Ladataan...
Isyyspakkaus

Hääpäivälahjani Rouvalle oli jotain, jota hän rakastaisi takuuvarmasti: Tein pöytävarauksen BasBasiin eli Baskeri & Basso Bistroon.

Vaikka hääpäivä tuleekin joka vuosi yllätyksenä, tänä vuonna muistin yllätyksen onneksi hyvissä ajoin jo kuukausi sitten ja sain pöydän juuri siihen aikaa kuin toivoin.

Hyvä, että muistin, sillä ravintola on edelleen jatkuvasti käytännössä loppuun varattu, ja pöytävaraukset kannattaa tehdä heti, kun uusia päiviä avataan.

Ensin pohdin, menisimmekö illalliselle Rouvan kanssa kahdestaan, mutta se tuntui jotenkin väärältä, varsinkin kun tyttökin tykkää BasBasista niin kovasti. Siispä sen sijaan varasinkin pöydän koko porukalle ja kutsuin mukaan myös ystävämme, Annen.

Rouvalle ja tytölle en kertonut mitään, ohjeistin vain olemaan valmiina johonkin yllätykseen puoli neljän jälkeen. Pöytävaraus oli puoli viideksi, mikä on oikein hyvä aika aloittaa lasten kanssa, jotta ehtii syödä kiireettä ja lapset ehtivät vielä ajoissa nukkumaankin.

Tietysti Rouva arvasi, mitä tapahtuu, mutta oli hauskaa pitää yllä pientä jännitystä, ja tytöstä oli myös hauskaa arvuutella, mitä olemme tekemässä: "Mennäänkö me syömään?" "Onko se pizzaa?" "Mennäänkö me laivalle?" "Syödäänkö me karkkia?" "Tuleeko sinne vieraita?" BasBasia (eli kuten hän sanoo: Nikin ravintolaa) hän ei kuitenkaan osannut arvata. Edellisestä kerrasta on kuitenkin jo puolisen vuotta.

Kyllä hänen silmänsä sitten kirkastuivat, kun hän ymmärsi, mihin menemme. "Saanko taas viiriäisenkoipia?" hän kyseli.

Viiriäisenkoipia ei ollut tällä kertaa listalla, muita herkkuja kylläkin. Söimme käytännössä listan läpi, ja aah miten taivaallista kaikki olikin!

Alkuun tilasimme pöydän täyteen kylmiä alkupaloja: aina niin ihanaa Burrataa, basilikaa ja minttua, leikkeleitä, Broccolini ja pestoa...

Siikacarpacciota, Anjovista ja kesäkurpitsaaLehtikaalia ja kantarelleja...

Ja Härkätartar. Tiedättekös, kun tarpeeksi monta kertaa on nyt syönyt tätä tartaria, alan vähitellen päästä senkin makuun!

Väliruokina tarjottiin Salvia-voitagliolinia ja Herne-mintturisottoaaaaaahhhhh..... Niin hyvää!

Entäpä pääruoat: Hiillostettua makrillia, Grillattua mustakalaa ja täydellistä Entrecôtea.

Listalla olisi ollut myös pienempi Flank steak, mutta otimme tämän kahdelle tarkoitetun lihakimpaleen, sillä syöjiäkin oli neljä. Se oli törkeän hyvää, ja piti käydä ihan utelemassa lieden ääressä puurtavalta Kalle Kiukaiselta, mikä lihan salaisuus on.

Kuulemma kuumuus: pihvi paistetaan todella kuuma pannulla niin, että rasvaroiskeetkin leimahtelevat liekkeihin. Parasta siis olla kokeilematta kotona ja antaa ammattilaisten hoitaa hommat.

Poikanen ei tällä kertaa innostunut maistelemaan kuin aivan muutamaa alkupalaa ja keskittyi mutustelemaan talon herkullista leipää.

Tyttö sen sijaan maistoi tapansa mukaan aivan kaikkea. Kun kysyin, mikä oli parasta, hän sanoi, että "kaikki oli parasta", mutta hetken pohdinnan jälkeen hän päätyi entrecôteen. En voi väittää vastaan.

Tuhdin aterian päätteeksi tarjotut marjaisat jälkiruoat maistuivat mukavan raikkailta. Mansikkaa & Creme Anglaise ja Vadelmaa & karamellijäätelöä.

Ai jai, miten tämä voikin olla näin täydellistä joka kerta. Ja Rouvan ilme kertonee, oliko lahja mieluisa. 15. hääpäivän illallinen ei olisi voinut olla parempi!

Kiitos siis vielä kerran BasBasin väelle ja nähdään taas!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Niin, he ihastuivat toisiinsa ensi silmäyksellä ja ovat vaihtaneet nappeja ja juosseet ympäriinsä ja olleet yhtä mittaa hupsuja. Ja nyt he ovat sähköttäneet tädilleen ja seitsemälle tuhannelle tahmatassulle ja kutsuneet kaikki häihin."

Kuva: Reijo Marttinen

Tänään on 15. hääpäivämme. Sen kunniaksi julkaisen uudelleen hieman muokattuna tämän kirjoitukseni viiden vuoden takaa:

Elokuun 10. päivä vuonna 2002 oli kesän kuumin.

Sinä päivänä:

  • sulhanen oli myöhästyä vihkimisestä - "Eivät ne ilman sinua aloita", sanoivat
  • kasvisruokamenyy herätti keskustelua
  • sulhanen lauloi Romanssin, ja morsian kyynelehti
  • booli muuttui illan mittaan aina vain vahvemmaksi
  • bändi soitti Abbaa, ja häävieraat tanssivat niin, että Kangasniemen vanhan pappilan kivijalka tärisi
  • juhlat kestivät pikkutunneille, ja hääpari poistui niistä viimeisenä, vaikka häämatkalle lähdettiin heti seuraavana aamuna.

Juhlia muistellaan edelleen kaikkien aikojen parhaina.

Kiitoskortit valmistuivat heti seuraavana kesänä.

"Hosuli asettui Sosulin kanssa käpälä käpälässä kaiken huipulle ja oli aivan suunniltaan ilosta.- Naimisissa oleminen on kauhean hauskaa!"

* * *

Mutta siis viisitoista vuotta, hurjaa. Mihin ensinnäkin aika meni, ja toisekseen miten näin nuoret ihmiset ovat ehtineet olla naimisissa niin pitkään? Uskomatonta ajatella myös, miten paljon kaikkea näissä viidessätoista vuodessa on tapahtunut, kun pelkästään viimeiseen viiteen vuoteen mahtuu jo niin monta muutosta ja käännettä.

En voisi kuvitella, että olisin kokenut ne kenenkään muun kanssa.

 

Hääkutsun ja kiitoskorttien lainaukset Tove Janssonin kirjasta Muumipapan urotyöt. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilen oli hääpäivämme, ja juhlistimme sitä illallisella ravintola Kuurnassa (Meritullinkatu 6), joka on yksi suosikeistamme. Kuurnassa on perinteisesti otettava kuva sen hienoista kattoholveista.

Myös lapset pääsivät mukaan elävöittämään tunnelmaa. 

Tyttö on kyllä jo varsin mallikas ravintola-asiakas, ja hän oli valtavan innoissaan isin ja äidin hääpäivästä. Hän halusi piirtää meille onnittelukortinkin ja toivotteli kovasti onnea. Hän taisi kyllä ensin luulla, että meillä on illalla hääjuhlat, mutta selitimme hänelle uudelleen, että juhlat ovat olleet jo 14 vuotta sitten.

Pikkuveljellä oli sen sijaan juuri eilen murheita masussa, ja hän ei halunnut olla lattialle asettamassani auton turvakaukalossa.

Alkupalamme olivat uutta palsternakkaa, homejuustoa ja pähkinää sekä raakakypsytettyä nautaa ja aprikooseja.

Tytölle tilasimme pääruokien puolelta pinaattiletun sienitäytteellä, ja hän suorastaan ahmi lähes koko annoksen. 

Kun isi ja äiti söivät pääruokiaan, tyttö teki tehtäviä Prinsessa-lehdestään.

Rouvalla oli pääruoaksi siikaa.

Itse uskaltauduin maistamaan porsaankyljystä luumujen ja papujen kanssa. En ole suuri kyljysfani, mutta ajattelin että jos jossain otan kyljystä, niin Kuurnassa se on varmasti hyvää. Ja niin se olikin.

Jälkiruoat veivät kaikkien kielet. Oma mustikkavanukkaani oli parhaita jälkiruokia aikoihin.

Rouva tilasi tietty suklaamoussea.

Ja tytön pavlova ei ehtinyt kauaa vanheta lautasella.

Kiitos jälleen kerran Kuurnalle, et petä koskaan!

Ja kiitos myös ihanalle ja kauniille vaimolleni. 14 vuotta on mennyt hurjan nopeasti, ja kaikki se mitä olemme tehneet ja kokeneet on vain vahvistanut meitä ja sitä tunnetta, että juuri me kuulumme yhteen. Tästä on hyvä jatkaa nyt nelihenkisenä, onnellisena perheenä.

Share