Ihmisten hätä. Tykkää siitä feisbuukissa.

ite puin

Ihmiset intternetissä ovat kummia. Tavallisista, oikeassa elämässä varsin epäpoliittisista ja -aktiivisista ihmisistä tulee nettiin päästyään kansakunnan suuragitaattoreita, kaikkien mahdollisten Suurten ja Hyvien asioiden puolestatykkääjiä. Äsken feedistä bongattua ilosanomaa (ja etenkin surusanomaa) jaetaan ja huudellaan sinne ja tänne, pysähtymättä milloinkaan miettimään, mikä koko homman hyöty tai edes tarkoitus on. Joku tahtoo värvätä ihmiset levittämään megatuotettua sota-asiavideota (ainakin siihen asti, kunnes internetistä löytyy uusi, vielä sydäntäriipivämpi kohtalo reviteltäväksi). Toinen katsoo aiheelliseksi spammata lainattuja tekstinpätkiä ympäri blogimaailmaa. Lopputulos lienee molemmissa sama: täysi nolla.



Olen intternetissä - siis vaikutan. No ääliöltä ainakin.



Minua kiinnostaa, minkälaisen vaikutuksen nuo ihmiset kuvittelevat näillä olevan? Ehkä anonyymisähköpostin saanut ennen (nyymin mielestä) ah-niin-ymmärtämätön  kerskakulutusbloggaaja kokee valaistuksen täysin tuntemattoman ihmisen "sulla on liikaa kenkiä, häpeäisit" -urputuksesta ja muuttaa laamafarmariksi jurttaan Kälviän mäntymetsiin. Ehkä se viimeksi ala-asteella näkemäsi Marko, joka karsasti ja muutti kolmannen luokan jälkeen Raumalle, muuttaa nyt linkkisi nähtyään koko omaisuutensa rahaksi ja lahjoittaa sen aikuissotilaiden palkkaamiseksi ugandalaiselle sissipäällikölle, ettei lapsisotilaita enää tarvittaisi (ne voivat sitten taas mennä Henkkiksen rättitehtaalle duuniin, siellä ei sallita videokameroita). Jos näin, en tiedä pitäisikö tyyppejä ihailla kirkassilmäisestä lapsenuskosta ihmiskunnan hyvyyteen, vai ihmetellä käsittämätöntä lapsellisuutta. No, wait. Tiedänpä. Ainakin siihen asti, kunnes näen massalinkkaajan seuraavana statuspäivityksenä "Tulin just töistä, seuraavana lennän Intian maaseudulle kaivamaan salaojia köyhille, tulkaa tekin ->".



Usein tarkoituksena tuntuukin lähinnä olevan korostaa, että MINÄHÄN olin se ajattelevaisin ihminen ensin. ENSIN. Että minäpäs pääsin moralisoimaan teitä ja teidän pinnallista elämäänne sotalapsien kurjuudella, ennen kuin kukaan kerkesi moralisoimaan minua. Ähä. Fb:n joukkokauhistelu ja massatykkäys ovat oikeissa käsissä varsin voimakkaan ärsyttävä työväline. Tarjoaahan se myös oivan tilaisuuden keskittää trendikäs elintasokritiikki jonnekin ihan muualle kuin henkilöön itseensä.



Päivässä silmien ohi rullaa aika monta valmiiksipureksittua mediamateriaalilinkkiä otsikolla "Pohdittavaksi". Omalla kohdallani se yleisin pohdinta lienee:"Ammu itseäsi jalkaan.".



Vaikka maailman asioista tietäminen on kenelle tahansa paikallaan, ketä pelkkä yksittäisen, vaikkakin vakavan, ongelman olemassaolon  tiedostaminen maailman toisellapuolen (ja siitä seurannut oma ahdistuminen tai lisätty maailmantuska) ylipäätään auttaa? Korkeintaanhan internetin syövereistä videolta bongattu hätä pahentaa omaa oloa ilman, että helpottaisi kertojaa, toisin kuin elävässä elämässä edes teoriassa olisi mahdollista. Sosiaalisessa mediassa hätää ei jaeta, se kertautuu.



Että olisiko maailma sittenkin parempi paikka, jos ensi kerralla  linkkaisitkin vain sen söpön ja merkityksettömän kissanpentuvideon?



Ps. kirjoitukseni otsikon alta löytyy linkki, jolla voit jakaa tämän feisbuukissa!

Share

Kommentit

Midinetti
XYZ

Mä jotenkin aavistin että siinä lapsisotilasvideossa on jotain mätää. Liian moni hehkutti. En sitten katsonut, enkä tod aio katsoa vieläkään. Mulle tulee kauhee olo jo jostain ihmispaska-Jammu-sedän ajattelemisestakin, eihän tässä saa kohta unta öisin jos koko maailman huolet pitäs kantaa.

Kissämmä! (Ei varmistettu)

Minua lähinnä ihmetyttää ja ärsyttää, kun kaiken maailman nälkäpäivälinkit ja rintasyöpälinkit kiertävät tiettyyn aikaan vuodesta ja omaan FB-kuvaan liitetään kaikenlaista paskaa, mutta mitä nämä ihmiset OIKEASTI lahjoittavat keräyksiin? Eivät mitään. Hyvä omatunto tulee jo siitä, kun vaivautuu töhrimään muiden FB-seinää. Jos kaikki laittaisivat vaikka euron, niin tässä touhussa olisi jotain järkeäkin.

tiiti
ite puin

Midinetti, joo, sama suuri sijaiskärsijä olen itsekin :D  Eikä niillä lapsilla (etenkään niillä kuolleilla) ollut yhtään parempi olo tai paremmat kasvuolosuhteet, vaikka mulle tuli hirveän paha olla.

En tiedä, en ehkä oikein osaa erottaa, että mikä on ns. järkevää tiedostamista ja mikä pelkkää itsensä kiusaamista. Ja itselleni ainakin noiden videoiden katselusta tulee toisinaan sellainen valheellinen fiilis, että oma paha olo tarkoittaisi, että kannan jotenkin osani tuosta tuskasta, vaikka kenenkään oikeasti asianosaisen olo ei parantunut sitten tippaakaan.
 

tiiti
ite puin

Kissaämmä!, totta. Kaikkia veikeitä fb-statuksia ja värikkäitä rusetteja profiilikuviin (ja tietty tämmöisiä monisanaisia blogipostauksia :D) on helppo tehdä, kun ne eivät ole itseltä pois, niinkuin oikea auttaminen monesti on. Lisäksi, se lahjoitettu euro ei näy siellä fb-seinällä, kuten se rusetti, rusetti on lisäksi ihan ilmainen :D

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Harrastin aikoinaan näiden FB-pyhimysten piikittelyä "no, mitä sää teit asian hyväksi" kysymyksillä ja heidän omalletunnolle riitti, että HE kertovat mitä MUIDEN pitäisi tehdä. Piikittelin lisää ja sen jälkeen joko a) kommenttini poistettiin b) päivitys poistettiin c) minut poistettiin kaverilistalta. Jatkan vieläkin ristiretkeäni idiootteja vastaan (mä häviän sen, mutta ainakin mulla on hauskaa ja puhdas omatunto).

Vierailija (Ei varmistettu)

aamen. todellakin! mut harmi vaan että mää ajattelin tän asian omassa päässäni jo monta kertaa enneku sää kerkesit vihdoin postaa siitä tänne intternetseihi.

J

Lemppareita on kyllä ne naisten kesken yksityisviesteissä kiertävät "Lisää statukseesi sana pyllynreikä äläkä kerro miehille vaikka ne kysyis, näin lisäämme rintasyöpäteitoisuutta <3" -jutut. Öö. Joo. No, ei noi multa pois ole (paitsi et on, koska menee kauheesti aikaa hukkaan ku pitää heitata näitä juttuja kavereiden kanssa) eikä varmaan niiltä rintasyöpää sairastaviltakaan joten.

Mut joo, oon kyllä aika useinkin allekirjoittanut vetoomuksia tai lahjoittanut rahaa keräyksiin sen ansiosta että jollakin tiedostavalla Fb-kaverilla sattui kätevästi olemaan newsfeedissä linkki ja mulla palkkapäivä. Et silleen joskus on natsannu.

tiiti
ite puin

Vieras Mies, oot mennyt itsekkäästi pilaamaan toisten hyvä leijumiset, voisit vähän miettiä :D Monesti musta tuntuu, että noissa videoissa vain jaetaan sitä kurjuutta, ei edes kerrota mitä pitäisi tehdä tai miten voisi auttaa. Oikeasti auttaa. Kai mua (kärjistäen) kiinnostaa, että miksi (toistuvasti) pistetään jakoon juttuja, joiden ainoa seuraus on paha mieli tyypin frendeille :D

Vierailija, näinpä :D Tosin veikkaan, etten ollut lähimainkaan ensimmäinen täällä intternetissäkään, ne semmoiset aallonharjallaolevat nerokkuusblogit tunnistaa esim. siitä, ettei niillä ole ihan ite piirrettyjä jäneksiä sivupalkissa :D

J, ahaha jos päivittäisin ikinä mitään feisbuukkiin, se olisi varmana tuo pyllynreikästatus :D Noi keräyslinkit on taas (munsta) sinänsä vähän eri asia, kun ne antaa jonkun tietyn toimintaehdotuksen, ts. anna rahaa tänne, mene tonne, tee tota. Toisin kuin nuo videot, joista monesti ainakin mulle sattuneet ovat vain "katsokaa, kuinka kurjaa noilla on tuolla" -tyylisiä esityksiä ilman mitään oikeaa ratkaisuehdotusta. Ehkä siksi niitä sitten jaetaankin niin forcella, kukaan ei oikein osaa tehdä muuta.

Minna Koo (Ei varmistettu)

Olen osittain samaa mieltä. Pelkällä tykkäämisellä on vaikea saada aikaan mitään, jos ongelma on toisella puolella maailmaa. En ole tätä lapsisotilas-linkkiä nähnyt, joten siitä en osaa sanoa mitään. Jos kuitenkin video tai facebook-postaus saa jonkun ihmisen lahjoittamaan sen pari euroa tai tekemään asian eteen jotain, haittaako se oikeasti niin paljon? Enkeli-Elisa on blogi ja facebook-ryhmä ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten tietoisuutta pahasta asiasta voidaan lisätä. Jos se johtaa siihen, että yksikin koulukiusaaja tajuaa, mitä tekee tai että yksikin kiusattu ymmärtää, miten paljon luovuttaminen satuttaa läheisiä, on tietoisuuden lisäämisestä ollut hyötyä. Itse kirjoitan blogia lapsen menetyksestä. Ei maailman kivoin aihe, mutta jos se auttaa yhtäkään ihmistä kohtaamaan surevan ihmisen tai jos joku saa siitä vertaistukea, niin se on ollut hyödyksi. En spämmää joka päivä linkkejä ihmisten silmille fb:ssä, mutta olen kohdannut ihmisiä, jotka välttelevät minua ihan vain sen vuoksi, että heidän on vaikea käsitellä minulle tapahtunutta pahaa. Poissa silmistä, poissa mielestä?

Meni ehkä vähän alkuperäisen pointin vierestä, mutta vakavaan aiheeseen vakava vastaus. Olen blogin iso fani, huumori (myös musta sellainen) on vaikeissa elämäntilanteissa tarpeen.

tiiti
ite puin

Minna Koo, hmmm... älyttömän osuva esimerkki tuo Enkeli-Elisa (toinen vähän vastaava oli se jenkkiläisen pojan kiusaamisvideo). Sitä taas en itse kokenut vastaavalla tavalla kurjuuden levittämiseksi, vaikka olikin raskasta ja ahdistavaa luettavaa, vaan juuri enemmänkin tuolla tavalla kuin sanoit. Johtuneekohan sitten siitä, että kiusaamista tapahtuu täällä lähelläkin, ja sitä on pienenä koululaisena itsekin nähnyt, afrikkalaisten lapsisotilaiden kurjuus taas on tavoittamattomissa.

Kyse ei siis sinällään ole siitä, että levittämisestä olisi suoranaista haittaa, lähinnä vain mietin, että mitä sillä on tarkoitus saada aikaan (vaiko mitään) ja tekeekö jatkuva ympäröivän kurjuuden tiedostaminen itseasiassa maailmasta parempaa paikkaa. Näin niinkun kevyesti :D

Ja kiitokset blogikehuista, arvostan :)

Martina (Ei varmistettu)

http://www.randomfail.com/pony-2012/ - Vähemmän sopivaa kuvaa tähän postaukseen saa etsiä :D

Eniten mua ärsyttää tossa videossa se että se on vanhaa tietoa. Dokumentti kuvattiin 2003, oli editoitu valmiiksi vuoteen 2005 mennessä. Ja sitten 2012 joku idiootti päättää, että tukitaan joka ainoa sosiaalinen media joka nyt sattuu olemaan olemassa. No, mutta video tosiaan on kaksi vuotta vanha, ja vuonna 2006 Kony häädettiin pois Ugandasta ja nykyään LRAn uskotaan toimivan jossakin Kongon alueella. Sitten on vielä Invisible Children-järjestö (siis se joka niitä lahjoituksia ottaa vastaan). Amerikkalainen Charity Navigator (http://www.charitynavigator.org/index.cfm?bay=search.summary&amp;orgid=1...) sanoo että "accountability and transparency" on 2 tähteä neljästä. Eli meneekö ne rahat oikeasti sinne Ugandaan (joka ei ole tällä hetkellä ole Konyn armeijan vaikutuksen alaisena).

Not sure if paranoid or in IB history. Tosiaan, siis kansaivälisen ylioppilastutkinnon kautta on oppinut olemaan kohtuullisen tarkka, mistä info on. Origin, purpose, limitations and value, on jotakin mitä jokaisen pitäis tajuta miettiä kun lukee/katsoo ihan mitä vaan. Mä en tiedä miks mä parhaillani kirjotan tätä pätkää.

sanumaria

Mä en kauheesti leuhota niillä miten oikeesti autan ;) Mutta pisti vähän toi lapsisotilasvideopohtimaan että pitäisköhän sitä. Että jos joku muu ottais kans kummilapsen Afriikasta tai vaikka antais Kivalainoja. 

Rhia
Evil Dressmaker

Mä en ole tuota kyseistä Kony-videota katsonut, mutta kuulin jo jokin aika sitten sen kyseenalaisuudesta ja ajantasaisuudesta.

Itse pyrin välttämään näiden "tiedostavien" ja "välittävien" linkkien ja postausten jakamista. Onhan se jo nähty että ei niistä aina seuraa pelkästään hyvää, kuten se taannoinen lapsisyöpäpotilas-tapaus kun äidin sukulaisille ja ystäville tarkoitettu postikorttipyyntö fb:ssä oli vähän revennyt käsiin ja sairaalan henkilökunta joutui julkisesti pyytämään että postia ei enää lähetettäisi.

Ihmiset postailee juttuja miettimättä sen syvemmälle että onkohan tämä nyt ihan hyvä juttu, pitääkö tämä paikkaansa ja milloin tämä on tapahtunut. Olen aika monesti törmännyt nimenomaan fb:ssä siihen että joku postaa jotain linkkiä järkyttävään uutiseen joka on useita vuosia vanha. Intternetin ongelma on se että uutiset eivät enää vanhene, ne kiertävät kehää kuten muoti.

En tiedä olenko itse turtunut näihin kurjuus- ja hätä-uutisiin kun ne eivät enää oikein jaksa minua järkyttää vaikka muutoin aika herkkä ihminen olenkin. Olen taipuvainen kyllä uskomaan että mitä enemmän ihmiset näkevät järkyttäviä kohtaloita sitä välinpitämättömämpiä heistä tulee. Kaikkeen tottuu, kipuunkin. En olisi siis aina niinkään varma siitä että kaikki nämä videot ja linkit saavat ihmisiä sen enempää oikeasti toimimaan. Tykkää- ja Jaa-nappien painaminen kun nyt varsinaisesti ei ole enää mitään toimintaa, se alkaa olla jo automaatio.

Pivi (Ei varmistettu)

Samaa tahtia kuin nämä on yleistyneet, oisin havainnut "jos sinulla on paras &lt;äiti/sisko/naapurin setä&gt;" tai "jos tunnet jonkun kuolleen" spämmistatusten vähentyneen. Tai ehkä kaikki sukulaisuussuhteet ja kansantaudit on jo käyty läpi. Mutta siis ehkä nuo on nyt se seuraava spämmitrendi. Itellä iskee news feedin liiasta asiapitoisuudesta välitön vastareaktio jakaa jotain täysin turhaa ja yhteiskunnallisesti kantaaottamatonta lähinnä nykyään vaan siis lapsen ulosteisiin tai piipaaviin hoitotarvikkeisiin liittyen.

Agatha (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus. En ole nähnyt tätä viimeisintä videota, mutta mua ärsyttää näissä spämmijutuissa se, että tuntuu että ihmiset yrittää hankkia itselleen paremman omantunnon jakamalla noita linkkejä tai statuspäivityksiä, kuvittelevat jotenkin että ovat vaikuttaneet asioihin sillä ja muuta ei enää tarvitse tehdä.

Ymmärrän jossain määrin esim. koulukiusausta tmv. käsittelevät jutut, jotka on oikeasti asioita, joista jokainen voi omalla kohdallaan tehdä valinnan miten käyttäytyy tai miten lapsensa kasvattaa, mutta miten se auttaa nyt tässä tapauksessa lapsisotilaita, että laitetaan linkkiä jakoon vasemmalle ja oikealle? Minäkään en jaksa oikein uskoa siihen, että pelkkä yleisen maailmantuskan lisääminen tekisi tästä pallosta paremman paikan.

sanumaria

Ei kaikki jotka noita jakaa noita linkkejä yritä ostaa omaatuntoa. Toiset meistä on sen verran naiiveja että kuvitellaan että se on multa yksi pieni klikkaus, mutta se voi ihan oikeasti auttaa. Vähän. Tai jotain. Ei oo helppoa olla länsimainen ihminen, teet niin tai näin niin väärin menee :D

Rhia
Evil Dressmaker

sanumaria: niin, kai se riippuu siitä että mitä sitten klikkaa, klikkaako sitä lahjoita-nappia vai jakaako eteenpäin vaan jotain jonka todenperäisyyteen tai aitouteen ei ole oikeasti edes perehtynyt :D Jokainen kyllä sisimmässään tietää onko oikeasti tehnyt jotain jolla on merkitystä.

Samahan se on näissä kuin missä tahansa muussakin elämänalueessa, joidenkin asioiden tietäminen/tiedostaminen/välittäminen eteenpäin auttaa, joidenkin ei. Ei se väärin ole jakaa linkkejä asioihin, mutta ei se aina kyllä asioiden paranemista edistäkään. Pahan mielen jakaminen eteenpäin ei lisää hyvien asioiden määrää. Tuntuu että ihmisten medialukutaito on välillä tyystin kadonnut (itsekin sorrun tähän), netissä pyörivistä jutuista ajatellaan samoin kuin ennen uutisista: mikä on lehteen painettu sen on oltava totta josta johtuu seuraava: jos teen näin se auttaa. Ja koska eteenpäinjakaminen on niin helppoa unohtuu monesti selvittää että oliko se tosiaan näin vai onko tässä takana jotain muutakin.

Kommentoi