Ladataan...
Isyyspakkaus

Huomasin juuri, että olen jättänyt kertomatta yhdestä erittäin lämpimien suositusten arvoisesta paikasta Amsterdamissa. Palataan siis toukokuuhun ja Bakers & Roasters -kahvilaan De Pijpissä (Eerste Jacob van Campenstraat 54, Amsterdam).

Paikan kerrotaan olevan uusiseelantilainen kahvila, joka sisältää runsaan annoksen Brasiliaa - perustajiensa kotimaiden mukaan tietysti. Kahvila on hyvin suosittu, joten pöytäpaikkaa on varauduttava odottamaan melko pitkään.

Kun yritimme kahvilaan ensimmäisen kerran, pöytää olisi pitänyt odottaa yli tunti, joten vaihdoimme toiseen paikkaan. Toisena päivänä sisätilat olivat jälleen täynnä, mutta terassilla oli yksi pöytä vapaana. Ilmat olivat vielä silloin hieman viileämmät, joten muut jonossa olleet halusivat istua mieluummin sisätiloissa. 

Brunssiannoksemme olivat muhkeat ja maukkaat: itse valitsin rapean tortillan päälle tehdyn ja mausteisen Huevos Rancherosin.

Rouvan Kiwi Brekkie oli tuhti, makkarainen ja perunainen.

Myös tytön Fresh as a Summer Hash oli niin runsas, että siitä riitti nyhtölammasta ja perunaa myös isille ja äidille.

Jälkiruoiksi voi valita herkkuja sisätiloissa olevasta kakkupöydästä. Me otimme mutakakkua ja Rocky Roadia, nam!

Kyllä tänne toistekin tulisin, jos nurkilla olisin!

* * *

Ja kun nyt olet jo menossa De Pijpiin brunssille, käy samalla tsekkaamassa muutaman korttelin päässä oleva juhlatarvike- ja lelukauppa De Kinderfeestwinkel (Gerard Doustraat 65, Amsterdam). Todella söpö paikka, jossa on paljon kaikkea pieniä ihmisiä kiinnostavaa!

Nyt on Amsterdamin-matka loppuun käsitelty. Ja vaikka matkalla olikin omat haasteensa lasten kanssa, kyllä oli kuitenkin kiva käydä pitkästä aikaa!

 

Muut ravintolavinkkini Amsterdamista:

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos menet Amsterdamiin ja pidät hyvästä ruoasta, älä missään tapauksessa jätä väliin Foodhallenia vanhoissa raitiovaunuhalleissa (Bellamyplein 51, Amsterdam)!

Foodhallen on avattu vuonna 2014, ja se yhdistää yli kaksikymmentä erilaisia makuja tarjoavaa ravintolaa saman katon alle. Tarjolla on niin Michelin-tason kulinaarisia elämyksiä kuin katuruokaa unohtamatta asiaan kuuluvia ruokajuomia.

Paikka on hyvin suosittu, joten ainakin viikonloppuna lounasaikaan on hyvä olla liikenteessä heti hallin auetessa, jos haluaa saada pöydän isommalle porukalle.

Otimme Rouvan kanssa alkuun osterit.

Sen jälkeen herkuttelimme Dim Sum Thingin dim sumeilla, jotka maistuivat hyvin myös tytölle.

Parsa-annoksen myyneen ravintolan nimi ei jäänyt mieleen, mutta annos oli juuri niin herkullinen kuin miltä se näyttää.

Mutta Gin & Tonic Barin nimi jäi. Sieltä sai Gin Toniceja eri makuisina. Omani maistui Bloody Marylta.

Viêt View'n kesärullat olivat rapeita ja raikkaita.

Ja loppuun lapset saivat vielä pienet herkut Petit Gateausta.

Kiitokset vielä Annelle, että veit meidät tähän paikkaan! Ehdottomasti suositusten arvoinen kaikille Amsterdamin-kävijöille!

Kurkea muistuttava lintu ei liity juttuun, mutta siinä se tuijotteli kaihoisasti läheisen baarin ikkunasta sisään, kun kävelimme pois Foodhallenista.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Edellisessä Amsterdamin-postauksessa taisi olla lasi vähän puolityhjä, joten on hyvä muistuttaa, että olihan matkalla myös erittäin kivat hetkensä. Yksi niistä oli, kun vein lapset Amsterdamin kuninkaalliseen Artis-eläintarhaan, ja Rouva pääsi käymään kaupungilla sillä aikaa aivan itsekseen.

Artis on yksi Euroopan vanhimmista eläintarhoista, avattu vuonna 1838, ja se on eläinlajeiltaan yllättävän rikas. Puiston alueella on myös planetaario ja akvaario.

Tyttö toivoi eniten näkevänsä kirahveja, leijonia, norsuja ja krokotiileja, ja tämä toive täyttyi Artisissa. Isot kissat kyllä lekottelivat raukeina lämpimässä iltapäivässä, joten kovin vaikuttava näky leijonat eivät olleet.

"Kuka noista kirahveista on kuningas? Entä kuningatar?" tyttö pohti.

Hän ilahtui kovasti myös perhososastosta, jossa pääsi käyskentelemään lentelevien perhosten seassa. Hän oli kyllä pahoillaan, että yksikään perhonen istahtanut hänen kädelleen kuten NYC:in Luonnontieteellisen museon perhosnäyttelyssä.

Gorillat, simpanssit ja orangit sekä monet pienemmät apinat kiipeilivät omissa linnoituksissaan.

Ja mikä kiipeilyteline ja liukumäki löytyi kirahviaitauksen lähistöltä pienille ihmisapinoille!

Eläintarhaan olisi ollut kuulemma hyvä varata aikaa sellaiset kolme tuntia, mutta meille kaksi tuntia tuntui aivan riittävältä. Tarha meni toki silloin jo kiinnikin, mutta luulen, että keskittymiskykyä ei olisi ollut pidempään tutkimusmatkaan.

 

"Mikä oli parasta?" kysyin. Yllätyksekseni kuulin, että ne olivat flamingot. Ja tietysti norsut, leijonat, kirahvit ja perhoset.

Erittäin kiva ja kaunis eläintarha, jossa käyntiä voin suositella lapsiperheille, jos vaan hinta ei tunnu liian suolaiselta. Aikuisen 21,50 €:n sisäänpääsy saattaa nimittäin tuntua kalliilta, mutta vielä enemmän hätkähdyttää yli 3-vuotiaasta perittävä 18 €.

Vielä olisi jäljellä parit Amsterdamin ravintolajutut, mutta jatketaan sillä teemalla taas myöhemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä on nyt matkustusmehut imetty näistä vanhemmista hetkeksi. Yleensä tähän aikaa vuodesta mietimme, missä autoilisimme kesällä ja jossain takaraivossa kolkuttelisi jo haave jostain seuraavasta ulkomaanmatkasta. Nyt ajattelemme vain, että onneksi ei tarvitse lähteä mihinkään ja epäilemme, ettemme jaksa lähteä tänä kesänä edes Etelä-Savon mökille.

Viisivuotias tyttö kyllä matkustaisi innoissaan, ja vaikka hänelläkin on omat väsymysromahduksensa, hän on kuitenkin pääasiassa mainiota matkaseuraa: on innoissaan lentämisestä, syö mielellään ravintoloissa, pitää museoista ja jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja. Ainakin jos hänet välillä ottaa vähän istumaan hartioille. Mutta hänen veljensä, pian 1 v, ei ole yhtä helppo matkakumppani.

Niin iloinen ja hauska veijari kuin pieni poikasemme onkin, juuri nyt hän on matkustamisen suhteen mahdottomassa iässä. Hän haluaisi liikkua ja tutkia itse asioita, mutta ei kuitenkaan osaa kävellä ja kaikenlainen paikallaan pysyminen on yhtä kähinää ja kiemurtelua.

Reilun kahden tunnin lento Amsterdamista takaisin tuntui pidemmältä kuin NYC:in lento, ja pienikin autossa istuminen on yhtä huutoa.

Rattaissa hän kyllä jaksaa istua, jos rattaat ovat liikkeellä, ja ravintolan pöydässäkin hän pysyy tyytyväisenä, jos saa syöttötuolin ja leivän palasia mutusteltavaksi. 

Mutta sitten on vielä se kaikki muu säätö, että saa kaksi lasta liikkeelle majapaikasta, ruokittua oikeaan aikaan ja nukutettua pienemmän vielä jossain välissä päiväunille. Siinä ei paljoa muuta ehdi tehdäkään päivässä.

Oikein kuvaavaa oli se, miten ajattelimme käydä Amsterdamissa museoissa.

Rouva oli etukäteen puhunut Hollannin kansallismuseosta, Rijksmuseumista, ja hän mietti myös, että haluaisi näyttää tytölle joitain tunnettuja tauluja Van Gogh -museossa. Meillä oli jopa museopäivä suunniteltuna, mutta kuten varmasti jo arvaat, emme ehtineet kumpaankaan museoista.

Suunnitelmia sotki toki hieman se, että aamu oli niin sateinen, että odottelimme hieman pilvien väistymistä ja pääsimme liikkeelle sateen lakattua yhden aikoihin. Sitten oli kuitenkin syötävä, joten etsiydyimme Cottoncake-nimiseen kahvila-kauppaan (1e van der Helststraat 76-hs, Amsterdam), joka vaikutti Rouvan mielestä kivalta. Koska majapaikkamme oli kaupungin ulkopuolella, matkaan meni kävelyineen vajaa tunti.

Söimme erittäin hyvän toast-kesärulla-vohvelilounaan ja lopettelimme vielä banaanileivällä.

Kun olimme valmiit lähtemään Rijksmuseumiin, kello olikin jo lähes neljä, ja hups museo olikin menossa kiinni viideltä. Ahaa, no jospa menisimme sitten Van Gogh -museoon, joka on saman Museumplein-aukion laidalla, ajattelimme. Kyseinen museo olisi vielä kahdeksaan asti auki.

Vaan eipä siihen museoon noin vain marssitakaan sisään. Jono lippuluukulle oli niin pitkä, että jonotus oli käytännössä mahdoton ajatus. Jonotusalueella oli näyttöjä, joissa kerrottiin, että jonon voi ohittaa ostamalla lipun netistä. Seuraava slotti, johon lippuja olisi siellä tarjolla, olisi puoli kuudelta. Siis puolentoistan tunnin päästä. Juu ei. Että lähdetäänkö vain takaisin sinne mistä tultiinkin vai keksitäänkö jotain muuta?

Rouva oli huomannut Museumpleinillä myös pienemmän Moco-museon, jossa oli Banksyn ja Dalín näyttelyt, joten päätimme mennä sinne. Ei tietenkään yhtä aikaa, sillä poikanen oli juuri nukahtanut rattaisiin ja rattaiden kanssa kyseiseen museoon olisi ollut mahdotonta mennä. Jäin siis itse museon ulkopuolelle, kun Rouva meni museoon tytön kanssa. Sitten tehtiin vahdinvaihto, ja tyttö tuli toiselle kierrokselle minun kanssani.

Tämä museoretki oli lopulta oikein onnistunut: tyttö pääsi museoon kahdesti, ja hän esitteli minulle tohkeissaan niitä teoksia, jotka olivat olleet hänen mielestään hienoja ja opasti minua museon tiloissa. Museo oli kooltaan juuri sopiva tytölle ja rakennus itsessään oli hieno.

Kuten sanoin jo pääsiäisen automatkan jälkeen: "Kiitos kutsusta, emme ole juuri nyt tulossa". Nyt aiomme pysytellä Helsingissä, ellemme saa sitten isovanhempia meille hoitamaan lapsia niin, että voimme käydä Rouvan kanssa jossain kahdestaan.

Tampereella voin lähteä käymään lasten kanssa, sillä sinne pääsee kätevästi junalla. Ja Jyväskylässäkin voin käydä sillä ehdolla, että matka tehdään junalla.

Muut matkat saavat odottaa toistaiseksi. Tai ainakin vähintään siihen asti, että olen unohtanut, että mitään kähinöitä, kiemurteluja ja huutoja koskaan on ollutkaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Seuraava Amsterdamin ravintolavinkkini on De Kas, joka sijaitsee Frankendaelin puistossa (Kamerlingh Onneslaan 3, Amsterdam). Rouva bongasi paikan jo vuosia sitten edellisellä Amsterdamin-matkallaan, mutta ei ehtinyt silloin ravintolaan. Siispä nyt uusi yritys!

Ravintola sijaitsee vuodelta 1926 peräisin olevassa entisessä kasvihuoneessa, joka on toiminut kunnallisena taimitarhana. Rakennus oli ollut jo purku-uhan alla, kun Michelin-tähtiluokan kokki Gert Jan Hageman oli saanut pelastettua sen uuteen käyttöön ja avasi ravintolan vuonna 2001.

Ja hyvä niin, sillä paikka on ihastuttava ja ruoka herkullista!

Merkittävä osa ravintolan tarjoamista kasviksista on kasvatettu niissä osissa kasvihuonetta, jotka ovat edelleen alkuperäisessä käytössä.

Oli muuten hauskaa, miten tyttö bongasi heti kurkun kasvihuoneesta. "Mistä sen tunnistit?" kysyin. "Siinä on samanlaiset lehdet kuin kurkuntaimessa kotona!" hän vastasi. Tietysti.

Nautimme neljän lajin lounasmenun (42,50 €, ilman jälkiruokaa 32,50 €). Illalisella tarjolla on viiden ja kuuden lajin menut (52,50 € / 60 €).

Alkuun tarjoiltiin hauska tapioka-näkkäri ja tuoreet retiisit. 

Ensimmäinen varsinainen ruoka-annos oli raikas punajuuri-gazpacho.

Sen jälkeen grillattua kukkakaalia, jonka kanssa oli harissaa, kananmunan keltuainen ja tilli-curry-voikastike. Ihanaa.

Pääruoka oli kalaa, ilmeisesti kurnusimppua (gurnard), jota saimme myös tytölle pastan muodossa. Erittäin maukas valkoinen kala.

Jälkiruokana oli rautayrtillä maustettua jäätelöä ja suolakaramellia, aah.

Tyttönen sai puolestaan vaniljajäätelön mansikoilla.

Ensiluokkaista ja kaikin puolin herkullista, joten jälleen kerran lämpimät suositukset!

Jos ilma on yhtä kaunis kuin meillä sattui olemaan, ravintolan puutarhassa ja sen viereisessä puistossa on kiva kävellä. Lapsi ilahtui myös, kun hän pääsi kiipeilemään viereiseen leikkipuistoon.

Seuraavassa Amsterdam-jutussani kerron, miten kävi museoretkellemme.

 

Edelliset Amsterdam-postaukseni:

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Äitienpäivä Hollannissa tullaan muistamaan kolmesta asiasta.

Ensimmäinen asia ovat askartelut, joita teimme tytön - ja tavallaan pojankin - kanssa ennen lähtöämme. En vieläkään ole aivan varma, mitä tytön itse suunnittelemat koristetikut ovat. Sain kuin sainkin kaikki perille vahingoittumattomina.

Toinen asia on äitienpäivän lounas japanilaisessa ravintolassa, Izakayassa (Albert Cuypstraat 2-6, Amsterdam).

Olimme oikeastaan ajatelleet jotain enemmän brunssin tyylistä settiä mutta ensimmäiseen paikkaan olisi pitänyt jonottaa puolitoista tuntia, ja sittenpä huomasimme jo nauttivamme seitsemän lajin maistelumenyytä Izakayassa.

Olipahan muuten kaikin puolin erinomainen setti, josta on vaikea sanoa, mikä oli parasta. Ehkä kampasimpukka sienellä ja tryffelillä... tai se käsittämättömän murea ja maukas liha.

Kolmas on autoretki, jolle lähdimme ystäviemme autoilla lounaan jälkeen. Tarkoitus oli katsella värikkäitä kukkapeltoja teiden varsilla, mutta kävi ilmi että ne kaikki on jo niitetty.

Koska olimme jo lähellä rannikkoa, ajattelimme käydä katsomassa biitsiä. Jännää, miten itse ei ole tullut edes ajatelleeksi, että Hollannissa on upeat, hienohiekkaiset hiekkarannat, jotka reunustavat lähes koko maata.

Ja hyvä, että kävimme biitsillä, sillä tyttönen tulee muistelemaan sitä matkan kohokohtana. Ei vain siksi, että hiekka oli niin hienoa ja rantaa jatkui silmänkantamattomiin vaan siksi, että hiekka oli täynnä simpukankuoria. Tyttönen ilmoitti keräävänsä ne kaikki.

Joskus yksinkertaisimmat ilot ovat myös kaikkein parhaita!

Maanantaina palaamme jo kotiin, mutta Amsterdamista riittää juttua blogiin vielä muutaman postauksen verran.

Iso, iso kiitos isännillemme kaikesta! Olipa hauskaa nähdä pitkästä aikaa näin ajan kanssa!

Share

Pages