Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on koko perhe vihdoin lomalla! Varasin hyvissä ajoin Rouvan ensimmäisen lomapäivän kunniaksi pöydän ravintola Grönistä (Albertinkatu 36), jossa meidän on pitänyt käydä jo pidempään. Ja kun hoitaja oli varattu koko illaksi, jatkoimme iltaa vielä Chapterissa (Aleksanterinkatu 22) ja Nollassa (Liisankatu 2).

Olin oikeastaan tehnyt varauksen Gröniin jo toukokuulle, jolloin meidän oli tarkoitus käydä siellä ystäviemme kanssa, mutta jouduimme siirtämään illallista toiselle viikonlopulle, eikä pöytävarausta voinut siirtää. Harkitsimme jo silloin, että kävisimme Grönissä joka tapauksessa, mutta lukuisista muista menoista johtuen katsoin parhaaksi lykätä illallista loma-aikaan. Ja se oli hyvä päätös, sillä tämä treffi-ilta oli mitä parhain alku Rouvan lomalle!

Grönin illallinen koostuu neljän annoksen menusta (54 €), johon voi tilata myös lisäannoksia täydentämään kokonaisuutta. Söimme koko listan läpi ja tilasimme annosten kanssa suositusviinit.

Alkuun tilasimme hapanjuurileivän kanssa tarjottavaa kylmäsavustettua mätiä, hapankermaa, sipulinkukkia ja ruohosipulia (10 €). Annos oli päällystetty kuivatulla ruohosipulipölyllä, vautsi vau! Leivän kanssa oli tarjolla myös yrttisuolaa, paahdettuja siemeniä ja grillattua voita. Todella hauskan makuista sekin.

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli "Kasvi" eli Uusia perunoita, herukanlehtiä, suolaheinää ja lehtivihreäkastiketta. Ja kylläpä olikin maukasta! "Suolaheinä" oli nähdäkseni ketunleipää, ja kastike niin hyvää, että kaavin viimeisetkin pisarat leivän palasella.

Seuraavaksi tarjoiltiin menun ulkopuolelta tilaamamme Kampasimpukka (12 €), joka tarjoiltiin ruskistetusta voista tehdyn liemen ja karhunlaukan siemenistä tehtyjen "kapristen" kanssa. Karhunlaukkakaprikset olivat aivan ihastuttavat ja norjalainen kampasimpukka varmasti tuoreinta, mitä olen koskaan syönyt. Aivan tajuttoman hyvää!

Menun toinen annos oli "Liha" eli Herne "Pâte Brisée" (taikinakuoreen tehty torttunen), tuoreita ja fermentoituja herneitä, lipstikkaa ja raakakypsennettyä nautaa. Tässä oli varmasti yksi parhastia tartareista, joita olen syönyt.

Viimeinen pääruoka oli "Kala", jonka pääraaka-aine näyttikin olevan yllättäen porkkana. Grillattua porkkanaa, kesäkukkia (mm. samettikukka), siitepölyä, seljankukkaa "hollandaise" ja redusoitua katkarapulientä. Maku oli hyvin intensiivisen rapuisa ja annos paitsi hyvällä tavalla hyvin mielenkiintoinen myös kovin kaunis.

Viimeinen annos ennen jälkiruokaa oli makeahko "Maito": Vihreitä mansikoita, vuohenjuustoa ja heraa (10 €). Mansikat on kerätty 1 - 2 päivää ennen kuin ne ovat varsinaisesti kypsiä, joten mansikoissa on jo hieman makeutta, mutta kuitenkin vielä hapokkuutta taittamaan vuohenjuuston voimakasta makua. Erinomaista!

Kokonaisuuden kruunasi vielä ruusun muotoon koottu "Villi" eli Maitojäädykettä, tuoksumataravanukasta, mansikoita ja rapaperiä. Kylläpä olikin kaunis annos! Ruusu oli tehty punajuurella värjätyistä raparpereistä, ja alimpina terälehtinä oli punajuurisiivu.

Aivan törkeän hyvää, ja vielä supersympaattinen tarjoilija, joka teki illallisesta aivan täydellisen! Hyvin, hyvin lämpimät suositukset!

Kun viimeksi olimme Rouvan kanssa illalla poissa kotoa, palasimme kotiin niin, että lapset oli juuri peitelty sänkyihin, mikä oli suuri virhe. Hehän riemastuivat siitä niin, että kesti vielä tunnin saada heidät takaisin nukkumaan. Nyt siis päätimme, että emme palaa kotiin yhdeksän aikoihin vaan jatkamme "johonkin".

Paikaksi täsmentyi Torikortteleiden Chapter, joka on itselleni tuttu tähän menessä vain Taste of Helsingistä.

Paikka näytti todella kivalta, ja päätin, että tänne tulemme syömään seuraavana treffi-iltana.

Nyt otimme vain yhdet digestiivit, jotka nautimme lämpimänä iltana ulkoterassilla. Rouvalla Drunken Poet ja itselläni Umami Tsunami. Ja olivatpas hyvät drinksut!

Koska ilta oli yhä nuori, päätimme piipahtaa vielä Nollassa ottamassa pientä iltapalaa. Tilasimme lasilliset viiniä ja pieneksi naposteltavaksi Peltola Blueta ja palsternakkahilloa. Tiskillä puuhaileva Luka Balac ilahtui visiitistämme niin, että pöytään ilmestyi yllätyksenä ja pyytämättä myös muuta maisteltavaa.

Oli kiva kuulla, että ravintola on saanut hyvän vastaanoton, ja että monet olivat kertoneet löytäneensä ravintolan aiemmin kirjoittamani blogipostauksen ansiosta!

Yhdellä lautasella oli turskaa, tomaattia ja mansikoita, toisella osterivinokasvohveli ja sitten se varsinainen tilauksemme, Peltola Blue -sinihomejuustoa ja ihanaa kinuskimaista palsternakkahilloa.

Yllätysjälkiruokina oli mintulla ja basilikalla maustettu kakkunen, poltettu sokeri -jäätelöä ja ruusukaramelliä sekä mesiangervolla ja Saloniemen 50-prosenttisella kermalla täyttettyjä krassinkukkia. Huikeaa!

Nyt tulikin yhden illan aikana maistettua niin monta niin huikeaa makua ja mielenkiintoista raaka-ainetta, että tätä illallista jälkiruokineen, juomineen ja iltapaloineen muistellaan vielä pitkään!

Ja nythän tämä kesäloma vasta varsinaisesti alkaakin, kun olemme kaikki lomalla yhtä aikaa. Rouva lähti tytön ja kaverinsa kanssa pariksi päiväksi Tallinnaan, ja itse olen pojan kanssa kahdestaan kotosalla. Mitä kaikkea ehditäänkään tehdä kahdessa viikossa?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun Jyväskylään tulee, on hyödynnettävä mahdollisuus viettää vapaailtaa ihan ilman lapsia. Viimeksi tammikuussa vietin varsinaisen superpäivän, kun kävin yhden päivän aikana elokuvissa, syömässä, parturissa ja oopperassa. Aivan yksin.

 

Aivan vastaavaa en tehnyt tällä kertaa, mutta perjantaina käytyäni pojan päiväunien aikaan tytön kanssa kylässä kavereilla, kävin tipauttamassa tytön mummolaan ja sanoin kaikille, että nähdään huomenna. Hurautin paikallisbussilla Jyväskylän keskustaan ja annoin sisäisen manboyni päästä valloilleen.

* * *

Suuntasin aivan ensimmäisenä elokuviin katsomaan Solo: A Star Wars Storyn. Ja sehän oli hyvä. En ollut lukenut elokuvasta oikeastaan etukäteen mitään muuta kuin että se kertoo Han Solon nuoruudesta. Game of Thrones ja Westworld-fanina olin ilahtunut nähdessäni molempien sarjojen lempinäyttelijättäreni, Emilia Clarken ja Thandie Newtonin, elokuvassa.

Visuaalisesti leffa oli taattua Star Wars -laatua, mutta kyllä tarinakin itseeni upposi. Olen tosin melko helppo, ja olen pitänyt niistäkin Star Wars -elokuvista, joita kai kuuluisi inhota. Silti edellinen Star Wars story, Rogue One, oli enemmän mieleeni, sillä sen tapahtumat liittyivät enemmän suoraan alkuperäiseen sagaan. Solo kyllä kertoo, miten Han Solosta tuli lentäjä, miten hän tapasi Chewbaccan ja miten hän sai itselleen Millennium Falconin.

* * *

 

Elokuvan jälkeen olin sopinut treffit kaverin kanssa, ja kävimme illalisella Stefan's Stakehousessa, joka sijaitsee Kolmikulman vieressä Kauppakadun alapäässä. Amerikan Top Chef -ohjelmassa joitain vuosia sitten kilpailleen Stefan Richterin perustamalla ravintolaketjulla on nykyisin ravintoloita useammalla paikkakunnalla, myös Jyväskylässä.

Valitsin alkuun kermaista parsakeittoa, jossa oli myös ilmakuivattua kinkkua (10 €).

Olen joskus kertonutkin, että syön ravintoloissa hyvin harvoin pihvejä. Usein muut ruoat ovat yksinkertaisesti mielenkiintoisempia ja kertovat enemmän ravintolasta. Mutta kun pihviravintolassa ollaan, on tietysti tartuttava ravintolan ytimeen.

Siispä tilasin kotimaista härän sisäfilettä (29 €/180 g), ja sen rinnalle béarnaise-kastiketta (3 €) ja bataattiranskalaiset (4 €). Kastike- ja maustevoivaihtoehtoja oli useampi, samoin lisukkeita. Pihvi oli erittäin hyvää ja mureaa, ja bataattiranskalaiset erittäin rapeat. Annos oli siis juuri odotusten mukainen.

Jälkiruoka oli After 8', eli lämmin suklaafondant ja minttujäätelöä (13 €). Suloisen suklainen ja valuva suklaatorttu oli makoisa ja varsinkin pihvin päälle melko tuhti annos. Huomasin jälleen, että puolikaskin siitä olisi riittänyt.

Ilta jatkui vielä viereisessä Teerenpelissä viskilasin ääressä. Teerenpelin oma "Savu" oli nimensä mukaisesti mukavan savuinen uutuustuote, jota voi helposti suositella savuisten viskien ystäville.

Vapaaillan jälkeen maailma on taas asteen verran parempi ja isi kaksi astetta rennompi.

* * *

Oli hauskaa, miten tyttö ehdotteli minulle lauantainakin, että "jos isi haluat tänäänkin vapaaillan, voit hyvin mennä syömään tai jotain". En kuitenkaan tarttunut tähän tarjoukseen, vaan houkuttelin hänet mukaani tapaamaan omia isovanhempiani Saarijärvelle.

Siihen taisi ehkä sisältyä lupaus siitä, että hän saa katsoa Netflixiä koko automatkan molempiin suuntiin Netflixiä (yht. 2 h). Ei tarvinnut enempää suostuttelua.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä postaus käsittelee varsinaisesti parin viikon takaista illallistamme ravintola Fabrikissa, mutta ensin muutama sana juuri päättyneestä toukokuusta.

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, onnistuin jälleen kerran täyttämään kalenterini hieman liian tehokkaasti, ja toukokuu oli kiireisin kuukausi miesmuistiin. Tai kiireinen ja kiireinen... En oikeastaan haluaisi käyttää sitä sanaa, sillä se, että sattuu olemaan paljon tekemistä ja menoja on eri asia kuin että olisi kiire johonkin.

Toki kuukauteen mahtui myös pakollisia ja ei niin mieluisia menoja, ja puutarhahommiin ja synttärivalmisteluihin kului oma aikansa, mutta onneksi kalenterissa oli näitäkin iltoja, jolloin ehti istua alas ja rentoutua: oopperaa, balettiamusikaalia ja illallista ystävien kanssa.

Ehdimme siis jo pari viikkoa sitten illalliselle ravintola Fabrikiin (Tehtaankatu 25). Kolme meistä neljästä täyttää tai on täyttänyt tänä vuonna 40, joten sovimme, että tämä on yhteinen juhlaillallisemme.

Fabrik on tänä vuonna mukana myös Taste of Helsingissä Töölönlahdella 14. - 17.6.2018. Olisin päässyt maistelemaan ToH:in annoksia pressitilaisuuksissa toukokuussa, mutta yksikään ei yksinkertaisesti mahtunut kalenteriini. Ravintola tuli kuitenkin nyt tutuksi, ja ToH-annoksia pääsen maistelemaan sitten ensi viikolla.

Itse aloitin illalliseni ranskalaisella maalaispateella, joka tarjottiin tartarkastikeen ja pienen salaatin kanssa. Rouva valitsi langustineja varsinaisen listan ulkopuolelta. Oh, miten kiva olisikaan käydä jossain, missä nämä äyriäiset ovat ihan jokapäiväistä ruokaa. Todella hyvää!

Pääruoaksi valitsin kyyhkkystä, sillä en muista maistaneeni sitä aiemmin - tai ainakaan pitkään aikaan. Kypsyys oli juuri sopiva, oma makuaistini ei taas erottaisi kyyhkystä muista linnuista. 

Rouvan raviolit korvasienillä olivat aikalailla täydelliset, ja vaikka sienissä olikin asiaan kuuluvasti hieman hiekkaa korvien uurteissa, ne aiheuttivat melko akuutin annoskateuden.

Jälkiruoaksi valitsimme suklaakakkua ja newyorkilaisen ravintolaketjun mukaan nimetyn Momofuku Cheesecaken.

Molempiin annoksiin kuului pallot jäätelöä.

Voi kyllä! Tämän illallisen perusteella voin suositella Fabrikia todella lämpimästi! Myös palvelu ravintolassa oli kerrassaan hurmaavaa, ja charmantti rusettikaulainen (oletettavasti) brittitarjoilija ansaitsee erityismaininnan. Nyt oli kaikki kohdallaan.

Vaikka tämä postaus ei varsinaisesti Taste of Helsinkiin liitykään, kurkkaapa Instagramin puolelle, jossa on käynnissä Taste of Helsinki -lippujen arvonta. Kukaties juuri sinä pääset nauttimaan Fabrikin tarjonnasta tapahtumassa!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mitä tapahtuu, kun balettiesitys kestääkin vain puoli yhdeksään ja hoitaja on varattu kymmeneen saakka?

”Mennäänkö Careliaan pienelle iltapalalle?” 

Ei tarvinnut kahdesti houkutella. Careliassa onkin erittäin helppoa poiketa ooppera- tai balettireissulla, sillä ravintola sijaitsee kätevästi aivan kadun toisella puolella. Ravintola on tunnettu paitsi vanhasta apteekkimiljööstään myös erinomaisesta viinitarjonnastaan ja brasserie-tyylisestä ruoastaan.

Käytettävissä oli vain tunti, joten hyökkäsimme heti pääruokien kimppuun. Tartarpihviä ja entrecôtea, molemmille ranskalaiset.

Maukasta ja mureaa, ja erinomaisesti ruokiin sopivat viini. Pinot noiria tartarille ja Sangiovesea kokolihalle. Ranskalaisetkin olivat todella rapeat.

Erityisen ilahtunut olin siitä, miten maukas ja kivasti maustettu tartarpihvi oli, sillä en ole edelleenkään tartarin suurin ystävä.

Aikaa oli vielä pienelle jälkiruoalle, mutta ei näemmä valokuvan ottamiselle annoksesta.

Lähtiessä tarjoilija sujautti kainaloomme paperipussin, jossa oli kaksi tuoretta tattaripatonkia, jotka olisivat kuulemma jääneet hiljaisena iltana muuten syömättä. Oo, kiitos paljon!

Haimme pyörämme Oopperan pyöräparkista ja poljimme tyytyväisinä kotiin.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tapahtui eräänä keskiviikkona hoitovapaani loppupuolella lounasaikaan. Olin ajatellut käydä yhdellä viimeisistä kaupunkilounaistani Pikku-Roballa sijaitsevassa ravintola Pastiksessa. Kävi kuitenkin niin hassusti, että ravintola oli myynyt lounaansa yksinkertaisesti loppuun, enkä halunnut tilata mitään à la carten puolelta. Jatkoin siis matkaani, ja katseeni kiinnittyi kadun toisella puolella sijaitsevaan Krog Robaan. Haa!

Ravintola ei ollut minulle entuudestaan tuttu, ja sen nimikin soitteli kelloja vain etäisesti mutta kuitenkin duurissa. Kurkistettuani sisään palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Kävi ilmi, että paikka on hotelli Lilla Robertsin ravintola. Helsingin hotelliskene ei ole itselleni hirveän tuttu, sillä en yövy täällä koskaan hotellissa, mutta Lilla Robertsin nimeen olen törmännyt useamman kerran Helsingin ulkopuolelta kaupunkiin saapuneiden tuttujen postauksissa. Hotelli ja ravintola on avattu vuonna 2015 tiloihin, joiden edellinen haltija oli Helsingin Poliisi. 

Krog Roban lounas on ns. astetta parempi ja hintakin ravintoloiden peruslounaita korkeampi: 2 lajia 23 € ja 3 lajia 29 €.

Alkuun tarjottiin punajuurisalaattia, jossa oli punajuuren lisäksi ohuita lihasiivuja. Mistä tiesivätkin, että minut on helppo voittaa puolelleen juuri punajuurella?

Pääruoaksi valitsin Haukiwallenbergaren, puikulaperunamuusia ja paahdettua voita. Aivan täydellinen annos, jonka kanssa tarjottiin myös etikkaiset ja tillillä maustetut kurkut. Jotenkin annos lupaili jo, että kesäkin on lähestymässä.

Jälkiruoaksi tilasin vielä Banaanikakkua, kinuskia ja maitojäätelöä. Aaah...

Lounas oli erittäin hyvä, ja Krog Roba miljöönä hyvin kaunis niin sisustukseltaan kuin arkkitehtuuriltaankin. Tänne tulisin kyllä toistekin, jos hoodeilla olisin!

 

Lisää lounassuosituksia kaupungilta:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Spontaanius. Se ei oikein kuulu pienten lasten vanhemmille, joilla ei ole juurikaan tukiverkkoa. Olen edelleen sitä mieltä, että lasten kanssakin voi matkustella ja käydä ulkona syömässä, mutta toisinaan on kiva tehdä asioita ihan vain kahdestaan Rouvan kanssa. Spontaanius on kuitenkin kaukana, kun yhteiset illanvietot on laitettava kalenteriin viikkoja aiemmin ja lastenhoitajaa alettava kysellä viimeistään pari viikkoa ennen.

Ei olekaan vaikea arvata, mitä kysyimme Rouvan veljiltä lähes ensimmäisenä, kun he tulivat kyläilemään lauantaina. "Ettekös te voisi jäädä vähäksi aikaa leikkimään lasten kanssa, jos me käydään kahdestaan vähän jossain?"

"Vähän jossain" tarkoitti leppoisaa pyöräretkeä Helsingin rantoja pitkin Tehtaankadulle ja illallista Basbas & Staff Winebarissa.

Edellisestä kerrasta ehtikin vierähtää jo tovi. Siis sekä illallisesta ihan kahdestaan että käynnistä Basbasin viinibaarissa.

Valitsimme listalta lajitelman tapas-tyyppisiä annoksia (pääosin à 6 - 8 €): kuha-cevicheä, tofua ja broccolinia, turskaa ja parsaa...

...katkarapuja...

...ja coppa-kinkkua. Kaikki aivan törkeän hyvää. Parsakin niin hyvää, että sitä oli tilattava vielä toinen annos. Ja vielä ihanaa Brillant Savarin -briejuustoa.

Monet baarin viineistä ovat natural-viinejä eli alkuviinejä. Niihin ei lisätä valmistuvaiheessa mitään eikä niitä myöskään suodateta, joten viinit jäävät tarkoituksellisen sameiksi. Baarista sai tällä kertaa mm. näin kauniin väristä oranssia viiniä. Ei siis valkoista, punaista eikä roseeta vaan oranssia.

En voinut vastustaa kiusausta vaan tilasin loppuun vielä nutella-kakun, joka oli juuri niin hyvää kuin kuulostaakin.

Lapsilla ja enoilla oli ollut hauska ilta, ja tyttö kertoi silmät loistaen, miten he olivat pelanneet pelejä, koonneet legoja ja leikkineet sirkusta. Kaikki olivat iltaan hyvin tyytyväisiä.

Että tervetuloa vaan kyläilemään meille toistekin!

Pages