Ladataan...
Isyyspakkaus

Olin ehkä ihan hieman skeptinen, kun Rouva kiikutti kotiin silikonisen Squeasy Snacker -juomapullon. Mihin sitä tarvitsisi? En myöskään vakuuttunut pullon tarpeellisuudesta ensimmäisellä kokeilulla, kun laitoin siihen marjasmoothieta. Juoma ei tuntunut tulevan pullon suusta läpi. Laitoin siis juomapullon kaappiin ja unohdin sen sinne.

Kun taaperollamme oli tammikuun lopussa vaikeuksia rauhoittua sänkyyn unille, hän alkoi myös pyytää iltaisin vettä, ja eräänä iltana muistin kaappiin unohtuneen juomapullon. Täytin sen vedellä ja annoin pojalle sänkyyn.

Siitä tuli suuri hitti! Poika hörppi tyytyväisenä vettä pullostaan, jäi halailemaan sitä sänkyynsä - ja nukahti.

Koska pullo ei valuta sisältöään, ellei sitä purista kovasti, annoimme pullon jäädä sänkyyn koko yöksi, ja uskon, että sekin auttoi omalta osaltaan pääsemään yli univaikeuksista.

Nyt nukahtamisongelmat ovat jo jääneet kauas taakse, eivätkä ne kestäneet kuin pari-kolme viikkoa muutenkaan, mutta juomapullo on edelleen käytössä. Poika saa joka ilta pullollisen vettä mukaansa, joskus saattaa hörppiä pullon tyhjäksi jo iltasadun aikana, ja lähes aina pullo on imetty kuiviin siihen mennessä, kun hänet noukitaan aamulla sängystään.

Vain ehkä kerran tai pari hän on onnistunut makoilemaan pullon päällä niin, että siitä on valunut vettä sänkyyn. Pieni hinta paremmista unista.

Squeasy Snacker -juomapulloa myy esimerkiksi Ipanainen

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Libero

On se nyt myönnettävä: ei meistä tullut enää kestovaippojen käyttäjiä. Täysin kertakäyttöisillä on menty pian kaksi vuotta, ja nyt kynnys ottaa kestovaipat käyttöön on kasvanut ylitsepääsemättömäksi.

Esikoisen kanssa niitä käytettiin, mutta niiden istuvuus ja imukyky olivat vähän niin ja näin. Vaippojen pesemistä en myöskään ikävöi, en varsinkaan niiden, joita kannetiin kotiin päiväkodista ja jotka olivat muhineet suljetussa muovipussissa koko päivän.

Vaipoissa tärkeää on imukyky ja istuvuus, ja mitä pehmeämpi vaippa on, sitä paremmin se myös istuu lapselle. On mukava laittaa lapsi nukkumaan illalla tietäen, että vaippa ei vuoda yön aikana, ja pehmeä ja joustava vaippa tuntuu varmasti mukavalta myös leikeissä.

Pehmeimmät käyttämämme vaipat ovat olleet Libero Touch -vaipat.

Libero on itse asiassa niin vakuuttunut vaippojensa pehmeydestä, että he tarjoavat nyt Libero Touch -vaipoille pehmeystakuun. Mikäli et ole tyytyväinen tuotteisiin ja koet, että vaippa ei ole riittävän pehmeä, saat rahasi takaisin. Tämä takuu on voimassa koko vuoden 2018.

Liberon valikoimassa on sekä teippi- että housuvaippoja, ja takuu koskee molempia. En ole itse asiassa koskaan kokeillutkaan housuvaippoja, sillä teippivaippojen vaihtaminen sujuu oikein hyvin sylissä istuenkin. Vaippa vain omien reisien päälle ja lapsi istumaan sen päälle. Vaipoissa on indikaattori joka vaihtaa väriä, kun on vaipanvaihdon aika.

Vaan kyllä odotan sitä, että näistä pääsee vähitellen kokonaan eroon. Esikoisemme lopetti vaippojen käytön päivisin tasan kaksivuotiaana, joten pian sitä voisi odottaa myös kuopukselta. Olen kyllä joskus kuullut, että poikien olisi vaikeampi oppia pois vaipoista. Onkohan se totta vai vain urbaania legendaa?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään on se päivä, kun poikamme aloittaa matkansa läpi systeemin. Aloitamme siis päiväkotiharjoittelun, ja se alkaa kahden viikon pehmeällä laskulla.

Ensimmäisenä päivänä käymme yhdessä päiväkodin pihalla ulkoleikeissä. Huomenna osallistumme myös aamupäivän sisäleikkihin, ja keskiviikkona poika syö päiväkodissa lounaankin. Ensimmäisen kerran hän jää ilman minua päiväkotiin torstaina, mutta silloinkin vain ulkoleikkien ajaksi. Jännää.

Olen kyllä aivan varma, että hoidon aloittaminen sujuu kivuttomasti. Hän on viihtynyt hyvin kotonamme käyneiden hoitajien seurassa, ja hänellä on tietysti myös isosisko turvanaan. 

Tyttö odottaa kovasti, että saa pikkuveljen päiväkotiin. Siitä on puhuttu paljon, ja hän itse pitää tätä päivää juhlapäivänä. Olisi halunnut tavallista hienomman kampauksenkin. 

Itsekin odotan jo kovasti töihin paluuta. Juttelin viime viikolla esimieheni kanssa puhelimessa ja kuulin, mihin projekteihin pääsen mukaan. Töissä on tapahtunut puolessa vuodessa yllättävän paljon, ja on kiva päästä taas mukaan kuvioihin. Luvassa on täysin uuden tuotteen kehitysprojekti ja siinä sivussa toisen tuotteen ylläpitoa. Hyvä yhdistelmä siis!

Pitäisikö hoitovapaan päättymisestä tuntea jotain surua tai kaihoa? Itse olen ainakin iloinen siitä, että elämä palautuu taas normaaliksi ja pääsemme muodostamaan uusia arkirutiinejamme, enkä ole ajatellut lainkaan, että voi kunpa olisin voinut olla vielä vähän pidempään kotona. Puoli vuotta kotona tuntui sopivalta ajalta, ja poikakin osaa jo jonkin verran kommunikoida puhumalla.

Nyt siis päiväkotiin ja jännän äärelle!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Senaatintorin kupeessa sijaitseva siniharmaa Sederholmin talo on Helsingin vanhin rakennus, vuodelta 1757. Talossa sijaitsee nykyisin Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki, johon teimme treffit toisten hoitovapaalla olevien isien kanssa.

Isät hoitovapaalla Helsinki -ryhmä sai alkunsa, kun oman hoitovapaansa hiljattain aloittanut Johannes Laakio etsiskeli Facebookista ryhmiä, joissa olisi toisia hoitovapaalla olevia isiä. Havaittuaan, että tällaisia ryhmiä ei ole, hän perusti sellaisen.

Nyt, maaliskuun alussa, ryhmässä on reilut viisikymmentä jäsentä, ja isät ja lapset ovat tavanneet muutaman kerran leikkitreffeillä ja lounailla. Itse pääsin mukaan ryhmän isien toiseen tapaamiseen, joka pidettiin Hakaniemen Leikkiluolassa muutama viikko sitten, ja viime kerralla seitsemän isää ja kahdeksan lasta tutustuivat Lasten kaupunkiin.

Inhimillisten uutisten jutussa Isäkaveria kaivataan kerrotaan tästä ryhmästä ja isien kokemasta yksinäisyydestä ja myös haastatellaan Johannesta. Olenpa päässyt itsekin kuviin pojan kanssa, sillä jutun kuvat otettiin Leikkiluolan tapaamisestamme.

Kaikkien kiinnostuneiden isien kannattaa liittymään ryhmään. Ei tarvitse olla hoitovapaalla eikä asua edes Helsingissä. Ryhmään kuuluminen ei sido mihinkään, mutta sitä kautta voi saada jollekin päivälle vaikkapa leikkipuisto- ja lounasseuraa.

Vierailu Lasten kaupungissa oli itselleni ja pojalleni ensimmäinen. Tyttö on ehtinyt käydä siellä jo sekä äitinsä että päiväkotinsa kanssa useamman kerran, joten hän pääsi esittelemään paikkoja. Museossa kävi kova kuhina, ja siihen oli tutustumassa useampia päiväkoti- ja koululaisryhmiä. Suosittu paikka siis! Museoon on vapaa pääsy, joten siellä voi käydä leikkimässä vaikka kuinka usein.

Museon alakerta esittelee Helsingin historiaa leikin keinoin.

Alakerrassa on myös nukketeatteri, ja varsinkin vähän isommista lapsista on hauskaa keksiä omia esityksiään - ja sovitella viereisen huoneen rooliasuja.

Museossa voi kokeilla myös virtuaalitodellisuuslaseja ja katsella kuvaa ainakin Kansallismuseon tornista ja raitivaunun kyydistä.

"Hui miten korkealla! Mä putoan!" ihmetteli tyttö.

Yläkerrassa on leikkihuone, jossa kaikkeen esillä olevaan saa koskea. Huone taisi olla pienimpien vieraiden lempipaikka museossa.

Se mihin ei saa koskea, on esillä lasin takana. Vanhat nukkekodit, lelut ja keräilyesineet ovat hauska nostalgiatrippi myös aikuisille.

Lapset voivat vierailla yläkerran vanhassa koulussa, istua vanhoissa pulpeteissa ja piirrellä liitutaululle.

Mielenkiintoinen kohde on myös "Mummola". Retrovärein sisustetussa pienessä asunnossa on hauskoja retroesineitä, kuten kuvaputkitelevisio, vanha puhelin ja yksi suurimmista ihmeistä, jonka lapset ovat nähneet: kasettisoitin. Se ei ollut kuitenkaan toiminnassa, ja lupasin, että voimme kokeilla toimivaa soitinta mummilassa. (Olettaen että se toimii ja jossain on vielä c-kasetteja.)

Museokäynnin jälkeen osa isistä ja lapsista jatkoi takaisin kotiin ja osan kanssa menimme vielä pizzalle viereisen korttelin Via Tribunaliin. Siitä lisää toisella kerralla.

Oma hoitovapaani on lähestymässä loppuaan, mutta muut isät hoitovapaalla sopivat mielellään leikkitreffejä myös jatkossa! Kannustan myös muualla Suomessa asuvia isiä perustamaan omia ryhmiään, joissa tavata muita isiä, sillä eihän kavereita voi olla koskaan liikaa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Oopperaa taaperoille? No mikä ettei! Vauvojen taidetuokio marraskuun lopussa oli niin hauska kokemus, että nyt vein taaperon siskonsa kanssa Kansallisoopperan Tuhkimo-minioopperaan, jota esitetään Oopperatalon parvilämpiössä.

Miniooppera on suunnattu taaperoille ja päiväkoti-ikäisille, ja esitys kestää noin puoli tuntia. Rento esityspaikka madaltaa kynnystä lähteä katsomaan oopperaa sellaistenkin lasten kanssa, jotka ovat vielä tottumattomampia istumaan teatterisalien penkeissä. 

Poikamme oli yksi esityksen pienimmistä katsojista, ja hyvin hänkin jaksoi seurata sitä siskonsa kainalossa. Aivan lopussa alkoi olla ilmassa levottomuutta, joten otin hänet sivuun ja syliini ja lykkäsin hänen suuhunsa rusinoita.

Miniooppera on lyhennelmä Giacomo Rossinin oopperasta La Cenerentola, ja tarina esitetään kahden laulajan ja kahden muusikon voimin.

Näkemässämme esityksessä Tuhkimoa esitti sopraano Saara Kiiveri ja prinssiä baritoni Sampo Haapaniemi.

Laulajat esittävät esityksessä myös muut roolit, ja sehän on aina hauskaa, kun mies pukeutuu naiseksi. Tässä Haapaniemi esittää toista Tuhkimon ilkeistä sisarpuolista, Clorindaa.

Kohtauksissa, joissa hahmoja tarvitaan lavalle useampia, apuun tuodaan rooliasuihin puettuja Barbie- ja Ken-nukkeja. Nuket esiintyvät näyttämölle avautuvassa pienoisteatterissa ja myös ajavat autolla näyttämön halki. Aivan hittikamaa lasten mielestä.

Esitys oli todella hauska, ja tarinaa oli modernisoitu pilke silmäkulmassa: Prinssi kertoi kokeilleensa jo kaikki mahdolliset keinot ja Tinderit, mutta puolisoa ei ollut löytynyt. Tuhkimo ei suinkaan saapunut juhliin hevosten vetämänä vaan helikopteriksi muutetussa kurpitsassa.

Pidimme kovasti esityksestä - ainakin ne meistä, jotka osaavat puhua. Lapsillemme klassinen musiikki ja oopperalaulu ovat sen verran tuttuja jo kotoa, jossa kuuntelemme lähinnä Radio Classicia, että musiikki kuulosti heistä varmasti ihan tavalliselta. Hauskaa siis, että oopperaa tarjotaan myös aivan pienimmille katsojille!

Voisikohan Oopperalta toivoa ohjelmistoon myös jotain ihan oopperan lavalla esitettävää lastenoopperaa samaan tapaan kuin Muumipeikko ja taikurin hattu baletin puolella? Milloinkas Muumioopperaa on esitetty viimeksi Kansallisoopperassa..?

 

 

Kuvat kahta ensimmäistä lukuun ottamatta: Heikki Tuuli, Suomen Kansallisooppera

Pressilippu esitykseen saatu Kansallisoopperalta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme eläneet hyvin vaihtelevaa aikaa taaperon unien suhteen. Muutama viikko sitten alkanut kirkuminen nukkumaan mennessä näyttäisi vähitellen helpottavan, mutta edelleen lapsi protestoi nukkumaanmenoa vastaan useammin kuin käy maate mielellään.

Näiden viikkojen aikana olemme käyneet läpi jo useampia vaiheita ja kokeilleet erilaisia lähestymistapoja, jotka ovat kaikki olleet aika lailla yhtä huonoja.

1) Ei päiväunia

Ensin kokeilin väsyttää pojan päivisin niin, että hän ei nukkunut lainkaan päiväunia. Ajatus oli, että hän olisi niin väsynyt illalla, että nukahtaisi heti.

Se ei toiminut. Sen lisäksi, että hän oli päivisin ja iltaisin aivan yliväsynyt, saimme myös uuden ongelman: kirkumisen keskellä yötä. En tiedä, miten nämä asiat liittyvät toisiinsa, mutta poika todella heräsi useampana peräkkäisenä yönä kirkumaan aamuyöllä. Ei sitä pitkään kestänyt, mutta kuitenkin sen verran, että heräsin huutoon enkä saanut enää sen jälkeen itse unta.

Yöunille mennessä hän todella nukahti ensimmäisenä iltana huutamatta, mutta ongelma palasi jo seuraavana iltana. Näin ollen kuuntelimme kirkumista sekä illalla että yöllä. Ei hyvä.

2) Lyhyet päiväunet rattaissa

Poika on tähän mennessä nukkunut päiväunensa vain sisällä. Kyllä hän rattaissakin on joskus nukahtanut, mutta rattaiden on pitänyt olla jatkuvassa liikkeessä, jotta unta on tullut riittävästi.

En halunnut palata takaisin päiväunihuutoihin omassa sängyssä, joten aloin tehdä pojan kanssa retkiä kaupungille juuri päiväuniaikaan. Hän vaipuikin unten maille heti, kun haistoi raikkaan ulkoilman ja nukkui oikein kivasti ulkosalla. Pari kertaa kävi myös niin, että hän ei ollut herännyt kotiinpaluuseen mennessä, joten jätin hänet vielä nukkumaan unensa loppuun sisäpihalla ja kävin katselemassa aika ajoi, joko hän olisi herännyt.

Iltaisin hän jatkoi edelleen nukkumaanmenoitkujaan.

3) Muutama parempi ilta

Välissä oli muutama ilta, jolloin lapsi meni nukkumaan itkuitta. Ensimmäinen itkuton ilta oli se, jossa annoimme hänelle silikonisen vesipullon, jossa oli hieman vettä. Siinä oli sen verran uutuudenviehätystä, että hän nukahti pullo kainalossaan. Itku palasi taas seuraavana iltana.

Kun olin tytön kanssa Jyväskylässä, Rouva sai pojan nukkumaan hymyssä suin. Kun palasimme kotiin, itkukin palasi.

Kun olimme Rouvan kanssa oopperassa ja hoitaja laittoi lapset nukkumaan, molemmat heistä olivat menneet iloisesti nukkumaan ilman itkuja. Seuraava ilta oli taas huutoa.

Kun Rouva laittoi tytön ja pojan yksin nukkumaan, he menivät nukkumaan nätisti, mutta seuraavana iltana minun kanssani homma meni taas kirkumiseksi.

Mikä edellisille onnistumisille oli siis yhteistä? Se, että minä olin poissa. No, ei sekään ole vaihtoehto, että minä en laita poikaa nukkumaan.

4) Eroon kuplasta

Poika on tähän asti nukkunut omassa sängyssään niin, että sängyn sisään on laitettu kevyt Pop-up Bubble -matkasänky. Jos ihmettelet asiaa, niin tämä tapa alkoi jo tytön kanssa viisi vuotta sitten, kun huomasimme, että hankkimassamme vanhassa pinnasängyssä pinnat ovat niin harvat, että pienen vauvan pää mahtuisi niiden välistä ulos.

Tyttö nukkui siis myös alkuun tämän kuplasängyn sisällä, kunnes noin vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä kuplasta luovuttiin. Poika on nyt saman ikäinen.

Hän on kyllä viihtynyt kuplassa hyvin, ja vetänyt itsekin mielellään kuplan vetoketjun kiinni. Mutta näiden iltaitkujen alkamisen aikoihin vetoketjusta alkoi tulla ongelma. Poika saattoi osoitella vetoketjua ja toistella itkuisena "Avaa, avaa, avaa." Vetoketjuun ei kuitenkaan saanut koskea eikä varsinkaan vetää sitä kiinni. Jos laitoin luukun kiinni, hän raivostui ja avasi sen ja jäi itkemään.

Kun hän oli itkunsa itkenyt ja rauhoittunut, hän sulki vetoketjun itse ja jäi nukkumaan kuplaan.

Kun parina iltana vetoketju jäi kuitenki auki koko yöksi, päätin, että kupla lähtee. Se tapahtui viikko sitten.

5) Unet pehmolelujen keskellä

Samalla, kun kupla lähti, poika siirtyi jälleen nukkumaan päiväunet omassa sängyssään. Toisina päivinä hän on nukahtanut niille itkuitta, toisina ei. Sama koskee iltaunia. Muutamana iltana hän on jäänyt sänkyynsä iloisena ja huudellut: "Moi moi!" mutta toisina iltoina on saatu kuunnella huutoa.

Se ei kestä kuitenkaan enää pitkään. Ehkä puoli minuuttia. Sen jälkeen hän alkaa keräillä ikkunalaudalla olevia pehmoleluja sänkyynsä ja nukahtaa lopulta niiden keskelle. Myöhemmin, ennen kuin menen itse nukkumaan, käyn keräilemässä lelut takaisin ikkunalaudalle, suoristan lapsen ja peittelen hänet kunnolla.

Nukkumaanmeno on siis nyt helpottunut jo merkittävästi, ja noin joka toinen päivä ei tarvitse kuunnella itkuja lainkaan.

En sitten tiedä, voisiko kiukkuisuus johtua uusien poskihampaiden puhkeamisesta. Ehkä ikeniä on pakottanut illalla, kun hän on käynyt pitkäkseen. Hän on myös joskus osoitellut suutaan ja sanonut: "Au."

Ongelma voi olla jokin muukin, ja edelleen hän yrittää kertoa jotain, joka liittyy peittoon, mutta en ymmärrä, mistä on kyse. Hän osoittelee peittoaan ja hokee surullisena: "Peitto, peitto, peitto" (tai oikeammin "peippo, peippo, peippo"), mutta en ota selvää, mitä hän haluaa. Kyse ei ole siitä, että hän haluaisi peiton päälleen. Peittoa ei saa myöskään ottaa pois, asettaa sivuun tai päätyyn, kierittää palloksi tai asetella tyynyksi hänen alleen. Lopulta on vain todettava: "Kyllä, se on peitto. Laita se miten haluat. Kauniita unia."

Kai tämä on vain jokin vaihe, joka menee pian ohi.

Ja sitten tulee jokin uusi vaihe. Sitä odotellessa.

Pages