Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Oliko tässä kesän paras puistopiknik? Ehdottomasti!

Kävin lauantaina toistamiseen Taste of Helsingissä, ja tällä kertaa mukana oli koko perhe sekä ystäväperheemme. Kävin alueella jo torstaina pikaisella lounaalla, mutta nyt otimme pitkän kaavan mukaan ja söimme suurin piirtein sen koko neljä tuntia klo 11 ja 15 välillä.

Tapahtuma on jokakesäinen traditiomme, ja nyt 6-vuotias tyttäremmekin on ollut mukana tapahtumassa joka vuonna. Hän on syntynyt ToH:in kanssa samana vuonna ja kasvanut sen mukana.

Poikammekin maisteli tänä vuonna useampia annoksia ja vaikutti pitävän kaikesta, mitä suuhunsa sai. Hyvä maistelija kasvaa siis täälläkin!

Tapahtuman henki ja tunnelma eivät ole kärsinyt lainkaan sijainnin vaihtumisesta. Alue lienee hieman tiiviimpi kuin aiempi sijainti lähempänä Musiikkitaloa, mutta hyvin tällekin alueelle mahduttiin. Sää oli mitä mainioin, varjossa tosin yllättävän viileää, mutta jonot ravintoloiden pisteille eivät olleet liian pitkät.

Ehdin maistaa jo muutaman annoksen torstaina, ja parhaimmat niistä maisteltiin nyt toistamiseen. Skyn poro oli hyvin maukas, ja toin sen nyt myös tytölle. Maistoimme samalla Skyn raudun ja kuningasravun.

Sky: Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€

Sky: Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

Punajuuriliemen olisin itse jättänyt pois tai tarjoillut punajuuren toisessa muodossa, sillä ensimmäinen mielikuva oli, että poro uiskentelee verilammikossa, ja se mielikuva oli vaikea ravistaa pois. Maku oli toki erinomainen.

Rautu ja kuningasrapu oli raikas annos, joka sopi hyvin tähän alkuun.

Ragu tarjosi kokonaisuuden, joka oli selvästi eniten seurueemme makuun: söimme listalta jokaisen annoksen ja osan kahteen kertaan. Vohveli maa-artisokalla ja kirjolohenmädillä oli ihastuttava.

Ragu: MAA-ARTISOKKA 6€ - Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli

Karitsamakkaran ehdin syödä itse jo torstaina, ja se näytti maistuvan hyvin myös kaikille muille. Viiriäisenkoivet olivat puolestaan annos, joka sai tyttäreni kiljahtelemaan ilosta. Hän ihastui niihin kerran BasBasissa, ja loistavasti maistuivat myös nämä Ragun versiot.

Ragu: VIIRIÄINEN 8€ - Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia

Ragu: KARITSA 6€ - Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia

Kävin Fabrikissa juuri muutama viikko sitten ystäviemme kanssa, ja söin paikan päällä heidän ranskalaisen maalaispateensa ja anjou-kyyhkysensä, joten ToH:issa jätin annokset väliin. Minulla ei ole kuitenkaan mitään syytä epäillä annosten herkullisuutta. Ja Fabrikin tryffeliarancinit olivat niin täydelliset, että nyt oikeastaan harmittaa, etten ottanut toista.

Fabrik: Italialainen tryffelillä maustettu risotto pallo (v) 5€

Seurueemme pieni maistelija sammahti jo arancinin jälkeen ja veteli sikeitä pari tuntia.

Nollan sienivohveli oli yksi koko seurueemme suosikeista.

Nolla: RAPEA SIENIVOHVELI - Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€

Nollan parsaa ja sampea oli vieruskaverini lemppari, ja hän olisi syönyt sitä kuulemma ämpärillisen, mutta itselleni se jäi hieman vaisuksi.
 

Nolla: PARSAA JA SAMPEA - Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Aikuisten jatkaessa pääruokien parissa lapset siirtyivät jo jälkiruokiin.

Vanhan Porvoon jäätelötehtaan artesaanijäätelö olisi maistunut myös aikuisille, mutta keskityimme ravintoloiden tarjontaan.

Chapter on yksi niistä ravintoloista, joissa on pitänyt käydä pidempään, mutta vierailu on jäänyt tekemättä. Nyt maistoin kahta annosta, ja maistelua pitää selvästi jatkaa myös ravintolan puolella vaikkapa syksyn tullen.

Chapter: Selleriä & seljankukkaa (v) 5€

Chapter: Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€

Skyn kaskinauris oli raikas perushyvä annos, ja kuusenkerkkäpesto mukavan kirpsakkaa.
 

Sky: Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€

Annoskateus vieruskaverin annosta kohtaan sai hakemaan tukholmalaisen Esperanton kanannahkalettusen, joka syötiin kuin taco. Annos oli varmasti yksi hauskimman näköisistä.

Esperanto: Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Tartareja oli tälläkin kertaa useampi, ja maistoimme niistä Olon ja Latvan versiot. En ole edelleekään suuri tartarin ystävä, mutta Latvan tartar maistui minulle todella hyvin, sillä liha oli reippahasti maustettu ja kapriksia oli riittävästi.
 

Olo Garden: Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€

Latva: Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€

Olo Gardenin eskimopuikko näytti erilaiselta kuin torstaina, mutta maku oli yhtä loistava. Torstaina tarjottu kuusipöly oli kuitenkin vaihtunut kuusenneulasiksi, mistä olin yllättynyt.

Olo Garden: Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Fabrikin kookostuulihattu oli yksinkertaisesti ihana. Ehkäpä paras näistä jälkiruoista.

Fabrik: Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nollan raparperijäätelö oli myös erittäin onnistunut annos, ja kokoakin sillä oli riittävästi!

Nolla: RAPARPERIJÄÄTELÖ - Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Kun vielä näiden perään otettiin yksi pallo Ragun metsämansikkajäätelöä, aloimme olla jo aika kylläisiä.
 

Ragu: METSÄMANSIKKA 5€ - Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää

Kylläpä oli taas kivaa ja hyvää, ja oli hauska nähdä, miten niin moni oli lähtenyt liikenteeseen myös lasten kanssa!

Kiitos jälleen Taste of Helsingille, ja nähdään taas ensi vuonna!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppuna puutarhatöitä tehtiin vain lauantaina. Koska saimme silloin aikaiseksi aivan riittävästi, lähdin sunnuntaina mökkireissun sijaan tytön kanssa kahdestaan pyöräretkelle Seikkailupuisto Korkeeseen Mustikkamaalla.

Tytöltä puuttuu harmillisesti juuri pari ratkaisevaa senttiä, että hän pääsisi Mustikkamaan Korkeen latvaradoille, joten jouduimme edelleen tyytymään matalalla kulkeviin kantoratoihin, ja itse seurasin edelleen hupia vain sivusta.

Tyttö oli itse pahoillaan siitä, että pituusrajasta oltiin niin tiukkoja, mutta selitys oli ymmärrettävä: turvavaijerit kulkevat niin ylhäällä, että alle 120 cm pitkä ei yksinkertaisesti yletä niihin. Pettymys oli suuri siksikin, etä hän oli ymmärtänyt häntä lyhyempien päiväkotikavereiden puheista, että nämä olivat jo käyneet latvaradoilla.

Sittemmin kävi kyllä ilmi, että päiväkotikaverit eivät olleetkaan käyneet Mustikkamaan Korkeessa, vaan seikkailupuisto Huipussa Leppävaarassa, jossa kahdelle helpoimmalle radalle puiden latvoihin pääsee jo 100 cm:n pituisena.

Korkeessakin kerrottiin, että heidän Paloheinän seikkailupuistossaan kolme ensimmäistä latvarataa ovat junioriratoja, joihin riittää 110 cm:n pituus. Sinne siis seuraavalla kerralla!

Mutta hauskaahan tytöllä täälläkin oli! On silti harmillista juuri se parin sentin puuttuminen, kun rohkeutta olisi jo enemmänkin kuin pituutta. Samoista senteistä on kiinni pääsy kivempiin laitteisiin myös Lintsillä, mutta vaadittava pituus saattaa tulla täyteen vielä tämän kauden aikana.

Olisihan se isistäkin kiva päästä kokeilemaan näitä vaijeriliukuja. Sen verran hauskalta puuha näyttää ihan näin lähempänä maatakin, ja useiden metrien korkeudessa siinä olisi vielä oma jännityksensä lapsellekin. Tai olenhan minä itse asiassa kerran käynyt vastaavalla radalla sademetsässä Australiassa, mutta kotimaiset seikkailuradat on vielä korkkaamatta.

Hei hei joka tapauksessa Mustikkamaan kantoradoille, me siirrymme nyt latvoihin ensin toisessa puistossa ja myöhemmin myös Mustikkamaalla! Nähdään kuitenkin varmasti hieman toisella kokoonpanolla pian: seuraava pikkuseikkailijamme on varmasti valmis hyppäämään valjaisiin jo ensi kesänä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Maailma on taas hetkisen aikaa valmis. Saimme siis puutarhamökillä viimeisetkin vihannesten taimet istutettua, isot kesäkukkaruukut kannettua ulos kasvihuoneesta ja daaliat maahan.

Viimeiset taimet olivat nämä kolme avomaankurkkua, jotka pääsivät ulos kasvihuoneen tuntumaan. Kaksi niistä valtavaan saviruukkuun, jonka ostimme aiemmin keväällä, ja yksi multasäkkiin.

Zinniat ja kosmoskukat saavat nyt tottua ulkoilmaan.

On hauska seurata pienintä puutarhuriamme ja sitä, miten tomerasti hän hakee hanasta lisää vettä pieneen kastelukannuun ja kastelee sillä tomaatteja, meloneja ja kurkkuja.

Kun sain kesäkukat ulos kasvihuoneesta, pääsin siirtelemään tomaattiruukkuja ja jakamaan niitä tasaisemmin kasvihuoneen seinustoilla. Kiristelin taas niiden naruja ja suoristelin tomaattien varsia.

Rouva istutti puolestaan daaliat. Ne olivat talven jäljeltä niin kuivia rusinoita, että pelkäsimme juurakoiden kuolleen. Mutta niin vaan kävi, että kun juurakot lykättiin ruukkuihin mökin verannalle, ne alkoivat kasvattaa vartta, ja nyt ne näyttävät näin komeilta! 

Emme keksineet niille muutakaan paikkaa kuin sen, missä ne olivat viime vuonna, joten sinne ne taas menivät, vaikka paikka on hivenen liian varjoisa. Kukat suojattiin jälleen kanien pelossa verkkoaidalla.

Rouvan ahkeroidessa vietimme lasten kanssa iltapäivää petanque-kentällä, johon aktiivinen kanssapuutarhuri oli järjestänyt lapsille keppihevosradan ja muita ulkoleikkejä. Tyttö otti mukaan oman keppihevosensa, jonka hän teki aiemmin kevättalvella avustuksellamme.

Se on tehty lasten sählymailasta ja isin vanhasta sukasta, ja tyttö on itse ommellut sille harjan. 

Hänen mielestään se oli paljon hienompi kuin yksikään kaupasta ostetuista keppihevosista. Keppihevostelu oli niin hauskaa, että hän halusi lähteä heti seuraavana päivänä uudestaan hyppimään esteitä. Saimme kuitenkin lauantaina niin paljon aikaan, että sunnuntaina emme edes käyneet mökillä.

Vielä viime töikseen Rouva etsi paikat kolmelle auringonkukalle, joiden taimet lapset saivat lahjaksi synttäreillään.

Sitten vaan kastellaan ja odotetaan satoa ja kukkia!

Vaan arvaapas mitä: tällä viikolla päästäänkin jo mökin sisätilojen maalaushommiin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppu kului varsinaisissa juhlatunnelmissa! Järjestimme jälleen lapsillemme yhteiset syntymäpäiväjuhlat, joihin kutsuimme omia ystäviämme tuvan täydeltä.

Ja täyttä todella oli. Laskeskelin jälkikäteen, että olin laittanut kutsut reilusti yli 50 vieraalle (lapset mukaan lukien), ja suurin osa kutsutuista myös pääsi paikalle. Vieraita oli lopulta päälle 30, joten ilmassa oli villiä melskettä, helinää ja helskettä.

Pulleat massut takasi Rouvan herkkupöytä, joka ei tälläkään kertaa pettänyt.

Aamulla paistettua juurileipää, kikhernetahnaa, pestoa, juustoja, linssinugetteja, karitsapyöryköitä, basilikajogurttia, uunikuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa, paahdettuja paprikoita...

Ruoan määrää oli taas vaikea arvioida, ja ehdimme jo huolestua, onko sitä riittävästi. Järkeilin kyllä, että jos juhlat alkavat klo 14, vieraat ovat syöneet jo lounaat, joten tarjoilut voivat olla enemmänkin pientä naposteltavaa kuin varsinainen täysi ateria.

Kaikkea muuta olikin melko sopivasti, mutta juustojen menekin yliarvioin (ostin n. puoli kiloa per laatu), ja uunikuivatuista tomaateista ja mozzarellasta tehtyä salaattia olisi mennyt enemmänkin. Tomaatteja kuivattiin kaksi kiloa.

50 linssinugettia ja 1,5 kiloa lihaa pulliksi pyöriteltyinä oli juuri sopivasti, mutta ei olisi haitannut, vaikka samalla vaivalla olisi pyöritellyt niitä enemmänkin.

Syntymäpäiväjuhlat olivat tänäkin vuonna tytölle jo toiset. Hän vietti 6-vuotisjuhlaansa jo pari viikkoa sitten omien kavereidensa kanssa, mutta pojalle kaverisynttärit lienevät ajankohtaiset vasta kahden vuoden päästä. Katsotaan sitten, vieläkö järjestämme yhtä isoja yhteisiä juhlia kaksien kaverisynttäreiden lisäksi.

Mutta hauskaahan sitä on nähdä omia kavereita! Nykyisin tulee harvemmin järjestettyä juhlia (en ole saanut järjestettyä vielä nelikymppisiäkään), ja juhlissa näkee ihmisiä, joita tulee nähtyä syistä tai toisista johtuen harvemmin. Lapset ovat siis erittäin hyvä tekosyy kutsua ihmisiä kasaan. 

Ja vaikka juhlien järjestämisessä onkin oma vaivansa, sanoisin, että se on sen vaivan arvoista. Ja miten iloisia pienet ihmiset ovatkaan saamastaan huomiosta!

Synttärikakkuja oli neljä. Kaksi kakkua oli perinteisiä täytekakkuja, joissa oli sisällä raparperimehun tekemisestä jääneellä raparperimäskillä maustettua rahkaa ja pakastemansikoita. Kuorrute tosin ei ollut kermaa vaan sveitsiläistä marenkia. Itse en ole niin suuri kermakakun ystävä, ja marenkikuorrute myös pysyy parempana, kun kakku seisoo jonkin aikaa jääkaapissa ja pöydällä. Samalla marengilla päällystimme muuten myös Frozen-kakun kaksi vuotta sitten, ja silloin se värjättiin vielä siniseksi mustikalla.

Molemmat lapset saivat puhaltaa omien kakkujensa päältä kynttilänsä. 2-vuotiaalle päivänsankarille puhaltaminen osoittautui tosin vielä turhan vaativaksi. 

Kaksi muuta kakkua olivat tänäkin vuonna jauhottomat pähkinä-suklaakakut, joka on ollut luottoreseptimme jo vähintään vuosikymmenen. Kakun resepti löytyy muuten myös Gastronaatti 2 -kirjastamme.

Jaa että maistuiko?

Näin sanoisin. Molempia laatuja jäi jäljelle vain pienet palaset.

Poikanen oli selvästi hieman hämillään kaikesta härdellistä ja varsinkin lahjapakettien avaamisesta.

Hei, kenenkäs lahja se piirustustaulu olikaan..?

Taisi olla aika hauskaa?

No oli! Niin isillä ja äidilläkin. Kiitos taas kaikille vieraille, teille on ilo järjestää kekkereitä!

Palataan niihin nelikymppisiin lähiaikoina.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pieni surffitukkainen hurmurimme täyttää tänään kaksi vuotta! Miten häntä kuvailisin?

Hän on iloinen, peruspositiivinen ja aurinkoinen halinalle. Hän nauraa ja hymyilee paljon. Hän on utelias ja kiinnostunut kaikesta. Hän on kujeileva ja vitsikäs. Hän on puhelias ja kertoo mielellään asioista.

Hän leikkii mielellään junaradoilla ja pikkulegoilla ja ja haluaa tehdä kaikkea sitä, mitä siskokin.

Hän pitää myös autoista, Frozenin Olafista, Ryhmä Hausta, muumeista ja Salama McQueenista.

Hän on aivan älyttömän söpö. Ja aivan järjettömän rakas meille kaikille.

Onnea ihana kultapoika <3

Ladataan...
Isyyspakkaus

Toukokuu 2018 muistetaan paitsi poikkeuksellisesta lämpöaallosta, myös poikkeuksellisen runsaasta omenapuiden kukinnasta.

Viime vuosi ei ollut Herttoniemen siirtolapuutarhassa hyvä omenavuosi, mutta jos kukkien määrä korreloi yhtään omenoiden määrään, tänä vuonna omenasadosta on tulossa valtava!

Kukkien määrää ovat hämmästelleet nekin, jotka ovat harrastaneet puutarhahommia jo vuosikaudet.

Viime viikonloppuna saimme siis ihastella sekä valkoista kukkamerta että helteistä säätä, ja onneksi saimme nauttia molemmista aivan paikan päällä Herttoniemessä.

Äitini ja isäni tulivat torstaina lastenvahdeiksi, ja sain houkuteltua heidät viettämään luonamme peräti kolme yötä!

Heitä huolestutti hieman, miten heidän reilun puolen vuoden ikäinen Goljat-amerikankarvatonterrierinsä viihtyisi ja nukkuisi kerrostalossa, mutta jo ensimmäisen yön perusteella totesimme, että ei ole mitään syytä huoleen.

Kun meillä oli siis harvinaista lastenhoitoapua tarjolla peräti neljänä päivänä, otimme siitä kaiken irti.

Torstaina kävimme oopperassa (siitä lisää toisena päivänä), perjantaina töiden jälkeen hurautin isän autolla Plantageniin hakemaan lisää multaa ja sieltä puuhailemaan koko illaksi puutarhamökille, lauantaina vietimme koko päivän puutarhatöissä ja vielä sunnuntaina ehdin noutaa Rouvan käytettynä löytämiä altakasteluruukkuja autolla mökille, jossa istutimme niihin tomaatintaimia.

Lauantaina mummo ja pappa kävivät lasten kanssa mökillä, ja hain Herttoniemen Hanko Sushista kassillisen sushia, jota nautimme omenapuiden alla. Melkoinen hanami, kukkajuhla siis.

Mitäs sitten saimme aikaiseksi kaikella tällä ajalla puutarhassa? Vaikka mitä! Perennapenkkejä on harvennettu ja uusia perennoja istutettu (niistä erillinen postaus lähiaikoina). Uudet kasvatuslaatikot on täytetty paitsi mullalla myös siemenillä ja taimilla: yhdessä on mansikkaa, yhdessä perunaa, yhdessä herneitä ja yrttejä ja yhdessä kaaleja (kukka-, ruusu-, kerä-). Tomaatit on istutettu kasvihuoneeseen ja kesäkurpitsat sen ulkopuolelle (niitäkin esittelen tarkemmin toiste).

Nyt siis tuntuu, että se pahin apua-me-ei-saada-mitään-aikaiseksi-paniikki on väistynyt, ja kaikkein akuuteimmat kevätpuuhat on tehty. Kurkut ja melonit on vielä istuttamatta kasvihuoneeseen, mutta niidenkin taimet ovat jo kasvattaneet hyvät versot.

Harmi, että omenankukista ei ehditty nauttia pidempään. Kukinta alkoi viikko sitten, ja oli kauneimmillaan nyt perjantaina. Sunnuntaina, kun tulin mökille, kukat olivat lähes jo varisseet pois. Ei mene varmasti pitkään, kun puissa alkaa jo näkyä raakileita!

Pages