Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos tämän kuvan teltta näyttää jotenkin tutulta, olet nähnyt sen todennäköisesti viikonloppuna useasta eri kuvakulmasta - mutta toisesta suunnasta.

Emme siis olleet ilmiselvästi lähes jokaisen tuntemani ihmisen tavoin Flow'ssa vaan nautimme viikonlopusta, jolle ei ollut suunniteltu ainoatakaan menoa tai tekemistä.

Takana on muutama hyvin työntäyteinen viikko, enkä tarkoita edes varsinaisia päivätöitä vaan kaikkea sitä puuhaa, jota olemme tehneet öitä myöten mökillä sekä puutarhan, remontin että juhliemme eteen. Viikonlopun suunnitelmani olikin siis: "en mene ainakaan mökille tekemään mitään".

Lisäksi Rouva valmisteli useampana iltana kotonamme tehtyjä lehtijutun kuvauksia, jotka olivat torstaina.

Päädyimme siis viettämään perjantaina koti-illan ja katsomaan Rouvan kanssa HBO Nordicilta The Affairin 4. kauden kaksi ensimmäistä jaksoa. Ne olivat hyvät. Ai niin, ja olihan meillä siis perjantaina myös hääpäivä, jota juhlistettiin suklaakakulla ja lasillisella punaherukkamimosaa.

Aivan täysin mökkivapaata viikonloppua ei voi kuitenkaan viettää, sillä sekä puutarha että kasvihuone kaipaavat kastelua parin päivän välein. Kävimme siis lauantaina mökillä iltapäivällä tekemässä sen verran kuin oli välttämätöntä, ja paluumatkalla vein lapset Kalasataman leikkipaikalle, jotta tyttö pääsi skeittaamaan. Ja siinähän se Flow jyrisi vain muutamankymmenen metrin päässä.

Oikeastaan tyttö olisi halunnut Eläintarhan skeittipuistoon, mutta se olisi ollut aivan väärässä suunnassa. Kalasatamassa ei ole tarjolla vastaavia kouruja kuin Eläintarhassa, mutta toisaalta alueella on kumpareita, jollaisia skeittipuistossa ei ole. Sitä paitsi Kalasatamassa on tekemistä myös mukana kulkevalle herra 2-v:lle.

Hän keskittyi keinuihin ja sisko tasapainotteli skeittilautansa päällä.

Skeittiretki Flow'n lähistölle oli strateginen valinta siitäkin syystä, että pääsimme keräämään pulloja ja tölkkejä. Tyttömme on nimittäin innostunut tästä puuhasta kovasti sen jälkeen, kun hän oli kerännyt joitain pulloja lastenhoitajan kanssa, ja lupasimme, että hän saa pitää kaikki rahat keräämistään pulloista.

Hän on kerännyt parissa viikossa pulloja 20 euron edestä ja tältä skeittiretkeltä kassaan kilahti neljä euroa lisää. Hän on niin innoissaan asiasta, että uskalsi käydä kyselemässä jopa nurmikolla istuskelevilta miesporukoilta, saisiko hän kerätä heidän tyhjät tölkkinsä mukaansa.

Rahat hän aikoo käyttää Baby Bornin vaatteisiin. Hän päätti kuitenkin käyttää jo kolme euroa summasta ostaakseen itselleen haaveilemansa trikoohiuspannan (siellä se on päässä).

Tyttöä kyllä harmitti, miten niin monet muutkin olivat keräämässä tölkkejä ja pulloja jätesäkkien kanssa Flow'n pääportin lähellä. Lohduttelin häntä kertomalla, että monet tölkinkerääjistä tekivät sitä varmasti saadakseen rahaa ruokaan.

Sunnuntai sujui yhtä suunnitelmattomasti. "Taitaa sataa, ei mennä mihinkään." Rouva ja tyttö kävivät kyllä retkellä Ateneumissa, mutta itselleni koko päivän suurin ohjelmanumero oli, että katsoimme yhdessä DVD:ltä Mamma Mia! -elokuvan. Tyttö rakastui musikaaliin viime keväänä niin kovasti, että hän laulaa edelleen sen kappaleita päivittäin ja niin paljon, että jopa hädin tuskin suomea puhuva poikamme laulaa kappeleita englanniksi mukana.

Tyttö ei muuten halunnut, että luen tekstityksiä ääneen, sillä hän tietää jo, mitä elokuvassa tapahtuu.

Tällä viikolla luvassa on mökin sähkötöitä, ja nyt myös loppuviikolle ja viikonlopulle on suunniteltua ohjelmaa. Yritän kuitenkin ottaa vähän rennommin kuin viime viikkoina, ettei ala stressata liikaa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Perheen viimeisetkin kesälomailijat palasivat tänään töihinsä ja päiväkotiinsa. Korjaan: yksi aloitti eskarin!

Teimme tänäkin vuonna kesäloman alussa koko perheen kesälomatoivelistan, ja katselin juuri, tulivatko kaikki toiveet täytettyä. Samalla kävin läpi kännykkäkuviani ja mietin, että moni asia on kesän aikana tullut mainittua vain Instagramissa ja sen stooreissa mutta jäänyt blogissa kertomatta.

* * *

Kesään mahtui toki monta asiaa, jotka oli jo etukäteen sovittu ja tiedossa, joten niitä ei listaan tullut laitettua. Esimerkiksi aivan oman lomani alkuun tein lasten kanssa viiden päivän matkan Jyväskylään vanhempieni luokse. Matka taitettiin leppoisasti junalla, ja perillä odotti lämmin ja aurinkoinen mummola.

Pappakin pääsi hyppimään hyppynarua.

Poika löysi isin vanhoja leluja liki 40 vuoden takaa.

Pappa kunnosti kummisedältä ja -tädiltä saadun skeittilaudan.

* * *

Sitten siihen toivelistaan:

Mennä kasvitieteelliseen puutarhaan retkelle - Tehty!

Lapset kävivät Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa jopa kahdesti. Puutarha on kiva kohde jokaiseen vuodenaikaan. Kesällä voi kierrellä ulkopuutarhaa ja talvella tai sateisilla ilmoilla nuuhkia kasvihuoneiden trooppista ilmaa.

Tyttö haluaa ulkona kuvata kasveja puhelimella ja sisällä piirtää niitä tusseilla.

Hakea pöytä Kangasniemeltä - Tehty!

Kaverimme kertoi aiemmin keväällä, että hän on ostanut pakettiauton, ja voisimme lainata sitä tarvittaessa. Keksin heti, että voisin noutaa Rouvan äidin luota pöydän, joka on hänelle hyvin rakas ja jonka hän halusi ruokapöydäksi puutarhamökille. Jouduimme hetkisen odottamaan sopivaa hetkeä mökin remontissa, mutta heti, kun mökin lattiaan oli saatu sopiva kolo tuossa heinäkuun alussa, kävin noutamassa pöydän ja muutaman muunkin asian. 

Aivan ensin hain kuitenkin mökin uuteen alkoviin lapsille kerrossängyn Sipoosta.

Ennen pöytää ehdin noutaa myös toisen nettiostoksen: mökin tuleva allaskaappi löytyi Lohjalta.

Pöydän hakureissuun ei puolestaan liittynyt pelkästään sen pöydän haku, vaan toin samalla reissulla anoppilasta myös materiaalit toisen pöydän rakentamiseen. Tavoitteena olisi tehdä samanlainen säänkestävä ruokapöytä kuin Etelä-Savon-mökillemme. Tarvikkeet piti noutaa lankomiehen traktorilla kauempana metsän keskellä sijaitsevasta aitasta.

Ja siinä on Helsinkiin lähtevä lasti, Rouvan rakas pöytä päällimmäisenä. Tai sen päällä ovat oikeastaan vielä tikkaat, jotka ovat peräisin omasta kellarikomerostamme ja joiden oli tarkoitus mennä toiselle mökille. Nyt ne kuitenkin palautuivat Helsinkiin.

* * *

Kun Rouva aloitti oman kesälomansa kolme viikkoa sitten, hän otti tytön ja lähti kaverinsa ja tämän pojan kanssa Tallinnaan. Kun meillä oli pojan kanssa harvinainen tilaisuus viettää aikaa poikien kesken, suuntasimme Lintsille kiertämään sen ilmaiset laitteet.

Tytön kanssa ilmaisia laitteita ei voi enää kiertää, ja sanoin muutenkin, että ei ole järkeä käydä Lintsillä ainakaan rannekkeen kanssa ennen kuin 120 cm tulee täyteen. Ei ole vielä tullut.

Kesän uutuuteen, Pellen Taloon, lupasin viedä hänet joka tapauksessa vielä tämän kauden aikana. Pojalle ilmaiset laitteet olivat vielä aivan riittävät ja minikaruselli niin hauska, että hän halusi siihen uudelleen ja uudelleen.

* * *

Tapetoidaan mökin tupa - Tehty!

Kyllä. Kun sain mökin tuvan raivattua romuista, hommat alkoivat rullata yllättävän nopeasti. Pari päivää maalihommia, pari tapettihommia, muutama lattiahommia. Jos loma olisi jatkunut pidemään, mitä kaikkea olisinkaan saanut aikaan! Toki halusin ehtiä tehdä lomalla muutakin kuin pelkkää remonttia, joten joinain päivinä aloitin remonttihommat vasta iltapäivemmällä, jotta ehdin käydä esimerkiksi Stadikalla uimassa.

Maalata mökin lattia ruudulliseksi - Tehty!

Tämän toiveen toteutumiseen en tainnut uskoa edes itse. Tarkoitus oli nimittäin alun perin maalata ruudut kahdella eri harmaalla, ja maalaaminen olisi vienyt useamman päivän pidempään. Mutta nyt, kun joka toinen ruutu jätettiinkin puun väriseksi, homma valmistui puolessa arvioimastani ajasta.

Mennään uimastadionille - Tehty!

Teimme tytön kanssa pyöräretken uimastadionille juuri ennen hirmuhelteiden alkua. Päivä oli lämmin mutta silti hieman viileä. Nyt kaipaan jo sitä päivää.

Toisena päivänä kävin molempien lasten kanssa Kumpulan maauimalassa, ja silloin hellettä oli jo sen 30. Mökillä minionit ovat pitäneet kovasti vesileikeistä vuosi sitten lahjaksi saadussa pienessä kahluualtaassa.

Ja Kangasniemen-mökillä pääsin tietty järveen ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Laituri kaipaisi uusia kansilautoja.

Tehdä päivänkakkaraseppeleen - Ei tehty :(

Tämä toive laitettiin listalle ajattelematta, että päivänkakkaroita ei ole enää missään poimittavaksi. Muitakaan seppeleitä ei ole tullut tehtyä. Muuten kasveja on kyllä hipelöity ja istutettu ja nautittu puutarhamökin kukkapenkeistä.

Koska kasveja ei ollut vielä tarpeeksi, Rouva halusi käydä ostamassa niitä lisää.

Syödä sushia - Tehty!

On syöty. Montakin kertaa. Mökillä take awayna ja ravintolan pöydässä. Mökiltä lähdettäessä Herttoniemen Hanko Sushi on suurinpiirtein lähin ravintola, joten sushi on hyvin itsestäänselvä valinta, jos mökille tarvitaan jotain valmista syötävää. Iso naarmu pojan otsassa on peräisin karhunvatukasta, joka raapaisi häntä vadelmoita poimiessa.

Mitenkäs tämä edamamepapumiehen tukkalaite?

Syödä mansikoita - Tehty!

Uskotko, jos sanon, että söimme mansikoita tuoreena 15 (viisitoista) kiloa. No, söimme niitä ainakin viisitoista kiloa.

Lisäksi laitoin kymmenen kiloa pakastimeen ja keitin kymmenestä kilosta mansikkahilloa. Mainitsen vielä, että yksin, sillä yhtään asiaa ajattelematta tilasin mansikat sille päivälle, kun Rouva oli tytön kanssa Tallinnassa. Ensi vuonna en tee sitä virhettä.

Oman puutarhamme mansikat tekivät pienen mutta maukkaan sadon.

Etelä-Savon-retkellämme poikkesimme myös Vavesaaren tilalla, josta olemme ostaneet luomumansikkamme ties kuinka monena vuonna ollessamme anoppilassa mansikka-aikaan. Tänä ja viime vuonna se ei ollut valitettavasti mahdollista.

Olemme saaneet lisäksi mökiltä yllättävän paljon punaherukkaa, valkoherukkaa ja vadelmia.

Herukoita on riittänyt jopa pakastettavaksi ja pieneksi määräksi mehua, ja vadelmista Rouva keitti hilloa. Mustaherukat ja viherherukat vielä kypsyvät.

Ja herneet ovat olleet supermakeita!

Syödä Chjokon jäätelöt - Tehty!

Suomenlinnan Café Silo tarjosi Chojon suklaajäätelöä! Onneksi, sillä itse en ole ehtinyt (tms.) Chjokon Liisankadun-liikeeseen asti. Jäätelöä on syöty myös leikkipuistoretkillä, sillä Hakaniemen ympyrätalon vieressä olevat jäätelökioskit sijaitsevat ovelasti juuri Tokoinrannan leikkipaikan vieressä. Tänä kesänä paikalla oli La Gelaterian auto. Huomaa kuvan oikeassa laidassa lentävä lintu.

Paistaa lettuja mökillä - Tehty!

Saimme sekä Sinin paistamia lettuja Etelä-Savon mökillä että Rouvan lettuja puutarhamökillä. Kaasupoltin ei jaksanut pysyä tuulisella ilmalla päällä ulkona, joten lettujen paisto siirrettin mökin sisätiloihin. Koska en ottanut letuista yhtään kuvaa, saat ihastella niiden sijaan tätä isoa kurkkua kasvihuoneestamme.

Piirtää - Tehty!

Kävimme alkulomasta piirtämässä tytön kanssa Kaisaniemen kasvihuoneissa. Kun totesin jälleen yhden tussisetin kuivuneen käyttökelvottomaksi, päätin, että lähdemme samalta istumalta ostamaan uusia tusseja. Hurautimme raitiovaunulla Temperaan ja ostimme 24 tussin setin uudelleentäytettäviä ja laadukkaita Copic Ciao -tusseja. Ne ovat olleet kovassa käytössä.

Käydä Hietsun kirpparilla - Tehty!

Itse en ollut retkellä mukana, mutta viime viikolla sekin toive tuli täytettyä. Torilta löytyi pojalle palapeli ja tytölle nukenvaatteita.

Potkulautailla - Tehty!

Potkulautailua on tullut tehtyä loman aikana vähemmän, mutta vielä sitäkin ehtii. Vielä viime vuonna tyttö potkulautaili usein mökkimatkoja, kun me kävelimme vierellä, mutta nyt hän on jaksanut kävellä jo niin reippaasti, että potkuttelu on jäänyt vähemmälle.

Mennä leffaan - Tekemättä

No, isi ja äiti kävivät leffassa, mutta muuten leffojen aika taitaa olla enemmänkin sitten, kun on kylmää ja märkää.

Mennä Paloheinän Korkeeseen - Tekemättä

Retki Paloheinään odottaa myös helteiden päättymistä, mutta kausi jatkuu onneksi vielä pitkään. Jyväskylän Laajavuoressa pääsimme kyllä seikkailemaan, mikä vähensi painetta päästä Korkeen latvaradoille.

Hyvin tulivat kaikkien toiveet siis huomioitua, ja täytyy sanoa, että oli aika ikimuistoinen kesä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesälomalla ehdittiin myös pelata uusia pelejä! Löysin vanhemmiltani n. 30 vuotta vanhan Kummituslinna-pelin, joka oli lapsena suuri suosikkini. Monet muut pelit myin teini-iän kirpputorihuumassa ja rahanhimossa pois (Fragglit-pelin myymistä harmittelen.), mutta tätä säästelin.

Näin myöhemmin katseltuna Kummituslinna on kyllä aika yksinkertainen ja jopa tylsä peli, jossa kyse on aivan pelkästä tuurista. Sen teema on kuitenkin jännittävä, ja lapsi piti sitä hauskana, vaikka se tuntui hivenen liian yksinkertaiselta, jopa 6-vuotiaalle. 

Tytölle muutama vuosi sitten ostettu Hedelmätarha oli lainassa ystävillämme, ja se palautui nyt meille takaisin. Peli on vieläkin simppelimpi kuin aivot sulattava Timanttiponit, joka oli aikoinaan tytön varsinainen ensipeli, mutta onneksi tyttö tarjoutui opettamaan pelin pelaamista veljelleen. Poika hihkui ilosta valitessaan hedelmiä koriinsa.

Isomman lapsen kanssa päästään onneksi vähitellen pelaamaan myös vähän haastavampia pelejä. Kimbleä ja Afrikan tähteä on pelattu niin paljon, että niitä en oikein jaksaisi, joten eräänä päivänä esittelin tytölle Carcassonnen. Se oli hauskaa! Ensin pelasimme 50 pisteeseen ja ilman peltoseuraajia, mutta nyt olemme kokeilleet parit kerrat jo oikeilla säännöillä.

Kesän varsinainen hitti ovat kuitenkin olleet pelikortit! Tyttö on jo aika hyvä Maijassa, ja toisinaan hän voittaa ilman apua. Jotta päiväkodissa olisi mehukkaampaa kerrottavaa, opetin hänelle myös Paskahousun, ja vaimoni on erityisen ylpeä siitä, että koulutukseen sisältyi myös Valepaska. Mutta hei, en minä näiden pelien nimiä keksinyt!

Jokohan hän olisi valmis Settlers of Cataniin

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun kirjoitin, että olemme palkanneet lastenhoitajan hakemaan lapset kerran viikossa päiväkodista ja viettämään heidän kanssaan illan, odotin klassista: ”Miksi niitä lapsia tehdään, jos niiden kanssa ei halua olla?”-kysymystä.

Sitä ei tullut aivan niillä sanoilla, mutta lukijani kyllä ihmetteli, miksi perheellinen tarvitsee kerran viikossa ”lapsivapaata”. Jos tämä vetää jonkun muunkin "sanattomaksi" ja "wtf", on parasta vastata kysymykseen erillisen postauksen muodossa.

Se, että joku muu hoitaa toisinaan lapsiamme, tekee kaikille hyvää, sitä en voi kieltää.

Arkipäivät ovat helposti jatkuvaa kiirettä kodin, päiväkodin ja työpaikan välillä, ja aina tuntee olevansa jostain myöhässä.

Illat lasten kanssa ovat melko intensiivisiä ja ruokailut ja nukkumaanmenot pahimmillaan hermoja raastavia suorituksia, joihin liittyy eri asteista kiukuttelua, tahtokohtauksia, ympäriinsä juoksentelua ja yleistä tottelemattomuutta. Periaatteessa keskenään kivasti leikkivät sisarukset saavat ajoittain aikaan myös hillitöntä draamaa ja monenlaisista nahistelua, ja pienempi saattaa käytännössä kirkua koko illan.

Kun lapset on saatu nukkumaan ja hengähdetty hetkinen, on noin tunti tai puolitoista aikaa tehdä ns. omia hommia. Jos osa töistä on jäänyt tekemättä, niitä jatketaan vielä illalla. Nukkumaan tulee helposti mentyä liian myöhään ja aamulla on kuitenkin herättävä aikaisin, ja sama kierros alkaa uudelleen.


Miksi siis perheellinen tarvitsee lapsivapaata? Siksi, että pysyy järjissään myös silloin, kun lapset ovat siinä iässä, että he tekevät kaikkensa viedäkseen sen.

Tämä on varmasti vain yksi vaihe, joka liittyy 2-vuotiaan kuopuksen kehitykseen, mutta on se silti joinain päivinä ja kokonaisina viikkoina aivan prkleen väsyttävää.

Perheellinen ihminen on muutakin kuin vain isä tai äiti. Jos työelämä ja muut velvoitteet - olivat ne sitten lähtökohtaisesti kuinka kivoja tahansa - täyttävät kalenterin ja nostavat stressitasot jo muutenkin korkealle, arjen pyörittäminen täysin ilman ulkopuolista apua voi alkaa tuntua raskaalta. 

Vaikka korostin edellisessä jutussani treffi-iltoja, on taustalla myös se, että erityisesti vaimoni kaipaa sitä, että yhtenä päivänä viikossa ei olisi kiire pois töistä ja voi tehdä tarvittaessa vaikka 10-tuntisen työpäivän, jolloin töitä ei tarvitse jatkaa illalla.

Mutta kyse ei ole kuitenkaan pelkästä lapsivapaasta, vaan myös siitä, että kaiken keskellä puoliso unohtuu helposti. Jos vuorokaudessa on se yksi tunti aikaa tehdä aikuisten asioita suurin piirtein rauhassa, usein tulee tehtyä sitä, mikä on pakollista ja akuuttia, ja parisuhteen hoito unohtuu. En ihmettele, että pienten lasten vanhemmat eroavat helposti. 

Emme halua olla yksi niistä pareista emmekä myöskään yksi niistä, joka unohtaa toisensa ja huomaa lasten muutettua pois kotoa, että on kasvanut erilleen, kun ei tullut tehtyä mitään yhdessä. Meillä on takanamme yhteistä elämää 21 vuotta, ja toivon että jäljellä on vähintään tuplasti sen verran. 

Kahdenkeskisen ajan lisäksi on hauskaa nähdä toisinaan myös omia ystäviä ihan aikuisten kesken. Ilman jatkuvia keskeytyksiä ja pakkoa lähteä iltahommiin seitsemän jälkeen.

Tai sitten voidaan ihan vaan hoitaa yhdessä joitain asioita, joissa tarvitaan molempia aikuisia. Joudumme tänään käymään rautakaupassa molempien lasten kanssa, ja kuulen, jo miten toinen narisee siitä, miten siellä on tylsää, ja toinen rimpuilee irti rattaiden vöistä ja karkaa hyllyjen väliin.

Kaiken tämän päälle on myös kaikki muut mahdolliset menot ja niiden käytännön puoli. Sekä minulla että vaimollani on omat viikottaiset harrastuksemme, joista emme tingi, ja kalentereihimme ilmestyy usein myös muita iltamenoja: kulttuuria, illallisia, työpaikan tapahtumia, esiintymisiä jne. Toisinaan ne ovat päällekkäin, ja lapset tarvitsevat silloin hoitajan. Meillä ei ole käytössä isovanhempia, jotka voisi hälyttää paikalle akuutin tarpeen tullen. Keväällä meillä oli käytännössä tarve lastenhoitajalle lähes viikoittain, ja hoitajan saaminen paikalle vaati viestittelyä useamman hoitajan kanssa ennen kuin jollekin tutulle sopi. Ja aina ei sopinut.

On yksinkertaisesti käytännöllisempää, että sama hoitaja on varannut joka viikko saman illan, jolloin itsekin tiedämme, että kaikki ylimääräiset menot kannattaa sopia sille illalle. Tai jos etukäteen on tiedossa, että jokin ooppera tai firman bileet on jollain viikolla toisena iltana, hoitajan kanssa sovitaan, että hän tuleekin silloin, jos se vain sopii hänelle.

Kun tukiverkkoja ei ole, hoidamme lapsemme itse joka ikinen päivä. Se, että olemme nyt poissa kotoa yhtenä päivänä viikossa 3 - 4 tuntia, ei ole oikeasti yhtään keneltäkään pois. Päin vastoin: vanhemmat rentoutuvat, ja lapsetkin odottavat kovasti hoitajaa, joka tekee heidän kanssa erilaisia kivoja asioita kuin vanhemmat. On myös kivaa, että lapsilla on elämässään joku muukin aikuinen, jota he näkevät säännöllisesti.

Vielä ajatusleikki: jos olisinkin kertonut, että isovanhemmat hakevat lapset kerran viikossa päiväkodista ja ovat heidän kanssaan illan, olisinkohan saanut samaa ihmettelyä? Se ei valitettavasti ole kuitenkaan mahdollista.

Vanhemmuus ei ole kilpailu, jossa pisteitä saa eniten se, joka sinnittelee pisimpään ilman apua eikä romahda. Joku ei ehkä koskaan tunne tarvitsevansa aikaa itselleen tai ollakseen kahden kesken puolisonsa kanssa, mutta toiset haluavat hieman enemmän omaa aikaa palautuakseen. Me myönsimme itsellemme, että juuri me tarvitsemme tätä apua juuri nyt.

Jos siis alkuperäinen kysymys oli, miksi perheellinen tarvitsee kerran viikossa ”lapsivapaata”, minä kysyn, miksi ei, kun siihen on kerran mahdollisuus?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Uuh, harvoinpa olen näin vaikuttunut ja positiivisesti yllättynyt ravintola-annoksista kuin viime viikolla Yes Yes Yes!issä (Iso-Roobertinkatu 1).

Emme olleet itse asiassa tulossa illalliselle lainkaan vaan kävimme Rouvan kanssa elokuvissa. Koska lastenhoitaja oli varattu koko illaksi, kyselimme varovasti, kuinka kiire hänellä olisi lähteä kotiin ja koska kiirettä ei ollut, päätimme käydä vielä pienellä iltapalalla. Hetken harkinnan jälkeen päädyimme Yes Yes Yesiin, ja koska lämpötila oli hyvin epäsuomalainen, jäimme syömään ulos terassille.

Pienellä ja pienellä: Halloumiranskalaisia, granaattiomenaa ja korianteria. Mustapapunuudeleita, tofua, mangoa ja maapähkinöitä. Lätyskäleipää ja paahdetusta tomaatista, paprikasta, manteleista ja kreikkalaisesta jogurtista tehtyä tahnaa. Kukkakaalitempuraa ja tulista kastiketta. Kesäkurpitsa-fetanugetteja ja sitruunachilijogurttia.

Ja siis härreguud, miten hyvää ja kaikin puolin maukasta ja mielenkiintoista ruoka oli! Ravintola meni omalla listallani heittämällä kaupungin kärkikaartiin.

Rouva kysyi jossain vaiheessa, että kaipaanko lihaa, ja olin ihan, että miten niin? "No kun tämä on kasvisravintola." Jaa jaa, en kiinnittänyt koko asiaan mitään huomiota.

Yes Yes Yes! huudahduksen arvoinen asia on myös se, että ensi viikosta alkaen voimme viettää tällaisia treffi-iltoja Rouvan kanssa halutessamme vaikka joka viikko. Pohdittuamme nimittäin sitä, miten väsyneitä olimme jo toukokuussa kaikesta kiireestä ja paikasta toiseen säntäilystä, päätimme, että nyt on aika tehdä se, mitä harkitsimme jo aiemmin: palkata lastenhoitaja, joka noutaa lapset päiväkodista ja on heidän kanssaan koko illan kerran viikossa.

Jos siis yhtenä päivänä viikossa ehtisi lähteä töistä kaikessa rauhassa ja viettää kahdenkeskistä aikaa ilman ylimääräistä säätöä. Käydä vaikka syömässä, teatterissa, oopperassa tai leffassa, mitä emme ole tehneet oikeastaan sen jälkeen, kun esikoinen syntyi. Tai tehdä jotain erikseen omilla tahoillamme, jos sellaiseen on tarvetta.

Sopiva hoitaja löytyi, itse asiassa sama, joka oli hoitamassa myös tämän postauksen illallisen aikaan, ja molemmat lapset odottavat jo kovasti, että hän tulee taas ensi viikolla. Päivä on lähtökohtaisesti sama joka viikko, mutta jos hyvissä ajoin etukäteen on tiedossa hoitotarvetta toisena päivänä, siitä voidaan sopia erikseen.

Nyt se siis tapahtuu! Yes Yes Yes!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onpahan ollut ikimuistoinen kesäloma! Ei minkään erityisen aktiviteetin tai matkan vuoksi vaan koko maata hellineen kolmenkymmenen asteen helteen ansiosta! Kun viime kesä oli niin kylmä, ettei oikein huvittanut tehdä mitään, tänä kesänä on saatu nauttia ulkoilmasta senkin edestä.

Helsingissä ollessamme olen ehtinyt tehdä muutakin kuin puutarhatöitä ja mökin remonttia. Olemme käyneet tytön kanssa uimassa Uimastadionilla ja Kumpulan maauimalassa. Tiistaina kävimme koko perheen kanssa retkellä Suomelinnassa - retkellä, jota on suunniteltu jo... muutaman vuoden. Oli itse asiassa hätkähdyttävää huomata, että emme olleet käyneet tytön kanssa Suokissa kertaakaan aiemmin, joten olihan se jo aikakin.

Kävimme tervehtimässä Suomelinnassa asuvaa Dorit Salustkij'ta, joka sattui saamaan samana päivänä vieraakseen myös Tämän kylän homopoika -Einon.

Dorit ja Eino kävivät lounaalla Suomenlinnan Susisaaren ruokalassa, mutta me olimme jo syöneet lounaamme, joten emme liittyneet seuraan. Paikka näytti kivalta, joten kokeillaan sitä sitten ensi kerralla.

Sen sijaan poika nukahti rattaisiinsa, ja me lähdimme tytön kanssa tutkimaan Susisaaren jännittäviä käytäviä.

Kävelymatka Kustaanmiekalla sijaitsevalle Kuninkaanportille oli yllättävän pitkä, mutta bastionin pimeät käytävät olivat kävelymatkan arvoiset.

En ollut itsekään käynyt koskaan näin syvällä Suomenlinnassa, enkä ollut nähnyt aiemmin edes Kustaanmiekan upeaa kallioista uimarantaa. Harmi vaan, että sinilevätilanteen vuoksi uiminen ei ollut suositeltavaa. Se ei kyllä näyttänyt haittaavan monia uimareita.

Käytävät olivat lapsesta huippujännittävät, varsinkin ne, joissa oli niin pimeää, että taskulampulle oli tarvetta. Muutaman käytävän lattialla oli vettä, mikä lisäsi jännitystä entisestään.

Käytäväretken jälkeen kävimme tutustumassa aiemmin tänä vuonna avattuun Café Siloon ja söimme aivan törkeän herkulliset voisilmäpullat.

Tarjolla oli myös Chjokon suklaajäätelöä, jota emme voineet vastustaa.

Ja koska ilman lämpötila oli kuin Italiassa, tilasimme vielä Aperol Spritzit.

Tässä välissä myös Dorit ja Eino liittyivät seuraamme, ja jatkoimme iltapäivän istumista Silon terassilla.

Lapset saivat katsella kahvilan sisäpuolella Ryhmä Hauta puhelimesta, ja hekin vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.

Olipa kiva, että oli kerrankin aikaa lähteä vaeltelemaan Suomenlinnaan ja katselemaan siellä uusia paikkoja. Oli taas hetken aikaa tunne kuin olisi lomalla jossain vieraammassakin paikassa. Miten kaunista Suomenlinnan saarilla onkaan, aivan kuin aika olisi pysähtynyt siellä aikakauteen, jota muualla Helsingissä ei ole enää nähtävissä.

Kesäloma vetelee jo viimeisiään, mutta kesähän jatkuu edelleen! Puutarhamökin remontille on toki varattava aikaa, mutta eiköhän tässä vielä pienille retkillekin ehditä!

Pages