Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämän postauksen otsikko on oikeastaan aika harhaanjohtava. Televisiosta - siis lineaarisesta tv:stä - en ole katsonut juuri mitään aikoihin, lukuun ottamatta Putousta, josta on tullut perheemme yhteinen lauantai-illan hupi. En kuitenkaan käsittele Putousta tässä sen enempää vaan siirryn suoraan suoratoistopalveluihin.

Viimeisteltyäni Twin Peaksin otin seuraavaksi käsittelyyn Netflixin Stranger Thingsin kakkoskauden. Pidin kovasti sarjan ensimmäisestä kaudesta, ja toisenkin ahmaisin parissa viikossa. 1980-luvulle sijoittuva yliluonnollinen hirviötarina jatkui siitä, mihin se enimmäisen kauden päättyessä jäi.

Kaupunkiin muuttaa uusi tyttö, Maxine, joka ystävystyy ensimmäisellä kaudellakin seikkailleiden poikien kanssa. Ylösalaisinmaailma piinaa edelleen Williä, ja hän näkee näkyjä, joissa suuri varjohirviö ajaa häntä takaa. Dustin löytää kummallisen olion ja alkaa kasvattaa sitä lemmikkinään. Pian käy ilmi, että lemmikki ei olekaan aivan harmiton.

Sarjan toinen kausi on hyvin onnistunut, ja tarina jatkaa ensimmäisen kauden linjoilla. Uudenlaiset demogorgon-koirat ovat yhtä ihastuttavia kuin ensimmäisen kauden demogorgonit, mutta aivan yhtä jännittävä kakkoskausi ei ole kuin ensimmäinen. Silloin yliluonnollisille tapahtumille odotettin selitystä, ja tunnelma oli jopa pelottava, mutta suuren salaisuuden paljastuttua selittämättömille tapahtumille on tietysti selitys. Silti Stranger Things on edelleen yksi lempisarjoistani.

Kausi päättyy jälleen niin, että seuraava kausi on sieltä varmasti tulossa. Hyvä hyvä!

* * *

Toinen katsomani Netflix-sarja on Black Mirror, josta kuulin useampia kehuja. Ja se osoittautui kaikkein niiden kehujen arvoiseksi!

Sarjasta on ilmestynyt neljä kautta, joista kaksi ensimmäistä jo vuosina 2011 ja 2013 brittiläisen Channel 4:n tuotantona. Netflix on tuottanut kaksi viimeistä kautta.

Sarja ei ole jatkuvajuoninen, vaan jokainen jakso on oma itsenäinen tarinansa, jossa on eri näyttelijät kuin muissa jaksoissa. Yhteistä tarinoille on, että ne ovat dystopioita, joissa moderni teknologia on keskeisessä roolissa. Osa jaksoista kertoo tarinan, joka voisi periaatteessa olla mahdollista jo nyt, mutta suurin osa on niin sci-fiä, että ainakaan aivan lähitulevaisuudessa emme voi odottaa teknologian mahdollistavan kaikkea. Ihmiset esimerkiksi käyttävät joissain jaksoissa laitteita, jotka tallentavat kaiken heidän näkemänsä, ja joissain jaksoissa ihmisen minuus voidaan tallentaa ulkoiseen laitteeseen jatkamaan elämää ilman fyysistä ruumista.

Sarjassa on jotain samaa kuin taannoisessa Twilight Zonessa (Hämärän rajamailla). Toiset jaksot ovat leikkisämpiä ja toiset jopa pelottavia. Monet jäävät pyörimään mieleen pitkäksikin aikaa. Jotkut osuvat hyvin myös nykyaikaan kuten kolmannen kauden ensimmäinen jakso, "Nosedive", jossa ihmisen sosiaalinen status määräytyy hänen sosiaalisessa mediassa saamiensa pisteiden mukaan. Ihmiset mielistelevät toisiaan saadaakseen mahdollisimman paljon tykkäyksiä ja siten päästäkseen parempiin piireihin ja jopa asumaan parempiin paikkoihin.

Hyvin lämpimät suositukset tällekin!

* * *

The Crown! Tästä tekee mieli kirjoittaa vain huutomerkein! Miten kiinnostava! Miten upeasti toteutettu! Miten hienosti näytelty! Miten uskottava!

Kuningatar Elizabethista kertova sarja on ehkä parhaita tv-sarjoja ikinä, ja sarjan toisen kauden jaksot katsoimme Rouvan kanssa heti, kun ne ilmestyivät Netflixiin.

Nyt eletään vuosia 1957 - 1963. Elizabethin ja Philipin avioliitossa on omia ongelmiaan, prinsessa Margaretilla on uusi rakkaus, mutta hän joutuu lykkäämään häitään Elizabethin raskausuutisten vuoksi, Elizabethin johtajuutta ja julkisuuskuvaa kyseenalaistetaan ja Kennedyt vierailevat Englannin hovissa.

Äärettömän mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu tarina, jota seuratessa on pakko googlailla jokaisen jakson aikana, mitä todella tapahtui ja miltä henkilöt oikeasti näyttivät. Jos et ole vielä katsonut, korjaa tilanne ensi tilassa. Sarjasta on tulossa vielä useampi kausi, joissa päästään vähitellen kohti nykyaikaa. Mitä kaikkea siis onkaan vielä tulossa!

* * *

Rimakauhua ja rakkautta oli yksi lempisarjoistamme silloin kauan sitten, vuosituhannen vaihteessa. Sarja palasi uusilla jaksoilla viime vuonna, ja vielä uudempi, 7. kausi pyöri juuri televisiossa. Emme tietenkään saaneet katsottua sitä televisiosta ajoissa, joten sitä on nyt katsottu C Morelta.

Sarjan paluu on hyvin onnistunut. Henkilöhahmot ovat yhtä rakastettavia ja ärsyttäviä kuin aiemminkin, ja sarjan katsominen on kuin viettäisi aikaa vanhojen ystävien kanssa. Sitä en osaa sanoa, miten hyvin sarjan viiden ensimmäisen tuotantokauden jaksot ovat kestäneet aikaa, mutta silloin sarja oli yksi sympaattisimmista ja koskettavimmista ohjelmista.

Nyt Adamilla on uusi naisystävä, Pete toipuu masennuksestaan, Jenny tekee uraa, Karen on perustanut kustantamon ja David on pääsemässä jaloilleen talousrikostuomionsa jälkeen. Nyt myös perheiden lapset ovat aikuistumassa ja sotkevat vanhempiensa kuvioita. 

Sarja on hienosti käsikirjoitettu ja hahmot ovat ongelmineen ja suruineen hyvin uskottavia ja samaistuttavia. Siinä on sopivasti draamaa, huumoria, onnistumisia ja epäonnistumisia aivan kuin oikeassa elämässäkin.

Sarjan kahdeksannen kauden kuvaukset käynnistyvät kuulemma jo tänä keväänä.

* * *

Ruotsalainen Solsidan on ollut yksi parhaista komediasarjoista, ja siitä on tehty viisi tuotantokautta ja yksi elokuva.

Sarjasta on tehty nyt myös suomalainen versio, Onnela, C Morelle. Alkuasetelmaltaan ja isoilta linjoiltaan sarja noudattaa Solsidanin ensimmäistä kautta. Antti ja Saara (Eero Ritala ja Elena Leeve) muuttavat Antin lapsuudenkotiin Porvoon Poutaniemeen. Poutaniemessä asuvat myös Antin vanha ystävä, taloudellisesti hyvin menestynyt Markus (Pekka Strang) vaimonsa Metten (Anna-Maija Tuokko) kanssa. Ympärillä pörrää kärpäsen lailla myös rasittava ja pihi Jorma (Santtu Karvonen) ja tämän vaimo Titta (Pirjo Heikkilä).

Jotain on kuitenkin kadonnut käännöksessä, ja sarja ei yllä ruotsalaisen esikuvansa tasolle. Kuvitteellinen Porvoon Poutaniemi ei vaikuta samanlaiselta keskiluokan unelmalähiöltä kuin todellinen Solsidan Tukholman esikaupunkialueella Saltsjöbadenissa. Markuksen ja Metten elämä omakotitalossa  ei vaikuta samalla tavalla ylelliseltä kuin Solsidanin merenrantakartanossa, vaikka ei Markuksellakaan tunnu olevan pikkurahasta puutetta.

Eniten puuttuu kuitenkin tunnelmassa ja hahmojen välisissä suhteissa. Henkilöhahmot ovat pääpiirteiltään hyvin paljon esikuviensa kaltaisia, mutta kireämpiä ja jollain tavalla vähemmän sympaattisia. Antti ja Saara vaikuttavat vihaisemmilta kuin Alex ja Anna. Antti ja Pekka eivät tunnu olevan parhaita ystäviä samalla tavalla kuin Alex ja Fredde, ja vaikka Alexkin tuntee välillä alemmuutta Fredden rinnalla, Antti ja Pekka eivät oikein tunnu edes pitävän toisistaan. Ja siinä missä Solsidanin Mickan on ihastuttavan höpsö hahmo omissa pilvilinnoissaan ja yrityksissään näyttää mahdollisimman yläluokkaiselta, Onnelan Mette vaikuttaa ylimieliseltä ja sympaattisen sijaan ilkeältä.

Katsoisin varmasti Onnelaa aivan toisin silmin, jos en olisi nähnyt Solsidania, mutta nyt en ole edes varma, jaksanko katsoa koko ensimmäistä kautta loppuun saakka. Harmillista. Kuulisin kyllä mielelläni, mitä muut ovat olleet mieltä toteutuksesta, ja miltä sarja vaikuttaa, jos ei ole katsonut Solsidania. Sarja alkaa pyöriä Maikkarilla tällä viikolla, joten sitä voi katsoa, vaikka ei olisi C Morea.

* * *

Olen aloitellut myös kahta muuta sarjaa Netflixistä, mutta en ole päässyt niissä juuri alkua pidemmälle.

Mindhunter on 1970-luvulle sijoittuva sarja, jossa FBI-agentti Holden Ford (Jonathan Groff) haastattelee sarjamurhaajia pyrkien ymmärtämään heidän ajatuksiaan ja sitä kautta selvittämään avoimia tapauksia. Kriminaalipsykologia ja profilointi ovat sarjan tapahtumien aikoihin vielä uusi ja vakiintumaton alue, ja Ford tekee uraauurtavaa työtä sillä. Sarjan tapahtumat ja henkilöt perustuvat ilmeisesti todellisiin henkilöihin ja tapauksiin. Kolmen jakson perusteella en ole vielä aivan varma, onko Mindhunter kuitenkaan minun sarjani.

Sci-fi-tyyppinä kiehtovalta kuulosti myös Altered Carbon - Muuntohiili. Sarja tapahtuu 300 vuoden päässä tulevaisuudessa, jolloin kuolleiden ihmisten tietoisuus voidaan palauttaa elämään uudessa ruumiissa. Takeshi Kovacs (Joel Kinnaman) on kuollut 250 vuotta aiemmin, mutta hänet tuodaan takaisin elämään selvittämään toisen miehen murhaa. Vaihtoehtona hänellä olisi joutua vankilaan omista rikoksistaan. En ole vielä katsonut ensimmäistä jaksoa loppuun ajanpuutteen vuoksi, joten voit kertoa, kannattaako.

Listallani olisivat myös Netflixin Dark, Ozark ja Manhunt: Unabomber, HBO:n Big Little LiesThe Affairin uudet jaksot ja tietysti HBO:n Westworldin kakkoskausi, joka ilmestyy huhtikuussa! Kun vaan olisi aikaa katsoa nämä kaikki. Niin, ja Sillan neloskausi olisi katsottavissa Areenassa vain 20.3. saakka...

Mitä sinä olet katsonut tv:stä?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Voi niitä aikoja, kun pystyi vielä katsomaan tv:tä vaikkapa kokonaisen päivän putkeen.

Nykyisin on vaikea löytää aikaa edes niille sarjoille, joita haluaisi seurata, ja yritykset katsoa jotain sarjaa yhdessä Rouvan kanssa ovat lähes tuhoon tuomittuja. House of Cardsin viidennen kauden kolmentoista jakson katsomiseen käytimme lähes puoli vuotta. Ehdimme siis katsoa uuden jakson keskimäärin joka toinen viikko.

Samaan aikaan suoritin itsekseni Twin Peaks The Returnin, joka eteni hitaasti aivan muista syistä.

Nyt saimme kyllä katsottua Rouvan kanssa yhdessä kahden viikon aikana kaikki kuusi jaksoa Netflixin uudesta minisarjasta Alias Grace

Kaikkein eniten olen kuitenkin odottanut, että pääsisin katsomaan Netflixin Stranger Thingsin toista kautta. En voinut aloittaa sitä ennen kuin Twin Peaks on katsottu, joten kahlasin sarjan loppuun viime viikolla.

* * *

Instagram Storyjeni seuraajat taisivatkin jo saada selville, mitä pidin Twin Peaksin paluusta.

Tiedättekö, kun on niitä sarjoja, että haluaisi ahmia kaikki jaksot heti, ja seuraava jakso on aloitettava heti edellisen jälkeen? No, Twin Peaks The Return ei ollut sellainen. En edes tunnistanut sitä samaksi sarjaksi, josta pidin 25 vuotta sitten.

Alkuperäinen Twin Peaks oli jännittävä, jopa pelottava, mutta tämä paluu oli vain pitkäveteinen ja hidas. Ja aivan liian surrealistinen ja abstrakti. Joissain jaksoissa oli hyvät hetkensä, mutta loppua kohti meno muuttui taas oudoksi.

Toivoin, että viimeiset jaksot jotenkin solmisivat lankoja yhteen ja selittäisivät kaikki kummalliset tapahtumat, mutta ei. Iso osa oudoista asioista ei tuntunut liittyvän mihinkään, ja ne olivat myös sarjan juonen kannalta lopulta merkityksettömiä. Inhoan sellaista. Tai sitten katsojan olisi pitänyt vain itse osata kuvitella, miten mikäkin liittyi mihinkin, mutta ei minun keskittymiseni riittänyt edes katsomaan jokaista etanan vauhdilla etenevää kohtausta niin tarkasti.

Päällimmäinen tunne on pettymys ja suru siitä, etten saa koskaan niitä 18 :aa tuntia elämässäni takaisin, ja tämä kokemus pilasi myös teini-iän muistoni Twin Peaksista. Rouvallehan sarja aiheutti silloin sellaiset traumat, että pelkän tunnusmusiikin kuuleminen saa hänet edelleen vaatimaan, että ohjelma katkaistaan heti. Yritin sanoa hänelle, että katso tämä kausi, niin ei enää pelota.

Olen lukenut myös niitä arvioita, joissa Twin Peaks The Returnin julistettiin olevan parasta tv-viihdettä suurin piirtein ikinä ja ylistettiin ohjaajan jälleen uudistaneen tapaa tehdä tv:tä. Toivottavasti ei.

Minä ainakin haluan viihteeni valmiiksi pureskellumpana.

* * *

House of Cardsin uusi kausi toimi hyvin. Tosin edellisiin kausiin verrattuna tosielämän tapahtumat alkavat olla absurdimpia kuin mihin Frank Underwood kykenee.

Edellisistä kausista alkaa olla kuitenkin jo sen verran aikaa, että huomaan hieman unohtaneeni, keitä jotkut henkilöistä ovat ja mitä juonenkäänteitä aiemmilla kausilla nähtiin. Sarjaa pitäisi seurata melko intensiivisesti ja mieluummin tiiviimmällä tahdilla, jotta juonessa pysyisi täysin mukana.

Nyt kuitenkin alkaa kiinnostaa, jääkö Underwood vihdoin kiinni kaikista tekosistaan. Kyllä ainakin minä odotan pahan saavan palkkansa. Kauden päätös oli myös hyvin mielenkiintoinen.

On jännittävää nähdä, mitä tapahtuu sarjan kuudennella ja viimeisellä kaudella - jos koko kautta edes tulee Kevin Spaceyn ympärillä käytävän kuohunnan vuoksi. Hänhän sai potkut tuotannosta ja kuvaukset laitetiin jäihin.

* * *

Margaret Atwoodin romaaniin perustuva Alias Grace ilmestyi Netflixiin kuun alussa. Se on 1800-luvun puoliväliin sijoittuva ja tositapahtumiin perustuva kertomus kanadalaisen Thomas Kinnearin ja tämän taloudenhoitaja Nancy Montgomeryn murhista.

Murhista elinkautiseen vankeuteen tuomittu palvelija Grace Marks ei itse muista murhapäivän tapahtumista mitään, ja häntä tutkimaan nimetty tohtori Simon Jordan on vakuuttunut, että Grace ei ole rikollinen.

Mitä siis on tapahtunut ja onko Grace syyllinen? Grace aloittaa kertomuksensa lapsuudestaan ja kertoo elämäntarinansa aina siihen saakka, kun hän päätyi herra Kinnearin palvelukseen ja Nancyn epäsuosioon.

Todella kiehtovaa historiallista draamaa, ja hieno roolisuoritus Gracea esittäneeltä Sarah Gaddonilta. Nancyn roolissa nähdään muuten Anna Paquin, joka on monille tuttu esimerkiksi True Bloodin Sookiena.

Minisarjassa on vain kuusi jaksoa, joten siihen sitoutuminen ei vaadi puolen vuoden katselua. Ja kertomus oli itse asiassa niin jännittävä, että jaksot oli katsottava lähes peräkkäisinä iltoina. Lämpimät suositukset.

* * *

Vaan nyt: Stranger Things. Oletko jo nähnyt, ja onko se yhtä hyvä kuin edellinen kausi?

Mitä muuta suosittelisit?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: C More

On hetkiä, kun tv-ohjelmia katselee mielellään isolta ruudulta kotisohvalla. Sitten on niitä hetkiä, kun viihteen on kuljettava mukana taskussa ja oltava saatavilla melkein missä vain.

Tällainen tilanne voi tulla eteen vaikkapa puutarhamökillä, kun poikanen päättää, ettei halua olla rattaissa eikä maassa, mutta hänen jokainen solunsa huutaa yliväsymystä. Siinä ei voi isä paljoa muuta tehdä kuin pitää yllä pientä edestakaista liikettä kantorepun kanssa. Ja katsoa vaikkapa jotain elokuvaa C Morelta siinä samalla, kun odottaa lapsen sulkevan silmänsä.

Oletko sinä jo käynyt tutustumassa palveluun ja ottanut käyttöön ilmaisen ekan kuukauden, jolla pääset katselemaan palvelun leffoja ja sarjoja?

Omalla katselulistallani seuraavana ovat Leonardo DiCapriolle Oscarin tuonut The Revenant, viime vuoden yllätyshitti, komediallinen Deadpool, jossa Ryan Reynolds näyttelee yhtä Marvelin supersankareista sekä Mad Max: Fury Road, jota en jostain syystä ole tullut katselleeksi aiemmin.

Lisää elokuvia voi selailla eri kategorioista, ja löysin valikoimasta esimerkiksi nämä elokuvat, joista olen pitänyt kovasti: Pikku Prinssi - rakastetun klassikon uusi animaatioversio, Martian - Matt Damon jää yksin Marsin pinnalle ja odottaa pelastusta ja Kerro minulle jotain hyvää - pyörätuolissa istuvan miehen ja hänen avustajansa suhteesta kertova koskettava tarina, jonka olen lukenut myös kirjana.

Touko- ja kesäkuun uutuuksia palvelussa ovat mm. elokuvat Magic Mike XXL, Independence Day: Uusi Uhka, Everest sekä Ice Age: Törmäyskurssilla.

Lisäksi uusia jaksoja on odotettavissa esim. sarjoihin Into the Badlands, Veep, Penny Dreadful sekä The Affair, jonka kaksi ensimmäistä kautta olemmekin katsoneet Rouvan kanssa yhdessä, ja odotimme sarjalle kovasti jatkoa!

Palvelusta on saatavilla toki runsaasti myös muita sarjoja ja lastenohjelmia, joista kirjoitinkin jo aiemmin.

Kurkkaa myös Instagramin puolelle ja osallistu viimeistään 5.6.2017 arvontaan, jossa voit voittaa C More Total -paketin määräaikaisen tilauksen kahdeksi kuukaudeksi! C More Total sisältää sarjojen ja elokuvien lisäksi myös kaikki C Moren urheilusisällöt.

 

Lue lisää C Moresta ja tutustu palveluun: cmore.fi. Elokuvat, sarjat ja lastenohjelmat saat käyttöösi 9,95 €:n kuukausimaksulla. Palvelu on saatavilla tällä hetkellä iOS- ja Android-laitteille ja tietokoneelle. 

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: C More

Lapset nukkuvat. Mitenkäs olisi...

...jatketaanko The Young Popea vai Rimakauhua ja rakkautta?

Paljon on muuttunut tv:n katselu kymmenessä, jopa viidessä vuodessa. Jos pienten lasten vanhemmat halusivat aiemmin seurata jotain tv-sarjaa, ohjelmat oli nauhoitettava VHS:lle ja sittemmin digiboxin kovalevylle.

Silloin ohjelmien striimaaminen netistä tuntui kaukaiselta utopialta, mutta vain muutamassa vuodessa striimausteknologia ja sitä käyttävät päätelaitteet ottivat muutaman ison harppauksen, ja tässä sitä nyt ollaan. Lapset ovat nukkumassa, ja isi ja äiti miettivät, mitä sarjaa haluaisivat juuri tänään katsoa C Morelta. Kaukaiselta tuntuu myös ajatus, että vain napsauttaisi tv:n päälle ja katsoisi ihan mitä tahansa sieltä sattuu siihen aikaan tulemaan.

Aloimme katsoa Rouvan kanssa C Morelta heti ensimmäisenä The Young Pope -uutuussarjaa, jonka pääosassa on Jude Law. Sarja on todella mielenkiintoinen ja hienosti tehty, ja se päästää katsojat näkemään Vatikaanin kulissien taakse. Nuori amerikkalainen paavi aloittaa virassaan, mutta mikä hän on miehiään? Onko hän edeltäjiään liberaalimpi vai sittenkin superkonservatiivinen? Ja mitä ihmettä hän tavoittelee erikoisilla uudistuksillaan? Juonittelua ja selkäänpuukotusta koko rahalla!

Lapsi katsoo omat ohjelmansa mielellään iPadin ruudulta, mutta itse heijastan ohjelmat mieluiten puhelimesta tai tabletilta televisioon.

C More on tukenut heti lanseerauksestaan asti Google Castia, ja mekin olemme katsoneet ohjelmia televisioon kiinnitetyn Chromecast-laitteen kautta. Uusimmassa päivityksessä sovellukseen tuli Airplay-tuki, joten ohjelmat voi heijastaa nyt isolle ruudulle myös Apple TV:n kautta.

Toinen seuraamamme sarja on Rimakauhua ja rakkautta, jonka uuden, kuudennen, tuotantokauden jaksot ilmestyivät palveluun heti sen avauduttua, jo ennen kuin ne esitettiin televisiossa. Katsoimme Rimistä jo silloin viitisentoista vuotta sitten, ja on ollut ilo nähdä, että uusi tuotantokausi todella on yhtä hyvä kuin vanhat. Hahmot ovat yhtä rakastettavia omine ongelmineen, iloineen ja suruineen, ja sarja on edelleen yhtä hauska ja koskettava kuin se, johon rakastuimme vuosituhannen vaihteessa.

Sarjojen joukosta löytyy monia vanhempiakin sarjoja, ja uutta sisältöä kerrotaan lisättävän päivittäin. Sarjojen joukossa on paitsi Hollywood-tuotantoa myös kotimaista ja pohjoismaista sisältöä, ja nyt onkin hyvä mahdolilsuus katsoa esimerkiksi kaikki Solsidanin ja Sillan jaksot, jos ne ovat jääneet aiemmin katsomatta!

Kannattaa seurata C Moren Facebook-sivuja, jossa kerrotaan uusista ja tulevista lisäyksistä palvelun valikoimaan. Monia varmasti kiinnostaa esimerkiksi muutama viikko sitten jaettu uutinen, että Game of Thronesin uudet 7. kauden jaksot nähdään C Moressa tuoreeltaan 17.7.2017 alkaen! Itse en malttaisi odottaa sitä!

 

Lue lisää C Moresta ja tutustu palveluun: cmore.fi. Elokuvat, sarjat ja lastenohjelmat saat käyttöösi 9,95 €:n kuukausimaksulla. Palvelu on saatavilla tällä hetkellä iOS- ja Android-laitteille ja tietokoneelle. 

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: C More

Suomen virallisen viihdekirjaston, C Moren, avajaisia vietettiin eilen Bar Cónissa Kampin keskuksessa. Kyseessä on uusi Suomessa ja suomalaisille rakennettu striimauspalvelu, jossa yhdistyvät kotimaiset ja ulkomaiset sisällöt. Pääsin tutustumaan ensimmäisten joukossa tähän palveluun, ja kerron siitä lisää lähiaikoina!

Palvelun avajaiset olivat siis eilen, ja lokaatio oli Bar Cón -tapasbaari Kampin keskuksen viidennessä kerroksessa, johon aukesi viime vuoden puolella uusi ravintolarypäs.

Löysin avajaisista Too Big to Be Me -Annan, joka jakaa myös omia C More -striimauskokemuksiaan blogissaan.

Juhlissa oli monta tuttua ruutukasvoa. Tunnistatko kuvasta jonkun?

Illan ensimmäinen esiintyjä oli loistava Kasmir!

Illan juontajat, Viivi Pumpanen ja Kalle Lindroth, haastattelivat myös Niki Juuselaa, joka aloittaa C Moren formulaselostajana.

Illan toinen esiintyjä oli Jenni Vartiainen, joka esitti kaksi vanhempaa hittiään ja uuden kappaleensa, Turvasana.

Näistä tunnelmista siirryin tutustumaan uuden C More -palvelun sisältöön ja suunnittelemaan, mitä aion katsoa aivan ensimmäisenä Suomen virallisesta viihdekirjastosta. Pysy kuulolla!

Lue lisää palvelusta ja sen sisällöistä MTV:n ja C Moren sivuilta: mtv.fi/cmore ja cmore.fi.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos minulta kysytään, yksi viime viikon parhaista uutisista oli tämä.

Ai että mitä?

Netflixistä voi nyt ladata ohjelmia offline-käyttöön! Ominaisuutta on toivottu jo ilmeisen pitkään, ja se tuotiin sovellukseen sen uusimmassa päivityksessä. Tämä tulee pelastamaan monta auto- ja lentomatkaa erityisesti lapsiperheissä, ja ulkomailla ollessakin lapsi voi nyt katsoa samoja sisältöjä ja samalla kielellä kuin kotona. Aivan kaikkia ohjelmia ei offline-käyttöön saa ladattua, mutta tytön lempisarjat onneksi löytyivät.

Sitten vaan poistamaan turhia pelejä ja muita appseja iPadin muistia, että ohjelmat mahtuvat laitteelle!

 

Pages