta kravatti olisi ollut useimmiten liioittelua. Ei sitä kukaan niin sanonut, mutta silti sitä noudatin. Kauluspaidan päällä saattoi sitten olla neule. Omalla toimistolla pukua ei oletettu käytettävän.

Jätin nämä hommat neljä vuotta sitten, ja viime vuonna päätin heittää ison kasan kauluspaitoja, toisen läjän kravatteja ja pari pukua kierrätykseen. En jäänyt kaipaamaan niitä.

Mitä taas tulee nykyiseen pukeutumiseeni: voisin kyllä skarpata sen suhteen vähän, kun taas palaan töihin. Mutta tiedän onneksi myös, että voin edelleen kulkea farkuissa ja hupparissa kuten tähänkin asti ja keskittyä omien töideni tekemiseen tietäen, että ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta, millaisissa vaatteissa liikun sen enempää kuin minua heidän vaatetuksensa.

Se on aika mukavaa ja vapauttavaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Silmälasikeskus

Yllätys yllätys! Et ehkä tiennyt tätä, mutta minullakin on silmälasit. Ovat olleet itse asiassa jo 20 vuotta.

Käytän laseja kuitenkin hyvin laiskasti, sillä näköni on periaatteessa "ihan hyvä". Tarvitsisin hajataiton vuoksi lukulaseja, mutta koska vahvuutta laseillani on vain n. +1:n verran, näen riittävän hyvin ilmankin. Silmät tietysti väsyvät siitä.

Toinen syy vähäiseen lasien käyttöön on, että lasini kaipasivat jo päivitystä. Minulla on näemmä tapana uusia lasini tasan kymmenen vuoden välein. Ensimmäiset ostin vuonna 1996, toiset 2006 ja nyt huomasin, että lasini näyttävät jo hieman vanhentuneilta.

Päätin siis, että on aika käydä ainakin tarkastuttamassa näkö ja ehkä katsella uusia kehyksiä siinä samalla. Marssin siis Forumin 3. kerroksessa Kukontorilla sijaitsevaan Silmälasikeskukseen (Yrjönkatu 23 B 19, Helsinki), josta ostin myös edelliset lasini.

Silmälasikeskus on toiminut samalla paikalla ja samojen omistajien omistuksessa jo lähes 30 vuotta. Valikoimassa olevat kehykset ovat valtavirrasta poikkeavia, ja malleista löytyy myös voimakkaan värisiä ja erikoisempia kehyksiä. Suurin osa kehyksistä on omaa maahantuontia, ja kaikki kehykset ovat eurooppalaista alkuperää.

Näkö olisi muuten hyvä tarkistaa useammin kuin kymmenessä vuodessa, varsinkin jos silmät tuntuvat väsyvän. Minullakin voimakkuudet vaativat hieman muutoksia, ja molemmista silmistä voitiin vähentää voimakkuutta yhden pykälän verran.

Mutta ne kehykset... Kokeilin tusinan verran erilaisia malleja. Ainoa rajoitteeni oli, että halusin neutraalin väriset lasit.

Ei... Ei... No ehkä...

Löysin pari suosikkia, mutta totesin, että lopullinen valinta vaatii makutuomareita. Palataan siis asiaan toisena päivänä.

No mitäs tykkäätte näistä?

Ai että mikä se toinen vaihtoehto oli?

Jaa, sinä voisit ottaa nämä lasit?

No mitäs valitsisit äidille?

Wau.

Niin, sitten oli tämä vaihtoehto, Woodys Barcelona Dalston 135, mustat puukehykset. Erittäin kevyet ja miellyttävät.

Kun Rouva näki nämä lasit, valinta oli selkeä. Hänhän on itse käyttänyt puisia kehyksiä jo muutaman vuoden, ja tämä malli näytti muutenkin skarpilta ja persoonalliselta.

OK, näillä mennään! Ei ehkä kuitenkaan kymmentä vuotta tällä kertaa.

Tilasin lasit lauantaina iltapäivällä ja ne saapuivat jo tiistaina. Tästä voi kiittää Silmälasikeskuksen omaa työpajaa, joka hioo linssit ja takaa nopeat toimitukset!

Jos sinunkin silmälasisi kaipaavat päivitystä, käypä tarkastuttamassa näkösi ja katsomassa uusia kehyksiä.

Silmälasikeskus lupasi lukijoilleni myös 10 % alennuksen normaalihintaisista tuotteista, kun mainitset tulleesi liikkeeseen blogin kautta. Tämä tarjous on voimassa 31.3.2016 saakka.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Postiluukusta kolahtaa paketti tytölle. Lähettäjä on mummon ystävätär. Samasta osoitteesta on aiemmin tupsahtanut itse neulottuja lapasia, joten osaan aavistella, mitä paketissa on.

"Lähetän nämä lapaset ja kaulahuivin. Toivottavasti niistä on iloa!"

"Voi miten ihanat ja kauniit! Saanko minä laittaa nämä lapaset rukkasten alle? Ja huivin kaulaan kun mennään ulos?"

Tietysti.

Kiitos Sirkka-Liisalle yllätyksestä, olivat tosi mieleiset! Ja ensimmäinen oma kaulaliina pienelle!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: EMP.fi

Tätä viikkoa on odotettu. Pitkään. Jopa vuosikausia.

Jaa että mitä että? No tsekkaapas kledjut!

Viikon merkittävin tapahtuma vaatii asianmukaiset kuteet!

Ei voi tulla uutisena kenellekään, että tällä viikolla saa ensi-iltansa Star Wars: The Force Awakens, ja saamme vihdoin nähdä, mitä Luke Skywalkerille, Prinsessa Leialle ja Han Sololle tapahtui Jedin paluun jälkeen. Tätä jatko-osaa on odotettu siis jo 32 vuotta!

Itse en tietenkään nähnyt Jedin paluuta elokuvana vielä vuonna 1983, mutta jo pelkät kuva- ja sarjakuvakirjat tekivät syvän vaikutuksen pieneen poikaan. Elokuvat tulivat myöhemmin tutuiksi, ja Episodit I - III kävin tietysti katsomassa heti, kun ne tulivat teattereihin vuosituhannen vaihteen tienoilla.

Sittemmin hankin koko saagan DVD:inä ja myöhemmin vielä tietysti Blu-rayna, mutta eipä alkuperäisiä Star Wars -leffoja ole tullut katsottua vuosikausiin.

Vaan kuinkas sattuikaan, tulikin käsileikkaus ja sairausloma juuri tälle viikolle.

Nyt voin aivan hyvällä omalla tunnolla vetäytyä uusissa Star Wars -verkkareissani ja t-paidoissani röhnöttämään sohvalle ja kertaamaan ensimmäisten episodien tapahtumia ennen keskiviikon elokuvanäytöstä.

Star Wars -vaatteet tilasin EMP:n verkkokaupasta, joka myy monenlaisia fanituotteita kuten bändipaitoja ja Disney- ja Star Wars -tuotteita. Star Wars -fanien kannattaakin käydä tsekkaamassa laaja valikoima ja hyödyntää EMP:n lukijoilleni tarjoama alennuskoodi!

EMP antaa kaikista tilatuista tuotteista (myös muista kuin Star Wars -tuotteista) 10 %:n alennuksen välillä 14. - 28.12.2015, kun annat tilauksen yhteydessä koodin STARWARS15. Koodia ei voi yhdistää muihin kampanjaetuihin.

Nyt aion vetäytyä siis sohvalle katsomaan Jedin paluuta, parantelemaan kättäni ja odottamaan keskiviikkoa! Onko jollain muullakin saman suuntaisia suunnitelmia?

Kaikki EMP:n Star Wars -tuotteet löydät täältä: http://www.emp.fi/cam_starwars/.

Ja muista siis:

Koodi: STARWARS15, voimassa 14.-28.12.2015.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Novelle

Elämää kannattaa nauttia ahnein kulauksin, eikä jättää muuten vain kulumaan. Joka päivä näyttää vähän erilaiselta, kun siihen oikein asennoituu. Juuri tästä asenteesta on kyse Novellen Elämän janoon -haasteessa. Se vie monenlaisiin paikkoihin ja yllättää uudenlaisilla sisällöillä – kuten vaikkapa tällä.

Ai että mikä tässä oli se haaste?

Se, että olen suunnitellut ja tehnyt mekon itse.

Oma Elsa-mekko on ollut pienen tytön toivelistalla siitä asti, kun hän näki kesällä Disneyn Frozen-elokuvan ja ihastui elokuvan päähenkilöön, jääkuningatar Elsaan.

Hän leikkii päivittäin Elsa-leikkejä, ampuu käsistään jääsäteitä, laulaa Taakse jää -laulua (myös "englanniksi", Let it gooooo, let it gooooo...) ja kutsuu itseään usein Elsaksi.

Etsiskelin jonkin aikaa tytölle sopivia Elsa-mekkoja netistä ja katselin sellaista myös Japanin-matkalla, mutta en löytänyt etsimääni. Sitten keksin: tässähän on juuri sellainen homma, johon pitää tarttua Novellen tarkoittamalla Elämän janoon -asenteella. Teen mekon itse!

Ompeleminen ei ole minulle aivan täysin uusi juttu, sillä olen ala-asteiässä käynyt tekstiilityötunneilla. Vaikka siitä on aikaa 25 vuotta, kyllä minä tällaisia yksinkertaisia asioita osaan edelleen ommella. Design tässä oli suurin haaste.

Katselin netistä Elsa-hahmon kuvia ja muodostin ensin itselleni karkean kuvan siitä, millainen mekon tulisi olla: kiiltävä hameosa, pitkähainen ja paitamainen yläosa, jossa on kimaltava korsetti, ja kainaloiden korkeudelle kiinnitetty ohut viitta, joka viistää maata.

Ja heiluu kauniisti tuulessa.

Menin näiden ideoiden kanssa Eurokankaaseen ja kerroin myyjälle tarpeeni. Löysimme juuri sopivat kankaat: satiinia hameosaan, trikoota yläosaan, paljettikangasta korsettiin ja sifonkia viitaksi. Myyjä suositteli, että tekisin hameosasta täysin pyöreän kellohameen, sillä se olisi kaikkein yksinkertaisin tehdä.

Ja se myös hulmuaa kivasti, kun pieni pyörähtää.

Sitten vaan piirtämään ja leikkaamaan.

Tein lopulta kaksi mekkoa. Ensimmäinen oli koemekko, ja tein sen vanhasta lakanakankaasta. Otin yläosan malliksi tytön pitkähihaisen paidan, mutta tein kaula-aukosta hieman isomman. Hame taas on vain ympyrä, jossa on reikä keskellä.

Suurin kysymysmerkki oli, pitäisikö mekkoon tehdä selkään jokin vetoketju- tai nepparikiinnitys, sillä lakanakankainen koemekko oli hieman vaikea pukea päälle. Luotin kuitenkin siihen, että trikoinen yläosa joustaisi sen verran, ettei vetoketjuja tarvittaisi. Ja se myös lopulta toimi suunnitellusti.

Mekko oli suunnitteilla useamman viikon ennen kuin varsinaisesti tartuin saksiin ja ompelukoneeseen. Tyttö oli kuin tulisilla hiilillä ja kyseli mekon valmistumisesta päivittäin. Koemekon valmistuminen helpotti pahinta tuskaa. Siitä meni kuitenkin vielä useampi viikko ennen kuin uskalsin käydä oikeiden kankaiden kimppuun.

Mekon valmistuminen olikin sitten ehkä suurinta, mitä pienelle tytölle on koskaan tapahtunut. Mekkoa ihaillaan ja sovitellaan ja siitä puhutaan edelleen päivittäin. Suuri tapahtuma oli myös se, kun eräänä alkusyksyn viikonloppuna kuljeskelin pienen Elsa-kuningattaren kanssa ympäri Arendellea ottaen kuvia hänestä ja hänen uudesta mekostaan.

Mekon kanssa sopi hyvin yhteen myös tytön kummitädin ompelema talviviitta, joka lämmitti kivasti kuvausten välillä.

Miten hienosti 3-vuotias osaakaan eläytyä rooliin ja poseerata kameralle!

"Näytäpä taas, miten Elsa taikoo jäälinnan vuorelle!"

Materiaalit: 30 euroa, työtunteja: pari- kolmekymmentä.

Pienen tytön ilo: mittaamattoman arvokas!

* * *

Käypä Novellen sivuilla kurkistamassa, mikä on neljännen ja viimeisen Elämän janoon -postauksen teema.

Share

Pages