Ladataan...
Isyyspakkaus

Lapsen kehityksessä on monia hauskoja vaiheita, mutta yksi hauskimmista on se, kun lapsi alkaa kommunikoida muutenkin kuin itkemällä.

Olemme jo usean kuukauden ajan ihastelleet, miten poika ymmärtää niin paljon asioita, ja hän esimerkiksi yllätti aiemmin syksyllä sillä, miten hän kävi etsimässä omat sukkansa keittiön lattialta, kun kyselimme: "Missä sukat on?"

Nyt olemme ihastelleet sitä, miten poika osaa jo vastata nyökyttelemällä tai päätään puistelemalla, kun häneltä kysyy esimerkiksi: "Otatko maitoa?" Ja päätä puistellaan myös hyvin näyttävästi silloin, kun ruoka ei enää maistu.

Lueskelin vanhaa postaustani siitä, millainen sanavarasto tytöllä oli vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisenä eli reilun kuukauden vanhempana kuin poikamme on nyt. Aivan niin pitkällä pojan sanavaraston kehitys ei ole, ja tässä vaiheessa on vielä helppoa listata suurin piirtein jokainen sana, jonka olemme tähän mennessä kuulleet.

Kukka - oli ensimmäinen oikea sana, jota poika alkoi toistella. 'Kukka' on kuitenkin nyt mennyt muodista, ja sitä ei saada enää ulos suusta edes pyytämällä. Sen korvasi nimittäin toinen paljon hauskempi sana.

Kakka - Ei liene mikään ihme, että tämä on niin usealle lapselle yksi ensimmäisistä sanoista, sen verran siitä puhutaan ja keskustellaan päivittäin. Joinain päivinä 'kakka' tuntuu olevan yleissana, jota voi toistella osoittaen mitä tahansa. Eikä siinä mitään, aikuisillakin on sellaisia päiviä. Yhä useammin 'kakalla' kyllä tarkoitetaan jo ihan sitä itseään, vaikka se meneekin vielä sekaisin kaikkien muidenkin vaippa-asioiden kanssa. Yllättipä hän eräänä päivänä osoitellen kylpyhuoneen lattiaa todeten: "Kakka". Ja sitähän siinä todella oli.

Äiti - Oli yksi ensimmäisistä sanoista. Toisinaan selkeämmin "Äiti", toisinaan enemmänkin "Ättii". Äiti on myös yleissana, joka tuntuu tarkoittavan kaikkea lämmintä, ihanaa ja turvallista. Myös isi on "äiti", samoin sisko.

Isi - Kyllä, sekin on jo opittu. Sana oli muodissa muutama viikko sitten, ja esimerkiksi päiväunilta herätessä poika saattoi huudella: "Äitii! Isii! Äitii! Isii!" Nyt sana on kuitenkin taas unohtunut enkä ole kuullut sitä hetkeen.

Oho - Kun jotain putoaa, aivan oikeaoppisesti!

Böö ja kukkuu - Tärkeimpiä sanoja leikeissä siskon kanssa.

Kurkku - Hän rakastaa kurkkua ja osaa jo pyytää sitä itse: "Kuukku". Mutta vähän niin kuin 'kakka' ja 'äiti', myös 'kuukku' tarkoittaa monia asioita. Kaikki mikä on hyvää ja syötävää on 'kuukkua'.

Kiitos - Oikeammin "Kiitti". Vielä kuukausi sitten sana oli hyvin söpö "Too too", mutta se vaihtui muotoon "Kiitti" tuossa pari viikkoa sitten. Ja se tulee todella spontaanista, kun pojalle ojentaa jotain. Yleensä pienellä ja suloisella äänellä, jonka jälkeen katsomme häntä sellaisella "Awwwwwww"-katseella.

Katso - Eli "kato", tai ehkä vielä täsmällisemmin "gado". Poika menee ympäri asuntoa, osoittelee asioita ja sanoo: "Gado!" Ja sitten ihastelemme yhdessä sitä, mistä onkaan kyse.

Avaa - Tämä on niin selkeä. Jos jokin rasia, laatikko, leikkitietokone tai muu vastaava pitää saada auki, poika tulee luokse ja sanoo: "Awa."

Pappa - Sana, joka yllätti ensimmäisellä kerralla. Pappaa ei nimittäin nähdä hirveän usein, mutta kun pari viikkoa sitten soitimme Skype-puhelun, poika ilahtui nähdessään papan ja sanoi: "Babba". Tämä ei ollut sattumaa, sillä sittemmin sama 'babba' on ollut mukana puheissa, kun olemme katselleet valokuvia, joissa tyttö on isovanhempien kanssa.

Toisinaan saamme irtoamaan jonkin random-sanan, mutta se saattaa esiintyä vain kerran. Esimerkiksi eräänä päivänä poika leikki siskonsa Frozen-hahmoilla, ja pyysimme häntä sanomaan: "Elsa." Hän vastasi: "Elsa", mutta vain sen yhden kerran.

Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä.

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Aiemmin Toisella Linjalla sijainnut Onda Ruokala joutui muuttamaan uusiin tiloihin, ja ne löytyivät jo keväällä Siltasesta, Hämeentie 13:sta. Koska en ollut ehtinyt käydä uusissa tiloissa aiemmin, päätin ottaa ravintolan seuraavaksi paikakseni sarjassani Lounas kaupungilla.

Joku saattaa muistaa, että samassa rakennuksessa sijaitsi aiemmin vietnamilainen Lie Mi, mutta se on puolestaan muuttanut Kamppiin.

Ondan ruoka on perulaistyyppistä, ja lounaalla on tarjolla sekä buffetpöytä että kaksi à la carte -annosta. Hintaan kuuluu myös todella runsas salaattibuffet.

Buffetpöydän pääruoat vaikuttivat sen verran mausteisilta, että arvelin pienen seuralaiseni pitävän miedommista mauista. Tilasin siis grillattua ja kirsikkaglaseerattua possun vatsaa ja sitruunaperunamuusia.

Ah, kylläpä onkin kiva saada lounas tällä tavalla pöytään tarjoiltuna, ja kovin oli maukasta! Liha oli mureaa ja sitruunainen perunamuusi hauska lisä sille.

Salaattipöytäkin oli itse asiassa niin runsas, että jo sillä olisi saanut itsensä kylläiseksi.

Ruoka maistui myös poikaselle yllättävän hyvin. Hän piti varsinkin salaattipöydän pavuista ja kikherneistä mutta suvaitsi syödä myös possua ja maistaa perunamuusiakin.

Tähän mennessä testaamistani lounaspaikoista Onda huomioi pienimmät asiakkaansa parhaiten: syöttötuolin lisäksi lounaalla on esillä silikonisia ezpz Happy Mat -ruokailualustoja, joista lapsen on helppo nyppiä asioita suuhunsa. Iso peukkumerkki!

Kyllä, kiitos, tänne uudelleenkin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Fazer

Yksi asia on jälleen yllättänyt meidät: se, miten ylettyväinen ja ulottuvainen lähes 1,5-vuotias taapero voikaan olla.

Pojallamme on menossa vaihe, jossa saamme käyttää merkittävän osan ajastamme siihen, että nostelemme tavaroita hänen ulottumattomiinsa, ja toisaalta viemme häneltä kädestä kaikkea, mitä hän on onnistunut pöydiltä ja tasoilta nappaamaan: kirjoja, lehtiä, tusseja, puhelimia, pikkulegoja, siskon aarteita, lautasia, juomalaseja, saksia, veitsiä... ja tietysti syötävää.

Yleensä jos on hetken aikaa liian hiljaista, on parasta käydä kurkistamassa, mitä nurkan takana tapahtuu.

Mitä teet?

Haukkasit palan jokaisesta leivästä ja järsit kurkkuakin?

Aiemmin hampaanjälkiä on nähty kurkkujen lisäksi esimerkiksi kesäkurpitsoiden, avokadojen ja nektariinien kyljissä. On se toki kivaa, että pojalle ruoka maistuu ja että hän osoittaa myös kiitettävää oma-aloitteisuutta.

Kun ikää tulee lisää, lapsi oppii avaamaan yhä useampia ovia ja laatikoita ja pääsemään käsiksi yhä kiinnostavampiin asioihin yhä vaikeammissa paikoissa. Enää häntä eivät pidättele liukuovet eivätkä kannelliset laatikot, ja hänellä on jo voimaa vetää yllättävän painaviakin vetolaatikoita auki.

Viime viikolla hän löysi leimasintyynyn ja sotki itsensä, vaatteensa, pöydän ja lattian musteella sillä aikaa, kun katsoin hetkisen muualle. Olin tapahtuman aikaan vain kahden metrin päässä.

Sosiaalisessa mediassa yritämme usein näyttää täydellisiltä, mutta lapsiperheiden arjesta tämä sliipattu täydellisyys ja harmonia ovat usein hyvin kaukana todellisuudesta. On päiviä, kun leluja, palapelejä, tyynyjä, peittoja ja ympäri asuntoa leviteltyjä kenkiä on edes turha yrittää kerätä lattialta, kun ne on levitelty sinne takaisin vain pienen hetken päästä.

On myös niitä hetkiä, kun huomaa joka ikisen yli reilun metrin korkeudella olevan tason olevan täynnä tavaraa, joka on nostettu sinne taaperon ulottumattomiin.

Meillä tällaisia tavaroiden turvapaikkoja on käytännössä vain muutama, ja niistä suosituimmat ovat pianon ja sen viereisen kaapin päällys. Kuten arvata saattaa, pianon päälle ehtii kertyä jo muutamassa päivässä aikamoinen kasa turvapaikkaa etsivää kamaa.

Huomaa myös vasemmanpuoleisen kaapin oven väliin sullottu sanomalehti, joka estää taaperoa toistaiseksi avaamasta kaapin ovea. Paperi toki otetaan pois, jos paikasta otetaan edustavampia kuvia.

Pianon ja kaapin päältä löytyykin jo mm.

  • Tietokone: Ainoa paikka, jossa sitä pystyy lataamaan
  • Puhelin: Onneksi laite menee kuitenkin lukkoon vain muutamiksi minuuteiksi kerralla
  • iPadit: ks. edellinen
  • Kaukosäädin: Kuinka kovalle tv:n voikaan laittaa?
  • Tussit: Ruokapöytään on kyllä jo piirretty niillä, mutta yritetään välttää lisävahingot
  • Kuulakärkikynä: ks. edellinen
  • Askartelulaatikko toisesta kaapista: Sisältää mm. leimasimet, ks. kaksi kuvaa ylöspäin
  • Muovailuvahat: niitä toki on jo maistettu ja pahanmakuisiksi todettu. Mutta aina voi maistaa uudelleen ja syljeskellä palaset lattialle
  • Valokuvauskamat: Vähintään toinen objektiivi nököttää pianon päällä lähes pysyvästi
  • Kellopeli: Pelastin sen lattialta ja löysin kahta vaille kaikki kielet toisesta paikasta lattialta
  • Viulu: Tytön opettaja kehotti pitämään viulua helposti saatavassa paikassa mielellään laukku avoimena. Yeah right
  • Desimitta: ...?
  • Koruja, tarroja, lehtiä, kirjoja...: Mikä tahansa voi olla palasina milloin tahansa
  • ja superyllätys, tarjottimellinen kuivumassa olevaa pastaa! Emme löytäneet sille eilen mitään muuta järkevää tai järjetöntä paikkaa.

Poika on tietysti jo keksinyt, että pianotuolille voi nousta seisomaan, jolloin ylettää korkeammalle...

Myös Fazer Puikula haluaa tuoda esiin oikean kaunistelemattoman ja rehevän tosiarjen, joka voi yllättää ja olla välillä rankkaa mutta myös rikasta ja täynnä hauskoja sattumuksia. Fazer teetti lapsiperheille Tosiarki-tutkimuksen, johon osallistui 500 vastaajaa. Voit lukea Fazerin sivuilta tutkimuksen tuloksista ja siitä, mikä muissa lapsiperheissä aiheuttaa harmaita hiuksia tai yllättävää arkikomiikkaa.

Jospa me nyt kuitenkin siirrytään syömään leivät pöydän ääreen ja otetaan vielä vähän juustoa ja tomaattia lautaselle. 

Äh, ja sinnehän se tomaatti sitten meni jo rinnuksille, kun en laittanut ruokalappua. No, mutta tätä se on, tosiarki. Totuuden kaunisteleminen läpsäisi heti kasvoille.

 

Lue lisää: Fazer Puikulan Tosiarki-tutkimus.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Isänpäivä oli laskelmieni mukaan kuudes. Myös tänä vuonna loikoilin sängyssä toista tuntia odottaen herätystä ja ehdin lähettää Rouvalle tällä välin jo yhden viestinkin. Neuvoin, mistä kadonnut sydänpiparimuotti saattaisi löytyä.

Hyvää kuitenkin kannatti odottaa: aamiaispöytään oli katettu loikoillessani croque madamet, hedelmäsalaatit ja herkullinen omena-päärynäpiiras.

Rakastan omenapiirakkaa kaikissa muodoissa, mutta tämä oli jotenkin poikkeuksellisen hyvää. Taikinakannen alla oli omenahilloketta, ja lopputulos muistutti niitä hampurilaisketjujen uppopaistettuja omenapiirakoita, joissa on polttavan kuuma hillosisus. Tämä piiras oli toki paljon parempaa.

Kun poikanen nukkui päiväuniaan, teimme Rouvan ja tytön kanssa punajuurella värjättyä pastaa: ricottatäytteisiä ravioleja ja lopusta taikinasta tagliatellea.

Tagliatelle jätettiin kuivumaan myöhempää käyttöä varten.

Tulipa ravioleista herkullisia ja niin hauskan värisiä! Ne nautittiin voi-salviakastikkeen kanssa.

Illalla sain vielä tohottaa Rouvan pyöräyttämiin crème brûléeihin sokerikuoret.

Ja kuin ihmeen kaupalla sain molemmat lapset sohvalle, katsomaan kameraan ja hymyilemään yhtä aikaa. Ainakin melkein.

Loppuun vielä lainaus tytöltä perjantaina päiväkodin isänpäiväaamiaisella saamastani isänpäiväkortista:

"Isi on kiva, tosi herkkä hermostumaan. Isi pitää mun yllätyksistä. Isi tykkää kun käyttäydyn tosi hyvin, se pitää mun korteista ja askarteluista. Me käydään HopLopissa ja uimassa. Isi on hyvä muistikorteilla pelaamisessa ja piirtämisessä."

Olette rakkaita! :)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistatko, miten kävi, kun yritin kesällä vierailla Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa? No, niissä oli juuri alkanut remontti, joten tutustuimme kasvihuoneen sijaan hiljattain uusittuun ulkopuutarhaan. Nyt remontti on jo valmis, ja kasvihuoneet kutsuvat nuuhkimaan niiden lämmintä ja kosteaa ilmaa.

Tyttö on pitänyt yhden vapaapäivän viikossa päiväkodista, ja nämä vapaapäivät ovat erinomaisia pienille retkille. Kävimmekin kasvihuoneissa juuri tällaisena vapaapäivänä ja varauduimme matkaan myös eväin ja piirustusvälinein.

Tytön kanssa olemme käyneet kasvihuoneissa kerran aiemminkin, mutta siitä on aikaa jo liki kolme vuotta, eikä hän muistanut enää käyntiämme.

Nyt uskon, että kasvihuoneissa tulee käytyä useamminkin, sillä sisään pääsee Museokortilla vaikka joka päivä! 

Kasvihuoneiden suurimmat suosikit ainakin meidän perheessämme ovat kasvihuoneiden korkein osa, Palmusali...

...sekä hieno Lummehuone, jonka vesialtaassa sijaitsevat kasvihuoneiden kuuluisat jättilumpeet.

Lapsesta oli hauskaa nähdä, miten banaani ja kahvi kasvavat.

Ja pitihän sitä kokeilla, ovatko kaktuksen piikit oikeasti niin terävät kuin miltä ne näyttävät.

Kasvihuoneissa omien eväiden nauttiminen on sallittu kaikilla penkeillä ja pöytien ääressä, joten retkeen voi hyvin yhdistää trooppisen piknikin.

Pieni taiteilija halusi myös piirtää näkemiään kasveja.

Jotenkin hyvin rauhoittavaa tämä vihreys ja kostea lämpö. 

Tekisikin oikeastaan mieli tulla tänne heti uudestaan. Vaikka yksin.

luomus.fi/fi/kaisaniemen-kasvitieteellinen-puutarha

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pari vuotta sitten yllätyimme siitä, millä voimalla prinsessaleikit saapuivat kotiimme. Emme omasta mielestämme yllyttäneet tyttöä näihin leikkeihin sen enempää kuin poikaa nyt autoleikkeihin, mutta päiväkotikavereiden seura teki tehtävänsä.

Vähintään yhtä paljon yllätyimme, kun muutama viikko sitten tyttö ilmoitti: ”Minä en enää pidä prinsessoista.”

Kun tiedustelin syytä, en saanut sen kummempaa selville, mutta kiinnostuksen kohteet ovat nyt jotain muuta. Kysyin tietysti, eivätkö muutkaan kaverit päiväkodissa enää pidä prinsessoista, ja kuulin, että juuri näin on käynyt.

Kuulemma Frozenkin on jo täysin out, eikä kukaan enää tykkää Frozenista.

Prinsessanukeilla voi kyllä leikkiä, mutta leikit ovat jotain muuta kuin prinsessaleikkejä ja mekot vaihtuneet trendikkäämpiin asuihin. Tässä prinsessat pelaavat Barbien kanssa jalkapalloa.

Nyt in ovat puolestaan Hatchimalsit ja Winxit. Kumpiakaan leluja meillä ei ole, mutta jollain tavalla niitä leikitään myös päiväkodin pihalla haalarit päällä.

Hatchimals on melkoista rahastusta oleva lelusarja, jossa pienet leluhahmot kuoriutuvat yllätysmunien sisältä. Ostaessa yllätysmunapaketin ei voi tietenkään tietää, mistä hahmosta on kyse, ja hahmoja on kai kymmeniä. Tätä muodissa olevaa lelusarjaa kukaan päiväkotikavereista tuskin muistaa edes ensi keväänä, mutta paine leluja kohtaan aikamoinen, sillä yhdellä tytön parhaista päiväkotikavereista on näitä hahmoja tietysti useita.

Winx on puolestaan Netflixistä löytyvä animaatiosarja, jossa on joukko tyttöjä, jotka osaavat muuttua keijuiksi. En tiedä sarjan juonesta sen enempää, mutta se on ilmeisen vauhdikas ja jännittävä seikkailusarja, joka koukutti 5-vuotiaan hetkessä. Hän on sarjan löytämisestä lähtien käyttänyt merkittävän osan ajastaan piirrellen sarjan hahmoja.

Mutta prinsessaleikit ovat todella loppuneet kuin seinään, ja nyt sitten mietimme, onko tämä niin lopullista, että prinsessakamat ja -rooliasut voi myydä eteenpäin. Ehkäpä vielä odotellaan hetkinen, sillä muidenkin lelujen kanssa on ollut havaittavissa kausiluonteisuutta.

Legot eivät ole kiinnostaneet pitkään aikaan, ja myös My Little Ponyt olivat pitkään koskematta kaapissa. Toisaalta tyttö kiinnostui ponileikeistä uudelleen sen jälkeen, kun hänen veljensä löysi ponit ja alkoi kuljetella niitä ympäri asuntoa. Myös My Little Pony -elokuva pari viikkoa siitten buustasi näitä leikkejä.

Viime aikoina pinnalla on ollut myös Barbie.

Barbie-leikit saivat uuttaa puhtia, kun ystäväni, Miia, lahjoitti meille hänen äitinsä ompelemia ja näissä kuvissa näkyviä Barbien vaatteita sekä kasan kenkiä ja asusteita, joilla hän on leikkinyt siskojensa kanssa lapsena. Muotiluomuksia löytyy usealta vuosikymmeneltä.

Leikkeihin pääsivät mukaan myös muuten unohdetut Aurora ja Elsa, joiden vartalot olivat suurin piirtein Barbien kropan kokoiset.

No, tämä kaikki tietysti saa pohtimaan, mitä ostaa lapselle joululahjaksi. Jokin kiva lelu olisi tietysti kiva antaa, kun tiedän sen ilahduttavan häntä.

Mutta yleisesti ottaen tuntuu kuitenkin, että lelut kiinnostavat lapsia vain hetkisen, joten kiinnostus ostaa mitään uutta on aika pieni. On mahdoton arvata, mikä lelu unohtuu pian ja millä leikitään vielä vuodenkin päästä.

Tämän vuoden lelukirja on jo selattu, ja sieltä on tietysti löytynyt vaikka mitä ihanaa.

Vaan miten ihmeessä te muut ratkaisette nämä joululahjapohdinnat ja vältätte turhat muotilelut, joita kukaan ei muista enää vuoden päästä?

Share

Pages