Ladataan...
Isyyspakkaus

Yksi asia, jota jään hoitovapaaltani kaipaamaan, on mahdollisuus käydä lasten kanssa retkillä monissa paikoissa, joissa ei muuten ole tullut käytyä. Yksi tällainen kohde oli Päivälehden museo (Ludviginkatu 2–4), jonne tekemämme retki jäi myös vapaani viimeiseksi.

Tietysti museoissa ja muilla retkillä käydään vielä töihin paluun jälkeenkin, mutta aikaa on käytettävissä rajallisemmin, arki-illat ovat kovin lyhyitä ja viikonloputkin on usein pakattu täyteen kaikenlaista ohjelmaa. Yritin siis ottaa vapaistani mahdollisimman paljon irti tämänkin suhteen.

Päivälehden museo on Helsingin Sanomain Säätiön ylläpitämä museo, joka esittelee suomalaista uutistyötä ja lehtien painamista. Museo sijaitsee vanhassa Helsingin Sanomien rakennuksessa, ja sen alempi kerros on HS:n vanha lehtipaino.

Museossa on usein myös lapsille tarkoitettuja vaihtuvia näyttelyjä, ja tällä hetkellä aina syyskuun puoliväliin saakka esillä on Pelle Pelottomalle omistettu erikoisnäyttely.

Näyttely kertoo Pelle Pelottomasta ja hänen joistain keksinnöistään, ja onpa muutama niistä rakennettu myös näyttelyyn. Pikku Apulainen ja mietintämyssy ilahduttivat isompaakin vierasta.

Hetkinen, sinne Pellen sänkyyn ei tainnut olla tarkoitus kiivetä...

Seinille kiinnitetyissä tauluissa kerrotaan tarkemmin tietyistä keksinnöistä ja pohditaan, olisiko niiden rakentaminen oikeasti mahdollista. Vastaukset saattavat yllättää, kun asioita tarkastellaan hyvin teoreettisella tasolla.

Lapset löytävät näyttelystä tutkittavaa ja leikittävää.

Museon alakerran perusnäyttelyssä voi tutustua lehden painamisessa käytettäviin ja käytettyihin laitteisiin.

Vanha ladontakone näyttää varsin hurjalta masiinalta.

Modernimman lehtipainon toimintaa näkee videolta.

Yläkerran näyttely keskittyy uutisiin ja uutiskuviin.

Erityisen mielenkiintoinen on Helsingin Sanomien arkisto vuosilta 1889 - 2015. Kaikki lehdet yli 120 vuodelta on selattavissa isolta ruudulta, jos haluaa katsoa vaikkapa oman syntymäpäivän lehteä. Tältä näytti Hesarin kansi tyttäreni syntymäpäivänä.

Arkiston ääressä voisi viettää enemmänkin aikaa tutkien, miten maailman historiallisista tapahtumista on uutisoitu silloin, kun ne ovat juuri tapahtuneet. Alla ”Helsingin Sanomain lentokoneella klo 3 yöllä saapuneet kuvat” kuningas Yrjö VI:n kruunajaisissa vuodelta 1937.

Päivälehden museoon on vapaa pääsy.

 

paivalehdenmuseo.fi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Senaatintorin kupeessa sijaitseva siniharmaa Sederholmin talo on Helsingin vanhin rakennus, vuodelta 1757. Talossa sijaitsee nykyisin Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki, johon teimme treffit toisten hoitovapaalla olevien isien kanssa.

Isät hoitovapaalla Helsinki -ryhmä sai alkunsa, kun oman hoitovapaansa hiljattain aloittanut Johannes Laakio etsiskeli Facebookista ryhmiä, joissa olisi toisia hoitovapaalla olevia isiä. Havaittuaan, että tällaisia ryhmiä ei ole, hän perusti sellaisen.

Nyt, maaliskuun alussa, ryhmässä on reilut viisikymmentä jäsentä, ja isät ja lapset ovat tavanneet muutaman kerran leikkitreffeillä ja lounailla. Itse pääsin mukaan ryhmän isien toiseen tapaamiseen, joka pidettiin Hakaniemen Leikkiluolassa muutama viikko sitten, ja viime kerralla seitsemän isää ja kahdeksan lasta tutustuivat Lasten kaupunkiin.

Inhimillisten uutisten jutussa Isäkaveria kaivataan kerrotaan tästä ryhmästä ja isien kokemasta yksinäisyydestä ja myös haastatellaan Johannesta. Olenpa päässyt itsekin kuviin pojan kanssa, sillä jutun kuvat otettiin Leikkiluolan tapaamisestamme.

Kaikkien kiinnostuneiden isien kannattaa liittymään ryhmään. Ei tarvitse olla hoitovapaalla eikä asua edes Helsingissä. Ryhmään kuuluminen ei sido mihinkään, mutta sitä kautta voi saada jollekin päivälle vaikkapa leikkipuisto- ja lounasseuraa.

Vierailu Lasten kaupungissa oli itselleni ja pojalleni ensimmäinen. Tyttö on ehtinyt käydä siellä jo sekä äitinsä että päiväkotinsa kanssa useamman kerran, joten hän pääsi esittelemään paikkoja. Museossa kävi kova kuhina, ja siihen oli tutustumassa useampia päiväkoti- ja koululaisryhmiä. Suosittu paikka siis! Museoon on vapaa pääsy, joten siellä voi käydä leikkimässä vaikka kuinka usein.

Museon alakerta esittelee Helsingin historiaa leikin keinoin.

Alakerrassa on myös nukketeatteri, ja varsinkin vähän isommista lapsista on hauskaa keksiä omia esityksiään - ja sovitella viereisen huoneen rooliasuja.

Museossa voi kokeilla myös virtuaalitodellisuuslaseja ja katsella kuvaa ainakin Kansallismuseon tornista ja raitivaunun kyydistä.

"Hui miten korkealla! Mä putoan!" ihmetteli tyttö.

Yläkerrassa on leikkihuone, jossa kaikkeen esillä olevaan saa koskea. Huone taisi olla pienimpien vieraiden lempipaikka museossa.

Se mihin ei saa koskea, on esillä lasin takana. Vanhat nukkekodit, lelut ja keräilyesineet ovat hauska nostalgiatrippi myös aikuisille.

Lapset voivat vierailla yläkerran vanhassa koulussa, istua vanhoissa pulpeteissa ja piirrellä liitutaululle.

Mielenkiintoinen kohde on myös "Mummola". Retrovärein sisustetussa pienessä asunnossa on hauskoja retroesineitä, kuten kuvaputkitelevisio, vanha puhelin ja yksi suurimmista ihmeistä, jonka lapset ovat nähneet: kasettisoitin. Se ei ollut kuitenkaan toiminnassa, ja lupasin, että voimme kokeilla toimivaa soitinta mummilassa. (Olettaen että se toimii ja jossain on vielä c-kasetteja.)

Museokäynnin jälkeen osa isistä ja lapsista jatkoi takaisin kotiin ja osan kanssa menimme vielä pizzalle viereisen korttelin Via Tribunaliin. Siitä lisää toisella kerralla.

Oma hoitovapaani on lähestymässä loppuaan, mutta muut isät hoitovapaalla sopivat mielellään leikkitreffejä myös jatkossa! Kannustan myös muualla Suomessa asuvia isiä perustamaan omia ryhmiään, joissa tavata muita isiä, sillä eihän kavereita voi olla koskaan liikaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On omalla tavallaan hauskaa ja toisaalta vähän surullista, miten elämän ensimmäisten vuosien tapahtumat pyyhkiytyvät vähitellen pois mielestä. Tyttö kyllä muistaa monia asioita parin kolmen vuoden takaa, mutta esimerkiksi käyntiämme Eläinmuseossa vajaat kolme vuotta sitten hän ei enää muistanut.

Hauska puoli on se, että samoissa paikoissa voi siis käydä monta kertaa, ja ne tuntuvat yhtä jänniltä kuin ensimmäisellä kerralla!

Joulun välipäivät olivat houkutelleet Eläinmuseoon monta muutakin lapsiperhettä, ja museossa oli kova kuhina.

Tyttö halusi ottaa museosta kuvia puhelimellani, jotta hän voi näyttää niitä äidilleen. Äitiraukka kun joutuu olemaan välipäivät töissä eikä päässyt mukaan retkelle.

Viikko on ollut muutenkin varsinainen kulttuuriviikko.

Tiistaina Rouva kävi tytön kanssa katsomassa Ballerina-animaation, josta molemmat pitivät kovasti ja joka taisi lisätä tytön innostusta aloittaa ensi syksynä balettitunnit.

Samana iltana kävin itse katsomassa uuden Tähtien Sota -elokuvan, ja olen oikeastaan vieläkin sen lumoissa. Se oli todella hyvä ja tietenkin hienosti tehty.

Eilen vein puolestaan Rouvan Kansallisoopperan La Traviataan, johon palaan tarkemmin blogissa lähiaikoina.

Olen hyvin iloinen, että Eläinmuseokin on nykyisin mukana Museokortissa, ja uskon sen lisänneen museon suosiota entisestään.

Museo on juuri sopiva ja sopivan kokoinen tällaisille päiväkoti-ikäisille, joista on hauska ihmetellä, miten suuria norsut ovatkaan ja että ovatko nuo aivan oikeita leijonia!

Mikä oli hauskinta?

"Se oli kaikkein hauskinta, että tultiin tänne!" 

Eli kaikin puolin aika kiva retki!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Kiasma

Nykytaiteen suurkatsaus, ARS17 - Hello World!, avautui tällä viikolla Kiasmassa. ARS-näyttelyitä on järjestetty vuodesta 1961 alkaen, ja Kiasman uusi näyttely on järjestyksessä yhdeksäs. Näyttelyitä on järjestetty Kiasmassa aiemmin kolmesti, edelliset vuosina 2011 ja 2006. ARS-näyttelyt ovat herättäneet vuosien varrella runsaasti huomiota ja kohuakin teoksillaan.

Pääsin tutustumaan näyttelyyn aivan ensimmäisten joukossa torstaina, ja näyttelyn viralliset avajaiset olivat hieman myöhemmin samana iltana.

Tämän vuoden näyttelyssä teemana on globaali digitaalinen murros. Näyttelyn nimi "Hello World!" viittaa tietokonesovellukseen, joka tulostaa ruudulle sanat "Hello World!" ja jonka koodaamisella aloitetaan usein uuden ohjelmointikielen opettelu. Kaikkien taiteilijoiden teoksissa onkin läsnä tavalla tai toisella digitaalisuus, internet ja tietokoneet.

Pääseepä yhteen virtuaalitodellisuudessa sijaitsevaan teokseen myös sisään VR-lasien avulla. Rachel Rossinin VR-teoksen Alembic Cache Passes (Time-snark) aloituspisteenä on savuava talo, ja vierailijan liikkeet vaikuttavat teoksen tapahtumiin. Muut vierailijat voivat seurata ruudulta, mitä teoksessa tapahtuu. 

Vaikka näyttely on osa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa, kotimaista taidetta tai suomalaisuutta ei korosteta sen enempää kuin muutenkaan. Kotimaistakin taidetta joukkoon toki mahtuu, ja erittäin viihdyttävä teos on Reija Meriläisen Survivor, joka on Kiasman tiloihin sijoittuva peli, jota vierailijat pääsevät pelaamaan ja joka noudattaa juoneltaan tv:stä tuttua Survivor-tosi-tv-ohjelmaa. Peli on muuten pelattavissa myös Kiasman ARS17+-palvelussa.

Toinen pelin kaltainen teos on Hito Steyerlin Factory of the Sun -video, joka yhdistelee elementtejä peleistä, uutislähetyksistä ja netin tanssivideoista. Teos kuitenkin vain näyttää peliltä, ja sen kulkuun ja tapahtumiin ei voi vaikuttaa, mikä kuvaa taiteilijan mukaan yhteiskuntaamme.

Toinen saman taitelijan teos käsittelee mielenkiintoisella ja humoristisella tavalla näkymättömyyttä ja näkyvyyttä maailmassa, jossa kaikkea kuvataan ja valvotaan kameroilla ja satelliiteilla. Aiemmin satelliittien erottelukykyä mitattiin autiomaahan maalatuilla viivakuvioilla, jotka näkyvät myös taiteilijan videolla sekä Kiasmassa. Nykyisin satelliittien ottamissa kuvissa yksi piste, pikseli, vastaa 30 cm:ä.

Yksi kiehtovimmista videoteoksista on Ed Atkinsin Ribbons. Alaston ja tatuoitu mieshahmo, "Dave", on taiteilijan liikkeitä toistava ja hänen äänellään puhuva ja laulava avatar, jonka 3D-mallin taiteilija on ostanut netistä. Video toistuu kolmessa huoneessa. Teos kuvaa sitä, miten teknologia pyrkii realismiin ja yhteyden luomiseen mutta kuitenkin epäonnistuu siinä.

Anna Uddenbergin provokatiivisesti poseeraavat Savage-naishahmot ratsastavat matkalaukuilla.

Tapasimme kierroksella myös yhden taiteilijoista. 

Charles Richardson kertoi teoksestaan Headbone, jonka videolla leijuu taiteilijan ja hänen ystävänsä ontot hahmot, jotka on mallinnettu 3D-skannerilla. Videolla esiintyvät sohva ja raskausvatsa ovat läsnä näyttelyssä myös fyysisesti.

Yksi kiinnostava teos on #alonetogether, johon liittyvä performanssi alkaa 12.4.2017. Taiteilijat Shia LaBeoufNastja Säde Rönkkö ja Luke Turner sulkeutuvat silloin kolmeen erämaamökkiin Lapissa kuukauden ajaksi, ja heidän ainoa yhteytensä ulkomaailmaan tai toisiinsa on Kiasman ARS17:ssä oleva mökki, jossa Kiasman vierailijat voivat keskustella taiteilijoiden kanssaan videoyhteyden kautta.

Pidin kovasti Nandita Kumarin lasipulloihin rakennetuista teoksista eLEMenT: EARTHpOLymORpHic hUMansCApE ja The Unwanted Ecology, jotka ovat paitsi kauniita myös interaktiviisia.

Liikkeet teosten ympärillä vaikuttavat pieniin videoruutuihin tai teosten synnyttämään äänimaailmaan. Kekseliäästi piirilevyistä ja elektronisista komponenteista rakennetut teokset ovat myös kauniita kuin korut.

Näyttävimpiä teoksia on Andrey Bogushin Proposal for image placement (stretched, curtain), jossa taiteilija on painanut Tumblr-palvelusta löytämänsä kuvan vinyyliverholle.

Kiasman Inka Hein esittelee Microsoftin kanssa yhteistyössä toteutettua Tunnelataamoa, jossa vierailijat voivat ilmeillä kameralle. Microsoftin tekoäly tulkitsee kasvojen tunnetiloja ja luo niiden pohjalta yksilöllisen videon, jonka voi jakaa verkossa.

Käy sinäkin ihmeessä tutustumassa ARS17:ään! Näyttelyyn voi hyvin tutustua myös lasten kanssa, ja kierroksen voi tehdä esimerkiksi seuraten Kiasma-monsterin reittiä.

Kaikkiin teoksiin pääsee tutustumaan Kiasman verkkosivuilla, ja lisäksi Kiasman ARS17+-palvelussa on näyttelyyn liittyvä ja sitä täydentävä verkkotaiteen kokoelma.

Teoksista ja taiteilijoista kerrotaan myös näyttävän kimaltelevassa ARS17 - Hello World! -kirjassa. Sain Kiasmalta kyseisen kirjan ja kaksi pääsylippua museoon, ja ajattelin ilahduttaa niillä jotain taiteen ystävää. Heitäpä siis viimeistään to 6.4.2017 klo 18 terveisesi kommenttiboksiin ja muista jättää myös yhteystietosi, niin arvon kirjan ja lipun kaikkien vastanneiden kesken! (Arvonta suoritettu.)

Kiasman ARS17-näyttely on avoinna 14.1.2018 saakka.

Lisätietoja: kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/ars-17/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Heittelehtivä sää yllätti jälleen torstaina, kun lämpötila pompsahti yhtäkkiä 25 astetta ylemmäs ja päätyi +17:ään.

Kävimme lasten kanssa tervehtimässä kollegoitani New Yorkin -toimistollamme, joka sijaitsee 25. kadulla, Madison Square Parkin tuntumassa.

Siinä samalla oli tietysti hauska käydä leikkimässä Madison Square Parkin leikkipuistossa (ylin kuva) ja katsomassa viereistä Lego Storea...

...syödä Shake Shackin hampurilaiset ja hot dogit...

...ja ottaa vielä lämmin pretzel välipalaevääksi.

 

Päivän pääkohde oli kuitenkin Manhattanin lastenmuseo, Children's Museum of Manhattan eli CMOM.

Museo sijaitsee Upper West Sidella, 212 W 83rd St, ja se tarjoaa lapsille puuhailtavaa neljässä kerroksessa.

Yhdessä kerroksessa kerrottiin hyvin seikkaperäisesti ihmisen ruoansulatuksesta.

Toisessa seikkailtiin Doran ja Diegon kanssa, pelastettiin eläimiä ja valmistauduttiin fiestaan Doran talossa.

Alimmassa kerroksessa oli näyttely, joka esitteli islamilaisia maita ja niiden kulttuureja sekä tuotteita, joista maat ovat tunnettuja: egyptiläisiä mausteita, turkkilaista keramiikkaa, senegalialisia tekstiilejä...

Museo oli hauska, ja hyvin erilainen kuin Brooklynin lastenmuseo. Brooklynin museossa oli ehkäpä enemmän tekemistä ja katseltavaa lapselle, joka ei osaa lukea eikä puhu englantia, ja täällä taas monet näyttelyt vaativat tulkkia paikalle. Mutta mitäpä siitä, hauskaa oli. Jos kuitenkin pitäisi valita, suosittelisin vierailemaan mieluummin Brooklynissä.

Mutta onpa hienoa, että näin hauskoja paikkoja tehdään ihan vain lapsia ajatellen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

F-juna ei kulje tällä hetkellä viikonloppuisin Park Slopeen, vaan Manhattanille mennäkseen pitää ajaa G-junalla Hoyt-Schermerhornin asemalle ja vaihtaa siellä F:ään. Siinäpä oli hyvä tekosyy keksiä viime viikonlopulle tekemistä muualla kuin Manhattanilla, ja hurautimmekin G-junalla ensin brunssille Greenpointiin ja jatkoimme siitä Queensin puolelle museoon.

Rouvan brunssilöytö tälle päivälle oli Esme (999 Manhattan Avenue, Brooklyn) Brooklynin Greenpointissa.

Joku on joskus kysellytkin, mistä Rouva näitä paikkoja löytää, ja täytyy sanoa, että hän myös näkee niiden etsimiseen runsaasti vaivaa. Hän käyttää paljon Googlea, käy katselemassa ravintoloiden ja kahviloiden ruokalistoja ja saattaa etsiä sopivaa brunssipaikka parikin tuntia. Paikat, joiden internetsivut ovat huonot, putoavat automaattisesti pois.

Esme oli toinen vaihtoehto reilun kilometrin päässä sijaitsevalle Four Leaves -ravintolalle, johon olisi kuitenkin pitänyt odottaa tunnin verran. Siispä päätimme kokeilla, pääsisimmekö Esmeen nopeammin, ja onneksi jonoa ei ollut siellä juurikaan. Olimme myös hyvin tyytyväisiä ruokiimme.

Suolaiset köyhät ritarit ja uppomunat olivat erinomaiset.

Pork Belly Eggs Benedictin possu oli erittäin mureaa.

Ja lapsi halusi kaikkein eniten burgerin. Hyvä, sillä olin jo huolissani, että täällä ei ole ollut tarpeeksi kuvia burgereista viime päivinä. (Tämän hampurilaisen jälkeen lapsi tosin päätti, että hän on syönyt jo tarpeeksi monta hampurilaista ja on ottanut sittemmin ravintoloissa jotain muuta.)

Listalla olleet mustikkapannukakut kuulostivat myös niin herkullisilta, että päätimme tilata yhden "pienen" annoksen jaettavaksi. Onneksi otimme sen pienen, sillä tämäkin annos koostui kolmesta valtavasta letusta, ja osa piti ottaa jo doggy bagissa mukaan kämpille.

Vain yhden metroaseman päässä Greenpointista, Queensin Long Island Cityssä, sijaitsee MoMA PS1, joka on MoMA:an kuuluva mutta itsenäinen nykytaiteen museo.

Nämä kuvat ovat maaliskuuhun asti avoinna olevasta näyttelystä Mark Leckey: Containers and Their Drivers. Museossa on esillä myös muiden taiteilijoiden näyttelyitä.

Lasta viihdytti kaikkein eniten tämä voimakkain keltaisin valoin valaistu huone, joka sai kaiken näyttämään musta-keltaiselta.

Suoraan sanottuna PS1:n tämän kertaiset näyttelyt eivät juuri puhutelleet minua, mutta niin saattaa toisinaan käydä. Siitäkin huolimatta suositukset museolle!

Share

Pages