Blogikarvalakkipsykologi iskee

ite puin

Blogit ovat jänniä, peruslifestyle-blogit erityisesti. Vaikka niissä usein kerrotaan vain pienestä ja pinnallisesta osasta kirjoittajansa elämää, ja keskitytään harmittomaan ja peri-iloisaan olemiseen, tuntuu että monesti se kiinnostavin asia on rivien välissä. Karvalakkipsykologiahan taas on sitä, jossa täysin ymmärtämätön maallikko (moi!) kuvittelee tietävänsä jotain toisten ihmisten sielunelämästä ja vetää häpeilemättä johtopäätöksiä hatariin havaintoihin perustuen. Tässä postauksessa yhdistän edelliset, ja kerron miksi. Ääneen.

Aikuisehkon ihmiselon kriiseissä on muutama perusarkkityyppi, jotka melkein kaikki käyvät läpi. Toiset useammin ja toiset harvemmin,  mutta elintasosta, asuinpaikasta ja lempidesignerista riippumatta yleensä kaikki nämä kohtaavat ainakin jossain muodossa. Ainakin seuraavat pystyy spottaamaan hyvissä ajoin (ennen virallista ilmoitusta) n. 89% tarkkuudella*.  Tai sitten voit tietysti vain lukea Vauva-lehden keskustelupalstaa, jossa kaikki tietävät ja tuntevat henkilökohtaisesti kaikki.

Ero. Kaikkein selkein tulevan ja väistämättömän eron merkki ovat yhtäkkiset, ja ihan pyytämättä tulleet postaukset parisuhteen upeasta tilasta ja sen hanipöön silkasta mahtavuudesta. Seuraavaksi alkaa tulla hiljaista ja lisäksi wehearit-kuvapostausten määrä lisääntyy pahaenteisesti (tämä on yleensä aina varoitusmerkki, jos ei muusta niin mielikuvituksettomuudesta). Luonnollisena jatkumona bloggari alkaa nähdä epäilyjä parisuhteen tilasta siellä missä niitä ei ole, ja toisinaan blogiin ilmestyy suoranaista avautumista siitä, miten toisen likaiset sukat ovat aina tiellä, eikä se sitäpaitsi edes ole ikinä kotona niitä käyttämässä. Tilanne yleensä päättyy yllättävään "ihana uusi kotini" -sisustusyhteistyöpostaukseen, jonka kommenttiosion kolmannella sivulla käy ilmi, että bloggari on muuttanut kotiinsa yksin.

Uusi parisuhde. Se satunnaisesti (eli yhdeksässä postauksessa kymmenestä) kuvissa esiintyvä uusi mieskenkä, -käsi tai -lahje (toisinaan myös -naama). Kaikenlainen vihjailu ja ihkutus kielletään sitä ankarammin, mitä pidemmällä yhteinen asuntolainahakemus on.

bloggaaja ja blogikarvalakkipsykologi työssään


Dieetti. Tähän johtaa pitkä prosessi, usein noin 9 "satunnaista" mainintaa siitä, miten oma vaatekoko tosiaan edelleen on XS (tai tosi pieni 36) esim. yhdessä puutarhanhoidosta kertovassa postauksessa. Tai useampi kuin yksi "ohimennen" kirjoitettu huomautus siitä, miten joskus on vain hyvä relata ruokavalion suhteen. Ja on muuten sukurasitteena muutenkin nämä aika isot luut. Sitten on hetkisen hiljaista, ja esille paukahtaa täysin aiheetta ja pyytämättä voimauttava postaus siitä, miten bloggari ei ole mikään supermalli, vaan tavallinen ihminen, ja ITSE rakastaa ja arvostaa kehoaan makkaroineen päivineen. Höystettynä superimartelevilla yläviistokuvilla. Siis kasvokuvilla. Viimeistään kahden viikon jälkeen tästä käynnissä on ruokavalion siistiminen, elämäntaparemontti, hyvänolonkuntoiluproggis ja hekumalliset brunssikuvat vaihtuvat kaurapuuroraejuustoksi. Toistuu n. puolen vuoden sykleissä.

Raskaus. Ilmeisistä syistä tämä on toisinaan aika vaikea spotata, tätä kun ihan ymmärrettävistä syistä usein peitellään myös oikeassa elämässä. Näppärä stalkkeri pitää kuitenkin silmät auki yhtäkkiä tulevien "onpas paha olo" -jaksojen varalta, sekä huomaa skumpanhörppimisen vaivihkaa vaihtuvan muihin harrasteihin.

Velkakriisi. Moi mä ajattelin laittaa ihanan kiertämään, ja tein tämmöisen blogikirppiksen. Lisäksi, teen tiedostavan ostolakon. Kunnes luottorajani nostohakemus menee läpi.

Toisaalta taas, jos bloggari erikseen ja pitkään hehkuttaa jotain tulevaa mullistavaa "superihanaa superylläriä", ei kannata innostua. Se on todennäköisesti joku 7% alennuskoodi värikkäistä läppärinkansista, uusi pahkajakkara tai muu täydellinen antikliimaksi.

Monesti itsekin miettii, että mitä kaikkea puolihuolimattomasti tulee kerrottua itsestään siellä näppärähkön sanailun sivussa. Mutta ei koskaan kovin pitkään, koska kuten kaikki tietävät, se nyt on vain kivampi muka-analysoida muita.

*74% kaikista tilastoista on keksittyjä

Share

Kommentit

Tiikerililja

Tää oli hyvä! Olispa hauska tietää ajatuksesi, kun luet muiden blogeja :D

tiiti
ite puin

No suurimman osan ajasta mää ajattelen jotain tyyliin: "uu, kivat kengät" tai "uu, hieno kakku", nää jutut on vain semmoisia pikkujuttuja, jotka hyppää esiin aina silloin tällöin :D

possu (Ei varmistettu)

Juuri samoja mietin keittiössä päiväkaffeella blogi-lueskelun jälkeen itseni kanssa. Nim. keittiöpsykologi ja hyvä ihmistuntija (ja juuri siksi en kirjoita blogia...)

tiiti
ite puin

Hahah, mä tosiaan ratkaisen tämän niin, että olen suuremmin miettimättä mun blogin rivienvälejä :D

Parastahan tässä on se, että mieleen jäävät aina ne kerrat, kun oli oikeassa ja "näki kaikki etukäteen", muttei ikinä ne kerrat, kun ne kaikki varmat merkit eivät pitäneetkään paikkaansa.

Se on vain hassua, että miten samalla tavalla nämä kaikilla blogeissakin ilmenee, vaikka kyseessä olisivat kuinka erilaiset blogit/ihmiset/elämäntilanteet. Samanlaisia toimintamalleja näkee tietty tosielämässäkin, ja mua toisinaan mietityttää, että onkohan tilanne muille nähtävissä hyvissä ajoin ennen kuin sen itse edes suuremmin tiedostaa.

possu (Ei varmistettu)

Kauan sitten katsoin ihmislaboratoriota, joka myös Isona Veljenä tunnettiin, siellähän kauden edetessä hoksasi nuo ihmisten toimintamallit aika kivasti. Nykyään labrana toimii työpaikka = avokonttori... (ja varmasti muakin tarkkaillaan).

tiiti
ite puin

Totta muuten, joskus muinoin oli aika, jolloin BB:tä katsottiin ihan muista syistä kuin siitä, että kun niille juottaa tarpeeksi alkoholia, alkaa ehkä näkymään tissejä.

marietta

Uuden parisuhteen tunnistaa myös raivostuttavan positiivissävyisistä postauksista esim. säästä (kun taivaalta sataa rikkiä ja sontaa, on kiva makoilla jonkun kainalossa blogimatolla), vuodenajasta (yhtäkkiä talvikin on romantillinen) ja ruokailuista (kappas, salaattilautasia ja smoothiemukeja onkin valokuvissa kaksi).

tiiti
ite puin

Hahaa, täysin totta! Erittäin hyviä huomiota.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mutta ihan eniten vituttaa kaikenlainen vihjailu. `Mullon ihan sikarankkaa ja itken kaikki päivät ja toivon et huominen on parempi, mutta en haluu sillee puhua mun yksityiselämästä, että en nyt kerro mikä mättää.` Jos ei aio kertoo, sitten ei mehustella tollain että kaikki kiinnostuu. Mutta sitähän ne vaan haluaa. Saatana.

tiiti
ite puin

Muakin toi ihmetyttää, kai siinä on taustalla se blogiongelma, että tavallaan haluaisi jakaa elämäänsä ja olla kaveri lukijakunnan kanssa, mutta ei sitten kuitenkaan halua oikeasti päästää ihan vieraita ihmisiä liian lähelle, joten sitten julkistetaan tuollainen puolivälin vitutusversio (ja kieltäydytään kommentoimasta enempää).

Olen jotenkin kanssa periaatteessa sitä mieltä, että joko turpa kiinni koko hommasta tai sitten kertoo koko tarinan :D

Toisaalta, mää nyt olen ehkä keskivertoa tylympi bloggaaja noin muutenkin, kun ei tää mun mielestä ole mikään asiakaspalveluammatti, enkä juurikaan pyytele anteeksi postaustaukoja (koska who cares, oikeasti) tai selittele herkkää luontoani noin muutenkaan. Ja mulla on onneksi semmoisia lukijoita, että jos bloggaan aiheesta "kylläpä muuten vituttaa", niin kukaan ei hyvää tarkoittavasti kommentoi tyyliin "syö lisää magnesiumia ja juureksia, ja osta uudet servetit kotiin"  tai "oletko kokeillut enkeliterapiaa?", vaan kaikki yleensä tajuavat yhtyä vitutukseen :D

Kaista (Ei varmistettu)

Tämän lukeminen herätti minussa kaksi lähes pelottavaa mielitekoa.

Ajatus 1: mun pitää alkaa lukea enemmän (lifestyle)blogeja.
Ajatus 2: tekisi mieli linkata tämä postaus vauva.fi:n jonkun bloggarin elämää ruotivaan aihe vapaa -keskusteluun.

En ole vielä toteuttanut kumpaakaan. Toivon että kohtaus menee ohi.

tiiti
ite puin

:D Mää luulen, että jos kerran postaa jotain vauva.fi:hin on vähän niinkuin menetetty tapaus ja vastentahtoisesti imeytyy sinne synkkään aivotyhjiöön.

Kommentoi