Miksi oikeasti kannattaisi olla kissa

• Kissoilla on viikossaan vain lauantaiaamupäivä ja perjantai-ilta.
• Jos tarjolla on vain pahaa ruokaa, sen voi heittää pois kupista ja mouruta röyhkeästi uutta. Ihmisen pitää piilottaa syömätön ruoka saalatinlehden alle, sanoa "kiitos" ja käydä salaa pitsalla.
• Jos kanssakissat ottavat päästä, niitä voi vetää avarilla naamaan.

• Jos kuuluu yllättävä ääni, tai silmäkulmassa näkyy nopea liike, voi vetää hirveät kilarit ja hypätä suoraan yläpystyyn huutaen, eikä tarvitse teeskennellä kaikennähneesti rauhallista "Hhahhah, verenhimoinen vampyyrimuumio, onhan noita nähty.".
• Kissa äänestää aina itseään.
• Yöjuoksut ovat toinen luonne, eikä kissoille tule niistä koskaan darraa. Tai väsyä.
• Jos kissa poukkoaa keskeltä aamuyön pimeyttä pahaa-aavistamattoman nukkuvan päälle, se on hupaisaa. Ihminen saa syytteen.

• Kaikilla kissoilla on omasta mielestään ihan paras lauluääni. Kissa-Idols olisi mahdoton ratkaista.
• Jos toinen kissa vie lelusi (tai katsoo sitä jotenkin väärin), voit juosta sen kiinni ja purra sitä niskasta, kunnes se nöyrtyy. Ihminen joutuu asioimaan vakuutusyhtiössä.
• Kissa on paitsi oman elämänsä supermalli ja sisäinen sankari, se on niitä myös kaikkien muiden elämässä.

Että uusi maailmanjärjestys menee tästä lähtien oikeudenmukaisesti yleisen ässyyden perusteella jaettuna sitten näin: kissat, vesinokkaeläimet, valkohait, alligaattorit, ihmiset.