Oman elämänsä plusmalli

Ladataan...
ite puin

On taas se järisyttävä aika vuodesta: puissa vihertää, linnut laulavat ja bikinimainoskuvat ilmestyvät keskuuteemme. Eli toisinsanoen, on nuorten naisihmisten ahdistumisen ja tiedostavan huolestumisen aika! Lilyssä sitä harrastetaan vaihtelevan positiivishenkisellä vireellä ainakin: täällä, täällä, täällä ja varmaan muuallakin, mutta en vaan ole niitä vielä kerennyt lukea*.

Ja se minua niin vituttaa. Eivät siis nuo postaukset niinkään, vaan lähinnä koko asian ympärillä vellova ahdistumisen ja lähes kirkasotsaisen valistuksen ilmapiiri. Ja koska tämä on mun pitkäaikainen suosikki-inhokki -aiheeni, seuraa ihan turhankin monisanainen ja poukkoileva postaus, joka koostuu noiden linkattujen postausten ja niiden kommentoinnin herättämistä ajatuksista.

Kyllä tiedän, nykyään kuuluu sanoa, että nainen, sinä, olet just IHANA tuollaisenaan, kelpaat vaikka missiksi. Itseasiassa, menisit vaikka heti. Mikäänhän ei voimauta naista kuten kehut hänen ulkonäöstään. Tämä siksi, koska kaikki naisethan luonnollisesti haluavat misseiksi ja malleiksi. Lehtien kannessa keekoilu ulkonäkömeriiteillä on parasta, mitä kukaan nainen tietää, toki äidiksi tulemisen ohella. Ja jos tulee keekoilussa oikein kuuluisaksi, pärjää ehkä niissä miestenlehtien äänestyksessä siitä, kuka on satunnaisten ihmisten mielestä maailman seksikkäin nainen. Sitten on todella voittanut elämässä.

"Onneksi pluskokoiset vaatteet voi tilata diskreetisti netistä", Sirpa ajatteli: "oma vaateosasto on niin ikävän alleviivaavaa."

Mutta kun en kelpaa, en vaikka olisin Beyoncen reisiläski tai Faith Hillin selkäalli! Eli kenen käsissä sinun itsetuntosi nyt on? Sen yhden satunnaisen julkkista kuvanneen valokuvaajan, joka puolta tuntia ennen deadlinea käsittelee kansikuvaa kofeiinin voimalla? Tuskin se photoshoppaava tyyppi hakee mitään esimerkillistä naiskuvaa tai edes omaa ihannettaan. Se hakee symmetristä visuaalista muotoa, todennäköisesti vielä sellaista, joka on helppo sijoitella siihen kansisivuun. Ja noh, saattaisiko oikeasti olla, että jopa ne esimerkilliset julkkiset pyytää itse photoshoppaamaan ne reisimuhkurat pois? Mä ainakin pyytäisin.

Oli niin tai näin, ei se ole tarkoitettu vihjeeksi JUURI SINUN käsiläskeistäsi, lakkaa ottamasta sitä sellaisena. Miksei sitä voi ottaa  vihjeenä siitä, että jos joudut yllättäen poseeraamaan lehden kanteen, voit vetää reippaasti edellisenä päivänä hampurilaisöverit ja karkkia kans, koska Photoshop pelastaa? No ei tietenkään voi, siitähän voisi tulla jollekin hyvä mieli.

Huomaako kukaan muu, kuinka usein sana "kelpaa" esiintyy näissä keskusteluissa? Ja aina ilman suoraa mainintaa siitä, kenelle tässä kauhealla tohinalla yritetään kelvata. No se on siksi, että nainenhan ei voi vain itse päättää "kelpaavansa" itselleen, vaan hänen täytyy löytää lukumäärällisesti riittävä määrä mielellään itselleen ihan tuntemattomia miehiä todisteellisesti validoimaan hänen ulkonäkönsä. Mielellään kirjallisena. Työvoitto, tämä naiseus.

Miksi naisen huono ulkonäköitsetunto on aina kaikkien muiden syytä? Ja miksi sen ratkaisu ulkoistetaan pois sieltä oman pään sisältä? Kyllä minäkin sitten, kun lehdistö muuttuu, miehet muuttuu ja markkinatalous muuttuu. Niin, se on varmaan jo tossa ensi viikosta sitten.

"Taistelen median ahdistavaa naiskuvaa vastaan, tahdonhan olla esimerkkinä lapsille.", toteaa plusmalliksi hakeva Taina.

Ja auta armias, jos olet mies. Saat kyllä useimmiten sanoa (ainakin, jos olet itse melko komea ja sporttinen, etkä joku säälittävä plösö), että tykkäät pitkähiuksisista ruskeasilmäisistä isotissisistä naisista, joilla on korkeakoulututkinto, aatelinen sukunimi, keltainen kaksimastoinen purjevene ja pilkullinen bulldog nimeltä Sir Dogsalot. Sehän on ihan luonnollista, että ihmisillä on mieltymyksiä naismaussa. Mutta jos ohimennen blogipostauksen kommenteissa erehdyt sanomaan, että pluskokoinen (ja kyllä, malli on pluskokoinen) malli ei viehätä silmääsi "sillain"! Menee kolme sekuntia, ja taivas iskee anonyymisti tulta. Koska nainenhan ei ole onnellinen ja elämänsä täyttä, jos hän ei miellytä vieraita miehiä ulkonäöllään. Ja jos nainen ei miestä miellytä, se on siis miehen syy. Sen, joka sanoi sen oman henkilökohtaisen makuasiansa ääneen.



Joskus 50-luvullahan oli vielä ihan OK sanoa, että no toi Tiiti, se on vähän isopäinen eikä mikään enkelikasvo, mutta se on aika haka kylvää perunaa ja käy päivätöissäkin useimpina arkipäivinä, kyllä siitä vielä ihan hyvä tulee. Eikä kukaan, edes Tiiti, masentunut. Eikä ketään varmastikaan vituttanut, että Brylcreemi-mainoksessa oli Armi Kuusela, eikä Tiiti. Ja Tiitinkin mielestä se oli ihan OK ja tasajako, koska hän kuitenkin osasi istuttaa aika hyvin perunaa, joka oli ihmisen arkielämässä huomattavasti hyödyllisempikin juttu kuin nätisti hymyily paikallaan seisoen. Niin, no kenen syytä tämä asennemuutos on? Kuka päättää, että juuri minulle on niin tärkeää näyttää missiltä, että ahdistun sen toteutumattomuudesta jopa päivittäin, tai ainakin, kun näen kuvia misseistä? Kuka päättää, että harmistun jos joku tuntematon vastaantulija kadulla ei pidäkään minua säkenöivän kauniina, tai itseasiassa ei yhtään viehättävänä ollenkaan? Hmm... mää muuten saatan tuntea sen tyypin.



No mutta kun kaikilla on selluliittia, ja nyt kun sitä näy missään, tulee epärealistinen naiskuva, ydinsota ja kivessyöpä. Ja kun sanot "missään" tarkoitat luonnollisesti noita absoluuttisen realismin lähteitä, eli naistenlehtiä ja elokuvia ja muuta pehmomediaa, etkä esim. arkipäivää ja katukuvaa. Tietenkin. Ja jos kuitenkin tiedät, että kaikilla on selluliittiä, miksi todellisuutta vinouttaa se, että se on photoshopattu pois lehdestä? Pitäisikö lehdissä näkyä myös enemmän säärikarvoja, yhteenkasvaneita kulmakarvoja ja aknea? Melkein kaikilla on jossain vaiheessa niitäkin. Ja noh, vaikka minä henkilökohtaisesti en pidä omasta selluliitistani, joka muuten, jännä sinäsä aiheutuu paskasta syömisestä ja lähtee pois kun lakkaa syömästä crappia, en usko, että vieraiden ihmisten selluliitin katseleminen mainoksissa saisi minut pitämään omista läski-ilmentymistä enemmän. Enkä ole edes varma, miksi minun pitäisi selluliitista, omastani tai toisten, erityisesti tykätä. Niin ja ps. Kaikilla ei ole selluliittia.



Liisa oli aina ollut "iso tyttö" ja hän koki suurta ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta kissanruokamainosten epärealistista kissamallien takia.

No mutta ajatelkaa lapsia! Maailma tarvitsee esimerkkejä! Niin, olkaa esimerkkejä mutsit, faijat ja muut todelliset ihmiset, ja siinä tavalliselta photoshoppaamattomalta ihmiseltä näyttämisen ohella kertokaa, että julkkiskiiltokuvat mainoksissa ovat yhtä tosia, ja keskivertoihmiselle yhtä tavoittelemisen arvoisia kuin Teräsmies ja Ihmeneloset.

Mainoskuva on aina epärealistinen malli, siksi sen nimi on mainos. Ei se pyri olemaan neutraali tai realistinen, oli myytävä tuote sitten bikinit, auto tai pala juustonkaltaista kasvisrasvavalmistetta. Ja aina löytyy joku kroppatyyppi, jota mainoskuva ei vastaa. Ja etenkin, aina voi tuntea itsensä riittämättömäksi, kun vain tarpeeksi tahtoo.

Lihavuuteen voit itse vaikuttaa (mutta, kas ei oo pakko, jos ei taho), rumaan naamaan et. Kaikki pitävät itsestäänselvänä, että kyllä, pitäähän mallilla on nätit kasvot ja kaksi tissiä. Missä ovat kolmimetriset, isopäiset ja rumanaamaiset yksitissiet mallit? Missä? Missä? Miksei tämä ole kenestäkään epäreilua? Ai niin, mutta mehän ollaan kaikki enkelikasvoisen ihania. Me naiset ainakin. Miksi on enemmän väärin järjestää ihmisiä viehättävyysjärjestykseen painoindeksin kuin pärstäkertoimen perusteella? Todellisuudessahan nykyisin vain järjestetään molempien mukaan.



Sitten vielä kauhistellaan, että kun on ihan oma mallisto isompikokoisille, miten ne kehtaa noin lokeroida! Ensin urputetaan, kun ketjuliike ei myy isompia kokoja. Sitten kun myydään, urputetaan, että samat mallit eivät istu isokokoisille ja keskivertokokoisille vain kokoja kasvattamalla, nähkää nyt vähän vaivaa, hei. Ja sitten kun tehdään se oma isompi mallisto, johon tehdään ne omat mitoitukset ja ne omat vaatemallit, niin sitten se on karsinoivaa syrjintää, saatana.

On muuten omilla mitoituksillaan tehtyjä mallistoja myös muille keskiverrosta poikkeaville vartalotyypeille. En ole ikinä kuullut pitkien naisten huutavan lokeroinnista, kun heidän vartalomitoilleen tehdä oma mallisto, jossa housuissa on pidemmät lahkeet. Entä lyhyet ihmiset petite-mallistosta? Entä raskaana olevat? Että olisiko se ihan vain siellä OMISSA päissä, että on ikävää olla leveyssuunnassa isompi kuin keskiverto, eikä juuri siinä vaatekaupan mallistossa tai sen nimessä, vaikka ne monesti aika urpoja ovatkin. Tosin pitkien ihmisten malliston nimi on usein tylsästi "tall", en tiedä olisiko esim. "obese" malliston nimenä kovin hyvä.

Ja se henkkamaukka on ihan tavallinen voittoa tavoitteleva yritys, ja se myy minimikustannuksilla ja maksimaalisilla katteilla kaiken mikä irtoaa. Ei se ole missään salaliitossa juuri sinun kroppaasi vastaan. Se nyt on vaan niin, että kaikille kehonmalleille ei voi valmistaa liukuhihnalla yhtä halvalla täydellisesti istuvaa vaatetta, kenkää tai vaikkapa keittiönpöytää. Ei se ole henkilökohtaista, se on markkinataloutta.

Niin sanoinko jo, että tämän aihe on lemppari-inhokkini?

*tähdennän vielä, että en ole eri mieltä linkattujen postausten kanssa, olenpahan vain mieltä. Lisäksi juttu ei käsittele eikä ota kantaa linkattujen juttujen kirjoittajien itsetuntoon millään tasolla, mutta jos joskus päätän kirjoittaa niistä, teen sen sitten ihan blogistin nimellä :D

Share

Kommentit

Aada Karoliina

Mahtava kirjoitus, täysin samaa mieltä! Mieli keventyy kummasti, kun ottaa vastuun omasta kropastaan ja suhtautumisestaan siihen.

Eeva Kolu

Hmm, mun jutussa ei ainakaan ollut kyse mistään "voi voi, kauneusihanteet ja nyyh" -valituksesta, vaan omista esteettisistä mieltymyksistäni. Mä nimittäin ihan aidosti ILAHDUIN nähdessäni kylkimakkaroita mainoskuvassa. Musta kun ihmiset on hurjan paljon kauniimpia ja kiinnostavampia silloin, kun ne näyttävät inhimillisiltä ryppyineen, ihohuokosineen ja luonnollisine poimuineen, ja siksi musta on harmillista, että ne rypyt ja poimut aina silotellaan pois kuin Barbie-nukeilta.

Samaten musta aidot kukat on kivempia katella kuin muovikukat. Ja joo, kukkienkin olemassaololle on merkittävämpiä syitä kuin näyttää nätiltä, mutta musta sitäkin puolta on ihan ookoo arvostaa.

Otan ihan itse vastuun omasta itsetunnostani ja hyvinvoinnistani, mutta se ei tarkoita sitä, että mulla ei voisi tai saisi olla mielipiteitä siitä, millaisia kuvia haluan mieluummin katsella. Ja kun joku on musta kivaa, annan hyvää palautetta. (Sunkin kannattaa Tiiti joskus kokeilla ;)

Ja niin, musta vaihtoehdot eivät ole 1) "tehdään kaikkien reisistä samanmalliset peilipintaiset riu'ut" ja 2) "näytetään kaikki säärikarvoista mätäpaiseisiin", vaan väliin mahtuu aika paljon. Niin kuin nyt vaikka ihan tämä normaali elämä, jossa ei juurikaan näe mätäpaiseita mutta näkee silti monenkokoisia reisiä :) Ja yllättäen se on aika paljon kiinnostavampaa kuin mainoskuvien yksitoikkoinen maailma.

Eeva Kolu

Ja lisään vielä sen, että itse asiassa olen kyllä sun ja postauksesi kanssa täysin samaa mieltä, ja juuri siksi teki mieli tarkentaa, mistä tuossa mun jutussa oikeastaan oli kyse.

heta margareta
Viinillä

Puhe median pakkosyöttämästä naiskuvasta on loppupeleissä aika epäloogista - mainonta vain kuitenkin kerää ihmisten unelmat ja myy ne meille takaisin, sillä kyllä se henkkamaukka tietää meitä paremmin, mikä mainos myy parhaiten milläkin hetkellä. Ihan positiivista siis, että normaali kroppa kylkimakkaroineen myy siloista barbamamakroppaa paremmin. Se kertoo mun mielestä meidän naisten omasta ja terveemmästä asenteesta enemmän kuin mainonnasta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aamen! Sama ainainen aihe eli mainosten naiset ja kuinka oikeat naiset eivät näytä siltä -jankutus jaksaa ärsyttää täälläkin. Mainoksissa käytetään eri näköisiä ja -mallisia malleja, on anorektisen laihaa ja hoikkaa ja normaalipainoista ja plus-kokoista ja kainaloläskiä ja ei kainaloläskiä ja selluliittia tai ei sitä ollenkaan, ja entä sitten? Kadulla kävellessänikin näen kymmeniä erinäköisiä ja -mallisia naisia ja siltikään en jokaisen nähdessäni ajattele että tuo on erinäköinen ja erimallinen kuin minä, tunnenpa itseni nyt huonoksi, joten taidanpa laihduttaa tai lihottaa tai ostaa selluliittivoidetta. Itse nämä "kriittiset" mainostenlukijat ja yksipuolisen naiskuvan vastustajat mielestäni syyllistyvät tässä typerään virheeseen eli nostavat mainokset jotenkin auktoritatiiviseen asemaan. Niihin kun voisi suhtautua vain mainoksina; yrityksenä myydä ja tuottaa voittoa, eikä minään absoluuttisena totuutena siitä, mikä on kaunista tai sopivaa tai tavoittelemisen arvoista. Totta kai mainosmiehet haluavat saada sinut tuntemaan itsesi puutteelliseksi sellaisena kuin olet, jotta tuhlaisit rahasi heidän mainostamiinsa tuotteisiin ja tuottaisit heille voittoa. Se on kaiken tämän tarkoitus, eikä sillä ainakaan minun mielestäni ole minkäänlaista todellista yhteyttä siihen, kuinka hyvä tai onnellinen tai fiksu jokin ihminen on. Jokainen aikuinen varmasti ymmärtää kapitalistisen markkinatalouden päämekanismit ja sitä kautta myös mainonnan funktion, ja siltikin vaan näköjään pahoitetaan mieltään ja suututaan ja provosoidutaan mainoksista. En ymmärrä.

tiiti
ite puin

Eeva, niinkun tossa alussa sanon (tai ainakin yritin), en kommentoinut kenenkään postausta suoraan sinänsä enkä ottanut kantaa sun tai muiden postaajien itsetuntoihin.

Sun postauksesta lähinnä tartuin siihen yhden miehen(?) kommenttiin ja siitä seuranneeseen melko aggressiiviseen paskamyrskyyn, ja mun siitä heränneisiin ajatuksiin. Mä en oikein ymmärrä, miksi se, että joku mies ei pidä jotain naista viehättävänä syystä x on niin iso punainen vaate. Ja miksi se jotenkin otetaan henkilökohtaisena loukkauksena, etenkin jos se syy on joku vatsamakkara. Ei kai sille mitään voi, mistä kukakin tykkää ja kukaan ei voi kuitenkaan miellyttää kaikkia.

Mun mielestä koko keskustelu on vaan vähän ihmeellinen, pohjimmiltaan kun ihmiset meuhkaa siitä, mikä on oikea tapa pistää naisia ulkonäköjärjestykseen, sen sijaan että miettittäisiin, miksi se järjestys on ylipäätään yhtään olennaista, olkoon se mikä on. Ja miksi naisen malli pitää hakea siitä yhdestä mainoskuvasta, eikä niistä useasta kymmenestä oikeasta arkipäivän naisesta, joita kaikki tapaa ja näkee päivittäin?

 

 

Eeva Kolu

Tiiti, ok, käsitin ehkä virheellisesti tän vastineena mun ja Joannan kirjoituksiin :) Kuten jo sanoin niin olen kanssasi ihan samoilla linjoilla!

Mä itse asiassa mietin tuota "tavalliset naiset vs. mainokset" -asiaa joskus kun pohdin, että kehtaanko laittaa sortseja jalkaan kesällä. Tajusin, että mulla on aivan normaalin ihmisen sääret, mutta en vaan melkeen ikinä näe muiden oikeiden naisten sääriä, koska Suomessa on niin vähän lämpimiä päiviä. Toisin sanoen mun käsitys siitä, miltä "normaalit" sääret näyttää, pohjautui lähes yksinomaan telkkariin, leffoihin, lehtikuviin ja mainoksiin. Ja niissähän ne sääret on aina pitkät, hoikat, ruskeat, sileät ja mustelmattomat :) Ehkä bikinien kohdalla on kyse vähän samasta ja siksi tää keskustelu käy kiivaimmillaan aina kesän korvilla?

Ja toisaalta, kyllähän mainokset pyrkivät esittämään sellaisia asioita, joita meidän kuuluisi haluta (tai joita me halutaankn) ja siksi niiden viesti ja vaikutus on niin vahva. "En mä halua näyttää tolta tyypiltä tossa marketin kassajonossa, vaan tolta tyypiltä joka on palmun alla drinkki kädessä!" Ja siksi se onkin yhtäkkiä tärkeämpää, miltä se mainoksen muikkeli näyttää. Ehkä, en tiiä.

empuska

Se, mikä mua häiritsee tässä aiheessa on se, että ihmiset nalkuttamassa näistä asioista ei tituleeraa ongelmaa kunnolla. Sillä kuten Vierailija sanoi, se puutteellisuudella mainostaminen voittomarginaalin saamiseksi on aika paskamaista markkinointia. Ottaen huomioon muut kikat, miten epätoivoisia tapoja muotimaailma yrittää tunkea tuotteita kuluttajien kurkusta alas, pitäisi katsoa hieman kriittisemmin kuin vain viitata kintaalla "Joo, markkinataloutta, kapitalismi, kuka sille mitään mahtaa?". Se, että noin aggressiivisia tapoja markkinoida jotain, vaikuttaa enemmän oireelta kuin ratkaisulta täältä kuluttajan puolelta. 

Mutta joo, hyvä teksti, kuten aina intohimolla vuodattaminen on. Kyllä siinä vaiheessa pitäisi mennä itseensä, jos yksinomaa reflektoi itseään mainoskuvien perusteella. Tosin veikkaan, että aika marginaalista touhua itsensä vertaaminen mainoskuviin on, niin salakavala ja vaikeasti tavoitettava ryhmä kuin naiset markkinoijan kulmasta ovat.

tiiti
ite puin

Vieralija 14:05, no juurikin noin. Ja miinkun tavallaan ymmärrän, että mallia haetaan "kuuluisasta jengistä" ja halutaan olla itsekin jotenkin erityinen ja erottuva, mutta en sitä, miten "normaali" naiskroppa muka hahmotettaisiin mainoskuvien perusteella eikä katukuvan.

heta margareta, totta, ja olisikin muuten aika mielenkiintoista tietää, minkälainen kroppa oikeasti myy mainoksissa parhaiten ja millaisia eroja nuo mainoskasvot myyntiin tekevät :D

Eeva, juu, ei ollut tarkoitus olla teidän kanssa eri mieltä tai oikeastaan edes kommentoida teidän juttuja. Tää vaan oli niistä keskusteluista heränneitä mun ajatuksia, jotka koin julkaisemisen arvoisiksi. Että joo, tavallaan vastine (kai?), muttei sinänsä erimielinen. Ja olisihan se  luullakseni vähän hassuakin kommentoida sellaisen ihmisen itsetuntoa ja elämistä, jota ei tunne. Mulla ei rehellisesti sanottuna käynyt edes mielessä, että tän olisi voinut ymmärtää niin, shows what I know :D

Mikähän noissa kroppa-asioissa on niin erityistä ahdistusta ja painetta aiheuttavaa? Kun ihan tosi harva näyttää naamastaankaan mainosmallilta/Beyoncelta, ja kukaan ei kuitenkaan juurikaan näytä ahdistuvan siitäkään (en ole nähnyt missään yhtään kirjoitusta, että enemmän pallinaamaisia ja perunanenäisiä naismalleja mainoksiin, kiitos)? Ja se naama on kuitenkin näkyvissä kesät-talvet, eikä vaan 4 päivän bikinikautta.

En tiiä, musta me ollaan melkein kaikki joka tapauksessa "se tyyppi marketin kassajaonossa" ja hyvä niin.

SallaP (Ei varmistettu)

Mun täytyy tunnustaa, että mua eivät mainosten mallit paljoa häiritse, eipä niitä tule paljoa katseltua. Näin vanhemmiten yli kolmikymppisenä olen ihanan tyytyväinen omaan ulkonäkööni, vaikkei sillä missikisoihin pääsisikään. Riittää mulle ja mun tarpeisiini. Haluan olla hyvässä kunnossa, siisti ja huoliteltu, mutta ei kaikkien vastaantulijoiden tarvitse mun ulkonäköä ihailla. En myöskään osallistu mihinkään voivoikunolenlihava-keskusteluihin, sillä ei niistä aiheudu kenellekään mitään positiivista.

Olenkin sitä mieltä, että monelle naiselle tekisi hyvää lopettaa se ainainen itsensä muihin vertaaminen ja opetella pitämään itsestään. Tiitillä on siis mielestäni hyvä pointti siinä, että kyllä se halu vastata vaatimuksiin näyttää siltä, tältä ja tuolta tulevat pääasiassa sieltä oman pään sisältä. Kuka vain voi haluta naisten näyttävän miltä hyvänsä, mutta ei sitä ole pakko noudattaa. Kaikkia ei aina tarvitse miellyttää.
Mainoksista jos puhutaan, niin pidän kyllä siitä että malleja on monen kokoisia ja näköisiä. Se miltä vaate näyttää tavallisen ihmisen päällä kun näkyy mielestäni paremmin oikean kokoisella ihmisellä kuin henkari-tyyppisellä mallilla.

bubbs (Ei varmistettu)

Kaiken yllä mua ihmetyttää se, miksi kukaan välittää jostain yleisestä kauneuskäsityksestä, ja kenen omaa kauneuskäsitystä muka vastaa yleinen kauneuskäsitys. En lähde sellaiseen kaikkiovatkauniita -höpönhöpöön, mutta uskon, että kaikki ovat jonkun mielestä kauniita, tai ainakin niin, että jonkun mielestä ne ns. rumat piirteet eivät olisi ylitsepäästävissä. Minä en tykkää, jos miehellä on leveä lantio tai iso pylly, enkä jos henkilöllä on liian korkea otsa ja siihen sopimaton hiustenleikkaus, tai jos tytöllä on huonot kulmakarvat. Sit on ehkä joitakin miljardeja ihmisiä, joille nämä asiat ovat täysin yhdentekeviä, ja alienotsaiset kulmakarvamonsterit vetoavat näihin kaikkiin muihin ihanilla tisseillään ja alhaisella rasvaprosentillaan, ja ovat näiden tyyppien mielestä maailman kauneimpia. Huolimatta siitä, että minusta ovat kauheimpia! Sit taas minulle joku rasvaprosentti ei ole mikään juttu.

Uskon silti siihen, että sopivan itseluottamuksen ja itsearvostuksen myötä näyttää megana paremmalta, melkein riippumatta siitä, miltä näyttää.

En tietysti voi tietää, olisiko näkemykseni eri, jos olisin hemaiseva cosmotyttö, tai olisiko elämäni ja itsetuntoni enemmän paskana, jos unelmamieheni olisi joku kylmännihkeä kokoomuslainen. Toistaiseksi oon voinut säilyttää tän "toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä" -tyyppisen katsantakantani aika iisisti.

tiiti
ite puin

empuska, totta. Ja olen samaa mieltä, että tämä mainoksista mallaaminen ei varmasti oikeasti ole edes kovin iso ongelma.

Ehkä mun julistus johtuu osittain siitä, että en osaa samaistua tuohon mainostamiseen puutteellistamisella (meniköhän taivutus ihan putkeen :D). Tai siis, ei mainokset oikein saa mua tuntemaan itseäni puutteelliseksi, vaikken näytä Beyoncelta edes pilkkopimeässä, eikä mun tukka ole 29% tuuheampi ja yhtään kiiltävä. (Ei se tietenkään tarkoita sitä, etteivät ne muita voisi ahdistaa, mutta tosiaan mun on ehkä vaikea hahmottaa sitä.)

Tuollaisen ahdistavan mainonnan säätely olisikin jännä juttu. Tai ylipäätään se, miten asiaan voisi mikään missään parantavasti vaikuttaa. Jos ahdistaa, en osta, ehkäpä?

Tuulis (Ei varmistettu)

!!!!!!!!!

(ah miten ihanaa luettavaa krapulapäivään)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen kirjoituksen kanssa periaatteessa samaa mieltä.

Kuitenkin esimerkiksi tuon H&M -mainoksen synnyttämä keskustelu osoittaa, että mainokset todellakin hämärtävät ihmisten käsitystä normaalipainosta: Eevan kirjoitukseen tuli useampikin kommentti koskien kyseessä olevan, käsittääkseni normaalipainoisen mallin "ylipainoa", nimen omaan terveyden näkökulmasta vieläpä. Aina kun keskustellaan eri kokoisten naisten näyttämisestä, aletaan huudella ylipainon epäterveellisyydestä. No, onhan se sitä, mutta jos puhe olikin normaalipainoisista...?? Vain ääripäiden ollessa esillä suhteellisuudentaju hämärtyy (josta kertoo tosiaan esim. se, että em. mallista puhuttiin kommenteissa myös "ääripäänä"...)

Okei, en ole enää varma, mikähän oli pointtini..mutta huolestuttavaa on aina terveellisyyden käyttäminen lyömäaseena ja se, että kuviteltukin epäterveellisyys oikeuttaa alentuvan suhtautumisen ihmiseen. Joop..

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä ja kiitos.

tiiti
ite puin

Ja musta jotenkin ois helpottavinta ajatella, että mulla saa olla kropassa ja naamassa juttuja, joita en pidä yhtään viehättävinä, kivoina tai ihanina, eikä niitä kenenkään muunkaan siis tarvitse pitää. Eikä mun tarvitse mitenkään pyrkiä olemaan viehättävä, ihana tai edes oikeastaan kiva, ihan vaan siksi koska olen nainen. Sen sijaan, voin panostaa johonkin ihan muuhun, vaikka sitten paperilennokkeihin tai kynsien pureskeluun. Kun jos nyt mallinmuottiin sopii 0,00000000001% maailman ihmisistä ja vatsamakkarallisten mallien myötä siihen sopii 0,000000000015% niin ollaan edelleen ihan yhtä suossa, jos sieltä haetaan elämiseen mallia.

Luin jostain Lily-postauksesta ihan loistavan kommentin siitä (jota tässä nyt ikävästi raiskaan, kun en muista miten se meni ja missä se oli), miten naisen kroppaa ja ulkonäköä pitää kohdella jotenkin palvoen, eikä siihen ainakaan saa suhtautua huumorilla. Ja miesten velvollisuus on taas oikealla tavalla esineellistää naista.

Musta jotenkin tuntuu, että vaikka usein puhutaan miesten ja median (joka jotenkin salaa sekin tarkoittaa miehiä) asettamista paineista, löytyy kliseisesti aina naiset, jotka ensimmäisinä ja kovaäänisimpinä tarttuvat toistensa ulkonäköön. Miehet esittävät mielipiteensä vain omasta puolestaan "minä en pidä sinua seksuaalisesti viehättävänä", mutta naiset samalla nollaavat koko naiseuden ja suurinpiirtein poistavat oikeuden kuulua koko sukupuoleen ihan vain rasvaprosentin perusteella. "Kyllä oikea nainen on kurvikas" "Ei seksikkäällä naisella ole selluliittia" "Kyllä oikealla naisella on permanentti" "Ei luonnollisella naisella ole silikonirintoja" "Ei kukaan mies halua lättäjalkaista naista, olet huono esimerkki lapsillekin noissa liian matalissa holvikaarissasi".

tiiti
ite puin

(lisäksi, bubbs, ahahahah: alienotsaiset kulmakarvamonsterit ja kylmännihkeä kokoomuslainen, ihan mahtavia mielikuvia :D)

Vierailija (Ei varmistettu) http://outilespyy.com/

Upee kirjoitus. Olen jo kauan ihmetellyt samaa. Niin monella naisella olisi niin paljon helpompi olla jos ne vaan lopettaisivat itsensä vertailemisen muihin ja ympäristön syyttelemisen siitä että miksen kelpaa. Aina löytyy joku joka on jostain kohtaa nätimpi ja paremman mallinen.. Hyvä itsetunto on jotain sellaista mitä ei peilistä tai kaupan katalogista löydä. Se on omien korvien välissä. Eikä sillä oli koon kanssa mitän tekemistä. Olen tavannut ihan yhtä paljon hoikkia ja kookkaampia naisia jotka ovat ihan tasapuolisesti itseensä tyytymättömiä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Siis mitä me naiset enää tehtäisiin jos me lopetettais nalkuttamasta ja yrittämästä olla jotain muuta kuin ollaan? Kudottais sukkia? Jaa mutta sitähän me ennen muinoin lehmien lypsyn ohella tehtiinkin...

tiiti
ite puin

Ja kaikkien naistenlehtien toimittajien pitäis alkaa kirjoittamaan lypsämisestä ja erilaisistä hoitavista utarevoiteista :D Sitten me taas jonossa kilpailtais siitä, kenellä olis kiiltävin lypsykone ja millä _oikeat_ lypsäjät luonollisesti ja terveellisesti lypsäisi. Näinhän se menee, nyt ei ainakaan lehmät joudu kärsimään, kun kaikki angstaa vain itsestään :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mielelläni näkisin myös design-lypsyämpäreitä, vaikka vuittonilta.

Flore

Sit on tietysti lapset ja nuoret, jotka vedetään näissä keskusteluissa aina mukaan. Että miten mainonta vaikuttaa niihin salakavalasti eikä ne osaa vielä erottaa mainoksia todellisuudesta. Mikä on varmaan ihan tottakin, mutta aikuisten pitäisi. Tai pitäisi ainakin pystyä perkaamaan oman ahdistuksensa syyt ja sitä myötä myös välittää jälkikasvulle sellaista ajatusmaailmaa, että maailmassa on muitakin asioita kuin ulkonäkö. Itsellänikin on kyllä rumalihavapäiviä, mutta sentäs pystyn tajuamaan mistä ne johtuvat ja sitä paitsi myös tiedostamaan sen, että jos samalla tungen kaljaa / pullaa / mitäikinä kurkusta alas, niin se ei ainakaan muuta tilannetta.

Mä en myöskään tajua tuota, miksi joitain asioita ei saa pitää seksuaalisesti epäviehättävänä ja toisia saa. Olen kuullut ties kuinka monen naisen sanovan, etteivät he ikinä ottaisi miestä joka ei ole niin-ja-niin pitkä tai pukeudu jollain tavalla tai ole tosi sporttinen kropaltaan, mutta auta armias, jos mies vastaavasti ei pidä samaista naista jonkun ulkoisen seikan (etenkään läski) takia viehättävänä, niin kyseinen mies on tietysti sika.

Luulen, että meidän elämä on liian helppoa ja meillä on liikaa aikaa. Lypsylle meno voisi olla ihan hyvä juttu.

kultahillokala

obese malliston nimenä, mää nauran taas, niinku aina ku näitä lukkee:) ah!

Vierailija (Ei varmistettu)

Selluliitistä puheenollen, se ei lähde pois syömällä oikein, koska se ei lähde oikein mitenkään pois pysyvästi. Tuohon ruokavaliokommenttiin tuntuu jatkuvasti törmäävän, mutta aina ilman luotettavia perusteluja sille, miksi se toimisi juuri selluliittiin. http://www.tiede.fi/artikkeli/865/selluliitti_on_ja_pysyy

tiiti
ite puin

Flore,näinpä. Ja lapsillahan on aika pitkältä läheisten aikuisten arvot ja mielipiteet tosi pitkälle asti. Ja kyllä tämä on ensimmäisen maailman ongelmien aatelia :D Ehkä tosiaan olisi hyvä käyttää aika ennemmin lypsämiseen ja kerimiseen. Voisi sitten itse kutoa juuri itselleen istuvia vaatteita itsekehrätystä langasta :D.

kultahillokala :D Tulisi muuten varmaan mahtis mainoskampajan tuolla obese-nimellä.

Vierailija, no mulla se lähtee pois näkyvistä kun lakkaan vetämästä karkkia päivittäin, mikä lienee se oleellinen juttu ulkonäöstä keskusteltaessa. Ja kyllähän selluliitin karkottamisesta löytyy ihan tieteellisiä näyttöjäkin. Lisäksi toki pitää muistaa, että kaikki mitä tieteellisellä tutkimuksella ei ole vielä todistettu, ei automaattisesti ole epätotta. Esim. aineenvaihdunnan osalta tieteellisesti todistetun faktan ja brosciencen välistä löytyy kyllä paljon äärimmäisen hyödyllistä, ihan kokemusperäistäkin tietoa.

Voi tietty johtua siitäkin, että vietän kertakaikkisen vähän aikaa puristelemassa ja tuijottamassa omia perskannikoitani, että ottaisin muuta mittaa kriittisistä selluliittimääristä kuin satunnaisen ohimenevän vilkaisun :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin tämän blogin, linkatut blogit ja kommentit. Nyökyttelin, ja olin samaa mieltä. Sitten tylsyyksissäni päädyin Daily Mailin sivuille ja näin tämän http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-2322296/Every-womans-fantas....

Ei, ihan oikeasti se ei ole joka naisen unelma. Vähän tuli suru puseroon.

tiiti
ite puin

Musta taas toi on tavallaan ihan fiksu ajattelutapa, siis sille, joka on siellä listalla. Sitten minä, joka en oo siellä listalla, arvostan taas jotain mun omaa piirrettä tai ominaisuutta, vaikka sitä perunanistutusta.

Että tavallaan se idea oiskin, että jokainen arvostais niitä omia vahvuuksiaan, ja samalla ymmärtäisi heikkoudet, eikä ajattelisikaan, että ne määrittäisivät jonkun pistesijan maailmassa. Tai puhumattakaan, että  tappelis siitä, mikä sen OIKEAN tapa määrittää se pitesija (se on aina se, jossa niitä jokaisen ittensä ominaisuuksia arvostetaan). Että ennemminkin kaikki olis vaan, eikä keskittyis toisiin ihmisiin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mainokset myy mielikuvia. Totuus paljastuu vaateosastolla: alerekissä on aina koot xs tai xl jäljellä, joka kertonee siitä, että keskimääräinen menkkahaukalla tai vastaavissa shoppaileva nainen on kokoa S-L eli normaaleissa mitoissa. Ja jos tämäkään ei vielä huojenna omaa oloa tai keljuttaa kun kaikki on mainoksissa niin shopattua, niin kehotan menemään yleiseen saunaan. Siellä näkee koko kehojen kirjon. Omat makkarat, muhkurat ja kolmannet nännit tuntuu siinä vaiheessa ihan hyviltä ja normaaleilta.

Koska itseähän näihin mielikuviin verrataan ja usein se peitellään siihen, että lapsille/toisille naisille/miehille tulee paha mieli tai vääristynyt kuva kaikesta tästä.

tiiti
ite puin

Joo, on mullekin vähän hämärän peitossa, että miksi ne 3 naista mainoksissa vaikuttaa siihen omaan mielikuvaan ihmiskropasta enemmän kuin ne 30000 oikeata ihmistä. Mutta siis taustallahan tässä lienee se, että nykyään kukaan ei halua olla yksi niistä 30 000 vaan tahdotaan olla yksi niistä kolmesta. Ja koska, kun sen sanoo noin ääneen, se kuulostaa vähän hölmötä ja sen mahdottomuus vähän niinkuin nousee useimmille itestäänselväksi ja siksi se varmaan koetaan tarpeelliseksi naamioida siihen, että sanotaan, että kaikkien ihmisten naiskuva on vääristynyt, ja tavallinen nainen ei kelpaa mihinkään. Olen koko ajan enemmän ja enemmän vakuuttunut siitä, että kyseessä on vain ihmisten tarve saada kuulla, että juuri he näyttävät supermalleilta.

Mulle tulee tästä koko keskustelusta itseasiassa vähän mieleen semmoinen mun lapsuudessa todella usein pikkutyttöjen (ja teini-ikäisten) kesken käyty keskustelu. Se meni joka kerta niin, että minä, pallonaamainen majavahampainen pikkutyttö ja 3 muuta samanalaista mietimme: "Voishan sitä alkaa missiksi, mutta kun pituus ei riitä". Ja kukaan ei koskaan sanonut tähän, että "Oottekste nyt vittu tosissanne". Ikinä. Kaikki vaan halusivat olla siinä uskossa, että se pituus ikävä kyllä esti sen misseyden.

Samalla lailla tässä koko jutussa keskustellaan jostain selluliitista tai painoindeksistä, joka nyt on ihan poistettavissa itseltä olemalla syömättä, jos oikeasti siksi supermalleiksi tahtoisi. Ihan niinkuin kaikki isokokoiset olisivat välittömästi viehkoja supermalleja, jos röpöläiaiä persläskejä alettaisiin esittää mainoksissa (samalla lailla kuin minä olisin missi, jos olisin viisi senttiä pidempi). Erona tohon missikeskusteluun toki on, että keskustelijat eivät ole 8-vuotiaita.

Vierailija (Ei varmistettu)

bubbs:

"Kaiken yllä mua ihmetyttää se, miksi kukaan välittää jostain yleisestä kauneuskäsityksestä, ja kenen omaa kauneuskäsitystä muka vastaa yleinen kauneuskäsitys. En lähde sellaiseen kaikkiovatkauniita -höpönhöpöön, mutta uskon, että kaikki ovat jonkun mielestä kauniita, tai ainakin niin, että jonkun mielestä ne ns. rumat piirteet eivät olisi ylitsepäästävissä. Minä en tykkää, jos miehellä on leveä lantio tai iso pylly, enkä jos henkilöllä on liian korkea otsa ja siihen sopimaton hiustenleikkaus, tai jos tytöllä on huonot kulmakarvat. Sit on ehkä joitakin miljardeja ihmisiä, joille nämä asiat ovat täysin yhdentekeviä, ja alienotsaiset kulmakarvamonsterit vetoavat näihin kaikkiin muihin ihanilla tisseillään ja alhaisella rasvaprosentillaan, ja ovat näiden tyyppien mielestä maailman kauneimpia. Huolimatta siitä, että minusta ovat kauheimpia! Sit taas minulle joku rasvaprosentti ei ole mikään juttu."

Jännästi tuntuu kauneuskäsityksesi vastaavan tätä yleistä käuneuskäsitystä. Ihmiset siis pystyvät katsomaan näiden epämiellyttävien piireteiden ohi (korkea otsa, rumat kulmakarvat), mutta eivät varsinaisesti ihastumaan näihin piirteisiin.
Kauneuskäsitykset ovat juurtuneet syvälle jos ihmisillä on hankaluuksia edes itse huomata niitä. Huolestuttavaa mielestäni on, että kirjoitit kuinka ihmiset ihastuvat alhaiseen rasvaprosenttiin tai ihaniin tisseihin, noiden "kummallisten" piirteiden sijaan.

tiiti
ite puin

No munsta tossa ei ole mitään ihmeellistä, on asioita, jotka luonteessa epämiellyttäviä noin yleisesti ottaen, siksi varmaan on myös ulkonäköpiirteitä, jotka ovat yleisestiottaen epämiellyttäviä? Kyllähän ihmiset katsovat ohi kummallisten luonteenpiirteidenkin, ei kai kukaan ihastu siihenkään, että toinen on tyhmä tai ilkeä, ja kuitenkin tyhmät ja/tai ilkeätkin ihmiset pariutuvat. Esim. minä :D

Ihan samalla lailla kukaan ei varmasti ihastu minun peräselluliittiin tai orankikäsiin, ja mussa on paljon epämiellyttäviä ulkonäköpiirteitä, mutta ne eivät myöskään varmasti ole kovin kiinnostavia karsivanakaan tekijänä riittävälle osalle ihmisiä.

Yleinen kauneuskäsityshän lienee lähinnä geometriaa, symmetriaa ja tasaisia linjoja, sekä tiettyjä ulkoisia biologisia viestejä kehon terveyden tilasta (esim. kaikki hampaat tallella, ja tukka päässä), en mä näe siinäkään mitään pahaa.

Schrödingerin Kissa (Ei varmistettu) http://schrodingerinkissa.blogspot.fi/

Älyttömän hyvää settiä! "Mikäänhän ei voimauta naista kuten kehut hänen ulkonäöstään. Tämä siksi, koska kaikki naisethan luonnollisesti haluavat misseiksi ja malleiksi. Lehtien kannessa keekoilu ulkonäkömeriiteillä on parasta, mitä kukaan nainen tietää" - jepjep, ei tällainen ole vakavastiotettavan aikuisen ajatuksenjuoksua.

Ajatellaan sitten niitä lapsia. Täällä http://www.huffingtonpost.com/lisa-bloom/how-to-talk-to-little-gir_b_882... on esitetty valistunut arvaus, miksi länsimaiset nuoret naiset suhtautuvat niin pakkomielteisesti omaan ulkonäköönsä: koska pikkutytöstä lähtien heidän miellyttävä ulkonäkönsä on ollut ensimmäinen asia, johon uudet tuttavuudet ovat kiinnittäneet huomiota. Lapsi oppii, että tapaaminen alkaa hyvin, jos se alkaa sanoilla "oletpa sinä kaunis" - ja jotain on pielessä, jos näitä sanoja ei kuulu.

Kuka uskaltaisi sanoa lapselleen/kaverilleen/julkisesti kaikille ihmisille, että ei haittaa, vaikka olet ruma, olet niin kiva/älykäs/huumorintajuinen, että viihdyn seurassasi oikein hyvin? Alas kauneudenpalvonta elämän tärkeimpänä tarkoituksena, hankkikaa oikea elämä! Ja jos elämän tärkein sisältö kuitenkin on hyvältä näyttäminen valokuvissa, niin silloin Photoshopin lisenssi on parempi investointi kuin meikit ja jumppahilavitkuttimet.

tiiti
ite puin

Ja munsta on ihan OK voimautua siitä omasta ulkonäöstä, jos siihen on aihetta. Ja jos ei, voimaantua sitten vaikka omasta kyvystä soittaa pianoa. Sehän on musta se tavoitetila, jokainen löytää itsestään ne vahvuudet, eikä yritäkään sopeutua toisten ihmisten mittareihin.

Se nyt on vaan minusta ihan elämää, että toisten vahvuuksilla pääsee supermalliksi ja toisen vahvuuksilla tulee keskiluokkainen asuntolainan maksaja.

Musta tuon ei-haittaa-lauseen voisi jokainen opetella ensin itse, ihan samalla lailla kuin on ihan arkipäiväistä, että ihmiset toteavat "mä en ole hyvä kielissä/matematiikassa/laulamaan". Mutta totta, musta ulkonäön kehuminen tai korostaminen silloin kun siihen on aihetta on tosiaan pöljää, tää tietty nykyisin vielä korostuu, kun netti on ties sun mitä herutuskuvaa täynnä ja aina löytyy joku kehumaan, rohkaisemaan ja levittämään "hyvää mieltä" positiivisin ulkonäkökommentein, joka näin kun tässä mietin ennemminkin rohkaisee siihen turhaan ulkonäkökeskeisyyteen.

Mä en vaan edelleenkään ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi tuntea itsensä kauniiksi. Kun ei kukaan ole väittämässä, että kaikkien pitäisi tuntea itsensä älykkäiksikään, vaan kaikille on ihan selvää että  n. puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä :D

Kommentoi

Ladataan...