Ladataan...
Isyyspakkaus

"Kaikki eivät synny kymmenen pisteen vauvoina", muistutettiin Lastenklinikan teho-osaston seinällä.

"Ei niillä pisteillä ole mitään merkitystä", sanoi synnytyslääkäri.

Meille ei itse asiassa edes kerrottu, miten monta apgar-pistettä poikamme sai synnyttyään, mutta ei niitä paljoa voinut olla. Veltto vauva, joka ei hengitä eikä reagoi saa varmaan vain pisteen tai pari pelkästä sydämen sykkeestä.

Pisteet olivat toki aivan sivuseikka, ja ensimmäiset päivät ja viikot huoli vauvan voinnista oli suuri. Ensimmäiset päivät teho-osastolla osoittivat kuitenkin, että pikkukaveri on vahvaa tekoa, ja reikä keuhkoissa umpeutui nopeasti. Mutta sitten täysin puskista tuli uusi huoli: pojan oikea käsi oli selvästi veltompi kuin toinen, ja hän myös aristi sitä.

Poikaa käytettiin fysioterapeutilla ja lääkärillä, ja he huomasivat, että myös vasen käsi oli tavallista heikompi. Diagnoosi oli jonkin tyyppinen halvaus, joka johtui käsien hermojen venymisestä, ja vain aika näyttäisi toipuvatko kädet koskaan normaaleiksi.

Kotiutumisen jälkeen havaitsimme myös patit molemmin puolin hänen kaulaansa, ja ne todettiin johtuvan siitä, että kaulan lihakset olivat revähtäneet molemmilta puolilta. Ei siis ihmekään, että vauva säikähti syntymää niin kovasti, että unohti alkaa hengittää. Revähdys ei ollut vakava, mutta sekin vaati jumppauttamista, ettei niska jäykistyisi.

Jatkoimme käyntejä fysioterapeutilla ja sairaalalääkärillä, ja jumppasimme vauvan kanssa kotona. Kerta kerralta tilanne näytti paremmalta.

Viimein nyt lokakuussa saimme sekä fysioterapeutilta että sairaalalääkäriltä uuden arvion: vauvan käsien ja pään liikkeet ovat jo aivan normaalit, ja koska myös muu kehitys on juuri sillä tasolla kuin pitääkin, kontrollikäynnit lääkärillä ja fysioterapeutilla voidaan lopettaa.

Kaikki on hyvin.

Vauvan kehitystä arvioitiin edelleen joillain pisteillä, mutta en ollut erityisen kiinnostunut niistä. Minulle riitti tieto siitä, että poika on kehityksessä täysin samalla tasolla kuin muutkin nelikuiset vauvat keskimäärin.

Nyt meillä on aivan varmasti enemmän kuin kymmenen pisteen vauva.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Poikamme pääsi tänään pois teho-osastolta ja on nyt äitinsä kanssa Kätilöopistolla. He ovat vielä toistaiseksi eri kerroksissa, sillä poika on tarkemmin valvotulla osastolla, mutta äiti saa käydä katsomassa vauvaa miten usein tahansa. 

Näinä päivinä on tullut useaan otteeseen kiitettyä sitä, miten onnekkaita olemme, että meillä on ollut mahdollista saada lapsellemme maan ellei jopa maailman parasta hoitoa omassa kotikaupungissamme. Tässä pelottavassa tilanteessa on ollut tärkeää tietää vauvan olevan hyvissä käsissä.

Hoito alkoi tietysti jo Kätilöopistolla, jossa lääkärit ja kätilöt selvittivät kaikkien kriittisimmän vaiheen heti syntymän jälkeen ja pystyivät omalla ammattitaidollaan estämään peruuttamattomat vauriot.

Erityiskiitoksen ansaitsee Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osasto K7.

Teho-osastolla vauvalla oli vierellään ympäri vuorokauden oma hoitaja, jolle oli mahdollista soittaa milloin tahansa tiedustellakseen lapsen vointia, ja lääkärit kävivät tarkastamassa tilanteen säännöllisesti. Osastolla sai myös vierailla koska tahansa.

Vaikka sairaala on täynnä ja jokainen pieni ihmisenalku on siellä vähintään yhtä kriittisessä tilassa, tunsimme, että henkilökunta oli siellä juuri meidän lastamme varten. He pystyivät omalla rauhallisella olemuksellaan tekemään ilmapiiristä lämpimän ja kiireettömän, ja heillä oli aina aikaa kertoa yksityiskohtaisesti ja kärsivällisesti, missä mennään, mitä lapselle on tehty ja mitä tapahtuu seuraavaksi.

Muistimme myös kiittää henkilökuntaa siitä ja kertoa heille, miten tärkeää ja hyvää työtä he tekevät. En keksi maailmassa kovinkaan paljon tärkeämpää ja tarkoituksellisempaa työtä kuin pienen lapsen hengen pelastaminen.

Liityin myös Lastenklinikoiden kummien kuukausilahjoittajaksi.

kummit.fi/lahjoita

Kuukausilahjoitukseni ei voi koskaan kattaa sitä todellista hintaa, joka poikamme hoidolla oli, eikä varsinkaan sitä arvoa, joka hänen terveydellään on. Se auttaa kuitenkin osaltaan sitä, että Lastenklinikat saavat hankittua ja huollettua hoitolaitteita niin, että muutkin lapset ja vanhemmat saavat apua ja tukea silloin, kun sitä kaikkein eniten tarvitsevat.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään kaikki näyttää jo niin paljon valoisammalta. Poika sai dreenin pois kyljestään, kipulääkitys lopetettiin ja sitä myötä hän ei tarvinnut myöskään hengityskonetta. Jos huomenna kaikki näyttää yhtä hyvältä, hän pääsee pois teho-osastolta!

Päivän toiseksi merkittävin asia oli, että saimme pojan ensimmäistä kertaa syliimme. Hän availi silmiään, kun juttelimme, ja tiesi heti, mitä tehdä äitinsä rinnalla, kun asetin hänet siihen. Pumppumaitoa hän on saanut maistella jo parina päivänä, ja hän oli varmasti tyytyväinen löytäessään sen herkun lähteen.

Tämän hetken merkitystä ei voi kuvailla sanoin. Vasta nyt, kun saimme pidellä häntä, osasimme ensimmäistä kertaa iloita pienestä pojasta. Aivan kuin hän olisi syntynyt vasta tänään.

Ja olihan pieni isosiskokin mukana kokemassa tämän ilon.

Hän sai asetella pojalle ostamani Teddykompanietin tiikeriunirievun hänen ylleen ja puristi itse tiukasti kainalossaan äidiltään saamaansa "isosiskon lahjaa", Vainu-pehmolelua Ryhmä Hau -sarjasta.

Vielä emme tiedä, menevätkö äiti ja poika jatkohoitoon Kätilöopistolle vai Naistenklinikalle, mutta nyt näyttää siltä, että hoitojaksosta ei tule pitkä. 

Tämän yön nukumme erittäin levollisesti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö pääsi tänään tapaamaan pikkuveljeään, ja hän oli aivan ihastuksissaan siitä, miten söötti vauva on. Oli hän silti edelleen hieman harmissaan siitä, että vauva oli kuin olikin poika, mutta vakuuttelin, että hänestä tulee maailman paras ja rakkain isosisko pikkuveljelleen.

Saimme samalla kuulla, miten pojan tila oli parantunut entisestään. Keuhkon reikä näyttää umpeutununeen, ja keuhkoröntgenissä näkyy enää pieni ilmatasku keuhkon ulkopuolella. Keuhko on avautunut täysin, joten hengityskoneen tehoa on voitu laskea.

Hän sai aivosähkökäyrää mittaavat neulat pois päästään, ja kipulääkitystä voitiin pienentää. Sen myötä hän alkoi myös heräilemään unestaan. Kipulääkettä tarvitaan kuitenkin niin pitkään kuin ilmarintaa hoitava dreeni on paikallaan kyljessä, ja silloin on myös parempi, että hän nukkuu rauhallisesti.

Kipulääkitys vaatii myös hengityskoneen käyttämistä, sillä tokkurainen vauva saattaa unohtaa hengittää itse. Toivottavasti pääsemme siis pian eroon dreenistä, sitä myötä kipulääkityksestä ja sen myötä myös hengityskoneesta.

Tilanne on siis vakaa ja parantunut jatkuvasti. Onni on, että poika on sen verran kookas (3580 g), että hän on myös vahva. Keuhkon täydellinen kokoonpainuminen kuulosti ja näytti röntgen-kuvissa dramaattiselta, mutta on kuulemma hyvä merkki, sillä se osoittaa, että keuhko on kuitenkin ollut terve ennen puhkeamista. Tällöin sen myös odotetaan parantuvan hyvin.

Rouva on edelleen hoidossa Naistenklinikalla, sillä hänen niskaansa ja selkäänsä vaivaa sietämätön kipu, joka pakottaa hänet olemaan lähes pelkästään makuuasennossa. Tämä johtuu todennäköisimmin spinaalitilaan synnytyksen aikana laitetusta kipulääkkeestä, mutta se saattaa johtua myös stressistä ja huolesta, sillä vaiva alkoi, kun vauva vietiin tehohoitoon. Vaiva ei ole vaarallinen vaan kiusallinen, mutta se vaatii silti edelleen hoitoa.

Kaikkein ikävintä on, että emme voi olla yhdessä. Yksi on Lastenklinikalla, toinen Naistenklinikalla ja me olemme tytön kanssa kotona. Hän nukkuu ja minä istun sohvalla ihmettelemässä, mitä osaisin tehdä itsekseni.

Luulen, että joudun nyt aivan tietoisesti keksimään jotain aivan muuta tekemistä ja ajattelemista. Jos siis lähipäivinä blogiin ilmestyy jotain aivan tähän aiheeseen liittymättömiä postauksia, se ei tarkoita muuta kuin että olen onnistunut kääntämään ajatukseni hetkiseksi pois sairaalasta ja vauvan vointiin liittyvästä huolesta.

Vaikka kyllähän tämä kirjoittaminen toimii myös hyvänä terapiana. Kun huolen ja pelon jakaa muiden kanssa, se jotenkin pienenee, ja se tuki ja lämpö, jota kaikki lähettävät, auttaa jaksamaan. Viestinne ovat antaneet meille toivoa, ja on ollut lohdullista kuulla vastaavista ongelmista, joista on selvitty. On käsittämätöntä ja upeaa, miten niin monen meille tuntemattoman ihmisen ajatukset ovat kanssamme.

Iso, iso kiitos kaikille näin yhteisesti!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viimeisin vuorokausi on ollut varmasti elämäni pelottavin ja stressaavin.

Kun poika syntyi, hän oli veltto, ja hänet vietiin heti pois luotamme, eikä hänen äitinsä ehtinyt edes nähdä häntä. Meille kerrottiin, että häntä autetaan nyt hengittämään, ja lääkäri tulee pian kertomaan tilanteesta. Kuulimme vain, että hänellä oli vaikeuksia saada hengitystä käyntiin, ja sen jälkeen emme kuulleetkaan mitään reiluun tuntiin.

Pahinta oli odottaminen epätietoisuudessa. Mitä tässä oikein tapahtui?

Pojalla ei ollut ollut mitään hätää synnytyksen alussa, vaikka hän syntyikin perätilassa, mutta synnytyksen aikana hän oli päättänyt nostaa kätensä päänsä taakse. Tämä on kuulemma hyvin harvinaista, ja se vaikeutti hänen saamistaan ulos. Sydänäänet eivät kuitenkaan missään vaiheessa laskeneet, ja syntymän jälkeisissä verikokeissa ei ollut merkkejä happivajeesta.

Kun vihdoin kuulimme pojasta, saimme tietää, että hänellä oli ilmarinta, ja hän tarvitsisi hoitoa Lastenklinikan teho-osastolla. Tämä uutinen oli tyrmäävä. Hän oli ilmeisesti pannut vastaan, kun keuhkoihin oli puhallettu ilmaa paineella, ja keuhkoon oli tullut reikä.

Pääsimme katsomaan häntä Kätilöopistolla pieneksi hetkeksi ennen kuin hänet vietiin ambulanssilla ja hengityskoneessa toiseen sairaalaan. Hänelle oli annettu voimakasta kipulääkettä ja hänen rintaansa oli asennettu dreeni, joka imee pois rintaan kehittynyttä ilmataskua.

Rouva joutui jäämään Kätilöopistolle, mutta menin itse taksilla vauvan perässä Lastenklinikalle. Siellä näin hänet pienen hetken ajan ennen kuin minut lähetettiin odottamaan vierashuoneeseen, ja minulle kerrottiin, että valmistelut ja tutkimukset vievät pari tuntia.

Aamuyöllä puoli kolmen aikoihin minut haettiin katsomaan poikaa ja kerrottiin, että hänen tilansa on vakaa. Hän yritti itkeä, hengitteli itse ja availi jo silmiään, mutta minulle kerrottiin, että hänet pidetään nukuksissa, sillä se auttaa paranemista. Sitten minut lähetettiin kotiin nukkumaan. Olin kotona neljältä.

Palasin sairaalaan puolilta päivin. Vauva oli tarvinnut uutta dreeniä ja tehokkaampaa hengityskonetta, ja hänen oma hengityksensä oli pitänyt estää voimakkaalla rauhoittavalla kipulääkkeellä. Tila oli kuitenkin vakaa, eikä hänessä näkynyt merkkejä muista vaurioista. Aivosähkökäyrä ja aivoultraääni eivät näyttäneet mitään poikkeavaa.

Myös Rouva pääsi pojan luokse hieman myöhemmin, ja saimme pidellä pientä poikaamme yhdessä.

Iltapäivällä hänen tilanteensa kääntyi yllättäen merkittävästi parempaan suuntaan. Lysähtänyt keuhko olikin ilmeisesti yhtäkkiä täyttynyt ilmalla, ja hänet voitiin palauttaa tavalliseen hengityskoneeseen, jonka kanssa hän voi myös hengitellä itse. Hengityskoneen tehoa voitiin laskea muutamaan otteeseen, mikä oli erittäin hyvä merkki. Sain jo vaihtaa vaipankin kertaalleen ja pestä poikaa kosteilla liinoilla.

Rouva sai siirroon Naistenklinikalle ja kävimme lepäilemässä osastolla iltapäivällä. Palasimme alkuillasta takaisin vauvan luo. Hän nukkui rauhallisesti ja hänen tilansa oli kaikin puolin vakaa. Pidimme kämmeniämme hänen päällään ja lauloimme Päivänsädettä ja menninkäistä, ja hän alkoi availla silmiään.

Jätimme illalla pojan jatkamaan uniaan ja palaamme hänen luokseen taas huomenna. Häntä pidetään hengityskoneessa niin pitkään, että reikä hänen keuhkossaan on parantunut.

"Ei ole mitään hätää", sitä tässä toistelemme itsellemme. Tilanne on vakaa ja parantunut koko ajan, ja poikaa hoitavat huippusairaalan huippuammattilaiset. 

Kiitos kaikille tuestanne, se merkitsee paljon. Tunteet ovat pinnassa, ja saamiamme viestejä ei voi lukea kyynelittä. Jos kaikki ne tsempit, onnentoivotukset, rukoukset ja voimahalit, joita olemme tänään saaneet, kanavoituvat vauvaan, hän paranee varmasti pian.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Meillä on nyt kaunis pieni poika, joka saapui maailmaan eilen kello 22.45.

Ilon ja onnen sijaan mielissämme on kuitenkin suuri huoli.

Synnytyksessä kaikki ei mennyt niin kuin piti, ja vauva tarvitsi apua hengityksen käynnistämisen kanssa. Hänen toiseen keuhkoonsa tuli tässä yhteydessä reikä, josta aiheutui niin sanottu ilmarinta.

Poikamme on nyt hoidettavana Lastenklinikan teho-osastolla, jossa hänet pidetään unessa ja hengityskoneessa, jotta keuhko pääsisi paranemaan kunnolla. Emme saa häntä vielä syliimme, ja kotiutumisen ajankohtaa on mahdoton ennustaa.

Huoli on suuri mutta ennuste hyvä. Ja hoitopaikka paras maassa.

Share

Pages