Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja aivan yhtäkkiä, yhtä nopeasti kuin se tulikin, se oli jo mennyt. Joulun odotus vaihtui uuden vuoden ja ensi kevään odotukseen.

Vaikka pidän joulusta, on myös helpottavaa, kun se vihdoin koittaa ja menee ohi.

Kun joulusta on puhuttu jo kuukauden päivät ja jouluruokiakin valmisteltu ja syöty useampana päivänä, on kiva, kun voi alkaa ajatella - ja syödä - jo aivan muita asioita. Radiokin kääntyi tänään Jouluradiolta takaisin Classicille, josta varmaan tulee jo hieman maltillisemmin joululauluja.

Tänä vuonna ehkä eniten yllätti, miten levollisesti tyttö jaksoi odottaa joululahjojen jakamista jouluaattona. Itse olisin varmasti ehtinyt kysyä malttamattomana jo sata kertaa, milloin Joulupukki tulee.

Pukki kävi lopulta ovella jouluaterian jälkeen sattumoisin juuri silloin, kun olin itse viemässä roskia ulos. Ovikello soi, ja joululahjat löytyivät käytävästä. Pohdimme, että Joulupukki ei varmaan siksi tullut käymään sisällä, koska tapasimme hänet jo Tuomaan markkinoilla, ja hänellä oli kiire tapaamaan lapsia, jotka eivät päässeet tapaamaan häntä siellä.

"Ei ole totta, miten paljon joululahjoja! En minä ajatellut, että olen ollut näin kiltti."

Joulun ruokalista oli pitkälti sama kuin aiempianikin vuosina. Aattona blinit täytteineen, joulupäivänä laatikot. Kinkkua läpi joulun. En jaksanut tänäkään jouluna yrittää imelletyn perunalaatikon valmistamista vaan tyydyin "mummon" porkkanalaatikkoon ja "anopin" lanttulaatikkoon. Ehkä ensi vuonna voisin taas antaa perunalaatikolle mahdollisuuden. Viimeksi se alkoi käydä.

Tänä vuonna joulupöytään pääsi mukaan myös juurella nostatettu saaristolaisleipä, josta tulikin aivan erinomaista. Ostin sen päälle myös mustaherukka- ja viski-sinappisilliä.

Tyttö huokaili ruokapöydässä, miten ihanaa kaikki on (aivan tarkaalleen ottaen laatikot ja silli eivät hänestä olleet). Pojalle maistui parhaiten porkkanalaatikko ja joululeipä, ja silliäkin hän maistoi yllättäen muutaman palasen sylkemättä niitä pois suustaan.

Kun tiedustelin tytöltä eilen, mikä on ollut parasta joulussa, hän vastasi: "Se kun leivottiin pipareita ja avattiin joululahjoja."

Se ei ollut kuitenkaan aivan ensimmäinen miete samasta aiheesta. Jouluaattona hän kysyi nimittäin ruokapöydässä aivan spontaanisti: "Äiti ja isi, arvatkaa, mikä on kaikkein parasta joulussa?"

No?

"Se kun saa olla oman perheen kanssa yhdessä."

Kas, kun taisi mennä jokin iso roska silmään.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaikki jouluvalmistelut saatiin tehtyä ajoissa. Piparkakkutalokin valmistui jouluaaton pikkutunneilla.

Se on saanut tänä vuonna muotonsa Herttoniemen puutarhamökiltämme. Sen ikkunat on tehty nallekarkeista, ja koristeena käytin perinteisesti ranskanpastilleja.

Tänä vuonna muistin, että nallekarkit laitetaan ikkuna-aukkoihin vasta, kun osia on paistettu jo viisi minuuttia. Loput kolme minuuttia rittävät sulattamaan nallekarkit lasiksi. 

Ei tällä Hesarin piparkakkutalokilpailua olisi voitettu, mutta olen mökkiin itse oikein tyytyväinen. Ja piparkakkutalon tekeminenhän on minulle yhtä olennainen osa joulua kuin joulukuusi. Viime vuotta lukuun ottamatta olen tehnyt jonkinlaisen mökin joka vuosi niin pitkään kuin muistan.

Kuusen takaa pilkottaa tv, jossa pyörii parhaillaan Niko Lentäjän Poika. Kun se loppuu, on aika käynnistää loppu-illan protokolla ja syödä joulun perinteinen blini-illallinen. Ja joululahjat ilmestyvät sen jälkeen jostain. 

Oikein iloista joulua kaikille! Nähdään taas ensi viikolla!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viimeinen viikko on mennyt niin tiiviisti laulun merkeissä, että joulun lähestyminen on blogissa lähes unohtunut. Tosielämässä tilanne ei ole lainkaan yhtä huono. Katso nyt, joulukuusikin on jo saatu paikoilleen.

Rouva keitteli viime viikolla tytön kanssa toffeita, joita annettiin myös lahjoiksi.

Päiväkodin aikuiset saivat Rouvan leipomat saaristolaisleivät, ja yksi jäi kotiinkin joulua varten.

Ja piparit! Niitä on leivottu ja koristeltu parinakin päivänä. 

Taikinaa on ehkä maisteltu ihan vähän puolin ja toisin.

Joulun varsinainen kruununjalokivi, piparkakkutalo, valmistuu tänäkin vuonna vasta tänään.

Toivottavasti. Ajattelin myös tehdä samanlaisia ikkunapipareita kuin viime vuonna.

Toistaiseksi ainoastaan tyttäreni on saanut omat pipariluomuksensa valmiiksi asti.

Seuraavaksi haen kinkun ja alan keitellä porkkanoita ja lanttuja laatikoita varten.

Hauskoja jouluvalmisteluja sinullekin! Vielä on lähes vuorokausi aikaa! :D

Ladataan...
Isyyspakkaus

Perheellemme ei ole vielä ehtinyt muodostua juurikaan jouluperinteitä. Toki joulukuusi ja jouluruoat laitetaan samaan tapaan kuin ennen lapsiakin, mutta joulun alusaikaan ja joulunpyhiin liittyviä yhteisiä tekemisiä lasten kanssa on vielä kovin vähän. Vietämme toki vasta toista jouluamme nelihenkisenä perheenä, ja tyttökin on ollut aiempina vuosina vielä kovin pieni.

Jotkin vanhat perinteet menevät myös lasten myötä uusiksi. Esimerkiksi Rouvalla oli lapsuudenkodissaan tapana koristella kuusi aattoaamuna. Minä taas totuin koristelemaan sen aatonaattona. Nyt kuusi on niin tärkeä osa tytön joulutunnelmaa, että pystyttänemme sen tänäkin vuonna jo hyvissä ajoin jouluviikon alussa - ellei sitten peräti ensi viikonloppuna.

En tosin tiedä, miten kuusi sitten koristellaan, sillä utelias ja touhukas taapero ja lasipallot ovat hieman arveluttava yhdistelmä.

Lauantaina Rouva vei tytön katsomaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -balettia Kansallisbalettiin ja pohti, että tämän jouluisen baletin katsomisesta voisi hyvin tulla toinen jouluperinteemme. Sehän pyörii baletissa joka vuosi, ja muutaman vuoden päästä voinemme mennä katsomaan sitä jo koko porukalla.

Itse voisin hyvin ottaa perinteeksi myös käydä joissain joulukonserteissa tai kauneimmissa joululauluissa, mutta niihinkin lasten pitää kasvaa vielä hieman.

Yksi perinteeksi muodostuvista asioista jouluissamme on Tuomaan Markkinat. Hassua, miten emme oikeastaan käyneet koko markkinoilla ennen kuin ne joitain vuosia sitten siirtyivät Esplanadin puistosta Senaatintorille, mutta nyt niillä käyminen on jo aivan ehdoton juttu.

Tuomaan Markkinoiden suurimmat vetonaulat lapsille ovat antiikkinen karuselli ja tietysti itse Joulupukki.

Kävin markkinoilla jo kertaalleen lasten kanssa, ja ennen joulua ehtinemme niille yhdessä vielä myös Rouvan kanssa.

Tyttö selitti Joulupukille innokkaasti joululahjatoiveistaan. Hathcimalsit mainittiin edelleen, mutta toiveisiin oli ilmestynyt myös jokin ihmeellinen hamsteritalo. Jälkikäteen tyttö harmitteli, ettei muistanut mainita Barbie ja Ken -toiveitaan.

Mainittaakoon muuten, että Joulupukki on jo tuomassa Ken-nukkea. Se tuntui näistä toiveista järkevimmältä, ja Joulupukki sattui löytämään myös juuri sen surffari-Kenin, joka oli tämän vuoden lelukirjassa. (Hän on tosin alkanut lämmetä jo Hatchimalseillekin. Jos ne ovat oikeasti olleet suurin toive jo useamman kuukauden ajan, onko liian suuri pettymys, että paketista ei paljastukaan sellaista? Kummit: vink vink.)

Muutkin joululahjat on jo hankittu hyvissä ajoin, mistä yllätyin itsekin. Pojalle olisi kiva saada vielä jokin paketti kirjamessuilta ostamani Muumi-kirjan lisäksi, mutta ei hän varsinaisesti tarvitse mitään. Lisää lelujakaan on turha ostaa ennen kuin hän osaa niitä itse pyytää.

Tällä kertaa kävimme Tuomaan Markkinoilla vain karusellissa, Joulupukin juttusilla ja ravintola Kolmos3n kojussa kaakaolla, glögeillä ja pullalla. Mukaan torilta lähti myös pussillinen liperiläisiä karjalanpiirakoita.

Pääsisipä Senaatintorilla myös saunomaan, mutta jätetään se kokemus turistien kokeiltavaksi.

Seuraavalla kerralla sitten tutustumaan ainakin ravintola Grönin kojun tarjontaan! 

 

Tuomaan Markkinat Senaatintorilla 22.12.2017 saakka: tuomaanmarkkinat.fi

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä, meilläkin on sellainen, tämän joulun hittikoriste: tonttuovi. Olen nähnyt somessa toinen toistaan hienompia tonttuovia, joten tuossa eräänä päivänä askartelimme myös tytön kanssa sellaisen.

Ovi on tehty paksusta pahvista, leikattu katkoteräveitsellä ja maalattu. Karmeissa on valkoista askartelumaalia ja oven maalasin samalla siniharmaalla seinämaalilla kuin olohuoneen seinän. Kranssissa on vihreää piipunrassia ja punavalkoista lankaa, ja se on ripustettu katkaistuun kauluspaitaneulaan. (Siis sellaiseen, joilla paidat on usein neulattu kiinni myyntipakkaukseen.) Ovenkahva on puolestaan taivutettu ja katkaistu messinkinaula.

Oven mitat ja malli on otettu Meillä kotonan tonttuovesta, mutta jätin käytännön syistä portaat ja pienet lahjapaketit tekemättä. Ne eivät olisi varmasti pitkään olleet paikoillaan. Olin itse asiassa aika varma, että tämäkin ovi tai vähintään sen kranssi lähtisivät pian kävelemään, mutta poika kävi vain kerran katsomassa tarkemmin, mikä kranssi on, ja laittoi sen takaisin paikalleen.

Tyttö kyllä ihmetteli koko konseptia.

"Siis mikä ihmeen tonttuovi?"

"Miten niin tonttu kulkee siitä? Eihän tontut ole noin pieniä!"

"Siis miten se ovi aukeaa? Eihän se edes aukea. Kulkeeko se tonttu sen oven läpi sitten?"

Sitten hän taisi kuitenkin päästä näiden suurten kysymysten yli, ja ovi on nyt kaikkien mielestä oikein hauska.

Ja yhdessä tekeminen oli tietysti kivaa!

Vielä ehtii jouluksi!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, mitä täällä tapahtuu?

Onko täällä taas joululahjoja?

Onpa hyvinkin! Kävi niin, että joululahjoja tuli aivan liikaa sekä mukaan otettavaksi matkalle että jaettavaksi juuri ennen lähtöä. Nyt ne ilmestyivät yön aikana olohuoneeseen, josta tyttö löysi ne aamulla. Mikä yllätys!

Voi miten hauska nukke pikkuveljelle!

Ja mikäs se tämä on?

Superhieno mintunvihreä Penny-skeittilauta! Tällaista tyttö taisi toivoa äidiltään nähtyään niitä kaupungilla ennen joulua.

Vitsi mikä skedemuija! Ja osasi heti nostaa laudan pystyyn painamalla jalalla sen toisesta päästä! Miten ihmeessä?

"Mä näin siellä Jyy Nookissa metroasemalla, että se mies teki niin."

No mutta! Vaan apua, itse en ole koskaan skeitannut. Mitenkäs ihmeessä voin siis opettaa tämän vehkeen käyttöä?

Pages