Ladataan...
Isyyspakkaus

Tallinnassa ei voi enää käydä käymättä matkalla Telliskiven alueella. Tälläkin kertaa päätimme käydä siellä lauantaikirpparilla ja muutamassa Telliskivi Loomelinnakin (Telliskivi 60A) pikkuputiikeista. Telliskiveen pääsee kätevästi raitiovaunuilla 1 ja 2, mutta kävelymatka vanhasta kaupungista ei ole kun puolisentoista kilometriä.

Alueelle on jälleen avautunut myös uusia ravintoloita ja kauppoja, mikä viestii siitä, että alue on edelleen varsinaisessa nousukierteessä.

Telliskivi Kirbuturg -kirpputori on näin keväällä B-rakennuksen Roheline Saalissa, jonka sisäänkäynti on mainion Pudeli-olutbaarin vieressä.

Olimme liikkeellä sen verran myöhään, että osa myyjistä oli jo pakannut kamansa.

Saalis jäi myös laihaksi. Vain tyttö löysi itselleen jotain kivaa: My Little Ponyn, jolla on pitkä kimaltava harja. 80 senttiä.

Alueen uusista ravintoloista päätimme testata ranskalaiseen ruokaan ja viineihin erikoistuneen Frenchyn, joka sijaitsee samassa B-rakennuksessa kirpputorin kanssa.

Vuohenjuustosalaatti, paistettu meribassi ja kasviksista tehty tarte tatin olivat kaikki erittäin hyviä, ja paikka tunnelmaltaan hyvin rento. Suosittelen lämpimästi.

Loomelinnakin pikkupuutikeista Rouvan suosikki on Les Petites, josta hän löysi nytkin jotain pientä. Itse ihastuin T-paitaan, johon voi piirtää liidulla.

Telliskivi 60a-rakennuksen viereen on valmistunut viime käynnin jälkeen uutta liiketilaa, kun Telliskivi 60:ssa sijaitseva vanha talonrotisko on riisuttu luurangoksi ja kuorrutettu uudelleen. Yksi tässä talossa sijaitsevista liikkeistä on lastenvaatteita ja leluja myyvä Nona. Ehdottomasti käymisen arvoinen pienten lasten vanhemmille.

Yksi Nonan edustamista merkeistä on Dadamora, ja kävikin hauskasti, että huomasimme Dadamoralla olevan saman kadun varrella, toisella puolen tietä, oma liikkeensäkin (Telliskivi 57).

Pieni sai tämän söpön koirapaidan itselleen.

Erikoisin uutuus oli kuitenkin Sfäär Outlet, joka on rakennettu lastulevystä yhteen Telliskivi 57:n halleista.

En valitettavasti löytänyt itselleni sellaista paitaa, jota etsin, mutta kyllähän tuolla poiketa kannattaa, jos siellä päin liikkuu. Taisin lukea jostain, että liike on auki vain lauantaisin.

Telliskiven nousu säteilee myös lähialueelle, ja vain muutaman korttelin päässää Loomelinnakista sijaitsee Ravintola Fabrik (Vabriku 6), joka on monien mielestä kaupungin paras ravintola. Kävimme testaamassa sen päivän päätteeksi. Siihen palaan kuitenkin omassa postauksessaan toisena päivänä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme ensimmäistä kertaa liki kahteen vuoteen koko perheen kanssa Tallinnassa. Sekä Rouvalla että minulla on pitämättömiä talvilomia, joten otimme perjantain vapaaksi ja lähdimme heti aamusta Suomenlahden etelärannalle koko viikonlopuksi.

Edellisestä koko perheen yhteisestä Tallinnan-matkasta onkin jo lähes kaksi vuotta, ja nyt huomaa, miten iso ero on matkustaa (lähes) 4-vuotiaan kanssa verrattuna 2-vuotiaaseen.

Äidin voi esimerkiksi jättää lepäilemään hotellille ja lähteä ihan kahdestaan lapsen kanssa katselemaan maisemia.

Kävellen, ilman mitään draamaa.

Muutenkin meno on leppoisampaa. 

Yövymme vanhassa kaupungissa Cru-hotellissa, ja tämä kerta on siten merkittävä, että ensimmäistä kertaa ikinä lapsi nukkuu matkalla omassa vuoteessaan. Olemme tähän asti kantaneet mukana kuplasänkyä, mutta nyt se alkaa tuntua käyvän jo vähän pieneksi.

Luulen, että kun tyttö nyt tottuu tähän king size -lisävuoteeseensa, paluuta entiseen ei ole.

Ehdimme käydä heti perjantaiaamupäivästä Norde Centrumin (Lootsi 7) SportsDirect.comissa ostamassa koko perheelle uudet tennarit, tyttö kun tarvitsi uudet kevätkengät. Uudet kukkakuvioiset British Knightsit pääsivät heti käyttöön.

Muuten matkan tavoite onkin lähinnä syödä mahdollisimman paljon ja hyvissä paikoissa. Ja hyvin tämän tavoitteen täyttäminen onnistui jo perjantaina.

Palataan näihin ravintola-asioihin kuitenkin jonain toisena päivänä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun palasimme Ahvenanmaalta mantereelle, koettelimme pienen lapsen kärsivällisyyttä urakalla.

En tarkoita sitä, että olimme luvanneet mennä heti seuraavana päivänä Naantalin Muumimaailmaan, vaan sitä, että meillä oli illallisvaraus vasta iltayhdeksäksi ravintola Luduun Turussa (Linnankatu 17). 

"Noo, onhan se valvonut nyt muutenkin normaalia pidempään. Katsellaan miten menee ja lähdetään pois sitten, kun näyttää siltä", pohdiskelin.

Lykkäsimme lapsen eteen väritys- ja tarrakirjat, ja kappas, hän viihtyi mainiosti niiden parissa.

Ja kylläpä olikin hyvää. Alkuun kukkakaalivanukasta ja vuohenjuustoa ja pääruoaksi tomaattirisottoa. Risotto oli omaan makuuni hivenen liian al dente, mutta itse keitänkin risoton ehkä hieman ylikypsäksi. Rouvan pääruoka oli päivän kalaa, erittäin hyvää sekin.

"Voidaanko me ottaa vielä jälkiruokaa?" Rouva kyseli, kun kello oli jo selkeästi yli lapsen nukkumaanmenoajan.

"Juu juu, onhan meillä Halinallet", vastasin ja lykkäsin iPadin lapsen eteen. Kaikki voittivat.

Voin suositella ravintolaa lämpimästi. Erityiskiitokset sympaattiselle henkilökunnalle ja omistaja Joonas Sipolle, joka sai meidät tuntemaan olomme erittäin tervetulleiksi - myös lapsen kanssa. 

* * *

Seuraava aamu valkeni epävakaisena, mutta lähdimme sunnitellusti tytön kanssa kohti Naantalia ja Muumimailmaa. Rouva jäi Turkuun, ja sovimme, että tulemme sinne myöhemmin kahville.

Aivan ensimmäisenä pitää vinkata siitä, että Muumimaailman lippu kannattaa ostaa etukäteen hotellista. Sekä Turussa että Naantalissa useat hotellit myyvät Muumimaailmaan kahden päivän rannekkeita yhden päivän hinnalla. Mekin otimme kahden päivän rannekkeet ja palasimmekin Muumimaailmaan myös seuraavana päivänä.

Oli oikeastaan hassua, miten kovasti tyttö odotti tapaavansa muumit ja näkevänsä Muumitalon, sillä emme ole hänen kanssaan vielä hirveästi lukeneet tai katselleet muumitarinoita. Mutta niin vain hän oli lähes haljeta, kun Muumitalo paljastui mäen takaa ja kaikki tutut hahmot olivat odottamassa halauksia sen edessä.

Täytyy myöntää, että olin itsekin hyvin positiivisesti yllättynyt. Muumimaailma oli nimittäin ainakin tämän ikäiselle lapselle todella kiva paikka.

Muumit ja Nipsu eivät puhuneet, mutta muut hahmot, kuten Pikku Myy ja Vilijonkka pitivät tunnelmaa yllä rupattelemalla lasten kanssa.

Muumitalossa pääsi tutkimaan muumien huoneita kerros kerrokselta aina Mamman hillokellarista ullakolle.

Talo oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeltu lukuisin hauskoin yksityiskohdin.

Emma-teatteri esitti muuminäytelmiä tunnin välein.

Saarella oli myös kaksi seikkailupolkua, joiden varrella tapasi lisää muumeista tuttuja hahmoja ja niiden kotikoloja. Polut on rakennettu metsään, joten samalla voi ihailla saaren vehreää luontoa.

Mörkö oli aika jännittävä.

"Mölön sylän on jäässä siksi että se ei lakasta ketään", selitti tyttö vakavana.

* * *

Seuraavan yön majapaikkamme oli Naantalissa, mutta kävimme poimimassa Rouvan Turusta. Kävimme siellä myös kahveilla Gaggui Kaffelassa (Humalistonkatu 15).

Mainiot kakut ja maniot nimet. Oma torttuni oli nimeltään Voi vattu. Eräs kakku listalla oli nimeltään Where's the f***ing summer?

* * *

Naantalissa kannattaa muuten yöpyä jossain sympaattisista pienhotelleista, joita on ainakin vanhan kaupungin laidalla sijaitseva Hotel Palo (Luostarinkatu 12).

* * *

Illallissuositukseksi saimme Ravintola Uuden Killan, joka sijaitsee Naantalin satamassa vanhan kaupungin laidalla.

Rankan (ja päiväunettoman) muumipäivän jälkeen illalliselle piti taas varautua kynin, paperein ja Halinallein.

Ensisilmäyksellä ravintola näytti hieman fiinimmältä kuin mihin olemme yleensä tottuneet, varsinkin kun bongasimme itsensä presidentti Niinistön rouva Haukion kanssa illallisella ravintolan terassilla, mutta tunnelma olikin yllättävän rento.

Jälleen kerran kiittelemme henkilökuntaa siitä, miten kivasti ja ymmärtäväisesti he suhtautuivat lapsiperheeseen, ja pöytä järjestyi täydestä ravintolasta nopeasti. 

Ruokakin oli erittäin maukasta, ja voin lämpimästi suositella sekä punajuuririsottoa että pitkään haudutettua vasikanposkea.

* * *

Seuraavana päivänä palasimme tytön kanssa Muumimaailmaan. Matkustimme tytön riemuksi sen portille Muumijunalla, joka on Muumimaailman asiakkaille ilmainen. 

Törmäsimme aivan sattumalta kavereihimme ja heidän kolmevuotiaaseen poikaansa, ja vietimme erittäin hauskan aamupäivän heidän seurassaan. Tyttö ehti halailla vielä kaikkien hahmojen kanssa ja pääsi näyttämään kaverilleen paikkoja. Sääkin oli lämpimämpi kuin edellisenä päivänä.

Sitten olikin aika aloittaa matka kohti kotia. Kylläkin pienen mutkan kautta. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Matkalla Kvarnbosta Maarianhaminaan sää vaihtui helteisestä sateiseksi ja kylmäksi.

Vietimme Maarianhaminassa vain yhden yön, ja koska ensimmäisenä päivänä vettä tuli koko päivän lähes vaakatasossa, visiittimme jäi kovin pintapuoliseksi.

Uhmasimme säätä sentään sen verran, että kävimme illalla syömässä Michael Björklundin Pub Niskassa (Sjökvarteret). Meille oli suositeltu myös ravintoloita Indigo ja Nautical, mutta meitä kiinnosti kovasti maistaa, millaista tämän ravintolan pizzan kaltainen peltileipä, plåtbröd, oikein on.

Punaisen tuvan oven takaa paljastui niin merihenkinen ravintola, että oli kuin olisi astunut sisään laivaan! Pienistä ikkunoista oli hauska kurkkia ulos ja katsella, olisiko sade jo lakannut. Ei se lakannut koko iltana.

Entäs se plåtbröd? Näytti pizzalta, maistui pizzalta, nautittiin kuin pizza. Pizzaksi ihan hyvää perustasoa.

Mutta kyllä tämä laiva... eikun ravintolan miljöö on kuitenkin se, miksi paikka kannattaa käydä tsekkaamassa.

Kävimme jo aiemmin pienellä välipalalla Stickstuga'n-nimisessä kahvilassa ja käsityöputiikissa Maarianhaminan eteläpuolella (Norråkersvägen 20, Järsö).

Kahvilassa asioivan kannattaa ehdottomasti ottaa purtavansa tarjottimelle ja kantaa ne muutaman askeleen päähän samaan paikkaan kuuluvaan kasvihuoneeseen, josta voi ostaa lähtiessään vaikkapa pelargoniat mukaan.

Maarianhaminan pakollinen nähtävyys on museolaiva Pommern, joka on maailman viimeinen alkuperäisessä kunnossaan oleva nelimastoinen rahtipurjelaiva.

Viimeisen matkansa se on tehnyt 1930-luvulla, ja 1950-luvulta lähtien se on seissyt pysyvästi Maarianhaminan satamassa.

Laivassa pääsee kiertelemään kaikilla kansilla ja miehistön tiloissa ja pohtimaan, millaista sen kyydissä on voinutkaan olla oikeasti, kun laiva on seilannut myrskyisällä avomerellä.

Ahvenanmaan todennäköisesti parhaat pannukakut tarjoaa Bagarstugan Maarianhaminan keskustassa (Ekonomiegatan 2).

Ne olivat niin hyvät, että Rouvan piti päästä sinne jopa kahdesti.

Jos jokin jäi hieman kaivelemaan, niin tämä Kobba Klintarin luotsiasema, jonka näimme jo tulomatkalla laivan kannelta.

Vasta myöhemmin luimme, että luodolla toimii kesäkahvila, johon tehdään Maarianhaminasta veneretkiä tiistaista sunnuntaihin. Olimme Maarianhaminassa maanantaina, joten vierailu luodolla jäi odottamaan seuraavaa Ahvenanmaan-matkaa.

* * *

Paluumatka Turkuun taitettiin Viking Linen uusimmalla laivalla, Viking Gracella, ja täytyy sanoa, että laiva yllätti positiivisesti. 

Ruoka laivan rennommassa Frank’s Casual Dining -ravintolassa oli hyvää, ja itsepalvelukonsepti toimi todella kivasti.

Laivan tax free -myymälä oli iso, ja myynnissä oli mm. Smakbyn tuotteita, myös niitä tislattuja! Ja hetkinen, näinkös jollain kannella myös Victoria's Secretin myymälän?

Lapsille oli ohjelmaa sen viidenkin tunnin aikana, jonka vietimme laivassa, ja leikkihuoneita oli peräti kolmessa kerroksessa. Myös laivan konferenssikeskus oli muutettu kesän ajaksi isoksi leikkitilaksi.

Tämä laiva sai minut taas hieman kiinnostumaan Tukholman-risteilystä, joten ehkäpä annan risteilyille vielä mahdollisuuden ja lähden seuraavalle risteilylle Turusta!

Ja Turkuun palaammekin heti seuraavassa postauksessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tässä postauksessa käydään Ahvenanmaalla kahdessa ravintolassa ja kahdessa linnassa, kaikki vain lyhyen ajomatkan päässä edellisessä postauksessa esittelemästäni Kvarnbo Gästhemistä.

Smakbyn

http://smakbyn.ax/
Slottsvägen 134, Kastelholm

Smakbyn on Strömsöstäkin tutun julkkiskokki Michael Björklundin ravintola, joka sijaitsee aivan Kastelholman linnan tuntumassa reilun parinkymmenen kilometrin päässä Maarianhaminasta. 

Ravintola oli meille oikeastaan matka pääkohde, ja Rouva on puhunut siellä käymisestä siitä asti, kun paikka avattiin pari vuotta sitten. Ja nyt kun pääsimme paikan päälle, kävimme siellä syömässä peräti kahdesti.

Smakbyn on paitsi ravintola, myös tislaamo, jossa tuotetaan mm. calvados-tyyppistä omenaviinaa ja hurmaavaa kirsikkalikööriä.

Ravintolan herkkukaupasta saa ostaa paikallisia tuotteita myös kotiinvietäväksi, ei kuitenkaan tislaamon tuotteita.

Ruoka on - kuten arvata saattaa - mahdollisimman paikallista ja kaudenmukaista. Ja yksinkertaisen herkullista.

Lasten listalla oli tarjolla alkupaloiksi vihannestikkuja. Muuten lapsi maisteli isin ja äidin ruokia.

Isille alkuun graavattua lammasta kantarellien ja kasvisten kanssa.

Tuhdit ja lihaisat pääruokamme olivat "iloista possua" ja lammasta kahdella tavalla. Kovin hyvää.

Jälkiruoaksi vielä suklaavanukasta ja omenasorbettia, ja ei todellakaan tarvinnut mennä snägärin kautta kämpille.

Toisena iltana aloitin mainiolla kalatartarilla.

Pääruoat tilasimme yksinkertaisemman "Bakfickan"-menun puolelta. Itselläni savustettua kampelaa.

Rouvalla hampurilainen.

Nam. Kyllä tänne toistekin tulisi, jos olisi hoodeilla!

Stallhagen

http://www.stallhagen.com/sv/pub-stallhagen
Getavägen 196, Godby

Stallhagenin panimoravintola on tunnelmaltaan pubimaisempi ja ruoiltaan Smakbytä simppelimpi, mutta monet kehuvat ruokaa jopa paremmaksi. Pitihän sitäkin siis kokeilla.

Stallhagen on manner-Suomessa tuntemattomampi merkki, mutta Ahvenanmaalla se on se olut, jota juodaan.

Tarjolla olevat annokset vaihtuvat päivittäin, ja tällä kertaa lounaaksi tarjottiin mm. kanaa ja ahvenia.

Jälkiruoaksi suklaakakkua ja jäätelöä.

Ehdottomasti suosittelun arvoinen paikka. Pubin yhteydessä olevasta puodista voi ostaa panimon tuotteita myös mukaan.

Kastelholman linna

http://www.kastelholm.ax/fi
Slottsvägen, Kastelholm

1300-luvulta peräisin oleva Kastelholman linna on alueen päänähtävyys.

Linna on kärsinyt useammassa tulipalossa, ja isot osat siitä on rakennettu uudelleen vuosikymmeniä kestäneessä restauroinnissa.

Linnaan kannattaa tutustua ehdottomasti opastetulla kiertokäynnillä, joka kuuluu lipun hintaan.

Lapselle reilun tunnin kestävä kierros oli melko sopivan mittainen.

Hän kysyi itse oppaalta, onko linnassa asunut prinsessoja, ja oli kovin iloinen saadessaan myöntävän vastauksen. Hän myös pääsi tanssimaan eräässä linnan salissa, kuten oli haaveillut.

Ja voi miten kivaa oli, kun kierroksen jälkeen sai pukea päälleen prinsessavaatteita viittoineen.

Isiäkin lapsetti sen verran, että piti sovittaa painavaa ketjuhaarniskaa päähineineen.

Linnan salissa esiintyi viikon ajan vanhoihin soittimiin erikoistunut muusikko Anneliina Koskinen, joka soitti tunnelmaan sopivaa musiikkia useammalla keskiaikaisella soittimella.

Oli erittäin mielenkiintoista kuulla soittimista ja niiden historiasta.

Linnan tienoilla olisi ollut myös ulkoilmamuseo ja muita historiallisia rakennuksia, mutta pienen lapsen kärsivällisyydelle tämä nähtävyys oli jo riittävästi.

Bomarsundin linnoitus

http://www.bomarsund.ax/fi/
Sundsvägen, Prästö

Ennen paluuta Maarianhaminaan teimme vielä lenkin Bomarsundin linnoitukselle, joka sijaitsee noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä Kastelholmasta.

Sitä rakennettiin Venäjän vallan alla 1800-luvulla. Sen päälinna oli silloin Ahvenanmaan suurin ja merkittävin rakennus, ja koko linnoitus olisi ollut valmiina suorastaan valtava, kilometrin halkaisijaltaan. Puolivalmis linnoitus räjäytetiin kuitenkin palasiksi "Oolannin sodassa" vuonna 1854, ja linnoituksen loistoa voi ihastella vain kuvista.

Sitten olikin aika suunnata kohti etelää ja Maarianhaminaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tukholma on kaupunki, johon minun on ollut tosi vaikea päästä sisään. Voisin helposti luetella vaikkapa Tallinnasta tai Kööpenhaminasta monta käymisen arvoista ravintolaa, mutta Tukholmasta en osaa sanoa oikeastaan mitään muuta kuin Urban Delin Nytorgetilla.

Luulen että tässä on käynyt niin, että kaupungissa on käyty niin monta kertaa "päivä Tukholmassa"-risteilyllä joskus teinivuosina, että kaupungista on jäänyt vähän epämääräinen kuva, eikä siellä ole ollut koskaan oikeastaan aikaa tehdä mitään. Käynnit ovat olleet siis hyvin näennäisiä.

Muistan joskus käyneeni kuninkaanlinnassa, ja pyörineeni Södermalmilla, mutta ensimmäisen kerran yövyin siellä vasta muutamia vuosia sitten Rouvan kanssa. Olin silloin hyvin vaikuttunut Vasa-laivasta, mutta juuri muuta en muistakaan.

Lyhyet työmatkat firman Tukholman-toimistolle eivät ole myöskään auttaneet asiassa.

Nyt teimme sinne jälleen pikavisiitin, kun päätimme lähteä pari kaverin ja heidän perheidensä kanssa päivä Tukholmassa -retkelle. Kun kaksi muuta perhettä veivät oman, jonkin verran tyttöämme vanhemman jälkikasvunsa Vasa-museoon, me suuntasimme brunssille Södermalmille ja - kyllä - juurikin sinne Urban Deliin (Nytorget 4).

Ostereita, ribsejä, chorizo-kroketteja, savustettuja katkarapuja ja tytölle Mac & Cheese. Ja törkeän hyvät bloody maryt.

Tämä ravintola ei koskaan petä. Ravintolan yhteydessä on myös tosi kiva ruokakauppa, josta Rouva päätti raahata kotiin pari paketillista gotlantilaista luomuparsaa. (Se oli ehkä vähän huvittavaa, mutta parsa oli tosi hyvää.)

Urban Delistä tien toisella puolella on kiva leikkipuisto, jossa tyttö sai juoksennella rauhassa sillä aikaa, kun Rouva kävi parissa kaupassa Söderillä.

Kun kävimme vielä kahvilla ja pullalla Pom & Florassa (Bondegatan 64), muuhun ei ollutkaan enää aikaa. Hyvä, että sentään siihen, sillä kun kysyimme lapselta, mikä oli parasta Tukholmassa, hän vastasi: "Pulla."

Itse olisin voinut käydä vielä ABBA-museossa, mutta jätetään se ensi kertaan. Silloin tänne tullaan sitten ajan kanssa - ja Arlandan kautta. Tämä päivä Tukholmassa -risteilyhomma on niin nähty.

Ja sehän tapahtuukin viimeistään marraskuussa, jolloin Madonna antaa hyvä tekosyyn pieneen Tukholman-lomaan. Isovanhemmat on jo tilattu viikonlopuksi hoitamaan lasta.

Ja Rouvalla on jo alustava ravintolalista tekeillä.

Share

Pages