Ladataan...
Isyyspakkaus

Pienen jutuissa alkaa olla yhä enemmän järkeä. Hän toistelee sanoja perässä ja myös osoittelee asioita kertoen niiden nimen. Välillä on tosin osattava arvata kontekstin mukaan, mitä hän tarkoittaa, sillä äänteiden lausumisessa on vielä hieman hiottavaa:

  • Hissi = issi
  • Isi = issi

Tai

  • Täti = tätti
  • Tähti = tätti
  • Takki = tätti

Tai

  • Kukka = kukka
  • Tukka = kukka
  • Sukka = kukka.

Itse asiassa myös sydän on kukka, mutta se on vain väärinkäsitys.

* * *

Tiedän myös, että kun tyttö pyytää isää, se ei tarkoita minua, vaan hän haluaa jotain lisää. Tai kun hän sanoo iti, kyseessä ei ole isi ilman ässää, vaan hän haluaa jotain irti. Yleensä värikynärasian kannen, jolloin opastan, että oikeampi pyyntö olisi "avaa".

* * *

Välillä sanat eivät edes muistuta alkuperäistä, mutta olemme alkaneet ymmärtää niitä kontekstista ja toistosta johtuen.

  • Juusto = jssy
  • Syliin = tyssy (Olen miettinyt että voisiko tämä tulla pyynnöstä "tuu syliin")
  • Keksi = tytsy (oli alkuun myös tytsys ja nyt alkanut muuttua enemmän tetsiksi).

Hyvin lähekkäin ovat myös Eppu, loppu ja lappu, jotka kaikki muistuttavat jollain tavalla appua tai äppua.

* * *

Lempisanasta ja sen merkityksestä ei ole kuitenkaan epäselvyyttä. Se on Ei! Se kajahtaa kirkkaasti ja sopii vastaukseksi lähes kysymykseen kuin kysymykseen, ihan vaan varmuuden vuoksi.

  • Piirtää, piirtää. Haluatko piirtää? Ei! (Yleensä kuitenkin haluaa.)
  • Kakka. Onko kakka? Ei! (Toisinaan on.)
  • Vaihdetaan vaippa. Ei ei ei! (Tätä hän todella tarkoittaa.)

Viime viikonloppuna nukuimme anoppilassa pienen kanssa samassa huoneessa. Olimme hyvin huvittuneita, kun heräsimme yöllä siihen, että tyttö puhui unissaan. Hän nosti pienen päänsä ylös, tokaisi kuuluvasti: "Ei" ja jatkoi uniaan.

Automatkalla mummilaan. Isin karvalakki oli parempi kuin oma myssy. Kuva ei liity jutun tapaukseen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö on viime viikkoina oppinut taas paljon uusia sanoja.

Kaunein niistä ei ole "ei-ei-ei", jonka hän sanoo päätään puistellen.

Se ei ole myöskään "kukkuu", vaikka lapsi toteaa se aivan oikeaoppisesti, kun hänelle sanotaan: "Pestään käet".

Se ei ole "haa-ukka" eikä "pii-tää".

Kisaa eivät voita "pois", jonka hän sanoo riisuessaan, tai "anna", jonka hän huudahtaa yleensä kulmat kurtussa ja hyvin vaativasti.

Vaikka hän vastaa tervehdykseen: "Moi", pyytää janoonsa "että" ja tunnistaa, että vihainen lintuhahmo on "ää pöö", nekään eivät ole isin korville sellaista musiikkia kuin se yksi sana:

"Isi."

Sanoitko kulta isi? Missä on isi?

"Isi."

Voi pieni. Olihan se jo aikakin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Bye-bye ei ole ainoa vieraskielinen fraasi, jonka tyttö on omaksunut päiväkodissa. Vielä yllättyneempiä olimme siitä, että hän tietää täsmälleen, mitä kuuluu sanoa esimerkiksi, kun hän...

  • pudottaa lusikkansa lattialle
  • kaataa maitopullonsa pöydälle
  • levittää Epun naksukupin sisällön keittiön sohvalle tai
  • horjahtaa ja kaatuu takapuolelleen.

"O ou!"

Ja onpa hän keksinyt, että sitä voi käyttää myös, kun hän....

  • ottaa lapaset pois käsistään ulkona
  • pirskottaa maitoa pullostaan lattialle
  • vetäisee keittiöpyyhkeet maahan tai
  • avaa vaippansa tarrat kesken pukeutumisen.

"O OU!"

Todellakin. On tytöllä ainakin tilannetaju hallussa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viikonloppuna anoppilasta lähtiessämme vilkuttelimme mummille ja vaarille hyvästejä, ja kuulin tytön sanovan isovanhemmilleen: "Bye-bye!"

Tänään, kun hain tytön päiväkodista ja asettelin häntä leikkikentällä kantoreppuun, hän kajautti sen taas kirkkaalla äänellään: "Bye-bye!"

Tähän hoitaja naurahti ja kertoi, että useammat lapset ovat alkaneet toivotella toisilleen bye-byet sen jälkeen, kun ryhmään tuli pieni amerikkalainen tyttö. Hän sanoo tietysti aina lähtiessään bye-bye, ja fraasi on osoittautunut ilmeisen tarttuvaksi.

Olen tietysti iloinen, että lapsi saa näin ilmaista kielikylpyä, mutta hei: missä on isi? Sitä on harjoiteltu jo ties kuinka pitkään tuloksetta, ja yhtäkkiä jokin amerikkalaishömpötys kiilaa ohituskaistalta eteen! Miksi juuri tämä fraasi on niin hauska, että hän toistelee mieluummin sitä kuin kaikkia niitä muita sanoja, joita olemme hokeneet hänelle jo vuoden ja neljän kuukauden ajan?

Olemmeko sittenkin puhuneet hänelle väärää kieltä?

Viime viikon aikana löytyi kyllä myös pappa (kun isäni oli käymässä anoppilassa), loppu (kun kaikki ruoka oli syöty lautaselta tai maitopullo imetty tyhjäksi) ja kakka (hip hip huraa). Se on niin hauska sana, että sitä on tänäänkin toisteltu koko iltapäivä ja ilta. Tänään tyttö myös mielestäni osoitti ruoan päätteeksi keittiöön päin ja sanoi banaani, mutta siinä kyllä saattoi olla omaa tulkintaanikin seassa. Rouva tosin kuuli mielestään saman.

No niin, ja nyt sitten seuraavaksi se ISI! Kiitos.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus


Oletkos sinä kulta menossa Eppulin luokse?

"Ä.. phu."

Sanoitko sinä Eppu?

"Ee... phu."

No sanoithan sinä. Sano Eppu.

"E... ppu."

Eppu.

"E-ppu."

Voi miten hienoa! Sano isi!

"Ätää!"

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ei, ei täällä vielä(kään) puhuta, mutta on hauskaa havaita, miten pieni kuuntelee kovasti meidän puheitamme.

Toimme tytölle Jyväskylästä kirpparituliaisena pienen kuvakirjan Opettelemme sanoja, ja se on ollut suuri hitti. Kirjaa on selattu potalla istuen kannesta kanteen ja takaisin. Välillä ylösalaisin. Olemme samalla kertoneet, mitä kuvia sivuilla on: tomaatti, koira, kissa, tuoli.

Yleensä tyttöä ei hirveästi kiinnosta sanat, joita luettelemme, ja hänellä on kiire kääntää sivua. Kunnes erään kerran eteen tuli banaani, ja sanoin sen ääneen: "Banaani". Hän pysähtyi ja katsoi meihin, ja pystyimme näkemään, miten hänen silmiensä takana välähti jokin valo. Seuraavalla kerralla, kun tyttö istahti potalle kirja sylissään, kysyin: "Missä on banaani?" Tyttö avasi kirjan, käänsi pari sivua ja tökkäsi sormensa banaanin kohdalle.

Tilanne rekonstruoitu mutta ei lavastettu

Ooh! Me taidamme sittenkin puhua samaa kieltä. Ainakin pian.

Share

Pages