Naistenlehtikäsitteitä, joita elämästäni puuttuu

Ladataan...
ite puin

Naistenlehdet, nuo värikkään paperiset selattavat elämäntapakosteet, on usein suunnattu nuorehkolle työssäkäyvälle urbaanille naiselle. Hei, sehän olen melkein kuin minä! Kuinka hauskaa, lehti juuri minulle! Tai no, niin sitä voisi luulla. Lukeminen yleensä paljastaa karun totuuden. Oma elämäni ei yleensä juurikaan kohtaa lehtinaisen vastaavan kanssa. Joku kriittisempi saattaisi sanoa, että lehdissä yritetään luoda tarpeita, joita ei edes juurikaan ole. Minä vain välillä ihmettelen kuinka monen naisen elämäntilannetta naistenlehdissä esitetyt tarpeet ja ongelmatilanteet oikeastaan vastaavat. Esim.

Unelmalaukku. Tämä on vissiin sellainen laukku, jota ajattelen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja aamulla heti herätessä. Se laukku, jonka nähdessäni sydämeni valtaa lämpö ja pieni hymy karehtii suupielessä. En tiedä teistä, mutta minusta kuulostaa vähän tylsältä unelmalta. Ellei se ole laukku ulkoavaruudesta, joka osaa muuntautua tultasyökseväksi robotiksi! Käsittääkseni tämä on tulossa Louis Vuittonin ensi kevään mallistossa.

Työasusta-bileasuksi-muuntautumiskyky. Jo reiluhkon määrän vuosia toimistotyöelämässä viihtyneenä suhtaudun hieeeeeman skeptisesti siihen kuinka paljon tällaista tarvetta todellisuudessa on, verrattuna aiheen saamaan palstatilaan. Voihan tämä asenteeni tietenkin johtua pelkästään tamperelaisten jäykästä vastentahtoisuudesta järjestää yhtenään pukeutumiskoodillisia cocktail-kutsuja heti työpäivän jälkeen, mutta ne päivät, joissa minä jakkupukupakkopäivän jälkeen lähden suoraan edustamaan cocktail-tilaisuuteen vain huivin poistamalla ovat laskettavisssa kädettömän lapsen yhden käden sormilla. Tosielämässä menen pillifarkuissa toimistolta kaljalle. Jos on kylmä, laitan takin.



Tarve opetella käyttämään jotain vaatekappaletta. Tässä koko ajatus on vähän järjetön, vaikkakin hyvää tarkoittavan ja neuvoa-antavan oloinen. Esim. "Kuinka pukea piikkikorsetti toimistolle!", joka on kyllä jo vähän kaukaa haettua, ellei ole strippari tai Lady Gaga. Mitäpä jos et ostaisi sitä piikkikoristekorsettia ylipäätään, jos sille ei ole käyttöä alunperinkään. Olen vähän eri mieltä siitä, että täysin turhanpäiväinen vaateostos muuttuu yhtäkkiä jotenkin järkeväksi, jos sitä vaatetta sitten puoliväkisin opettelee käyttämään.

Persikkaiho. Haloo, persikka on epätasaisesti oranssi ja melko karvainen! Jos pitäisi vertauskuvia hakea, niin kaipa haluaisin tasaisen ja sileän muovi-ihon.

Pikameikki. Tämä on se, kun laitetaan vain joku pohjustuslaasti, meikkivoide, korostetaan posket, laitetaan ripsiväriä, kulmakynää ja vähän kajalia. Eli se meikki, jonka teen ehkä kerran vuodessa. Juhliin. Toinen suosikkini on "luonnollinen nude-meikki", joka useimmiten sisältää enemmän kemikaaleja kuin minä omissa hautajaisissani.

Ehkä alan suosiolla lukea vain miestenlehtiä.

Share
Ladataan...

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Aamen. Haksahdin tilaamaan MeNaiset ja nyt jo kolmannen numeron jälkeen vituttaa. Eikä toimi edes saunansytykkeenä. Kele.

tiiti
ite puin

Haha, mä sentään vaan silmäilin otsikoita perjantairuokakaupan kassajonossa :D

Mahdoton Nainen

Eikä MeNaiset ole edes pahimmasta päästä naistenlehtiä!

tiiti
ite puin

Mulla on jotenkin semmoinen kuva, että MeNaiset on semmoinen jalat maassa -naisten naistenlehti, siinä ei kauheasti revitellä puolin tai toisin. Muotijuttuihin otetaan vaatteet Sokokselta eikä Gaudetesta ja pakollisessa tiedostavassa jutussa käsitellään koulukiusaamista Kouvolassa, eikä vaikka lapsiprostituutiota Bangladeshissa. En ole lukenut lehteä juurikaan, mutta jostain vain oletan näin :D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Naistenlehdistä löytyy ilahduttavasti myös sisustusinspiraatiota: ihan pikkurahalla (lue: vähintään viisi tonnia kuluu pelkkiin tapetteihin) muutat käden käänteessä kotisi ilmettä niin, että entinen mukavan rento opiskelijakämppä näyttää uudistuksen jäljiltä Kodinykkösen katalogilta.

tiiti
ite puin

Totta, mä ymmärrän kyllä sen, että ne on tavallaan inspiraatiokuvia, eikä tarvitse välttämättä ostaa kaikkea, mutta kai niitä sisustusvinkkejä olisi muunlaisiakin kuin rahallaostettavia, geometriaahan se kai paljolti on :D

"Ostin tämän ihanan laukun vain siksi että minulla on siihen varaa ja unelmoin siitä niin kauan, ainiin ja syön seuraavat kaksi kuukautta makaronia koska ei ole rahaa ostaa ruokaa <3" 

Tämäkin käytös on ookoota ostos-käyttäytymistä? :D 

tiiti
ite puin

Joo :D Mää en oikein edes hahmota, miten unelmoidaan kassista. Kuvitellaanko siinä unelmassa, että miten kivalta itse näyttäisi se kassi kainalossa kaupassa, kirjastossa ja uimahallissa? Vai olisiko siinä vain se kassi? Vai että miten laittaisi kaikkia nenäliinoja ja ostoskuitteja sinne kassiin ja sitten taas ottaisi niitä pois? Mutta ehkä tuollaisia kassiunelmia tulee just siitä, että elää kuukausia ja kuukausia makaronilla ja aivot surkastuu :D

Kuvitellaanko että ohikulkijat on kaikki ihan kateellisia tai tuleeko ylpeyden tunne kun kädessä roikkuu 500 euron nahanriekale? :D Ja kohdellaanko niitä kalliimpia sitten kuin kukkaa kämmenellä? Mieleen tulee Amin A. ja sen vaimon haastattelu missä ylistettiin sitä kuinka vaimolla on jo upea laukkukokoelma jonka arvo hipoo 4000euroa. Kyllä tolla summalla mieluummin lähtisin vaikka Karibialle :D 

tiiti
ite puin

No mut hei, merkkilaukku on niinq sijoitus, Karibialla vaan kivaa :D Mä en oikein tajua sitä(kään) että miksi 4 tonnin merkkilaukkukokoelma on jotenkin lähtökohtaisesti hienompi kuin jonkun hoarderin varasto, jossa on 4 tonnilla muovilaukkuja halpakaupoista.

Kakspiippusia juttuja kyllä :D Oon tyytyväinen köyhyyteeni ja siihen ettei kaapistani nyt löydy joka sesongin sateenkaariväriä! Voisi jopa puhua että olen pihi, enkä tilaa edes naistenlehteä, phyih minua, phyih! 

Niinpä, "sijoitin" tähän 200euron silkkipuseroon, säilyy seuraavat 50 vuotta kaapissa" ? Right :D 

tiiti
ite puin

Joo, toi vaate/laukku sijoituksena on mun mielestä muutenkin vähän hassua, jos se on sijoitus, sitä ei varmaan kannata käyttää, ettei se kulu, ja jos sitä ei käytä, miksi ostaa. Sijoittaisi vaikka kivitaloihin.

Arsenikki (Ei varmistettu)

Tää ei sinänsä liity tähän asiaan mitenkään, eli siis ihan sopiva kommentti. Ajattelin heti sun blogia kun näin tämän http://thechive.com/2013/09/19/if-you-put-inspiring-fitness-quotes-over-...

tiiti
ite puin

Aahaha, "when you feel like quitting, think about why you started". Parasta :D

jermia
Itärajapakolainen

Hauskoja myös "aivan tavallisten" ihmisten haastattelut/kodit/vaatekaapit/arkimeikki/viikon ostokset...

tiiti
ite puin

Noi kotipostaukset on varsinkin monesti aika noh... hmm... Ainakin ne mitä itse olen nähnyt, edustaa aika täsmälleen sellaista yhtä tietynlaista tyylisuuntaa (eli valoisa, valkoinen ja "persoonallisilla" yksityiskohdilla maustettu), eikä kauheasti vaihtelua suuntaan tai toiseen näe.

Samalla lailla noi vaatekaapit, eipä siellä paljon jonkun Seppälän tms. trikoopaitoja näy, vaikka olen aika varma, että sellaisia on lähes kaikilla, eikä pelkkää aitoa vintitsiä ja suomi-designia.

jermia
Itärajapakolainen

Joku vois tulla kuvaa miun vaatekaappia sillein vaihtoehtoisena näkökantana merkkivaatejutuille :D 

tiiti
ite puin

:D Tässä on ehkä vähän sen, että musta se on jotenkin täysin keksitty arvo, että on fiksua olla joku musta t-paita merkkituotteena. Tai että se on järkevä ja ympäristöystävällinen tapa kuluttaa. Vaikka niitä kankaiden, lankojen ja valmistuksen eroja ihan tosi harva näkee paljaalla silmällä. Enkä usko että on yhtään todennäköisempää, että Acnen t-paita kestää pidempään kuin Henkkiksen.

Mua jotenkin ärsyttääkin, että sen sijaan, että sitä että maksat samasta asiasta vapaaehtoisesti enemmän pidetään automaattisesti fiksuna vaihtoehtona ja tavoittelemisen arvoisena. Kun sehän on vain ihan hirveä etuoikeus, jos on rahaa niin paljon, että voi maksaa tyhjästä ylimääräistä, ei sen pitäisi olla mikään oletusarvo tai tavoitetilakaan. Ja saahan sitä ostaa kallista (ja minäkin joskus ostan, tän ei ole tarkoitus jeesustella muille :D), mutta siinä vaiheessa oikeasti pitäisi tuntea pieni pisto syyllisyyttä ja miettiä, että miksei osta sitä paitaa Seppälästä ja vie erotusta vaikka Punaiselle Ristille, eikä onnitella itseään fiksusta ja ympäristöystävällisestä ratkaisusta.

jermia
Itärajapakolainen

Jokainen saa miun puolesta boikotoida ihan mitä firmaa haluaa, johtuu se sitten ympäristöasioista tai lapsityövoiman käytöstä tms. Ite koitan vaan saada rahat riittämään ja olen uskomattoman onnellinen, kun löydän Henkkamaukan alennuksesta parilla eurolla jonkun rievun :D En taida omistaa yhtään ns. merkkituotetta. :D

tiiti
ite puin

Toki saa, musta olisi parempi, jos boikoteilla olisi järkiperusteet, eikä mutu (eli tässä tapauksessa yleisin mutu on, että kun joku on aivan perkeleen kallista, se on myös eettistä), joka ei välttämättä pidä yhtään paikkansa. Maksavatpa vain enemmän toisten riistosta :D

Vieras
Vierailemassa

Haha, niin totta :D Etenkin tuota toimistosta cocktail-kutsuille -kohta nauratti, tosiaan, ei taida olla niin yleinen ilmiö, mitä naistenlehdissä annetaan ymmärtää...

tiiti
ite puin

Joo, hyvä etten ole ainut, joka elää melkoisen cocktailkutsutonta elämää :D Ja siis ymmärrän, että tarvitsee välillä vähän väkisinkin keksiä juttuja lehtiin, mutta tarvitseeko aina keksiä tuota samaa. Menisi vaikka välillä töistä suoraan kalliokiipeilemään tai ajamaan formula1:stä.

Mahdoton Nainen

Tähän on pakko kertoa että ainakin leffa-alalla työskentelevälle noita "suoraan töistä kokkareihin"-tilaisuuksia tulee kyllä jokunen vuoteen. Leffojen kutsuvierasensi-illat on pääsääntöisesti arki-iltana ja ne alkaa yleensä kuudelta, joten kyllä niihin yleensä saa rientää suoraan toimistolta. Kyllähän niissäkin jengi käy ihan farkut ja tennarit -linjalla pukeutuneina, mutta itse kunnioitan mielellään ainakin kotimaisen leffan tekijöitä pukeutumalla astetta juhlavammin. Mutta kyllähän tää aika marginaalinen ala on ja suurin osa leffaduunareista ei tee toimistotöitä. Ehkä niille voisi räätälöidä sellaisen "Näin sulaudut reisitaskuhousuissa ja kamerafirman logoteepaidassa bilekansaan"-jutun :D

Minä ajattelen, että unelmalaukku olisi vähän kuin Luggage, Pratchettin kirjoista. Sisäulottuvuuksiltaan ulkoulottuvuuksia huomattavasti suurempi, söisi potentiaaliset kimppuunkävijät, kävelisi itse perässä (hyvästi selkäongelmille) ja mielellään vielä sylkäisisi sisuksistaan tarvittaessa rahaa, jolla ei tarvitse olla katetta pankkitilillä.

Unska (Ei varmistettu)

Hahah, ei louisvuittonet pärjäis Luggagelle sitte millään! :D

tiiti
ite puin

No ei todellakaan, Luggage syö louisvuittoneita aamiaiseksi :D

tiiti
ite puin

Joo! Ja tuossahan saisi melkein luvan kanssa paljon unelmakenkiä, kun tulisi muutama jalkaparikin lisää.

Flore

Haha, niin totta, joka kohta! Enkä siis tajua, että jos kerran vuodessa nyt sit on ne kokkarit (miten toi kirjoitetaan ettei se kuulosta kokoomukselta?) töiden jälkeen, niin eikö sitä varten voi vaan ottaa jonkun eri koltun mukaan jos se nyt on siitä kiinni? Ja ai maailma niitä pikameikkejä. Olen kehittänyt pyhän inhon verbiä "sipaista" kohtaan. Niissä aina sipaistaan punaa huulille ja poskille ja kiiltoa kulmaluille ja valokynää sinne ja jotain tonne, aarghh.

Kat E (Ei varmistettu) http://katelliott.wordpress.com/

Minusta taas "sipaista" verbi on aivan loistava! Esim. "sipaisenpa perjantain kunniaksi pikku kännit" tai "sipaiseppa tuosta *mikä tahansa juustoherkku*sta semmoinen tuumanvahvuinen tähän hapankorpulle" :D

tiiti
ite puin

No siinä oiskin juttu, jonka lukisin, "Näissä vaatteissa siipaiset perjantaikännit alkuun jo toimistolla".

Hem Buggah

Minä kans! Juttuvinkki vaikka Trendiin?

Flore

Okei, tämä kyllä osoittaa sen, miten kontekstisidonnaista sanojen inhoaminen on, tuossa merkityksessä (erit. kännit) sehän on mitä parhain. :D Naistenlehdet saisivat ottaa tästä oppia.

tiiti
ite puin

Joo, samaa olen ihmetellyt, mua aina välillä mietittyttää, että mimmoisisa toimisto-olosuhteissa ihmiset oikeasti työskentelee :D Että joutuu edustustilaisuuksiin ja on jakkupukupakko, mutta sitten ei ole vaatteidenvaihtomahdollisuutta tai sen verran joustavaa työaikaa, että voisi käydä kotona välissä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse taas en oikeen käsitä niitä jokaelokuisia "takaisin toimistolle"-juttuja, joissa päivitetään jakkupuku ja kerrotaan se mykistävä fakta, että voin pukea myös vaikka housut jakun kanssa tai "päivittää lookin" villatakilla. Ihmettelen aina, lukeeko näitä lehtiä sitten niin suuri määrä vähintään keskituloisia toimihenkilöitä? Itse teen töitä erityislasten kanssa ja konttaan työkseni aika paljon lattialla, joten nää "päivitä jakkupuku"-jutut vähän huvittaa.. Kehitin tosin oman päivityksen toimistolookista, kun keksin yhdistää siistit joustavasta kankaasta tehdyt housut ja kauluspaidat ollen näin sekä konttaus-että hojks-palaverikelpoinen. :)Pitäisköhän tarjota juttuideaa Trendiin? ;)

tiiti
ite puin

Joo! Ja itsehän olen just tuollainen toimihenkilö, mutta ei mulla silti jakkupukua ole. Kun ihan oikeasti, siinä ei ole kovin hyvä liikkua, istua tai olla. Ei se toimisto-orjakaan kokopäivää siinä tuolillaan pönötä. Ja on ihan tosi kiva, että vaatteet ovat sellaiset, että niissä pystyy nostamaan vaikka lattialle tippuneen kynän ilman suurta suunnitelmaa siitä, miten pääsee kyykkyyn.

Mä olen jotenkin ajatellut, että nämä jutut johtuu siitä, että toimittajathan kai lähinnä on kotitoimistolla viihtyviä freelancereita, joilla ei kauheasti ole oikeasta toimistoduunistä ja toimistovaatteista käsitystä, vaan se kuva on tullut leffoista kuten Working Girl :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla ei kyllä henkilökohtaisesti olis mitään sitä vastaan että näyttäisin töihin lähtiessä nuorelta Melsnie Griffithiltä, miinus ne konttauskelvottomat vaatteet'ja ehlä ei permistä. Olenkin monena jouluna toivonut pukilta henkilökohtaista stailaustiimiä aamulähtöjä varten, mut kiltteydessä on viissiin edelleen parannettavaa :P

tiiti
ite puin

Joo, ehkä noi "näin saat Melanie Griffithin naaman" -jutut on siellä meikkiosiolla, jota en juurikaan lue. Ensi kerralla selaan!

PoniN (Ei varmistettu)

Vähän sama ärsyttää, tosin/koska itse kuulun siihen joukkoon, jonka työnantaja on armahtanut työntekijöitään joka-aamuiselta "mitä laitan tänään päälle?" -pähkäilyltä ja hommannut meille kaikille ihan samanlaiset univormut! Mun mielestä olis kyllä hienoa, jos näissä virman piikkiin-asuissakin ois aina vaihtuvat trendit kauden mukaan, vaikka tummansinisen eri sävyjä tms.
Tai sitten naistenlehdet voisivat joskus tehdä sellaisen takaisin toimistolle-jutun, jossa päivitetään sukat ("Kyllästynyt mustaan? Kokeile villiä printtikuviota ja taita lahkeet varsien sisään!") ja kampaus ("Vaihda ponnari nutturaan! Viisi huimaa vinkkiä!"). Olis ihan käyttistä varmaan siinäkin.

tiiti
ite puin

Kyllä, kyllä! Itseasiassa vois olla ihan hauska juttu, "näin piristät ja väärinkäytät työnantajasi tarjoamaa työasuasi".

pieta

Ensinnäkin olen niiiiin samaa mieltä kaikista. Tuosta unelmalaukusta: mun unelmalaukku on sellainen, johon mahtuu kätevästi kaikki tavarat mitä yleensä tarvin ja vältyn laukunvaihtohelvetiltä. Laukun sijaan unelmoin siis vain minimi määrästä laukkuja ja helppoudesta. Veikkaan, että mun elämäni ei kelpaisi naistenlehteen kyllä millään tasolla. Kuka oikeasti jaksaa opetella käyttämään jotain vaatetta? Jos sitä pitää opetella käyttämään niin eiköhän se ole parempi jättää ostamatta. 

tiiti
ite puin

Mä olen vielä niin laiska, että säilytän ihan kaikkea, eli kukaroa ja avaimia esim. siinä yhdessä laukussa ja joku päivittäinen laukun vaihtaminen asun mukaan olisi ihan mahdoton ajatus. Olen joskus kokeillut sitä, ja se johti vain siihen, että kukkaro ja avaimet oli kotona siinä toisessa laukussa. Tietty kengät mätsäsi sitten laukkuun säpäkästi, kun odottelin huoltoyhtiön miestä avaamaan.

pieta

Jep, laukun vaihtaminen on hullua hommaa, enkä siis ole tehnyt sitä viimevuosina muutoin kuin mennessä häihin. Mun mielestä se, että joskus mun luottolaukku (=hieman nuhjuinen nahkainen olkalaukku) ei oikein ole sovelias  tilanteeseen tai asuun, on pienempi paha kuin laukunvaihtohelvetti, josta seuraa juurikin mainitsemasi kaltaisia tilanteita.

Helli Pippanen (Ei varmistettu) http://hellipippanen.blogspot.fi/

Mä INHOAN noita työasusta-bileasuksi-juttuja jotka tulee harmittavan usein vastaan lehdissä!! :D Ensinnäkin: itse en koskaan ikinä lähtisi suoraan kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, suihkussa käymättä ja sen kummemmin valmistautumatta bileisiin. Minä meikkaan, käyn Alkossa, pohdin asuani ja otan ehkä jopa päikkärit. Kuulostaa jotenkin suoriutajalta ja ylitylsältä pukeutujalta, jos pitää suoraan töistä lähteä hippaamaan. Kuka niin oikeasti tekee, käsi ylös. Haluan tietää kokemuksia ja miltä sitten illan asu näyttää. Huivilla sitä asua ei muuten kannata päivittää, ellei sitten ole neljäkymppinen. Eikä ehkä sittenkään.

LeenaK (Ei varmistettu)

Mielenkiintooista muuten, 40v täytettyäni huivit on alkaneet jotenkin kiinnostaa! Eipä silti, en kyllä vielä osaa niillä mitään asuja '9päivittää', mutta nyt saatan kaupassakin katsoa että onpa kiva huivi. Huivinpaikka ln kyllä vieläkin laatikossa, tai takin alla ihan vaan kaulaa lämmittämässä. Mutta keski-ikäisyys vaanii jo... - LeenaK

tiiti
ite puin

Mää oon ihan samanlainen, tykkään just siitä, että saan puunata rauhassa, sen kerran kun puunaan. Tavallaan tietty ymmärrän, että jos kyseessä on joku firman edustustilaisuus, mutta meidän duuneissa sellaisetkin on enemmänkin farkkukelpoisia ja ylipukeutumista katsottaisiin ennemminkin kieroon.

RainDrop (Ei varmistettu)

No juurikin nain taas. Mulle ei oikeen oo selvinnyt, etta onko jossain sellaisia ihmisia oikeasti, joille naita lehtia tehdaan vai onko se "tyypillinen lukija" vaan semmoinen mita ne toimittajat toivoisi olevan olemassa, joku jonka elaman tarkein sisalto olis kuluttaminen? Mutta naita kommentteja lukiessa totesin ainakin etta muutkaan ei ihan koe samaistuvansa noihin naistenlehtien maailmoihin :D

tiiti
ite puin

Mä luulen, että vähän näin. Ja onhan se tietysti aika helppo esimerkki, ei tarvitse kauheasti käyttää mielikuvistusta "ota korkkarit mukaan" -vinkkiin.

Töttöröö (Ei varmistettu)

Hmm. Nousisikohan Suomen talous nousuun, jos kaikista työasuista luovuttaisiin, ja kaupan kassatkin saisivat pukeutua mihin vain? Sit kaikki olisivat duunista riippumatta päivättämässä työasuaan kauden muotiväreihin ja klassikkobleisereihin. Itse yhdistettynä toimistotyöläisenä ja myyjänä olen ainakin katkera siitä, että myyjän ominaisuudessa täytyy pitää kaupan rumaa logopaitaa, eikä sitä sitten ehdi vaihtaa laatuneyleeseen ja korkoihin kun palaveri alkaa.

tiiti
ite puin

Tai! Säädettäisiin laki, jonka mukaan ihan kaikissa työpaikoissa pitää olla työnantajan tarjoama tasa-arvoistava univormu. Joka on valmistettu Suomessa. Tehtaassa, jonka omistan minä :D

Aku (Ei varmistettu) http://www.huumalehti.com

No samaa olen minäkin miettinyt. Sunkin kannattaa varmaan lukea Huumaa! ;) www.huumalehti.com

Pages

Kommentoi

Ladataan...