Ladataan...
Isyyspakkaus

Kurkut ja tomaatit eivät ole ainoita vihanneksia, joista olemme päässeet nauttimaan viime aikoina.

Saimme viikonloppuna kerättyä puutarhamökiltä myös porkkanoita ja herneitä. 

Keltaiset porkkanat eivät kuitenkaan olleet aivan niin makeita kuin toivoimme, joten ensi vuonna vaihdamme toiseen ja oranssiin lajikkeeseen.

Herneenversot söi kerran jo pupu, ja ajattelimme, että ne eivät ehtisi enää kypsyä. Ehtivät kuitenkin, ja voi miten supermarkeita ne ovat!

Ensi vuonna ymmärrän sitten suojata ne verkolla heti alkukesästä.

Sen sijaan munakoiso... voi sitä. Tämä kananmunan kokoinen kasvain on ainoa, jonka olemme puolen vuoden kasvatuksella saaneet aikaiseksi.

Ei jatkoon.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä taas kasvihuoneesta!

Nyt on kurkkua!

Kasvihuonekurkun satoisuus ja uusien kurkkujen kypsymisen tahti ovat yllättäneet todella. Haemme parin päivän välein kasvihuoneesta muutaman kurkun, ja ne ovat vielä melko kookkaita. Yhtenä päivänä Rouva kiikutti kotiin liki puolimetrisen hirviökurkun, joka painoikin yli kilon! Maku oli silti täydellinen eikä kurkku ollut lainkaan ylikypsä tai vetinen.

Tomaatit antavat sen sijaan edelleen odottaa itseään. Muutamia tomaatteja on kyllä poimittu, mutta suurin sato on vielä kypsymättä.

Keltaista chiliä on tulossa kivasti. Hieman lehdissä on ollut kirvoja, mutta chilit eivät vaikuta siitä pahastuneen. Sen sijaan munakoiso on niin kirvoja kuhiseva ja niiden syömä, että omista munakoisoista päästään tuskin nauttimaan. Yksikään kukka ei ole vielä edes kehittynyt raakileeksi, ja ensi kesänä tuskin viitsimme yrittää toista kertaa.

Ulkona kasvatuslaatikossa on koettu ihmeparantuminen. Aiemmin kesällä kanin syömät herneenversot alkoivat kuin alkoivatkin kasvattaa uutta vartta, joten tökkäsin tukikepit laatikkoon ja verkon ympärille estämään pitkäkorvien uudet vierailut. Nyt näkyy jo herneenpalkoja, joten pian päästää maistelemaan näitäkin!

Toisessa laatikossa kypsyvät porkkanat ja palsternakat. Viimeksi kun nyhtäisin yhden porkkanan maasta, se oli vielä aika pieni, joten odotellaan.

Viime päivinä olemme saaneet nauttia marjoista, ja lasten aamu- ja iltapuuroihin ja -jogurtteihin on sekoitettu vadelmia, valkoherukoita, mustaherukoita ja karviaisia. Vadelma-aika on juuri nyt parhaimmillaan, ja käymme poimimassa niitä parin päivä välein lisää. Eilen vadelmaa tuli niin kivasti, että sain jopa pienen pussillisen pakkaseen.

Mustaherukkasato on sangen vaatimaton, karviaisia tulee ihan kivasti, valkoherukkaakin saimme mutta punaherukat menivät ilmeisesti lintujen suihin.

Kylmä alkukesä viivästytti sekä kukkien istutusta että kukintaa, mutta nyt Rouvan daaliat alkavat availla nuppujaan.

Valitettavasti myös kotilot ovat päässeet jälleen villiintymään, ja osa daalioista on kärsinyt niiden vuoksi. Tästä ärsyyntyneenä kävin ostamassa rautakapausta 10 kg:n säkin Ferramol-rautafosfaattia, jota käytetään etanoiden ja kotiloiden hävittämiseen. Aine on vaaraton muille paitsi kotiloille, ja se on hyväksytty jopa luomukasvatukseen.

Ensi vuonna muistamme sitten hoitaa tämänkin asian toisin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jouduin eilen hieraisemaan silmiäni, kun näin tämän kurkun kasvihuoneessamme.

Kuvittelin, että kurkkumme olisivat pieniä cocktail-kurkkuja, mutta nämähän ovat ihan kunnon vonkaleita!

Kurkut ovat kasvaneet multapusseissa, joita on lannoitettu hevosenlannalla ja pari kertaa viikossa myös Kekkilän luonnonmukaisella tomaattilannoitteella, joka soveltuu myös kurkulle. Kastelua ne tarvitsevat paljon, mielellään jopa päivittäin, joten ensi vuonna tavoitteena on laittaa ne altakasteluruukkuihin.

Silloin voisimme laittaa kasvamaan myös avomaankurkkuja, sillä olisi kiva ajatus säilöä omia kurkkuja myös etikkaan.

En ole koskaan aiemmin kasvattanut kurkkuja, joten tämä tuntuu aivan taianomaiselta. Siellä niitä roikkuu rivissä odottamassa poimimista.

Emme ole itse asiassa maistaneet vielä ensimmäistäkään kurkkua, sillä emme olleet aivan varmoja, milloin ne pitäisi kerätä pois.

Mutta kyllä nämä pisimmät taitavat olla jo valmiita syötäviksi. Eiköhän siis vielä tänään maistella ensimmäisiä!

Vähintään yhtä malttamattomasti odotan tomaatteja. Kaksi kirsikkatomaattia on jo kerätty, ja lisää kypsyy hyvää vauhtia.

Mutta siinä missä kurkku kypsyy kukasta kypsäksi hedelmäksi vain päivissä, tomaatin kypsyminen vie yllättävän pitkään, näemmä viikkoja.

Luulen, että kaikki kukat eivät ehdi enää kypsyä hedelmiksi, joten kukkivat latvat voi hyvin katkoa pois.

Puutarhan puolella myös marjat alkavat kypsyä.

Eilen pääsimme keräämään vadelmia ja mustaherukoita. Poikanen keräsi niitä sekä suoraan suuhunsa että äidin kuppiin. Puna-ja valkoherukat sekä karviaiset ovat vielä hieman raakoja.

Tästä se kuitenkin lähtee, sadonkorjuu!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloman päättyminen saa joka vuosi mietteliääksi. Vaikka olisi kuinka lämmintä, en pääse yli ajatuksesta, että tästä se syksy nyt sitten alkaa. Se on hassua, sillä elokuut ovat usein vielä hyvin lämpimiä, ja tämäkin alkukesä oli niin kylmää, että vaikkapa kesäkuun lämpötilat ylittääkseen ei tarvitse yrittää edes hirveän kovaa.

Onneksi näille viimeisille lomapäiville sattui kivat ja lämpimät kelit, joten viimeiset mieli- ja valokuvat kesälomasta ovat lämpimät ja aurinkoiset.

Kesäloma oli kyllä säistä huolimatta hyvin onnistunut. Kaikki listaamamme toiveet toteutuivat, jopa tytön haave käydä uimassa meressä. Vesi oli kyllä niin kylmää, ettei siellä kovin kauaa viihdytty. Allas Seapool ja Uimastadion olivatkin huomattavasti miellyttävämmät pidempään pulikoimiseen, varsinkin kun ilmat eivät olleet lähelläkään helteisiä.

Puutarhamökillä saimme aikaiseksi vähemmän kuin toivoin. Poikanen ei missään vaiheessa tottunut nukkumaan päiväuniaan mökillä, joten teimme vain ne ns. välttämättömimmät asiat. Ensi kesä on varmasti jo toisenlainen.

Lasten kanssa havahtuukin usein siihen, miten ainutkertaisia monet hetket ovat nykyisin. Jos vielä joitain vuosia sitten kesäloma oli vain yksi muiden kesälomien joukossa, nyt jokainen kesäloma on aivan varmasti täysin erilainen kuin edellinen tai sitä seuraava.

Kasvihuoneen olemme kuitenkin saaneet kukoistamaan, ja eilen Rouva latvoi urakalla sekä tomaatteja, kurkkuja että munakoisoja. Myöhään istutettu kurkku näyttää yhtäkkiä vallanneen puolet kasvihuoneesta.

Myös kasvihuoneen oven ulkopuolelle istutetut kesäkurpitsat kukoistavat kuin mitkäkin pensaat.

Kesäloman viimeisen viikonlopun varsinainen teema olivat tiilet. Rouva on haaveillut tekevänsä kasvihuoneeseen lattian vanhoista punatiilistä ja käyttävänsä niitä myös kukkapenkkien reunustamiseen. Reilu viikko sitten hän löysi Tori.fi:stä ilmoituksen, jossa myytiin tiilikasaa. Hain tiilet lauantaina Espoosta pakettiautolla, ja eilen kannoimme ne vielä yhdessä mökin portilta niiden väliaikaiseen sijoituspaikkaan odottamaan käyttöä.

Tiilet ovat peräisin 1950-luvulla rakennetun omakotitalon hormista. Talo oli purettu uuden rakennuksen tieltä, ja hormin tiilet olivat jääneet odottamaan uutta käyttöä. Niitä oli reilu 200, ja arvioisin niiden painaneen yhteensä lähemmäs tonnin.

Vaikka kesäloma loppui, kesä jatkuu vielä puutarhamökillä. Lähiviikkoina pääsemme jo keräämään sekä marjoja että voimia tämän vuoden omenashow'hun. Hedelmää ei tule niin paljoa kuin viime vuonna, mutta paras puumme tekee kyllä ihan hyvää satoa.

Illalla nautimme vielä puutarhassa tomaattipiirakkaa ennen kotiinlähtöä.

Nyt kuitenkin päivätöiden pariin, morot!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jännintä puutarhanhoidossa on katsoa, millaista satoa hyötykasvit, puut ja pensaat tuottavat.

Omenoiden suhteen vuosi on selkeästi heikompi kuin viime syksy. Mutta silloin omenaa tulikin vähän liikaa, joten vähempikin määrä riittää.

Makeita kesäomenia tuottavassa puussa (yllä) on raakileita kasvamassa, mutta ehkä vähemmän kuin viime vuonna.

Iloksemme paras omenapuumme (alla), se jota myös leikkasin vähän väärään aikaan, ei leikkaamisesta loukkaantunut, ja omenaa näyttää tulevan taas riittävästi.

Pienin omenapuu näyttää tekevän jonkin verran satoa, mutta kaksi muuta omenapuuta ovatkin sitten täysin tyhjät.

Toinen niistä teki viime vuonna aivan valtavan sadon, mutta se kypsyi niin myöhään, että mekin olimme kypsyneet jo omenoihin ja lahjoitimme kaiken naapureillemme. Omenapuiden sadon vaihtelu vuosittain ei ole lainkaan tavatonta, ja hyvän omenavuoden jälkeen usein koittaakin vähäomenaisempi vuosi. Mökkinaapurimme valittelivat, että heille ei ole omenia tulossa juurikaan.

Makeita keltaisia luumuja näytetään nautittavan tänä vuonna vähemmän kuin viimeksi. Onneksi hedelmää kuitenkin tulee jonkin verran.

Karhunvatukka sen sijaan tekee jättisatoa. Vadelmasta en oikein ottanut vielä selvää.

Muiden marjapensaiden suhteen näyttää vaihtelevalta. Puna- ja valkoherukat tekevät marjaa hyvin, ehkä silti vähän vaatimattomammin kuin viime vuonna. (Ihan suoraan sanoen en ole varma, onko alemmassa kuvassa kumpi herukka...)

Mustaherukkaa tulee selkeästi vähemmän.

Karviainen näyttää tekevän ihan keskinkertaisen sadon.

Kasvihuoneen puolella tomaatit jatkavat edelleen raakileittensa kasvatusta, eikä yksikään ole punertunut.

Yksi chilin palko on sen sijaan jo vaihtanut väriä, mutta muut hedelmät ovat vasta aloittamassa kukkimistaan. Saas nähdä, miten ehtivät kypsyä.

Kasvihuoneeseen kylvetyt kurkut kasvattavat vasta taimiaan, ja sidoin ne ensimmäistä kertaa tukinaruihin.

Koin myös aikamoisen facepalm-hetken, kun taisin katkaista vahingossa yhden kolmesta taimesta vahingossa. Nostin vartta sitoakseni sen pystyasentoon ja kuulin yllättäen kasvin juuresta napsahduksen. Varsi ei katkennut kokonaan, ja kiedoin sen ympärille teippiä, joten nähtäväksi jää, mitä kasville nyt käy. Tästäkin opitaan varmaan jotain. Ainakin sen, että ensi vuonna kurkun varret kannattaa nostaa tukilangoille jo pienempinä. Ja ehkä laittaa varmuuden vuoksi kasvamaan useampia taimia.

Seuraamme tilannetta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka tavallaan jo hyväksyin, etten tee tänä kesänä puutarhamökillä juuri muuta kuin vahdin poikaa, voihan sitä vielä yrittää hieman uusin konstein.

Pienellä poikasella on siis niin kova meno päällä, että toinen vanhemmista joutuu käyttämään kaiken aikansa hänen vahtimiseensa. Hänen suustaan saa kaivella asioita ja häntä on vähän väliä siirrettävä pois jostain, mihin hänen ei ole hyvä mennä.

Minulle on jo muutaman kerran ehdotettu, että hankkisimme mökille jonkinlaisen keinun, jossa taapero pysyisi tyytyväisenä.

Rouva itse asiassa olikin jo tekemässä sellaista. Malli on otettu Pinjacolada-blogin DIY chid swing -ohjeesta muutaman vuoden takaa. Kiitos vaan Riikalle vinkistä.

Keinun kankaat ja kanttinauhat Rouva löysi kotoa kaapista, jossa ne ovat odottaneet jotain käyttöä ainakin vuosikymmenen.

Pohjan istuinlevyn isäni toi omasta varastostaan, samoin tukikepeiksi pilkotun harjanvarren.

Kiinnitykseen käyttämäni narun ja palomiehenhakasen ostin rautakaupasta.

Päädyin kiinnittämään keinun omenapuuhun siten, että keinu on irrotettavissa helposti ja vietävissä sateella sisään. Keinulle voi näin keksiä myös toisen ripustuspaikan ja siirtää sitä tarpeen mukana paikasta toiseen.

Oli jännittävää laittaa poika keinuun ensimmäistä kertaa. Kyllä hän siitä näytti pitävän. 

Vielä emme ole ehtineet käyttää keinua kovin montaa kertaa, joten en osaa sanoa, onko siitä paljoa apua vai vaatiiko lapsi aivan yhtä paljon vahtimista myös siinä istuessaan. Ei hän ainakaan aivan loputtomasti jaksa siinä keinua vaan haluaa lähteä aika pian taas liikenteeseen.

Pääasia on kuitenkin se, että hauskaa näyttää olevan edes sen lyhyen ajan!

Kyllä tällä välin ainakin muutaman vuohenputken ehtii käydä nyhtämässä maasta irti.

Share

Pages