Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppuna puutarhatöitä tehtiin vain lauantaina. Koska saimme silloin aikaiseksi aivan riittävästi, lähdin sunnuntaina mökkireissun sijaan tytön kanssa kahdestaan pyöräretkelle Seikkailupuisto Korkeeseen Mustikkamaalla.

Tytöltä puuttuu harmillisesti juuri pari ratkaisevaa senttiä, että hän pääsisi Mustikkamaan Korkeen latvaradoille, joten jouduimme edelleen tyytymään matalalla kulkeviin kantoratoihin, ja itse seurasin edelleen hupia vain sivusta.

Tyttö oli itse pahoillaan siitä, että pituusrajasta oltiin niin tiukkoja, mutta selitys oli ymmärrettävä: turvavaijerit kulkevat niin ylhäällä, että alle 120 cm pitkä ei yksinkertaisesti yletä niihin. Pettymys oli suuri siksikin, etä hän oli ymmärtänyt häntä lyhyempien päiväkotikavereiden puheista, että nämä olivat jo käyneet latvaradoilla.

Sittemmin kävi kyllä ilmi, että päiväkotikaverit eivät olleetkaan käyneet Mustikkamaan Korkeessa, vaan seikkailupuisto Huipussa Leppävaarassa, jossa kahdelle helpoimmalle radalle puiden latvoihin pääsee jo 100 cm:n pituisena.

Korkeessakin kerrottiin, että heidän Paloheinän seikkailupuistossaan kolme ensimmäistä latvarataa ovat junioriratoja, joihin riittää 110 cm:n pituus. Sinne siis seuraavalla kerralla!

Mutta hauskaahan tytöllä täälläkin oli! On silti harmillista juuri se parin sentin puuttuminen, kun rohkeutta olisi jo enemmänkin kuin pituutta. Samoista senteistä on kiinni pääsy kivempiin laitteisiin myös Lintsillä, mutta vaadittava pituus saattaa tulla täyteen vielä tämän kauden aikana.

Olisihan se isistäkin kiva päästä kokeilemaan näitä vaijeriliukuja. Sen verran hauskalta puuha näyttää ihan näin lähempänä maatakin, ja useiden metrien korkeudessa siinä olisi vielä oma jännityksensä lapsellekin. Tai olenhan minä itse asiassa kerran käynyt vastaavalla radalla sademetsässä Australiassa, mutta kotimaiset seikkailuradat on vielä korkkaamatta.

Hei hei joka tapauksessa Mustikkamaan kantoradoille, me siirrymme nyt latvoihin ensin toisessa puistossa ja myöhemmin myös Mustikkamaalla! Nähdään kuitenkin varmasti hieman toisella kokoonpanolla pian: seuraava pikkuseikkailijamme on varmasti valmis hyppäämään valjaisiin jo ensi kesänä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Maailma on taas hetkisen aikaa valmis. Saimme siis puutarhamökillä viimeisetkin vihannesten taimet istutettua, isot kesäkukkaruukut kannettua ulos kasvihuoneesta ja daaliat maahan.

Viimeiset taimet olivat nämä kolme avomaankurkkua, jotka pääsivät ulos kasvihuoneen tuntumaan. Kaksi niistä valtavaan saviruukkuun, jonka ostimme aiemmin keväällä, ja yksi multasäkkiin.

Zinniat ja kosmoskukat saavat nyt tottua ulkoilmaan.

On hauska seurata pienintä puutarhuriamme ja sitä, miten tomerasti hän hakee hanasta lisää vettä pieneen kastelukannuun ja kastelee sillä tomaatteja, meloneja ja kurkkuja.

Kun sain kesäkukat ulos kasvihuoneesta, pääsin siirtelemään tomaattiruukkuja ja jakamaan niitä tasaisemmin kasvihuoneen seinustoilla. Kiristelin taas niiden naruja ja suoristelin tomaattien varsia.

Rouva istutti puolestaan daaliat. Ne olivat talven jäljeltä niin kuivia rusinoita, että pelkäsimme juurakoiden kuolleen. Mutta niin vaan kävi, että kun juurakot lykättiin ruukkuihin mökin verannalle, ne alkoivat kasvattaa vartta, ja nyt ne näyttävät näin komeilta! 

Emme keksineet niille muutakaan paikkaa kuin sen, missä ne olivat viime vuonna, joten sinne ne taas menivät, vaikka paikka on hivenen liian varjoisa. Kukat suojattiin jälleen kanien pelossa verkkoaidalla.

Rouvan ahkeroidessa vietimme lasten kanssa iltapäivää petanque-kentällä, johon aktiivinen kanssapuutarhuri oli järjestänyt lapsille keppihevosradan ja muita ulkoleikkejä. Tyttö otti mukaan oman keppihevosensa, jonka hän teki aiemmin kevättalvella avustuksellamme.

Se on tehty lasten sählymailasta ja isin vanhasta sukasta, ja tyttö on itse ommellut sille harjan. 

Hänen mielestään se oli paljon hienompi kuin yksikään kaupasta ostetuista keppihevosista. Keppihevostelu oli niin hauskaa, että hän halusi lähteä heti seuraavana päivänä uudestaan hyppimään esteitä. Saimme kuitenkin lauantaina niin paljon aikaan, että sunnuntaina emme edes käyneet mökillä.

Vielä viime töikseen Rouva etsi paikat kolmelle auringonkukalle, joiden taimet lapset saivat lahjaksi synttäreillään.

Sitten vaan kastellaan ja odotetaan satoa ja kukkia!

Vaan arvaapas mitä: tällä viikolla päästäänkin jo mökin sisätilojen maalaushommiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppu kului varsinaisissa juhlatunnelmissa! Järjestimme jälleen lapsillemme yhteiset syntymäpäiväjuhlat, joihin kutsuimme omia ystäviämme tuvan täydeltä.

Ja täyttä todella oli. Laskeskelin jälkikäteen, että olin laittanut kutsut reilusti yli 50 vieraalle (lapset mukaan lukien), ja suurin osa kutsutuista myös pääsi paikalle. Vieraita oli lopulta päälle 30, joten ilmassa oli villiä melskettä, helinää ja helskettä.

Pulleat massut takasi Rouvan herkkupöytä, joka ei tälläkään kertaa pettänyt.

Aamulla paistettua juurileipää, kikhernetahnaa, pestoa, juustoja, linssinugetteja, karitsapyöryköitä, basilikajogurttia, uunikuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa, paahdettuja paprikoita...

Ruoan määrää oli taas vaikea arvioida, ja ehdimme jo huolestua, onko sitä riittävästi. Järkeilin kyllä, että jos juhlat alkavat klo 14, vieraat ovat syöneet jo lounaat, joten tarjoilut voivat olla enemmänkin pientä naposteltavaa kuin varsinainen täysi ateria.

Kaikkea muuta olikin melko sopivasti, mutta juustojen menekin yliarvioin (ostin n. puoli kiloa per laatu), ja uunikuivatuista tomaateista ja mozzarellasta tehtyä salaattia olisi mennyt enemmänkin. Tomaatteja kuivattiin kaksi kiloa.

50 linssinugettia ja 1,5 kiloa lihaa pulliksi pyöriteltyinä oli juuri sopivasti, mutta ei olisi haitannut, vaikka samalla vaivalla olisi pyöritellyt niitä enemmänkin.

Syntymäpäiväjuhlat olivat tänäkin vuonna tytölle jo toiset. Hän vietti 6-vuotisjuhlaansa jo pari viikkoa sitten omien kavereidensa kanssa, mutta pojalle kaverisynttärit lienevät ajankohtaiset vasta kahden vuoden päästä. Katsotaan sitten, vieläkö järjestämme yhtä isoja yhteisiä juhlia kaksien kaverisynttäreiden lisäksi.

Mutta hauskaahan sitä on nähdä omia kavereita! Nykyisin tulee harvemmin järjestettyä juhlia (en ole saanut järjestettyä vielä nelikymppisiäkään), ja juhlissa näkee ihmisiä, joita tulee nähtyä syistä tai toisista johtuen harvemmin. Lapset ovat siis erittäin hyvä tekosyy kutsua ihmisiä kasaan. 

Ja vaikka juhlien järjestämisessä onkin oma vaivansa, sanoisin, että se on sen vaivan arvoista. Ja miten iloisia pienet ihmiset ovatkaan saamastaan huomiosta!

Synttärikakkuja oli neljä. Kaksi kakkua oli perinteisiä täytekakkuja, joissa oli sisällä raparperimehun tekemisestä jääneellä raparperimäskillä maustettua rahkaa ja pakastemansikoita. Kuorrute tosin ei ollut kermaa vaan sveitsiläistä marenkia. Itse en ole niin suuri kermakakun ystävä, ja marenkikuorrute myös pysyy parempana, kun kakku seisoo jonkin aikaa jääkaapissa ja pöydällä. Samalla marengilla päällystimme muuten myös Frozen-kakun kaksi vuotta sitten, ja silloin se värjättiin vielä siniseksi mustikalla.

Molemmat lapset saivat puhaltaa omien kakkujensa päältä kynttilänsä. 2-vuotiaalle päivänsankarille puhaltaminen osoittautui tosin vielä turhan vaativaksi. 

Kaksi muuta kakkua olivat tänäkin vuonna jauhottomat pähkinä-suklaakakut, joka on ollut luottoreseptimme jo vähintään vuosikymmenen. Kakun resepti löytyy muuten myös Gastronaatti 2 -kirjastamme.

Jaa että maistuiko?

Näin sanoisin. Molempia laatuja jäi jäljelle vain pienet palaset.

Poikanen oli selvästi hieman hämillään kaikesta härdellistä ja varsinkin lahjapakettien avaamisesta.

Hei, kenenkäs lahja se piirustustaulu olikaan..?

Taisi olla aika hauskaa?

No oli! Niin isillä ja äidilläkin. Kiitos taas kaikille vieraille, teille on ilo järjestää kekkereitä!

Palataan niihin nelikymppisiin lähiaikoina.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pieni surffitukkainen hurmurimme täyttää tänään kaksi vuotta! Miten häntä kuvailisin?

Hän on iloinen, peruspositiivinen ja aurinkoinen halinalle. Hän nauraa ja hymyilee paljon. Hän on utelias ja kiinnostunut kaikesta. Hän on kujeileva ja vitsikäs. Hän on puhelias ja kertoo mielellään asioista.

Hän leikkii mielellään junaradoilla ja pikkulegoilla ja ja haluaa tehdä kaikkea sitä, mitä siskokin.

Hän pitää myös autoista, Frozenin Olafista, Ryhmä Hausta, muumeista ja Salama McQueenista.

Hän on aivan älyttömän söpö. Ja aivan järjettömän rakas meille kaikille.

Onnea ihana kultapoika <3

Ladataan...
Isyyspakkaus

Paljon onnea vaan! Miten onnellinen voikaan 6-vuotissynttärisankari olla saamastaan huomiosta, vohveleiden tarjoamisesta päiväkodissa, onnittelulaulusta ja tietysti kaverisynttäreistä päiväkotikavereille!

Pieni tyttösemme täytti siis tänään jo kuusi vuotta, ja synttäreitä juhlittiin peräti yhdeksän parhaan päiväkotikaverin kanssa! Tähän asti olemme pitäneet periaatteena, että vieraiden määrä on ikävuodet plus yksi, mutta sovimme yhteisesti, että kutsumme nyt juhliin kaikki päiväkotiryhmän tytöt ja vielä kolme muuta parasta kaveria päiväkodista.

Haimme tällä kertaa juhlaväen juhliin suoraan päiväkodista, jotta juhlat eivät venyisi liian myöhään illalla, ja kaikki pääsisivät nukkumaan ajoissa. Juhlien kokonaiskesto oli reilut kaksi tuntia, mikä oli melko hyvä aika. Puolitoista tuntia on alkanut tuntua tämän ikäisille hieman lyhyeltä, mutta kahden tunnin jälkeen osa väestä alkaa jo väsähtää.

Ruoat oli siis katettu pöytään, kun vieraat saapuivat, ja ne noudattivat samaa hyväksi havaittua kaavaa kuin aiemmin: tomaatti-juustopizzaa ja porkkanatikkuja. Tyttö itse toivoi pöytään myös retiisejä, jotka eivät tosin olleet kovin suuri suksee, ja Rouva viipaloi vadille myös vesimelonia. 

Ja retiisejä lukuunottamatta ruoat maistuivat todella hyvin! Jopa ne vieraat, jotka ilmoittivat etukäteen, etteivät tykkää tällaisesta pizzasta, söivät lopulta useamman palan.

Tunnistitko muuten koristeet? Ne ovat samoja kennopaperipalloja, joita olemme käyttäneet jo vuoden 2012 nimijuhlista lähtien. Viimeksi ne olivat käytössä kaksi vuotta sitten pojan nimijuhlissa, mutta unohdin ne silloin anoppilaan, joten ne eivät päässeet mukaan viime vuoden synttäreille.

Askartelimme tytön kanssa ikkunaan kukkia silkkipaperista, ja ne näkyivät hauskasti rullaverhojen läpi.

Riippuu varmasti paljon juhlavieraista, kuinka paljon järjestettyä ohjelmaa tarvitaan. Koska tunnen tämän tyttöporukan erittäin hyvin, tiedän, että heille ohjattu toiminta sopii paremmin kuin kaksi tuntia vapaata leikkiä. Tällä kertaa ohjelmassa oli alkudisko, pullonpyöritys lahjojen avaamisjärjestyksen määrittämiseen, aarrejahti kartan kanssa, silmäniskumurhaaja sekä loppudisko. Oli siinä ja siinä, olisiko yksi leikki pitänyt olla lisää.

Kakuksi tyttö toivoi tänä vuonna pavlovaa, joka täytettiin ja koristeltiin marjoilla ja marengeilla.

Marengit on värjätty sinisiksi mustikkamehulla kuten kaksi vuotta sitten Frozen-kakussa.

Koko kakku meni, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Muita herkkuja tai karkkeja ei aarrepussin kahden pienen tikkarin lisäksi tarjottu, eikä niiden perään kukaan kysellytkään.

Nyt isi ja äiti ovat sekä erittäin tyytyväisiä että vähän väsyneitä. On se nimittäin melko intensiivistä pitää kymmenen (noin) kuusivuotiasta ja yksi taapero juhlamielellä 2,5 tunnin ajan. Mutta kun kaikki menee ilman suurempia draamoja, voi paukutella henkseleitä onnistuneista juhlista.

Onneksi seuraaviin kaverisynttäreihin on silti vielä vuosi aikaa. Parin vuoden päästä näitä pidetäänkin sitten kaksin kappalein vain muutaman viikon välein.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pääsiäislomamme anoppilassa jäi päivän verran suunniteltua lyhyemmäksi, sillä palasimme kotiin jo eilen, kun aurinko vielä paistoi. Kun olen katsellut tämän päivän lumipyryä, se oli varmasti järkevä päätös.

Harmillista, että suunnittelemamme elokuvailta paikallisessa elokuvateatterissa jäi nyt väliin, mutta saimmepa yhden vapaapäivän kotona ennen töiden ja päiväkodin alkua.

Katselimme illalla Rouvan kanssa maailman huonoimmaksi laulajaksi kutsutusta laulajasta kertova elokuvan Florence ja nautimme punaviiniä. Aamulla kävin kuntosalilla, lapset ovat leikkineet koko päivän pikkulegoilla ja tänään pojan vedellessä päiväunia viimeistelimme Zootropoliksen, joka jäi kesken joskus pari kuukautta sitten.

Pääsiäinen anoppilassa oli kiireetön. Rouva kävi juoksemassa, ja itsekin ehdin paikalliselle kuntosalille. Onnistuipa hän lauantaina houkuttelemaan minut jopa iltakävelylle.

Myös tyttö ulkoili monet kerrat, ja olihan se aika hauskaa, että lapsen voi päästää myös ihan yksinään pihalle leikkimään. Kotona kun sitä ei voi tehdä vielä vuosikausiin, jos sittenkään.

Omat vanhempani kyläilivät anoppilassa lauantaina, ja ruokaa oli riittävästi. Rouva haudutteli karitsan lapaa pääsiäispöytään, ja äitini leipoi tuliaisiksi metsäsienipiirakkaa, joka on ollut perheemme klassikko jo vuosikymmeniä.

Tyttö järjesti kaikille munajahdin: piilotti itse koristelemansa Mignon-munat ympäri taloa ja otti iPadilla kuvat paikoista vihjeiksi. 

Suurta iloa tuli myös mukaan otetuista suksista, mummilasta löytyneistä kiikareista ja siitä, että kevätauringon pehmentämästä lumesta sai tehtyä lumiukon.

On tuossa lähtemisessä ja sen valmisteluissa kuitenkin sen verran puuhaa, että ei tätä hirveän usein tekisi. Ja vaikka jo iloitsimmekin siitä, miten hienosti ja rauhallisesti ajomatkat menivät, vain muutama kilometri ennen kotia poikamme muistutti, että on olemassa myös sellainen asia kuin matkapahoinvointi. Lapsi pääsi siis ensimmäisenä suihkuun ja turvaistuimen päällysteet ja turvavyöt pesuun.

Kun kysyin tytöltä, mikä oli parasta pääsiäisessä, sain vastaukseksi: "Kissat ja lumi." Onneksi niistä siis ehdittiin nauttia ennen kotiinpaluuta, ja yksi kissoista ehti lähentyäkin tytön kanssa, kun hän kävi ruokkimassa ja silittelemässä niitä.

Nyt on hieman epätodellinen olo, sillä huomenna on edessä odotettu ja paljon puhuttu töihin paluu. Olisi varmaan hyvä pakata kaikki tarvittavat jutut laukkuun jo tänään, niin ei tarvitse aamulla ihmetellä, mitä pitikään ottaa mukaan ja palata vielä hakemaan unohtunutta läppäriä. Myös matkakortti olisi hyvä muistaa ladata aamulla ennen metrolaiturille menoa.

Iloista huhtikuun alkua sinnekin! Kyllä se vielä keväisemmäksi muuttuu!

Pages