Ladataan...
Isyyspakkaus

Saimme vihdoin aikaiseksi järjestää illanvieton Oi mutsi mutsi -Elsan kanssa, ja kutsuimme hänet poikansa kanssa kotiimme illalliselle. Olemme tutustuneet Elsan kanssa blogiemme kautta ja törmäilleet satunnaisesti silloin tällöin sen verran, että olemme ehtineet myös ystävystyä.

Elsan poika on omaa tyttöämme vuoden vanhempi. Hän on armoton Angry Birds -fani, ja illasta suurin osa taisikin vierähtää LEGO-possulinnan parissa.

Elsa puolestaan auttoi tyttöä kokoamaan possuautoa.

Illallisen pääruoka oli parmankinkkuun käärittyä parsaa ja kvinoasalaattia, ja lapsia ajatellen tarjolla oli myös tomaatti-mozzarellapizzaa.

Jälkiruoaksi Rouva teki tytön kanssa kesän ensimmäisen raparperipiirakan Hakaniemen hallista löytämistäni raparpereistä.

Illan päätteeksi ihmettelimme, että emme ole Rouvan kanssa kuulleetkaan WWF:n Norppalivestä, ja Elsa näytti livekuvaa kalliolla kellivästä hylkeestä.

Kiitos käynnistä, oli hauskaa! Olikos se Elsa niin fancya kuin ajattelit? :)

Seuraavan kerran sitten teillä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olipa yhtä aikaa sekä hämmentävää, liikuttavaa että hulvattoman hauskaa lukea White Trash -Natan postausta Isyyspakkauksilla. Siis siitä, kun Nata ja Juhani kävivät luonamme illallisella viime viikolla.

Nata on itsellenikin jo ns. vanha tuttu, mutta piti miettiä oikein pidempään, että olemmekos tavanneet Juhanin kanssa aiemmin. Meinaa toisinaan vähän hämärtyä, kenet on tavannut oikeasti ja kenestä vain lukenut tosi usein. Mutta kyllä, kyllähän me kerran törmäsimme Lauttasaaresta kaupungin suuntaan tulevassa bussissa. 

Kävi muuten hauskasti ilmi, että olemme itse asiassa opiskelleet Juhanin kanssa samassa paikassa samaa ainetta, ja meillä on ollut myös sama graduohjaaja! Ja jopa gradun aiheet liippaavat toisiaan melko läheltä. Hän oli vaan aloittanut opintonsa, kun minä olin juuri valmistunut, mutta yhteisiä tuttuja löytyi heti.

Nata on tunnettu hyvän ruoan ystävänä, ja Rouvakin pohti tarkkaan illan menua. Alkuruokalautaselle päätyi salaattia, uunissa kuivattuja tomaatteja, pikkelöityjä retiisejä, uunissa paahdettua parsaa ja kotijuustoa, itse Gastronaatin ohjeella tehtyä, tietty. Salaatinkastikkeena oli pullossa ravistettua oliiviöljyä ja sitruunamehua suolalla ja pippurilla maustettuna.

Pääruokana nautimme mustatorvisienirisottoa ja yön yli uunissa haudutettua karitsanpotkaa.

Ja kun someillallisella oltiin, meno oli sen mukaista. Tässä seurassa ei onneksi tarvinnut pyydellä anteeksi sitä, että nousee ottamaan ruokakuvaa. Oli itsestään selvää, että kun uusi annos ilmestyy, kaikki kaivavat kameransa esiin.

Myös lapsi.

Ja insta-Rouva.

Tyttö laittoi muuten itse nuo pinnit päähänsä. "Tarvitseeko niitä varmasti olla noin monta?" kysyin. Huomaa alla olevassa kuvassa myös pinkki kynsilakka.

Kuten Nata kertoikin, havaitsin yhtäkkiä ilta-auringon paistavan täydellisesti Rouvan jälkiruoaksi tekemiin raparperiposseteihin.

Samoin kuin Rouvan mustaherukkalikööri (ks. Natan juttu), nämäkin olivat Rouvan keittiökokeiluja, ja hyvinhän tämäkin kokeilu onnistui. 

Nata kirjoittaa:

"Nuo Isyyspakkaukset elävät kyllä täydellisessä maailmassa, jossa aurinko paistaa myöhäisen jälkiruoan ylle ja lapsi haluaa vapaaehtoisesti koisimaan, jottei aamulla väsytä."

Minua naurattaa ääneen. Täytyypä lukea tuota lausetta jonkinlaisena mantrana ääneen kaikkina niinä iltoina, kun ilta-aurinko ei paista ihan yhtä kauniisti ja elämä ei muutenkaan tunnu aivan näin auvoisalta.

"Teillä on onnellinen koti! Ensi kerralla nähdään Larussa, tuokaa vähän sitä onnea mukananne."

Tämä lause saa ihan silmäkulmat kostumaan.

Kiitos vierailusta ja kauniista sanoistasi, Nata. Tulemme ilomielin vastavierailulle Lauttasaareen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun minun New Yorkin -matkani kohokohtia ovat teatterielämykset, Rouva puolestaan lähtee matkaan ravintolalistan kanssa. Ja mikäs minulla on sitä vastaan, itsekin kun hyvää ruokaa arvostan.

Siispä seuraavaksi New Yorkin ravintolavinkkeihin! 

Ja aloitetaan illallispaikoista, joita tässä jutussa on seitsemän: yksi West Villagessa, kolme Nolitassa, kaksi Lower East Sidella ja yksi Brooklynin Carroll Gardensissa. Tässä jutussa ne esitellään innovatiivisesti lännestä itään!

Kävimme lähinnä bistroissa ja gastropubeissa, sillä ne viehättävät meitä enemmän kuin fine dingin. Lapsen kanssa illallisille mentiin aina viimeistään kuudelta, ja tilaa oli niin hyvin, että varauksiakaan ei tarvittu.

Budjettimatkailijalle New York ei valitettavasti ole paras kohde. Hintataso ravintoloissa on yleisesti ottaen suomalaisiinkin hintoihin verrattuna melko kova, varsinkaan kun dollarin kurssi ei ole enää puolellamme. 

Buvette

42 Grove St, West Village
http://www.buvette.com/

Buvette taisi olla se paikka, jota Rouva odotti kaikkien eniten. Hän löysi viime vuonna ravintolan julkaiseman keittokirjan ja ihastui siihen niin kovasti, että halusi ehdottomasti käydä paikan päällä. Ja oli käymisen arvoinen! Kävimme itse asiassa ensin brunssilla (siitä lisää toisena päivänä), ja se oli niin hyvä, että palasimme paikalle vielä illallisellekin.

Ruoka-annokset ovat pieniä ja sopivat hyvin jaettavaksi, joten niillä kannattaa täyttää pöytä. Erityisen hyvinä mieleen jäivät paahdetun leivän päällä tarjottu ratatouille vuohenjuustolla (yllä) ja porkkanaraaste (alla). Kyllä, porkkanaraaste!

Jälkiruoaksi sattui olemaan omenatorttua ja suklaamoussea. Mistä he arvasivatkin? (Omenatorttu on minun herkkuani, ja Rouva taas himoitsee suklaisia jälkiruokia.)

Emporio

231 Mott St, Nolita
http://www.emporiony.com/

Italialainen Emporio sijaitsi aivan asuinpaikkamme vieressä, ja siellä tuli käytyä kaksikin kertaa. Ensin pastaillallisella ja toisen kerran pizzalla.

Ja viime kesän Italian-matkan muistoksi piti ottaa vielä Aperol Spritzitkin.

Ehdottomasti suosittelun arvoisia olivat arancini-tyyppiset friteeratut risottokroketit (yllä) ja taivaalliset raviolit parsan ja sienten kanssa (alla).

Tiramisu oli kuohkeaa ja ihanaa.

* * *

Toisena iltana saimme illalliseuraksi tytön kummitädin ja -sedän, jotka olivat samaan aikaan New Yorkissa.

Olimme jo etukäteen päättäneet ottaa pizzaa, mutta alkuun oli saatava maistaa täytettyjä kurpitsankukkia, eli juuri niitä, joihin Rouva hullaantui pari vuotta sitten Italiassa ja joista hän kirjoitti Gastronaatti-kirjaansakin.

Kun hän ihmetteli tarjoilijalle, onko nyt todella kesäkurpitsankukka-aika, hän sai kuulla, että ne tulevat Kaliforniasta. Ei siis mitään lähiruokaa.

Pizza oli perushyvää. Siis hyvää, mutta en oikein tiedä oliko se merkittävästä parempaa kuin vaikkapa joissain helsinkiläisissä pizzerioissa. Jos siis tähän ravintolaan tulet, suosittelen ehdottomasti pastoja.

Cafe Gitane

242 Mott St, Nolita
http://www.cafegitanenyc.com/

Nolitan marokkolais-ranskalainen Cafe Gitane sijaitsi myös aivan asuntomme vieressä.

Rouvalla grillattua munakoisoa, itselläni kanavartaita ja satay-kastiketta. Hyvin hyvää. Ja kastike mukavan mausteista.

Tacombi

267 Elizabeth St, Nolita
http://tacombi.com/

Viereisen kadun meksikolaisen Tacombin konsepti oli huikean hauska. Siis aito pyörillä kulkeva ruokakoju on pysäköity pysyvästi nolitalaiseen varastohalliin.

Ruokalistalla puolestaan on juuri sitä, mitä tällaisesta ruokakärrystä voisi kuvitella tilaavansa: paperiastioissa tarjoiltavaa maustettua maissia ja erilaisia tacoja. Mahtavia makuja!

Tänne on tultava toisenkin kerran!

Dudleys

85 Orchard St, Lower East Side
http://www.dudleysnyc.com/

Dudleys on sympaattinen korttelikapakka Lower East Sidella. Ehdottoman erinomainen farrosalaatti ja ehkä jopa vieläkin erinomaisempi talon ricottajuusto paahtoleivän kanssa olivat loistavat valinnat alkuun.

Pääruoaksi otetut burgeri ja pasta olivat hyvää keskitasoa.

Jälkiruoka, eli hillittömän kokoinen banoffee, oli puolestaan mukavan ei-makea ollakseen makea jälkiruoka. Itselleni tämä torttu oli uusi tuttavuus, mutta voisinpa syödä toisenkin kerran.

Fat Radish

17 Orchard St, Lower East Side
http://www.thefatradishnyc.com/

Niin ikään Orchard Streetillä sijaitseva Fat Radish oli tuttu paikka jo kahden vuoden takaa. Silloin kävimme brunssilla, mutta nyt palasimme illalliselle.

Ja tässä on syy: celery root pot pie. Aivan taivaallinen, taikinakuorinen sellerivuoka. Olen julkaissut annoksen reseptin aiemmin blogissani, ja Rouva teki siitä yksinkertaistetun version Gastronaatti-kirjaansakin. Tämä oli siis pieni pyhiinvaellusmatka inspiraation lähteelle.

Kuulin, että kesäkaudella, siis aivan pian, vuoassa käytetään sellerin sijaan kesäisiä vihanneksia, joten tätä annosta kannattanee etsiä vasta seuraavan talven tullen. Se toinen vaihtoehtokaan ei kyllä kuulosta hassummalta.

Perushyvää lammaspataa ja burgeria.

Ja oi, kun kerroimme, että olemme käyneet ravintolassa kaksi vuotta sitten (ja ehkä vähän siksikin, että tyttö hurmasi tarjoilijat), ravintola halusi tarjota meille jälkiruoat. Jopa kaksi erilaista. Kiitos, kyllä tästäkin voisi meidän vakiopaikkamme tulla!

Huomaa, että ravintolaan käy vain käteinen.

Buttermilk Channel

524 Court Street, Carrol Gardens, Brooklyn
http://www.buttermilkchannelnyc.com/

Jos olet lukenut blogistani NYC:in ruokajuttuja myös aiempina vuosina, muistanet, että meillä on yksi vakiopaikka, jossa olemme käyneet jokaisella matkallamme. Se on Buttermilk Channel pienen metromatkan päässä Manhattanilta. Ja eihän näin hyvistä tavoista kannata luopua?

Kävimme illallisella maanantaina, jolloin ravintola tarjoaa kiinteähintaisen kolmen lajin menun 30 dollarilla, mikä on monissa Manhattanin ravintoloissa pelkän pääruoan hinta. Osterit tilasimme erikseen. 

Tällä kertaa otin pääruoaksi kummeliturskaa, eikä se pettänyt. 

Päätimme, että lapsikin saa tilata lastenmenusta aivan mitä haluaa.

Kyllä, hodari ja ranskalaiset, runsaalla ketsupilla. Tähän on tultu.

Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että muina päivinä lapsikin söi ihan oikeaa ruokaa, sillä yleensä meillä ei ole tapana tilata hänelle omaa annosta. Hänelle tilataan vain extra plate ja sitten hän saa osan äidin ja isin ruoista.

Erityiskiitos vahaliiduista ja paperisista pöytäliinoista!

Nähdään taas ensi kerralla!

* * *

Sitten onkin vielä jäljellä New York -juttusarjan huipentuma: brunssit!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä illallisjuttu päättää NYC-ruokajuttutrilogiani, ja sitten onkin hyvä pitää pieni tauko New Yorkista. Lupasin kuitenkin jakaa vielä muutaman random-vinkin ja kertoa lapsen kanssa matkustamisesta, joten jatkan samasta aiheesta hieman muutaman päivän päästä.

Tyttö palasi tiistaina päiväkotiin. Epäilin, että hän kertoisi siellä hoitajille, miten hän kävi maailmanpyörässä (Toys R Usissa), näki samassa paikassa dinosauruksen (ninonaunus) tai nauroi erään ravintolan seinässä palavalle punaiselle valolle. (Hän hekotteli sille pitkään, osoitti sitä ja hihkui: "Hassu valo! Hassu valo!")

Kun Rouva sitten haki tytön päiväkodista, hän kuuli, mitä tyttö oli kertonut tädeille matkasta.

"Ravintolassa syömässä."

Todellakin. Tällä matkalla uskaltauduimme lapsen kanssa jopa illallisille ja kävimme koko porukalla Momofuku Ssäm Barissa, Buttermilk Channelissa, Balaboostassa ja Five Leavesissa. Lämpimät suositukseni jokaisesta. Niin, ja se paras hampurilainen...

Momofuku Ssäm Bar

momofuku.com/new-york/ssam-bar
207 2nd Avenue

Momofuku-ravintolaperhe on niittänyt mainettua jo vuodesta 2004 alkaen, ja ravintoloita on nykyisin useampia - myös Sydneyssä ja Torontossa. Kävimme ensimmäiseksi avatussa Momofuku Noodle Barissa joitain vuosia sitten ja täytyy myöntää, että emme olleet kovinkaan vaikuttuneita. Märät nuudelit olivat, no, märkiä nuudeleita.

Sain kuitenkin houkuteltua Rouvan kokeilemaan Momofuku Ssäm Baria, ja hyvä niin. Poistuimme ravintolasta hyvin tyytyväisinä ja kylläisinä. Ja varsinkin kylläisinä.

Ravintola oli täysi, ja jouduimme odottamaan hetken vapaata pöytää. Siihen sopi vain kolme istuinta ympärille, joten lapsi istui sitten vuorotellen kaikkien syleissä.

Pieniä alkupaloja oli useampi, ja matkan teeman mukaan myös täällä maistoimme ostereita. Aivan loistavat mausteet!

Söimme myös samankaltaiset höyrytetyt possusämpylät, joita saa esim. Gaijinista. Erinomaiset.

Mutta se pääruoka, huh sentään. Tilasimme possuannoksen, joka oli tarkoitettu jaettavaksi koko pöydän kesken. Lihalla olisi ruokkinut vielä ainakin yhden aikuisen enemmän, mutta kyllä se sitten olikin aivan törkeän maukasta. Jokainen taisi syödä vähän liikaa. 

Siitä olikin sitten hyvä vyöryä kämpille nukkumaan.

Buttermilk Channel

buttermilkchannelnyc.com
524 Court St, Brooklyn

Buttermilk Channel on meille samanlainen perinne kuin Quan Sushikin, ja olemme käyneet ravintolassa niin brunssilla kuin illallisellakin useamman kerran. Nyt mietin Rouvalle ääneen, pitäisikö kokeilla jotain uutta paikkaa, mutta päädyimme siihen, että kyllä joitain traditioita on hyvä olla. Ja pitihän tämä paikka näyttää Annellekin, joten otimme jälleen F-junan Brooklynin Fort Greeneen.

Paikka oli vielä alkuillasta tyhjillään, mutta se täyttyi illan mittaan, vaikka oli maanantai. 

Tyttö sai oman menunsa, josta valitsimme hänelle oman pikkuhampurilaisen.

Alkuun osterit ja samettinen kukkakaalikeitto. 

Vaikka yleensä suosittelenkin kaikille ravintolan ankkamureketta, nautin nyt itse pääruoaksi kummeliturskaa (hake) ja papuja, erittäin hyvää. 

Rouva rikkoi omat tapansa ja tilasi paistettua kanaa ja vohvelia. Kyllä, vohvelia. 

Pieni sai oman söpön hampurilaisensa. 

Jälkiruokaan mennessä oli jo niin hämärää, ettei kuvaamisesta tullut mitään. 

Balaboosta

balaboostanyc.com
214 Mulberry St

Joskus ravintola itsessään voi olla oma paras mainoksensa. Balaboosta sijaitsi asuntomme vieressä, ja kiinnitimme huomiota ohikulkiessamme siihen, että se oli joka ilta aivan täyteen ammuttu. Ajattelimme, että eiväthän nämä kaikki ihmiset voi väärässä olla, ja kun huomasimme ikkunassa vielä Michelinin suositustarrankin, seuraava illallispaikka oli valittu. 

Nimi on yiddishiä ja tarkoittaa hyvää vaimoa. Ravintolan ruokakin taisi viitata sinne Välimeren itärannikolle, ja se oli todella hyvää. 

Alkuun kuorrutettuja katkarapuja...

...ja kampelacevicheä. 

Pääruoaksi lampaan karetta...

...törkeän maukasta lihaa...

...ja possupastaa. 

Vaikka ravintola näyttääkin tässä kuvassa vielä tyhjältä...

...vain tunnin päästä se oli viimeistä paikkaa myöten täysi, ja ihmiset odottivat vuoroaan baaritiskillä.

Loppuun nautimme vielä jälkiruoat: Rouva suklaamoussea ja itse tämän hassun karvaisen hommelin, josta en enää muista mitä se oli. Hyvää kuitenkin.

Five Leaves

fiveleavesny.com
18 Bedford Avenue

Five Leaves on paikka, joka kannattaa painaa mieleen, jos aikoo asioida vintage-vaatteita myyvässä Beacon's Closetissa (74 Guernsey St, Brooklyn). Vain parin korttelin päässä liikkeestä sijaitsee tämä alun perin Heath Ledgerin suunnittelema paikka, joka avattiin hänen kuolemansa jälkeen. 

Mitäs siellä on alkupaloina?

Siis miten kaunis on tämä annos kotitekoista ricottajuustoa?

Ja tässä - tähän pieni fanfaari - on se annos, jonka valitsimme yksimielisesti kaupungin parhaaksi hampurilaiseksi! Ja tällä kertaa enemmän on enemmän: purilaisessa on tavallisten täytteiden lisäksi sekä kananmunaa että ananasta ETTÄ punajuurta!

Tämä illallinen oli myös koko reissun viimeinen illallinen, joten olipa mahtavaa, että se oli näin onnistunut, ja se paras purilainenkin tuli samalla vähän niin kuin loppuhuipennuksena!

Kiitos mielenkiinnosta! Palataan muutaman päivän päästä vielä pari kertaa New Yorkiin!

Share