Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulle on jo useamman kerran suositeltu ravintola Le Qulkuria Jyväskylän Lutakossa (Piippukatu 3, Jyväskylä). Kun matkustin kaupunkiin viime viikon luokkakokoukseeni, päätin lähteä liikkeelle niin hyvissä ajoin, että ehtisin ravintolaan lounaalle lauantaina.

Le Qulkuri on ulkopaikkakuntalaisen näkökulmasta uudehko ravintola Jyväskylän keskustan tuntumassa, Lutakossa. Alueella sijaitsi aiemmin Schaumanin vaneritehdas, mutta nykyisin se tunnetaan paitsi arvostettuna asuinalueena myös messukeskus Paviljongin sijaintipaikkana ja Neste Rallin päänäyttämönä.

Le Qulkuri sijaitsee vanhassa punatiilisessä vaneritehtaan turbiinirakennuksessa, korkean piipun juurella. Se tarjoaa arkisin lounasta ja iltaisin ja viikonloppuisin ruokaa bistrolistalta.

Piipussa on muuten myös sauna ja kabinetti, joita voi vuokrata Le Qulkurilta, ja ruoat voi tilata myös piippuun!

Tekstasin matkan varrelta kaverilleni, saisinko hänestä lounasseuraa, ja se sattui sopimaan hänelle mainiosti.

Koska tulin tälle lounaalle varta vasten pitkästä matkaa, päätimme ottaa sen pitkän kaavan mukaan. Alkuun rapukeittoa.

Pääruoaksi karitsanpotkaa ja juureksia.

Ja jälkiruoaksi passiohedelmää, valksuklaamascarponea ja limoncello-marjoja.

Voi kyllä, tämähän oli vallan mainio paikka! Ruoka oli maukasta kuin mikä, potka mehevää ja annokset myös kauniita katsoa. Hyvin tehty potka ilahduttaa aina, ja olikin kulunut jo pitkä aika, kun olin saanut sitä viimeksi.

Ravintola on lukemani mukaan aloittanut katuruoka-autona, laajentanut toimintaansa lounasravintolaksi ja nyt Lutakon ravintola tarjoaa myös näitä bistroannoksia. Kyllä minä tänne uudestaankin tulisin.

Ehkäpä seuraava luokkakokouksemme on sitten Le Qulkurin piipussa. Siellä saisi varmasti ainakin laulaa ilman, että tarvitsee pelätä muiden asiakkaiden häiriintymistä.

 

Lue lisää Jyväskylän ravintoloista:

Harmooninen lounas
Toivolan vanhassa pihassa
Herkkua Jyväskylässä: Harmooni, Muisto, Teeleidi ja Papu (huom. Teeleidi muuttanut Kramsunkadulle)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En ole aikoihin käynyt metsästämässä Helsingin parasta burgeria. Nyt pääsin vihdoin maistamaan Bites Valillan (Nokiantie 2 - 4) kehuttua hampurilaista.

Olen kyllä kävellyt ravintolan ohi useita kertoja, sillä bändini treenikämppä sijaitsee samassa rakennuksessa. Paikka on hyvin epätodennäköinen sijainti hampurilaisravintolalle, keskellä vallillalaista teollisuusaluetta, joten minäkään en ensin ymmärtänyt, että tämä on se paikka, josta olin puolihuolimattomasti lukenut.

Bites on hyvin pelkistetty niin sisustuksen kuin astioidenkin suhteen. Ruoat tarjoillaan tarjottimella, jonka päälle on levitetty suojapaperi. Miljöö näyttää työmaaruokalalta - mitä se tietysti on ollutkin ennen Bitesia.

Tilasin listalta perushampurilaisen ja ranskalaiset. Purilaisia olisi saanut myös runsaammilla täytteillä, mutta halusin aloittaa perusteista. Ruokajuomaksi oli tarjolla mm. useita erikoisoluita kuten Brooklyn Breweryn tuotteita.

Ilahduin kuulleessani, että Bites käyttää hampurilaisiinsa oman leipomon sämpylöitä ja leikkaa myös ranskalaisensa itse. Ranskalaiset olivatkin todella erinomaiset ja rapeat kuin mitkä. Erityismaininnan ansaitsee myös talon itse tehty jalapenokastike, jota voi kuulemma ostaa myös mukaan silloin, kun sitä on varastossa enemmän. Siinä oli mukavaa potkua, mutta se ei kuitenkaan ollut liian tulinen. Erinomainen vaihtoehto ketsupille, ainakin näiden ranskalaisten kanssa.

Entäpä se hampurilainen? Pelkistetty, kuten tilasinkin. Pihvi oli sopivan kypsä, ei liian raa'aksi jätetty. Sämpylä oli myös aika melko sopiva ja - kyllä - leikkuupinnoiltaan paahdettu. Lähtökohdat olivat siis erittäin hyvät. Perushampurilaiseen kuului täytteenä vain juusto, kurkku ja majoneesi. Lisäsin siis saman tien ketsuppia, joka mielestäni kuuluu hampurilaiseen. Lopputulos: oikein perushyvä perushampurilainen, josta voisi sopivilla lisukkeilla tulla erinomainen.

Tänne siis uudestaan, ja sitten maistetaan listalta jotain runsaampaa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka olenkin uskollinen Hakaniemen kauppahallin asiakas ja haen sieltä kalani, nyt on kyllä ihasteltava Helsingin Tukkutorille avattua Tukkutorin kalaa (Työpajankatu 2b).

Huhtikuun loppupuolella ovensa avannut kalakauppa on valikoimaltaan varmasti kaupungin parhaita, ja mikä parasta, kalakauppa on myös kalaravintola!

Toistaiseksi Tukkutorin kalan ravintola tarjoaa vain lounasta ja viikonloppuna brunssia, mutta suunnitteilla olisi kuulemma tarjota jatkossa myös illallisia, kunhan anniskeluoikeudet tulevat kuntoon. Kiinnostavaa, todella kiinnostavaa!

Kävin Tukkutorin kalassa lounalla jo pieni hetki sitten. Päivän kalana tarjolla oli ahvenia ja uusia perunoita (14,90 €), ja annokseen sisältyi myös runsas salaattipöytä.

Päivittäin tarjotaan myös lohikeittoa, jonka voi ottaa joko salaattipöydän kanssa (12,90 €), ilman sitä (9,90 €) tai take awayna (7,90 €).

Lähtiessä voi ostaa vielä kalaherkut mukaan kotiin vietäväksi.

Itse vein rouvalle tuliaisiksi sekä tuoreita ahvenfileitä että savustettuja ahvenia.

Herkullista, tänne pian uudelleen! Ja toivottavasti illalliset käynnistyvät myös piakkoin! 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hääpäivälahjani Rouvalle oli jotain, jota hän rakastaisi takuuvarmasti: Tein pöytävarauksen BasBasiin eli Baskeri & Basso Bistroon.

Vaikka hääpäivä tuleekin joka vuosi yllätyksenä, tänä vuonna muistin yllätyksen onneksi hyvissä ajoin jo kuukausi sitten ja sain pöydän juuri siihen aikaa kuin toivoin.

Hyvä, että muistin, sillä ravintola on edelleen jatkuvasti käytännössä loppuun varattu, ja pöytävaraukset kannattaa tehdä heti, kun uusia päiviä avataan.

Ensin pohdin, menisimmekö illalliselle Rouvan kanssa kahdestaan, mutta se tuntui jotenkin väärältä, varsinkin kun tyttökin tykkää BasBasista niin kovasti. Siispä sen sijaan varasinkin pöydän koko porukalle ja kutsuin mukaan myös ystävämme, Annen.

Rouvalle ja tytölle en kertonut mitään, ohjeistin vain olemaan valmiina johonkin yllätykseen puoli neljän jälkeen. Pöytävaraus oli puoli viideksi, mikä on oikein hyvä aika aloittaa lasten kanssa, jotta ehtii syödä kiireettä ja lapset ehtivät vielä ajoissa nukkumaankin.

Tietysti Rouva arvasi, mitä tapahtuu, mutta oli hauskaa pitää yllä pientä jännitystä, ja tytöstä oli myös hauskaa arvuutella, mitä olemme tekemässä: "Mennäänkö me syömään?" "Onko se pizzaa?" "Mennäänkö me laivalle?" "Syödäänkö me karkkia?" "Tuleeko sinne vieraita?" BasBasia (eli kuten hän sanoo: Nikin ravintolaa) hän ei kuitenkaan osannut arvata. Edellisestä kerrasta on kuitenkin jo puolisen vuotta.

Kyllä hänen silmänsä sitten kirkastuivat, kun hän ymmärsi, mihin menemme. "Saanko taas viiriäisenkoipia?" hän kyseli.

Viiriäisenkoipia ei ollut tällä kertaa listalla, muita herkkuja kylläkin. Söimme käytännössä listan läpi, ja aah miten taivaallista kaikki olikin!

Alkuun tilasimme pöydän täyteen kylmiä alkupaloja: aina niin ihanaa Burrataa, basilikaa ja minttua, leikkeleitä, Broccolini ja pestoa...

Siikacarpacciota, Anjovista ja kesäkurpitsaaLehtikaalia ja kantarelleja...

Ja Härkätartar. Tiedättekös, kun tarpeeksi monta kertaa on nyt syönyt tätä tartaria, alan vähitellen päästä senkin makuun!

Väliruokina tarjottiin Salvia-voitagliolinia ja Herne-mintturisottoaaaaaahhhhh..... Niin hyvää!

Entäpä pääruoat: Hiillostettua makrillia, Grillattua mustakalaa ja täydellistä Entrecôtea.

Listalla olisi ollut myös pienempi Flank steak, mutta otimme tämän kahdelle tarkoitetun lihakimpaleen, sillä syöjiäkin oli neljä. Se oli törkeän hyvää, ja piti käydä ihan utelemassa lieden ääressä puurtavalta Kalle Kiukaiselta, mikä lihan salaisuus on.

Kuulemma kuumuus: pihvi paistetaan todella kuuma pannulla niin, että rasvaroiskeetkin leimahtelevat liekkeihin. Parasta siis olla kokeilematta kotona ja antaa ammattilaisten hoitaa hommat.

Poikanen ei tällä kertaa innostunut maistelemaan kuin aivan muutamaa alkupalaa ja keskittyi mutustelemaan talon herkullista leipää.

Tyttö sen sijaan maistoi tapansa mukaan aivan kaikkea. Kun kysyin, mikä oli parasta, hän sanoi, että "kaikki oli parasta", mutta hetken pohdinnan jälkeen hän päätyi entrecôteen. En voi väittää vastaan.

Tuhdin aterian päätteeksi tarjotut marjaisat jälkiruoat maistuivat mukavan raikkailta. Mansikkaa & Creme Anglaise ja Vadelmaa & karamellijäätelöä.

Ai jai, miten tämä voikin olla näin täydellistä joka kerta. Ja Rouvan ilme kertonee, oliko lahja mieluisa. 15. hääpäivän illallinen ei olisi voinut olla parempi!

Kiitos siis vielä kerran BasBasin väelle ja nähdään taas!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä olivat kuun ja tähtien asennot juuri oikeat, kun kävimme Tampereella Ravinteli Huberissa (Aleksis Kiven katu 13, Tampere).

Särkänniemen lisäksi Huber oli toinen pääkohteemme Tampereen-retkellämme, ja varasimme pöydän heti ensimmäiselle illalle niin, että meillä oli pari tuntia aikaa käydä hotellilla majoittumassa.

Huberissa kävimme syömässä edellisen kerran neljä vuotta sitten, kun tyttö oli suurin piirtein pojan ikäinen. Ruoka oli silloinkin loistavaa, joten odotukset olivat korkealla.

Lasten kanssa kun liikeessä olimme, heidän jaksamisensa oli tietty suurin huolenaiheemme. Edellisellä kerralla Huberissa emme nimittäin tainneet päästä jälkiruokiin asti lainkaan.

Tyttöä briiffasimme jo etukäteen, että tämä on sitten isille ja äidille tärkeä juttu. Viisivuotias sen jo ymmärtää.

Poikanen ei puolestaan nukkunut aiemmin päivällä junamatkalla kuin pienen hetken, mutta nukahti sentään rattaisiin, kun lähdimme kävelemään kohti ravintolaa. Perillä hän jatkoi uniaan tovin ja heräsi, kun alkuruoat olivat jo pöydässä.

Hän sai maistella kaikkea - ja maistelikin - ja muuten pidimme hänet tyytyväisenä leivällä, jota otimme kotoamme mukaan useamman viipaleen.

Alkuun otimme Paistettua kotijuustoa, porkkanaa & ruista sekä Härkää Tartar, kanamunaa & kaprista. Vahva aloitus illalliselle.

Pääruoaksi tilasimme puolen kilon Mixed Grill -satsin, joka sisälsi marmorihärkää, häränhäntää ja possun niskaa. Jotta lihaa olisi varmasti tarpeeksi, otimme vielä hevosta, jota Rouva ei ollut maistanut aiemmin. Kaikki hiiligrillissä kypsennettyjä, nam!

Lisukkeiksi tilasimme pikkelöidyt kasvikset, varhaisperunaa, kukkakaalia ja pähkinää sekä ranskalaiset. Dippeinä oli bearnaise-kastiketta ja kaprismajoneesia. Ruokaa oli riittävästi.

Liha oli aikalailla täydellistä. Taisin pitää eniten marmorihärästä, joka oli myös tytön suosikki. Hän huokaili useaan otteeseen, miten herkullista kaikki on. Osa siitä meni varmasti sen illallisen tärkeyden korostamisen piikkiin, mutta kyllä hän söi myös hyvin tukevan annoksen ja halusi jopa lisää. Ja maistoi aivan kaikkea, ihana pieni ennakkoluuloton pieni.

Poikanenkin sai pehmeää häränhäntää, mutta kokolihaan tottumattomana hän ei sitä kovin montaa murusta jaksanut pureskella.

Lisukkeet olivat nekin mainiot. Erityisesti ihastelin pikkelöityjä kasviksia, jotka maistuivat kovin raikkailta lihaisten pääruokien rinnalla.

Koska olin päättänyt, että tällä kertaa syömme myös jälkiruoat, varasin mukaan myös tussit ja piirustuspaperia, ettei vaan tulisi mitään tylsistymistä, josta seuraisi seinille hyppelyä. Pojalle annoimme lisää leipää ja vahvimman aseemme: pullollisen maitoa.

Tilasimme jälkkäriksi yksimielisesti Valkosuklaaganache, mantelia & sitruunaverbenajäätelöä -annokset. Erinomaista! Tytölle verbenajäätelö oli hieman erikoista, mutta valkosuklaaganachea hän ihasteli.

Poikanen sai listan ulkopuolelta oman erikoisherkkujälkiruokansa: tuoreita mansikoita. Hetkeä myöhemmin totesimme, että on parasta kietaista lautasliina kaulan ympäri suojaamaan paitaa.

Voi kyllä! Kyllä Huber oli juuri niin hyvä kuin muistimme, ja ilta oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Kiitos siis sekä Huberille että kaikille seuralaiselleni tästä! Muistelemme tätä illallista ja koko matkaa vielä pitkään.

Milloinkas tullaan uudestaan Tampereelle?

 

Lue myös
Junamatkasta Tampereelle ja
Särkänniemen-retkestä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsinkiin on avautunut viime aikoina useampi tutustumisen arvoinen pizzeria. Koska minun on nykyisin kovin vaikea ehtiä mihinkään uuteen ravintolaan etujoukoissa, olen hyvin tyytyväinen, että pääsimme käymään Töölön uudessa Daddy Greens Pizzabarissa (Humalistonkatu 3) vain päiviä sen avautumisen jälkeen.

Pizzeria on tyyliltään napolilais-newyorkilainen.

Pizzat paistetaan aidossa napolista tuodussa kaasu-uunissa, ja pizzoja pyörittelee ravintolan toinen omistajista, New Yorkista kotoisin oleva David Smith. Sekä hän, että toinen omistaja, Eero Kokkonen, ovat ravintola-alan ammattilaisia, jotka aloittivat pizzeria-toimintansa jo vuosi sitten pop-up-tyyliin. Nyt Daddy Greens on saanut pysyvät tilat Töölöstä Humalistonkadulta liikehuoneistosta, joissa kuulemma toimi aiemmin kiinalainen ravintola.

Myöhäisenä lauantai-iltapäivänä kunnon sadekuuron jälkeen ravintola oli vielä lähes tyhjä, mutta jo reilua tuntia myöhemmin viimeinenkin pöytä täyttyi. Uteliaat töölöläiset kävelivät ravintolan ohi ja kurkkivat ikkunasta sisään. Hyviä pizzerioita ei voi olla liikaa, joten kiinnostus on ymmärrettävää.

Pizzoissa oli juuri oikeanlaiset, hieman sitkeät pohjat, ja täyteyhdistelmät olivat hyvin onnistuneet. Omassa pizzassani oli mausteista makkaraa ja hunajaa. Lapselle tilaamassani pizzassa toisenlaista miedompaa makkaraa ja sieniä.

Rouva rakastaa valkoista pizzaa, joten hän valitsi ricotta-mozzarella pizzan ilman tomaattikastiketta. Täytteenä oli kuitenkin keltaista tomaattia, ja pizzan päälle oli pirskoteltu sitruunaöljyä, joka antoi sille hauskalla tavalla erikoisen sitruunaisen maun.

Kaikki pizzat syötiin viimeistä murua myöten.

Mene siis sinäkin ihmeessä ennen kuin kaikki muutkin kuulevat tästä paikasta! Perille on helppo tulla: esim. raitiovaunuilla 4 tai 10 Töölön halleille ja siitä puoli korttelia sivuun. Et varmasti pety!

Share

Pages