Ladataan...
Isyyspakkaus

Ruokavuosi on vaihtunut, veriappelsiinikausi alkanut ja persimonit löytäneet tiensä suomalaisille hedelmätarjottimille. Itse ilahdutin perhettäni eilen paistamalla ison kasan pinaattilettuja *), joten tänään nautimme niitä vielä täytettynäkin! Mitä muuta kiinnostavaa Rouvan Instagramiin on päätynyt viime viikkoina?

"Mies paistoi myöhäiseksi lounaaksi läjän pinaattilettuja! #keittiössänyt #pinaattiletut #lauantairuokaa"

"Miehen paistama pinaattilettupino oli sen verran vaikuttava, että siitä riitti myös täksi päiväksi: Paistoin pannulla täytteen sipulista, paprikasta ja omin kätösin kesällä poimituista kantarelleista ja maustoin sen suolalla, pippurilla ja ranskankermalla. Lusikoin täytteen lettujen päälle, kääräisin letut rullalle, ladoin vuokaan ja ripottelin pinnalle vähän juustoraastetta. Vartti 200-asteisessa uunissa ja... Nam! #keittiössänyt #yhälettuja #metamorfoosi"

"Kermatoffeiden ohjetta kyseltiin, joten tässä se nyt tulee, olkaat hyvät!

Kaadoin paksupohjaiseen kattilaan 5 dl kermaa, 3 dl sokeria, 1 dl glukoosisiirappia, 1 tl vaniljajauhetta ja 1/2 tl suolaa. Sekoitin kierrevatkaimella, nostin levylle ja aloin kuumentaa miedolla lämmöllä. Keitin seosta koko ajan sekoitellen vajaa puoli tuntia, siis aika pitkän aikaa, siihen asti, kunnes se sakeutui ja alkoi irrota massana kattilan reunoista. Asian voi varmistaa myös tipauttamalla seosta kylmään veteen lasiin: jos seoksen pystyy muotoilemaan palloksi, toffee on valmista, jos ei, pitää vielä keittää lisää. (No, jos sattuisi käymään niin, että lopettaa liian aikaisin, toffee ei kovetu huoneenlämmössä, mutta ei hätää, sen voi sitten napostella suoraan jääkaapista :))

Lopuksi kaadoin kuuman seoksen leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (30 x 21 cm) ja tasoitin lusikalla. Annoin kovettua huoneenlämmössä seuraavaan päivään, leikkasin palasiksi ja käärin papereihin. Satsi on aika riittoisa, yhdestä levystä saa soman paketin useammalle. Toivottavasti tykkäätte! #keittiössänyt #kermatoffee"

"Tämä kuva on viime viikonlopulta, kun mies pelasti vihanneskaupan alelaarista pussillisen suippopaprikoita. Tein niistä vuoallisen täytettyjä paprikoita, tuota harmillisen aliarvostettua, tylsäksikin moitittua kasvisruokaa. Meillä niistä kyllä tykätään kovasti. Tällä kertaa täytteessä oli sipulia, varsiselleriä, paprikaa, linssejä, riisiä, suolaa, pippuria ja lopuksi vähän emmentaalijuustoa. Hetki uunissa ja sitten suuhun. #täytetytpaprikat #eimitääntylsää #keittiössänyt"

"Vahvaa salaattirakkautta just nyt: päärynää, (aiemmin uunissa) paahdettuja saksanpähkinöitä, Peltola Blue -sinihomejuustoa, vuonankaalia ja (vähän turhan hitaasti irrotettavia) granaattiomenansiemeniä, kastikkeena loraus oliiviöljyä ja sitruunaa. #keittiössänyt #talvisalaatti"

"!!!!!!!!!!!!! #keittiössänyt #veriappelsiini #tämäihanasesonki #vihdoin"

"Keittiötaidetta matkalla uuniin, eli miltei viikon kokkaustauon jälkeen innostuin tekemään punajuurilasagnea kotiin palaavalle perheelle <3 #keittiössänyt"

"Tein tarkoituksella eilen liikaa lasagnen juustokastikketta, jotta saisin tehdä tänään kakkosaamupalaksi Croque Madamet. Leipien mausteena sipaisu dijonsinappia, välissä rosmariinilla maustettua karamellisoitunutta sipulia ja paistettuja herkkusieniä sekä tietenkin muhkeasti valkokastiketta, johon oli sulatettu cheddarjuustoa. Toiset leivät kansiksi, loput kastikkeet pinnalle ja sitten vielä 200-asteiseen uuniin vartiksi. Päälle paistoin vielä kananmunat. Sunnuntait <3 #keittiössänyt #aamupalahommia #juurileipä"

"Luin jostain ulkomaisesta ruokatrendianalyysistä, että tänä vuonna on aika heittää avokadoleivät mäkeen. Ajattelin kuitenkin jatkaa ihan niin kuin ennenkin, eli voilà, alkuvuoden lyhyt avokadoleipäkauteni alkaa än yy tee nyt! #keittiössänyt #aamiaishommia #avokadohulluus"

"Salaattirakkautta just nyt, osa 2: persimoni-mozzarella! @pipsahurmerinta'n ja @merituulivantsi'n illallisella tarjottiin tätä makuparia, ja siitä se ajatus sitten lähti, joskin simppelimpänä versiona, kun en muistanut alkuperäisen salaatin raaka-aineita. Eli kypsä persimoni siivuiksi, päälle mozzarellaa, oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria ja (aiemmin uunissa) paahdettuja kurpitsansiemeniä. Mahdottoman hyvää näinkin! #keittiössänyt #talvisalaatti"

"Pähkinägranolasta puuttuvat tällä kertaa lähes tyystin ne pähkinät, mutta ei se mitään, laitetaan kaksi teelusikallista kanelia ja käännetään huomio toiseen suuntaan... #keittiössänyt #myslihommia"

"#paahtajanainen täällä taas terve! Paloittelin parsakaalit varsineen (paras osa!) suunnilleen samankokoisiksi paloiksi, pyörittelin pellillä oliiviöljyssä, suolassa ja mustapippurissa ja paahdoin 175-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia. Lopuksi raastoin vielä pinnalle parmesaania. Nämä saattaa sitten napsia suoraan pelliltä. #keittiössänyt"

"Feta pääsi taas uuniin, tällä kertaa appelsiinien ja viimeisen sipulin kanssa <3 #keittiössänyt #uunifeta #appelsiinihulluus"

*) Hyvät pinaattiletut syntyivät tällä reseptillä: litra kevytmaitoa + 4 kananmunaa + 2 dl ruisjauhoja + 3 dl vehnäjauhoja + 400 g pakastepinaattia + 1,5 tl suolaa + ripaus mustapippuria + hyppysellinen muskottipähkinää. Kaikki ainekset sekaisin, ja annetaan jauhojen turvota noin vartti ennen paistamista.

 

Rouva Instagramissa: @satu_koivisto

Sarjan edelliset osat:

Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #28

Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #27

Gastronaatti: Arjen ruokavinkit #26

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kiusoittelin teitä pari viikkoa sitten kuvalla tästä Gastronaatti II:n jouluporkkanakakusta. Nyt kerron myös, miten se tehdään.

Kakku on siten nerokas, että sen tekemiseen ei tarvita mitään laitteita, ja sen voi todella tehdä vaikka kaikki muut olisivat jo nukkumassa. Todella hiljainen porkkanakakku!

Teimme Rouvan kanssa myös videon, josta näet, miten yksinkertaista tämän jouluisen kakun tekeminen onkaan.

Hiljainen jouluporkkanakakku

Ainekset

  • 200 g voita (plus nokare voita voiteluun)
  • 2 dl täysruokosokeria tai muuta tummaa sokeria
  • 3½ dl tavallisella porkkanaraasteterällä raastettua porkkanaa (2 isohkoa porkkanaa)
  • 2 kananmunaa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl kanelia
  • ½ tl jauhettua neilikkaa
  • ½ tl jauhettua inkivääriä
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä

Kuorrute:

  • 1 prk mascarponejuustoa (noin 250 g)
  • 3 rkl tomusokeria
  • ¼ dl rouhittuja pistaasipähkinöitä

Valmistaminen

  1. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjan ja reunojen väliin. Voitele paperi ja vuoan reunat.
  2. Sulata voi. Sekoita voisula, sokeri, porkkanaraaste, kananmunat, leivinjauhe, kaneli, neilikka ja inkivääri ja sekoita voimakkaasti. Lisää jauhot ja rouhitut pähkinät ja sekoita nopeasti.
  3. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes kakku irtoaa hieman vuoan reunoista. Anna jäähtyä hetki, avaa sitten vuoka varovasti ja nosta kakku jäähtymään ritilän päälle.
  4. Tee lopuksi kuorrute: Sekoita mascarpone ja tomusokeri kulhossa. Levitä seos jäähtyneen kakun päälle rennosti.

Kuten Rouvakin kirjassa kertoo, hän on mascarponeihmisiä, ja itse pidän tymäkämmistä ja makeammista juustokuorrutteista. Mutta kuten arvaat, eipä tätä kakkua muruakaan ole syömättä jäänyt!

 

Resepti löytyy myös Gastonaatti II - Kuinka rakastua ruoanlaittoon -kirjasta. Tilaa kirja itsellesi tai joululahjaksi No Tofu Publishingin verkokkaupasta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Edellisen Gastronaatti 2:n kuvista kertovan postaukseni kommenteissa minua pyydettiin kertomaan tarkemmin, miten olen ottanut painokelpoisia kuvia ja käsitellyt kuvani. Mielellänihän minä asiasta kerron, vaikken mikään ammattilainen asiassa olekaan.

Mutta ihan ensin on vinkattava arvonnastani!

Mene Instagramiin, ota tilini (@isyyspakkaus) seurantaan, jos se ei jo ole, ja etsi ylläolevan "hiljaisen porkkanakakun" kuva.

Voit osallistua arvontaan tägäämällä kommentteihin jonkun kaverisi.

Jos arpaonni osuu kohdalle, saatte molemmat postissa Gastronaatti 2 -kirjat JA vielä Balmuirin keittiöliinat! Paketteja on jaossa kaksi. Voit osallistua arvontaan myös useammalla arvalla: tägää kommentteihin niin monta kaveriasi kuin jaksat, jokainen uusi kommentti on uusi arpa! Arvon kirjapaketit perjantaina 1.12.2017 klo 18.

* * *

Mutta sitten näihin kuviin:

Olen ottanut kirjan kuvat Canon EOS 6D:llä, ja kaikki annoskuvat on kuvattu Canonin 50 mm:n linssillä. Käytän aina kameran suurinta resoluutiota 5472 × 3648 pikseliä, jotta ne olisivat mahdollisimman tarkkoja. Kuvat kestävät siis tiukkaakin rajaamista ja näyttävät silti teräviltä.

Tallennan kuvat JPG-muodossa, vaikka tiedänkin ammattilaisten käyttävän RAW-muotoisia kuvia. Olen joskus kokeillut kuvien käsittelyä RAW-kuvista JPG-kuvien sijaan enkä ole huomannut mitään eroa lopputuloksessa. Ja koska RAW-kuvat vievät tilaa moninkertaisesti JPG-kuviin verrattuna, olen päättänyt, että JPG:t riittävän minun tarpeisiini.

* * *

Kaikki kuvat on otettu jalustalla, jolloin olen voinut käyttää pitkiä valotusaikoja. Olen ottanut monet kuvat hyvin pienellä aukolla (f/10 - f/20), jotta olen saanut niihin syväterävyyttä, ja se on vaatinut niin hitaita suljinaikoja, että käsivaralla olisi ollut vaikea saada kuvia tarkoiksi. Syväterävyys on ollut tarpeen erityisesti kuvissa, joissa on juomalaseja, pulloja tai vaikkapa kukkia, sillä halusin niiden olevan tarkkoja ylhäältä alas.

Lisäksi monena kuvauspäivänä ilta yllätti kirjantekijät, ja kuvia on kuvattu hyvin hämärissäkin olosuhteissa. Esimerkiksi alla olevaa kaalikäärelykuvaa on valotettu 10 sekuntia, ja kaalilaatikkoa peräti 20 sekuntia. Mutta niin pitkään kuin valoa ylipäänsä on, kuvia voi ottaa ja hoitaa pienet värivirheet kuvankäsittelyohjelmalla.

Käsittelen kuvat Adobe Lightroomissa. Kirjan kuvia on itse asiassa käsitelty hyvin vähän. Lähinnä tarkistan:

  • Valkotasapainon: Temp ja Tint. Keinovalolla kuvat ovat usein liian keltaisia mutta hämärässä kuvattuna kuvat ovat pikemminkin sinertäviä. Jos kuvassa on valkoista/harmaata, käytän usein automaattista valkotasapainon säätötyökalua ja säädän loput käsin
  • Kirkkauden: Exposure, Contrast, Highlights, Shadows, Whites ja Blacks. Yleensä vedän mustia ja highlighteja tummemmiksi ja muita plussalle
  • Perspektiivi: Perspektiviin korjaus on yksi lempityökaluistani Lightroomissa, ja tarpeen vaatiessa oikaisen vaaka- ja pystylinjat suoriksi.

Kirjan kuvat olivat kyllä jo lähtökohtaisesti niin hyviä, että korjattavaa oli vähemmän kuin perus blogikuvissa. Esimerkiksi alla näet yllä olevat porkkanakakku- ja kaalikäärylekuvat käsittelemättöminä ja käsiteltyinä.

Niin sanottua photoshoppausta eli varsinaisia kuvan muokkauksia en ole käyttänyt kuin muutamissa kuvissa. Olen saattanut esimerkiksi poistaa lusikasta häiritsevän heijastuksen tai häiritsevän roskan annoksesta. Esimerkiksi veriappelsiiniposset-kuvassa oli koristeena käytetyn kuivatun kukan murunen, joka näytti aivan muurahaiselta. Se oli pakko käsitellä pois kuvasta.

Kovin dramaattisia eroja ennen ja jälkeen -kuvissa ei ole. Värit ovat käsiteltyinä vaan heleämpiä ja valkoiset valkoisempia. Esimerkiksi tässä nokkoslettukuvassa käsittelemätön kuva näyttää siltä, mitä se varmasti onkin eli pimeässä otettu.

Käytän myös maskityökaluja ja saatan kirkastaa vain jotain aluetta kuvassa, kuten vaikkapa puolukkakulhoa, ja käsitellä muuta osaa kuvasta kevyemmin.

Joskus, jos kuvassa ei ole yhtään valkoista, valkotasapainon automaattinen säätö menee pieleen. Niin kävi esimerkiksi tässä munakoiskuvassa, jossa jouduin muokkaamaan värejä runsaasti, jotta sain taustalevyn edes hieman lähelle sen todellista väriä.

Mihin kysymykseen en muistanut vastata? Esitä toki lisää kysymyksiä kommenteissa, niin vastaan mihin osaan!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikon ja viikonlopun suurin edustustehtävä oli tietysti Rouvan osallistuminen Kirjamessuille Gastronaatti II:n ja kirjan kustantaneen No Tofu Publishingin kanssa.

Rouva oli messuilla peräti kolmena päivänä No Tofu Publishingin pisteellä, puhui torstaina Suomalaisen Kirjakaupan lavalla ja kokkasi vielä sunnuntaina ruokamessujen näytöskeittiössä.

Itse kävin messuilla lasten kanssa torstaina ja lauantaina, mutta heidän puolestaan messut oli jo nähty näinä päivinä, joten sunnuntain jätimme väliin. 

Olin itse asiassa enimmäistä kertaa Kirjamessuilla, ja tapahtuma oli erittäin positiivinen kokemus. Messukeskuksessa oli kiva kuhina, ja kirjoja oli kiva hipelöidä.

Ostin muutaman lastenkirjan kotiin ja lahjaksi, ja löysin lisäksi tytölle piirustus- ja maalausvälineitä. Olisin voinut ostaa isommankin kasan kivoja lastenkirjoja, mutta yritin hillitä itseni.

Yksi messujen suurista hiteistä oli Mauri Kunnaksen uusi Koiramäen Suomen historia (Otava), joka löytyy nyt meilläkin joulupaketista.

Laura Ruohosen kirjoittama ja Erika Kallasmaan kuvittama Tippukivitapaus (Otava) lähti myös mukaani, ja sitä aloimme jo lukea. Se on jatkoa hurmaaville Allakka Pullakalle ja Yökyöpeleille, ja se on tulossa Kansallisteatteriin musikaalina nyt marraskuussa!

Kummipoika saa joulupakettiin Timo Parvelan ja Björn Sortlandin supersuositun Kepler 62 -sarjan uusimman, kuudennen osan (WSOY).

Pienin kummipoika saa puolestaan Kunnaksen Koirien kalevalan, josta olemme itse pitäneet kovasti.

Lauantaina ehdimme käydä vielä päivän päätteeksi ruokamessujen puolella syömässä illallista: Jyrki Sukulan reseptillä tehtyä parmesaanirisottoa, parmesaanikiekossa hämmennettyä pasta bolognesea ja Street Gastron possusandwichin. Erinomaisia valintoja kaikki!

Ostinpa parmesaania vielä mukaanikin. 

Messut olivat myös ilmeisen onnistuneet. Kuulin sekä kävijämäärän että myynnin kasvaneen viime vuodesta, ja myös Gastronaatti II:n kustantajat Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila olivat erittäin tyytyväisiä messuihin. Kirjaamme myytin hienosti, ja Rouva sai kirjoittaa niihin omistuskirjoituksia enemmän kuin kuvittelimmekaan!

Kirjat - sekä meidän että muut No Tofun teokset - olivat todella edukseen ja kauniisti esillä tässä olohuonemaisessa kirjakaupassa. Ei ihmekään, että kauppa kävi!

Rouva ihasteli, miten huikeaa oli, että niin moni tuli tapaamaan häntä, juttelemaan ja varta vasten ostamaan kirjaa. Useat kertoivat jo leiponeensa Gastronaatin ohjeella tehtyä omenapiirakkaa ja monet kertoivat lukeneensa myös edellisen kirjan.

Sunnuntain näytöskeittiössä hän leipoi samaista piirakkaa. Näytöksen juonsi Teresa Välimäki, ja järjestelyt olivat kaikin puolin huippuhienot. Rouva oli hyvin otettu, kun Teresa kertoi yleisölle, että vaikka hänelle monet ruoka-asiat ovat tulleet tutuksi vuosien mittaan, kirja tarjosi myös hänelle paljon uutta ja täysin uuden lähestymistavan ruoanlaittoon!

Kiitokset vielä Hannalle ja Joonakselle kaikesta, ja onnittelut hienoista messuista! Olen niin iloinen, että ne olivat näin onnistuneet!

Ja tänään Rouva onkin sitten puhumassa Radio Helsingin Ruokatunnin suorassa lähetyksessä klo 18 - 19.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin Sanomien Katja Bäcksbacka teki viime torstain Ruokatorstaihin arvion Gastronaatti II:sta. Arvio oli niin hienoa luettavaa, että ruokakirjan tekijät eivät voisi parempaa toivoa.

"Suosittelen kirjaa jokaiselle arkikiireiden kanssa painivalle ruuanlaittajalle."

"Kirjoittaja perustelee valinnat herkullisesti ja omakohtaisesti. Rakkaus ruuanlaittoon välittyy kivasti lukijalle."

"Omenapiirakan reseptiä kirjoittaja on ylistänyt muun muassa sosiaalisessa mediassa. (...) Resepti on ansainnut kaiken saamansa somesuitsutuksen."

"Toinen kirjan resepti, lammas-kaalikääryleet, herätti kiinnostukseni erikoisella niksillään. Kirjoittaja ei keitä kaalia saadakseen lehdet irti toisistaan vaan laittaa kaalin kokonaisena pakastimeen! (...) Niksi toimi täydellisesti. (...) Kääryleet onnistuivat erinomaisesti. "

Helsingin Sanomat 19.10.2017

Upeaa luettavaa!

Kirjasta on tulvinut niin paljon positiivista palautetta ja ihastuneita viestejä, että se suorastaan hämmentää. Kiitos kaikille, jotka olette niitä laittaneet! Ja jos kirja on vielä tilaamatta, sitä löytää mm. täältä.

Koska kirjan omenapiirakasta on tullut pieni someilmiö ja myös HS kehuu sitä kaiken saamansa somesuitsutuksen arvoiseksi, jaan piirakan reseptin nyt täällä! Eräskin Rouvan tuttu kertoi, että hän oli juuri tehnyt tätä piirakkaa ja mennyt ystävälleen kylään, jossa pöydässä oli odottanut samainen piirakka!

Saat sen sillä ehdolla, että jaat omat omenapiirakkakuvasi Instagramissa tageilla #gastronaatti2 ja @satu_koivisto :)

Ja hei, Rouva on muuten tällä viikolla myös Helsingin Kirjamessuilla

  • to 26.10.2017 klo 15 - 15:30 Suomalaisen kirjakaupan osaston lavalla
  • la 28.10.2017 klo 15 - 18 No Tofu Publishingin pisteellä sekä
  • su 29.10.2017 klo 15:30 - 16:00 Näytöskeittiössä.

Häntä kuulee lisäksi Radio Helsingin Ruokatunnissa ma 30.10.2017 klo 18 - 19. Tule tapaamaan häntä messuille ja kuuntele Ruokatunti joko suorana tai podcastina.

"Tämä on maailmankaikkeuden ihanin omenapiirakka, jonka mehevän, vähän karamellisoituneen pohjataikinan salaisuus on pieni määrä mantelijauhoa ja pinnalle ripoteltu sokeri. Tee piirakka pienehkössä vuoassa, jotta pohjasta tulee paksu ja mehevä (oma vuokani on 24 x 29 cm).

Minusta on hirveän vaikea antaa yhdellekään ruoalle lupausta siitä, kuinka monta se ruokkii, mutta tämän kanssa se on erityisen hankalaa. Sanoisin, että tämä piirakka voi hyvin ruokkia jopa kymmenen hyväkäytöksistä, oikeasta ruoasta tarpeeksi kylläistä ihmistä, jos seurana on pikkuisen jäätelöä. Mutta joskus me ahmatit syömme sen kolmeen pekkaan illan aikana."

Omenapiirakka

Ainekset

Pohja

  • 200 g pehmeää voita
  • 2 1/2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 1 1⁄2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kardemummaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl mantelijauhoja

Päälle

  • n. 10 kirpeää omenaa (11⁄4 l lohkoja)
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl kanelia

Valmistaminen

  1. Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa. Lisää kananmunat yksitellen ja vaahdota tasaiseksi.
  2. Sekoita leivinjauhe, kardemumma, vehnäjauhot ja mantelijauhot toisessa kulhossa. Lisää jauhot muutamassa erässä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina uunivuokaan tai hyvin pienelle uunipellille leivinpaperin päälle.
  3. Pese ja kuivaa omenat. Leikkaa omenat neljään lohkoon ja poista kota, kotimaisia ei tarvitse kuoria. Lado omenaviipaleet tiiviisti taikinan päälle. sekoita sokeri ja kaneli pienessä kipossa ja ripottele omenalohkojen päälle.
  4. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes se ruskettuu kevyesti. Itse otan piirakan uunista himpun verran raakana, mielestäni se on sellaisena kaikkein ihaninta. Kehotan taistelemaan ”vielä ihan vähän” -ajatusta vastaan.

Nauti piirakka sellaisenaan, jäätelön kanssa tai turkkilaisesta jogurtista, sokerista ja vaniljajauheesta sekoitettavan jogurttikastikkeen kera.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En esitellyt viime viikonlopun Gastronaatti II:n julkkaripostauksissa lainkaan kirjan sisäsivuja, joten nyt voisin avata kirjan kannen ja lausua muutaman sanan kirjan kuvista.

Aivan ensin on kuitenkin toivotettava kaikki (!) tervetulleiksi piipahtamaan kirjan toisiin julkkareihin Nide-kirjakaupassa (Fredrikinkatu 35) huomenna keskiviikkona 11.10.2017 klo 16:30 ja 19 välillä! Rouva on paikalla omenpiirakoineen, joten jos sinulla ei ole vielä kirjaa, voit ostaa sen ja saada samalla siihen omistuskirjoituksen, tai ihan vaan käydä moikkaamassa. Poikkean itsekin kirjakaupassa tapahtuman alkupuolella ja viivyn sen aikaa, mitä mukanani liikkuvat kääpiöt sallivat.

Kirjan sisäkansiin tehdyt perhekuvakollaasit olivat todella hauska idea kirjan taittaneelta Pauli Salmelta. Toimitin hänelle kansiollisen "fiiliskuvia", joita voisi käyttää kirjan sivuilla, jos niille on tilaa. Kovin montaa fiiliskuvaa noin 70 reseptikuvan lisäksi ei sisäsivuille mahtunut, mutta onneksi käyttöä löytyi tässä muodossa!

Kirjan kuvat ovat tyyliltään ja sommittelultaan paljon ensimmäisen Gastronaatti-kirjamme kaltaisia, mutta omasta mielestäni huomattavasti parempia. Räiskin ensimmäisen kirjan menemään "otetaan sata kuvaa ja toivotaan että yksi onnistuu"-tyylillä, mutta tämän kirjan kanssa minulla oli käytössäni sekä paremmat välineet että hieman enemmän ymmärrystä kameran käytöstä. Vaikka kuvien ottamisessa kestikin yli vuosi, yksittäisen ruoka-annoksen kuvaaminen oli huomattavasti joutuisampaa ja smoothimpaa kuin ensimmäisen kirjan kanssa.

En tiedä, onko kukaan ehtinyt huomata, mutta kirjassa on eri kuukausille omat teemavärinsä, jotka näkyvät kullekin kuukaudelle omistetun raaka-aineen avaussivulla ja niissä annoskuvissa, jotka on otettu pelkän puulevyn päällä. Talvikuukaudet (joulu, tammi, helmi) ovat valkoisella taustalla, keväällä teemaväri on vaalea turkoosi, kesällä vaaleanpunainen ja syksyllä syvä petroolinsininen. Onneksi tämä idea tuli jo, kun aloimme kuvata ensimmäisiä kevätlukuja, sillä idean lisääminen jälkikäteen olisi ollut mahdotonta.

Lähes kaikki kirjan kuvat on otettu jälleen ylhäältä päin. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin kuvausjärjestelyt kotona olivat mahdollisimman yksinkertaiset: ruokapöytä syrjään olohuoneen ikkunan alta, kuvausalusta lattialle, kamera kiinni jalkaan ja linssi kohti lattiaa. Interiöörejä kodistamme kirjassa ei näy siis juurikaan, sillä kuvausten järjestäminen kahden lapsen kanssa olisi ollut käytännössä turhan haastavaa. Toinen syy tähän kuvakulmaan on se, että yksinkertaisesti pidämme siitä. Kaikille ruoille se kuitenkaan sovi, ja joitain annoksia onkin kuvattu sivusta tai viistosti, jotta vaikkapa jonkin leivän tai piirakan täytteet näkyvät.

Tämä on muuten yksi lempikuvistani. Lähes räjähtämispisteessä olevat tulppaanit ovat lähes maalauksellisen kauniit, ja tyttönen piirtämässä piirustustaan on kovin söpö. Punainen veriappelsiinihillo näyttää dramaattiselta valkoista taustaa vasten. Lisäksi se hillo oli törkeän hyvää!

Aivan ensimmäinen kirjaan kuvattu ruoka olivat nämä prinsessasipsit ja avokadodippi. Tyttösen käsi on mukana siinäkin. Käytimme häntä itse asiassa käsimallina niin paljon, että jouduimme jättämään osan käsimallikuvista pois kirjasta, ettei niitä tulisi liikaa. Onneksi kaikista annoksista oli myös versiot, joissa ei ollut käsiä mukana. Tähän kuvaan jätimme tarkoituksella jäljelle tytön kädessä olevan sinisen tussijäljen, vaikka sen olisi voinut käsitellä kuvasta pois.

Käsistä puheen ollen: olenpa saanut omatkin käteni mukaan yhteen kuvaan. Tämän kinkkuparsakuvan rakentamisen jälkeen otin aterimet käsiini, seurasin tietokoneen näytöltä, miltä käsien asento näyttää ja pyysin Rouvaa painamaan laukaisinta tietokoneella, kun asento oli hyvä. On muuten yllättävän hankalaa saada aikuisen ihmisen kädet näyttämään ruokakuvassa sekä hyviltä että luontevilta. Jostain syystä lapsen pieni ja pehmeä käsi on joka asennossa täydellinen.

Nokkospesto-voileipäkakku oli yksi työläimmistä kuvista kirjassa, ja sen tekemiseen meni kokonainen päivä. Pelkkä voileipäkakun tekeminen täytteineen vei oman aikansa, mutta koristeeksi oli vielä haettava tuoreita ketunleipiä kukkineen Helsingin keskuspuistosta. Rouva oli silloin toukokuussa 2016 viimeisillään raskaana, ja hän yritti pontevasti taivutella minua päästämään hänet pyörällä ketunleipien keruuseen, mutta en päästänyt. Kävimme siis poimimassa koristeet tytön kanssa puistosta ennen kuvauksia.

Kesä oli mahtavaa kuvausaikaa, sillä valoa oli paljon ja kuvattavat asiat värikkäitä. Jossain sumussa kuitenkin liikuimme, ja jälkeen päin ajateltuna tuntuu ihmeelliseltä, että saimme niinkin paljon kuvattua pienen vauvan kanssa kaikkine härdelleineen. Kesäkeitto on yksi lempikuvistani.

Yksi kuvauksissa huolehdittavista asioista on, että sekä astioissa että taustoissa on tarpeeksi vaihtelua. Sama pöytäliina tai kangas ei saa esiintyä liian usein kirjassa, joten uutta kuvaa rakentaessa piti kelata läpi kaikki aiemmin otetut kuvat ja tarkastaa, miten monessa kuvassa suunniteltua liinaa tai lautasta olikaan jo käytetty.

Minulta onkin kysytty, että miten monta pöytäliinaa meillä oikein onkaan? Onhan niitä useampia mutta eivät kaikki näistä kirjassa näkyvistä taustakankaista täysimittaisia pöytäliinoja ole. Jokunen on itse asiassa jopa vain keittiöpyyhe.

Pisimmän kuvausreissun teimme Saarijärvelle, mummolaani, jonka pihassa kasvaa muutama kymmenen herukkapensasta. Otimme kuvauskamat mukaan, poimimme herukat pensaista ja kuvasimme elokuun pääkuvan mummolan keittiön lattialla vaalenpunaisen kuvausalustamme päällä. Muuten lähes kaikki kuvat on otettu olohuoneemme lattialla. Yksi on kuvattu anoppilassa (mansikkabrita) ja yksi puutarhamökillä (suklaapavlova).

Oli hauska yhteensattuma, että hankimme viime kesänä myös puutarhamökkimme ja saimme sieltä valtavasti omenia. Emmehän tienneet tällaisesta mökkiasiasta mitään, kun aloimme kuvata kirjaa. Teimmekin kaikki omenakuvaukset omilla omenoillamme!

Olen paitsi kuvannut kaikki annokset myös hyvin pitkälti syönyt kuvien ruoat. Mutta mikäs siinä, esimerkiksi tämä mantelijauholla terästetty omenapiirakka on ehkä parasta, mitä tiedän. Tänäkin syksynä olen syönyt sellaisia ainakin neljä. Yksin.

Koska minultakin on kysytty useamman kerran, mikä on lempireseptini, nostan tähän loppuun vielä kolme lempiruokaani kirjasta.

Ensinnäkin Melanzane alla parmigiana -tyyppinen munakoisovuoka on taivaallista.

Sitten on kaalikääryleet, joita rakastan. Melkoinen innovaatio on se, että Rouva vinkkaa pakastamaan keräkaalin kokonaisena. Kun kaalin sulattaa pakastimesta, sen lehdet ovat pehmentyneet riittävästi, jotta täytteet saa käärittyä niiden sisään, eikä kaali tarvitse keitellä lainkaan!

Ja vielä karamaellipossu, joka on ravintola Farangin karamellipossusta yksinkertaistettu herkku. Sen voi tehdä vaikkapa joulukinkun ylijäämistä uuden vuoden juhliin! Tässä se nautitaan pikkelöidyn chilin ja joulukuun pääraaka-aineen, porkkanan, kanssa.

Joskus omien töidensä tuloksia katselee vähän nolostellen ja näkee vain kaikki korjaamatta jääneet virheet. Nyt ei ole sellainen fiilis.

Kun katselen kuvia kirjan sivuilta, ne näyttävät yksinkertaisesti perhanan hyviltä. Kirjan painojälki on vielä erinomainen, ja kuvat loistavat kirkkaina, värikkäinä ja raikkaina ja näyttävät hyvin pitkälti samalta kuin omalla koneellani.

Miltäs näyttää? Joko sinä olet ehtinyt selailemaan Gastronaatti II:ta?

* * *

Lisää Gastronaatti II:sta:
Julkkaritunnelmia
Rouva kertoo kirjasta
Making of ruokakuvat
Takakannen kuvaukset
Yhteistyö No Tofu Publishingin kanssa

Kirjan voi ostaa täältä: notofupublishing.com!

Share

Pages