Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Leikkiluola

Suomi on sisäleikkipuistojen luvattu maa! Tähän lopputulokseen tulin vuosi sitten, kun etsin sisäleikkipuistoa loskaisessa New Yorkissa. Löytämäni puistot olivat niin pieniä ja kalliita, että tuli akuutti koti-ikävä Hakaniemen Leikkiluolaan.

New Yorkissa vaatimattomankin sisäleikkipuiston sisäänpääsy oli $35 kerralta, mikä tuntui selkeästi aivan liian hyvään tottuneelle suomalaiselle suhteettoman kalliilta.

Helsingissä ydinkeskustan tuntumassa on parikin sisäleikkipuistoa, ja niistä monille tuntemattomampi lienee Hakaniemen Leikkiluola, joka sijaitsee Hakaniemen torin laidalla Arena Centerin yhteydessä. Maan alla sijaitsevassa tilassa oli aiemmin Lego Show Helsinki, mutta Leikkiluola valtasi tilat vuonna 2007.

Leikkiluolaan tehtiin mittava remontti puolitoista vuotta sitten, ja leikkipaikat ovat yhä kuin uudet.

Leikkiluolassa on omat alueensa alle 3-vuotiaille ja isommille.

Pienempien alueella on mm. pieni liukumäki, pallomeri ja lattiapiano.

Isompien puolta hallitsee iso seikkailulabyrintti, jossa on mm. kiipeilytelineitä, pallokanuuna-areena ja tietysti liukumäkiä.

Pallokanuuna-areenalla voi leijutella palloja ilmassa ja tietysti harjoitella tarkkuusammuntaa ilma-kanuunoilla.

Liukumäkiä on kolme: perinteinen, rullaliukumäki ja tytön suurin suosikki, tuubiliukumäki.

Lapset viihtyvät pitkään myös isolla trampoliinialueella, jossa on peräti 12 trampoliinia. 

Tyttäreni voisi helposti viettää Leikkiluolassa useita tunteja, käydä välillä syömässä Leikkiluolan kahviossa ja jatkaa taas pomppimista. Pienempi nappula tarvitsee kuitenkin vielä päiväunia eikä suostu nukkumaan rattaissa sisällä, joten leikkiaikaa joutuu vielä toistaiseksi rajoittamaan taaperon mukaan.

Pienempi vaatii toistaiseksi myös jatkuvaa vahtimista, ja odotankin jo kovasti sitä aikaa, että lapset voi päästää seikkailemaan labyrinttiin keskenään - tai kavereiden kanssa - ja itse voin vain heittäytyä läppärini ja puhelimeni kanssa jollekin leikkiluolan sohvista näppäilemään omiani.

Kylläpä tuntuisikin kiehtovalta.

Leikkiluola on avoinna päivittäin klo 10 - 20. Sisäänpääsy maksaa 1 - 2 -vuotiaille 9 € ja yli 3-vuotiaille 14 €. Aikuiset ja alle 1-vuotiaat vierailevat Leikkiluolassa ilmaiseksi. Myynnissä on myös sarjakortteja ahkerimmille vierailijoille!

Nähdään siellä!

leikkiluola.fi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Latu

Suomalaisten ulkoilua edistävä Suomen Latu täyttää tänä vuonna 80 vuotta! Pyöreiden juhlinta alkoi eilen, kun ulkoilujärjestö pyöräytti käyntiin #UlkonaKuinLumiukko-kampanjansa.

Lumitilanne omalla kotipihallamme ja lähipuistoissa on kovin heikko, mutta kävimme onneksi tytön kanssa viikonloppuna Jyväskylässä ja pääsimme osallistumaan juhlintaan omien lumiukkojemme kanssa.

Suomen Latu toivoo syntympäivälahjaksi lumiukkoa myös sinulta! Rakenna oma lumiukkosi, tai vaikka kolme, ja osallistu kuvallasi Suomen ladun järjestämään kuvakilpailuun. Jaa lumiukkokuvasi joko Suomen Ladun sivuilla tai Instagramissa hashtageilla #UlkonaKuinLumiukko ja #suomenlatu. Voit haastaa mukaan myös kavereitasi ja läheisiä kouluja ja päiväkoteja.

Kampanja-aika kestää 11.3.2018 saakka, eli kyllä me tänne etelään saatamme hyvinkin saada lunta vielä ennen sen päättymistä!

Jyväskylässä rakensimme lumiukkomme vanhempieni takapihalle, jossa lunta riittää. Silmämääräisesti arvioiden sitä oli 60 cm. Yksi lumiukoista oli rakennettu jo kolme viikkoa sitten, ja se sai seurakseen nyt leveästi hymyilevän Olafin ja toisen hiilihampaillaan virnistelevän kaverin.

Isäni sai tehtäväkseen kunnostaa vanhemman lumiukon samalla, kun rakensimme tytön kanssa omia, uusia ukkojamme.

Tyttö katseli epäileväisenä Olafin rakentamistani ja oli ensin sitä mieltä, että se näyttää aivan hassulta. Mutta kun porkkananenä oli paikallaan, hiilet painettu silmiksi ja risukulmakarvat ja hiustupsut tökitty kiinni, pihassa seisoikin tuttu kaveri, joka pitää lämpimistä haleista.

Hauskoja lumiukon rakennushetkiä kaikille, ja jakakaahan lumiukkokuvanne, kun tulee valmista!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Parasta juuri nyt: lumi ja 5-vuotias laskettelukaveri! Helsingissä ei lunta ollut torstain sateiden jäljiltä, mutta lähdimme tytön kanssa kahdestaan viikonloppuretkelle Jyväskylään!

On mahtavaa, miten tässä iässä lapset alkavat olla aidosti ja oikeasti aivan mahtavaa seuraa, jonka kanssa voi tehdä mitä vain! Kun ensimmäiset pari vuotta ovat vauvan ja taaperon kanssa jonkinlaista rimpuilua ja selviämistä ja seuraavat kaksikin hieman arvaamatonta uhmailua ja temppuilua, eskari-ikää lähestyvän lapsen kanssa voi lähteä jo huoletta mihin vain tekemään mitä vain.

Liikkuminen on helpompaa, kun ei tarvita rattaita eikä matkalaukullista tavaraa mukaan, ja viihdykkeeksi pitkälle bussi- tai junamatkalle riittää Netflix. Lapselle voi myös sanoa, että "nukut sitten bussissa" ja hän tottelee.

Ja se, miten innoissaan hän on kaikesta. Oli ehdotus mikä tahansa, hän on aina valmis lähtemään mukaan ja kokeilemaan uusia juttuja.

Kun kävimme Jyväskylässä vanhempieni luona edellisen kerran uudenvuoden jälkeen, vein tytön kokeilemaan ensimmäistä kertaa laskettelua Laajavuoren hiihtokeskus Laajiksessa. Se sujui niin hienosti ja hän oli siitä niin innoissaan, että päätin järjestää seuraava lasketteluretken mahdollisimman pian. Ja koska olin ajatellut jo aiemmin, että haluaisin käydä tytön kanssa katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalin, oli helppoa yhdistää nämä haaveet yhteen reissuun.

Kuten arvata saattaa, tyttöä ei tarvinnut varsinaisesti houkutella mukaan retkelle.

Lähdimme matkaan perjantai-iltana ja saavuimme Jyväskylään yöllä. Lauantain ohjelmassa oli teatterin lisäksi lumileikkejä mummolan pihassa. Lasketteluretki Laajikseen tehtiin sunnuntaina, ja se oli tytölle koko matkan kohokohta.

Hän on liikunnallisesti niin lahjakas, että hän näyttää omaksuvan uudet lajit hyvin nopeasti. Vaikka laskettelukerta oli hänen elämänsä toinen, hän pujotteli reissun päätteeksi jo keilojen ympäri ja osasi hienosti pysäyttää vauhdin.

Viimeksi pohdin, pitäisikö lapsi viedä toisella kerralla jo aikuisten rinteen puolelle, sillä lasten rinne naruhissin vieressä oli kovin loiva ja lyhyt. Tällä kertaa käytössä oli kuitenkin myös pidempi ja jyrkempi rinne mattohissin vieressä, ja siinä sai jo riittävät vauhdit käännösten harjoitteluun. Se riitti tällä kertaa oikein mainiosti.

Kävi vielä niin hauskasti, että satuimme Laajikseen juuri "Lumimaan sessareiden" aikaan, eli lasten rinteessä oli tarjolla myös maksutonta hiihdon opetusta.

Tyttö sai opettajalta vinkkejä, mitä harjoitella seuraavaksi, ja hän saikin käännökset sujumaan hienosti painamalla "taikapainiketta" polvissaan.

Kylläpä olikin hauska retki, ja tyttö parasta seuraa, mitä voi olla!

Kyllä sen pienemmänkin kanssa vielä samaan päästään, ja toivotaan, että hän on sitten yhtä innostunut ja kiinnostunut kaikesta kuin siskonsa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kansallisbaletin Alminsalin katsomossa kävi eilen kova kuhina ennen Muumipeikko ja taikurin hattu -esityksen alkua. Monet pienet katsojat olivat varmasti ensimmäistä kertaa koskaan katsomassa balettia, ja lähes oikeiden muumien näkeminen oli tietysti jännittävää.

Tove Janssonin muumitarina on hyvä ja helposti lähestyttävä valinta ohjelmistoon lapsia ajatellen, sillä tuttua tarinaa on helppo seurata, vaikka esityksessä ei mitään puhutakaan. Koreografiat balettiin on tehnyt Kenneth Greve ja elokuvamusiikkiin kallellaan oleva soundtrack on Tuomas Kantelisen käsialaa.

Musiikki on sopivan eeppistä ja maalailevaa, koreografiat ilo silmälle ja hahmot näyttävät siltä, miltä pitääkin. Mittasuhteiltaan esitys on kuitenkin niin paljon pienempi kuin Kansallisbaletin edellinen muumibaletti, että näytöksen päätyttyä jäin eniten miettimään, mitä kaikkea esityksessä ei ollut.

Taikurin hattu on jatkoa Kansallisbaletin edelliselle muumibaletille, Muumipeikko ja pyrstötähti, jonka kävimme itsekin katsomassa vuosi sitten. Silloinen teos oli pidempi ja väliajallinen, joten kaikkein pienimmille katsojille se saattoi olla liian pitkä. Ymmärrän siis hyvin, miksi Taikurin hattu on nyt merkittävästi lyhyempi, vain 45 minuuttia kestävä, ja väliajaton. Esitys myös alkoi klo 18, joten se päättyi hyvissä ajoin ennen iltapala- ja nukkumaanmenoaikaa. Se soveltuu siis erinomaisesti ensibaletiksi päiväkoti-ikäisille.

Lyhyt kesto vaikuttaa kuitenkin siihen, mitä kaikkea lavalla ehditään kertoa. Siinä missä Muumipeikko ja pyrstötähti -baletti kertoi suurin piirtein kaikki olennaiset tapahtumat alkuperäisestä kirjasta, Taikurin hatun tarinaa on tähän balettiin jouduttu lyhentämään merkittävästi.

Dramaturgiset valinnat ovat makuasioita, mutta minä vanhana muumifanina jäin kaipaamaan useita lempikohtauksiani ja jopa hahmoja kirjasta. Esimerkiksi Muumitalon muuttuminen viidakoksi ja Muumipeikon muuttuminen kummituseläimeksi puuttuivat baletista tyystin, ja muutenkin taikurin hattu olisi kaivannut lisää taikuutta.

Seikkailu hattivattien saarella ja puisen laivan keulakuvan löytyminen ovat toki koko tarinan kannalta melko merkityksetön sivujuoni, joten niiden pois jääminen on ymmärrettävää. Sen sijaan Tiuhtin ja Viuhtin olisi pitänyt olla mukana myös baletissa. Heillä on sekä merkittävä osa koko kirjan juonessa ja kuningasrubiinin löytymisessä että myös suuri symboliarvo itsensä kirjailijan ja hänen ystävättärensä alter egoina.

Esityksen parasta antia olivat talvinen avauskohtaus lumisateineen, ilmeikäs Pikku Myy (Iga Krata), joka myös nousi koko baletin päähenkilöksi, ja kahdentoista hengen ensemble, joka esitti välillä tanssivia kukkasia ja välillä Mörön kylmää henkäystä. Kukkasten merkitystä tarinassa en tosin aivan ymmärtänyt.

Myös muumit tanssivat sen, minkä isoine nenineen ja vatsoineen pystyivät, mutta kovin vaativia koreografioita isojen pukujen kanssa ei tehdä. 

Esityksen loppupuolella pääsivät loistamaan Taikuri (Maksim Tšurjakov) sekä ihmiseksi muuttuva rubiini (Hanako Matsune). Näin ison roolin antaminen rubiinille mietitytti, mutta toisaalta se omalla tavallaan selittää, miksi Taikuri on niin kovin ihastunut jalokiveensä. Kirjan varsinainen loppuratkaisu, toisen rubiinin taikominen Tiuhtille ja Viuhtille jää baletista puuttumaan, mutta eipä lavalla ollut Tiuhtia ja Viuhtiakaan laukkuineen.

Tyttäreni suosikkeja olivat Pikku Myy ja Mörkö, joka oli hänen mielestään söpö. Mutta myös hän mietti esityksen päätyttyä, että jokos tämä nyt loppui. 

Mutta sehän on tietysti vain merkki siitä, että se mitä näimme oli mieluisaa, ja olisimme voineet hyvin katsella esitystä vielä toisetkin 45 minuuttia. Baletti oli iloinen, hyväntuulinen, hauska ja tanssin tasoltaan tietysti ensiluokkainen.

Mutta jos Kansallisbaletti jatkaa muumibalettien sarjaa, toivon, että seuraava tarina on taas täyspitkä, väliajallinen esitys. Miltä kuulostaisi vaikkapa Taikatalvi?

 

Kuvat: Mirka Kleemola, Suomen Kansallisbaletti

Lippu esitykseen saatu Kansallisbaletilta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Päivän puheenaihe on ollut lumi, ainakin jos asut täällä päin. Sitä nimittäin satoi tänne keskiviikon aikana sen verran, että vähempikin olisi riittänyt.

Nämä kuvat ovat tosin viime viikonlopulta, jolloin lunta oli hieman vähemmän mutta juuri ja juuri riittävästi pulkkailuun ja kelkkailuun.

Itseäni talven lumettomuus ei oikeastaan ole haitannut, sillä mitään talvilajeja harrastamattomana saan lumesta vain ne huonot puolet: rattaiden kanssa on hankalampaa, kadut muuttuvat keskustassa helposti loskaksi ja lumisateella julkinen liikenne tökkii pahasti. 

Kaunista valkoinen lumi toki on, valaisee talvista kaupunkia ja innostaa lähtemään lasten kanssa ulos pulkkamäkeen. Myönnetään, että hauskempaa tämä pulkkailu on kuin leikkipuistossa seisoskelu.

Kun lumi satoi viikko sitten, lupasin että menemme pulkkamäkeen heti lauantaiaamuna ja päätin ottaa mukaani myös rattikelkan.

Omaa rattikelkkaa meillä ei ole, mutta onneksi meillä on hyvin aktiivinen taloyhtiön Facebook-sivu ja avuliaat naapurit. Jos joltain loppuu oliiviöljy, joku tarvitsee juhliinsa lisätuoleja, joku kaipaa varavuodetta, jonkun saunavuoro jäisi käyttämättä tai jonkun koira etsii tilapäistä ulkoiluttajaa, apua yleensä löytyy.

Nyt kyselin, olisiko jollain lainata kelkkaa lauantaiaamuksi. Yksi naapuri soitti pian ovikelloa ja kertoi, että voisimme lainata heidän kelkkaansa. Pian toinen naapuri laittoi viestiä, että voimme ottaa hänen kelkkansa lainaan vaikka koko lopputalveksi. Ja sillä olikin tosi hauskaa laskea alas Kaisaniemen pitkää ja loivaa rinnettä.

Yllätyksekseni taapero oli kuitenkin hyvin varautunut pulkkailun suhteen. Hän halusi laskea kanssani kelkalla vain kahdesti ja sen jälkeen vain pudisteli päätään eikä halunnut edes pulkan kyytiin.

Mutta oli hänestä kyllä hauskaa taaperrella ympäriinsä - erityisesti mäkeä alas.

Sää muuttui tänään jo lumimyrskystä vesisateeksi, ja nähtäväksi jää, miten paljon lunta on jäljellä, kun seuraavan kerran ehtisimme pulkkailemaan.

Olisi se sääli, jos se nyt sulaisi pois, kun sitä vihdoin on.

Ja olisi ihan kivaa vielä joku lumiukkokin rakentaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen suoraan sanoen onneton luistelija. Olen siksi ollut sekä iloinen että vähän kauhuissani siitä, miten innostunut tyttö on ollut luistelusta ja miten hän on halunnut tänäkin talvena jo useamman kerran luistelemaan Rautatientorin Jääpuistoon.

Pysyn kyllä luistimilla pystyssä, mutta sen kummoisempaa osaamista minulla ei ole. En osaa luistella takaperin, ja käännöksiä on turha edes yrittää. Rehellisesti sanottuna luistelu ja jääkiekko olivat lajeja, joita vihasin peruskoulussa kaikkein eniten, enkä ole ihan vieläkään päässyt yli liikuntatuntien traumoistani.

En ollut luistellut yli 20 vuoteen ennen kuin menin tytön kanssa jäälle vuosi sitten. Ei se lapsen kanssa niin hirveää ollut, mutta luistimet puristivat ja sattuivat aivan yhtä paljon kuin muistin.

Sitten huomasin kuitenkin isomman ongelman: en osaa opettaa luistelua lapselle lainkaan.

Alkuun tietysti riitti se, että lasta auttoi pysymään pystyssä ja nosti ylös, kun hän kaatui. Vähitellen hän alkoikin pysyä paremmin pystyssä, ja pari luistelukertaa sitten hän teki jo kokonaisia kierroksia luisteluradan ympäri kaatumatta kertaakaan. Vauhdin ottaminen tuntui kuitenkin vaikealta ja meno sen vuoksi huteralta.

"No sitten vaan potkaiset jalalla." "Painat luistinta siihen jäähän." "Työnnät jalkaa tavallaan sivuun."

Tyttö ei ymmärtänyt lainkaan, mitä tarkoitin. Äh.

Katsoin parhaaksi hankkia amattiapua.

Vaikka itse en innokas luistelija olekaan, olen ollut hyvin iloinen nähdessäni, miten Jääpuisto on elävöittänyt Rautatientoria näin talvisaikaan.

Keskeinen sijainti historiallisessa ympäristössä houkuttelee ilahduttavasti niin turisteja kuin meitä paikallisiakin. Pidän myös erittäin kohtuullisena 3 euron maksua lapsesta, ja on kiva, miten jääpuisto järjestää myös erilaisia tapahtumapäiviä. Aikuisille luistelu maksaa kuusi euroa ja luistinvuokra toiset kuusi. Tytöllä on omat luistimet, joten niistä ei tarvitse maksaa joka kerta erikseen.

Jääpuistossa on 4 - 10 vuotiaille lapsille kaikille vapaita ja maksuttomia luistelutunteja keskiviikkoisin klo 17 - 18 ja lauantaisin klo 13 - 14.

Niiden lisäksi on mahdollista varata yksityisopetusta hintaan 25 €/30 min. Yksityisopetusta järjestetään toki aikuisillekin.

Opettajina on Jääpuiston työntekijöitä, ja opetusta voi käytännössä kysyä mille tahansa ajankohdalle, kun jääpuisto on avoinna, sillä kaikki työntekijät ovat myös luistelijoita.

Tyttö kävi kahdella puolen tunnin yksityistunnilla *), ja ensimmäisellä niistä keskityttiin pyyntöni mukaisesti ”ihan perusteisiin". 

Opettajana toimi näissäkin kuvissa esiintyvä muodostelmaluistelija Nona Vihma. "Katso mitä se osaa ja tehkää sit mikä tuntuu järkevältä”, sanoin.

Tunti meni hienosti, ja lapsi oli innoissaan. Harjoituksissa tehtiin "pipareita", tasapainottelua ja käännöksiä. Ja opeteltiin tietysti ottamaan vauhtia.

Toisella tunnilla toisen opettajan kanssa seuraavalla viikolla jatkettiin samojen taitojen parissa, ja tyttö teki jo "norsunheittopiruetteja". Ällistyttävää.

Kyllä tuli taas todettua, että ammattiapua kannattaa toisinaan hakea. Näiden kahden puolen tunnin session jälkeen lapsella on jo huomattavasti parempi tuntuma jäähän ja luistimiin, ja lisäneuvoja voidaan käydä hakemassa jonain viikkona vaikkapa keskiviikon luistelukoulusta!

Luulen, että Jääpuistossa tulee käytyä tänä talvena vielä monta kertaa. Ja kun lapsi oppii luistelemaan kunnolla, hänen menoaan voi sitten seurata kahvilan lämmöstä ikkunan läpi kahvikupin äärestä.

Ja mikä tärkeintä: kahvilan kaakaoon saa kermavaahtoa ja strösseleitä!

 

*) Opetus saatiin veloituksetta Jääpuistolta.  

Share

Pages