Olet vain kateellinen

ite puin

Lilyn toimituksen päivän kysymys muistutti tästä ikuisuusluonnoksesta, jota olen äidillisesti hautonut jo pitkään: miksi eri mieltä oleminen monesti mielletään kateudeksi?

Minusta kaikenlainen mieltäoleminen internetissä on yleensä aika kivaa, ja minusta on kivaa, jos mun mielipiteistä ollaan mulle takaisin jotain mieltä. Pelkkää monotonista hymiörivistöä palavan mielipidekirjoituksen kommenttiboksissa on omasta mielestäni oikeastaan aika tylsä katsella. Ja siksi oletan, että muistakin.



Monestihan kaikki negatiiviset kommentit blogeissa ja miksei ihan tosielämässäkin torpataan "Olet vain kateellinen"-kortilla. Tai "Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään" -tyylillä. Jälkimmäisen tavallaan ymmärrän, blogin lukijahan on oikeastaan bloggarin ajatuksissa kyläilemässä, eikä ole kohteliasta arvostella. Kysymättä.

Ensimmäinen taas on vähän hämmentävä. Ensinnäkin varmaan siksi, että en itse ole kauhean kateellinen ihminen (en tiedä kuinka moni ylipäätäänkään on), jos pitää jotenkin adjektiivilla kategorisoida, ehkä ennemminkin paskamainen ja vahingoniloinen. Toisekseen, en mitenkään osaa ajatella, että kukaan olisi minulle yhtään mistään kateellinen. En tietysti kuulu siihen elintasoesittelyblogijoukkoonkaan, mutta edes aikaisemmassa kenkäbloggarielämässäni en ajatellut, että joku negatiivinen kommentti johtuisi siitä, että minulla olisi asiat jotenkin paremmin kuin vieraalla ihmisellä.



Perusanonyymi tulossa kommentoimaan?

Monesti kateus tuodaan ensimmäisenä esiin toisten kommentoijien puolustuspuheenvuoroissa bloggarille. Eräässä blogipostauksessa (en nyt kuollaksenikaan muista missä) esiteltiin kodin remonttia, ja siihen liittyviä normaalista ulkonäöllisesti erottuvia pistorasioita (taisivat olla mustat). Heti ensimmäisen "minusta nuo pistorasiat eivät ole kivat" -kommentin jälkeen ilmestyi muutama raivokas puolustuspuhe, tiivistettyinä: "Älä välitä, kateellisten puhetta". Vastaavia esimerkkejä on useita. Jos bloggarin maku ei miellytä, kyseessä on heti kateus. Logiikka ei ole ainakaan minulle selkeä. Miksi olisit kateellinen jostain, josta et pidä? Eikö asiasta voi vaan olla pitämättä ilman sen kummempaa taka-ajatusta?



Eikö se nyt ole ihan selvä, että kaikki ei miellytä kaikkea? Eikö persoonallinen (kirjoitus/sisustus/pukeutumis-) tyyli ole persoonallista juuri siksi, että se ei miellytä kaikkia? Ja eikö tämä ole ihan hyvä asia. Ymmärrän, että "No onpa kuule ruma talo/paska juttu/hirveä paita" -tyylin kommentit eivät ketään sytytä, mutta mikä on sitten hyvä tapa antaa kritiikkiä esim. muotiblogissa, lifestyle- tai sisustusblogissa? Vai onko sellaista ollenkaan? Tarvitaanko sellaista? Jos susiruma kattolamppu on jo ostettu, mitä sen kritisoiminen nyt enää auttaa?



Kehuja omista näkemyksistä (ja mun tapauksessa näistä mahtiläpistä) on toki kiva saada, mutta haluanko itse oikeasti rakentavaakaan palautetta vaikka siitä, miten olla hauskempi? Luultavasti en.

Ja toisaalta taas, olenko jollain tavalla tilivelvollinen vitsieni hauskuudesta lukijoilleni ja sitä kautta velvollinen vastaanottamaan kritiikkiä? No todellakaan en.

Mielipidekirjoituksissahan homma on tosiaan suhteellisen selvä, kunhan pysytään niissä mielipiteissä. Entä mistä lukija sitten erottaa, onko kyseessä postaus, johon haluan lukijoiden mielipiteitä vai hymiöitä ja kehuja? Jaa-a.

Ja toimiihan homma myös toisinpäin. Eräässä blogissa oli taannoin kuva bloggarin uudesta hiusväristä. Julkaistu blogikuva vain sattui olemaan väritykseltään vääristynyt, että vaaleasta hiusväristä tuli laikukkaasti myrkyllisen sinertävä. Jokunenkin ehti kommentoida "Aivan ihana väri, sopii sulle", ennen kuin ensimmäinen uskalsi kysyä, että mites tota, onko toi sun tukka oikeasti sininen? Ei ollut, vaan ruskea. Kuva vain vääristi.

Ihmisten ilostuttamisessa tarkoituksettomilla mukavuussanoilla ei tietysti ole mitään vikaa. Minusta vain välillä tuntuu, että positiivista palautetta annetaan usein oman näkyvyyden tai vastakehujen vuoksi. Tai ylläpitämään jotain yleistä rikkomatonta hyvää yhteisfiilistä. Sitä, jonka mikä tahansa kyseenalaistaminen tai kritiikki rikkoo. Kaikilla on kivaa vain, jos kaikki ovat yhtä mieltä.



Tiivistelmä: Blaablaablaa, olen sitä mieltä, että minulla ei ole mielipiteitä mielipiteistä.

Share

Kommentit

minä-tässä-hei
A modo mio

Mun mielestä kateus tulee esiin ihan muulla tavalla kuin blogin kommenteissa. Itse asiassa kateellisilla on tapana harrastaa seläntakanapuhumista ja teeskentelyä, ei suoraa kommentointia. Tietysti voi olla hyvällä tavallakin "kade" vaikkapa A.Sinivaaran kropalle (tietäen, ettei itse saavuttaisi koskaan samanlaista koska on niin laiska). Se ei taas ole oikeaa kateutta, vaan enemmänkin ihailua.

Ja ne negatiiviset kommentit (tai kommentit ylipäätään) on just parhaita. Sen takiahan täällä kirjoitetaan, että syntyisi KESKUSTELUA, eikä vaan "sun elämä näyttää niiiin ihanalta!" -kommentteja...

He, mä kerran jurputin turkisten rumuudesta (subjektiivinen arvio, minusta ne ovat susirumia) (susi, turkis, hehehe), johon joku esitti asiantuntevan näkemyksensä: "oot vaan kade kun sulla ei oo rahaa ja vineet six".

...nii. Myönnän, ettei mulla turkispomppaan rahaa olisikaan, mutta on mulla silti oikeus olla pitämättä niistä.

tiiti
ite puin

Joo, totta, ja tosiaan hyvällä tavallakin voi olla kateellinen, mulle ensimmäinen mielikuva kateellisesta on vaan semmoinen vihreänä kieriskelevä ihmisraunio, joka valvoo öitään haluten toisen ihmisen elämän.

Hassua muuten, jotenkin itsekin tässä tekstissä jotenkin rinnastin erimielisyyden ja negatiivisuuden, vaikkei se sitä mun mielestä ole.

Rhia
Evil Dressmaker

Mä suosittelen kaikille kateus-harjoituksia. Minä olen kateellinen monista asioista monille ihmisille ja rohkenen myös myöntää tämän. Jos on kateellinen, kannattaa myöntää se itselleen ja tunnustaa kateus sen kohteelle avoimesti. Takaan että se helpottaa ja samalla vähentää kateuden määrää ratkaisevasti. Ei ole häpeä olla kateellinen asioista, mutta on vähän epäkypsää jos ei pysty sitä myöntämään edes itselleen. On toki myös ihmisiä jotka eivät kadehdi muita ja olen heille kateellinen tästä kyvystään.

Saatan olla kateellinen monista asioista, mutta mikään näistä kateuksista ei tee minusta ilkeää piikittelijää eikä saa minua haukkumaan näiden ihmisten ominaisuuksia, ei heille päin naamaa eikä anonyyminä netissä.

Jos kaikki kritiikki nykyään leimataan kateudeksi niin entäs sitten ne jotka kritisoivat kritiikin antajia? Ovatko he vaan kateellisia niille kritiikin antajille että eivät itse kehtaa tehdä samaa? Miettikääpä sitä ;)

tiiti
ite puin

Rhia rikkoi mun aivot :D Mä olen luullakseni vain liian egoistinen ollakseni kateellinen, olen aina ihan vakuuttunut, että mulla on kaikki paremmin kuin sillä, jolla on kultainen poni, jostain syystä, jota en juuri nyt keksi. Mutta mulla on sitten toki monia muita paskoja puolia, joilla enemmän kuin korvaan tuon puutteen.

Tavallaan tossa kateellisuudessa (ja muissakin omissa negatiivisiksi mielletyissä tunteissa) on vähän se sama kuin siinä ikuisessa "No mähän en ikinä puhu muista ihmisistä pahaa". No etpä varmaan :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Oon määki monesta asiasta kateellinen, vaikkapa ihmisille jotka reissaavat paljon. Mutta vain siksi koska mun mielestä koskaan ei voi reissata tarpeeksi, ja vaikka olisinkin just tullut matkalta niin toisen matkasuunnitelmista olisin silti kateellinen.

Joskus tuntuu ettei blogeihin uskalla mitään sanoa ettei siitä vedetä apinanraivolla semmoset puolustuspuheenvuorot että oksat pois ja kyseenalaistat jo omaa näkökykyäsikin kun et ymmärrä että mistä se raivo leimahti. Ja ei, en ole koskaan kirjoittanut kenenkään blogin että yy haiset pahalle ja sulla on ruma paita. Vaan tyyliin bloggari ihmettelee että jännä kun kengät tuntuu oudolta jalassa ja huomautat että hei sulla on vasen kenkä oikeassa jalassa niin hankalahan tuosta ois kateutta vetää kommentin pohjaksi. Tokihan se vedetään ja jos puolustelet sanomisiasi niin uppoat vain syvemmälle "oot vaan kateellinen" -suohon.

En nyt tiedä että voiko tostakaan suuttua jos jonkun mielestä sun pistorasiat ei oo kivat, kohautat olkiasi ja sanot että no aijaa mää kyllä tykkään. Ei se ole hyökkäys ihmisen persoonaa kohtaan jos ei pidä kaikista samoista jutuista. Siitä en tosin tiedä että mitä se hyödyttää jos sanot toiselle että hei sulla on rumat pistorasiat, tuskinpa se bloggari nyt niitä alkaa vaihtamaan jos ne on itse valinnut.

tiiti
ite puin

Vierailija, joo tuo on totta, monesti ihan hyvää tarkoittava kommentti otetaan hyökkäyksenä. Kommentitkin muuten lukee eri tavalla riippuen päivästä, kuun asennosta ja edellisistä kommenteista, joskus paskana päivänä kaikki tuntuvat haistatteluilta ja hymiötkin on kaikki vittumaisia, ja merkkaa keskisormea :D

(Jostain syystä repesin totaalisesti tuolle "haiset pahalle" -kommentille :D)

Marsublog

Käyn ihan ok-hyväpalkkaisissa täysipäivätöissä, olen aikuinen, asun suurkaupungissa. Silti en vaan tajua mitä pitäis tienata, että saisin elintasoesittelyblogin (kiitos termistä) elintason. (En ees haluaisi kuluttaa, haluaisin vaan tosi paljon lomailla yhtä paljon.) En ole kateellinen, olen utelias!

 

Olen kyllä tosi onnellinen, etten ollut herkässä iässä juuri nyt kun netissä näkyvillä oleva "perus" (kuluttaminen, elämäntyyli) on niin kaukana mediaanitodellisuudesta. En halua, että kukaan teini ajattelee, että ihan vain töitä tekemällä pystyy kuluttamaan kuten vaiks nyt Mungolife. Tai että se on ihailtavaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tätä kateuskorttia minäkin olen ihmetellyt. Se nousee erityisen usein esiin blogimainontaa kritisoitaessa. Varmasti on kommentteja, jotka kumpuavat kateudesta, mutta minä keksin paljon muitakin syitä kritisoida mainontaa. Ensinnäkin monia ärsyttää piilomainonta, koska se on lainvastaista ja eettisesti väärin ja koska lukijan on vaikea erottaa, ovatko mielipiteet bloggaajan omia vai maksettuja. Toisekseen ihan laillinen ja eettinenkin mainonta voi ärsyttää ihan muista syistä kuin kateudesta - kyllähän ihmiset ärsyyntyvät myös siitä, kun lempitv-sarjan katsominen keskeytyy jatkuvasti mainoskatkojen takia tai kun aikakauslehdessä tuntuu olevan enemmän mainoksia kuin sisältöä.

Minusta kateuskorttiin turvautuminen on näppärä keino nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja tyrmätä eriävät mielipiteet suoralta kädeltä. Itse asiassa se katkaisee keskustelun erinomaisesti - eriävän mielipiteen esittäjät on leimattu tyhmiksi ja ilkeiksi ihmisiksi, jotka eivät välttämättä edes tarkoita mitä sanovat vaan ainoastaan haluvat pahoittaa toisen mielen, eikä heidän argumenttejaan siis enää tarvitse ottaa vakavasti.

-Venla

Rhia
Evil Dressmaker

Ounou :D nyt kuvittelen kuinka sun aivot valuu sun korvasta ulos, vain koska oon vaan sulle kateellinen. Mutta siis vakavasti puhuen, jos ei koe olevansa kateellinen mistään niin sehän on vaan hyvä asia :D mä en semmoseen pysty mutta ainakin mulla on munaa myöntää se avoimesti. Mä jaan kateuden kahteen luokkaan: siihen hyvään positiiviseen kateuteen jolloin sen voi avoimesti myöntää ja se muistuttaa enemmänkin jo ihailua kuin todellista kateutta ja sitten siihen synkkään salakateuteen joka ilmenee juuri ekan kommentoijan mainitsemana seläntakanapuhumisena etc.

Ehkä tää lukijoiden taholta kaiken kritiikin kieltäminen ja sitä vastaan hyökkääminen on nyt sitten hieman viivästynyt reaktio siihen kaikkeen anokommentointiin joka noissa suosituimmissa blogeissa on käyty läpi jo parisen vuotta sitten.

Ja edelleenkään mun mielestä ei tarvi tykätä kaikesta mitä joku bloggari tekee ja sen voi myös sanoa ääneen kunhan tekee sen fiksusti eikä esim sanomalla että "haiset pahalta" (miten tämä edes todennetaan blogien välityksellä?) :D . Se on sitten niiden muiden lukijoiden ongelma jos näkevät sen kateellisena panetteluna. Luotan siihen että se bloggari itse osaa nähdä asiallisesti ilmaissut mielipide-erot puhtaasti mielipide-eroina.

tiiti
ite puin

Marsu, totta, määkin oon kyllä tossa suhteessa utelias. Ja tietenkään se bloggari ei ole velvollinen kertomaan tulonlähteitään, mutta tottahan se kiinnostaa, etenkin jos ei selkeästi sanota, että tämän matkan ja käyttörahat sain sponssina, kun tein tästä blogiin 3 juttua.

Musta se on ihan luonnollista, että toisten raha- ja palkka-asiat kiinnostaa, ja niitä udellaan, etenkin, jos kulutusasiat on näyttävästi esillä. Ei se uteliaisuus koske vain bloggareita, varmaan kaikkien palkat on jossain määrin kiinnostavia :D

Bloggaaja vielä periaatteessa on kuitenkin "kuka tahansa meistä" eikä mikään miljoonaperijä tai leffatähti, siksihän blogeja luetaan. Etenkin kun blogin voivat kaikki aloittaa, ja siten kaikilla on ainakin periaatteellinen mahdollisuus siis sillä tienata, esim. aivokirurgiksi tai toimitusjohtajaksi matka on kuitenkin pidempi kuin blogitunnusten luominen (tietenkin se suosituksi bloggariksi tuleminen on ihan oma juttunsa). En mää oikein näe siinä uteliaisuudessa edes mitään pahaa, toki ymmärrän senkin, ettei bloggaajaa liiemmin huvita niitä tulojaan selvitellä vieraille.

tiiti
ite puin

Rhia, ton ilmiön takia mä pidän usein pipoa, välttyy tosi noloilta sosiaalisilta tilanteilta. Tai siis välttyis, jos ei muutenkin ois tosi nolo :D (salaa jo pelkäsin, että tässäkin kommentissa tulee joku monitasoinen kateellinen kateellisuudesta ja siksi kateellinen kateellisuudesta -teoria, tosin en tiedä oisko se saanut mun aivot matelemaan takaisin paikoilleen :D Ei vaan, se oli oikeastaan ihan hyvä teoria, kun pääsin kaikesta monitasoisuudesta yli.)

Ja joo, toi on totta, nykyään musta kommentointi on ehkä fiksuuntunut, mutta vastaaminen on toisinaan parin vuoden takaisella tasolla :D

Ja sitten taas toisaalta muuten tavallaan ollaan sitä mieltä, että mistään vieraan sanomisesta ei saa loukkaantua tai vittuuntua, ja että olisi jotenkin "vahvaa" ettei anna sen vaikuttaa, vaikka mua ainakin vituttaa jo pelkästään se, että kommentoidaan asioita selkeästi loukkaamistarkoituksessa, ihan riippumatta siitä osuuko se vittumaisuus edes, vai ei :D

Se oli Coco Sweet Dream se blogi jossa oli ne mustat pistorasiat. Kiinnitin samaan kommentti-ilmiöön huomiota sitä postausta lukiessani. Siis onhan se niin että aika moni on ihan varmasti kateellinen Cocon mahtavalle sisustusmaulle ja sille että toisella on mahdollisuus sisustaa nätisti ja ostaa designia. Itsekin ottaisin mieluummin kauniit valkoiset seinät ja huonekalut kuin vuokrakämppäni ysäritapetit, mutta silti se, että en itsekään pitänyt niistä pistorasioista ei luullakseni ollut kateutta.

Tosin jos asiaa oikein mietin niin tuleehan siinä sellainen pieni "hähääh, eihän tuolla olekaan kaikki täydellistä vaan on joku juttu kerrankin mistä en tykkää". Ehkä se on sitten kateutta jos siitä kokee tarpeelliseksi mainita kommentissa."Huomautanpas nyt heti kun kerrankin voin". Ja vaikka olisi sitten kyse silkasta eroavaisuudesta maku-asioissa, voisi toki jättää kommentoimatta. Turhaa on pahoittaa toisen mieltä tuollaisella koska tuskinpa se alkaa niitä pistorasiota blogikommenttien takia vaihtamaan ja onhan se kamalaa jos ne alkaa sitten vaivata itseä ja aina kun se näkee ne pistorasiat niin tulee paha mieli :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Oon ihmetellyt erilaisten blogien yksimielisen hymistelevistä kommenteista

Ihana!
Tosi tyylikäs!
ihana ... oih!
Hurmaava!
... miten ihana... taas kerran!

Kunnes minulle selvisi kun kirjoitin asiallisen kommentin, kriittisen, ei haukkuja, ei kehuja.

Sitä ei julkaistu.

viehättävä ihana vaaleanpunainen aah mä en kestä oot niin i-h-a-n-a pumpulimaailma pysyi särkymättömänä.

Coco Sweet DreamS, jopa ;)

bubbs (Ei varmistettu)

Mä olen kateellinen helposti, saman alan ystävieni tai tuttavieni urakehityksestä ja tunnustuksista ja onnistumisista, ammatillisesta itsetunnosta ja loputtomasta energiasta ja yrittämisestä, siinä missä itse olen lähinnä laiska ja hirveän arka ottamaan mitään riskejä. Ja edellisen kommentoijan tavoin olen kateellinen matkustamisesta, koska minäkin haluan matkustaa joka paikkaan ja koko ajan. Ja toisaalta kansainvälisessä kaukosuhteessa ollessani olin niin hirveän kateellinen kaikille ratikkapysäkkipussailijoille, että teki mieli löydä niitä päähän.

En kuitenkaan koe koskaan olleeni tuolla oot-vaan-kateellinen -tavalla kateellinen. Että kateuteni saisi minut jotenkin kääntämään tämän kateuden aiheen päälaelleen niin, ettäkö sanoisinkin siitä kateuden kohteelle siitä jotain ikävää tai vähättelevää. Siksi minunkin on aina ollut ihan kauhean vaikea ymmärtää, että miksi kukaan ajattelisi, että jos sanon jotain ikävää, se johtuu siitä, että asia onkin minusta ihan liian ihanaa. Tämä Oot-vain-kateellinen onkin aina ollut Top2-kliseelistani kärkisijoilla vuorottelemassa yhdessä Oot-itsekin-ollut-lapsi-(joten-et-voi-olla-tykkäämättä-vittumaisistakaan-lapsista) -lausuntojen kanssa.

Toivottavasti joku tulee tähän kertomaan vielä vastanäkemyksen tähän asiaan, oikeasti kiinnostaisi.

tiiti
ite puin

Tuulie, no niinpäs olikin! Musta ne on siinä mielessä hyvä esimerkki, että mä jotenkin ajattelin, että ne juurikin oli sen verran erikoiset (kun kaikilla on AINA semmoiset vaaleat) että tavallaan on ihan selvää, että joku tykkää ja joku ei. Ja musta sisustus esim. on usein semmonen, jossa se, että mielipiteet jakautuu on hyvä asia, se on just sitä omaa persoonallisuutta. Jostain laitossisustuksesta tykkää kaikki :D (Mun omasta mielestä ne mustat pistorasiat itseasiassa oli aika hauskannäköiset)

Tosiaan, voihan se olla noinkin, että kommentoija ajattelee, että KERRANKIN pääsen sanomaan, ja sitten se juurikin voi olla kateutta. Ja tosiaan oma asiansa sitten kokonaan, tarvitseeko sitä "itsehän en ostaisi" -mielipidettä kirjoittaa kommentiksi, vai riittääkö, että sen vain ajattelee päässään :D

Vierailijalle 14:19, joo, tuo kommenttisensuuri on varmaan ihan oma maailmansa, ja tavallaan, kuten tuossa ylempänä totesin, että kun sopivan paskana päivänä lukee kommentteja, kaikki tuntuu vittuilulta. Mä saan onneksi niin vähän ilkeitä kommentteja, että en ole asiaa sen kummemmin joutunut miettimään. Mutta varmaan, jos kaikki kommentit pitää etukäteen hyväksyä, voisi tulla houkutus päästää julki vain ne kivat.

"Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on." (Wikipediasta laiskasti napattu).

Minä luulen, että moni käsittää kateellisuus-termin jotenkin väärin. Esimerkiksi näillä hoodeilla, missä minä asun, on ihan tavallista, että jos naapuri/kyläläinen myy jotain: elintarviketuotetta/palveluaan/nahkaisia koiranhihnoja tms. niitä ei osteta. Syy: "Koska ihmiset täällä on niin kateellisia". Kuitenkaan en usko, että ostamattomat haluaisivat itse myydä niitä koiranremmejä. Mitä se kateellisuus tässä yhteydess muka tarkoittaa?

Mielestäni kyseessä on enemmänkin vittumaisuus.

(Tai sitten se, etteivät henkilöt tarvitse uutta koiranhihnaa. Huom, minä en valmista niitä remmejä.)

tiiti
ite puin

"Mielestäni kyseessä on enemmänkin vittumaisuus."

Ässästi tiivistetty, tämä.

Mutta joo, maalla kasvaneena tunnistan kyllä tuon "no siltä en ainakaan osta, sillä on nyt jo isompi lumikola kuin mulla, ja sillä avoimesti leuhottaen pihallaan kolailee ja nauraa"-ajatusmaailman. Ja toisaalta, tunnistan myös sen, että sitten kun siellä 14 asukkaan kylässä se lupaavalta tuntuva koiranremmikotimyyntibisnes ei kukoistakaan (kun kaikki kylän 7 koiranomistajaa ovat jo sen hihnan ostaneet), niin se syy onkin tosiaan naapurien kateellisuudessa, eikä sen oman bisnesidean vajavaisuudessa.

Jetsulleen kuvailit tuppiaiskylämentaliteettia.

Eräs kyläläinen joskus kommentoi tämän kylän yhteishenkeä (tai sen olemattomuutta): "Jos aurinkoja sais Citymarketista, täälä olis jokaisella oma.*"

(*Agraariyhteiskuntalaisille avattakoon: mies tarkoitti sitä, että joka taloon hankintaan oma kallis vehje joka laatua: lumilinko, puimuri, nostolaite, pellityslaite, koneellinen marjapoimuri, jota tarvitaan ehkä kerran vuodessa. Mitään yhteistä, lainailua/talkoita ei voi tapahtua.)

arg ja taas lähti liian nopeasti. meinasin että agraariyhteiskunnan ulkopuolella eläville avattakoon...

Vierailija (Ei varmistettu)

Nimimerkki Rhia taisi olla aika samoilla aaltopituuksilla tässä kateusasiassa kuin minä. Mä ainakin myönnän että olen ihan hiton katellinen vaikka kenelle ja mille (esim. monille lemmikkielukoille kun saavat elää vailla huolen häivää).
Eri asia on olla kateellinen ja ehkä jopa itse pyrkiä saavuttamaan samaa kuin kateuden kohde kuin olla kateellinen ja ajatella että kateuden kohde ei ansaitse sitä mitä hänellä/sillä (esim. söpöllä elukalla lutuinen karvanassu) on.

Kainaloinen kana

Jotenkin omassa päässäni yhdistän ton "Ne on vaan kateellisia" -kommentin sellaiseksi, mitä sanotaan lapselle, kun toinen kiusaa. Eikä siinä silloinkaan ole mitään järkeä, koska harvemmin koulun pihalla kateudesta kiusattua kohtaan nälvitään. Samaan sarjaan menee "Rakkaudesta se hevonenkin potkii." Ööh?

Hienoja retorisia keinoja nämä toisen olemuksen ja mielipiteen vajavaisiksi alentavat nimitykset. Milloin nimitetään kateelliseksi, milloin "surulliseksi hahmoksi" ja milloin "narsistiksi" (erityisesti jälkimmäisin tuntuu olevan tosi pop). Kärjistävän tekstin mielipiteiden kanssa ei myöskään voi olla eri mieltä ilman, että osoittaa provosoituneensa tekstistä. Ja silloinhan itse asiassa onkin tekstin kirjoittajan kanssa samaa mieltä, vaikkei sitä itselleen myönnäkään, sillä "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa." Uskomattoman rasittavaa...

Rhia
Evil Dressmaker

Vierailija klo 15:55 tuossa auttoi saamaan mua kiinni ajatuksentyngästä jonka hukkasin aiempien kommenttieni kohdalla. Eli että joissain tapauksissa se kateellisuus on jopa ihan hyvästä. Eiköhän se kuitenkin osaltaan saa meidät myös ponnistelemaan omassa elämässämme hieman enemmän saavuttaaksemme jotakin, ajatuksella että "jos kerran tuo pystyy siihen niin pystyn kyllä minäkin". Sehän on se kilpailuvietti joka siinä vaan nostaa päätään ja saa tekemään enemmän töitä asioiden eteen.

 

Mari Johanna: ehkä tuo moinen tuppukylämentaliteetti on sitten tiettyjen alueitten ongelma, sillä en muista että omassa kotikylässäni (vaivainen muutaman sadan asukkaan kylä) olisi moista harrastettu. Yhteisiä kalliita maatalouskoneita oli ainakin minun lapsuudessani useita ja osa niistä käytössä edelleen. Tai ehkäpä kotikyläni oli sitten vain poikkeus joka vahvistaa säännön, mutta siellä ainakin yhteisöllisyys ja yhteishenki on aina ollut vallitseva asiaintila.

vonpaldanius
Jenna 30+

Mä itse yritän aina sanoa heti suoraan jos olen kateellinen, en nyt sille henkilölle ehkä kuin aniharvoin, mutta pyrin tunnustamaan sen tai puhumaan siitä ystäville, ihan vain sen takia että kateus saattaa vaikuttaa kommentointiin/keskusteluun muutoin negatiivisesti, ja sitten keskustelusta voi tulla omasta puolesta ihan ääliöintiä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Myönnän olevani kateellinen täysin terveille ihmisille jne. Syitä on monia.

Toinen juttu - en ikinä, siis ikinä, poista negatiivisia kommentteja blogistani. (Epäasialliset - siis sextörkyiset ja mainokset kylläkin)! Taidan olla outo ;)

Rhia: Minunkin lapsuudessani oli yhteisiä maatalouskoneita. Siitä vaan on paljon aikaa. Nykymeno on toista. Täällä.

TEEVierailija (Ei varmistettu)

Kateusargumentointi liittyi hienosti tässä vähän aikaa sitten myös Himas-kohuun. Mitenhän se meni. Että suotta kritisoitte, olette vaan kateellisia Himasen saavutuksille.

RainDrop (Ei varmistettu)

Toi on ihan hyva kysymys, etta tarvitaanko niita kommentteja blogeissa. Itse seuraan epasaannollisesti vain muutamaa muotiblogia (nyt kun sakaan et enaa kirjoita kengista :)) ja en oikeastaan jaksa lukea niita kommentteja juurikaan, koska ne on sita pelkkaa ihana, tosi kiva, nayttaa hyvalta - linjaa. Kiva tietty jos lukijat tykkaa, mutta ei kai kaikki voi aina tykata kaikesta taysin kritiikittomasti?

Mutta toisaalta olen useammin kuin kerran jattanyt postaamatta oman mielipiteeni jostain mielestani kauheasta rytkysta. Netissa on niin helppo heittaa se 'negatiivinenkin' kommentti, mutta olen, kuten sina tuossa tekstissa, miettinyt etta mihin sita minun kommenttiani tarvitaan, tuskin sen bloggarin paiva paranee jos kerron etta en tykkaa sen housuista. Tuskin menisin oikeassakaan elamassa sanomaan pain naamaa jollekin etta en tykkaa sen uusista housuista, joten jatan sanomatta sen blogissakin.

Mutta asia erikseen on sitten 'filosofisemmat' pohdiskelut ja postaukset, joiden kommenttiosioissa syntyy valilla hyvinkin mielenkiintoista keskustelua ja se on vaan hyva se. En tieda, vaikeaa on tama mielipiteen esittaminen :)

Venlaalaa (Ei varmistettu)

RainDrop, saman suuntaisia ajatuksia löytyy täältäkin. Tämä internetin ihmemaa on mun mielestä sellainen ympäristö, jossa lifestyle-, tyyli-, kosmetiikka- yms. blogeissa kommenttien "kuuluu" olla myönteissävytteisiä, koska kritiikillä ei saa aikaan kuin pahaa mieltä bloggaajalle. Asia erikseen on tietysti se, että kirjoittaja itse kysyy lukijoiden mielipidettä tyyliin "tämä vai tämä paita ostoskoriin tästä vai tästä nettikaupasta" tai "sopiiko minulle mielestänne parhaiten polkka, cyberrastat vai pälvikalju".
On mielestäni naurettavaa kommentoida "aivan saatanallisen ruma mekko ps. oot läski", mutta aivan yhtä naurettavaa on se, että bloggaaja vastaa "vittu jee kato vittu peiliin horo oot vaan kade mun kurveista".

Tässä muuten melko hyvä esimerkki aiheesta:
http://marikajuliana.blogspot.fi/2013/03/arkimeikki.html

Ja kuten RainDropkin sanoi, pohdiskelupostaukset esim. ympäristönsuojelusta, blogi"kateudesta" tai siitä onko ok olla karvainen "sieltä", ovat aivan eri juttu kommentoinnin suhteen.

Oma mottoni voisi olla: Jos siitä tulee toiselle hyvä mieli, tee se. Jos siitä tulee itsellesi hyvä mieli, tee se. Jos se on puhdasta, päämäärätöntä vittuilua, tee se vain parhaille kavereillesi.

Eeva Kolu

Väitän, että ne kateellisuusnillityskommentit kyllä erottaa muista negatiivisista/mielipiteeltään eriävistä/kriittisistä kommenteista aika selkeästi.

Jos jonkun mielestä pistorasiat on rumat, se saattaa kommentoida "en tykkää noista pistorasioista", mutta jos se on bloggarille kateellinen, se kommentoi "kivahan se on siellä pistorasioita valita kun saa vaan kaikki päivät käyttää aikansa pistorasioiden miettimiseen ja on täydellinen elämä ja varaa ostaa design-pistorasiat, minä joudun kuule niska limassa raatamaan että on varaa edes jatkojohtoon ja ps. haiset pahalta ja oot läski".

Kateellisuus paistaa kyllä selkeästi joistain kommenteista, mutta sellaisena kaikenkattavana argumenttina "olet vain kateellinen" on kyllä hyvin väsynyt. Tiedän yhden naisen joka käyttäytyy tosi huonosti ja veemäisesti, mutta se, että muut ihmiset ei tykkää siitä ei suinkaan johdu sen käytöksestä vaan siitä, että "ne on kateellisia kun mä oon niin nätti".

Coco
Coco Sweet Dreams

Hih, jopas on meidän pistorasioista juttua. :) Minulle on ihan sama, jos joku ei tykkää, oikeastaan sisustusjutuissa on ihan kiva kuulla mielipiteitä - tietty suhteellisen fiksusti esitettyinä.

Minulla on onneksi tosi fiksuja lukijoita ja kommentteja, mutta joissain blogeissa törmää niin asiattomiin kommentteihin, ettei mitään rajaa. Aikuiset ihmiset harrastavat tosi törkeää kiusaamista kaikenlaisilla myös netin keskustelupalstoilla. Se on kovin harmillinen juttu se.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan totta, niin monta kertaa olen miettinyt samaa! Aivan kuin ei millään voisi olla olemassa hyvinkin eriäviä mielipiteitä... Olen tullut siihen tulokseen, että nämä ihmiset, jotka aina kuittaavat kaiken kateudella, ovat itse niitä kateellisia ihmisiä, jotka eivät kykene ymmärtämään, että joskus sitä ei vain pidä samoista asioista kuin muut.

Minä voin ainakin ihan vakavissani sanoa, että jos olen kateellinen, niin joko sanon, että olen kateellinen tai esitän, etten ole kateellinen ollenkaan. Jos sanon jotain negatiivista, se tarkoittaa, etten minä pitänyt siitä asiasta, jota kritisoin. En ole koskaan elämässäni sanonut mitään pahaa siksi, että olisin kateellinen, enkä ymmärrä, miksi kukaan niin tekisi, mutta ilmeisesti sitten tekee.

Täällä netissä ilmiö oikein kärjistyy, mitään ei voi sanoa ilman, että joku ääliö tulee sanomaan, että olen vain kateellinen. Kerran kirjoitin jonkun varattuja harrastavan naisen blogiin, että mielestäni hän tekee väärin. Perään tuli kymmeniä kommentteja, joissa haukuttiin minun "kateellisuuttani". Miten ihmeessä joku edes voisi olla kateellinen jollekin moraalittomalle naikkoselle, jota varatut miehet käyvät naimassa ja palaavat sitten vaimonsa luo?!! Mitä kadehdittavaa siinäkin muka on?!

Saan joskus negatiivisia kommentteja omaankin blogiini, eikä ole koskaan tullut mieleenkään, että ne sanottaisiin kateudesta. Mutta kai jotkut sitten pitävät itseään niin ihmeellisenä, että pakkohan nyt kaikkien on kadehtia...

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en voi käsittää, millä tavalla kommentti "onpa ruma asu / sisustus / tms " osoittaisi, että kommentoija kateellinen. Katellinen mistä? Siitä rumasta asusta? Miksi ihmeessä? Jos mulle tulee tarve kritisoida jonkun toimintaa tai tyyliä, olen pikemminkin iloinen, että mulla ei ole niin paskaa makua.

En jaksa lukea suosittujen blogien kommentteja, koska suurin osa kommenteista on tasoa "iih, onpa ihana! oot niin paras!!! <3". Varmasti positiiviset kommentit lämmittävät kirjoittajan mieltä, mutta en suoraan sanottuna ymmärrä niiden arvoa ainakaan siinä tapauksessa, kun samanlaisia kommentteja on peräkkäin jotain 200. Enkä nyt tarkoita, että ne "hyi vttu miten ruma" -kommentit ois yhtään arvokkaampia. Jos on pakko kommentoida, voisi edes yrittää yhdellä virkkeellä perustella, miksi pitää tai ei pidä jostain.

Nina Enroth

Ihq postaus! Tää on mun lempi blogi :):):):):) Sulla on upeet käsivarret ja lennokkaat läpät!!!11!!!!!111 AurinkoooohhH! :);):)

Saara S.
Saara Sarvas

Olin tulossa sanomaan 100% samaa asiaa kuin Eeva ja olen nyt vähän kade, kun Eeva ehti ensin!

Mäkin saan nykyään olla todella suojassa inhoilta ja varsinkin kateellisilta kommenteilta, mutta lähipiiristä löytyy bloggaajaa jos jonkinmoista ja niitä negatiiviskateellisia (osaksi myös julkaisemattomia) kommentteja kuullessa silmät kyllä pyöristyvät lautasen kokoisiksi. 

Internetissä toive ja kehotus siitä, että kommentoi vain sellaisia asioita mitkä kehtaisit sanoa päin naamaa on melko toivoton, mutta itse noudatan sitä. Tällä tavoin tulee mietittyä se oma kanta vähän pidemmälle ja tajuaa sen, ärsyttääkö se musta pistorasia mustan pistorasian takia, vaiko siksi kun tuolla henkilöllä X on kaikki ne asiat, mitä olen siis vähintäänkin jo vuosia halunnut (tai siis ainakin se ottaa blogiinsa kuvia juuri niistä jutuista).

Jos kyseessä on se ensimmäinen, voi asian toivottavasti esittää asiallisesti ja jos taas toinen, voi kokeilla Rhian neuvomaa kateuden kohtaamista ja oppia itsestä ja elämästä lisää!

Itse en tosin ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku esim. kokee asiakseen kertoa blogin X kommenteissa että: "Minun mielestä ruma takki ja ihan kamalat kengät.", vaikka kyse olisi vain ja ainoastaan tämän henkilön mielipiteestä.. Ehkä nämäkin kommentit saisivat lisäarvoa, jos mukana olisi edes jotain rakentavaa kritiikkiä ja näkemystä.

Positiivisuus ja asioihin positiivisesti suhtautuminen kuitenkin tuo enemmän hyvää, kuin tarpeettomien negatiivissävytteisten asioiden sanominen.

p.s. Kavereille kyllä kerron, jos ovat ostamassa kaupasta todella rumaa takkia :B

vastauskysymykseen (Ei varmistettu)

Eriäviin ja erilaisiin mielipiteisiin kateutta syyksi epäileviin kommentteihin ihmetyttää etenkin silloin, kun bloggaja nimenomaan KYSYY, että mitä tykkäätte? / hot or not? / tai jotain muuta. Siis kun selvästi kysytään, niin eikö silloin voi myös vastata jos ei tykkää? Ilmeisesti ei. Koska silloinhan on vain kateellinen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voin näin anonyymista myöntää, että blogien kommentointi on yksi hartaimmista harrastuksista. En harrasta mitään paskan jakamista, kuten "näytät ihan huoralta" vaikka näyttäiskin, mutta laitan aika paljon ns. rakentavaa kritiikkiä, etenkin laifstaili-blogeihin. Tartun kärkkäästi kirjotusvirheisiin, asiavirheisiin, mielipidevirheisiin ja joskus tosi typeriin kuviin. Eikä mulle varsinaisesti ole tullut mielenkään, että olisin kateellinen. Kadehdin sitä, ettei blogin kirjoittaja osaa yhdessanoja vai häh? Ja huomaan, että oikeastikin täysin ei-ilkeät kommentit jäävät julkaisematta aika usein.
Vaikka voisin kommentoida myös omalla nimellä, laitan paljon myös puhtaasti positiivista kommenttia anonyymina. Etenkin blogeihin, joihin mahdollisesti olen joskus kommentoinut ihan nimellä, enhän mä nyt halua vaikuttaa miltään perseennuolijalta, kun joka kuukausi on kehumassa, kun oikeasti tarkoitan sitä!
Tiedän, että omalle blogille saisi varmaan lisää katsojia ja ihailuja, jos koko ajan jakaisi "vitsi, kun oot nätti!" joka blogissa, mutta kenellä on oikeasti aikaaja viitseliäisyyttä sellaseen?

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta on aina ollu jännä, että etenkin eräiden suosittujen muotibloggaajien kommenttiosioissa on teksti että kaikenlaiset kommentit tervetulleita kunhan ovat asiallisia blabla, tjsp. Mutta annas olla jos kommentoit jotain siihen sävyyn että "mun mielestä toi pinkki ja turkoosi yhdessä ei näytä kivalta" tai vaikka sitten että ompas siellä Helsingissä inhottavan harmaa sää, niin bloggari perässään parisataa kiihkofania hyökkää heti että no kuule minä saan pitää pinkkiä ja turkoosia yhdessä ja oot vaan kateellinen ku ite oot harmaa hiirulainen joka ei uskalla edes punaiseen pukeutua. Ja teillä siellä maalla onki joka päivä paskanhajusta!
Miksi kaikki muut kuin nuoleskelukommentit on kateellisuutta? Olenko oikeasti salaa kateellinen kaikille Helsingissä asuville koon 34 plikoille jotka voi pitää pinkkejä pillihousuja koska mun persaus näyttää etelämantereen kokoiselta moisissa? Kieltäydynkö vain alitajuisesti myöntämästä tätä itselleni? Vai ehkä sittenkin pinkin pillifarkut nyt vaan on mun mielestä saatanan keksintöjä enkä pitäisi niitä vaikka olisin heinäseiväs kokoa 32?

tiiti
ite puin

Mä en oikein vieläkään osaa tähän sanoa mitään fiksua ja yleispätevää mielipidettä :D

Toi on Eeva totta, että semmoiset oikeasti kateelliset varmaan erottuu, että kommentista näkee, että on seurannut ja kihissyt pitkään ja sitten yhden kerran päättää oikein avautua toisen ärsyttävyydestä. Sen sijaan, että lukisi jotain muuta blogia :D

Kommenttiharrastaja-Vierailija, joo mäkin kyllä tartun asiavirheisiin, musta on jotenkin kohteliastakin korjata, jos jollain on selkeästi väärää tietoa ja toitottaa sitä muille totuutena. Blogin tyyliin ja kirjoitusasuun en yleensä puutu, koska ei mun kirjoitusvirheistä huomauttelut todennäköisesti saa ketään kiinnostumaan oikeinkirjoituksesta. Ja sitten taas jos esim. kuvat ei miellytä, ne ovat tyhmiä tai niitä on liikaa, ajattelen, että voin vaihtaa blogia.

Tosin Saaran kommenttiin viitaten, jos mun kaveri on jo ostanut  jotain mun mielestä tosi karmaisevaa, josta itse ilmeisen paljon tykkää, niin en mä kyllä sitäkään ala arvostelemaan (olettaen, että nyt ei kankut paista hameesta läpi tms.). Ja yleensä nuo tilanteet on vielä semmoisia, että ei edes voi väistää olemalla vaan hiljaa tai vaihtamalla aihetta, tyylin: "Kattokaa mun uusia kenkiä" "No onpas kiva ilma tuolla ulkona". Vaan sitten kiltisti sanon, että onpas nätit.

Tavallaanhan kai toi "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään" -pätee kyllä blogeissakin, jos mun postauksesta ei kukaan tykkää eikä kommentoi, kaipa sitä on sitten tullut tehtyä parempiakin, vaikkei kukaan suoranaisesti kritisoikaan :D

Kommentoi