Ladataan...
Isyyspakkaus

Siinä missä lauantai meni vähän perjantain juhlista toipuessa, sunnuntai olikin varsin aktiivinen päivä. Kaikkein tyytyväisin olen siitä, että sain vietyä kellariin yhden laatikon, joka on odottanut sitä eteisen nurkassa ehkä jo puoli vuotta. Ehdin käydä illalla myös kuntosalilla, mikä oli kovin hienoa. 

Yksi suurimmista ilonaiheista oli myös se, että kävin poimimassa puutarhamökiltä noin 25 kiloa omenia, mutta sen sijaan, että olisin raahannut ne metrolla kotiin (kuten tein viikko sitten 35 kilon + yhden kurpitsan kanssa...), jätin ne puun alle pusseihin.

Sitten kilautin naapurirapun tutulle miehelle, että mökillä odottaisi kolme kassillista valmiiksi kerättyjä omenia ja kehotin noutamaan ne sieltä mahdollisimman pian. Ja sanoin myös, että he voivat kerätä samalla puusta aivan niin paljon kuin haluavat. Me nimittäin päätimme, että talouteemme ei kanneta tänä syksynä enää yhtään kiloa omenaa.

Sain myöhemmin illalla viestin, jossa hän kiitti omenoista ja kertoi, että he olivat noutaneet jo samana iltana. Jee!

Puutarhamökkikausi alkaa olla muutenkin jo lopuillaan, sillä vedentulo koko puutarhaan lakkasi tällä viikolla. Se tarkoittaa automaattisesti sitä, että vauvan kanssa mökillä ei viitsi enää käydä, sillä vesi on kovin olennainen ja tarpeellinen elementti vauvanhoidossa. Tytön kanssa voimme toki käydä siellä vielä tekemässä joitain syyshommia.

Alkava viikko onkin kovin työntäyteinen ja kiireinen, sillä joka illalle ja päivälle on jotain erityistä menoa suunnitteilla aina viikonloppuun asti, ja viikonloppuna pitäisi tulla jatkamaan mökkihommia.

Iloista viikkoa kaikille!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juuri nyt tuntuu, että viime päivinä elämään ja ajatuksiin on mahtunut vain omenoita. Niitä on syöty omenapiirakassa, omenapaistoksessa, omenahillossa ja tietysti aivan sellaisenaan. Nyt oli kuitenkin vihdoin suuren omenamehupäivän vuoro.

Olin varannut täksi päiväksi ajan Sipoon mehuasemalta, ja keräsin mukaani neljätoista kassillista keltakaneliomenaa. Pesin omenat ennen lähtöä ja hurautin iltapäivän päätteeksi kaverien autolla Sipooseen.

Perillä selvisi, että omenaa oli 120 kiloa, huh heijaa.

Hedelmät heitettiin isoon mehupuristimeen, joka ahmaisi ne kitaansa ja sylki toisesta päästä ulos kuivaa mäskiä ja litrakaupalla mehua. Tarkemmin sanottuna 80 litraa, mikä selvisi, kun mehut oli pullotettu.

Mehu kaadettiin isoon keittimeen, joka pastöroi sen 80 asteessa. Laskin itse kuuman mehun pulloihin ja laitoin korkit kiinni.

Mehulitran hinnaksi tuli karvan verran alle euro pastöroituna ja c-vitaminoituna. C-vitamiini kuulemma auttaa mehua pysymään väriltään vaaleana. Pullot sai ostettua mehuasemalta, ja niitä voi käyttää uudelleen tulevina vuosina.

Maistoimme paströinnin jäljiltä edelleen lämmintä mehua kotona, ja olipa se hyvää. Annoimme osan mehuista kavereille, joiden auto mahdollisti koko mehuretken, sillä 80 litraa mehua on aika paljon juotavaa ja säilytettävää. Mehun pitäisi säilyä huoneenlämmössä, mutta sitä suositellaan säilytettävän viileässä ja pimeässä.

Nyt meillä alkaa olla omenaa jo sen verran, että enää sitä ei oikeastaan tarvitsisi tulla lisää. Ei siis paljoa naurata, että yksi puullinen talviomenaa on vielä kypsymässä.

Tämän puun oksilla keikkuu varmasti useampi sata kilo omenaa, joka kypsynee lähiviikkoina. Ideoita?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Myrskytuulet ovat riepotelleet Suomea viime päivinä, joten oli jännittävää mennä puutarhamökille katsomaan, mitä puissa jäljellä oleville omenoille oli tapahtunut. 

Suurin osa keltakaneliomenoista, joista olen tekemässä huomenna mehua, olikin pudonnut maahan, mutta ne olivat onneksi pysyneet hyväkuntoisina. En usko, että omenat ehtivät pilaantua huomiseen menessä, vaikka niissä jokin kolhu olisikin.

Oli osa hedelmistä pysynyt silti myös puussa, ja kiipeilin niiden perässä puun latvaan.

Tein perjantaina siis pitkän päivän ja poimin maasta ja puusta yhteensä kolmetoista kassillista omenoita. Tämän jälkeen enää yhdessä omenapuussa on hedelmää, mutta kyseisen puun omenat näyttivät sekä pieniltä että rupisilta ja olivat myös vielä aivan raakoja.

Kaksi kassillista punakaneliomenaa vein kotiin, mutta keltakaneliomenat jäivät odottamaan mehustamista. Ja koska ahkeroin tänään niin kovasti, huomenna on edessä vain omenoiden peseminen ennen puristamista. Ja tietysti pitää vielä katsoa, miten paljon puuhun jäi omenaa, jota en pimeässä saanut sieltä poimittua.

Huomenna mehuasemalle!

Share