Miksi tässä blogissa ei ole postauksia otsikolla "Ihana aamuhetki"

Ladataan...
ite puin

Kuvitelkaa tilanne: heräät elämänuskoisena uuteen aamuun puoli tuntia ennen kellonsoittoa. Keittiöstä tuoksuu kahvi ja sinua ympäröi raukea hiljaisuus. Kierähdät keskelle sänkyä lämpimän peiton alle, vielä hetkeksi nauttimaan tuosta upeasta lahjasta, jota elämäksi kutsutaan. Täyde... ja sitten kulman takaa kuulu *mmmmouuuuuurrrrr* ja samassa kaksi kertaa noin 10 kiloa lihavaa karvapeitteistä petoa juoksee kynsineen naamasi ylitse.

Kas, päästäni vuotaa verta.

Aika paljonkin.

Sama kai se on sitten nousta.

FU, aamu. FU.

Share

Kommentit

Seregi
Sekaisin Seregistä

Repesin ko alla oli "Voimaeläinkone"-mainos :D

Puuha-Pete (Ei varmistettu) http://peterakentaa.blogspot.fi/

Niin no... kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että koirissakin on eroja. Keskellä yötä on niin mukava herätä, kun sakemanni tuijottaa sinua sängyn vierestä ääntäkään päästämättä. Kun et reagoi muutamaan minuttiin, niin tuollainen 50kg koiran käpälä keskelle naamaa, saa kyllä sinuun liikettä. Naarmujahan siitä ei tule, vaan ihan selvä punainen käpälänjälki keskelle naamaasi..

CougarWoman
CougarWoman

Pistän paremmaksi: liki 70-kokoinen mastiffi, muuten sama mutta vielä kuolaa päälle. Ja huomaat miettiväsi että tuliko se ruokittua illalla vai näkeekö se koiran aivoillaan sinut vain jättimäisenä kanapaistina...

Vierailija (Ei varmistettu)

Mutta mikä on sun voimaeläin? Ei ehkä kissa? :D

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Niksi-Pirkka: vedä ensi kerralla se peitto myös naaman yli.

Lustu (Ei varmistettu)

Tänään piti olla mun ihana aamu. Heräsin tunnin ennen herätyskelloa ja jäin sinne lämpimän peiton alle miettimään kunnes *mmmmooouuuurrrrrrrrr* ikkunan takana (8kerros) seisoo raksamies poran kanssa. Sinne meni minun aamu.

Suvinen
This is our story

Mulla on jääny kissoista niin kamalat traumat, että tollasesta aamusta joutuisin varmaan suljetulle :D RUN FOR YOUR LIFE, BITCHES!

Kissatonihanii (Ei varmistettu)

Mää on aina luullu olevani koiraihmisiä. Sitten appivanhemmat otti sellasen saatanan ison paimenkoiran, jota kävin koiran ollessa pentu lenkittämässä. Kun se oli niin söpö. Siinä vaiheessa kun seisoo lenkkipolun varrella n. 30 kiloa koiraa käsivarressa kiinni, ei paljon söpöilytä. Onneks oli talvi ja paksu pomppa päällä ja koira kai sitten "leikki", koska käsi on yhä tallella.
Lopulta tulema on ehkä se, että oman lemmikkinsä tuntee parhaiten. Muista ei yleensä voi sanoa mitään, jos ei ole jonkin sortin ammattilainen tai ihminen, joka puhuu jostain syystä kuiskaten.

KiaQu (Ei varmistettu)

Heh, mun siskon kissa päätti eräänkin kerran tulla nukkumaan sänkyyni. Ei toki viereen, vaan kyljen päälle. Kissalle taisi tulla yllätyksenä, että tämä kylki olikin kapeampaa mallia kuin isäntäväen - ja tuo läski rontti kyljellä pysyäkseen keksi käyttää kynsiä! Ja voi minua, kun kiljahtaen pomppasin ylös. Kissa loukkaantui siitä niin, ettei ole sen jälkeen ollut tuntevinaankaan.

Ja koirat sitten. Oma rottweilerini tuli aamuisin sentin päähän naamasta hönkimään, tuijottamaan tarkasti silmiäni, että onkohan se nyt jo hereillä. Jos vaan sinnikkäästi yritin teeskennellä nukkuvaa, koira painoi kostean kuononsa poskeani vasten ja huokaili syvään. Ja pian: "Ai sä heräsit? Ihanaa! Mitäs sit tehdään?"
Kesäisin kun yritin nukkua päiväunia ulkona, se piti velvollisuutenaan tappaa kärpäset mun ympäriltä häiritsemästä. Tiedä sitten häiritsikö kärpänen enemmän kuin sellaista naamalta kitaansa pyydystävä rottis.

On ne ihania <3

Lemmikit!

Meillä kans 30- ja 60-kiloiset koirat puskee heti tiukasti molemmin puolin kylkiin kiinni ja osittain päällekin kun ukko nousee sängystä. Ja sit kun vähänkään liikahtaa niin, että painavampi mölli kuvittelee ruoka-ajan koittaneen, se sinkoaa täysillä keittiöön ja tietenkin vauhti otetaan takatassulla just siitä reiden osasta joka ei ole peiton alla. <3

Rhia
Evil Dressmaker

Anteeksi! Mä en voi mitään sille että mä nauran ääneen kun luen tän. Joka kerta. :D 

Kommentoi

Ladataan...