Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä muistui taas pääsiäisenä mieleen, miksi emme nykyisin matkustele enää juurikaan autolla.

Autoahan meillä ole, mutta olemme olleet ahkeria vuokra-auton käyttäjiä - kunnes meitä olikin neljä.

Sen lisäksi, että lähtöä valmisteltiin jo torstaina, teimme lähtöä neljä tuntia perjantaiaamuna. Emme edes näppäilleet mitään ihmeellistä vaan pakkasimme kassit, veimme ne autoon, syötimme ja laitoimme lapset matkakuntoon, veimme roskat jne. Tämä kaikki tapahtui tietysti pienemmän lapsen huutaessa lattialla suoraa huutoa, sillä hän ei saanut kaipaamaansa huomiota. Ei siis ihmekään, että osa tavaroista unohtui kotiin. Siis se reppu, jossa oli tietokoneeni ja kamerani.

Kun autossa vihdoin oltiin, matka alkoi itkun saattelemana. Poika onneksi nukahti pian, mutta reilun tunnin jälkeen hän alkoi huutaa jälleen. Näin ollen Rouva joutui tunkemaan itsensä kahden turvaistuimen väliin takapenkille, jotta hän sai pidettyä pojan hiljaisena. Matka kesti kolme tuntia.

Haaveet kuunnella S-Town-podcastia menivät siis siinä, sillä Rouva ei oikein kuullut takapenkille mitään tytön katsellessa iPadilta joitain omia mylittleponyjaan.

Paluumatkalla oli hieman helpompaa, sillä tyttö meni viikoksi mummolaan, joten Rouvalla oli paremmin tilaa takapenkillä. Poika itki siitä huolimatta puolet matkasta.

Että miksi käydään harvoin? Juuri tästä syystä.

Kolmen viikon New Yorkin -matkalle lähtö vaatii vähemmän ponnisteluja kuin se, että lähtee kolmeksi päiväksi maalle. Mukaan lähtee huomattavasti vähemmän tavaraa, valmistautuminen vie vähemmän aikaa ja kulkuvälineessä istuminenkin on miellyttävämpää. Enkä itsekään erityisemmin pidä autolla ajamisesta monesti hyvin epämääräisessä säässä ja talvella pimeässä.

Pelkästään viikonlopun vuoksi tällaista vaivaa ei viitsi nähdä, ja jotta perjantaina ehtisi ihmisten aikoihin perille johonkin, olisi otettava koko päivä vapaaksi töistä.

Tiedoksi siis kaikille, joita asia kiinnostaa ja koskee: kiitos kutsusta, mutta emme juuri nyt ole tulossa kyläilemään. Katsotaan uudelleen tuossa joskus lähivuosina.

Mutta tervetuloa meille! Sieltä on Helsinkiin on yhtä lyhyt matka kuin täältä sinne - paitsi jos matkassa on pieniä lapsia. Matkan pituus kasvaa selvästi jokaisen lapsen myötä seuraavaan potenssiin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olisikohan tämä postaus nyt tämän juttusarjan viimeinen ja tarina jäisi trilogiaksi?

Tapahtui aiemmin:

Sain marraskuussa Italiasta sakkolapun, jossa kerrottiin, että olen jättänyt maksamatta moottoritietullin Luccan kaupungin lähistöllä heinäkuun 17. päivänä 2014. En reagoinut kirjeeseen mitenkään.

Sain sitten toukokuussa asiasta muistutuskirjeen, ja totesin, että nyt on parasta tehdä jotain. En kuitenkaan halunnut maksaa pyydettyä 70:ää euroa, joka olisi ollut maksu pisimmästä mahdollisesta matkasta, jonka motarilla olisi voinut ajaa kahden tullipisteen välillä.

Kirjauduin nettiin Nivi Credit S.r.l:n sivujen asianhallintajärjestelmään ja kävin kirjoittamassa tapaukseni yhteyteen vastineeni. Kerroin, että ajoin vain Pisasta Luccaan, ja jos jokin tulli on jäänyt epähuomiossa maksamatta, maksan sen kyllä mielelläni, kunhan maksu vastaa vain todella ajamaani matkaa.

Nyt, vain kaksi kuukautta myöhemmin, sain Italiasta uuden viestin, tällä kertaa sähköpostiini, jonka jätin Nivi Creditille. He olivat käsitelleet tapaukseni ja pyysivät nyt maksua vain 9,73 euron verran. Samassa viestissä oli myös kuvaus siitä mitä oli tapahtunut: olin ajanut autollani Telepass-kaistaa, joka on tarkoitettu vain autoille, joissa on Telepass-laite. Liittenä oli myös kuva tapahtumasta (yllä).

OK, eihän tähän voi väittää vastaan. Olisi tietysti kiva, jos itselläni olisi edes pieni muistijälki tapahtumasta, mutta en edelleenkään osaa selittää, mitä tässä oikeasti tapahtui. Olen niin monta kymmentä kertaa ajanut ulos ja sisään Italian moottoritieliittymissä, että maksun suorittamatta jättäminen on vain kovin erikoisen tuntuista. Ellei sitten... joku olisi ollut juuri takapuskurissani kiinni, olisin ajanut väärälle portille enkä olisi päässyt peruuttamaan takaisin. Tai olisikohan Telepass-kaistalla ollut myös korttiautomaatti, joka ei olisi ollut toiminnassa..? Olen siis selvästi aktiivisesti unohtanut tällaisen tapauksen.

Mutta maksan nyt tämän maksun kiltisti ja unohdan asian. Case closed.

Niin, ja seuraavan kerran Italiassa autoillessani kiinnitän sitten tarkempaa huomiota sekä näihin tietullipisteisiin että niihin perhanan jalankulkualueisiin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja taas palataan liki kahden vuoden takaiseen Italian-matkaan. Kirjoitin marraskuussa, miten sain kotiini kirjeen, jossa kehotettiin maksamaan maksamatta jäänyt moottiritietulli lisämaksuineen ja korkoineen. Kirje oli sen verran epäilyttävä, eikä tullut edes kirjattuna, että päätin olla reagoimatta siihen.

Nyt sain kuitenkin samasta asiasta muistutuksen.

Googlailin vähän asiaa, ja tämä kyseinen Nivi Credit vaikuttaa todella olevan ihan oikea ja maksamattomia tietulleja perivä taho. Okei, pakko kai tähän on nyt reagoida.

Mutta en edelleenkään voi ymmärtää, miten olisin voinut ajaa ulos moottoritieltä maksamatta siitä. Ei minulla tietenkään ole siitä mitään kuitteja tai muita todisteita, joten ei tässä taida olla paljon muita vaihtoehtoja kuin maksaa suosiolla.

Laitoin sentään Nivi Creditin verkkopalveluun viestin, että voin maksaa maksamattoman tullin siltä n. 20 kilometrin matkalta, jonka ajoin kyseisenä ajankohtana Pisasta Luccaan, mutta en tätä liki 70 euron summaa pisimmästä mahdollisesta matkasta, jonka olisin ilmeisesti voinut ajaa ennen Luccan liittymää. Muita todisteita minulla ei ole kuin Pisasta sinä päivänä ottamani valokuvat. 

No, jäädään odottelemaan vastausta. Ehkä sieltä tulee jokin ulosottokirje puolen vuoden päästä. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Parhaita ovat lomat, jotka palaavat mieleen uudelleen ja uudelleen. 

Vaan ei tällä tavalla!

Muistatkos, kun kirjoitin viime talvena Italian poliisilta saamistani terveisistä? Siis siitä, että olin puolivahingossa ajanut Firenzessä ja Pisassa alueilla, joissa autoilua oli rajoitettu. Maksoin sakot kiltisti, tosin sillä pienemmällä ehdotetulla summalla.

Sain lopulta kesällä vielä kaksi sakkolappua lisää, maksoin nekin ja ihmettelin, miten sakkojen lähettämisessä voi kestää lähes vuosi.

Mutta nyt: vuosi ja neljä kuukautta oletettujen tapahtumien jälkeen saan uuden sakkolapun, tällä kertaa Italian moottoritieyhtiöltä. Olen kuulemma jättänyt maksamatta moottoritietullin Luccan kaupungin lähistöllä heinäkuun 17. päivänä 2014.

"Olettujen tapahtumien" siksi, että en yksinkertaisesti ymmärrä, miten se on voinut tapahtua. Kun Italiassa ajaa moottoritielle, on pakko ajaa läpi portista, josta otetaan lippu. Kun moottoritieltä poistutaan, tämä lippu laitetaan joko automaattiin tai annetaan kassalle, ja sitten maksetaan ajetun matkan mukaan. Portista ei pääse läpi maksamatta.

Nyt siis jostain syystä saamani sakko väittää, että olen poistunut Luccan liittymästä maksamatta, ja koska moottoritieyhtiö ei tiedä, mistä olen tullut sisään moottoritielle, minun on maksettava 66,34 €:n edestä tietulleja ja sanktioita.

Voihan sun. Ei tässä varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin maksaa. Itselläni ei ole mitään muistijälkeä siitä, onko esimerkiksi jossain moottoritietullipisteellä ollut puomi rikki tai tapahtuiko jonkin maksun yhteydessä jotain outoa. Lienee turha alkaa selvitellä asiaa sähköpostitse.

Mutta kyllä tämä hieman vähentää intoa ajella Italiassa jatkossa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Palataanpas yhteen asiaan viime kesältä.

Kirjoitin heinäkuisessa Firenzen-jutussani mm. näin:

Onnistuin saamaan itseni pari kertaa niin pahasti sumppuun kiellettyjen ajosuuntien keskelle, että saas nähdä, kuinka monta sakkolappua tulee postissa kotiin matkan jälkeen.

No niin, vastaus alkaa olla selvillä. Ainakin kaksi, ehkä jopa neljä.

Kerrotaanpas vielä hieman tarkemmin, mistä on kyse:

Italiassa monissa kaupungeissa historialliset keskustat on rauhoitettu autoliikenteeltä, ja esim. Pisassa ja Firenzessä tietyillä kaduilla ja alueilla saa ajaa vain, jos siihen on lupa. Tästä kerrotaan kyltein, ja niissä mainitaan myös elektroninen valvonta.

Tiesin, että ajoin Pisassa kerran epähuomiossa tällaiselle alueelle, kun etsimme sopivaa pysäköintipaikkaa ja huomio oli jossain muualla. Firenzessä taas suunnistimme navigaattorilla, joka ei tuntenut näitä rajoituksia. Ja vaikka kuinka yritimme päästä kiellettyjen alueiden ohi, navigaattori ohjasi monen mutkan kautta lopulta meidät aina sellaiselle. Jossain vaiheessa näytti siltä, ettemme todellakaan onnistuisi pääsemään lähellekään sitä paikkaa, mihin olimme menossa, joten luovutin: Nyt on vaan pakko mennä tästä, ei me muuten löydetä ikinä perille. Kävimme Firenzessä myös toisena päivänä samoin tuloksin. Tulkoon sakko, jos on tullakseen, ajattelin.

No, tuossa lokakuussa sitten autovuokraamosta tuli sähköpostia, jossa kerrottiin, että tietoni on toimitettu Italian poliisille. Ja sitten vastaava ilmoitus tuli vielä muutaman pari kertaa lisää. Viesteissä viitattiin liikennerikkomuksiin Pisassa ja Firenzessä. No voihan sun. Ja yksi herja tuli vielä lisää, mutta se vaikuttaisi olevan terveisiä automaattiselta nopeudenvalvonnalta. Äh.

No nyt asiaa on ehtinyt sulatella sen verran, että vähän jo naurattaa. Kävin tänään noutamassa kaksi ensimmäistä sakkolappua postista, ja nyt pitäisi vielä ymmärtää, minkä verran olen velkaa Italian poliisille. Maksuohjeissa lukee, että 106,23 €:n sakosta saa vähentää 30 %, jos sen maksaa viiden päivän sisällä. Mutta mistä? Siitä kun kuittasin kirjeen vastaanotetuksi? Niin kai. Onhan tuo reilut 80 euroa per sakko silti aika suolainen hinta siitä, että turisti on ajanut autoa vain paikallisille tarkoitetuilla alueella. En minä kuitenkaan missään kävelyteillä ja jalankulkualueilla puikkelehtinut.

Kävipä kyllä mielessä, että mitäs jos en olisi noutanut kirjeitä lainkaan postista? Onko jollain kokemusta siitä, että onko Italian poliisilla jokin kansainvälinen perintäjärjestely käytössään?

Entä mitä tästä opimme? No ensinnäkin sen, että se sähköinen valvonta on ihan oikeasti totta ja sakot löytävät tiensä Suomeenkin asti.

Ja sen, että ensi kerralla Italiassa en todellakaan luota navigaattoreihin kaupungin keskustoissa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Eikös se Italian liikenne ole ihan hirveää?” Tämä kysymys tuntuu olevan monien huulilla, kun kertoo suunnitelevansa auton vuokraamista ja autoilua Italiassa.

Kyllä ja ei. On Italiassa ajaminen toki erilaista kuin Pohjois-Euroopassa, mutta ei tämä hirveää ole - ainakaan maan pohjoisosissa. 

Meidän automme. Kätevän kokoiset, mutta tehoa saisi olla enemmän

Etelä-Italiassa liikenne on kieltämättä kaaottisempaa, ja erityisesti Sisilian kaupungeissa ajellessani olen huomannut, että on omaksuttava aivan toisenlainen ajotapa kuin Suomessa: Muut kuskit vaihtavat kaistaa vain hivuttautumalla hiljalleen eteesi varoittamatta siitä suuntavilkulla. Jos kaistoja on kolme, vierekkäin saattaa olla viisi autoa, ja Vespat puikkelehtivat vielä autojen väleissä. Isommissa ristyksissä, kiertoliittymissä ja leveillä kaduilla ei sitten välttämättä olekaan kaistamerkintöjä. Koko ajan on oltava valmiina painamaan jarrua, sillä kuka tahansa voi tulla milloin tahansa eteesi mistä tahansa. Toisaalta myös sinulle annetaan vastaavasti tilaa, kun vain tunget väliin puoliväkisin. Jos jäät odottamaan omaa vuoroasi, sitä ei tule. Alussa se vaatii aika kylmiä hermoja. 

Täällä Italian pohjoisosissa tiekulttuuri onkin sitten aivan toinen ja autoilu jopa miellyttävää. Autot pysyvät omilla kaistoillaan ja toisten kulkuneuvojen liikkeet eivät ole aivan yhtä äkkinäisiä. Maata halkoo kattava moottoritieverkosto, ja isojen kaupunkien välit voi hurauttaa 130 km/h. Moottoritiet ovat ainakin omien havaintojeni mukaan pohjoisessa hyväkuntoisia, vaikkakin Lahden motaria ajamaan tottuneille kapeita ja mutkaisia. Tietullit kerätään moottoriteiden liittymien kohdilla: kun ajat motarille, otat automaatista lipukkeen ja poistuessasi syötät samaisen lipukkeen toisen automaatille, joka kertoo matkan pituuden mukaan, miten paljon se maksoi. Maksu onnistuu sekä käteisellä että luottokorteilla.

Suunnistaminen onkin sitten oma hommansa. Ilman minkäänlaista karttaa en lähtisi Italiaan, enkä oikeastaan edes pelkän kartankaan kanssa. Mieleen palaa eräskin kerta, kun olemme etsineet tietä paikasta toiseen, ja useammassa T-risteyksessä ei ole lukenut yhtään tutun kuuloista paikannimeä. Tällä matkalla olemme taas todenneet, että parasta on olla navigaattori, johon kartat voi ladata etukäteen. Kaverini yritti navigoida iPhonen online-navigaattorilla, mutta Toscanan maaseudulla ei olekaan itsestäänselvää, että joka paikassa on matkapuhelinverkkoa.

Täälläkin suosittelen käyttämään isoja ja kansainvälisiä autoketjuja, joilta saa varmasti hyvät ja uudet (ja ilmastoidut) autot, ja vuokraamot sijaitsevat vielä kätevästi lentokentillä. Isompaa roadtrippiä suunnittelevan kannattaa tietysti harkita sitä, että meno- ja paluulennot ovat eri kaupungeista, ja sopia myös palauttavansa auton toiselle kentälle kuin mistä se on otettu vuokralle. Silloin on tosin huomattava, että navigaattoreiden tai muiden lisävarusteiden vuokraaminen ei välttämättä onnistu.

Lapsen kanssa autoillessa on otettava huomioon myös turvaistuin. Yritimme varata autovuokraamosta sellaisen, mutta vuokraamo ei voinut edes erikseen pyydettäessä taata, että turvaistuin olisi saatavilla. Emme halunneet ottaa sen suhteen riskiä, joten päätimme ottaa oman turvaistuimemme mukaan. Siellähän se tuli lentokoneen ruumassa.

Mihin autoa sitten tarvitsee? Jos viettää aikansa vain kaupungeissa ja niiden keskustoissa, autoa ei todella tarvitsekaan. Kaupungista toiseen voi siirtyä myös junilla. Näinhän teimme viime kesänä, kun junailimme Roomasta Napoliin ja takaisin.

Omalla autolla avautuu kuitenkin sellainen puoli Italiasta, johon on vaikea päästä käyttämällä vain julkista liikennettä. Esimerkiksi tällaista Toscanan-matkaa en lähtisi edes suunnittelemaan ilman omaa autoa. Vaikka tänne villalle olisi jotenkin päässytkin, liikkuminen talon ja lähikylien ja -kaupunkien välillä olisi hyvin hankalaa ja aikaavievää.

Onhan siinäkin tietysti oma viehätyksensä, jos sellaisesta tykkää.

Share