Ladataan...
Isyyspakkaus

Sunnuntaibrunssi mielessä? Liian harvoin ainakin meillä! Mutta nyt kun pienempikin lapsi alkaa vähitellen edistyä koulutuksessaan, brunssit alkavat taas kiinnostaa.

Viime sunnuntaina saimme kutsun Fisken på Diskenin uudelle sunnuntaibrunssille ja uskaltauduimme koko perheen voimin Kampin keskuksen vitoskerrokseen maistelemaan kalaherkkuja.

Ravintola aloitti brunssitarjoilunsa juurikin viime viikonloppuna, ja jatkossa se on tarjolla joka sunnuntai klo 12 - 16.

26 euron hintainen brunssi sisältää 5 - 7 jaettavaa annosta, mehun, leipää ja kahvin. Lapset ruokailevat puoleen hintaan. 

Brunssin annokset vaihtelevat kokkien mielen mukaan, mutta se on varmaa, että tuoreet merenelävät ovat pääosassa. 

Tyttö iski sormensa heti katkarapuihin ja sai kuoria niitä myös muille. (Ehkä muistat, että olen joskus kertonut, miten inhoan käsien likaamista ruokapöydässä.)

Muilta lautasilta löytyi mm.

  • porkkanakroketteja ja avokadoa
  • turskaa ja persilja- beurre blanc -kastiketta
  • tonnikalacevicheä kaprismajoneesilla
  • pastaa ja siianmätiä
  • Normandie-ostereita ja punasipuli-vinegretteä
  • paahdettua maa-artisokkaa ja kaprismajoneesia sekä
  • vihersalaattia.

Saimme pöytään myös varsinaisen brunssin ulkopuolelta Fiskenin kuuluisan The Lohikeiton, joka tarjoillaan kokonaisen lohifileen kanssa.

Poikanenkin yllätti syömällä keittoa ja varsinkin sen lientä hyvällä ruokahalulla. Hänelle maistui hyvin myös pasta ja siskon kuorimat katkaravut.

Tyttö halusi maistaa oman osterinsa, mutta raaka simpukka ei sitten maistunutkaan niin herkulliselta kuin hän ajatteli.

On vaikea sanoa, mikä annoksista oli oma suosikkini, sillä kaikki oli todella maukasta ja hyvin tehtyä.

Porkkanakroketit olivat mukavan rapsakat, ja niiden kanssa tarjottu avokado oli maustettu kafferilimetin lehdillä, mikä toi annokseen hauskan aasialaistwistin. Pasta siianmädillä oli kaikkien mieleen, vaikka mäti olikin tytöstä hieman erikoista. Pidin kovasti myös maa-artisokista ja raikkaasta tonnikalacevichestä, ja turska oli juuri sopivan kypsää.

Kiitos siis Fiskenille kutsusta! Oli erinomainen brunssi ja hauskalla tavalla erilainen kuin muut brunssit, joilla olemme käyneet! Siispä lämpimät suositukset myös muille.

 

Ravintola tarjosi brunssin perheelleni.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Herään lauantaiaamuna lastenhuoneesta kantautuvaan pojan itkuun ja katson kelloa. Se on on 7:03, voihan *#%&*...

Poikanen on nukkunut viime viikkoina niin hyvin ja pitkään joka aamu, että on se aika ironista, että juuri ensimmäisenä loma-aamuna herätys tulee näin aikaisin.

Sitten kuulen tytön tiuskaisevan hyvin napakasti veljelleen: "Nyt hiljaa! Pitää nukkua vielä!" Itku lakkaa eikä ala uudestaan. Oi ihana tyttö, isin kulta, maailman paras isosisko! 

Kaikki jatkavat uniaan, ja molemmat lapset nukkuvat lopulta yli yhdeksään. 

Sain jäädä nukkumaan vielä senkin jälkeen, sillä Rouva nousi lasten kanssa touhuamaan. Ja mitä he touhusivat?

Tyttö oli aivan tohkeissaan, kun nousin, ja hän kuiskutteli äitinsä kanssa jotain toistensa korviin. Ilmassa oli salaisuuksien lisäksi leivän ja jonkin uunissa paahtuvan ruoan tuoksu.

Isi sai ensimmäisen kesäloma-aamun kunniaksi yllätysbrunssin: nyhtöpossusämpylöitä ja kaalisalaattia! Lisukkeina marinoitua punasipulia ja aiolia. Nam! 

Sämpylät oli leivottu juureen ja possu aivan poikkeuksellisen hyvää. (Reseptin löydä täältä.)

Kiitos ihanat! Sekä pitkistä unista että yllätysbrunssista! Tästä tulee hyvä loma!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Johan kävi kotonamme eilen kuhina, kun Rouvan vauvakerhoksi kutsuttu kaveriporukka kokoontui meille brunssille.

Rouva on tavannut äitiysvapaansa aikana viikoittain kolmea muuta ruokaintoilevaa ja some-aktiivista äitiä, jotka kaikki sattuivat saamaan omat esikoisensa viime keväänä. Riikka / Vatsasekaisin Kilinkolin, Jonna / Suolaa ja hunajaa ja Anne / 52 Weeks of Deliciousness ja Rouva ovat kokoontuneet pitkien lounaiden merkeissä pitkin syksyä ja talvea, ja nyt Jonnan ja Riikan palattua töihin, heidän miehensä ovat ottaneet paikat vauvakerhossa.

Brunssille kokoonnuttiin nyt koko porukalla, ja kahdeksasta aikuisesta, neljästä vauvasta ja yhdestä 4-vuotiaasta tulikin aika äänekäs porukka. Ja hässäkkää oli sen verran, että kuvaaminenkin unohtui lähes täysin.

Brunssi tehtiin nyyttärihenkeen: Rouva pyöräytti pöytään Croque Madamet (uunileivät kinkulla, valkokastikkeella ja kananmunalla), ja Jonna toi munakasrullan ja maukasta papu-bataattisalaattia.

Riikan ja Apupojan vastuulla olivat leipä ja levitetahnat. Rouvan juurisämpylöiden juurihan on peräisin juurikin samasta taloudesta, ja nyt ihastelimme tätä samaisella juurella leivottua leipää, joka oli valehtelematta parasta leipää, jota muistan maistaneeni ja parempaa kuin mikään kaupan leipä.

Taika on paitsi hyvä juuri myös KitchenAidin yleiskone, jolla taikina vaivataan ja joka antaa sille tarvittavan sitkon. Keskustelimme jälleen pitkän tovin siitä, pitäisikö meidänkin hankkia kyseinen laite ihan vaan siksi, että saisimme vaivattua leipätaikinat sillä. Käsin kun ei kannata edes yrittää.

Annen rasioista paljastui jälkiruokabuffet, jossa oli kaurakeksejä ja tymäkän suklaista rocky roadia. Ja näemmä ainakin yksi tuttipullo.

Kiitos vielä vieraille käynnistä! Otetaanhan uudestaan jonain toisenakin viikonloppuna!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Saimme sunnuntaina odotettuja vieraita, kun Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila tulivat meille brunssille kaksospoikiensa kanssa!

Rouva pani taas parastaan, ja pöydässä oli mm. shakshukaa, päärynäsalaattia, broilerinmaksapateeta ja kvinoasalaattia. Ja tietysti ihania juurella leivottuja sämpylöitä, joita olemme saaneet nauttia viime aikoina viikoittain. Vieraat toivat vielä mukanaan kuplajuomaa.

Kun tällä porukalla kokoonnutaan, puhutaan tietysti yhteisestä kirjaprojektistamme. Olimme hyvin iloisia, että juuri Hanna ja Joonas innostuivat Gastronaatti-kirjamme jatko-osasta ja halusivat lähteä kustantamaan sitä. Mehän tiesimme jo ennen heitä, että kirjamme sopisi täydellisesti No Tofu Publishingille, ja esiteltyämme konseptimme heille, hekin olivat siitä samaa mieltä!

Kirjaprojekti käynnistyi meidän osaltamme jo reilu vuosi sitten. Rouva oli pohtinut pitkään, että olisi kiinnostunut jatko-osan tekemisestä ensimmäiselle kirjallemme, mutta hän epäili, olisiko siihen kuitenkaan aikaa. Rohkaisin häntä tapani mukaan toteamalla, että aikaa on aina juuri siihen, mihin sitä haluaa käyttää, ja lupasin kyllä ottaa kuvat.

Siitä se ajatus sitten lähti. Rouva alkoi laittaa paperille konseptia, jota hän oli pyöritellyt päässään. Idea alkoi kirkastua melko nopeasti, ja vuosi sitten helmikuussa aloimme ottaa ensimmäisiä ruokakuvia. Ostin sitä varten uuden kamerankin, jolla kuvien ottaminen on paitsi helpompaa, kuvat ovat myös paljon parempia kuin ensimmäisessä kirjassa. (Joku voisi väittää, että kuvaaja on kehittynyt, mutta itse uskon enemmän siihen, että välineet ovat vain paremmat.)

Kuvauksia jatkettiin pitkin kevättä, kesää ja syksyä, ja kuvasimme tuoreita kasviksia, marjoja ja hedelmiä silloin, kun ne olivat kaudessa.

Hannaan otimme yhteyttä toukokuussa. Rouva kertoi, että olemme alkaneet kuvata toista kirjaa sunnuntaitöinä ja haluaisimme esitellä ideaamme hänelle. Suureksi iloksemme (ja pienoiseksi yllätykseksemme) Hanna vastasi hyvin pian, että kirjaideamme kuulostaa mahtavalta, ja kutsui meidät luokseen keskustelemaan siitä. Esittelimme ottamiamme kuvia ja Rouva kertoi ideastaan tarkemmin, ja Hanna ja Joonas jäivät harkitsemaan asiaa.

Pian se oli kuitenkin selvää: Gastronaatti 2 löytäisi paikkansa No Tofun tallista! Kirjan julkaisuajankohdaksi kaavailimme kevättä 2017.

Sitten tapahtui tämä.

Ja vielä nämä.

Kirjan kuvauksiin tuli ymmärrettävästi pieni tauko, ja ne jatkuivat taas juhannuksen jälkeen. Saimme kuitenkin kuvattua kesän ja syksyn aikana lähes kaikki kirjaan tarvittavat kuvat, mutta kirjan tekstit puuttuivat edelleen. Rouva ei jaksanut iltaisin enää kirjoittaa, eikä hänellä ollut siihen aikaa päivisinkään.

Koska Hanna ja Joonaskin olivat ymmärrettävän kiireisiä sekä omien pikku-ukkeleidensa että muiden käynnissä olevien kirjaprojektiensa kanssa, päädyimme yksimielisesti siihen, että kirjan olisi parasta tulla ulos vasta syksyllä kevään sijaan. Rouva sai näin muutaman kuukauden lisäaikaa kirjoittaa kirjan tekstejä, ja sovimme, että käsikirjoitus palautettaisiin maaliskuun alussa.

New Yorkin -matka teki hyvää kirjalle. Rouva piti lomallamme useampia kirjoituspäiviä ja pääsi hienosti vauhtiin McNally Jackson -kirjakaupan kahvilassa. Loput tekstit hän kirjoitti pojan nukkuessa päiväuniansa kotioloissa ja poistui muutamana lauantaina ja arki-iltanakin kirjastoon kirjoittamaan. Viimeiset tekstit valmistuivat ajallaan kaksi viikkoa sitten, ja nyt alkoi sitten tekstin viimeistely. Kirjan kustannustoimittaa Anna Storm, joka tulee pallottelemaan tekstejä ja reseptejä Rouvan kanssa lähiviikkoina.

Vaikka lähes kaikki kuvat onkin jo otettu, ottanemme vielä joitain kuvia, kun siihen kerran on aikaa. Ensinnäkin Rouva saattaa vielä lisätä pari reseptiä, joiden annoksia ei ole vielä kuvattu. Emme ole myöskään päättäneet, mitä kirjan kanteen tulee. Ehkäpä jotain fiilis- ja ruoanlaittokuvia voisi olla vielä lisää, ja kuvaajankin olisi kuulemma suotavaa näkyä joissain kuvista. Minun seuraava tehtäväni olisi joka tapauksessa käydä läpi kaikki 2500 kuvaa, jotka olen ottanut, valita parhaat ja käsitellä kuvat painokelpoisiksi.

Tämä päärynäpiirakka on muuten aivan taivaallista, ja sen pohjan salaisuus on mantelijauho. Piirakka löytyy kirjasta omenaisena versiona.

Taisi maistua muillekin. Hannakin kiitteli jälkeenpäin, että brunssipöytä oli hänen elämänsä maukkain. Hän myös pohdiskeli ääneen, että tyttömme on varmasti Suomen parhaiten syövä 4-vuotias.

Kiitos vielä Hanna G ja pojat käynnistä, ja palataan asiaan taas piakkoin!

Ja onpa hauska voida vihdoin kertoa teille muillekin tarkemmin tästä projektista! Palataan teidänkin kanssa asiaan viimeistään huhtikuun puolella!

Ladataan...
Isyyspakkaus

New Yorkin -matkan lähestyessä loppua harkitsimme hyvin tarkasti, missä haluaisimme käydä syömässä viimeisinä päivinä. Sehän olisi kamalaa, jos kävisi kuten neljä vuotta sitten, jolloin viimeisenä iltana saimme niin limaisia ja mauttomia dim sumeja, että muuten erinomaisesta matkasta jäi vähän paha maku suuhun. Päätimme siis ottaa varmaan päälle ja käydä paikoissa, joista tiesimme pitävämme.

Buttermilk Channel. "Kun se nyt on tuossa lähellä ja varmasti hyvä, mennään sinne", ajattelimme. "Eipä tarvitse ainakaan pettyä."

Jouduimme kyllä odottamaan pöytää tunnin verran, mutta käytimme sen läheisessä leikkipuistossa, mistä tyttö oli erittäin iloinen. Positiivinen yllätys oli tekstiviestipalvelu, jolla henkilökunta ilmoitti pöydän olevan vapautumassa, ja vahvistimme itse toisella tekstiviestillä, haluammeko pitää varauksen vai vapauttaa sen. Pidimme.

Eggs Huntington ja House-cured Lox Platter. Siis piimäleipäset uppomunalla, kinkulla ja hollandaisekastikkeella sekä lohi-munakokkelia lisukkeineen.

Yhteiseksi jälkiruoaksi kasa piimäpannukakkuja voin ja vaahterasiirapin kanssa. Kaikki oli juuri niin simppeliä ja herkullista kuin miltä näyttää.

Nyökyttelimme Rouvan kanssa tyytyväisenä ja kiittelimme itseämme tästä valinnasta. Ei maailman kekseliän, mutta varmasti hyvä. Ensi kerralla sitten kokeillaan taas jotain uutta paikkaa.

Mutta tietysti tulemme takaisin myös Buttermilk Channeliin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

F-juna ei kulje tällä hetkellä viikonloppuisin Park Slopeen, vaan Manhattanille mennäkseen pitää ajaa G-junalla Hoyt-Schermerhornin asemalle ja vaihtaa siellä F:ään. Siinäpä oli hyvä tekosyy keksiä viime viikonlopulle tekemistä muualla kuin Manhattanilla, ja hurautimmekin G-junalla ensin brunssille Greenpointiin ja jatkoimme siitä Queensin puolelle museoon.

Rouvan brunssilöytö tälle päivälle oli Esme (999 Manhattan Avenue, Brooklyn) Brooklynin Greenpointissa.

Joku on joskus kysellytkin, mistä Rouva näitä paikkoja löytää, ja täytyy sanoa, että hän myös näkee niiden etsimiseen runsaasti vaivaa. Hän käyttää paljon Googlea, käy katselemassa ravintoloiden ja kahviloiden ruokalistoja ja saattaa etsiä sopivaa brunssipaikka parikin tuntia. Paikat, joiden internetsivut ovat huonot, putoavat automaattisesti pois.

Esme oli toinen vaihtoehto reilun kilometrin päässä sijaitsevalle Four Leaves -ravintolalle, johon olisi kuitenkin pitänyt odottaa tunnin verran. Siispä päätimme kokeilla, pääsisimmekö Esmeen nopeammin, ja onneksi jonoa ei ollut siellä juurikaan. Olimme myös hyvin tyytyväisiä ruokiimme.

Suolaiset köyhät ritarit ja uppomunat olivat erinomaiset.

Pork Belly Eggs Benedictin possu oli erittäin mureaa.

Ja lapsi halusi kaikkein eniten burgerin. Hyvä, sillä olin jo huolissani, että täällä ei ole ollut tarpeeksi kuvia burgereista viime päivinä. (Tämän hampurilaisen jälkeen lapsi tosin päätti, että hän on syönyt jo tarpeeksi monta hampurilaista ja on ottanut sittemmin ravintoloissa jotain muuta.)

Listalla olleet mustikkapannukakut kuulostivat myös niin herkullisilta, että päätimme tilata yhden "pienen" annoksen jaettavaksi. Onneksi otimme sen pienen, sillä tämäkin annos koostui kolmesta valtavasta letusta, ja osa piti ottaa jo doggy bagissa mukaan kämpille.

Vain yhden metroaseman päässä Greenpointista, Queensin Long Island Cityssä, sijaitsee MoMA PS1, joka on MoMA:an kuuluva mutta itsenäinen nykytaiteen museo.

Nämä kuvat ovat maaliskuuhun asti avoinna olevasta näyttelystä Mark Leckey: Containers and Their Drivers. Museossa on esillä myös muiden taiteilijoiden näyttelyitä.

Lasta viihdytti kaikkein eniten tämä voimakkain keltaisin valoin valaistu huone, joka sai kaiken näyttämään musta-keltaiselta.

Suoraan sanottuna PS1:n tämän kertaiset näyttelyt eivät juuri puhutelleet minua, mutta niin saattaa toisinaan käydä. Siitäkin huolimatta suositukset museolle!

Pages