Ladataan...
Isyyspakkaus

Pienen pojan nimi paljastettiin sukulaisille ja ystäville lauantaina, kun järjestimme pojalle nimijuhlat Rouvan kotitilalla.

Juhlat järjestettiin samalla konseptilla kuin tytön nimiäiset lähes tasan neljä vuotta sitten.

Jopa koristeet olivat samat paperipallot, jotka tilasimme silloin juhliin ja joita vannoimme käyttävämme kaikissa juhlissamme siitä lähtien.

Vain isopapan puhe puuttui ohjelmasta, sillä omat isovanhempani eivät enää jaksaneet lähteä juhliin:

  1. Tervetuliaismaljat (raparperi-minttujuoma)
  2. Vieraiden esittely pojalle. Äiti ja isä esittelivät jokaisen vieraan, ja sen jälkeen vieras sai kertoa, miten hän sai tietää lapsen olevan tulossa
  3. Kertomus nimen valinnasta
  4. Nimivisa, jossa vieraat saivat arvata nimeä vihjeiden jälkeen
  5. Nimen paljastaminen ja malja nimelle
  6. Kummien esittely ja kummitodistusten lukeminen
  7. Isän laulu: Päivänsäde ja menninkäinen
  8. Ruokailu.

Tunnelmaa loi Spotifyhin tekemäni soittolista, joka soi pienistä kaiuttimista iPadiltani.

Myös kummitodistuksissa käytettiin samaa pohjaa kuin neljä vuotta sitten.

Hanna, Esa ja Anne lupautuivat ilomielin sitoutumaan kummitodistuksiin kirjoittamiimme lupauksiin. Hanna ja Esa lupasivat esimerkiksi opettaa pojalle medialukutaitoa ja lähdekritiikkiä sekä tutustuttaa hänet Kalle Päätalon laajaan tuotantoon.

Anne puolestaan lupasi opettaa, miten tehdään täydellinen juureen leivottu pataleipä ja olla aina valmis herkutteluun hänen kanssaan.

Rouva laittoi juhlien ruokia vähitellen pitkin viikkoa. Pääruokana oli

  • lihapullia
  • kasvispullia
  • pestojogurttia
  • kesäkurpitsatsatsikia
  • perunasalaattia uusista perunoista
  • marinoituja kikherneitä
  • Gastronaatti-tomaatteja ja mozzarellaa
  • kvinoa-munakoisosalaattia
  • uuunissa paistettua fetajuustoa
  • juustoja
  • leipää.

Ruokien kanssa tarjolla oli viinejä, kuplavettä ja raparperi-minttujuomaa.

Jälkiruokapöytään saimme upean marjaisan täytekakun ystävältämme Siniltä, ja äitini toi perinteiset kanelimureleivät, joita on tarjottu varmaan kaikissa juhlissamme about aina. (Voisin syödä koko satsin yksin. Yöllä, maidon kanssa.)

Rouva leipoi itse myös mansikkaleivoksia, ja hain vielä pöytään Vavesaaren tilan marmeladeja.

Nimivisaa varten leivoimme ja koristelimme lisäksi aakkoskeksejä, ja keksitarjottimilla oli kirjaimet sekä pojan etunimeen että toiseen nimeen. Mukana oli myös hämäyskirjaimia.

Nimen paljastuttua kysyin tytöltä, mitä hän pitää nimestä, ja hän vuodatti alahuuli väpättäen muutaman ison kyynelen poskilleen. Hän oli nimittäin ajatellut, että pojan nimeksi olisi annettu Hali, sillä hän oli ehdottanut sitä useamman kerran.

Voin kertoa, että nimi ei ole Hali, mutta pidän pojan nimen vain tuttavapiirini tietona. Poika kulkee siis blogissa jatkossakin nimellä Poika.

Juhlat menivät taas liian nopeasti, ja niiden jälkeen jäi haikea fiilis. Pitäisi järjestää juhlia useamminkin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eräs lukijani ehti jo kysellä, miten perheen pienin viihtyi viime viikon autoreissullamme.

Kiitos, hyvin. Hän katseli maisemia lähinnä nahkaverhojen läpi ja nautti ravintoloissa omia ruokiaan.

Etsi kuvasta 6-viikkoinen vauva

Kun tyttö oli pieni, vannoimme kantorepun nimiin, ja mukana se oli nytkin. Vauva keikkui repussa ainakin Muumimaailmassa ja Kylmäpihlajan kallioilla, josta tyttö nappasi alla olevan kuvankin omalla puhelimellaan.

Vauva kuitenkin nukkuu niin mielellään ja sikeästi auton turvakaukalossa, että joihinkin ravintoloihin otimme hänet mukaan siinä. On myös niin paljon helpompaa syödä itse, kun rinnalla ei roiku ketään.

Ostin myös täysin ensimmäistä kertaa turvakaukaloon adapterit, jolla kaukalon saa sijoitettua Bugaboo-vaunuihimme sen vaunukopan tilalle. Tämä osoittautuikin hyvin käteväksi, ja esimerkiksi tässä ravintola Gotossa otetussa kuvassa bébé jatkaa samoja uniaan, jotka hän aloitti jo autossa.

Poju vaikutti retkellämme oikein hyvältä matkavauvalta. Hänen ongelmansa olivat suoraviivaisia, ja niistä selvittiin yleensä maidolla, vaipanvaihdolla tai tutilla. Hän nukkui yhtä kähinäyötä lukuun ottamatta yönsä hyvin levollisesti välissämme ja heräsi muina öinä syömään oman rytminsä mukaan eli noin kolmen tunnin välein.

Sen yhden yön kähinöiden päättelin johtuvan siitä, että kyseisenä päivänä olimme olleet pitkään autossa ja poika oli nukkunut lähes koko päivän syömisiä lukuun ottamatta. Sellaisena päivänä häntä on myös vaikeampi röyhtäyttää, joten ilma kertyy vatsaan ja muuttuu siellä pahaksi hengeksi, joka pitää manata ulos seuraavana yönä vauvan jalkoja pumppaamalla.

Hyvin meni siis vauvan kanssa, ja vaikka kotoa lähteminen jännitti, olemme nyt tyytyväisiä, että tuli lähdettyä. Pelkäsimme eniten, että vauva itkisi öisin ja häiritsisi muita, mutta näin ei käynyt. Edes majakkahotellin seinänaapurit eivät olleet kuulleet huoneestamme mitään häiritseviä ääniä, vaikka äänieristys taisi olla melko vähäinen.

Eli hyvä matkailija tästäkin tyypistä näyttää tulevan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hetkinen, jokos siitä on kuukausi, kun tämä pojanpallero pääsi pois teho-osastolta?

Todella! Ja kuukauden ikäinen pikkukundi on jo aivan toinen tyyppi kuin vain pari viikkoa sitten. Hän tarkkailee ja seuraa muuta perhettään ja on päivisin pitkiä aikoja hereillä. Ja kyllä, hän nukkuu yönsä rauhallisesti ja herää yleensä vain kerran syömään. Aika tyytyväinen tyyppi, jota itkettää enimmäkseen vain aamupäivisin.

Painoa hän kerää vajaat 50 grammaa päivässä, mikä on aikamoinen määrä.

Jotenkin tämän toisen lapsen kanssa on enemmän perspektiiviä asioihin, ja nyt ymmärtää paremmin, miten tilapäistä ja lyhytaikaista tämä vauva-aika on. Tuossa se tuhisee ja ähkii, mutta kohta se kääntyy vatsalleen, alkaa kävellä, opettelee ajamaan pyörällä ja sitten pian muuttaakin jo pois kotoa.

Vaikka vauva siis välillä itkee kurkku suorana ja omat yöunet jäävät liian lyhyiksi, tiedän, ettei tätä vaihetta oikeasti kestä kovin kauaa.

Joitain asioita voisi kuitenkin hieman nopeuttaa. Olisi esimerkiksi kiva nähdä jo oikeita hymyjä. Vaikka poika välillä vääntää kasvonsa leveään virneeseen, tiedän sen johtuvan vain vatsanväänteistä. Mutta ei sitäkään pitäisi joutua odottamaan kuin joitain viikkoja enää.

 

Kuvat: Nata / WTD.fi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä juhannus oli kovin erityinen, ja siihen mahtui monta asiaa, joita teimme ensimmäistä kertaa.

Vähäisin asia ei tietenkään ollut se, että tämä oli pojan ensimmäinen juhannus. Hän kyllä taisi missata suurimman osan viikonlopusta.

Tyttö puolestaan pääsi ensimmäistä kertaa melontaretkelle kumiveneellä...

...pelaamaan mölkkyä...

...ja paistamaan makkaraa hiilloksella.

Hän oli myös haljeta, kun kerroin, että minulla on hänelle puhallettava uima-allas, ja hän pääsi ensimmäistä kertaa polskimaan ja kellumaan siinä. 

Mutta huhheijaa, onpas tämä ollut intensiivinen viikonloppu vanhemmille, joille tämä oli ensimmäinen mökkijuhannus kahden lapsen kanssa: kaikki se mukaan pakattu tavara, kaikki vauvanhoitoon liittyvät asiat ilman juoksevaa vettä ja pelkällä aurinkosähköllä, ajoittain vatsanväänteistä itkevä kolmeviikkoinen vauva, katkonaiset yöunet ja siihen päälle vielä huomionkipeä nelivuotias.

Naureskelinkin Rouvalle puolitosissani, että ei tämä mökkeily ole ihan lapsiperheen hommaa.

Mutta sitten se kaikki vaiva ja väsymys unohtuu, kun näkee, miten onnellinen tyttö on tästä kaikesta. Ja juhannussää on ollut paras miesmuistiin.

Tämä juhannusretki oli vasta harjoittelua, sillä olen menossa vielä ensi viikolla töihin, mutta palaamme mökkitunnelmiin varmaan jo viikon päästä. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että ei tämä ylitsepääsemättömän hankalaa ole ollut.

Ja kyllähän tämä aika herkäksi vetää, kun näkee omat pienet ihmiset ensimmäistä kertaa ikinä nukahtaneena vierekkäin mökkituvan sängylle. Hyviä juhannusunia rakkaat!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Katso, ei letkuja eikä piuhoja! Ja teippiliimatkin on putsattu pois hiuksista!

Olemme päässeet muutenkin kokeilemaan lähes tavallista elämää vauvan kanssa, sillä saimme eilen vauvan vierihoitoon ja perhehuoneen Kätilöopiston 9. kerroksesta.

Perheen vanhemmat lapset eivät valitettavasti saa yöpyä perhehuoneessa, mutta saimme onneksi tytön mummon ja papan hoitamaan häntä lyhyellä varoitusajalla.

Tästä tuli siis varsinainen win-win-win: isi ja äiti pääsivät tutustumaan vauvaelämään, mummo ja pappa pääsivät tapaamaan pojanpoikaansa ensimmäistä kertaa ja tyttö sai leikkiä papan kanssa parin päivän ajan.

Niin, mehän todella ajattelimme lähteä kotiin jo huomenna. Pojan kunto on kohentunut niin paljon, että ainoa syy olla edelleen sairaalassa on seurata, miten hänen syöntinsä lähtee sujumaan. Ja hyvinhän se on lähtenyt.

Vielä joudutaan turvautumaan pumppumaitoon ja pulloihin, mutta nyt näyttäisi, että on kaikki edellytykset siihen, että niistäkin päästäisiin eroon. Ilmoitimme siis hoitajille, että lähdemme huomenna, ja sovimme sitten mahdollisesti jonkin kontrollikäynnin poliklinikalla myöhemmin.

Sairaalan 9. kerros on rauhallinen ja kotoisa. Vähän niin kuin hotelli, mutta ilman ruokatarjoilua.

Olemmekin ottaneet kotoa mukaan jotain väli- ja aamupalaa (ja oman pressopannun), ja pääruoat on tilattu sitten Woltin kautta ovelle kuljetettuina.

Ihan älyttömän kätevää!

"Hei, tuolla näkyy Linnanmäki!"

Saimme muuten vihdoin selville myös pojan syntymäpituuden. Se oli 53 cm, eli hän oli syntyessään 5 cm siskoaan pidempi ja 700 g painavampi. Pitkä ja hoikka poika - ei näytä siis tulevan isäänsä. Ja saas nähdä, onko hän kasvanut jo ulos pienimmistä vauvanvaatteista, joita odottaa kotona.

Pieni isosisko odottaa meitä kaikkia kotiin jo niin paljon!

Share

Pages