Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Finnkino Maxim

Kluuvikadun Maximissa oli uudistuneen elokuvateatterin ensimmäinen kulttuurikeskiviikko tällä viikolla ystävänpäivänä. Illan elokuvana esitettiin encore-näytös Franz Lehárin operetista Iloinen leski, joka oli taltioitu The Metropolitan Operan lavalta.

Esitys oli osa Finnkinon Event Cinema -konseptia, jossa esitetään joko suorana lähetyksenä tai tallenteena (eli encorena) esityksiä mm. The Metropolitan Operasta New Yorkista ja Bolshoi-baletista Moskovasta. Tämä Iloisen lesken näytös oli striimattu satelliitin kautta elokuvateattereihin ensimmäisen kerran vuonna 2015, ja nyt kyseessä oli uusintanäytös. 

Näytös oli ystävänpäivänä, ja pyysin mukaani ystäväni, Annen, jolle Event Cinema oli yhtä uusi tuttavuus kuin itselleni. Olen kyllä ollut aiemminkin kiinnostunut oopperoiden katsomisesta elokuvateatterissa, mutta minulla oli omat epäilykseni siitä, millainen kokemus olisi. Palataan siihen hieman alempana.

Saimme paikat Maximin parven ensimmäisestä rivistä, jonka havaitsin jo Maximin avajaisgaalassa parhaaksi paikaksi katsoa elokuvia. Valkokangas kun on juuri katseen tasalla. Sieltä tulen varaamaan paikkani myös jatkossa, jos vaan paikkoja on vapaana.

Maximin merkittävimpiä uudistuksia remontin yhteydessä ovat paitsi uudet todella mukavat laiskanlinnat, myös se, että elokuviin voi ostaa mukaan muutakin syötävää kuin pop cornia ja limua.

Päätimme maistaa kaikki Fazer Cafén kolme tapaslajitelmaa ja otimme lasilliset italialaista punaviiniä. Samoja tapaksia oli tarjolla jo elokuvatetterin avajaisgaalassa viime viikolla, joten lajitelmien komponentit olivat minulle tuttuja.

Tapas-annoksista ruokaisin on Olympia Tapas (10,90 €), jossa on paasionmarinoitua lohta, pistaasikuorrutettua kanaa, bulgursalaattia, yrtticremeä ja pitaleipää.

Pikkunälkään sopiva naposteluannos on Maxim Hummus (8,50 €), joka sisältää runsaan satsin ruislastuja, hernemummusta, artisokka-valkopapuhummusta ja paprikahummusta.

Kolmas lajitelma on Piccadilly Plate -juustolautanen (10, 90 €), jossa on Ritari-kermajuustoa, manchego-juustoa, valkohomejuustoa, kirsikkahilloketta, paahdettua paprikaa, marinoituja oliiveja, Levain-leipää ja ruislastuja.

Erittäin maukkaat olivat kaikki ruoat! Ja jos pimeässä syöminen epäilyttää, leffasaliin voi saapua jopa puoli tuntia aiemmin nauttimaan antimista, ja elokuvan aikana voi sitten keskittyä naukkailemaan juomaansa.

Itse elokuva oli hyvin positiivinen kokemus! Vaikka olinkin etukäteen hieman epäileväinen, jo muutaman minuutin katsomisen jälkeen olin myyty. Iloinen leski oli ensinnäkin hurmaava, hauska ja mukaansa tempaava teos, The Metropolitan Operan tuotanto ja esiintyjät ensiluokaisia ja mikä tärkeintä: katselukokemus oli todella hyvä.

Operetti on kepeämpi kuin ooppera, ja se on lähempänä muutenkin sydäntäni lähellä olevia musikaaleja. Operetissa on laulun lisäksi myös puhuttua dialogia, ja laulut ovat oopperaan verrattuna kevyempiä.

Juonensa puolesta Iloinen leski voisi kyllä olla myös oopperaa. Se on romanttinen komedia, jonka suuri salaisuus on se, kenet rikas leskirouva, Hanna (Renée Fleming) valitsee puolisoksensa. Upeat roolisuoritukset kaikilta sekä laulun että näyttelemisen puolesta! Ihastelin erityisesti Kelli O’Haran (Valencienne) ja Alek Shraderin (Camille De Rosillion) välistä kemiaa. Hannan ihastus, Danilo (Nathan Gunn), loistin niin ikään roolissaan.

Kuva on yhtä tarkkaa kuin missä tahansa elokuvassa ja äänen laatu huippuluokkaa. Esitys on kuvattu usealla kameralla, ja esiintyjien kasvot ja ilmeet näkee läheltä ja hyvin tarkasti. Paremmin esityksen siis näkee ja kuulee kuin paikan päällä The Metissä. Kävin oopperassa New Yorkissa vuosi sitten, ja viidennen parven Family Circle -paikalta (joka sattuu näkymään juuri kuvan yläreunassa) ei kyllä paljoa nähnyt näyttämön tapahtumista.

Esityksen alussa näytettiin kuvaa oopperatalosta. Esityksessä oli myös puolen tunnin väliaika kuten oikeastikin. Encore-näytöksistäkään sitä ei ole siis leikattu pois, ja väliaika täytetään mm. tekijöiden haastatteluilla. Väliajalla voi tietysti hakea lisää syötävää ja juotavaa Fazer Cafésta.

Minusta tuli kerralla fani, ja mietin jo, minkä oopperan kävisin katsomassa Finnkinossa seuraavan kerran! Ja jos vain mahdollista, teen sen nimenomaan Maximissa.

Siis lämpimät suositukset kaikelle ja tervetuloa Maximiin Kluuvikadulle!

 

finnkino.fi/ohjelmisto/maxim-helsinki

finnkino.fi/eventcinema/ohjelmistossa

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Finnkino Maxim

Kluuvikadun Maxim-elokuvateatteri avautuu jälleen oltuaan poissa toiminnasta pari vuotta. Vielä muutama vuosi sitten esillä oli, että toiminta olisi päättynyt kokonaan jo aiemmin, ja esillä oli jopa koko rakennuksen purkaminen suojeltua kakkossalia lukuun ottamatta.

Maximilla on kuitenkin ollut oma uskollinen fanikuntansa, joka ei hyväksynyt teatterin purkamista, ja Maximin pelastamiseksi syntyi jopa pieni kansanliike. Sittemmin halua elokuvatoiminnan jatkamiseen löytyi, ja viime vuonna Finnkino ilmoitti avaavansa täysin uusitun Maximin täysin uudella konseptilla.

Remontti on nyt valmis, uudet laiskanlinnat kannettu paikoilleen ja elokuvateatteri valmis ottamaan katsojat vastaan! 

Teatterin avajaisgaala kutsuvieraille pidettiin tiistaina, ja yleisölle se avautuu huomenna, perjantaina.

Uutta eivät ole vain pehmeät nojatuolit vaan myös niiden väliin sijoitetut pöydät, ja tietysti se että että elokuvateatterista voi ostaa mukaan näytökseen Fazer Cafén tapas-annoksia ja vaikkapa lasin viiniä.

Leffasalien ovet aukevat jo puoli tuntia ennen näytöksiä, joten ruoista ja juomista voi tulla nauttimaan hyvissä ajoin ennen esityksen alkua ja katsella samalla elokuvien trailereita ja lyhytelokuvia.

Avajaisgaalassa maisteltiin samoja tapaksia, joista lajitelmat koostuvat.

Myynnissä on kolme eri lajitelmaa, mutta gaalan buffet-pöydästä kaiken sai tietysti kerättyä yhdelle lautaselle. Todella maukkaat olivat antimet!

Hauska yksityiskohta oli muuten, että päällystakit voi ripustaa nojatuolien kylkiin kiinnitettyihin koukkuihin, eikä niitä tarvitse pitää sylissä elokuvan aikana.

Ohjelmistonsa puolesta Maxim jatkaa samoilla linjoilla kuin ennen remonttia. Maximille on muodostunut rooli ns. Art House -elokuvateatterina, eli ohjelmistossa on ollut jo aiemmin isojen Hollywood-leffojen lisäksi pienempiä taide-elokuvia. Nyt ohjelmistoon luvataan mm. Golden Globe -ehdokkaita ja -voittajia, runsaasti eurooppalaisia Art House -elokuvia, elokuvaklassikoita ja oopperaa.

Maxim järjestää myös teemailtoja. Ensimmäisessä kulttuurikeskiviikon näytöksessä 14.2. esitetään taltiointi Metropolitan Operan operetista Iloinen leski. Seuraavana päivänä 15.2. on puolestaan ensimmäinen klubitorstai, jolloin teatterissa pyörii vuoden 1980 klassikko Blues Brothers.

Maximin paikalla Kluuvikadulla on sijainnut elokuvateatteri vuodesta 1909 alkaen, joten Maximia sanotaan usein myös Suomen vanhimmaksi elokuvateatteriksi. Vaikka Kluuvikadulla merkittävä rooli onkin helsinkiläiselle elokuvayleisölle, nykyinen Maximin rakennus on peräisin vasta vuodelta 1974. Kakkossalissa on kuitenkin jäljellä alkuperäisen elokuvateatterin koristepaneelit, ja koko kakkossali on suojeltu kohde.

Siinä missä yläkerran ykkössali on sisustettu 1970-luvun tyyliin, alakerran kakkossali on entistetty 1900-luvun alun mallin mukaan.

Avajaisgaalassa oli valittavana kaksi elokuvaa, ja itse kävin katsomassa Paul Thomas Andersonin ohjaaman Phantom Threadin, jonka pääosassa nähtiin Daniel Day-Lewis.

Day-Lewis esitti 1950-luvulle sijoittuvassa tarinassa hyvin erikoista ja pikkutarkkaa muotisuunnittelijaa, Reynolds Woodcockia, joka rakastuu nuoreen tarjoilijattareen, Almaan (Vicky Krieps). Almasta tulee hänen muusansa, mutta Woodcock ei ole valmis luopumaan omista tavoistaan ja pakkomielteistään. Tarina oli hyvin erikoinen, ja Day-Lewis teki todella hienon roolisuorituksen. En olisi ehkä tullut katsoneeksi tätä elokuvaa muuten, mutta se oli todella katsomisen arvoinen.

Vieraiden joukossa oli myös tuttuja, kuten Pupulandia-blogia pitävä Jenni Rotonen, joka oli saanut kunnian pitää gaalassa yllään Mert Otsamon suunnittelemaa ja Phantom Thread -elokuvan innoittamana tehtyä iltapukua.

Mukana oli myös Juliaihminen eli Julia Thurén, joka fiilisteli avajaisgaalaa blogissaan jo eilen.

Olin muuten ensimmäistä kertaa katsomassa elokuvaa Maximin parvella, ja täytyypä sanoa, että parven ensimmäinen rivi olikin aivan täydellinen paikka leffan katsomiseen! Kun siis jatkossa ostan lippuja Maximiin, valitsen paikan sieltä.

Ja pääsenkin kokeilemaan elokuvateatteria ihan oikeassa käytössä jo ensi viikolla, sillä sain kutsun myös Iloisen lesken näytökseen keskiviikkona. Kerron siitä kokemuksesta myöhemmin!

Muu Maximin ohjelmisto löytyy Finnkinon sivuilta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Instagram-seuraajani lienevätkin jo perillä, missä liikun täällä reaalimaailmassa. Terveisiä siis Jyväskylästä!

Olen hoitovapaani alusta asti suunnitellut, että voisin jonain viikkona tulla lasten kanssa vanhempieni luokse, mutta sopivaa hetkeä on ollut yllättävän vaikea löytää. Nyt se tuli vastaan, sillä tytön päiväkoti on vielä tämän viikon kiinni ja Rouva puolestaan koko viikon töissä.

Pakkasin siis tiistaina lapset, vaatteet ja tietokoneeni mukaani, ja hyppäsimme yhdessä Jyväskylän-junaan.

Kaikki voittivat: isovanhemmat saivat hyvin odotettuja vieraita, tyttö kivaa tekemistä jokaiselle päivälle, poikakin tavallisesta poikkeavaa ohjelmaa ja isi ja äiti hieman vapautusta lastenhoidosta. Olenkin antanut mummon ja papan hoitaa lasten ruokkimiset ja ulkoilutukset.

Sanoin keskiviikkona lounaan jälkeen moikat muille ja lähdin koko päiväksi omille teilleni: kävin kuntosalilla, elokuvissa *), syömässä **) ja parturissa. Päivän päätteeksi menin vielä kärkkymään Jyväskylän kaupunginteatterin lippuluukulle peruutuspaikkaa illan oopperaesitykseen - ja sainkin lipun ***). Aikamoinen superpäivä siis!

* * *

*) Solsidan-elokuva. Se oli pitkälti odotusten mukainen mutta tunnelmaltaan vakavampi kuin tv-sarja. Aivan elokuvan alussa käy ilmi, että Alex ja Anna ovat eroamassa, sillä Anna on löytänyt toisen miehen. Ove ja Anette puolestaan kärsivät lapsettomuudesta. Mickanilla ja Freddellä on tavanomaiset ongelmansa, mutta Fredden isä nostattaa miehen verenpainetta tavanomaista enemmän. Saa elokuvassa kuitenkin myös nauraa ja tietysti kiemurrella penkissä myötähäpeästä. Ove onnistuu jälleen järjestämään sekä parhaat naurut että suurimmat yllätykset ratkoessaan lapsettomuusongelmaansa. Elokuva oli erittäin hyvä, ja uskon kaikkien Solsidan-fanien pitävän siitä.

**) Egg-ravintola. Egg on Jyväskylän kävelykadulle, Kauppakatu 20:een, joulukuussa avautunut munakasravintola, joka aloitti toimintansa Helsingistä ja valloittaa nyt maailmaa Forenomin hostellien kanssa. Eggistä saa munakkaiden lisäksi myös mm. Huevos Rancheroseja, Croque Madameja ja pannukakkuja. Siinä missä Helsingin Egg tarjoaa ruokaa vain noin lounasaikaan, Jyväskylän Egg sijaitsee Forenomin hostellin yhteydessä ja on avoinna aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Itse nautin lihamunakkaan, ja se oli maukas ja mehevä.

***) Carmen-ooppera. Carmen on Jyväskylän oopperan tuotanto, ja vierailevien solistien lisäksi esityksessä kuullaan Jyväskylän sinfoniaa, oopperan kuoroa ja lapsikuoro Vox Aureaa. Haluan palata tähän esitykseen kuitenkin toisessa postauksessa.

* * *

Kylläpä olikin rentouttava päivä, ja kiitokset siitä siis vanhemmilleni, jotka viihdyttivät, ruokkivat ja nukuttivat lapset isin ollessa karkuteillä!

Aivan yhtä tiukkaa ohjelmaa en muille päiville kehittänyt. Eilen kävin lasten kanssa Saarijärvellä tapaamassa isovanhempiani ja koukkasimme paluumatkalla kavereilla istumassa iltaa. Tänään teen sekä jotain lasten kanssa että kahdestaan kaverini kanssa, jolloin isovanhemmat saavat jälleen nauttia lapsista koko rahalla.

Ja huomenna olisi tarkoitus palata kotiin Rouvan luo. Ikävä alkaa olla jo kaikilla osapuolilla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Elokuvien levitysbisneksessä on kuohunut viime aikoina, kuten olemme saaneet lukea lehdistä. Nordisk Filmin ja Finnkinon erimielisyyksistä johtuen osa leffoista on jäänyt ja saattaa edelleen jäädä pois laajemmasta jakelusta.

Missä elokuvia sitten voi katsoa, monet miettivät, jos leffaa ei pyöritetä teatterimonopolin valkokankailla? Yksi tällainen paikka on Korjaamo Kino kulttuuritehdas Korjaamossa, Töölössä (Töölönkatu 51). 

Monilla paikkakunnilla näitä pienempiä, itsenäisiä elokuvateattereita edelleen on, mutta voisin arvailla, että erityisesti keskisuurista kaupungeista ne ovat väistyneet monopolin tieltä.

Korjaamo Kino esittää mm. kohun keskellä ollutta Yösyöttöä, josta näyttää olevan vielä ensi viikolla myös vauvakinonäytös. Hmm... mitäköhän siitä tulisi taaperon kanssa..?

Rouva vietti viikonloppuna puolestaan tytön kanssa tyttöjen päivää. He kävivät ensin kahdestaan HAM:issa Eero Nelimarkan näyttelyssä ja jatkoivat sitten matkaa Korjaamolle katsomaan My Little Pony -elokuvaa.

Elokuvan jälkeen liityimme pojan kanssa seuraan ja tilasimme sushit Korjaamon Sushi Bar & Winesta, joka sijaitsee aivan elokuvateatterin vieressä.

Jos sushi ei maistu, viereisestä Korjaamon keittiöstä löytyy muutakin syötävää.  

Sushia rakastava tyttömme oli tästä retkestä aivan haltioissaan.

Hänen suurinta herkkuaan taitaa olla lohisashimi, mutta tällä kertaa maistoimme myös kevyesti grillattua sashimisettiä, jossa oli lohen lisäksi siikaa, tonnikalaa ja kampasimpukkaa. Todella herkullista!

Sushi Bar & Wine on muutenkin yksi lempisushipaikoistani. Yleensä käymme Kampintorin ravintolassa Fredrikinkadulla, mutta lista on sama myös muissa toimipisteissä kuten täällä Korjaamolla.

Nyt pitänee ottaa harkintaan se Yösyöttö ja vauvakino!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onkohan tässä maassa vielä joku, joka ei ole kuullut tässä kuussa ensi-iltansa saavasta Tom of Finland -elokuvasta? Sain kutsun elokuvan kutsuvierasensi-iltaan ja some-etkoille Tennispalatsissa, jossa oli mahdollista tavata myös elokuvan tekijöitä.

En ole kyllä oikeastaan lainkaan sitä tyyppiä, että haluan ottaa itsestäni kuvia julkkisten kanssa, mutta kun ne muutkin olivat siinä tyrkyllä Pekka Strangin ("Touko Laaksonen" eli Tom of Finland) ja Lauri Tilkasen ("Veli Mäkinen") kylkeen, niin...

Ensi-illan avajaisissa ohjaaja Dome Karukoski piti pienen puheen ja esitteli paikalla olleet elokuvan näyttelijät.

Ihastuttava Iisa lauloi uusia kappaleitaan.

Vaikka näissä kuvissa ihmisiä näyttää olevan hillitysti, vain hetkeä myöhemmin koko tila täyttyi ensi-iltavieraista, sillä elokuvaa esitettiin Tennispalatsissa lähes kaikissa saleissa, ja vieraita oli kaiken kaikkiaan 2 500! Joukosta bongasi monia lehdistä, tv:stä ja elokuvista tuttuja kasvoja.

Entäpä se leffa?

Pidin kovasti. Elokuva oli koskettava ja kaunis. Pääpaino oli Toukon ja Velin suhteessa, ja siinä, miten Toukon piirustukset päätyivät koko maailman nähtäväksi. Se kuvasi hienosti myös sitä ahdinkoa, jossa homot elivät suurimman osan Toukon elämästä. Homous oli rikollista, ja kiinni jääneitä uhkasi hoito mielisairaalassa. Se tuntuu nykyisin sairaalta.

Touko piti kuvansa piilossa Suomessa ja sanoi elokuvassa, että niitä olisi helpompi saada julkaistua Vatikaanissa kuin kotimaassa. Arvostusta löytyi lopulta vapaamielisessä Kaliforniassa, jossa homot saivat näyttää rakkauttaan myös julkisesti. Kuvat löysivät julkaisijan, ja niistä tuli maailmankuuluja.

Touko ja Veli elivät yhdessä 28 vuotta Velin kuolemaan saakka. Hän kuitenkin salasi suuntautumisensa ja henkilöllisyytensä Tom of Finlandina suvultaan siskoaan Kaijaa lukuun ottamatta.

Hänen piirroksensa ovat nykyisin kaikkien tuntemia ja arvostettuja myös homopiirien ulkopuolella. Kuvilla on ollut valtava vaikutus homoille, ja nyt ne ovat jo osa valtavirran populaarikulttuuria.

Hieno elokuva, suosittelen! Elokuvan ensi-ilta on 24.2.2017.

Rohkeuden, rakkauden ja vapauden puolesta: tof.fi/iam/.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Käytimme lauantaina lastenhoitotilaisuuden hyväksi ja karkasimme Rouvan kanssa elokuviin Jyväskylän Fantasiaan. Edellisen kerran taisimmekin käydä yhdessä elokuvissa kolmisen vuotta sitten, ellei viime kevään Angry Birds -elokuvaa lasketa. Nyt halusimme nähdä kehutun La La Land -musikaalielokuvan.

Elokuva on ohjaaja Damien Chazellen kunnianosoitus hollywoodin kulta-ajan musikaalielokuville. Se on Los Angelesiin sijoittuva aikuisten satu, jossa jazz-pianisti Sebastian (Ryan Gosling) ja näyttelijä Mia (Emma Stone) kipuilevat omien urahaaveidensa kanssa. Sebastian haluaisi avata perinteisen jazz-klubin mutta tyytyy soittamaan joululauluja Samba & Tapas -baarissa, ja Mia kiertää koe-esiintymisissä ja tienaa elantonsa tarjoilijana kahvilassa.

Elokuvan juoni ei suuria yllätyksiä tarjoa, joten käydään suoraan käsiksi musikaalin olennaisimpaan asiaan: musiikkiin. Ja sanon aivan heti, että elokuva jätti sen suhteen ristiriitaiset fiilikset.

Musiikkia elokuvassa oli paljon mutta laulunumeroita yllättävän vähän. Koska menin katsomaan elokuvaa juuri musikaalina, olin odottanut enemmän laulua, ja olisin myös toivonut että Gosling ja Stone olisivat yllättäneet musikaalitähtinä positiivisesti samoin kuin vaikkapa Ewan McCregor ja Nicole Kidman Moulin Rougessa. Karismaattisia näyttelijöitä molemmat kyllä olivat, ja tanssijoina varsin uskottavia, mutta laulajina kovin keskinkertaisia. 

Laulujen sijaan elokuvassa oli paljon jazz-musiikkia, joka svengasi hyvin, ja musiikki ylipäänsä oli hienoa. Gosling esitti jazz-pianistia myös erittäin hienosti, ja hänen olisi voinut jopa uskoa soittavan itse pianoaan. 

Elokuvan huippukohtia olivat (hivenen korni) alkunumero, jossa lauletaan ja tanssitaan moottoritien rampilla, Sebastianin ja Mian duetto Hollywoodin kukkuloilla steppausnumeroineen (ks. elokuvan juliste) sekä aivan elokuvan lopussa ollut epilogi, jossa Mia käy mielessään läpi aiempia tapahtumia. Olisin kuitenkin toivonut näkeväni jotain yhtä pakahduttavaa kuin Moulin Rouge tai järisyttävää kuin Les Miserables, jonka jälkeen en voinut lähestulkoon puhua liikutukseltani.

Pohdin elokuvateatterista lähtiessäni, että ei tämä sellainen elokuva ollut, jota haluaisin katsella uudelleen ja uudelleen. Kuuntelimme soundtrackin siitä huolimatta Spotifysta, ja huomasin, että musiikki toimi yllättävän hyvin myös elokuvasta irrotettuna ja että pidin parista kappaleesta toisella kuuntelulla enemmän kuin leffassa. Esimerkiksi Mian koelaulu (Audition / The Fools Who Dream) jäi madoksi korvaan, ja hyräilen välillä myös City of Starsia. Molemmat kappaleet ovat myös Oscar-ehdokkaita.

Mielenkiintoista on, että kappaleiden sanoitukset on tehnyt sama parivaljakko Pasek & Paul, jotka olivat Broadwaylla juuri katsomani Dear Evan Hansen -musikaalin musiikin takana. Kyseisen musikaalin musiikki on yksi parhaista kuulemistani, ja olen kuunnellut sitä viime päivinä Spotifystä useita kertoja, sillä levytys julkaistiin vain muutama päivä sitten.

Elokuva oli kaunis, värikäs, hauska, sympaattinen ja viihdyttävä, mutta jotain jäi puuttumaan. Ehkä odotukset oli asetettu liian korkealle. Ehkä otin termin 'musikaali', liian kirjaimellisesti ja elokuva olisi pitänyt katsoa täysin tuorein silmin ja musikaaleihin tottumattomin korvin eikä odottaakaan laulajilta Broadway-tason belttausta. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen näkemäni musikaalielokuva, olisin saattanutkin ihastua lajityyliin.

Ehkä pitää kuitenkin katsoa elokuva joskus toisen kerran uudelleen kotioloissa.

Ja eiköhän tämä leffa ne Oscarinsa joka tapauksessa voita.

Pages