Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikon ja viikonlopun suurin edustustehtävä oli tietysti Rouvan osallistuminen Kirjamessuille Gastronaatti II:n ja kirjan kustantaneen No Tofu Publishingin kanssa.

Rouva oli messuilla peräti kolmena päivänä No Tofu Publishingin pisteellä, puhui torstaina Suomalaisen Kirjakaupan lavalla ja kokkasi vielä sunnuntaina ruokamessujen näytöskeittiössä.

Itse kävin messuilla lasten kanssa torstaina ja lauantaina, mutta heidän puolestaan messut oli jo nähty näinä päivinä, joten sunnuntain jätimme väliin. 

Olin itse asiassa enimmäistä kertaa Kirjamessuilla, ja tapahtuma oli erittäin positiivinen kokemus. Messukeskuksessa oli kiva kuhina, ja kirjoja oli kiva hipelöidä.

Ostin muutaman lastenkirjan kotiin ja lahjaksi, ja löysin lisäksi tytölle piirustus- ja maalausvälineitä. Olisin voinut ostaa isommankin kasan kivoja lastenkirjoja, mutta yritin hillitä itseni.

Yksi messujen suurista hiteistä oli Mauri Kunnaksen uusi Koiramäen Suomen historia (Otava), joka löytyy nyt meilläkin joulupaketista.

Laura Ruohosen kirjoittama ja Erika Kallasmaan kuvittama Tippukivitapaus (Otava) lähti myös mukaani, ja sitä aloimme jo lukea. Se on jatkoa hurmaaville Allakka Pullakalle ja Yökyöpeleille, ja se on tulossa Kansallisteatteriin musikaalina nyt marraskuussa!

Kummipoika saa joulupakettiin Timo Parvelan ja Björn Sortlandin supersuositun Kepler 62 -sarjan uusimman, kuudennen osan (WSOY).

Pienin kummipoika saa puolestaan Kunnaksen Koirien kalevalan, josta olemme itse pitäneet kovasti.

Lauantaina ehdimme käydä vielä päivän päätteeksi ruokamessujen puolella syömässä illallista: Jyrki Sukulan reseptillä tehtyä parmesaanirisottoa, parmesaanikiekossa hämmennettyä pasta bolognesea ja Street Gastron possusandwichin. Erinomaisia valintoja kaikki!

Ostinpa parmesaania vielä mukaanikin. 

Messut olivat myös ilmeisen onnistuneet. Kuulin sekä kävijämäärän että myynnin kasvaneen viime vuodesta, ja myös Gastronaatti II:n kustantajat Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila olivat erittäin tyytyväisiä messuihin. Kirjaamme myytin hienosti, ja Rouva sai kirjoittaa niihin omistuskirjoituksia enemmän kuin kuvittelimmekaan!

Kirjat - sekä meidän että muut No Tofun teokset - olivat todella edukseen ja kauniisti esillä tässä olohuonemaisessa kirjakaupassa. Ei ihmekään, että kauppa kävi!

Rouva ihasteli, miten huikeaa oli, että niin moni tuli tapaamaan häntä, juttelemaan ja varta vasten ostamaan kirjaa. Useat kertoivat jo leiponeensa Gastronaatin ohjeella tehtyä omenapiirakkaa ja monet kertoivat lukeneensa myös edellisen kirjan.

Sunnuntain näytöskeittiössä hän leipoi samaista piirakkaa. Näytöksen juonsi Teresa Välimäki, ja järjestelyt olivat kaikin puolin huippuhienot. Rouva oli hyvin otettu, kun Teresa kertoi yleisölle, että vaikka hänelle monet ruoka-asiat ovat tulleet tutuksi vuosien mittaan, kirja tarjosi myös hänelle paljon uutta ja täysin uuden lähestymistavan ruoanlaittoon!

Kiitokset vielä Hannalle ja Joonakselle kaikesta, ja onnittelut hienoista messuista! Olen niin iloinen, että ne olivat näin onnistuneet!

Ja tänään Rouva onkin sitten puhumassa Radio Helsingin Ruokatunnin suorassa lähetyksessä klo 18 - 19.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsingin Sanomien Katja Bäcksbacka teki viime torstain Ruokatorstaihin arvion Gastronaatti II:sta. Arvio oli niin hienoa luettavaa, että ruokakirjan tekijät eivät voisi parempaa toivoa.

"Suosittelen kirjaa jokaiselle arkikiireiden kanssa painivalle ruuanlaittajalle."

"Kirjoittaja perustelee valinnat herkullisesti ja omakohtaisesti. Rakkaus ruuanlaittoon välittyy kivasti lukijalle."

"Omenapiirakan reseptiä kirjoittaja on ylistänyt muun muassa sosiaalisessa mediassa. (...) Resepti on ansainnut kaiken saamansa somesuitsutuksen."

"Toinen kirjan resepti, lammas-kaalikääryleet, herätti kiinnostukseni erikoisella niksillään. Kirjoittaja ei keitä kaalia saadakseen lehdet irti toisistaan vaan laittaa kaalin kokonaisena pakastimeen! (...) Niksi toimi täydellisesti. (...) Kääryleet onnistuivat erinomaisesti. "

Helsingin Sanomat 19.10.2017

Upeaa luettavaa!

Kirjasta on tulvinut niin paljon positiivista palautetta ja ihastuneita viestejä, että se suorastaan hämmentää. Kiitos kaikille, jotka olette niitä laittaneet! Ja jos kirja on vielä tilaamatta, sitä löytää mm. täältä.

Koska kirjan omenapiirakasta on tullut pieni someilmiö ja myös HS kehuu sitä kaiken saamansa somesuitsutuksen arvoiseksi, jaan piirakan reseptin nyt täällä! Eräskin Rouvan tuttu kertoi, että hän oli juuri tehnyt tätä piirakkaa ja mennyt ystävälleen kylään, jossa pöydässä oli odottanut samainen piirakka!

Saat sen sillä ehdolla, että jaat omat omenapiirakkakuvasi Instagramissa tageilla #gastronaatti2 ja @satu_koivisto :)

Ja hei, Rouva on muuten tällä viikolla myös Helsingin Kirjamessuilla

  • to 26.10.2017 klo 15 - 15:30 Suomalaisen kirjakaupan osaston lavalla
  • la 28.10.2017 klo 15 - 18 No Tofu Publishingin pisteellä sekä
  • su 29.10.2017 klo 15:30 - 16:00 Näytöskeittiössä.

Häntä kuulee lisäksi Radio Helsingin Ruokatunnissa ma 30.10.2017 klo 18 - 19. Tule tapaamaan häntä messuille ja kuuntele Ruokatunti joko suorana tai podcastina.

"Tämä on maailmankaikkeuden ihanin omenapiirakka, jonka mehevän, vähän karamellisoituneen pohjataikinan salaisuus on pieni määrä mantelijauhoa ja pinnalle ripoteltu sokeri. Tee piirakka pienehkössä vuoassa, jotta pohjasta tulee paksu ja mehevä (oma vuokani on 24 x 29 cm).

Minusta on hirveän vaikea antaa yhdellekään ruoalle lupausta siitä, kuinka monta se ruokkii, mutta tämän kanssa se on erityisen hankalaa. Sanoisin, että tämä piirakka voi hyvin ruokkia jopa kymmenen hyväkäytöksistä, oikeasta ruoasta tarpeeksi kylläistä ihmistä, jos seurana on pikkuisen jäätelöä. Mutta joskus me ahmatit syömme sen kolmeen pekkaan illan aikana."

Omenapiirakka

Ainekset

Pohja

  • 200 g pehmeää voita
  • 2 1/2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 1 1⁄2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kardemummaa
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl mantelijauhoja

Päälle

  • n. 10 kirpeää omenaa (11⁄4 l lohkoja)
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl kanelia

Valmistaminen

  1. Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa. Lisää kananmunat yksitellen ja vaahdota tasaiseksi.
  2. Sekoita leivinjauhe, kardemumma, vehnäjauhot ja mantelijauhot toisessa kulhossa. Lisää jauhot muutamassa erässä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina uunivuokaan tai hyvin pienelle uunipellille leivinpaperin päälle.
  3. Pese ja kuivaa omenat. Leikkaa omenat neljään lohkoon ja poista kota, kotimaisia ei tarvitse kuoria. Lado omenaviipaleet tiiviisti taikinan päälle. sekoita sokeri ja kaneli pienessä kipossa ja ripottele omenalohkojen päälle.
  4. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes se ruskettuu kevyesti. Itse otan piirakan uunista himpun verran raakana, mielestäni se on sellaisena kaikkein ihaninta. Kehotan taistelemaan ”vielä ihan vähän” -ajatusta vastaan.

Nauti piirakka sellaisenaan, jäätelön kanssa tai turkkilaisesta jogurtista, sokerista ja vaniljajauheesta sekoitettavan jogurttikastikkeen kera.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En esitellyt viime viikonlopun Gastronaatti II:n julkkaripostauksissa lainkaan kirjan sisäsivuja, joten nyt voisin avata kirjan kannen ja lausua muutaman sanan kirjan kuvista.

Aivan ensin on kuitenkin toivotettava kaikki (!) tervetulleiksi piipahtamaan kirjan toisiin julkkareihin Nide-kirjakaupassa (Fredrikinkatu 35) huomenna keskiviikkona 11.10.2017 klo 16:30 ja 19 välillä! Rouva on paikalla omenpiirakoineen, joten jos sinulla ei ole vielä kirjaa, voit ostaa sen ja saada samalla siihen omistuskirjoituksen, tai ihan vaan käydä moikkaamassa. Poikkean itsekin kirjakaupassa tapahtuman alkupuolella ja viivyn sen aikaa, mitä mukanani liikkuvat kääpiöt sallivat.

Kirjan sisäkansiin tehdyt perhekuvakollaasit olivat todella hauska idea kirjan taittaneelta Pauli Salmelta. Toimitin hänelle kansiollisen "fiiliskuvia", joita voisi käyttää kirjan sivuilla, jos niille on tilaa. Kovin montaa fiiliskuvaa noin 70 reseptikuvan lisäksi ei sisäsivuille mahtunut, mutta onneksi käyttöä löytyi tässä muodossa!

Kirjan kuvat ovat tyyliltään ja sommittelultaan paljon ensimmäisen Gastronaatti-kirjamme kaltaisia, mutta omasta mielestäni huomattavasti parempia. Räiskin ensimmäisen kirjan menemään "otetaan sata kuvaa ja toivotaan että yksi onnistuu"-tyylillä, mutta tämän kirjan kanssa minulla oli käytössäni sekä paremmat välineet että hieman enemmän ymmärrystä kameran käytöstä. Vaikka kuvien ottamisessa kestikin yli vuosi, yksittäisen ruoka-annoksen kuvaaminen oli huomattavasti joutuisampaa ja smoothimpaa kuin ensimmäisen kirjan kanssa.

En tiedä, onko kukaan ehtinyt huomata, mutta kirjassa on eri kuukausille omat teemavärinsä, jotka näkyvät kullekin kuukaudelle omistetun raaka-aineen avaussivulla ja niissä annoskuvissa, jotka on otettu pelkän puulevyn päällä. Talvikuukaudet (joulu, tammi, helmi) ovat valkoisella taustalla, keväällä teemaväri on vaalea turkoosi, kesällä vaaleanpunainen ja syksyllä syvä petroolinsininen. Onneksi tämä idea tuli jo, kun aloimme kuvata ensimmäisiä kevätlukuja, sillä idean lisääminen jälkikäteen olisi ollut mahdotonta.

Lähes kaikki kirjan kuvat on otettu jälleen ylhäältä päin. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin kuvausjärjestelyt kotona olivat mahdollisimman yksinkertaiset: ruokapöytä syrjään olohuoneen ikkunan alta, kuvausalusta lattialle, kamera kiinni jalkaan ja linssi kohti lattiaa. Interiöörejä kodistamme kirjassa ei näy siis juurikaan, sillä kuvausten järjestäminen kahden lapsen kanssa olisi ollut käytännössä turhan haastavaa. Toinen syy tähän kuvakulmaan on se, että yksinkertaisesti pidämme siitä. Kaikille ruoille se kuitenkaan sovi, ja joitain annoksia onkin kuvattu sivusta tai viistosti, jotta vaikkapa jonkin leivän tai piirakan täytteet näkyvät.

Tämä on muuten yksi lempikuvistani. Lähes räjähtämispisteessä olevat tulppaanit ovat lähes maalauksellisen kauniit, ja tyttönen piirtämässä piirustustaan on kovin söpö. Punainen veriappelsiinihillo näyttää dramaattiselta valkoista taustaa vasten. Lisäksi se hillo oli törkeän hyvää!

Aivan ensimmäinen kirjaan kuvattu ruoka olivat nämä prinsessasipsit ja avokadodippi. Tyttösen käsi on mukana siinäkin. Käytimme häntä itse asiassa käsimallina niin paljon, että jouduimme jättämään osan käsimallikuvista pois kirjasta, ettei niitä tulisi liikaa. Onneksi kaikista annoksista oli myös versiot, joissa ei ollut käsiä mukana. Tähän kuvaan jätimme tarkoituksella jäljelle tytön kädessä olevan sinisen tussijäljen, vaikka sen olisi voinut käsitellä kuvasta pois.

Käsistä puheen ollen: olenpa saanut omatkin käteni mukaan yhteen kuvaan. Tämän kinkkuparsakuvan rakentamisen jälkeen otin aterimet käsiini, seurasin tietokoneen näytöltä, miltä käsien asento näyttää ja pyysin Rouvaa painamaan laukaisinta tietokoneella, kun asento oli hyvä. On muuten yllättävän hankalaa saada aikuisen ihmisen kädet näyttämään ruokakuvassa sekä hyviltä että luontevilta. Jostain syystä lapsen pieni ja pehmeä käsi on joka asennossa täydellinen.

Nokkospesto-voileipäkakku oli yksi työläimmistä kuvista kirjassa, ja sen tekemiseen meni kokonainen päivä. Pelkkä voileipäkakun tekeminen täytteineen vei oman aikansa, mutta koristeeksi oli vielä haettava tuoreita ketunleipiä kukkineen Helsingin keskuspuistosta. Rouva oli silloin toukokuussa 2016 viimeisillään raskaana, ja hän yritti pontevasti taivutella minua päästämään hänet pyörällä ketunleipien keruuseen, mutta en päästänyt. Kävimme siis poimimassa koristeet tytön kanssa puistosta ennen kuvauksia.

Kesä oli mahtavaa kuvausaikaa, sillä valoa oli paljon ja kuvattavat asiat värikkäitä. Jossain sumussa kuitenkin liikuimme, ja jälkeen päin ajateltuna tuntuu ihmeelliseltä, että saimme niinkin paljon kuvattua pienen vauvan kanssa kaikkine härdelleineen. Kesäkeitto on yksi lempikuvistani.

Yksi kuvauksissa huolehdittavista asioista on, että sekä astioissa että taustoissa on tarpeeksi vaihtelua. Sama pöytäliina tai kangas ei saa esiintyä liian usein kirjassa, joten uutta kuvaa rakentaessa piti kelata läpi kaikki aiemmin otetut kuvat ja tarkastaa, miten monessa kuvassa suunniteltua liinaa tai lautasta olikaan jo käytetty.

Minulta onkin kysytty, että miten monta pöytäliinaa meillä oikein onkaan? Onhan niitä useampia mutta eivät kaikki näistä kirjassa näkyvistä taustakankaista täysimittaisia pöytäliinoja ole. Jokunen on itse asiassa jopa vain keittiöpyyhe.

Pisimmän kuvausreissun teimme Saarijärvelle, mummolaani, jonka pihassa kasvaa muutama kymmenen herukkapensasta. Otimme kuvauskamat mukaan, poimimme herukat pensaista ja kuvasimme elokuun pääkuvan mummolan keittiön lattialla vaalenpunaisen kuvausalustamme päällä. Muuten lähes kaikki kuvat on otettu olohuoneemme lattialla. Yksi on kuvattu anoppilassa (mansikkabrita) ja yksi puutarhamökillä (suklaapavlova).

Oli hauska yhteensattuma, että hankimme viime kesänä myös puutarhamökkimme ja saimme sieltä valtavasti omenia. Emmehän tienneet tällaisesta mökkiasiasta mitään, kun aloimme kuvata kirjaa. Teimmekin kaikki omenakuvaukset omilla omenoillamme!

Olen paitsi kuvannut kaikki annokset myös hyvin pitkälti syönyt kuvien ruoat. Mutta mikäs siinä, esimerkiksi tämä mantelijauholla terästetty omenapiirakka on ehkä parasta, mitä tiedän. Tänäkin syksynä olen syönyt sellaisia ainakin neljä. Yksin.

Koska minultakin on kysytty useamman kerran, mikä on lempireseptini, nostan tähän loppuun vielä kolme lempiruokaani kirjasta.

Ensinnäkin Melanzane alla parmigiana -tyyppinen munakoisovuoka on taivaallista.

Sitten on kaalikääryleet, joita rakastan. Melkoinen innovaatio on se, että Rouva vinkkaa pakastamaan keräkaalin kokonaisena. Kun kaalin sulattaa pakastimesta, sen lehdet ovat pehmentyneet riittävästi, jotta täytteet saa käärittyä niiden sisään, eikä kaali tarvitse keitellä lainkaan!

Ja vielä karamaellipossu, joka on ravintola Farangin karamellipossusta yksinkertaistettu herkku. Sen voi tehdä vaikkapa joulukinkun ylijäämistä uuden vuoden juhliin! Tässä se nautitaan pikkelöidyn chilin ja joulukuun pääraaka-aineen, porkkanan, kanssa.

Joskus omien töidensä tuloksia katselee vähän nolostellen ja näkee vain kaikki korjaamatta jääneet virheet. Nyt ei ole sellainen fiilis.

Kun katselen kuvia kirjan sivuilta, ne näyttävät yksinkertaisesti perhanan hyviltä. Kirjan painojälki on vielä erinomainen, ja kuvat loistavat kirkkaina, värikkäinä ja raikkaina ja näyttävät hyvin pitkälti samalta kuin omalla koneellani.

Miltäs näyttää? Joko sinä olet ehtinyt selailemaan Gastronaatti II:ta?

* * *

Lisää Gastronaatti II:sta:
Julkkaritunnelmia
Rouva kertoo kirjasta
Making of ruokakuvat
Takakannen kuvaukset
Yhteistyö No Tofu Publishingin kanssa

Kirjan voi ostaa täältä: notofupublishing.com!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Gastronaatti II:n julkkarit pidettiin torstaina kotonamme. Halusimme järjestää pienet ja intiimit juhlat, ja Rouva tietysti päätti valmistaa kaikki juhlissa tarjottavat ruoat itse.

Olin itse niin keskittynyt seurustelemaan, että kuvien ottaminen unohtui lähes kokonaan. Onneksi kustantaja oli ollut kaukaa viisas ja pyytänyt paikalle ammattiapua, ja sainkin valokuvaaja Kaisu Joupilta niin hienoja kuvia tilaisuudesta, että oli vaikea valita postaukseen vain kaksitoista niistä! Olen kyllä todistettavasti kulkenut kameran kanssa, mutta esimerkiksi pitopöydän ruoat jäivät itseltäni kuvaamatta täysin.

Tarjolla oli tietysti herkkuja kirjan sivuilta: Munakoiso-kvinoasalaattia ja uunissa paahdettua fetajuustoa, porkkananugetteja ja basilika-jogurttidippiä sekä basilika-cashewtahnaa leivän päälle. Juurileipä ei ole itse asiassa mukana kirjassa, mutta kaikki Rouvan Instagram-seuraajat kyllä tietävät, miten innokkaasti hän leipoo leipää jopa useita kertoja viikossa. Jälkiruoaksi oli vielä omenapiirakkaa ja maailman parasta mudcake-tyylistä suklaa-pähkinäkakkua, jota olemme tarjonneet kaikissa juhlissamme yli kymmenen vuoden ajan.

Paikalla oli tuttuja toimittajia ja bloggaajia. Tilaisuus alkoi tietysti kirjan signeerauksilla.

Pohdimme ennen juhlia, pitäisikö lasten olla jossain hoidossa, mutta se alkoi tuntua jotenkin väärältä. Hekin ovat niin vahvasti läsnä sekä blogissani, Rouvan instassa että kirjassamme, että heidänkin piti saada olla mukana juhlimassa, varsinkin kun juhlat järjestettiin kotonamme.

Pienempi heistä oli se, jota varsinaisesti jännitimme. Pelko oli, että hän ei antaisi äitinsä olla hetkeäkään rauhassa ja päätyisi kirkumaan lattialle. Vielä mitä: hän meni sylistä syliin ja kävi halailemassa useampaa vierasta. Äiti sai seurustella rauhassa vieraiden kanssa, eikä kukaan kirkunut lattialla.

Kirjan kustantaja, Hanna Gullichsen, kertoi, että Rouva on tavattavissa sekä Helsingin kirjamessuilla lokakuussa että jo ensi viikolla ke 4.10.2017 Helsingin keskustan Stockan Herkussa, jossa hän on kokkailemassa iltapäivästä alkaen. Tarkemmista aikatauluista saa tietoa molempien leidien Instagram-tileiltä.

Oli jännittävää, kun vieraat pääsivät ensimmäistä kertaa selailemaan kirjaa. 

"Noo... miltä näyttää..?"

Kovastihan kaikki tietysti kehuivat kirjaa ja sen kuvia. Ja kyllähän se kieltämättä näyttää hyvältä omaan silmäänkin. Painojälki on todella hyvää, kuvat ovat kirkkaat, raikkaat, valoisat ja terävät, ja ne näyttävät hyvin pitkälti siltä, miltä omalla ruudullanikin.

Juhlat menivät aivan liian nopeasti, ja niitä olisi hyvin voinut jatkaa vaikka iltaan saakka.

Nyt tietysti toivomme, että mahdollisimman moni innostuu kirjasta, kertoo siitä kavereille ja että se näkyisi myös mediassa. Tiedän ainakin, että monet lehdet ovat pyytäneet siitä arvostelukappaleita.

Ensimmäiset kommentit lukijoilta ovat olleet hyvin positiivisia. Kuulemme niitä mielellämme myös lisää, joten jos olet jo päässyt hypistelemään kirjaa, kerro täällä tai Rouvan Instagram-tilillä, oletko sinä jo rakastunut ruoanlaittoon. Myös kirjan kuvia saa kehua vuolaasti! :)

 

Postauksen kuvat: Kaisu Jouppi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kulunut viikko on ollut kovin jännittävä ja tapahtumarikas. Tärkein ja jännittävin asia oli tietysti se, että kirjamme, Gastronaatti II - Kuinka rakastua ruoanlaittoon, tuli vihdoin painosta alkuviikosta ja sen toimitukset kirjakauppoihin ja ennakkotilaajille alkoivat!

Vaikka olen kertonut kirjasta ja sen tekemisestä jo useamman kerran, kirjan varsinainen sisältö on pysynyt salaisuutena. Annetaanpa Rouvan siis kertoa siitä ihan omin sanoin. Mikä ihme ensinnäkin on Gastronaatti?

"Gastronaatti on mun kehittämä ruokafilosofia, jossa lähdetään raaka-aineista, ei resepteistä, ja syödään kaikki syötäväksi kelpaava. Ja kun keittiössä ollaan, tehdään kerralla useampia asioita ja ajatellaan myös pidemmälle kuin vain seuraavaan ruokailuun."

Mistä nimi Gastronaatti on tullut?

"Tommi keksi sen saunassa mökillä vuonna 2013, kun aloin haaveilla ensimmäisen kirjani kirjoittamisesta. Olen kotoisin Savosta, jossa ruoasta naatitaan. Nimi viittaa tietysti myös juuresten naatteihin, sillä ensimmäisessä kirjassa myös niitä käytettiin ruoanlaittoon."

Ensimmäinen kirjamme, Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin julkaistiin syksyllä 2014. Mikä siis on Gastronaatti kakkonen ja miten se eroaa ykkösestä?

"Ykkösessä korostettiin sitä, miten paljon kaikissa raaka-ainessa on syötävää, ja sitä, miten voi hyödyntää myös niitä osia, jotka menevät usein biojätteeseen - kuten porkkanan naatit, sitruunankuoret tai kalan ruodot.

Kakkosen kantava ajatus on kertoa, miten keittiössä voisi viihtyä. Itselleni on käynyt niin, että juuri tiettyjä raaka-aineita sisältäviin resepteihin on nykyisin vaikea tarttua. Ruokaa pitää laittaa arjessa niin paljon, että tämä pidemmälle ajattelu ja raaka-ainelähtöisyys auttaa mua enemmän arjessa.

Kirjassa on kaksitoista lukua ja kaksitoista raaka-ainetta, yksi jokaiselle kuukaudelle. Jokaisen luvun raaka-aine on siihen aikaan vuodesta parhaimmillaan, ja kyseistä raaka-ainetta käytetään viidessä - kuudessa reseptissä joko pääraaka-aineena tai muun ruoan lisukkeena. Jokainen näistä raaka-ainesta on myös opettanut mulle jotain syvempää ruoanlaitosta ja arjen hallinnasta ja kerron lukujen alussa näistä oivalluksista.

'Kuukausi' pitää kuitenkin ymmärtää laajasti, sillä monia raaka-aineita voi tietysti syödä pidempiäkin aikoja. Jokaiselle on kuitenkin optimihetkensä, jolloin itse tykkään syödä niitä."

Kirja lupaa kertoa, kuinka rakastua ruoanlaittoon. Kuinka sinä itse rakastuit ruoanlaittoon?

"Mua itseäni auttaa paljon se, ettei tarvitse lähteä joka kerta nollasta ja että pakastimessa ja jääkaapissa on valmiita asioita, joita voi jalostaa eteenpäin. Odotusajat voi myös käyttää hyödyksi, mikä säästää aikaa seuraavalta ruoanlaitolta: kun odotan, että perunat kiehuvat, voin vaikka samalla pilkkoa porkkanat seuraavalle päivälle tai tehdä piirakkataikinan odottamaan jääkaappiin.

Sekin auttaa, että keittiö on meillä huone, jossa on kiva hengailla. Siellä on sohva, ja radiosta kuuluu klassista musiikkia. Vieraammekin istuvat usein keittiössä, sillä huone on niin viihtyisä.

Tykkään kattaa kauniisti ja käyttää kauniita servettejä. Kun pysähtyy ruoan äärelle, tuntuu mukavalta."

Kirjassa puhut paljon armollisuudesta. Mitä tarkoitat sillä?

"On paljon kokkiohjelmia, joissa kaiken pitää olla täydellistä. Voi tulla paineita, että kotonakin ruoan pitäisi olla aina jotenkin ihmeellistä ja hyvin harkittua.

Meillä syödään paljon nimettömiä ruokia. Jääkaapissa olevia aineksia yhdistetään pastaan tai quinoaan, ja se on aivan hyvää kotiruokaa, vaikka sillä ei ole erityistä nimeä. Ruokaa voi tehdä rennostikin."

Miten pitkä kirjaprojekti oli?

"Hirveän pitkä! Pari vuotta sitten aloin pyöritellä ajatusta toisesta kirjasta. Oli kulunut tarpeeksi aikaa ykkösen tekemisestä, ja olin unohtanut, miten työlästä se oli, ja mieheni kannusti, että siitä vaan! Ruokia alettiin kuvata puolitoista vuotta sitten, kun odotin poikaamme, mutta ne kuvattiin suurimmaksi osaksi vasta hänen syntymänsä jälkeen.

Reseptit on toki kehitetty ja kirjoitettu kuvauksien aikana, mutta varsinaisia tekstiosuuksia aloin kirjoittaa NYC:in matkalla vuoden vaihteessa. Kun tulimme kotiin, kirjoitin kirjan melko pian loppuun.

Miksi kirjan tekemisessä kesti niin pitkään?

"Kirjan tekeminen ja ruoka ovat mulle oma harrastus ja intohimon kohde. Tykkään tehdä hommia perhepiirissä niin, että mies kuvaa ruoat. Se ei kuitenkaan saa viedä liikaa aikaa perheeltä, joten mulle sopii hyvin hidas kehitteleminen.

Ja onhan ruokakirjassa konkreettisesti paljon tekemistä: ideat, reseptit, raaka-aineet, astiat ja muu rekvisiitta, ruokien valmistaminen, stailaaminen, kuvaaminen..."

Missä kuvat on otettu?

"Pääosin meidän olohuoneessa ikkunan alla. Ruokapöytä työnnettiin sivuun ja kuvattiin. Joitain viime vuonna otettuja kuvia halusin kuvata uudestaan tänä keväänä, sillä olin muuttanut kirjaan tulevaa reseptiä. Kun poika osasi jo liikkua, olikin oma lukunsa, miten hänet saatiin pysymään pois."

Jäikö kirjasta pois jotain, jota olisit halunnut mahduttaa siihen?

"Ei todellakaan mahtunut kaikki! Ihanat kustantajani Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila antoivat kyllä kasvattaa sivumäärää 128:sta 160:een, mutta silti tilaa ei ollut aivan kaikelle. Pois jäivät esimerkiksi parsarisotto ja mansikkafruitie.

Pitkään mietittin myös juurileivonta-asioita, sillä ne ovat olleet tänä vuonna pinnalla, mutta niille ei valitettavasti ollut tilaa."

Oletko kehittänyt reseptit vain tätä kirjaa varten?

"Ei, kyllä nämä ovat ruokia, joita olemme ihan oikeasti syöneet perheen kanssa aiemminkin.

Kirjan ruoista teemme usein esimerkiksi kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä, omena-muikkutahnaa, cashewpähkinävoita, omenapiirakkaa ja samaan pohjaan muitakin piirkoita, omenahilloa, croque monsieur -leipiä, quinoa-salaattia, munakoisosalaattia, vispipuuroa... Gluteeniton suklaakakku on ollut juhlissamme mukana kymmenen vuotta, mehujäitä syödään saunassa joka viikko, britakakkua teen joka kesä, hiivatonta ihmetaikinaakin usein... Listaa voisi vielä jatkaakin, eli ruoat ovat ihan omasta arjestamme."

Kuinka paljon kirjassa on kasvisruokia?

"Suurin osa on kasvisruokia. Meillä käytetään ruoanlaitossa maitoa ja munia, mutta reseptien joukossa on myös vegaanisia ruokia kuten cashew-basilikatahna, linssi-kaalilaatikko tai papupata."

Kerro jokin salaisuus tai fun fact kuvauksista.

"Jossain kuvassa taitaa olla valkoviiniä, joka on oikeasti tehty liottamalla teepussia vedessä. Ruoat ovat kyllä oikeita.

Kun kuvasimme voileipäkakkua, olin viimeisilläni raskaana. Olisin halunnut lähteä pyöräilemään keskuspuistoon hakemaan ketunleipiä, mutta mieheni ei päästänyt lähtemään vaan kävi poimimassa ketunleivät itse."

Kirja on siis nyt saatavilla, ja ensimmäiset ennakkotilauksen tehneetkin ovat saaneet sen jo kotiinsa!

Jos oma lähikirjakauppasi ei ole vielä saanut kirjaa hyllyyn, voit tilata sen No Tofu Publishingin verkkokaupasta ilman toimituskuluja, linkki verkkokauppaan on tässä. Jos haluat Rouvalta omistuskirjoituksen, lisää pyyntö tilauksen lisätietoihin.

Lähiaikoina luvassa tunnelmia kirjan julkkareista!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Oh, miten jännää tämä onkaan! Hanna Gullichsen kertoi, että kirjamme lähti painoon eilen!

Ja siinä on kirjan kansi. Sen nimeksi tuli Gastronaatti II - Kuinka rakastua ruoanlaittoon. Ei sen vähempää luvattu. Kannen kuva on myös yksi kirjassa esiintyvistä annoksista, ja kuva on luonnollisesti omia otoksiani kuten muutkin kirjan kuvat.

Aiemmin epäilimme, että kirja ilmestyisi elokuussa, mutta kirjan paino- ja julkaisuaikataulut ovat niin monen asian summa, että lopulta julkaisuajankohdaksi täsmentyi syyskuun viimeinen viikko. Juuri sopivasti Rouvalle, joka päättää hoitovapaansa siihen ja palaa takaisin työpaikalleen siitä seuraavalla viikolla.

Ja kirjanhan kustantaa No Tofu Publishing, ja koko kirjatiimimme odottaa nyt intopiukeina, että pääsemme näyttämään ja kertomaan siitä lisää!

Miltäs näyttää?

Share

Pages