Ladataan...
Isyyspakkaus

Tunnistatko tämän laulun? "Minä olen Peter Pan, satuun teidät johdatan. Olen aivan pikkuinen ja koskaan tästä kasva en."

Kyseinen kappale on Jukka Linkolan säveltämästä ja Jukka Virtasen sanoittamasta musikaalista Peter Pan, joka oli itselleni hyvin merkittävä teos lapsuudessani. Näin sen tosin ensimmäistä kertaa teatterin lavalla vasta viime viikolla Jyväskylän kaupunginteatterissa.

Lapsuuden ystäväni Jyväskylästä oli käynyt katsomassa Peter Pan -lastenmusikaalin Helsingin kaupunginteatterissa joskus 1980-luvun puolivälissä ja oli siitä kovin vaikuttunut. Hän sai innostuksen tarttumaan myös minuun, ja kuuntelimme musikaalin kappaleita yhdessä LP-levyltä (Peter Pan - Poika joka ei halunnut kasvaa suureksi).

Pääosaa esitti silloin Susanna Haavisto, johon olin myös armottoman ihastunut. En tosin muista enää, alkoiko ihastus juuri tästä levystä, Soitinmenot-tv-sarjasta vai jostain muusta, mutta punatukkainen laulava näyttelijätär oli ihaninta, mitä tiesin.

Suunnittelimme kaverin kanssa omaa Peter Pan -produktiotamme. Muistan jopa, miten teimme omaan versioomme uuden laulun, joka esitteli Helinä-keijun: "Minä Helinä-keiju ilmassa leijun. Hoitelen tehtäviä keijun. Mä Peterin oon ystävä. Tule mukaan seikkailuun sä."

Vaikka olimme suunnitelmissa kovin tosissamme, casting jo mietitty ja kaverin kodin läheisestä metsiköstä etsitty juuri sopiva rinteen alaosa katsomolle ja näyttämölle, näytelmämme ei koskaan toteutunut. En myöskään päässyt itse katsomaan musikaalia Helsinkiin, vaikka olisin sitä kovasti halunnut, mikä tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna hassulta. Mutta ei siihen aikaan lähdetty matkustamaan Jyväskylästä Helsinkiin vain teatterin vuoksi. Laulut jäivät kuitenkin elämään mielessäni.

Kun huomasin Jyväskylän kaupunginteatterin tekevän omaa Peter Pan -produktiotaan ohjaaja Hanna Kirjavaisen johdolla, ajattelin sulkea tämän ympyrän ja viedä oman tyttäreni Helsingistä Jyväskylään katsomaan musikaalia ja nähdä sen myös itse ensimmäistä kertaa.

Musiikin puolesta esitys oli varsinainen nostalgiatrippi. Huomasin muistavani yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin vielä osan lauluista jopa sanoiltaan. "Kadonneet pojat kun maailmalla mansikkamehua juo." "Niin kaunis on kauniin kuoleman maa."

Nostalgista oli tietysti myös se, että olin itsekin laulamassa Jyväskylän kaupunginteatterissa neljässä musikaalissa vuosien 1994 ja 2000 välillä. Teatteritalo on siis minulle hyvin tuttu sekä katsomosta että lavan takaa. Henkilökunta on tietysti ehtinyt vaihtua 18 vuodessa, mutta oli esityksen käsiohjelmassa monta tuttua kasvoa omilta teatteriajoiltani.

Peter Panin tarina on varmasti monille tuttu, ja musikaali noudatti alkuperäistä kertomusta ainakin niiltä osin, kun sen itse muistan. Peter Pan asuu ystäviensä, kadonneiden poikien ja Helinä-keijun kanssa Mikä-Mikä-Maassa, ja houkuttelee mukaansa sinne myös Kultasen perheen lapset: Leenan, Jukan ja Mikon.

Mikä-Mikä-Maassa elää myös joukko merirosvoja, joita johtaa Kapteeni Koukku, toisen kätensä krokotiilille menettänyt merirosvopäällikkö, sekä intiaaniheimo, johon kuuluu myös intiaanipäällikön tytär, Tiikerililja. Kapteeni Koukku haluaisi ottaa Peterin hengiltä mutta pelkää itse kuollakseen krokotiiliä, jolle hän menetti kätensä.

Iätön klassikkotarina käsittelee aikuistumista ja vaikeutta luopua lapsuudesta, mutta se on myös kolmiodraama, jonka osapuolia ovat Peter, Leena ja Helinä-keiju. Mustasukkaisuus onkin vähällä viedä kaikkien hengen.

Jyväskylän kaupunginteatterin produktiossa paras osuus olivat koskettavat laulut ja pääosien esittäjät. Peteriä esittänyt Saara Jokiaho oli laulajana aivan omaa luokkaansa, ja kuulin hänen ääneessään samaa syvyttää ja voimaa kuin Susanna Haavistolla. Myös Leenan roolissa esiintynyt Roosa Karhunen oli ilo korvalle.

Parhaan roolisuorituksen teki Kapteeni Koukkua esittänyt karismaattinen Henri Halkola, jonka herkullinen roolihahmo antoi myös eniten mahdollisuuksia loistaa näyttelijäntyössä.

Muut hahmot esityksessä olivat melko ohuita karikatyyrejä, ja vaikka lastennäytelmästä onkin kyse, omaan makuuni vaikkapa Rouva Kultasen (Anne-Mari Alaspää) ja koko kadonneiden poikien kuusikon hahmot olivat pikemminkin ärsyttäviä kuin hauskoja. Vähempikin sähläys olisi riittänyt.

Koreografiapuolella parasta antia oli Kapteeni Koukun laulu, jossa hän liikutteli Leenaa kuin marionettia - ilman oikeita lankoja siis. Taistelukohtaukset oli toteutettu hidastettuina ja Peterin ja Koukun kaksintaistelu varjokuvina. Varjokuva toimi hauskasti, mutta muut taistelukohtaukset eivät näyttäneet kovin uskottavilta.

Lavastus ja valaistus toimivat hienosti ja loivat satumaisen tunnelman, ja lentäminen oli toteutettu kekseliäästi peilien avulla. Toteutus ei kuitenkaan ollut aivan yhtä hieno kuin idea, sillä yhden ison heijastavan pinnan sijaan näyttämön katossa oli monta pientä peiliä. Illuusio ei siis toiminut aivan niin hyvin kuin olisi voinut, ja istumapaikkamme katsomon reunassa ei ollut myöskään sen kannalta aivan optimaalinen.

Samaisen peilin kautta katsottiin myös lopulta Kapteeni Koukun nielaisevan krokotiilin kitaan. Toteutuksen ymmärtäminen vaati hieman mielikuvitusta, ja minun piti varmistaa tyttäreltäni, huomasiko hän krokotiilin kidan peilissä.

Muutamat kohtaukset tuntuivat kovin pitkiltä, kuten alkupuolella ollut koirien ja lasten tanssi, joka oli todella kovin pitkä ja hyvin vähäeleinen.

Kohtaus, jossa merirosvot käyvät yksitellen katsomassa, kuka on piilossa Kapteeni Koukun laivassa, ja palaavat takaisin tehden kuolemaa oli silkkaa kesäteatteria. Mitä ihmettä tapahtui sillekin rosmolle, joka tuli takaisin takapuoltaan pidätellen, päästi puolen minuutin mittaisen pierun ja kaatui maahan?

Pieruhuumoria vastaan en varsinaisesti ole, jos se jotenkin liittyy johonkin. Sen sijaan yksi asia, jota en lastennäytöksissä hyväksy missään muodossa, on kaksimielisyyksien heittely. Siksi yhden kadonneen pojan heittämä "tappituntumalla" ja yhden merirosvon letkauttama "minulla on kaikkein pisin ja paksuin... (ehe ehe) miekka" saisivat jäädä minun puolestani sanomatta lavalla. Ehkä nämä ovat työryhmän omia lisäyksiä eivätkä ohjaajan valintoja.

Myös muutama muu asia toteutuksessa jäi kuitenkin mietyttämään: 

Aivan alussa näyttelijät olivat lavalla poissa rooleistaan ja jakoivat asuja ja peruukkeja toisilleen. Joku marisi: "Miksi minun pitää aina esittää tätä..." Kesken näytelmää kohtauksesta toiseen siirryttäessä muistaakseni Peter lausui jotain sen tyylistä kuin: "Esitetään seuraavaksi se kohtaus..." Tätä ei kuitenkaan viety pidemmälle niin, että rooleista olisi astuttu ulos sen useammin - edes näytelmän lopussa. Siksipä nämä kaksi kohtaa jäivät oudon irrallisiksi eivätkä liittyneet sen enempää mihinkään. Mitä tällä siis haluttiin kertoa?

Mitä puvustaja oli puolestaan halunnut sanoa lasten asujen ja peruukkien värityksellä? Intiaanit ja merenneidot olivat saaneet ylleen värikkäät asut, mutta lasten vaatteet olivat valkoiset ja kadonneiden poikien vaalean harmaat. Päässään heillä kaikilla - Peter mukaan lukien - oli vaaleat tai valkoiset peruukit. Varsinkin kadonneissa pojissa oli paljon yhdennäköisyyttä Jukolan poikiin.

Entä mihin viittasi drag-merenneito? Oliko parrakkaalle naiselle tarkoitus nauraa vai oliko se kannanotto?

Näistä kysymyksistä ja kritiikistäni huolimatta Peter Pan on hyvin tehty ja näkemisen ja kuulemisen arvoinen musikaali.

Olen hyvin iloinen, että lapsillekin tehdään musiikkiteatteria näin isosti ja laadukkaasti. Lapset katsovat esityksiä vielä niin toisin silmin kuin jo hieman liian monta musikaalia nähneet vanhempansa, ja heille pelkkä teatterisali ja suuri näyttämö voivat olla suuri elämys.

Ja kun lapsia vie teatteriin, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

 

Kuvat: Jiri Halttunen, Jyväskylän kaupunginteatteri

Ladataan...
Isyyspakkaus

Parasta juuri nyt: lumi ja 5-vuotias laskettelukaveri! Helsingissä ei lunta ollut torstain sateiden jäljiltä, mutta lähdimme tytön kanssa kahdestaan viikonloppuretkelle Jyväskylään!

On mahtavaa, miten tässä iässä lapset alkavat olla aidosti ja oikeasti aivan mahtavaa seuraa, jonka kanssa voi tehdä mitä vain! Kun ensimmäiset pari vuotta ovat vauvan ja taaperon kanssa jonkinlaista rimpuilua ja selviämistä ja seuraavat kaksikin hieman arvaamatonta uhmailua ja temppuilua, eskari-ikää lähestyvän lapsen kanssa voi lähteä jo huoletta mihin vain tekemään mitä vain.

Liikkuminen on helpompaa, kun ei tarvita rattaita eikä matkalaukullista tavaraa mukaan, ja viihdykkeeksi pitkälle bussi- tai junamatkalle riittää Netflix. Lapselle voi myös sanoa, että "nukut sitten bussissa" ja hän tottelee.

Ja se, miten innoissaan hän on kaikesta. Oli ehdotus mikä tahansa, hän on aina valmis lähtemään mukaan ja kokeilemaan uusia juttuja.

Kun kävimme Jyväskylässä vanhempieni luona edellisen kerran uudenvuoden jälkeen, vein tytön kokeilemaan ensimmäistä kertaa laskettelua Laajavuoren hiihtokeskus Laajiksessa. Se sujui niin hienosti ja hän oli siitä niin innoissaan, että päätin järjestää seuraava lasketteluretken mahdollisimman pian. Ja koska olin ajatellut jo aiemmin, että haluaisin käydä tytön kanssa katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalin, oli helppoa yhdistää nämä haaveet yhteen reissuun.

Kuten arvata saattaa, tyttöä ei tarvinnut varsinaisesti houkutella mukaan retkelle.

Lähdimme matkaan perjantai-iltana ja saavuimme Jyväskylään yöllä. Lauantain ohjelmassa oli teatterin lisäksi lumileikkejä mummolan pihassa. Lasketteluretki Laajikseen tehtiin sunnuntaina, ja se oli tytölle koko matkan kohokohta.

Hän on liikunnallisesti niin lahjakas, että hän näyttää omaksuvan uudet lajit hyvin nopeasti. Vaikka laskettelukerta oli hänen elämänsä toinen, hän pujotteli reissun päätteeksi jo keilojen ympäri ja osasi hienosti pysäyttää vauhdin.

Viimeksi pohdin, pitäisikö lapsi viedä toisella kerralla jo aikuisten rinteen puolelle, sillä lasten rinne naruhissin vieressä oli kovin loiva ja lyhyt. Tällä kertaa käytössä oli kuitenkin myös pidempi ja jyrkempi rinne mattohissin vieressä, ja siinä sai jo riittävät vauhdit käännösten harjoitteluun. Se riitti tällä kertaa oikein mainiosti.

Kävi vielä niin hauskasti, että satuimme Laajikseen juuri "Lumimaan sessareiden" aikaan, eli lasten rinteessä oli tarjolla myös maksutonta hiihdon opetusta.

Tyttö sai opettajalta vinkkejä, mitä harjoitella seuraavaksi, ja hän saikin käännökset sujumaan hienosti painamalla "taikapainiketta" polvissaan.

Kylläpä olikin hauska retki, ja tyttö parasta seuraa, mitä voi olla!

Kyllä sen pienemmänkin kanssa vielä samaan päästään, ja toivotaan, että hän on sitten yhtä innostunut ja kiinnostunut kaikesta kuin siskonsa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hassua, miten vain muutaman päivän poissaolo kotoa ja normaaleista arkirutiineista voikin tuntua kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Vietin lasten kanssa Jyväskylässä neljä yötä, ja palasimme kotiin lauantaina.

Vielä perjantaina ehdin tehdä kaverini kanssa kuntosalitreffit, joiden jälkeen lähdimme syömään ja katselemaan Jyväskylän yöelämää.

Ruokapaikaksi valikoitui legendaarinen ravintola Sohwi, joka näyttääkin täyttävän tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Entinen yläasteeni ja lukioni sijaitsi aivan Sohwin vieressä, joten Sohwissa tuli käytyä lukioaikoina useat kerrat. Muistan paikan toki ensijaisesti olutravintolana, mutta aiemmin Sohwin Krouvinakin tunnettu ravintola on myös mainio ruokapaikka.

Tämä Jyväskylän-matka oli monella tavalla ainutlaatuinen. Olin paitsi ensimmäistä kertaa liikkeellä lasten kanssa kolmestaan, vietin Jyväskylässä myös pisimmän ajan mitä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin kaupungista pois kuusitoista vuotta sitten. Ei siis ihmekään, että tällä kertaa ehdin myös tehdä monia asioita kuten käydä Carmen-oopperassa ja laskettelurinteessä tytön kanssa.

Tytöstä oli huippuhauskaa leikkiä ja ulkoilla papan kanssa ja käydä hänen kanssaan uimahallissa. Aika meni niin nopeasti, että kun lähtö lauantaina koitti, mietimme yhdessä, että olisihan sitä voinut viettää kaupungissa vielä vaikka yhden yön. Mutta koti kutsui jo, ja Rouvakin odotti siellä ikävissään.

Itse olisin ehkä käynyt vielä katsastamassa Seppälän uuden Kauppakeskus Sepän, ja tyttö olisi halunnut papan kanssa HopLopiin tai Leo's Leikkimaahan. Ehkä sitten ensi kerralla.

Aloin itse asiassa suunnitella jo toista Jyväskylän-matkaa lähiajoille. Haluaisin nimittäin viedä tytön katsomaan Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalia ja vielä tänä talvena toisen kerran laskettelemaan Laajavuoreen. Voisimmekin tehdä jonkin viikonloppuretken ihan kahdestaan, jolloin myös matkustaminen on sekä helpompaa että rennompaa, ja matkat voidaan tehdä junaa edullisemmin bussilla.

Ja sen muistan myös, että milloin tahansa sitten lähdenkin pojan kanssa seuraavan kerran matkalle, se ei tapahdu päiväuniaikaan. Hän ei halua nukahtaa vaan mieluummin kirkuu ja vaikeroi rattaissaan.

Oli hauskaa nähdä kaveriani kerrankin näin kahdestaan, ja söimme Sohwissa pitkän kaavan mukaan. Alkuun valitsimme voissa paistetut, sinapilla ja runsaalla valkosipulilla maustetut etanat gratinoituna Kolatun Juustolan Martta-cheddarilla. Lisänä Jyväs Pakarin siemenleipää.

Itse otin pääruoaksi pariloitua naudan maksaa, puolukkaa, punaviinikastiketta, kasviksia, timjamiperunoita ja sienimoussea. Maksa oli kypsennetty sopivan roseeksi, ja mietin jälleen miten hyvää maksa onkin, kun sitä näin harvoin saa.

Kaverilla oli lautasella puolestaan pihviannos nimeltään Femme: se oli naudan marmoriulkofileepihvi, paistettua halloumia ja vadelmakastiketta, vihersalaattia, pikkelivihanneksia sekä selleri-ananassalaattia.

Aterian viimeisteli piparmintulla ja Paahtimo Papun kahvilla maustettu tuorejuustokakku, jonka kanssa oli vadelmakastiketta sekä T-BBQ:n vaahtokarkki-kahvisiirappia. Hyrisimme illallisen jälkeen tyytyväisyyttä, sillä kaikki annokset olivat yksinkertaisen herkullisia. 

Jatkoimme kaverin kanssa iltaa muutamassa kuppilassa Kauppakadun varrella, muistelimme kaikkia menneitä baareja ja tutustuimme läpällä yhteen uuteen yökerhoonkin. Läpällä siksi, että tiesimme jo ennen sisään menoa olevamme noin kaksi kertaa muita asiakkaita vanhempia, ja jatkoimmekin melko pian matkaamme Kävelykadulla.

* * * 

Vaan mitenköhän sitä tottuisi taas tähän kotiarkeen? Tässä muodossa sitä on toki enää reilut kaksi kuukautta jäljellä.

Jännää.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Enpä olisi vielä joitain vuosia sitten arvannut, miten suuri nähtävyys lumi voi olla helsinkiläislapselle. Tänä talvena meillä päin on ollut lunta vain hetkittäin, ja edes pulkkamäkeen ei ole ollut asiaa kertaakaan. Siksipä tyttö oli aivan onnessaan nähdessään, millainen talven ihmemaa Jyväskylä oli.

Ja lunta todella riitti.

Mummo ja pappa olivat ostaneet lapsille rattikelkankin, jolla oli hauska laskea alas ison lumikasan päältä.

Pappa rakensi tytön kanssa lumiukon ja lumilinnan.

Taaperokin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään lumihankeen, mutta siinä liikkuminen osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Parasta oli kuitenkin se, että tyttö pääsi ensimmäistä kertaa laskettelusuksille, kun vein hänet kokeilemaan laskettelua Laajavuoren hiihtokeskuksessa, Laajiksessa, joka sijaitsee melkoisen kätevästi aivan Jyväskylän keskustan tuntumassa.

Laajiksen Lastenmaa sijaitsee eturinteen reunassa, ja siinä käytössä on yksi loiva rinne ja naruhissi.

Ja jälleen kerran tämä tyttö yllätti liikunnallisella lahjakkuudellaan. Hississä pystyssä pysyminen oli alkuun hankalaa, mutta itse laskettelu sujui paremmin kuin olisin osannut arvata. Hänhän ei ole ollut aiemmin minkäänlaisilla suksilla mutta pysyi yllättävän taitavasti myös skeittilaudalla, jota kokeilimme kesällä.

Jo ensimmäisten laskujen jälkeen hän osasi kääntyä, väistää esteitä ja pysähtyä vauhdista keskelle rinnettä. Hitaasta vauhdista, mutta silti. Pari laskua kokeilimme sauvojen kanssa, mutta niiden kanssa hommaan tuli liikaa säätöä eikä niistä ollut oikein mitään hyötyä.

Nyt kyllä harmittaa, että tätä ei päästä kokeilemaan useammin. Ensinnäkään meillä täällä etelässä ei ole lumesta tietoakaan ja vaikka olisi, lähimmät hiihtokeskukset ovat hyvin hankalasti saavutettavissa julkisilla kulkuvälineillä. 

Ehkäpä ehdimme käydä Jyväskylässä vielä toisenkin kerran tänä talvena. Mutta mitäs lapsen pitäisi osata ennen kuin hänet voi viedä johonkin Lastenmaata isompaan rinteeseen?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Instagram-seuraajani lienevätkin jo perillä, missä liikun täällä reaalimaailmassa. Terveisiä siis Jyväskylästä!

Olen hoitovapaani alusta asti suunnitellut, että voisin jonain viikkona tulla lasten kanssa vanhempieni luokse, mutta sopivaa hetkeä on ollut yllättävän vaikea löytää. Nyt se tuli vastaan, sillä tytön päiväkoti on vielä tämän viikon kiinni ja Rouva puolestaan koko viikon töissä.

Pakkasin siis tiistaina lapset, vaatteet ja tietokoneeni mukaani, ja hyppäsimme yhdessä Jyväskylän-junaan.

Kaikki voittivat: isovanhemmat saivat hyvin odotettuja vieraita, tyttö kivaa tekemistä jokaiselle päivälle, poikakin tavallisesta poikkeavaa ohjelmaa ja isi ja äiti hieman vapautusta lastenhoidosta. Olenkin antanut mummon ja papan hoitaa lasten ruokkimiset ja ulkoilutukset.

Sanoin keskiviikkona lounaan jälkeen moikat muille ja lähdin koko päiväksi omille teilleni: kävin kuntosalilla, elokuvissa *), syömässä **) ja parturissa. Päivän päätteeksi menin vielä kärkkymään Jyväskylän kaupunginteatterin lippuluukulle peruutuspaikkaa illan oopperaesitykseen - ja sainkin lipun ***). Aikamoinen superpäivä siis!

* * *

*) Solsidan-elokuva. Se oli pitkälti odotusten mukainen mutta tunnelmaltaan vakavampi kuin tv-sarja. Aivan elokuvan alussa käy ilmi, että Alex ja Anna ovat eroamassa, sillä Anna on löytänyt toisen miehen. Ove ja Anette puolestaan kärsivät lapsettomuudesta. Mickanilla ja Freddellä on tavanomaiset ongelmansa, mutta Fredden isä nostattaa miehen verenpainetta tavanomaista enemmän. Saa elokuvassa kuitenkin myös nauraa ja tietysti kiemurrella penkissä myötähäpeästä. Ove onnistuu jälleen järjestämään sekä parhaat naurut että suurimmat yllätykset ratkoessaan lapsettomuusongelmaansa. Elokuva oli erittäin hyvä, ja uskon kaikkien Solsidan-fanien pitävän siitä.

**) Egg-ravintola. Egg on Jyväskylän kävelykadulle, Kauppakatu 20:een, joulukuussa avautunut munakasravintola, joka aloitti toimintansa Helsingistä ja valloittaa nyt maailmaa Forenomin hostellien kanssa. Eggistä saa munakkaiden lisäksi myös mm. Huevos Rancheroseja, Croque Madameja ja pannukakkuja. Siinä missä Helsingin Egg tarjoaa ruokaa vain noin lounasaikaan, Jyväskylän Egg sijaitsee Forenomin hostellin yhteydessä ja on avoinna aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Itse nautin lihamunakkaan, ja se oli maukas ja mehevä.

***) Carmen-ooppera. Carmen on Jyväskylän oopperan tuotanto, ja vierailevien solistien lisäksi esityksessä kuullaan Jyväskylän sinfoniaa, oopperan kuoroa ja lapsikuoro Vox Aureaa. Haluan palata tähän esitykseen kuitenkin toisessa postauksessa.

* * *

Kylläpä olikin rentouttava päivä, ja kiitokset siitä siis vanhemmilleni, jotka viihdyttivät, ruokkivat ja nukuttivat lapset isin ollessa karkuteillä!

Aivan yhtä tiukkaa ohjelmaa en muille päiville kehittänyt. Eilen kävin lasten kanssa Saarijärvellä tapaamassa isovanhempiani ja koukkasimme paluumatkalla kavereilla istumassa iltaa. Tänään teen sekä jotain lasten kanssa että kahdestaan kaverini kanssa, jolloin isovanhemmat saavat jälleen nauttia lapsista koko rahalla.

Ja huomenna olisi tarkoitus palata kotiin Rouvan luo. Ikävä alkaa olla jo kaikilla osapuolilla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulle on jo useamman kerran suositeltu ravintola Le Qulkuria Jyväskylän Lutakossa (Piippukatu 3, Jyväskylä). Kun matkustin kaupunkiin viime viikon luokkakokoukseeni, päätin lähteä liikkeelle niin hyvissä ajoin, että ehtisin ravintolaan lounaalle lauantaina.

Le Qulkuri on ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta uudehko ravintola Jyväskylän keskustan tuntumassa, Lutakossa. Alueella sijaitsi aiemmin Schaumanin vaneritehdas, mutta nykyisin se tunnetaan paitsi arvostettuna asuinalueena myös messukeskus Paviljongin sijaintipaikkana ja Neste Rallin päänäyttämönä.

Le Qulkuri sijaitsee vanhassa punatiilisessä vaneritehtaan turbiinirakennuksessa, korkean piipun juurella. Se tarjoaa arkisin lounasta ja iltaisin ja viikonloppuisin ruokaa bistrolistalta.

Piipussa on muuten myös sauna ja kabinetti, joita voi vuokrata Le Qulkurilta, ja ruoat voi tilata myös piippuun!

Tekstasin matkan varrelta kaverilleni, saisinko hänestä lounasseuraa, ja se sattui sopimaan hänelle mainiosti.

Koska tulin tälle lounaalle varta vasten pitkästä matkaa, päätimme ottaa sen pitkän kaavan mukaan. Alkuun rapukeittoa.

Pääruoaksi karitsanpotkaa ja juureksia.

Ja jälkiruoaksi passiohedelmää, valksuklaamascarponea ja limoncello-marjoja.

Voi kyllä, tämähän oli vallan mainio paikka! Ruoka oli maukasta kuin mikä, potka mehevää ja annokset myös kauniita katsoa. Hyvin tehty potka ilahduttaa aina, ja olikin kulunut jo pitkä aika, kun olin saanut sitä viimeksi.

Ravintola on lukemani mukaan aloittanut katuruoka-autona, laajentanut toimintaansa lounasravintolaksi ja nyt Lutakon ravintola tarjoaa myös näitä bistroannoksia. Kyllä minä tänne uudestaankin tulisin.

Ehkäpä seuraava luokkakokouksemme on sitten Le Qulkurin piipussa. Siellä saisi varmasti ainakin laulaa ilman, että tarvitsee pelätä muiden asiakkaiden häiriintymistä.

 

Lue lisää Jyväskylän ravintoloista:

Harmooninen lounas
Toivolan vanhassa pihassa
Herkkua Jyväskylässä: Harmooni, Muisto, Teeleidi ja Papu (huom. Teeleidi muuttanut Kramsunkadulle)

Pages