Ihan nörtti jo ihan pienenä

ite puin

Lapsuudenkodissa käyminen tuo aina mieleen kamalan kasan muistoja pikkuisen Tiitin alkuajoilta. Ja yleensä etenkin sen, miten ihan täsmälleen oma itsensä sitä oli jo ihan tosi pienenä.

Esimerkiksi silloin, kun muut lapsoset heittelivät pihalla palloa, auttoivat äitiä kotiaskareissa, tai leikkivät tyttömäisiä meikkileikkejä muovisilla Mattell-irtomeikkipäällään, meikälläpä olikin siinä parhaassa aateekooiässä, eli noin viisivuotiaana, tämmöinen:



(Se on peli, jossa on Snoopy. Aika viihdyttävä vielä näin 30 vuotta myöhemminkin)

Lisäksi toki kirjoitin kasapäin omia näytelmiä, kuunnelmia ja tiessunmitä-ia, joissa kaikissa pakotin kaverini näyttelemään. Paitsi pääosaa, joka oli itse. Aina. Ne vainoavat onneksi vain muistojani ja todisteet on todennäköisesti poltettu.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hihii, meillä on sama peli. Ja toimii vieläkin.

sanumaria

Mulla oli kampauspää, pikkuautoja, barbeja ja legoja. Ja sellainen kiikarijuttu, mistä pysty katsomaan kuvia sellasilta pahvisilta läpysköiltä. Niinkö 3D kuvia. Way cool.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hei mä olin 8-9 v, kun koodattiin siskon kanssa eka (ja vika) tietokonepeli. Se oli sellainen "mitä minä nyt teen?" ja valitse vaihtoehto a-c -peli Commodore kuuslankulle tai satakakskasille. Se peli oli siitä vänkä, että tekipä mitä hyvänsä, aina kuoli väkivaltaisesti :-D

tiiti
ite puin

Vierailja, joo, heti muistin, kun kokeilin, että miksi kasvoin tohon kiinni pienenä. Yksvielä..

Teikällä ollu tommonen tyypillinen 50-luvun lapsuus :D

Mä "koodasin" gwbasicillä hirveän määrän semmoisia "pelejä", jotka kaikki meni suurinpiirtein näin:

"Mikä on kengännumerosi?

Vastaa: 37 (eli sama kuin mun)

"Onpas sinulla fiksun ja mahtavan ihmisen kengännumero"

Vastaa: joku muu

"Oletpas tyhmä"

Ja näitä oli etu- ja sukunimelle, harrastukselle, pituudelle, painolle  ja ties sun mille, ihan tosi huolestuttavan paljon :D

Kommentoi