Kattokaa, määkin olen alasti!

ite puin

Ensin olivat meikittömät naamakuvat, ja sitten raskauskuvat. Ja nyt sitten ihan tavalliset naiset. Rohkeasti, kuulemma.

Eihän tavallisten naisten kehoja näekään juuri missään. Paitsi salilla, uimahallissa, kadulla, puistossa, koulussa, työpaikalla, ruokakaupassa, bussissa, puutarhassa, postissa ja pankissa. Niin, ja peilissä.

Ymmärränhän tämänkin tempauksen, tarkoitus on hyvä, totta kai. Voimauttava. Mutta mulle tulee taas tästäkin vähän vielä tavanomaistakin hölmömpi olo. Kun mun mielestä me tavalliset naiset voisimme ennemmin ajatella vähän vähemmän omaa persettämme, eikä niinkään enemmän. Ja että miten tämäkin naisasia kääntyy siiheen että suurinpiirtein kääriydymme oman takapuolemme pehmoisaan syleilyyn?

Eikö se nyt ole aika vaivalloistakin riisua vaatteet ja mennä varta vasten arvostelemaan omaa takapuoltaan peilin eteen? Pistää valot päälle, kääntyä mutkalle ja oikein erikseen tarkastella, pohtia ja eritellä, että mikäs tuossa berberissä oikein onkaan vialla. Ei kaikesta itsessään tarvitse pitää, eikä avain onnellisuuteen ja itsetyytyväisyyteen ole siinä, että kun ensin saat muut pitämään sinua ja virheitäsi normaalina, sinäkin joskus saatat oppia. Se on siinä, että osaa itse pistää huonot puolensa perspektiiviin juuri omassa elämässään.

Jos takapuolesi ei ole kiva, se ehkä vaikuttaa tsäänsseihisi alkaa bikinimalliksi, ei juuri muuta. Jo mahassasi on röllöä, sama juttu. Itseasiassa, sama pätee lähes jokaiseen ulkonäkökriisiin, kaikki muu elämässäsi on edelleen ihan yhtä mahdollista kuin ennenkin. Ja jos oikein tarkkaan mietit, luulen, että et edes niin kovasti halunnut bikinimalliksi. Tai ehkä opiskelet tilastotieteitä vain harrastukseksi?

Niin, mutta näkeehän ne muut. Näkee ja nauraa! Ja ajattelee ilkeitä minun selluliitista. No katsotaanpa, mitä ihmiset näkevät, kun esimerkiksi minä jyrään tuolla katukuvassa:

Tässä kuvottavat persläskini arkena. Tässä kammottavat reisiselluliittini viime kuussa. Tässä hirvittävät käsiallini, jotka saavat lapset itkemään ja aikuiset pelkäämään, ihan vähän aikaa sitten.

Karmaisevaa, eikö? Aletaanko laskemaan virheitä? Kirjataanko oikein ylös yhdessä?

Ai että ei oikein kiinnosta? Että ei-niin-orastavaa kaksaria ennemmin huomio kiinnittyy pöljiin aurinkolaseihin, tuohon riemuidiootti-irvistykseen ja siihen, että mitähän jätskiä tuossa syödään. Että ihan sama, miltä joku nobody näyttää vaatteet päällä, saati sitten ilman. No sitä minäkin. Koska ketään muuta ei kiinnosta, miltä tavallinen ihminen näyttää alasti, paitsi sitä tavallista ihmistä itseään. Koska ketään muuta ei kiinnosta käyttää aikaa sen tavallisen ihmisen vikojen ja selluliitin analysointiin, paitsi sitä tavallista ihmistä itseään.

Syy, miksi tuntuu, että tavallisten ihmisten kroppia ei juuri näy, on siinä, ettei niihin kiinnitä arkena, lehdessä tai televisiossa yhtään minkäänlaista huomiota. Siksi niitä kutsutaan tavallisiksi. Joskus, kun liikut ulkona, katso. Katso, miten erinäköisiä, erikokoisia ja erimallisia ihmiset ovat. Ai kyllä sää tiedät? No sitähän minäkin.

Jos sinulla ei ole sävelkorvaa, älä nauhoita omaa lauluasi ja kuuntele sitä päivätolkulla ja itke vajavaisia taitojasi. Jos et osaa piirtää, älä täytä kotisi seiniä teoksillasi ja vihaa itseäsi osaamattomuudestasi niitä katsellessa. Ja jos takapuolesi ei ole sinusta kaunis, älä tuijota jatkuvasti sitä ja etsi siitä lisää virheitä.

Voisiko tänään olla se päivä, kun mietitään jotain ihan muuta, kuin omia perseitämme? Tai edes hahmotetaan sen oman perämme merkityksellisyys maailmankaikkeudessa. Sinä elät iloisena siitä huolimatta, että pienet lapset kuolevat nälkään, maailmassa on sotia, tuskaa ja kärsimystä. Energia loppuu, aurinko sammuu, ja olet joka hetki vähäsen lähempänä omaa kuolemaasi. Tiedän, että tämä on vaikeata, mutta ehkä voisit yrittää myös iloita elämästä vaikka takapuolesi ei olekaan ihan täydellinen.

Share

Kommentit

Tunnetilan Nina (Ei varmistettu) http://ninan-tunnetila.blogspot.fi/

Kiitos Tiiti!

Ps. Onneksi mä en lue naistenlehtiä.

tiiti
ite puin

Mää huomasin tän Iltalehdestä :D En muuten tiiä onko tää juttu myös printtilehdessä MeNaisissa- Olikohan se Hesarin kk-liitteessä, kun oli joskus semmoinen juttusarja, jossa julkkikset puhuivat kehoistaan, alastonkuvien kera, se oli musta aika kiinnostava.

Nina Enroth

Perseessä on just se hyvä puoli, että sitä ei juurikaan ite nää. Jos ei just väkisin halua, ja harvoin haluaa. Oon kyllä samaa mieltä tuossa, että ei tartte perustaa tavisnaiset alasti -haastetta, sen voi hyvin korvata uimahallivisiitillä. IRL. OMG.

tiiti
ite puin

Se on totta, takaraivo kans!

Vois tehdä semmoinen tavisnainen uimahallissa -haasteen, jota toteuttaisi vaan päänsä sisällä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus. Haluaisin tosin moittia harhaanjohtavaa otsikkoa. Sinulla on kuvassa vaatteet päällä.

tiiti
ite puin

Nii, mutta oon mää silti alasti, en vaan tossa kuvassa :D

Maps (Ei varmistettu)

Aamen. Hyvin puit sanoiksi ja miten oikeassa oletkaan.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos! Aamen! Voidaanko jo lopettaa tän asian jauhaminen (ja siirtyä seuraavaan)?

Täytyy kyllä myöntää, että mäkin provosoiduin jutun (harhaanjohtavasta) otsikoinnista. Heh.

tiiti
ite puin

Ehkä tää vaatii vielä jonkun "Missit alasti, meilläkin on syntymämerkkejä ja ihohuokoset" -juttusarjan jonnekin.

Hahaa, mää nyysin otsikon siitä "antakaa määkin huudan, määkin olen kännissä" -Kummeli-läpästä :D

Selluliittia vai ei (Ei varmistettu)

Tiiti presidentiksi! Se on jännä miten monta vuotta naisella voi mennä ennen kuin hän hyväksyy että oma vartalo ei ole täydellinen, mutta se, että on tyhmä tai huumorintajuton niin hyväksytään ihan hetkessä. Ja ne on kuitenkin ihmisessä paljon hirveämpiä ominaisuuksia. No toisaalta, olisi aivan kamala sellainen haaste, jossa tavalliset suomalaiset naiset paljastaisivat miten ovat vuosia kamppaileet sen asian kanssa että eivät ole hauskoja ja sitten julkaisisivat epähauskoja vitsejään kaikelle kansalle kun ovat hyväksyneet itsensä. Ja toteaisivat, että huumori-ihanne on aivan vääristynyt, ja että television stand-up ohjelmat vain pahentavat tilannetta kun ihmiset odottavat sellaista vitsailun tasoa kumppaneiltaan. Ja miten he ovat lopulta hyväksyneet sen, että ovat omalla laillaan hauskoja kuitenkin vaikka 98% ihmisistä ei naurata kun he kertovat vitsin. "Onneksi oma kumppani on kuitenkin joskus nauranut jutuilleni (ivallisestiko?)", he toteavat.

tiiti
ite puin

No just näin!

Tai että miten ahdistuu Tiede-lehden lukemisesta ja kokee paineita, kun ei tiedä, kuka oli Blaise Pascal (ehheh, anteeksi), mutta lukee sitä koko ajan ja ahdistuu lisää. Ja syyttää sitä lehteä :D

Ella F.
Siperian Ella

Kiva kun kirjoitit tämän, niin mun ei tarvitse :) 

Mietin tuhat ja sata kertaa, miten väärin mut tulkittais, jos aiheesta jonkun poikkipuolisen sanan olisin rustannut, joten jätin välistä, mutta jäi kaivelemaan. 

Nyt on hyvä, kiitos tästä!

tiiti
ite puin

Nää on aina vähän tämmöisiä, että mietityttää painaa tota Julkaise -nappia :D En tiedä, onko se jotenkin naisyhteisöille lajityypillistä, että välillä tuntuu, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Ja jos joku on eri mieltä, se ei olekaan vain toinen näkökulma asiaan, vaan se onkin jotenkin takautuvasti kaikilta muiltakin suoraan pois.

Ja siis sehän on vain hyvä, jos joku saa jotain positiivista tuosta alkuperäisestä asiasta ja toisten alastomista kehoista.  Mutta sen lisäksi että tykkään nauraa jutuille, jotka edes etäisesti näyttää miesosilta, musta on kiva pohtia, miksi joku juttu/asia/homma herättää mussa jonkun reaktion, etenkin, jos se oma reaktio vaikuttaa eroavan muista. Ja tää oli vähän niinkuin sitä :D

He, mä kehtasin olla omassa blogissani eri mieltä jo siitä mutsibloggaajat strippaa -jutusta ja siinä sit kävi juuri niin, että jollekulle oli kaikki menetetty, takautuvasti nimenomaan. En tiedä itkeäkö vai ... no ehkä tosiaan itkeä. Paitsi, että itkeminen on tylsää.

Mai-a (Ei varmistettu)

Eniten tossa MeNaisten jutussa ketuttaa se, kuinka häveten ja anteeksipyydelleen nuo ihan tavallisen näköiset naiset kroppiinsa suhtautuvat. Että "mahaani yritän piilotella ja pyllystäni en tykkää ja mulla nyt on tätä selluliittiäkin". Kuinka vaikeeta ois aikuisen naisen sanoa "Tykkään kropastani, se on musta kaikin puolin hyvä ja sopusuhtainen, sillä voi juosta lujaa ja kantaa isojakin kauppakasseja."

tiiti
ite puin

No just näin! Mää tossa mainitsinkin aikaisemmin Hesarin kk-liitteen kroppasarjan, jossa (ainakin niissä osissa, jotka luin), oli musta just tommonen ote, siinä kerrottiin siitä kropasta niinkuin yhtenä osana itseä ja persoonaa, ei jonain ulkopuolisena kuorena, jota puunataan, tuunataan ja koristellaan. Tai siis että se kroppahan olen minä, ei mikään ulkopuolinen vääristymä, jota mun pitää selitellä ja perustella jollekin ihan muulle ihmiselle.

phocahispida

Ote omasta nakuiluhaastepostauksestani:

En ole mielestäni tuonut tarpeeksi selvästi esille sitä, miten vahvasti annan vartalolleni arvoa sen mahdollistamien suoritusten perusteella. Ei se ulkonäkö niinkään vaan kaikki mitä keholla voi tehdä.

--

Isohko ja vahva. Niinkin minua on luonnehdittu. (Vuosien koulukiusaamisen ja kehoni läskiksi ja rumaksi pilkkaamisen ohella. Mutta se on jo toinen tarina.) Riuska, täpäkkä emäntä. Tekijäihminen.

Suhtautumiseni näihin kommentteihin on ristiriitainen; Toisaalta minusta on hienoa jaksaa kantaa muuttolaatikoita, laukkuja tai rakennustarvikkeita jos tilanne niin vaatii. Ettei minun tarvitse olla koko ajan riippuvainen itseäni vahvempien avusta. En haluaisikaan olla heikko ja avuton."

Kun minulle keho on tekemisen, elämisen ja myös nauttimisen väline, saumaton osa minua, jonka toivon pysyvän mahdollisimman terveenä, ehjänä ja vahvana. Ja sitten tasapainoilla sen kanssa, paljonko jaksan kehoa rääkätä niin ettei osa kehoa, nimittäin pää, sano yhteistyösopimusta irti. On nimittäin muutakin hommaa kuin kahvakuulan heiluttelu. ;)

 

 

tiiti
ite puin

Hyvin kirjoitettu, hyvä sinä :)

Monesti tuntuu, että omaa kroppaa ajatellaan jonain irrallisena kuorena, ja huudellaan ja selitellään, että kyllä mää ja mun persoona täällä sisällä ollaan ansaittu ihan erilainen keho. Tämä nyt vaan on tämmönen. Vaikka se oma kroppa pystyy vaikka mihin hienoon ja upeaan, ja se on tasan ja just sen oman elämän näköinen. Ja kun onhan toki asioita, joissa vaikka vain alasti näkyvä maharöllö voi haitata, jos vaikka harrastaa maratonjuoksua tai vuorikiipeilyä (tai sitä helkkarins satasen sprinttiä) tai jotain tunneliinahtautumista, joissa sillä painolla ja koolla on oikeasti väliä. Harvoin tuollaisissa vaan pohditaan näitä, vaan se on aina ulkonäkö itseisarvona.

Tuo kiusaaminen ja huomauttelu on tietty asia sinänsä, mutta olen siinä jotenkin niin pessimisti, että aina löytyy jotain josta kiusataan ja kyykytetään, jos vain haluaa etsiä. Se on ihmisluonne yrittää pistää toiset järjestykseen niin, että itse on päällimmäisenä, keskenkasvuisilla varsinkin. Aikuisiällä tuollaisista huomauttelu on vain luonnon tapa kertoa, keiden kanssa ei kannata viettää aikaansa tai lisääntyä.

Heisku (Ei varmistettu)

No joo - oliskos hyvä, jos blogin kirjoittaja olisi isoperseinen läski, jolla on allit.

tiiti
ite puin

No ei mun mielestä. Mä olen vaan ihan tavallinen.

Selluliittia vai ei (Ei varmistettu)

Joo Mai-a, sehän se olisi vallankumouksellista että kun naista pyytäisi kertomaan vartalostaan niin hän kertoisi siitä mitä sillä voi tehdä eikä että miltä se näyttää! Että kertoisi, miten isoilla jalkaterillä saa hyvin tasapainoteltua kun kävelee huvikseen aidalla. Tai että on iloinen reisistään ja pohkeistaan, koska niillä pääsee juoksemaan niin että tukka liehuu! Ja rinnoista että ovat toimineet imettäessä tosi hyvin. Tuossa pari päivää sitten taas huomattiin, että miten kun miestoimittaja pohtii juoksijanaisen kroppaa niin tärkeää on se, miltä se näyttää (läskiltä) eikä se miten lujaa sillä juostaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

No, itse asiassahan siinä yritettiin pohtia sitä, miten ne läskit hidastaa matkantekoa, oli vaan toivottoman huonosti kirjoitettu juttu. Mutta blogiteksti oli erinomainen, noi viimeiset kaksi kappaletta pitäis printata omaan peiliin muistutukseksi! Kiitos.

tiiti
ite puin

Ja tavallaan just se, että koetaan tarpeelliseksi perustella sitä omaa kroppaa sen virheiden kautta muille, ja ehkä itsekin koetaan, että se on jotain niinkuin omasta persoonasta erillistä. Tai sitten yritetään tosi väkisin kääntää ne virheet jotenkin kauniiksi. Ihan kuin se olisi maailman kummallisin asia todeta, että, "Totta, perseessäni on selluliittia, näyttää itseasiassa aika karmealta, nyt kun tarkemmin katson, mutta koska sillä ei ole ollut mitään merkitystä elämässäni ennen kuin otit asian puheeksi, enpä kuule jaksa tehdä asialle mitään muuta kuin olla tuijottamatta persettäni. Suosittelen lämpimästi sinullekin, jos minun selluliitit häiritsee."

Vierailija (Ei varmistettu)

Perse on se ainoa osa itsessäni, joka ei näytä hyvältä, ja jota en ole yrityksistä huolimatta saanut ns. kuosiin. Mutta en mää sitä just sen takia halua kenellekään esitellä intternetissä kuvin. Ja vallankumouksellista kyllä, kun en ole aiheesta hirveästi avautunut, niin olen kyllä saanut muusta ulkonäöstä kehuja, mutta ei oo kukaan sanonut, että ompas toi sun perse vähän ruma. Olis ehkä sanonut, jos erikseen olisin ihmisten huomiota siihen yrittänyt ohjata. Ja musta on oikein kiva, että eivät ole sanoneet, ja tämäkin kommentti tulee anonyyminä niin, että jos joku tuttu tän lukee niin ei silti tajua alkaa tsekkaamaan miten leveä mutta matala perse on minulla.

En meinaa, että jos joku kohta ei miellytä omaa silmää, niin sitä pitäis sitten jotenkin hävetä. Mutta ei mun maalaisjärkeen siis mahdu tämäkään, että "kato tätä ruumiinosaa, jota pidän ehkä rumimpana asiana itsessäni". KAIKISSA ihmisissä on joku osa, joka ei näytä ruusunnupulta. Sen takia meillä on nykyisin photoshop.

tiiti
ite puin

Jotenkin ihan mahtavasti ajatusmaailmaltaan samaistuttava kommentti.

En määkään oikein tajua, että miten omien ulkonäkövikojen alleviivaaminen auttaisi itseä eteenpäin elämässä mitenkään. Enkä kyllä oikein hiffaa, miten se auttaisi muitakaan.

Jos joku on niin hölmö että olettaa, että olen virheetön ja tieto mun vain alasti näkyvistä ulkonäköviosta helpottaisi sen olemista, niin sillä on kyllä elämässä tulossa paljon suurempiakin ongelmia. Ja toisaalta, mun oma naama ei kyllä ole yhtään vähemmän leveä sen takia, että tiedän, että joillain muillakin on leveä naama.

Ehkä se on joku semmoinen omien pelkojensa kohtaamisjuttu. Esim. jos pelkäisi vaikka mörköä sängyn alla, niin kun sanoo sen ääneen, niin tajuaa, että se on aika hölmöä. Mutta tietty toisin kuin ainakin useimmat möröt, ne perseselluliitit ym. ei ole mielikuvitusta.

Aino Animal (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta! Eipä tähän ole juuri lisättävää, eikä siten tarvi itse avautua aiheesta. En kyllä osaa kuvitella just nyt yhtään syytä, miksi itse kokisin tarvetta esiintyä alusvaatteissa julkisesti... Onneksi ei ole pakko.

Femakkoemakko (Ei varmistettu)

Ikävä kyllä muidenkin naisten kuin bikinimallien kroppaa ja ulkonäköä arvioidaan ja arvostellaan jatkuvasti, silloinkin vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä tehtävän työn kannalta. Naiset lakkaavat miettimästä omaa persettään tasan sinä päivänä kun heitä lakataan arvottamasta sen perseen leveyden perusteella.

tiiti
ite puin

Millä tavalla oman kehonsa huonojen puolien ruotiminen naistenlehdessä tai blogissa yhtään mitenkään auttaa tätä tilannetta?

Minä uskon, että naiset lakkaavaat miettimästä omaa persettään tasan sinä päivänä, kun he itse lakkaavat arvottamasta itseään sen perseen leveyden perusteella.

Ei maailma muutu muut ihmiset edellä.

Sokkade (Ei varmistettu)

Aamen!! :D

Hannapaljetti (Ei varmistettu) http://paljettivallankumous.blogspot.com

Siis mikä ihme on tää MeNaisten juttu? Eikö näissä kampanjoissa ole ollut tarkoitus voimaannuttaa, eikä kilpailla siitä, kuka haukkuu itseään läskiksi mielikuvituksekkaimmin? Että joo, tavallinen nainen saa näyttää vartalonsa rohkeasti, jos ymmärtää sitten haukkua sitä.

Kirjoitit, ettei näitä tempauksia tarvita. No ei noin pieleenmenneitä tietenkään. Mutta ihmisten näkeminen kadulla on eri asia, kuin se kuvasto, jonka ympärillä elämme. Missään tv-sarjassa, mainoksessa ym. enää juuri on yli koon 36 naisia. Itseeni ainakin vaikuttaa kuvat paljon, ja tiedän, etten ole ainoa. Sen lisäksi, että tavallisia vartaloita on kaikkialla meidän ympärillä, niistä pitää tehdä myös kuvaa.

tiiti
ite puin

Joo, ja kun se hemmetin maharöllö tai reisiplösö ei oikeasti haittaa mitään oikeassa elämässä, ei se estä kulkemasta ovista tai liikkumasta portaita. Ei se edes näy kuin alasti. Aargh.

Mutta no, mun mielestä sen oman kroppansa typistäminen pelkäksi ulkonäöksi hyvässä tai pahassa, ei aja oikein mitään asiaa. Siksi minä en ymmärrä näitä tempauksia, jos joku muu näistä jotain hyvää elämäänsä saa, se on toki hyvä asia.

Hmm… Mä en kamalasti katso telkkaria (paitsi Simpsoneita ja laihdutusrealityä, jossa yllättäen näkyy huomattavasti koon 36 ylittäviä ihmisiä), mutta mitä nyt mietin, niin tavallisennäköisiä ihmisiä näkyi eilen ainakin S-marketin mainoksessa, uutisissa, urheilukisoissa ja todennäköisesti kaikissa tositeevee-ohjelmissa. Suomalaisissa ohjelmissa taitaa ylipäätään olla kaikenkokoisia ja -näköisiä ihmisiä. Ne vaan eivät jää mieleen, koska näyttävät tavallisilta.

Totta kai kuvat vaikuttavat, mutta millä tavalla sitä, että esim. televisiossa/mainoksissa on mallimittaisia naisia lähdettäisiin oikeasti ratkomaan? Asetetaan valvottu painoindeksiraja malleille? Säädetään, että tv-kanavan esitysajasta 48% pitää näkyä normaalipainoisia ihmisiä, ja heidät pitää esittää miellyttävässä roolissa?

Mun mielestä satunnaista tyyliteltyä mustavalkotorsokuvaa nopeampi ratkaisu on oikeasti miettiä omaa suhtautumistaan, lakata ajattelmasta niin ulkonäkökeskeisesti ja jakaa ja toteuttaa tätä ajatusmallia itseensä ja lähiympäristöönsä päivittäin, sillä tavalla se oikeasti leviää ja päätyy ehkä niihin mainoksiinkin jonain päivänä.

Hannapaljetti (Ei varmistettu) http://paljettivallankumous.blogspot.com

Joo, allekirjoitan periaatteessa kaiken kyllä mitä sanot, mutta tää:

"Totta kai kuvat vaikuttavat, mutta millä tavalla sitä, että esim. televisiossa/mainoksissa on mallimittaisia naisia lähdettäisiin oikeasti ratkomaan? Asetetaan valvottu painoindeksiraja malleille? Säädetään, että tv-kanavan esitysajasta 48% pitää näkyä normaalipainoisia ihmisiä, ja heidät pitää esittää miellyttävässä roolissa?"

En näe, miksi tätä muutosta aina problematisoidaan. Ihmisiä siellä tv-ohjelmien tuotannossa ja muotitaloissakin vaan on, ja ne voisi ihan yhtä hyvin tehdä toisenlaisia päätöksiä. Ja tekisi, jos ihmiset vaativat ja olisi pakko. Joku painoindeksiraja nyt on yhtä naurettavan rajoittava kuin ne mitatkin, ilmeisesti Espanjassa sitä kokeiltiin ja tuloksena oli yhä harvinaisempi vartalotyyppi catwalkeilla, koska koosta ei haluttu joustaa. Sitten lavalla oli sairaan laihoja mimmejä, jotka vaan oli tavanomaista lihaksekkaampia. En vaan ymmärrä, mitä vaikeaa siinä on, että laitettaisiin näihin setteihin kaiken kokoisia kroppia, tuntuu, että katsojille ja ihmisille on niin tuputettu sitä yhden kropan mallia, että sen muuttaminen tuntuu jotenkin utopistiselta ja mahdottomalta, niin kuin tästä sitaatistakin voi lukea. Oikeasti ei ole kyse niin vaikeista asioista.

tiiti
ite puin

Minusta tuo muutos siellä muotitaloissa (ja muualla) tulee tapahtumaan siten, että ajatusmaailma muuttuu ensin pikkuhiljaa kansan syvissä riveissä (esim. sää ja mää) ja sieltä sitten yksilöt alkavat toteuttaa ja viedä tätä ajatusmaailmaansa eteenpäin, myös muotimaailmassa. Se ratkaisu on siis alhaalta ylöspäin ja yksilö, mieluummin ihan oma itse, kerrallaan. Mun pointti tuolla oli, että tuollaista muutosta ei voi ylhäältäpäin sanella, vaan se tapahtuu, kun ajat ja ajatukset muuttuu ja ihmiset muuttavat itse niitä tomia tapojaan.

Kun ei kukaan ole pelkkää ilkeyttään ja vittumaisuuttaan ole laittanut superlaihoja malleja sinne kävelemään, vaan siihen ovat johtaneet monet syyt ja päätökset ja tavat, joita monet pitävät ihan oikeina ja hyvinä, siksihän ne myyvät. Se on tosi helppoa huudella aina ulospäin, että "tekisit sinäkin erilailla" ja "mikset vaan tee näin", ja minä en usko että sellainen lähestymistapa on toimiva, se pitää lähteä itsestä.

Arsenikki (Ei varmistettu)

Mä aina mietin, että mistä nämä saa alkunsa nämä tempaukset. Suurin osa ajasta menee kohtalaisen normaalisti, mutta yhtäkkiä boom! Joku itsetunnon maaginen alaraja poksahtaa rikki ja kehitetään joku sanokaa mulle että oon kaunis kun en itse siihen pysty -kampanja.

Luulis nyt olevan elämässä muutakin sisältöä.

tiiti
ite puin

Boom :D Musta tuntuu, että osalla on oikeasti hyvät aikeet ja ns. oikea ylevä asia ja jollain osalla sitten just toi "pönkittäkää mun itsetuntoa" (jossa siis ei sinänsä ole mitään väärää), ja osa on sitten jostain siltä väliltä.

Ja sitten tosi monta sellaista, jotka ei oikein uskalla olla koko hommasta mitään mieltä, kun pelkää kakkaa tuulettimessa.

Ja toki vielä enemmän niitä, joita koko homma ei kiinnosta :D

Vallilan Irma (Ei varmistettu) https://www.menaiset.fi/alue/vallilan_irma

Hellou ja kiitos hyvästä kirjoituksesta - onpa paljon asiaa perseestä - se on aina ja kaikkialla lähes poikkeuksetta vain absoluuttisen hienoa. Kokonaisuudessaan tämä "naista kaikilla kerroksilla" -liike on ollut erittäin mielenkiintoinen, hiton hurjaa kuinka paljon niin käsittämättömän typeriä ja perustelemattomia kuin älykkäitä ja kantaa ottavia mielipiteitä niin nämä mammamahat kuin synnyttämättömien naisten enemmän tai vähemmän syntiset kehot aiheuttavat. Naisen ruumisko yksityisasia yhteisössämme? Tuskin, valitettavasti. Itse lähestyn aihetta heleästä kiihkofemmarin näkökulmastani, Me Naisten tontilla muuten myös, mutta muuten samoilla linjoilla kanssasi. https://www.menaiset.fi/artikkeli/blogit/vallilan_irma/irma_ei_riisu

Rakkaudella, Irma

tiiti
ite puin

Perse on parhautta :D Hyvä kirjoitus, mulla on edelleen jotenkin ristiriitaiset fiilikset näistä kato, mää alasti -kiertoilmiöistä, joita luultavasti tullaan näkemään vielä myöhemminkin muodossa tai toisessa. Etenkin blogimaailmassa, jossa se oma kroppa ja naama julkistetaan joka tapauksessa päivittäin.

Jatkopohdintana, musta on ehkä jännä sinänsä, että harva bloggari (ml. toki minä) haluaisi julkaista itsestään tämmöisten tempausten ulkopuolella vähemmän edustavia tai edes luonnollisia kuvia, joita taas lehtiin ja mainoksiin kuulutetaan.  Lukijamäärätkin taitavat olla aika paljonkin sidoksissa siihen kuinka edustavalta (muoti)bloggari kuvissaan näyttää. Eli muotiblogikuvissa ei kuulu jenkkisten röllöttää, vaikka se sitten vaatisikin vähän kikkailua kameralla ja asennoilla. Ts. ei kukaan halua olla "se tavallisennäköinen" muotibloggari. Ja jos tällaista päätöstä mediavaikuttaa ei tehdä edes blogeissa, jossa rahavirrat ovat oikeasti aika pienet ja kyseessä olisi vain yhden ihmisen päätös, kuinka todennäköisesti se tehtäisiin lehdistössä/mainoksissa/tv:ssä? Tässä on ehkä jotenkin tämmöinen muna-kana-ongelma, että mistä päästä pitäisi lähteä muuttamaan ja mitä, siksi itse äänestän sitä omaa päätä.

Malin (Ei varmistettu)

JES! Oman perseen ajatteleminen on samaa huttua sen "en kehtaa itkeä julkisella paikalla, edes omassa autossa yksin, kun KAIKKI näkee ja nauraa" -ajattelun kanssa. Huhheijaa

Nade
Aurinkosadetanssia

Preach, girlfriend!

Vierailija (Ei varmistettu)

Toisaalta olen samaa mieltä ja toisaalta eri mieltä tästä. Ei niitä omia epäkohtiaan tosiaan tarvitse joka kerta uudestaan ja uudestaan auki repiä. Mutta sen ääneen sanominen, että "hei, minäkin olin pitkään kehooni tyytymätön ja peilistä katsoi vain kasa ongelmakohtia, mutta sitten tajusin, että hei, näillä mennään ja lopetin murehtimasta" on ihan hyvä juttu mun mielestä. Esim. teininä on sokea ympäristölleen ja erilaisuudelle, ja joillain nämä kriisit kestävät vähän pidempäänkin. Aika harvassa on ainakin omat tutut, jotka aina olisi olleet ihan tyytyväisiä kehoonsa ja osanneet siitä vapautuneesti iloita. Toisinaan jonkun on yhdistettävä kuva ja puettava se konkreettisesti sanoiksi, että sen erilaisuuden näkee ja tajuaa, toivottavasti myös sisäistää ja hyväksyy myös omalta kohdaltaan. Ehkä siksi se uimahallivisiitti ei vielä ihan yksin riitä, vaikka sielläkin niitä ihan tavallisia ihmisiä näkee. Vaikka voihan sekin olla jo ihan valaiseva kokemus. Jos sinne nyt uskaltautuu omia ongelmakohtiaan samalla esittelemään... :D PS. luin just sen MeNaisten jutun ja musta se oli ihan asiallinen. Siihen tulleet kommentit puolestaan ei niinkään.

tiiti
ite puin

Tääkin on ihan totta, ja munsta tosiaan pelkästään hyvä asia, jos joku voimauttavia fiiliksiä noista kuvista saa. Ei tän ollut missään nimessä tarkoitus olla sellainen "tätä teidän pitää ajateleman tavallisten naisten alastonkuvista" -juttu, vaan ennemmin "näin mää ajattelin, tässä miksi".

Mulla on ehkä eniten jotenkin ristiriitaiset fiilikset noista kuvista; että totta kai ymmärrän tavallaan, mitä niillä ajetaan takaa, mutta sitten tavallaan kuitenkaan en. En siksi, kun itse en oikein saa niistä voimautumisfiilistä, ja tuntuu, että monesti nähdään se oma kroppa ensisijaisesti ulkonäön ehdoin. Tietty tiedostan senkin, että kuulostaa tekopyhältä sanoa, että valokuvassa pitäisi kropalla olla joku muukin arvo kuin visuaalinen. Mutta kun tällaisessa kampanjassa mun mielestä pitäisi :D

Voi tietenkin johtua myös ympäristöstä, mulla ihan ylivoimaisesti suurin osa tutuista suhtautuu kroppaansa ilman suurempia traumoja ja terveellä järjellä, eli jos on selluliittiä perseessä, niin on selluliittiä perseessä. That's it. Tehdään asialle jotain, tai ei tehdä, mutta kumpikaan ei estä poistumasta kotoa tai rajoita elämää. Omassa teini-iässäkin se oli enemmän sellaista tapanillitystä ja opittua, tavallaan tapa kuulua jengiin, ei niinkään mikään oikea kriisi.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää koko ketju on varmaan ihan förbi jo, mutta pakko oli päästä päätä aukomaan kun kerta mulla On Mielipide. Sori, en voi itselleni mitään.

Sinänsä kovasti arvostan sen sanomista, että Hei jospa vaan nyt lakattaisi tuijottelemasta sitä omaa äässiä, piste. Naiskehon ympärillä loputtomasti pyöriminen on väsyttävää, eikä millään muotoa tervettä. Sen sijaan tän toteaminen olisi mun mielestä aivan yhtä, ellei enemmän aiheellista monessa muussa yhteydessä, included iso osa sisältöä, jota täällä Lilyssä tuotetaan.

Tässä mua häiritsee nyt nimittäin sellainen lähtöoletus, että terve ruumiinkuva olisi oikeasti vain jokaisen henkilökohtaisen oman päätöksen takana ja siihen ei vaikuta ympäristön mielikuvapommitus, muuta väittävät ovat sitten jotenkin ärsyttävästi uhriutuneet. Light-mediatutkijana menee aina kahvi väärään kurkkuun, kun mediarepresentaatioista sanotaan, että "mitäs valitat, no älä kato jos ahdistaa". Kun onhan se toki tiettyyn pisteeseen saakka totta, mutta ideologia toimii *juuri sillä* ikävällä salakähmäisellä tavalla, että se vaikuttaa ihmiseen ilman tämän ns. aktiivista hyväksyntää - ilman sitä omaa henkilökohtaista päätöstä, että näin minä ruumiinkuvani muokkaan, päätänpä olla aivan ylenmäärin kiinnostunut laihasta perseestä. Sen sijaan laiha perse alkaa salakavalasti yhdistyä kaikkeen hyvään ja haluttavaan (poikaystävä, raha, rakkaus, r'n'b-laulajan ura, mitäs näitä nyt on mitä me kaikki itsellemme toivotaan), ja voilà, siitä sitten obsessoimaan.

Ja sitten vielä aika tärkeä pointti, IMHO: ei se ruumis ole samanlainen asia kuin huumorintaju tai laulutaito. Ei vaan ole. Naisia on tässä jo muutama pieni vuostuhat kontrolloitu ja pistetty järjestykseen (kaikissa sanan merkityksissä) juurikin ulkonäön, katsottavana olemisen ja ruumiin kautta, se ulkomuoto on samalla kerännyt ihan hirveästi painolastia tämän myötä. Tietty ideaalihan olisi, että kauneus tai rumuus olisi vain yksi piirre muitten joukossa, mutta vaatii mielestäni aika pitkälle vietyä idealismia tai silmien sulkemista ajatella, että tuossa tilanteessa oltaisiin jo nyt. Ja ennen kuin siellä onnelassa ollaan, voisiko olla, että myös kauniin ja normaalin ruumiin kuvaa hiukka laajennettaisiin - että jos pitää kuitenkin ulkonäöstä jonkun verran murehtia, niin vähän isompi osa miestä ikäänkuin kelpaisi?

Hirmu hienoa, jos löytyy paljon naisia ja tyttöjä, joille ns. tavalliset naisruumiit eivät ole mikään ihmetys ja oma kroppa on ennnen kaikkea työväline. Bravo teille. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meitä olisi tuhansia, joille näin ei ole. Tämä ei todella ole pelkkä mutu, vaan ihan tutkittuakin faktaa, mutta lähinnä sydäntä on tietenkin se oma tuntemus: itse suht-fiksuna-suht-koulutettuna-suht-tervejärkisenä SILTI koen kuvat reippaasti epätäydellisistä naisista aika vallankumouksellisina, värisyttävinä, henkilökohtaisesti merkityksellisinä. On mennyt tosi pitkään, ennen kuin olin valmis yhtään ajattelemaan, että so what jos on ällöreidet ja löllöröllöä ja raskausarpia vailla yhtään vauvaa. Ja tää ei todellakaan ollut mikään "no, sitten vaan päätin olla katselematta reisiäni tai tehdä sille jotain"-prosessi. Enemmänkin piti tosiaan pitkään tuijotella niitä reisiä, sitten piti tuijotella muitten reisiä, piti aktiivisesti olla tuijottelematta mainoskuvien reisiä ja VASTA SITTEN pystyi ujosti ajoittain sanomaan, että onpas paskan hailee. Ja silti, silti edelleen joku Girls, jossa RUMATKIN IHMISET HARRASTAA SEKSIÄ TELKKARISSA tuntuu tästä lähes kolmekymppisestä aivan uskomattomalta, jopa liikuttavalta. Sellainen se vaan kuulkaa saattaa olla se mediakuvastojen voima - haluttiin sitä tai emme. Kyllähän kaikki tietää maailman pursuvan läskejä ja finnisiä ja huonohiuksisia teinejä, mutta ennen kuin näitä tyyppejä nähdään beverly hillsissä tai missä nyt ikinä, on ne monelle meistä jollain tavalla paljon vähemmän totta.Tai ehkä niinpäin, että se oma kokemus maailmasta tuntuu paljon irrallisemmalta, kun siihen ei koskaan valtavirtafiktiossa törmää.

Että tajuan jotenkin kyllä Tiitin ja muiden epäymmärryksen: tässä kohtaa kaksi ihmisryhmää. Ne, jotka tosiaan ihan oikeesti voimaantuu (yyh sori yök-sana) näistä kuvista, ja ne, jotka ei sellaista alunperin kaivanneetkaan. Ei tuo mammajuttu saatika MeNaisten pläjäys musta maailman onnistuneimpia kampanjoita olleet, mutta ymmärrän samalla, mistä se tarve syntyy.

Voi hyvä luoja mikä vuodatus, vieläpä kun keskustelu on ihan päättynyt...Mut siis, ihana ite puin, rock on persukseentuijottelemattomuuden, lakun, vinetyksen ja hamppareiden hyvin ja oikein viitoittamalla tiellä!

tiiti
ite puin

Haha, Oma Mielipide ei ole koskaan förbi :D

Oon sun kanssa samaa mieltä, tarkoitus ei ollut kylmästi todeta, että kikkeliskokkelis, medialla ei ole vaikutusta, tai että se vaikutus olisi jotenkin (helposti ainakaan) millään määrällä kylmää järkeä täydellisesti kumottavissa. Tottahan mainos-ym-kuva on paljon läsnä, vaikka niitä yrittäisi tietoisestikin vältellä. Ja mä ymmärrän kyllä senkin, että kuvista joku voimaantuu tai saa vertaistukea.

Tavallaan mä itse koen noissa usein taustalla olevan "me kaikki ollaan kauniita" -tyylisen ajatuksen, vaikka tavallaan hienona, niin myös objektisoivana, minusta se silti edelleen typistää kehon kohteeksi, vaikka yrittääkin tehdä sen positiivisesti. Mä koen jatkuvan kauniilta tai söpöltä tai ihanalta näyttämisen tarpeen jotenkin todella elämää rajaavana ja lokeroivana. Ja se on minusta sellainen, josta naisten aktiivisesti pitäisi pyrkiä pois.

Mä ehkä näen tämän niin, että peruslilyläinen on (ihan tutkitustikin) työsskäyvä/koulutettu, omillaan toimeentuleva aikuinen ja tiedostava tyyppi. Eli me ollaan just semmoisia, joilla on se edes periaatteellinen mahdollisuus, tieto, taito ja tilaisuus kyseenalaistaa omia (ja toisten) ajatusmalleja ja miettiä, voisinko minä ahdistua vähemmän. Tai ainakin miettiä sitä, ettei itse tukisi sitä omaa ahdistumistaan, vaan pyrkisi siitä jopa pois. Tietoisesti.

Lisäksi, aika moni lilyläinen tuottaa blogisisältöä tai muuten on someaktiivi, joten jo siksikin minusta me voitaisiin ainakin joskus miettiä, miten ainakaan olla ahdistamatta ketään muuta. Tai ehkä jopa viedä sitä ajatusmaailmaa eteenpäin ihan arjessa, että se miltä nainen näyttää, vaikuttaa oikeassa arkielämässä ihan tosi harvaan asiaan.

annikk (Ei varmistettu)

(Ohoh, ei ollut työssä ylemmässä vuodatuksen tarkoitus olla ihan-näin-nimetön Vierailija, musta on outoa yleensä puhua ihmiselle, jolla ei edes nimimerkkiä ole...)

Piti vielä oikein tulla varta vasten uudestaan kommentoimaan, kun netissä jotenkin niin usein kaikenlainen vastaantuleminen keskusteluissa jää oman inttämisen varjoon. Nostit tuossa nimittäin ihan saatanallisen hyvän pointin esiin - tai siis olihan se tuolla aiemminkin, ymmärsin vaan vähän eri lailla, enkä ollut ehkä tosiaan ihan tuosta kulmasta asiaa miettinyt: tarve olla *aina* söpö tai kaunis on rasittavaa, kuluttavaa ja rajoittavaa. Todellakin juurikin naisen pitäisi saada olla myös ällö, ruma, älkö, mitä nyt ikinä. Muuten jos jotain VIHAAAAN, on se söpöstelevät naiskoomikot. Jos ei huumorissa saa olla räkäinen ja epänätti, missä sitten?! Ja tästä logiikasta käsin voin jotenkin paremmin ymmärtää tuon lievästi epäluuloisen suhtautumisen "selluliitti on kaunista" -tyyppisiin kamppiksiin. Ainut oikeastaan on, että itse nään vielä relevantimpana tuossa sen "selluliitti on normaalia"-puolen. Ja sen uudelleen ja uudelleen sanomisen, kunnes se uppoaa.

Kiroilen vähän lisää, aihe ansaitsee sen. Helvetin hyvä ja ehkä ihan tärkein ulkonäköä koskeva message tuo todellakin olisi, että miltä nainen arjessaan näyttää, sillä ei ihan oikeasti ole kuin murto-osa siitä merkityksestä, jota me kuvitellaan sillä olevan. Soveltaisin tätä mielelläni myös muihin maailman typerimpiin itselle asettamiimme vaatimuksiin: on kuulkaa myös aika lailla aivan sama, onko se keittiönpöytä pyyhitty ja vaasissa hortensia. Ei, kukaan ei tule kuolinvuoteella kyselemään, käytitkö kasvovettä ja kuoritko viikottain. Uskomatonta kyllä, ketään, myöskään omaa vatsaasi, ei todellisuudessa kiinnosta syötkö 30 vai 45 prosenttista raakaravintoa.

Tämän kaiken sijaan voisi sen sijaan keskittyä tärkeisiin asioihin. Kuten sudokujen tekemiseen. Tai The OC:n katsomiseen kymmenen vuotta myöhässä.

Kaista (Ei varmistettu)

Luin eilen tähän linkatun Me Naiset -verkkolehtijutun kuvineen. Hämmennyin vähäsen. Yleensä jos jossain jutussa zoomataan ihmiskehon yksittäisiä osia "kato nyt tätäkin persettä/tissiä/reittä" -tekstin kera, se on esineellistämistä ja osoittelevaa ja kehonkuvia vääristävää ja inhottavaa ja seksististä. Sitten kun jossain akkainlehden jutussa tehdään sama, sen pitäisikin olla jee ja voimauttavaa ja hienoa.

Tähän voi tietysti väittää vastaan että tässä tapauksessa, kun osoittelija ja kuvatun kehonpalasen omistaja ovat sama henkilö, niin ollaan subjekteja eikä objekteja. Väittäkää ihan rauhassa, kuvan katsojalle ja tekstin lukijalle ei näissä subjektius välity kyllä millään tavalla. Kun eivät nämä kehonpalastensa ruotijat puhu kehostaan siinä elämisestä eli subjektiudesta käsin (niinkuin esimerkkinä mainitussa HS kuukausiliitteen juttusarjassa on tehty) vaan osoittelevat sen yksittäisiä kohtia ulkopuolelta, että toikin perse nyt on tommonen.

Niitä ex-raskausmahajuttuja en ole viitsinyt edes klikata. Minä tyydyn iloitsemaan siitä, että maailmassa on niin paljon niin ihmeellisiä kehoja, että ne pystyvät ihan oikeasti kasvattamaan sisällään ihan kokonaisen uuden ihmisen, ja elämään samalla omaa elämäänsä. Vau. Ja sitten vielä ruokkimaan kokonaista uutta ihmistä täsmällisimmällä ja funktionaalisimmalla raakaravinnolla mitä maailma tietää. Tuplavau.

tiiti
ite puin

NO JUST TÄMÄ! Ja kyllä, vau :)

Hyppytikki

Kiitos! Olisin mieluusti sanonut montakin poikkipuolista sanaa "ihanasta, voimaannuttavasta kamppiksesta", mutta lopullisen sosiaalisen itsemurhan pelossa pidin suuni kiinni. Onneksi teitä rohkeitakin on!

tiiti
ite puin

Haha, no en ehkä menis kutsumaan rohkeudeksi mielipidenillitystä intternettiin, mutta ainakin tästä tuli taas kerran mielenkiintoinen keskustelu bonuksena :)

CougarWoman
CougarWoman

Ellei Stepfordin vaimokkeita lasketa mukaan niin kukapa meistä on täydellinen. Mutta totta kai tuo epätäydellisyyden korostaminen on kuin bensaa liekkeihin varsinkin meille suomalaisille naisihmisille. Syytetään sotia tai suomalaista eppunormaalimentaliteettia (kunhan jotain syytetään), mutta jotenkin kovin vaikeaa meille on ennenkin ollut heiluttaa omaa lippuamme, suhtautua itseemme positiivisesti

Tarkkailkaapa, miten suomalainen nainen yleensä ottaa kohteliaisuuden vastaan.

"Ihana mekko sulla!" - Mitä, tämäkö, vanha riepu, kaapista löysin.

"Näytät tänään kauniilta." - Onko mulla meikit levinnyt ja/tai persiljaa hampaissa?

"Oletko käynyt kampaajalla?" - Mitämitä, onko se leikannut epätasaisesti ja rumaan malliin? 

Tehdään sitten vielä mediahype niistä röllimahoista ja raskausarvista niin a vot. Kuinka enemmän kyyryyn sitä voi (suomalainen) nainen mahtua? 

Toisaalta taas, sanopa ääneen, että tänään on hyvä fiilis, meikkikin onnistui ja tunnen itseni kauniiksi ja seksikkääksi. Saat leuhkan maineen. Että mikä tuokin nyt luulee olevansa. 

Selluliitti EI ole kaunista. Allit EIVÄT ole kauniit. Mutta ehkä se kaikki muu siinä ympärillä onkin, ainakin jonkun mielestä - ja hyvässä lykyssä jopa omastakin mielestä. Jos siellä ruusutarhassa nyt on yksi etana niin tarviiko siihen kiinnittää suurtakaan huomiota? Miksei sitä voi vaan ohittaa luonnollisena osana ja keskittyä niihin kauniisiin, huumaavalta tuoksuviin, kukkiviin ruusuihin? 

Ja okei, myönnetäään - kaikki eivät ole ruusuja mutta kukkihan se perunakin, kuten vanha ala-asteaikainen ystävättäreni joskus topakasti totesi. 

 
 

Kommentoi