Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt kuules ihan mielipidekysymys. Kun olen miettinyt sellaista asiaa, että pitäisikö blogini kuville antaa enemmän tilaa. Muutin nyt kokeen vuoksi sisältöpalstan leveyttä huomattavasti leveämmäksi kuin aiemmin ja ajattelin kysyä, että mitä pidät. Kysymys liikuttaa lähinnä niitä, jotka lukeva blogia tietokoneella.

Kuvat ovat nyt noin 50 % leveämpiä kuin aiemmin, joten vaakakuvat näkyvät paremmin mutta pystykuvista tulee jo todella isoja. 

Mitä sanot: pidetäänkö vai vaihdetaanko takaisin? Sinulle minä tätä blogia teen, itselläni on kaikki kuvat käytössä täysikokoisina. Käy toki katsomassa muutama vanhempi juttu, jossa on enemmän kuvia, niin näet, miltä ne näyttävät.

Olen onneksi ladannut kuvat jo pitkään tuplakokoisina blogiin, joten niiden resoluutio riittää hyvin ylöspäin skaalattavaksi.

//Edit 14.6.2017: Blogin palstanleveys on palautettu jo ennalleen, sillä leveämpi sisältöalue sai murskakritiikkiä sekä luettavuuden että pystykuvien liian suuren koon vuoksi.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

WTD Media Oy:n toimitusjohtaja Tolmatsova kävi meillä illallisella. Nata on toiminut useamminkin erinomaisena mentorina blogiasioissa, ja tälläkin kertaa hän pääsi vääntämään minulle asioita rautalangasta samalla, kun nautimme Rouvan kokkaamaa parsaillallista.

Blogi on ollut minulle ensisijaisesti harrastus, joka on jossain vaiheessa alkanut tuoda myös pientä lisätuloa.

En ole koskaan halunnut kutsua itseäni ammattibloggaajaksi (sillä ammattini on edelleen jotain aivan muuta), en ole pitänyt itseäni blogiyrittäjänä (eihän minulla ole edes yritystä) enkä todellakaan haaveile, että olisin joskus täysipäiväinen bloggaaja (pidän liikaa päivätöistäni ja siitä, että tiedän, minkä verran saan palkkaa ensi kuussa).

Kaupallisten yhteistöiden lisääntymisen myötä olen kuitenkin alkanut pohtia yhä enemmän sitä, kannattaako minun kuitenkaan laskuttaa blogitöitäni verokortilla ja näin ollen sekä nostattaa veroprosenttiani että maksaa palkkioista melko kovaa ansiotuloveroa.

Kaikki "oikeina" bloggaajina pitämäni tutut ovat neuvoneet useaan otteeseen, että minun kannattaisi perustaa yritys, jonka kautta tekisin blogitöitä.

Viimeksi puhuin aiheesta Satu Rämön kanssa (joka puolestaan julkaisi juuri hiljattain Unelmahommissa-kirjan Hanne Valtarin kanssa), ja nyt palasimme tähän teemaan Natan kanssa. Osakeyhtiön perustaminen olisi kuulemma toiminimeen verrattuna edullisempaa minulle (syistä, jotka joku muu saa selittää.) Itse en ole suoraan sanoen ollut aiemmin kiinnostunut koko asiasta, tai kun olen yrittänyt ottaa jostain selvää, kiinnostukseni on lopahtanut siihen, miten monimutkaiselta yrityksen perustaminen on tuntunut. Ja kun se oma liikevaihtokin oli aiemmin niin pientäkin.

Mutta entäpä jos se tästä yhtäkkiä kasvaisikin? Tai ihan vaikka pysyisi nykyisellä tasolla? Osakeyhtiö kuulemma kannattaisi.

Nukuin yhden yön yli, harkitsin asiaa vielä aamulla ja - hups - perustin osakeyhtiön.

Yhtiö aloittaa virallisesti toimintansa 1.6.2017 ja siitä lähtien tätä blogia kirjoittaa toimitusjohtaja Koivisto. Olisin nimittänyt Rouvan hallituksen puheenjohtajaksi, mutta silloin olisimme tarvinneet jonkun kolmannen henkilön (aikuisen) varajäseneksi. Nyt olen itse hallituksen ainoa jäsen ja firman ainoa työntekijä. Vaikka aikamoinen perheyritys tämä blogin pyörittäminen kyllä on.

Päivätyötäni en aio edelleenkään jättää, mutta nyt taidan jo joutua hyväksymään omalla kohdallani myös termit ammattibloggaaja ja blogiyrittäjä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Blogini täytti tällä viikolla viisi vuotta. Juhlapäivää vietettiin kaikessa hiljaisuudessa, sillä unohdin koko asian. Viisi vuotta on kuitenkin pitkä aika blogille, joten juhlapäivä olisi ansainnut tulla vähintään mainituksi. Onneksi vieläkään ei ole myöhäistä.

Tästä se alkoi vuonna 2012

Yllä oleva postaus on tämän blogin ensimmäinen. Tämä postaus on puolestaan numero 1 414. Lukijoita blogilla on ollut Google Analyticsin tietojen mukaan viiden vuoden aikana yli miljoona ja sivulatauksia kuusi miljoonaa. Kuukausitasolla lukijoita on n. 30 000.

Hurjilta tuntuvat nämä luvut, kun ottaa huomioon, että koko blogin pitäminen alkoi vain hetken mielijohteesta ja tarkoitus oli kirjoittaa silloin tällöin, ehkä pari - kolme kertaa viikossa.

Lukijamäärän lisääntyessä kahden postauksen viikkotahtini muuttui kuitenkin tiheämmäksi, ja pian huomasin päivittäväni blogia jopa kuudesti viikossa.

Blogin aihepiirit ovat pysyneet yllättävän muuttumattomina alusta asti. Lapset, perhe, ruoka ja matkat ovat olleet läsnä jo aivan ensimmäisissä postauksissakin, mutta kausivaihtelua tietty on. Blogin nimestä huolimatta suurin osa postauksista koskee aivan muita asioita kuin isyyttä tai lapsia. Lapsi ei muuten aivan alussa esiintynyt blogissa kasvoillaan, mutta myöhemmin luovuin tästä rajauksesta. Lasten nimet olen kuitenkin pitänyt poissa blogiteksteistä. Alussa kirjoitin räväkämmin ja kantaaottavammin, mutta koettuani muutamat paskamyrskyt päätin pitää jatkossa kieleni keskellä suuta ja keskittyä positiivisiin aiheisiin.

Kaupallisuus ja blogilla ansaitseminen eivät olleet koskaan syy perustaa blogia, vaikka ajattelinkin, että olisihan se kivaa, jos harrastuksesta saisi vielä jotain pientä sivutuloa. Lukijamäärien kasvu sai minut kuitenkin ymmärtämään, että blogilla olisi myös kaupallista potentiaalia. Kokopäiväisestä bloggaajan urasta en ole kuitenkaan koskaan haaveillut.

Vuoden 2013 alussa siirryin pyynnöstä Lilyn sopimusbloggaajaksi. Sovimme pienestä kuukausikorvauksesta ja mahdollisuudesta saada lisätuloja kaupallisilla sisältöyhteistöillä. Käytännössä näitä yhteistöitä oli alussa hyvin vähän, minkä luulen johtuvan ainakin osittain siitä, että blogini oli - ja on edelleen - aikamoinen outolintu muuten naisvaltaisessa ja itseäni keskimäärin nuoremmassa skenessä.

Sittemmin sopivia yhteistöitä on löytynyt kivasti, mutta mainosten määrä on pysynyt silti maltillisena. Minun ei ole pakko lähteä mukaan yhteenkään kampanjaan, ja jokaisesta maksetaan erikseen sovittu kertakorvaus. Joissain toisissa blogeissa paljon puhuttanutta ilmaista tavaraa en saa blogin kautta juurikaan, ja kehotan aidoista kaupallisista yhteistöistä kiinnostuneita tahoja olemaan yhteydessä A-lehtiin ja sopimaan kaupalliset ehdot heidän kanssaan. En ole nähnyt tarpeelliseksi perustaa omaa yritystä blogin palkkioiden laskutusta varten vaan teen hommat A-lehdille verokortilla. Blogissa on nykyisin kaupallisia yhteistöitä keskimäärin muutaman kerran kuukaudessa, mutta vaihtelua kuukausien välillä on paljon. 

Täytyy sanoa, että vaikka tulojen saaminen bloggaamisesta ei ollut syy perustaa blogia, jossain vaiheessa siitä tuli syy jatkaa harrastusta. On myönnettävä, että viiteen vuoteen on mahtunut myös niitä hetkiä, kun kirjoittaminen on tuntunut vaikealta ja liikaa aikaa vievältä ja olen harkinnut koko homman lopettamista. Sitten olen kuitenkin ajatellut, miten paljon aikaa ja vaivaa olen jo nähnyt blogin eteen, ja päättänyt, että ei sitä kaikkea kannata vielä heittää hukkaan. Ja sitten jostain on löytynytkin uutta intoa ja uusia aiheita, joista kirjoittaa.

Postausten määrät ovat vaihdelleet kausittain. Kun siirryin sopimusbloggaajaksi, minulla oli alkuun sovittu postausten vähimmäismääräksi 23 postausta kuukaudessa eli 5 - 6 postausta viikossa. Se alkoi tuntua liian raskaalta, joten jossain vaiheessa sovimme, että postausten määrää vähennetään 18:aan eli 4 - 5 postaukseen viikossa. Joskus syksyllä 2015 sekin alkoi tuntua liialliselta, ja pohdin jälleen vakavasti, mitä tekisin blogin kanssa. Olin jopa aikeissa lopettaa, mutta sittenpä saimmekin tietää toisen lapsemme tulosta, ja sain erittäin hyvän syyn jatkaa blogin pitämistä.

Postausten määrä oli kuitenkin suuri kysymysmerkki, sillä sen neljäkin postauksen aikaansaaminen tuntui monesti vaivalloiselta, ja tein sitä usein jopa yöunien piikkiin. Keskustelin aiheesta mm. WTD-Natan kanssa, ja hänellä oli minulle hyvin silmiä avaava neuvo: on parempi tehdä pieniä postauksia useammin kuin isoja postauksia harvoin. Esimerkiksi joltain matkalta ravintolavinkkejä voi postata aivan hyvin matkan jälkeenkin ravintola kerrallaan ja sitten vasta myöhemmin tehdä iso koostepostaus, johon kerää parhaat palat ja lempparit.

Mitä siis tein? Sen sijaan, että olisin vähentänyt kirjoitusten määrää, ratkaisin motivaatio-ongelmani alkamalla kirjoittaa vuonna 2016 joka päivä. Aivan paria poikkeusta lukuunottamatta postasin viime vuonna uuden jutun päivittäin, ja vuoden postausten kokonaismäärä oli 361. Havaitsin, että kun kirjoittaa useammin, tekstiä syntyy helpommin. Ja kun postaa joka päivä, antaa itselleen myös luvan postata aivan jostain pienestäkin asiasta. Jokaisen postauksen ei tarvitse olla spektaakkeli.

Sovimme vuosi sitten myös uudesta palkkiomallista Lilyn kanssa. Sen sijaan, että saisin kiinteää kuukausikorvausta, palkkioni on nyt sivulatausperusteinen, ja voin itse päättää, minkä verran postaan tai olen postaamatta.

Postaaminen joka päivä oli tavallaan helppoa, mutta silti niin aikaa vievää, että tänä vuonna olen päättänyt harventaa tahtia. Olen luvannut itselleni, että en aio enää tehdä postauksia yöunien piikkiin ja jos jonain iltana en ehdi kirjoittaa, seuraavana päivänä ei tule postausta. Enkä tunne siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Blogin pitäminen siis jatkuu edelleen, ja blogin painotuksissa ei ole nähtävissä muutoksia tällä kuudennella tuotantokaudella. Kevään tullen nähdään enenevässä määrin postauksia puutarhamökiltä, ja lähiaikoina paljastan lisää uudesta kirjaprojektistamme, joka tulee näkymään blogissakin runsaasti vuoden mittaan.

Kiitos, että olet mukana!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Varmaan kaikki tietävät sen tunteen, kun palaa arkeen pitkään odotetulta lomalta. Vaikka kuinka olisi mahtavaa olla taas kotona ja nukkua omassa sängyssä, silti mieli palaa kaikkiin niihin hauskoihin asioihin, mitä pääsi näkemään ja kokemaan loman aikana, ja arki tuntuu kovin... no, arkiselta.

Olen kuitenkin nyt selvästi elämääni tyytyväisempi kuin joskus nuorempana, sillä silloin muistan tämä "post-holiday bluesin" tai "post-vacation depressionin" olleen todella tyrmäävä. Lomamatkan odottaminen oli niin hauskaa, ja lomalla oleminen niin erityistä, että loman jälkeen ei tuntunut olevan enää mitään, mitä odottaa. Taisin olla ehkä muutenkin vähän ahdistuneempi.

Nyt kotiin paluu oli oikeastaan oikein kivaa ja kotonakin on ollut oikein rentouttavaa, mutta olen kohdannut uuden asian: post-holiday blogger's blockin. Siis kun on kuukauden ajan kirjoittanut blogiin mielettömän hauskoista kokemuksista ja hyvästä ruoasta ja kuvamateriaalikin on ollut omaa keskitasoa laadukkaampaa, paluu blogiarkeen tuntuu... no, siltä että eihän tässä ole mitään kirjoitettavaa mistään. Ja kuvistakaan ei tule tässä pimeydessä mitään. Eipä sen puoleen ole mitään erityistä kuvattavaakaan.

No mitä tänne blogiarkeen sitten kuuluu?

  • Olen käynyt töissä ja pelannut pelejä.
  • Kävin kuntosalilla kahdesti. Yhtenä iltana Rouva sai houkuteltua minut joogaaman kotona.
  • Maksoin puutarhamökin varainsiirtoveron, tein varainsiirtoveroilmoituksen ja tilasin myös uuden verokortin.
  • Viikonloppuna kuvasin pirtelöitä ja näkkileipiä. Ensimmäiset pirtelökuvat olivat kamalan huonoja, ja kuvasin ne toisena päivänä uudelleen. Näkkileipäkuvien valaistusta jännitin, mutta olin kuviin tyytyväinen.
  • Tilasin netistä uuden lasikannun blenderiin, varajarrun tytön potkumopoon sekä hihnallisen linssinsuojuksen 40 mm:n linssiini, sillä olen hävittänyt jo kolme sellaista.
  • Kävin lääkärissä valittamassa tukkoista oloa ja räkäistä kurkkua ja tutkimusten jälkeen diagnoosi oli, että minulla on räkää kurkussa. Sain limaa irrottavia poretabletteja.
  • Osallistuin kahden päivän koulutukseen, jossa join paljon kahvia. Illallisella tarjottu omenapiirakka oli jäistä.
  • Rouva käytti pojan neuvolassa. Hän on kasvanut viidessä viikossa 3,5 senttiä ja on nyt 72,5 senttinen. 
  • Poika on nukkunut yönsä jo paremmin lukuun ottamatta viime yötä, kun juuri eilen kehuin, miten hyvin hän nukkuu. Itse en nukkunut pariin tuntiin sen huudon jälkeen.

Ai niin, ja Rouva paljasti juuri eilen Instagramissa, että tuossa pöydällä komeilee KUSTANNUSSOPIMUS! Hahaa! Eiköhän tämä meno ala tästä taas kohta piristyä! Lisää siitä myöhemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Enpä olisi arvannut vielä muutama vuosi sitten, että blogini tekstit olisivat jonain päivänä tieteellisen tutkimuksen aineistona. Mutta niin ne vain ovat, sillä Maria Alanko käytti blogiani ja kahta muuta isän kirjoittamaa blogia (Isän pikajuna ja Minä, isä) materiaalina Viestinnän pro gradu -työssään Kaukana ovat ne ajat, kun mies oli pääsääntöisesti etäinen perheen pää - Isyyden ja maskuliinisuuden rakentuminen isyysblogien diskursseissa.

Gradu on tehty Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitokselle, ja se hyväksyttiin tässä kuussa kiitettävin arvosanoin (Eximia).

Isä ja tytär vuonna 2012

Teksteistäni tähän tutkimukseen valikoituivat blogini isyyttä käsittelevät jutut. Näitä oli ennen toisen lapsen syntymää 15 kpl, ja havaitsin itsekin, että vaikka kirjoitan isyysblogia, puhtaasti isyyteen ja isänä olemiseen keskittyviä juttuja on melko vähän. 

Tutkimus on diskurssianalyyttinen, eli se keskittyy kielenkäyttöön. Mitä kirjoitukseni sitten kertovat kielenkäytöstäni?

Näkökulmia on kolme: 1) Maskuliinisuus, 2) hyvä isyys ja 3) isäksi kasvaminen.

1) Maskuliinisuus

Omat tekstini edustavat tasa-arvoista ja hoivaavaa isyyttä ja maskuliinisuutta, ja tutkimuksen aineistona olivat esimerkiksi tekstini sankari-isistä ja koti-isyydestä.

Tutkija kirjoittaa:

"Tasa-arvoista isämaskuliinisuutta rakentavassa puheessa työssäkäyvä uusi äiti ja hoitovastuuta kotona jakava uusi isä ovat puheen keskeisiä subjekteja. Uusi isä konstruoidaan suhteessa uuteen äitiin, esimerkkinä nykyaikaisesta miehestä, joka jakaa vaimonsa kanssa vastuita uudella tavalla ja mahdollistaa näin myös naiselle uran luomisen ja työelämässä mukana pysymisen.

Sukupuolten symmetristä tehtävänjakoa kodin ja työpaikan välillä painottava puhetapa heijastaa tasa-arvoliikkeen ideologiaa, jossa tasa-arvo ymmärretään naisen ja miehen elämän painopisteiden samankaltaisena jakautumisena kodin ja työpaikan välille."

"Kiinnostavaa oli, että Isyyspakkaus-blogin kirjoituksista yksikään ei ollut eksplisiittisesti sukupuoliteemainen, vaan sukupuolta pohdittiin lähinnä isyyspohdintojen lomassa."

Tiedän ettei minulla ole ollut suurta tarvetta pohtia omaa maskuliinisuuttani isyyden kontekstissa. En ole koskaan ollut erityisen huolissani, mitä muut ajattelevat siitä, että kirjoitan isyysblogia tai että halusin jäärä lapsen kanssa hoitovapaalle.

2) Hyvä isyys

Hyvästä isyydestä vastakkain on asetettu "riittävä isyys" ja "suorittava isyys" ja omat tekstini kertovat riittävästä isyydestä. Ja hyvä niin.

Itse tulkitsen tämän havainnon niin, että olen itselleni armollinen. Tiedän olevani keskinkertainen isä ja sen riittävän. Toisaalta pidän koti-isyyttä myös tavallisena asiana, vaikka se jollekin toiselle voisikin olla poikkeuksellista, juuri sitä sankari-isyyttä.

Tutkija kirjoittaa:

"Sankari-isän ja tavallisen isän vastakkain asettavan puhetavan juuret ovat kulttuurisessa isyyspuheessa ja tavallisen hyvän isyyden puhetta tuotetaankin blogeissa usein melko selvästikin kulttuurisen isyyspuheen pohjalta. Blogiaineistossa rakentuvassa riittävän isyyden diskurssissa kuitenkin kyseenalaistuu kulttuurisen isyyspuheessa tyypillinen tapa representoida väliaikaistakin koti-isyyttä jonakin epätavallisena ja tavallisesta isyydestä poikkeavana, jopa sankarillisena. Blogiaineistossa tavallisen isyyden käsite sulauttaa itseensä myös koti-isyyden, jolloin käsitteen merkityssisältö laajenee konventionaalisten merkitysten rajojen ulkopuolelle."

3) Isäksi kasvaminen

Isäksi olen tutkimuksen mukaan kasvanut luonnollisesti osana elämänkaarta. Olen siis ollut valmis isyyteen eikä isäksi tuleminen ole esiintynyt teksteissäni suuren muutoksen aiheuttajana. Näin on. Tässä yhteydessä nostetaan esiin erityisesti ensimmäisen isänpäivän juttuni.

Tutkija kirjoittaa:

"Isä representoidaan hyvin isyyteen valmistautuneena ja isyydestä nauttivana: elettyään elämää ja saavutettuaan vakaan elämäntilanteen hän ei enää joudu luopumaan mistään lapsen takia. Kuva esittää tuoreen isän pieni vauva sylissään harmonisessa, läheisessä ja rauhallisessa tilanteessa. 

Länsimaisessa mediassa isän ja lapsen välistä hoivaa representoivat kuvat eivät tutkimuksen valossa näyttäydy yhtä tyypillisinä kuin äidin ja lapsen läheisyyttä esittävät kuvat, joten kuvassa esitettyä isän representaatiota voi tulkita merkityksellisenä viestinä kuvan miehen isyydestä. Lähikuvassa korostuvat isän lapselle antama hoiva sekä isän ja lapsen läheinen suhde."  

Tekstissä viitataan tässäkin jutussa olevaan kuvaan, jossa on tyttäremme vuonna 2012.

Kylläpä vaan on erikoista lukea tällaisia analyysejä omista teksteistään - ja oikeastaan myös koko persoonastaan - mutta samalla myös niin mielenkiintoista!

Kiitos vielä Marialle, että otit tekstini mukaan graduusi! Ja onnea uudelle maisterille!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden viimeinen postaus vaatii yhteenvedon blogivuoden tapahtumista.

Kuvassa yhdeksän suosituinta Instagram-kuvaani

Itse tulen muistamaan tämän vuoden hypystä uusiin työtehtäviin, ensimmäisestä pelistäni tuottajana sekä syksyn raskaista YT-neuvotteluista.

Tytölle tähän vuoteen ovat puolestaan kuuluneet päiväkodin vaihto, ensimmäisten syvien kaverisuhteiden todellinen muodostuminen ja lettien ja Frozen-leikkien täyttämä syksy.

Lomamatkoja teimme New Yorkiin ja Ahvenanmaan kautta Muumimaailmaan, ja Tukholmassa ehdimme käydä kahdesti pienillä viikonloppureissuilla. Lisäksi pääsin Aasian-makuun työmatkoillani Tokioon ja Souliin.

Niin, ja loppuvuotta leimasi vielä sairastelu, sillä olin pienesti kipeänä liki kaksi kuukautta ja siihen perään kävin vielä käsileikkauksessa, jonka komplikaatioita parantelen edelleen. Odotan kovasti, että pääsisin taas kuntosalille pian neljän kuukauden tauon jälkeen.

* * *

Katsoin kuitenkin myös Google Analyticsista, mitä se kertoo postauksistani.

Näytti siltä, että vuoden luetuimpien juttujen joukkoon nousee edelleen paljon vanhoja postauksia. Niiden joukossa on useita vanhoja remonttijuttuja, joista luetuin ja kaiken kaikkiaan vuoden toiseksi luetuin postaus on juttu Seinien pohjatöistä kolmen vuoden takaa.

Luetuin juttu on kuitenkin ruokajuttu, sekin vuodelta 2012: Supernopea valkosipulimajoneesi. Tulokseen saattaa vaikuttaa sekin, että julkaisin tänä vuonna myös videon saman majoneesin valmistamisesta, ja myös se postaus oli luetuimpien juttujen joukossa.

Uusista jutuista luetuin oli hieman yllättäen postaukseni, jossa kyselin kokemuksia potkupyöristä.

Yhtä suosittu oli myös alkuvuoden siivouspuuskani, josta kirjoitin jutussani Nyt lähtee kaikki turha. Muita suosittuja - ja hyvin arkisia juttuja olivat postaukseni sukkahousu- ja tossuostoksista, Italian poliisilta saamistani terveisistäEpun ja tytön yllättävästä lähentymisestä (ja timanttitarroista) sekä Timanttiponit-pelistä

Jotain aivan muuta olivat puolestaan niin ikään luetuimpien joukossa olevat postaukset tytölle ompelemastani Frozen-Elsan mekosta sekä tekemästäni A cappella -musiikkivideosta, jotka olivatkin myös vuoden työläimpiä postauksia.

* * *

Vuoden aikana ottamistani kuvista omia lemppareitani ovat yllä oleva Elsa-mekkokuva ja alla oleva kuva lähestyvästä myrskystä.

Tervetuloa vuosi 2016! Melkein jo jännittää, mitä kaikkea tuot mukanasi!

Share

Pages