Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulle on jo useamman kerran suositeltu ravintola Le Qulkuria Jyväskylän Lutakossa (Piippukatu 3, Jyväskylä). Kun matkustin kaupunkiin viime viikon luokkakokoukseeni, päätin lähteä liikkeelle niin hyvissä ajoin, että ehtisin ravintolaan lounaalle lauantaina.

Le Qulkuri on ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta uudehko ravintola Jyväskylän keskustan tuntumassa, Lutakossa. Alueella sijaitsi aiemmin Schaumanin vaneritehdas, mutta nykyisin se tunnetaan paitsi arvostettuna asuinalueena myös messukeskus Paviljongin sijaintipaikkana ja Neste Rallin päänäyttämönä.

Le Qulkuri sijaitsee vanhassa punatiilisessä vaneritehtaan turbiinirakennuksessa, korkean piipun juurella. Se tarjoaa arkisin lounasta ja iltaisin ja viikonloppuisin ruokaa bistrolistalta.

Piipussa on muuten myös sauna ja kabinetti, joita voi vuokrata Le Qulkurilta, ja ruoat voi tilata myös piippuun!

Tekstasin matkan varrelta kaverilleni, saisinko hänestä lounasseuraa, ja se sattui sopimaan hänelle mainiosti.

Koska tulin tälle lounaalle varta vasten pitkästä matkaa, päätimme ottaa sen pitkän kaavan mukaan. Alkuun rapukeittoa.

Pääruoaksi karitsanpotkaa ja juureksia.

Ja jälkiruoaksi passiohedelmää, valksuklaamascarponea ja limoncello-marjoja.

Voi kyllä, tämähän oli vallan mainio paikka! Ruoka oli maukasta kuin mikä, potka mehevää ja annokset myös kauniita katsoa. Hyvin tehty potka ilahduttaa aina, ja olikin kulunut jo pitkä aika, kun olin saanut sitä viimeksi.

Ravintola on lukemani mukaan aloittanut katuruoka-autona, laajentanut toimintaansa lounasravintolaksi ja nyt Lutakon ravintola tarjoaa myös näitä bistroannoksia. Kyllä minä tänne uudestaankin tulisin.

Ehkäpä seuraava luokkakokouksemme on sitten Le Qulkurin piipussa. Siellä saisi varmasti ainakin laulaa ilman, että tarvitsee pelätä muiden asiakkaiden häiriintymistä.

 

Lue lisää Jyväskylän ravintoloista:

Harmooninen lounas
Toivolan vanhassa pihassa
Herkkua Jyväskylässä: Harmooni, Muisto, Teeleidi ja Papu (huom. Teeleidi muuttanut Kramsunkadulle)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos viikko sitten kesti hetkinen toipua firman juhlista, nyt yritän palautua entiselleni lauantaisen luokkakokouksen jäljiltä. Ei juhlinta niin kovin rankkaa muuten ollut, mutta aika tunteikas jälleennäkemisemme oli.

Kyseinen porukka oli se, jonka kanssa aloitimme musiikkiluokan tasan kolmenkymmentä vuotta sitten Cygnaeuksen ala-asteella Jyväskylässä ja jonka kanssa olimme hyvin tiiviisti yhdessä aina lukion loppuun saakka, siis kymmenen vuoden ajan. Vaikka useimpien kanssa emme ole nähneet juurikaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, tai ehkä juuri sen vuoksi, tuntui kuin olisi pitkästä aikaa palannut yhteen perheensä kanssa.

Kun on kasvanut jonkun kanssa yhdessä yhdeksänvuotiaasta yhdeksäntoistavuotiaaksi, kuuluu yhteen lähtemättömällä tavalla. Se ei ole pelkästään sitä, että tietää kavereista paljon asioita, joita ehkä kukaan muu ei tiedä, vaan kaverit ovat myös osa sinua. Uskon, että se, että olen ollut juuri näiden kolmenkymmenen ihmisen kanssa juuri ne kymmenen vuotta elämästäni on tehnyt minusta hyvin pitkälti sen, kuka olen tänään.

Ettei mene ihan liian pateettiseksi, kerrotaan vielä, miksi tämä koululuokka muodostui niin kovin tärkeäksi. Olimme luokkamme kanssa poikkeuksellisen läheisiä ja tiiviisti tekemisissä myös koulun ulkopuolella isona ryhmänä. Kyse ei ollut pelkästään luokkabileistä vaan kaikista musiikkiluokkien kautta eteen tulleista esiintymisistä ja pienistä projekteista.

Lauloimme paljon ja joka paikassa ja olimme paljon esillä sekä koulussa että sen ulkopuolella. Osa porukasta oli mukana kuoroissa, osa soitti koulun orkestereissa, osan kanssa oli lauluyhtyetoimintaa ja hyperaktiivisimmat (itseni mukaan lukien) ehtivät mukaan kaikkeen. Kun itse lähdin luokkakaverini kanssa mukaan teatterihommiin yläasteen yhdeksännellä, harjoittelimme ja nauhoitimme kyseisen Se on elämää Misi -musikaalin esityksessä käytetyt lapsikuorotaustanauhat koko luokan kanssa. Niin myös luokkakaverit pääsivät mukaan kokemaan, millaista oli valmistella sitä silloin hyvin jännittävää teatteriproduktiota.

Kun tämä porukka hajaantui äkillisesti ylioppilasjuhlien jälkeen, elämään jäi jonkinlainen tyhjiö. Yksittäisten ihmisten tapaaminen ja näkeminenkään ei tuonut takaisin sitä tunnetta, kun olimme jossain isolla porukalla ja puhkesimme spontaanisti laulaamaan niitä lauluja, joita olimme harjoitelleet vuosien aikana. Oi Lorien, Elämän sain soimaan, The Boy from New York City, Kuu... ja tietysti kaikki maakunta- ja kotiseutulaulut, jotka oli opeteltava ulkoa.

Lauantain ensimmäiset laulut kajautettiin moniäänisesti vanhan ala-asteen koulumme pihassa, seuraavat illallispaikassa Lutakon Trattoria Aukiossa ja ilta huipentui vielä karaokeen. Luokkakaverini oli valmistellut myös hulvattoman nostalgiavisan, jossa kaiveltiin vanhoja ja muisteltiin sekä menneitä tapahtumia, luokkakavereita että vanhoja opettajia. Viimeiset juhlijat eivät malttaneet lähteä yöpaikkoihinsa vielä baarin sulkeuduttuakaan vaan notkuivat yli tunnin sateisella Hannikaisenkadulla baarin edessä.

Ilta oli niin poikkeuksellinen ja tunnelma sanoinkuvaamaton, että päätimme ottaa seuraavan tapaamisen jo ensi vuodelle. Niin paljon jäi vielä laulamatta ja muistelematta. Tavoitteena on vähintään juhlia yhteisiä nelikymppisiä.

Ja kun se lukee nyt täällä internetissä, se on totta ja sen on pakko tapahtua!

 

Musiikkiluokista olen aiemmin kirjoittanut ainakin täällä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Työ- ja elinkeinoministeriö

Missä päin Suomea sinä aiot lomailla tänä vuonna? Jos matkakohteesi on Helsinki, Tampere, Turku, Ahvenanmaa, Porvoo, Jyväskylä, Mikkeli, Kuopio tai Rauma, poimi täältä talteen omat tärppini, niin tiedät ainakin, missä syödä!

Kylmäpihlajan majakka, Rauma, viime kesänä

Jos jokainen meistä tekisi tänä vuonna yhden kotimaanmatkan lisää, kasvattaisi se matkailun kokonaiskysyntää noin 800 miljoonalla eurolla. Uusia työpaikkoja syntyisi sen myötä jopa 7 000.

Meille kotimaanmatkailu on jokakesäinen perinne, ja jo monena kesänä olemme ottaneet tavoitteeksi käydä tutustumassa johonkin aivan uuteen paikkaan. Viime kesänä tällaisia uusia paikkoja oli peräti kaksi: Rauma ja Kuopio.

Tänä kesänä pienempi lapsukainen rajoittaa matkailua sen verran, että suunnitteilla on toistaiseksi vain lyhyt junamatka Tampereelle, mutta kun meno vuokra-auton takapenkillä taas rauhoittuu, uskallamme tehdä jälleen pidempiäkin retkiä.

Minne tahansa sitten menemmekin, yksi tärkeimmistä asioista lomallamme ovat ruokaelämykset. Keräsin tähän postaukseen ei sen vähempää kuin kaksikymmentä parasta ruokaelämystä ympäri Suomen. Monien perässä kannattaa matkustaa pidempikin matka. Osa ravintoloista saattaa tietysti pitää kesälomia, joten tarkista aukioloajat ja muista tehdä varaus suosituimpiin paikkoihin etukäteen.

Helsinki

Helsinki on kotikaupunkimme, mutta koska niin moni tulee tänne päin lomallaan, esittelen kolme omaa suosikkiravintolaani. Listaa voisi jatkaa vielä monella paikalla, mutta niistä teen vielä joskus erillisen postauksen.

BasBas

Tehtaankatu 27 - 29, Helsinki
basbas.fi

Baskeri ja Basso Bistro - eli tuttavallisemmin BasBas - on ravintola, jossa mielestäni jokaisen tulisi käydä. Ravintolassa on kohdallaan kaikki: tunnelma, miljöö, ruoka, palvelu. Ravintola on ollut toiminnassa nyt puolitoista vuotta, ja siitä tuli kertaheitolla lempparimme.

Myös tyttömme rakastaa ravintolaa ja on sulaa vahaa, kun paikan toinen omistaja Nicolas Thieulon käy pöydässä juttelemassa hänen kanssaan. Lista vaihtuu usein, mutta siltä voi odottaa löytävänsä laadukkaita ja tuoreita raaka-aineita, joista on loihdittu herkkuja ranskalaisella twistillä.

Kuurna

Meritullinkatu 6, Helsinki
kuurna.fi

Kuurna on puolestaan kestosuosikkini Helsingin Kruununhaassa, hieman syrjäisessä paikassa, johon kukaan ei koskaan vahingossa eksyisi. Kuten BasBasissa, myös Kuurnassa lista vaihtuu usein ja sisältää sitä, mikä on milloinkin parasta. En ole kertaakaan pettynyt ruokiin, ja paikan intiimi tunnelma on ainutlaatuinen.

Farang

Ainonkatu 3, Helsinki
farang.fi

Gastronomisen supertähden, Tomi Björckin, ensimmäinen ravintola on edelleen suosikkini BW-ravintoloiden ketjussa. Uusinta Levainia en ole vielä testannut ja Gaijin on hyvä kakkonen, mutta Farangin kaakkoisaasialaiset maut maistuvat omaan suuhuni ihanan mausteisen raikkailta.

Tampere

Tampere on kaupunki, jossa on aina yhtä kiva käydä. Tampereen ravintolaelämästä on viime vuosina tullut varsin mielenkiintoinen, eikä ole lainkaan hassumpi ajatus lähtä pienelle Tampereen-lomalle ihan vain syömään. Edellisestä retkestä onkin jo kaksi vuotta, joten nyt olen päättänyt korjata tilanteen heti, kun vaan sopiva hetki kesälomaltani löytyy sille. Ja odotan itsekin vähintään yhtä paljon kuin viisivuotiaani sitä, että pääsen Särkänniemeen ja maailmaan ainoaan, upouuteen Muumimuseoon!

Ravinteli Huber

Aleksis Kiven katu 13, Tampere
ravintelihuber.fi

En yleensä syö ravintoloissa pihvejä, sillä ne ovat usein aika samanlaisia paikasta riippumatta. Mutta Ravinteli Huberiin lähtisin pihville vaikka heti, ja se on paljon sanottu se. Tarjolla on useampia osia ja erilaisia leikkauksia, ja isommista kimpaleista riittää hyvin jaettavaksi myös muulle seurueelle. Edellisestä Huberin-illallisesta on jo niin pitkä aika, että tämä tilanne on korjattava mitä pikimmin. Haistan jo ravintolan puuhiiligrillistä nousevan vienon savun tuoksun sieraimissani.

Ravintola 4 Vuodenaikaa

Hämeenkatu 19, Tampere
4vuodenaikaa.fi

Tampereen kauppahallin ranskalainen klassikkoravintola on aina yhtä herkullinen, ja ranskalainen bouillabaisse-kalakeitto ei petä koskaan! Aamupalaa ja lounasta on tarjolla maanantaista lauantaihin, ja erikoisillallisia silloin tällöin.

Tapola Tammelantori

Tammelantori, Tampere
tapolatammelantori.com

En malta olla mainitsematta Tampereelta Tammelantoria ja Tapolan mustaamakkaraa. Onhan siinä jotain aivan erityistä hakea tätä herkkua maailman autenttisimmasta paikasta ja nauttia makkara foliopaperista puolukan ja maidon kanssa. Tämän jälkeen kaikki muut mustatmakkarat maistuvat vanhoilta ja kuivahtaneilta.

Turku

Turku on minulle vieraampi kaupunki kuin Tampere, sillä se ei ole ollut koskaan varsinaisesti matkani varrella. Päänähtävyydet olen kyllä nähnyt, ja kahtena kesänä olemme vierailleet Turussa samalla, kun olemme olleet matkalla Naantalin Muumimaailmaan, joka sijaitsee aivan Turun kupeessa.

Olemme valitettavasti onnistuneet missaamaan Ravintola Kaskiksen, jota monet kehuvat kaupungin (ellei koko Suomen) parhaaksi ravintolaksi. Onneksi muitakin hyviä vaihtoehtoja on esiteltäväksi.

Ludu

Linnankatu 17, Turku
ludu.fi

Ludu oli tänä vuonna myös Taste of Helsinki -ruokafestivaaleilla, mutta meille ravintola oli tuttu jo kahden vuoden takaa. Muistelemme edelleen lämmöllä sekä herkullista illallista että sitä, miten lämpimästi omistaja otti meidät vastaan, vaikka tulimme syömään lapsen kanssa ja aivan liian myöhään. Maarianhaminan-lauttamme saapui nimittäin satamaan, kun lapsen nukkumaanmenoaika oli oikeastaan jo käsillä. kaikki meni kuitenkin hyvin.

Tintå

Läntinen Rantakatu 9, Turku
tinta.fi

Turun kauniin jokivarren Tintå on varsin suosittu, eikä ihmekään. Ruoka on ollut joka kerta hyvää, ja tunnelma rento. Ruoka on bistrotyylistä cross kitcheniä, jossa pizzat, Lähi-Itä ja Aasia kulkevat käsi kädessä. Ravintolan erikoisuus ovat viinit, ja se on valittu jokunen vuosi sitten myös vuoden viiniravintolaksi.

Ahvenanmaa

Retki Ahvenanmaalle yhdistyy kivasti Turun- ja Naantalin-matkoihin, ja mekin kävimme kaikissa kolmessa kaksi vuotta sitten. Olin käynyt Maarianhaminassa kerran aiemmin joskus lapsena, mutta mitään muistikuvaa ei siitä enää ollut. Maarianhamina meillä kyllä jäi oikeastaan näkemättä, sillä juuri silloin vettä tuli kaksi päivää kaatamalla ja vaakatasossa, mutta onneksi muualta Ahvenanmaalta jäi aurinkoisemmat muistot.

Smakbyn

Slottsvägen 134, Kastelholm
smakbyn.ax

Smakbyn on Strömsöstäkin tutun julkkiskokki Michael Björklundin ravintola, joka sijaitsee aivan Kastelholman linnan tuntumassa reilun parinkymmenen kilometrin päässä Maarianhaminasta. Ruoka on - kuten arvata saattaa - mahdollisimman paikallista ja kaudenmukaista. Ja yksinkertaisen herkullista.

Stallhagen

Getavägen 196, Godby
stallhagen.com/sv/pub-stallhagen

Stallhagenin panimoravintola on tunnelmaltaan pubimaisempi ja ruoiltaan Smakbytä simppelimpi, mutta monet kehuvat ruokaa jopa paremmaksi. Stallhagen on manner-Suomessa tuntemattomampi merkki, mutta Ahvenanmaalla se on se olut, jota juodaan. Ehdottomasti suosittelun arvoinen paikka. Pubin yhteydessä olevasta puodista voi ostaa panimon tuotteita myös mukaan.

Porvoo

Porvoo on hyvin ainutlaatuinen paikka Suomessa. Ei vain sen hienon vanhankaupungin vuoksi vaan myös siksi, että kaupungissa on oman täysin epätieteellisen arvioni mukaan asukaslukuun nähden eniten huippuhyviä ravintoloita koko maassa.

Meat District

Gabriel Hagertin kuja, Porvoo
meatdistrict.fi

Meat Districtin listalta löytyy ravintolan nimen mukaisesti hyvin lihaisia annoksia, mutta kasvissyöjien ei kannata sitä säikähtää: kaikki annokset ja menut saa myös kasvisversioina. Aivan törkeän hyvää, ja jopa pitkään kasvissyöjänä ollut ja edelleen kokolihakriittinen Rouva piti lihaa erinomaisena. Ja se tytölle tilaamani hampurilainen - en muista syöneeni yhtä maukasta burgeria missään tässä maassa.

Jälkiruoaksi voi tilata Meat Districtin yhteydessä toimivan Cafè Postresin artesaanijäätelöitä, ja kyllä, kahvilan nimellä on suora yhteys aiemmin Helsingissä toimineeseen Michelin-tähtiravintolaan. Sanottakoon vielä, että ravintolan sijainti upeassa vanhassa puutalossa ei vähennä sen viehätystä.

Bistro Sinne

Läntinen Aleksanterinkatu 1, Porvoo
bistrosinne.fi

Bistro Sinne sijaitsee uuden Porvoon puolella, ja se on jo vakiinnuttanut asemansa ravintolana, johon tullaan pidemmästäkin matkasta. Ruoka on yksinkertaisesti erinomaista ja tehty hyvistä raaka-aineista.

Jyväskylä

Entisen kotikaupunkini ei ole ollut aivan kaikkein kiinnostavimpia ruokamatkailukohteita Suomessa, mutta nämä kaksi melko uutta paikkaa ovat ilahduttaneet entistä jyväskyläläistä kovasti.

Harmooni

Väinönkatu 1, Jyväskylä
harmooni.fi

Harmooni on Jyväskylän ravintoloista se, joka on kaikkein lähinnä omaa ravintolamieltymystäni: Kaudenmukaista ja lähellä tuotettua, hyviä raaka-aineita, kesällä villivihanneksia. Ravintolan sijainti vanhassa jugendtalossa, entisessä Halosen Harmoonitehtaassa, on iso plussa. Talo oli saanut jo purkutuomion 1980-luvulla, mutta onneksi Jyväskylän kaupunki oli pelastanut sen. Ravintolan sijainti aivan Matkakeskuksen tuntumassa on loistava ajatellen sekä matkailijoita että radan toisella puolella pöristeleviä rallituristeja. Ravintolalla on kiva terassi, jossa voi nauttia lounasta kesällä.

Kahvila Muisto

Cygnaeuksenkatu 2, Jyväskylä
kahvilamuisto.fi

Vanhoja puutaloja ei Jyväskylän keskustassa ole jäljellä kuin muutama. Yksi tällainen harvinainen miljöö on nykyisin Toivolan Vanhana Pihana tunnettu pihapiiri, joka avautui nykyisessä käyttötarkoituksessaan yleisölle vasta muutama vuosi sitten. Pihan kahvila on vierailemisen arvoinen erityisesti kesällä, jolloin kahvilan tuotteita voi nauttia ulkona, mutta myös sisätilat on kunnostettu kauniisti.

Mikkeli

Vaimoni on puolestaan kotoisin Mikkelin ja Jyväskylän välimaastosta, joten Mikkelin-retket ovat olleet lähes jokakesäinen ohjelmanumero anoppilasta ja Etelä-Savon mökiltämme.

Tertin Kartano

Kuopiontie 68, Mikkeli
tertinkartano.fi

Tertin kartanon herkullinen Kesäpöytä-lounas on kuulunut kesiimme jo usean vuoden ajan. Buffet-lounaan maut ovat tuoreita ja mielenkiintoisia ja lähiruokaan keskittyvä ravintola trendikkäämpi kuin koskaan. Rakastamme 1800-luvulta peräisin olevaa rakennusta kaikkine yksityiskohtineen. Sisustus on tehty niin pieteetillä ja kartanon historiaa kunnioittaen, että suosittelen kiertelemään läpi kartanon kaikki huoneet ja kurkkimaan sisään myös astiakaappeihin ja vitriineihin. Olemme Rouvan kanssa haaveilleet myös pitkään siitä, että jonain päivänä tulemme yöpymään kahdestaan kartanon hotelliin ja illallistamme kartanon ravintolassa.

Bistro Vilee

Savilahdenkatu 11, Mikkeli
vilee.fi

Mikkelin keskustassa sijaitseva Bistro Vilee muutti muutama vuosi sitten uusiin ja entistä arvokkaampiin tiloihin Mikkelin teatterin alakertaan. Ruoka on ollut aina yhtä herkullista, mutta uusi sijainti nosti ravintolan tasoa entisestään.

Kuopio

Savon pääkaupunki oli meille aiemmin täysin tuntematon. Edes savolainen Rouvani ei ollut aiemmin käynyt Pohjois-Savossa, mutta korjasimme tilanteen viime kesänä. Ruokapaikoista meille suositeltiin kovasti Ravintola Urbania, mutta se oli valitettavasti lomalla juuri, kun olimme kaupungissa. Onneksi minulla on siitä huolimatta kaksi erinomaista vinkkiä.

Musta Lammas

Satamakatu 4, Kuopio
mustalammas.ravintolamestarit.net

Ravintola sijaitsee 1800-luvun loppupuolelta peräisin olevassa vanhassa olutkellarissa, joka on sittemmin toiminut panimon edustustiloina ja vuonna 1982 muutettu ravintolaksi. Ainutlaatuinen ja tunnelmallinen miljöö ja ensiluokkaiset ruoat ja juomat.

Kuopion tori

Kauppatori, Kuopio
kuopiontori.fi

Vähän niin kuin mustamakkara Tammelantorilla, joitain asioita on koettava paikan päällä Kuopion torilla. Näitä ovat kalakukot, lihapiirakat ja munkit. Kuopion torilla on kaksi kilpailevaa kojua, jotka myyvät molempia: Hanna Partanen ja Irene Partanen.

Jokaisella kuopiolaisella lienee mielipide siitä, kumpi näistä tarjoaa maukkaammat leivonnaiset. Meidän kahden henken raatimme oli yksimielinen siitä, että Hanna Partasen lihapiirakat ja munkit olivat paremmat ja Irene Partasen kalakukko voitti kilpailijansa. Ja siis se Hanna Partasen omenamunkki, voi hyvä ihme, se oli ehkä paras munkki, jonka olen koskaan syönyt: litteä ja omenahilloa ihanasti koko matkalla!

Rauma

Hehkutettuani Porvoon vanhaa kaupunkia blogissa kuulin useamman kerran, miten Rauman vanha kaupunki on vieläkin hienompi. Kävimme siellä viime kesänä, ja olihan se upea! En jotenkin ollut ymmärtänytkään, että Suomessa on todella olemassa niin hyvin säilynyt historiallinen puutalokeskusta.

Goto

Kuninkaankatu 17, Rauma
ravintolagoto.fi

Ravintolassa käyminen lasten kanssa voi olla monille jännittävä kokemus, varsinkaan jos sitä ei ole tehnyt usein. Juuri tästä syystä en voi lämpimämmin suositella Ravintola Gotoa, jonka omistaja on ottanut lasten ja lapsiperheiden palvelemisen sydämen asiakseen. Miten lämmin vastaanotto voikaan ravintolassa olla? Ja voitko kuvitella, että kouluikäiset lapset syövät ravintolassa lounaan viidellä eurolla koko kesän? Herkulliset ruoat ja kaunis sijainti 1800-luvun hirsitalossa Vanhan Rauman torin laidalla. Mitä muuta tarvitseekaan?

Kalatori

Vanhankirkonkatu 26, Rauma
ravintolakalatori.fi

Kalatori, entiseltä nimeltään S. J. Nyyper, on Hotelli Vanhan Rauman alakerrassa sijaitseva ravintola, joka on uudistanut hiljattain nimen lisäksi myös ilmeensä ja ruokalistansa. Ravintola sijaitsee Vanhassa Raumassa Kalatorin vieressä, ja juuri sen mukaan ravintolakin on nimetty. Hotelli Vanhan Rauman rakennus on hieno funkkistalo, ja myös tämä hotelli näyttää paikalta, jossa haluaisin seuraavalla Rauman-reissullani yöpyä. Laadukkaat raaka-aineet, hyvin valmistetut annokset ja maut juuri kohdallaan. Sanoisin, että yksi parhaista ravintola-annoksista ja kalaruoista aikoihin.

 

+ Vielä yksi extra: Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlaja, Rauma
kylmapihlaja.com

Kävi niin, että kerroin yllä jo kahdestakymmenestä paikasta, mutta en malta olla vinkkaamatta vielä yhdestä elämyksestä, jonka koimme viime kesänä. Yövyimme nimittäin Kylmäpihlajan majakkasaarella majakan tornissa sijaitsevassa hotellissa. Aika hauska kokemus, ja majakassa on myös à la carte -ravintola, jossa voi nauttia sekä illalliset että aamiaiset! Herkulliset muikut ja todella ainutlaatuinen paikka!

Kysytäänpäs siis vielä uudestaan: Missä päin Suomea sinä aioitkaan ruokamatkailla tänä vuonna?

Entä yllämainittujen kaupunkien asukkaat, osuivatko valinnat omiin lempipaikkoihisi?

 

Postaus on osa TEMin kotimaanmatkailun haastekampanjaa Suomi 100 – Löydä Suomesi.
Katso myös: Lomahaaste.fi #lomahaaste @lomahaaste

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloman viimeisen viikonlopun täyttivät kesäjuhlat, jotka äitini ja isäni järjestivät lapsuudenkodissani Jyväskylän Keljonkankaalla.

Äitini täytti 60 vuotta viime joulukuussa, mutta hän halusi järjestää isommat juhlat vasta kesällä.

Ilmatkin sattuivat suosimaan, ja vieraat pääsivät istuskelemaan myös ulos terassille ja huvimajaan.

Ruoat oli tilattu Keski-Suomen Pitoset -pitopalvelusta. Erinomaiset ruoat, ja varsinkin kylmät lihat kastikkeineen maistuivat vieraille erityisen hyvin.

Kahvin kanssa tarjolla oli passionmoussekakkua ja suklaa-sitruunakakkua sekä tietysti kanelimureleipiä, jotka kuuluvat meillä kaikkiin juhliin. Rouva oli muuten sitä mieltä, että keksejä pitäisi kutsua kanelimuroleiviksi, mutta meillä ne on tunnettu aina mureleipinä. Ehkä se on ollut joskus jokin kirjoitusvirhe jossain, mutta en minä osaa niitä muiksi kutsua.

Vieraat taisivat tulla paitsi juhlimaan äitiäni myös ihmettelemään ja ihastelemaan vauvaa lähes yhtä paljon. Emme nähneet poikaa koko päivänä juurikaan, kun hän kiersi nuuskuteltana sukulaisten ja ystävien syleissä.

En nähnyt kyllä tyttöäkään kuin vilaukselta, ja hänellä näytti olevan superkivaa. Kyllä hän olikin odottanut juhlia!

Nyt on kaikki juhlat juhlittu ja lomatkin lomailtu, ja alkaa olla aika lähteä kotiin. Omaan kotiin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On ollut hauskaa ajella Jyväskylässä ja esitellä tytölle paikkoja: "Tuossa on isin vanha koulu. Tuossa oli isin mummola. Tuolla isi on opiskellut."

Kiinnostavin tämän kierroksen paikoista oli kuitenkin Mäki-Matin perhepuisto. "Täällä isi on käynyt pienenä leikkimässä."

Mäki-Matin perhepuisto on Jyväskylässä Harjun kupeessa aivan ydinkeskustan tuntumassa sijaitseva leikkipuisto, joka sijaitsee hienon puutaloidyllin pihamailla.

Lapsuudenkotini sijaitsee kyllä aivan muualla, mutta äitini vanhemmat asuivat Mäki-Matissa lähellä perhepuistoa. Kävin siis lapsena usein puistossa leikkimässä.

Intiaanikylä oli jo silloin siellä.

Samoin nämä oudot aivan ihmeellisen kapeat kuuset, joiden oksat roikkuvat lähes suoraan alaspäin.

Laivakiipeilyteline on sen sijaan uudempaa mallia, mutta en muista, millainen kiipeilyteline sen paikalla aiemmin sijaitsi.

Puisto on yksi suurimpia näkemiäni, ja alueena hyvin kaunis. En suoraan sanoen edes tiennyt puiston historiaa ennen kuin luin sen tänään netistä: Puisto on vanhin perhepuisto Suomessa, perustettu vuonna 1979, ja se sijaitsee entisen Syrjälän talon erään torpan ja mäkituvan mailla.

Alue on ollut alunperin Jyväskylän maalaiskunnan puolella, vaikka matkaa ydinkeskustaan on hädin tuskin kilometri, ja se onkin liitetty kaupunkiin jo yli 100 vuotta sitten.

Puiston päärakennus on 1800-luvun lopulla rakennettu kaunis puutalo, jossa toimii nykyisin myös kahvila Pikku-Maija.

Puisto on hyvin aktiivinen, ja sen rakennuksista löytyy myös sisätiloja leikkeihin.

Alueeseen liittyy muistoja myös senkin jälkeen, kun en enää käynyt leikkimässä puistossa. Mäki-Matin perhepuiston kupeessa Oikokadulla pidettiin ja pidetään ilmeisesti nykyisinkin katukirpputoria, jossa kävimme usein myymässä tavaroita.

Katuun oli silloin maalattuna joko käärme tai lohikäärme. Sitä en enää erottanut, mutta muita katumaalauksia on selvästi edelleen käyty päivittämässä tähän päivään.

Tyttö mietti taas kovasti kadulla kävellessä, missä oikeastaan olemmekaan. "Ei me kyllä olla Suomessa."

Kerroin hänelle taas, että olemme kyllä Suomessa ja että Jyväskylä on kaupunki Suomessa aivan kuin Helsinkikin.

Myöhemmin hän oli päätynyt toiseen lopputulokseen: "Jyväskylä on Helsingissä."

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ravintola Harmooni Jyväskylässä (Väinönkatu 1) on se paikka, jollaista kaipasimme kaupunkiin pitkään. Kävimme maistelemassa ravintolan illallisen viime kesänä, ja nyt päätimme nauttia perjantailounaan ravintolan terassilla.

Ilma olikin mitä mainioin kirjaimellisesti ulkona syömiseen, ja terassin auringonvarjon alla oli leppoisaa istuskella lasten kanssa.

Harmoonin lounas on hinta-laatusuhteeltaan varmasti parhaita, mitä Jyväskylästä löytyy. 12,50 euron hinnalla saa kolmen ruokalajin lounaan pöytiin tarjoiltuna.

Rakennus on toiminut aiemmin historiassaan mm. harmoonitehtaana, ja yksi tehtaan tuotoksista on esillä ravintolan sisätiloissa. Koska tyttö ei ole koskaan nähnyt harmoonia, kävimme katsomassa sitä, ja esittelin hänelle myös, miten siihen pumpataan ilmaa polkimilla.

Päivittäin vaihtuvan lounaan alkuun oli tällä kertaa salaattia.

Pääruoka oli revittyä poroa ja perunakakkua.

Jälkiruokana oli pieni kakkunen ja raparperiä.

Lounas oli niin erinomainen kuin ajattelin, ja harmittelen taas sitä, etten pääse useammin syömään Harmoonissa. Seuraavan kerran on sitten varmaan taas illallisen vuoro. Toivottavasti siihen tarjoutuu tilaisuus jo aiemmin kuin vuoden päästä!

Share

Pages