Ladataan...
Isyyspakkaus

Haluatko, että lapsesi kasvaa itsevarmemmaksi, pärjää paremmin porukassa, saa laajemman sanavaraston, menestyy paremmin koulussa, saa paremmat lähtökohdat elämään, keskustelee enemmän kotona ja kasvaa aktiiviseksi ja uteliaaksi aikuiseksi? Tietysti.

Entä luetko lapsellesi ääneen? Viimeisimpien tutkimusten mukaan kolme neljästä vanhemmasta vastaa: "En." Tämä on hätkähdyttävä tulos, sillä lapselle lukemisella on juuri yllä lueteltuja positiivisia vaikutuksia. Tutkimusten mukaan lapsen menestykseen elämässä vaikuttaa enemmän se kuinka paljon kotona luetaan kuin vanhempien sosio-ekonominen tausta. 

Tästä haluaa muistuttaa myös Lukukeskuksen Lue lapselle -kampanja, joka kannustaa vanhempia lukemaan lapsilleen jo silloin kuin he ovat aivan pieniä.

Omassa perheessämme päivittäinen tai lähes päivittäinen lukeminen tytölle alkoi, kun hän oli kolmevuotias. Kyllä hänelle luettiin ennen tätäkin silloin tällöin, mutta Rouvan ollessa raskaana lukeminen oli mukavaa yhdessä oloa hänelle ja tytölle, kun Rouva vietti paljon aikaa sohvalla.

Viime syksynä aloimme lukea myös iltasadun sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa. Se on ollut hyvä keino myös saada iltatoimet sujumaan rivakammin: jos viivyttelee, on vaarana, että iltasatua ei ehditä lukea. Toisinaan lukuaikaa löytyy myös illalla iltaruoan jälkeen.

Ensimmäiset kirjastoretket teimme tytön kanssa, kun hän oli kolmevuotias, ja nyt niistä on tullut tärkeitä yhteisiä hetkiä äidille ja tyttärelle. Mukaan tarttuu aina iso kasa kuvakirjoja. Suosikkeja ovat Pekka Töpöhäntä, Mimmit, Mimmi-lehmä, Putti-poni, lasten runokirjat (esimerkiksi Hirvi irvistää ja Tiira tiiraa tiiraa sisältävät aikuisen korvaankin nokkelia eläinrunoja), Disneyn sadut ja erityisesti Disney-prinsessat. Aiemmin kotona on luettu kovasti myös Tove Janssonin klassikkokuvakirjoja ja esimerkiksi Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaa ja Avaruuskirjaa. Tyttö on muuten tykännyt kuunnella myös äänikirjoja, jotka ovat hyvä vaihtoehto tv-ohjelmille ja peleille.

Pojalle luetaan varmasti vielä enemmän kuin tytölle hänen ollessaan vauva- ja taaperoiässä. Hänhän on usein nyt jo läsnä, kun luemme tytölle.

Luethan sinäkin lapsillesi? Se on aika kivaa!

Lisää Lue lapselle -kampanjasta:
Luelapselle.fi
/Faktatietoa
/Kirjavinkkejä

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat.com

Olen on-off-lukija. Innostun aika ajoin ahmimaan useamman kirjan putkeen, ja sen jälkeen tulee taas pidempi lukutauko, kun jokin muu asia syrjäyttää lukemiseen tarvittavan ajan. Joskus kesäisillä automatkoilla olemme kuunnelleet Rouvan kanssa äänikirjoja, mutta kirjastosta lainatut CD-levyt sopivat huonosti normaaliin arkeen ja ostettuina äänikirjat tuntuvat melko arvokkailta.

Olinkin erittäin kiinnostunut kokeilemaan Bonnier Booksin lanseeraamaa uutta BookBeat-palvelua, joka tarjoaa 16,90 €:n kuukausimaksulla e-kirjoja luettavaksi ja äänikirjoja kuunneltavaksi rajoittamattomasti. Ja erityisesti suomenkieliset äänikirjat herättivät mielenkiintoni.

Nyt olen huomannut, että esimerkiksi bussimatkat soveltuvat erinomaisesti kirjojen kuunteluun, ja puhelimesta löytyvän e-kirjan kuuntelemisen kynnys on huomattavan pieni myös muissa tilanteissa: kauppamatkoilla, koiraa ulkoiluttaessa, kuntoillessa tai ihan vaikka samalla, kun pelaa puhelimella jotain mobiilipeliä.

Ensimmäiset BookBeatista kuuntelemani kirjat olivat Stephen Kingin Joyland ja Lars Keplerin Playground. Molemmat ovat jännäreitä, joissa on jotain yliluonnollista, ja molemmat olivat erittäin suositeltavia.

Kingin romaanissa selvitetään huvipuistossa vuosikymmeniä sitten tapahtuneen murhan ja kummittelevan kummitusjunan arvoitusta.

Keplerin kirja on kiehtova tarina siitä, miten ruotsalainen Jasmin loukkaantuu vakavasti ja päätyy kuoleman rajamaille, kiinalaiseen satamakaupunkiin, josta vainajat joko jatkavat matkaansa tuonen laivalla kuolemaan tai pääsevät arvokkaalla viisumilla takaisin elämään. Jasmin herää henkiin, mutta joutuu myöhemmin palaamaan tuonpuoleiseen pelastaakseen pienen poikansa hengen.

Huomasin, etten edes malttaisi odottaa, että pääsen aloittamaan taas uuden kirjan. Seuraavaksi valitsin Salla Simukan teoksen Punainen kuin veri, ja kuuntelulistallani on jo useampia muitakin teoksia.

Palvelu on toiminut käytössä erittäin hyvin. Sovellus muistaa luonnollisesti, missä kohdassa olen menossa, vaikka sulkisin appsin välillä. Lukunopeutta voi muuttaa, jos tuntuu, että lukija puhuu liian hitaasti tai nopeasti. Kirjat voi kuunnella online-tilassa suoraan verkosta, mutta ne voi ladata myös laitteelle offline-käyttöön, jos haluaa kuunnella kirjaa paikassa, jossa ei ole internet-yhteyttä. Sovellus on saatavilla iOS- ja Android-laitteille.

Myös tyttö löysi kivaa kuunneltavaa palvelusta, ja oli siitä niin tohkeissaan, että halusi välttämättä kuunnella tarinaa kuulokkeet korvilla, vaikka kaiutintakin olisi voinut käyttää. 

Sinullakin on nyt mahdollisuus kokeilla palvelua veloituksetta ja sitoumuksetta kuukauden ajan! Saat tämän edun käyttöösi koodilla isyyspakkaus tai suoraan tämän linkin kautta: https://www.bookbeat.com/fi?koodi=isyyspakkaus. Koodi on voimassa 31.8.2016 saakka.

Älä hämäänny, vaikka avautuva sivu sanoo, että ilmaista jaksoa olisi vain 14 päivää. Alennuskoodi antaa sinulle kaksi viikkoa lisäaikaa, kun luot käyttäjätilin. Ilmaisen jakson jälkeen voit päättää, piditkö palvelusta ja jatkaa sen käyttämistä normaaliin 16,90 €:n kuukausihintaan.

BookBeat.com

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lähdin lukemaan Anthony Doerrin kirjaa Kaikki se valo jota emme näe (WSOY 2015) aivan puhtaalta pöydältä. En tiennyt kirjasta kuin nimen ja sen, että se on ollut kotimaassaan Yhdysvalloissa suurmenestys, jopa Pulitzer-palkittu.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikoihin Ranskaan ja Saksaan.

Sokea Marie-Laure asuu isänsä, luonnontieteellisen museon lukkosepän, kanssa Pariisissa, ja muuttaa sotaa pakoon Bretagneen, Saint-Malon linnoituskaupunkiin. Isä joutuu sotaan ja jää vangiksi.

Werner on puolestaan saksalainen orpopoika, joka osoittautuu radioteknologian luonnonlahjakkuudeksi, ja hänet rekrytoidaan Hitler-Jugendin riveihin.

Siinä missä Marie-Lauren elämä kulkee samoja askelia päivästä toiseen, ja hän joutuu piilottelemaan Rue Vauborel 4:n asunnossa, Werner joutuu puolivahingossa sodan pyörteisiin SS-joukkojen radiolähetyksiä vakoilevissa joukoissa ja kulkeutuu kohti Ranskaa ja Bretagnea.

Tarinaan liittyy myös Pariisin luonnontieteellisen museon suunnattoman arvokas timantti, joka on piilotettu sodan ajaksi ja josta on liikkeellä myös useita kopioita. Saksan armeija tietää kiven olemassaolon ja yrittää myös löytää sitä.

Kirja on kirjoitettu kiehtovalla tavalla. Luvut ovat lyhyitä ja eri henkilöiden tarinoita viedään eteenpäin pieninä palasina vuorotellen mutta kuitenkin niin, että niitä on helppoa seurata.  Lyhyitä lukuja oli helppoa lukea bussimatkoilla ja ennen nukkumaanmenoa illalla.

Doerr kuvaa sekä Hitler-Jugendin koulutuksia että Marie-Lauren sokeutumista, aistimuksia ja valotonta maailmaa hämmästyttävällä tarkkuudella ja kiehtovilla yksityiskohdilla menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin ja epäolennaisuuksiin. Teksti rullaa hyvin ja pitää lukijaa otteessaan, mistä on tietysti kiitettävä myös kirjan suomentajaa, Hanna Tarkkaa.

Yleensä en ole lainkaan kiinnostunut sotakirjoista, mutta tässä tarinassa oli jotain erilaista ja valloittavaa. Miten eri henkilöt ja heidän tarinansa nivoutuvatkaan yhteen? Ja mikä on timantin kohtalo?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Adlibris

Ja näin otin seuraavan askeleen e-lukijaurallani.

Aloitin siis Adlibris Letto -laitteellani toisen kirjan saatuani loppuun David Lagercranzin teoksen Se mikä ei tapa.

Millennium trilogian jatko-osa oli viihdyttävä ja nopealukuinen, mutta ei yltänyt lähellekään esikuviensa jännittävyyttä, eikä tarina ollut kovinkaan yllätyksellinen. Mietin lukiessani, onko kirjassa jotain Larssonin itsensä kirjoittamaa, ja yllätyin kovasti lukiessani myöhemmin, että sen pohjalla ei ole minkäänlaista Larssonin keskeneräiseksi jäänyttä käsikirjoitusta. Jäin siis ihmettelemään, miksi kirja on ylipäänsä pitänyt kirjoittaa ja julkaista. Vähän sama kuin joku kirjoittaisi nyt uuden Muumi-kirjan ja keksisi omasta päästään, mitä tapahtui, kun muumiperhe palasi majakkasaarelta. Ei niin vain tehdä.

Kuten suunnittelin, seuraavana vuorossa on Anthony Doerrin kirja Kaikki se valo jota emme näe. Lähden lukemaan kirjaa taas aivan puhtaalta pöydältä. En ole lukenut arvosteluja, en kuvausta juonesta, enkä tiedä yhtään, mitä virtuaalisten kansien välistä löytyy. Alku on ollut kiehtova.

Viime viikkoisten arvontavastausten joukossa oli kysymys, johon edellisestä Letto-postauksestani ei löytynyt vastausta: Voiko Letto-lukijalle ladata kirjoja myös muista kirjakaupoista kuin Adlibriksestä.

Tämä on erittäin hyvä ja relevantti kysymys, sillä jokin kiinnostava kirja voi todella olla saatavilla vain jostain tietystä kirjakaupasta. Säästän sinut jännitykseltä ja kerron heti, että se kyllä onnistuu, tietyin rajoituksin.

Kaikkein helpointa kirjojen lataaminen on Adlibriksen omasta verkkokaupasta, joka on myös sisäänrakennettu laitteeseen. Ostokset siirtyvät lukijaan automaattisesti ilman, että tarvitsee tehdä muuta kuin liittyä langattomaan verkkoon.

Jos kuitenkin jotain kirjaa ei löydy Adlibrikseltä, mutta se on jonkin kilpailijan valikoimassa, kirjaostoksen voi siirtää Letto-laitteelle tietokoneen ja USB-kaapelin avulla. Letto-laite tukee mm. epub-tiedostomuotoa, joka on monien e-kirjakauppojen yleisesti käyttämä muoto. Epub-kirja ladataan ensin omalle tietokoneelle, liitetään Letto-laite sen mukana tulevalla USB-kaapelilla tietokoneeseen ja tiedosto kopioidaan sitten Letton muistiin.

Testasin tätä kolmella kirjalla. Ostin ensin koemielessä kahdesta kilpailevasta verkkokaupasta Finlandia-palkintoehdokkaat Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat ja Markku Pääskynen: Sielut. Latasin vielä kolmannesta kirjakaupasta ilmaiseksi tarjotun Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa, ja kaikki näistä avautuivat Letto-laitteella ongelmitta. Ei siis tarvitse huolehtia, että olisi naimisissa vain yhden suljetun ekosysteemin kanssa.

Jotkin kirjakaupat ovat kuitenkin suojanneet kirjansa vahvemmin kuin toiset. Esimerkiksi Suuri Amerikkalainen Kilpailija (kutsuttakoon vaikkapa A:ksi) näyttää sallivan myymiensä kirjojen lukemisen vain omilla laitteillaan tai lukuohjelmillaan (kutsuttakoon vaikka K:ksi). Itse en ainakaan keksinyt, miten A:n kirjat olisi saanut ladattua tiedostoina tietokoneelle ja siirrettyä Lettolle. Koti- ja pohjoismaisten e-kirjakauppojen kanssa tätä ongelmaa ei ole.

Joissain kirjakaupoissa kirjoja ei ole suojattu sähköisesti, ja epub-tiedostot voi siirtää suoraan Letto-laitteelle Windowsin tai Macintoshin tiedostojärjestelmän kautta.

Jotkin kirjakaupat käyttävät kirjoissaan Adoben DRM-suojausta, ja kirjan avaaminen ja siirtäminen laitteelle vaati Adobe-tiliä, Adobe Digital Editions -ohjelman lataamista omalle koneelle ja kirjan kopioimista laitteelle sen avulla. Saattaa kuulostaa monimutkaisemmalta, mutta ei ole sitä. Adobe tili ja ko. ohjelma ovat maksuttomia, ja ostetun kirjan siirtäminen laitteelle käy käytännössä kahdella hiiren painalluksella (Copy to Computer/Device > Cybook Gen6). Joku asiantuntevampi osaa varmasti arvioida, kuinka moni kirjakauppa vaatii ADE:n käyttöä ja kuinka monessa epub-tiedostot voi kopioida suoraan laitteen muistiin. Itselläni on kokemusta vasta muutamasta kirjasta.

DRM-suojaamattomia epub-tiedostojakaan ei kannata lähteä jakelemaan netissä, sillä ne ovat suurella todennäköisyydellä vesileimattuja, ja kirjoista voi selvittää niiden alkuperäiset ostotiedot. Omille laitteille (ja omalle perheelle) kirjoja voi kuitenkin kopioida huoletta. Kopioin itse Adlibriksestä ostamani Kaikki se valo jota emme näe -kirjan Rouvan iPadille, niin voimme lukea sitä yhtä aikaa omilla laitteillamme. Kätevää!

Adlibris on toki edelleen myös Pohjoismaiden suurin fyysisten kirjojen verkkokauppa, ja pienelle tytölle nämä paperiset kirjat toimivat vielä pitkään huomattavasti sähköisiä kirjoja paremmin. 

Hankinkin pukin konttiin kaksi meille uutta kirjaa: Mauri Kunnaksen klassikon Seitsemän koiraveljestä, sekä Veera Salmen Puluboin ja Ponin kirjat 1 + 2 -kombon, jonka kävimme katsomassa näytelmänä Kansallisteatterissa loppukesästä.

Mutta nyt kyllä kutkuttelee päästä takaisin lukemaan! Odotan jo kovasti, että saan Ahavan ja Pääskysen teokset käsittelyyni, mutta ensin siis tämä Doerr.

Ah, ja se arvonta!

60 euron lahjakortin Adlibrikseen saa nimimerkki Sydnie, joka suunnitteli lukevansa seuraavaksi Laura Lindstedtin kirjan Oneiron. Onnea! Kiitos kaikille muillekin osallistumisesta ja pitkästä listasta mielenkiintoisia lukuvinkkejä!

Nyt kuitenkin Kaikki se valo jota emme näe.

 

Letto-laite Adlibriksen verkkokaupassa 109 euroaadlibris.com/fi/tuote/letto-frontlight-25513889
Adlibriksen e-kirjavalikoima: adlibris.com/fi/e-kirjat

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Adlibris

Mitä matkalle mukaan? No ainakin passi, hammasharja... ja Letto!

Ai että mikä Letto?

Letto Frontlight on Pohjoismaiden suurimman verkkokirjakaupan, Adlibriksen, markkinoille tuoma e-kirjojen lukulaite, joka on noussut Ruotsissa jo yhdeksi markkinoiden suurimmaksi lajissaan.

Nyt Letto on saatavilla myös Suomessa - ja suomalaisilla sisällöillä - ja sain laitteen testattavaksi aivan tuoreeltaan. Laite pääsikin saman tien näkemään maailmaa Korean-matkallani.

Olen e-kirjojen lukijana aivan noviisi. En ole omistanut e-kirjojen lukulaitteita enkä ole lukenut kirjoja edes iPadilla. Olen kuitenkin ollut kiinnostunut lukulaitteista, sillä haluaisin lukea enemmän, mutten käytännössä jaksa koskaan pitää fyysisiä kirjoja mukana.

Varsinkin julkisessa liikenteessä ja ulkomaanmatkoilla e-kirja on huomattavasti paperista kirjaa kätevämpi.

Laite on pieni ja kevyt: se mahtuu hyvin kämmeneen ja se painaa vain 190 grammaa. Siihen mahtuu kuitenkin peräti 4 000 e-kirjaa, ja akku kestää yhdellä latauksella jopa kuukauden!

Kirjat voi ladata laitteelle joko Adlibriksen nettisivuilta tai suoraan laitteessa olevan kirjakaupan kautta. Tähän tarvitsee Adlibris-käyttäjätilin, joka luodaan Adlibriksen nettisivuilla. Tämän jälkeen kirjoja voi ostaa molemmista paikoista vain muutamalla näpäytyksellä. Laite tarvitsee siihen luonnollisesti wi-fi-yhteyden.

Kokeilin kirjojen etsimistä ja lataamista sekä nettisivuilla että laitteen kautta, ja totesin, että netin kautta se käy kätevämmin. Omat e-kirjaostokset siirtyvät Letto-laitteeseen, kun se yhdistetään seuraavan kerran langattomaan verkkoon.

Suomenkielisiä e-kirjoja Adlibriksen valikoimassa on noin 2 000, ja muita kirjoja yli puoli miljoonaa.

Lukukokemus oli yllättävän miellyttävä. Tekstiä pystyy suurentamaan ja pienentämään omien mieltymysten ja tilanteen mukaan, ja kirjan lukusuuntaa voi vaihtaa lennossa pystytasosta vaakatasoon. Laitteeseen saa päälle myös ominaisuuden, jolla näitä asetuksia pystyy muuttamaan kahdella sormella nipistämällä tai pyörittämällä.

Säästääkseni laitteen akkua luin kirjaa pääsääntöisesti auringon tai lampun valossa, mutta laitteessa itsessään on myös taustavalo, jonka voi laittaa tarpeen mukaan päälle tai pois.

Kuuden tuuman näytölle mahtuu tekstiä vähemmän kuin paperisen kirjan sivulle, mutta jo muutaman sivun luettuani totesin: Entä sitten?

Minusta tuli fani.

Letto Frontlight maksaa Adlibriksen verkkokaupassa 109 euroa, ja yksityishenkilöille se toimitetaan ilmaiseksi.

Valitsin ensimmäiseksi kirjakseni David Lagercranzin teoksen Se mikä ei tapa, joka on jatko-osa Stieg Larssonin Millennium-trilogialle. Sen jälkeen jonossa on Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe.

Entäpä sinä, minkä kirjan haluaisit lukea seuraavaksi, paperisesta kirjasta tai e-luku-laitteelta? Jätä vastauksesi ti 24.11.2015 klo 18 mennessä, niin osallistut arvontaan, jossa voit voittaa 60 euron lahjakortin Adlibriksen verkkokauppaan. Lahjakortin voi käyttää vaikkapa Letto-laitteen hankintaan! Muista jättää myös yhteystietosi. Sisäänkirjautumaton käyttäjä voi jättää sähköpostiosoitteensa niin, että se näkyy vain bloggarille. Paljastan voittajan keskiviikkona 25.11.2015!

Arvonta on suoritettu, kiitos osallistujille!

 

Lisätiedot Letto-laitteesta: adlibris.com/fi/tuote/letto-frontlight-25513889
Adlibriksen e-kirjavalikoima: adlibris.com/fi/e-kirjat

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun Rouva ehdotti, että lukisin seuraavaksi Mia Kankimäen kirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013), olin todella epäileväinen.

Olen aina luottanut Rouvan suosituksiin, mutta tämä kuulosti siltä, että nyt menee pahasti ohi: nainen ottaa vuodeksi sapattivapaata ja muuttaa Kiotoon tutkimaan tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen elämää. Ja sitten hän juttelee sen hovinaisen kanssa.

Mitä, juttelee? Ei, voinko jättää väliin?

Sitten Rouva kertoi, että kirja oli hänen mielestään paras, jonka hän oli lukenut aikoihin. Nooh, kai sitä voi sitten ainakin lukea vähän alkua ja päättää sitten, kiinnostaako.

Olin sivulla 32, kun huomasin jo jääneeni koukkuun.

Kirja on kiehtovan monitasoinen. Ensinnäkin tarina on tosi. Kirjailija Kankimäki kertoo kirjassa itsestään ja omasta tutkimusmatkastaan Kiotoon. Hänen syvän kiinnostuksen kohteensa on puolestaan vuoden 1000 tienoilla Kiotossa (tai silloiselta nimeltään Heian-kyōssa) elänyt Sei Shōnagon, joka kirjoitti yhden vanhimmista tunnetuista japanilaisista kirjoista, Tyynynaluskirjan (Makura no Sōshi). 

Kankimäki kuvaa kirjassaan paitsi nyky-Japania, myös japanilaista kulttuuria tuhat vuotta sitten, jolloin suurinta osaa nykyisistä Japaniin liitettävistä kliseisistä asioista ei vielä ollut edes keksitty.

Myös Tyynynaluskirja on oletettavasti tosi, ja siinä kirjailija, Sei, kuvaa omia tunteitaan ja mielipiteitään ja kertoo myös paljon elämästä keisarin puolison hovinaisena. Kirja on päiväkirjamainen ja siitä otetut katkelmat ovat kuin lukisi nykyisiä blogitekstejä. Ne ovat usein lyhyitä havaintoja ympäristöstä ja listoja asioista. Aivan kuten tämän kirjan nimeen päätynyt "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin".

Kankimäen kirja vuorottelee menneisyyden ja nykypäivän kuvausten ja Tyynynaluskirjan katkelmien välillä. Kankimäki peilaa Sei Shōnagonin elämää omaansa, kirjoittaa omia listojaan - ja todella puhuu Seille kirjassa. Hän pohtii asioita kuin puhuisi jollekin, joka istuu mykkänä vieressä vastaamatta yhteenkään kysymykseen. Ja kysymyksiä on paljon, sillä Seistä ei tiedetä juuri mitään, ei edes hänen oikeaa nimeään. Myös hänen elämänsä vaiheet Tyynynaluskirjan kirjoittamisen ja hovielämän jälkeen ovat tuntemattomat ja eri lähteissä annetaan siitä ristiriitaisia tietoja.

Nykypäivään kirjailijan ja lukijan palauttavat kuvaukset maanjäristyksistä ja kirjan kirjoittamisen aikaan Japanin rannikkoa murjoneesta tsunamista, joka lähes räjäytti Fukushiman ydinvoimalan.

Kirja jätti hieman haikean tunnelman. Kirjailija etsii jälkiä, joita ei ehkä ole olemassa, ja vastausta johonkin tietämättä, voiko sitä edes löytää. Se kuvaa myös yksinäisyyttä ja sitä, miten jonain päivänä voi kyseenalaistaa koko nykyisen elämänsä ja suunnan, johon se on mennyt.

Päällimmäinen tunne kirjan lukemisen jälkeen on kuitenkin halu käydä Kiotossa. Kirsikkapuiden kukinnan aikaan.

Katsoin, että se olisi huhtikuun alussa.

Share

Pages