Tee työtä, josta saat palkkaa

Ladataan...
ite puin

*Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Etera*

Ihan ensimmäinen työpaikka (tai toinen tai kolmaskaan) ei välttämättä aina ole juuri se unelmien unelmaduuni, eikä sitä unelmahommaa aina edes ole. Välillä myös siellä ihan parhaimmassa työpaikassa tulee päiviä, jotka vaihtaisi sekunnissa pois hermolomaan keskitysleirillä. Tämä ei tarkoita, etteikö duunipaikasta kuin duunipaikasta voisi päivittäin löytyä paljon hyödynnettävää elämässä. Siis toimistotarvikkeiden lisäksi.

Työstä saatava palkka, sehän on sitten aivan mahtava asia. Se on se syy, miksi töissä käydään. Ja jos joku on eri mieltä, hän todennäköisesti kertoo tämän 50-metrisen huvipurtensa kannelta. Monesti kuitenkin sanotaan, että pelkkä raha ei kannusta viihtymään töissä. Ja tottahan se on. Työ ja työyhteisö tuovat ihmisen elämään paljon muutakin kuin rahallista rakennusmateriaalia. Rakennusmateriaalihan se asbestikin oli.

Muuta kuin rahallista hyötyä ovat esim:

  • Epäonnistumiskokemukset. Aina ei kaikki mene putkeen, ja vaikka se ottaa päästä, se kasvattaa. Mutta ajattele, töissä pystyt sekä failaamaan, että jopa ehkä oppimaan virheistäsi työnantajasi piikkiin, ja saat siitä vielä itse palkkaa. Näin ollen voit vapaa-ajallasi keskittyä olemaan täydellinen.
  • Päteminen. Työssäkäyvänä voit avoimesti tuoda esiin olevasi yhteiskunnan duunia painava selkäranka ja pitäväsi merkittäviltä osin kansantaloutta pystyssä. Ja laulaa vappuna työväenlauluja.
  • Päteminen sosiaalisessa mediassa. Uudet työkaverit, uudet LinkedIn-kontaktit.

  • Käytännön tietokonetaidot. Ihminen, joka ei osaa käyttää 8-portaista matkalaskujärjestelmää on kuin kirahvi, joka ei osaa ajaa yksipyöräisellä. Ja kukaanhan meistä ei halua olla se kirahvi.
  • Käytännön kädentaidot. Koskaan et ole onnellisempi työsi konkreettisesta lopputuloksesta kuin onnistuessasi säätämään superergonomista työtuoliasi niin, ettei se vammauta selkääsi ja pistele niskaasi. Tai istuinosa ei välittömästi luiskahda alas, kun istut siihen. Tämähän on kuin istuttava versio Rubikin kuutiosta.
  • Käytännön ihmissuhdetaidot. Missä muualla oppisit liukenemaan niin sulavasti paikalta "puhelinpalaveriin", kun työkaverisi alkaa vaiherikkaasti ja valokuvien kertoa siitä, mitä löysi lapseltaan nenästä? Lukemattomia hyödyntämiskohteita myös vapaa-ajalla.
  • Säästö. Kotisohva ja kaukosäädinhän kuluisivat puhki, jos viettäisit työhön kuluvan ajan himassa. Ja jos vietät päivät baarissa, sekin tulee kalliiksi.
  • Vapaa-ajan arvostus. Tiedättekö sen sanonnan: "jos ei ole ikinä onneton, mistä tietää, että on onnellinen". No sama pätee vapaa-aikaan. Se pakollinen 12,5 minuuttia kahvitaukoa ei tasan tunnu yhtä hyvältä Simpsonit-maratonin keskellä kuin puhelinpalaveriputken välissä. (Ei mulla siis oikeasti mitään palavereja ollut, enpä vaan tahtonut kuulla, mitä lapsellasi oli nenässä).
  • Osaavat työkaverit. Esimerkiksi minun osaavat kertoa niin härskejä juttuja, että joudun välillä googlettamaan mistä ne puhuvat. Jälkeenpäin yleensä kaduttaa.

Käyttekö te töissä muustakin syystä kuin rahasta? Tekisittekö töitä, jos ei rahallisesti tarvitsisi?

Eteran Nuoret töissä -kampanja herättelee keskustelua siitä, miten nuoret otettaisiin paremmin työpaikolla osaksi työyhteisöä ja tuulettaa työelämän stereotypioita. Minä uskon, että parhaiten pärjää olemalla rehellisesti "minä itte" ja muistamalla, että ei se ole niin vakavaa. Ainakin sillä tavalla on antoisin ja hauskin työelämä. Ja se lienee melkoisen hyvä lopputulos, se.

Osallistu myös Työ on välttämätön paha -keskusteluun Eteran Facebook-sivuilla.

*Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Etera*

Share

Kommentit

Mariaaaa (Ei varmistettu)

Töissä on nopeampi netti ja parempi tietokone. Joskus saatan jäädä töitten jälkeen vielä tietokoneelle. Ja työhuone on lämpimämpi, töissä sen sähkölaskun maksaa yritys. Ja töissä on kahviautomaatti kaakaolla. Töissä on söpö koira jota voi rapsuttaa. Vielä kun töissä olisi sänky niin ei tarvitsisi paljoa kotona käydä :D

tiiti
ite puin

Hyviä pointteja! Toimistokoirat, ne on muuten täysin aliarvostettuja. Saiskohan muuten työsuhdekoiran? Tai työsuhdeponin :D

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Toimistokoirat on kyllä taivaan lahja. Pitääkin pyytää että meilläkin joku päivä olis taas se toimistokoira, joka uskaltaa kuorsata menemään kun tj pitää puhetta.

tiiti
ite puin

Hetken mietin, että oispa siistiä, kun ois toimistodinosaurus, mutta sitten tajusin, että semmonenhan on jo. Minä.

Silkkitassu

Rahan takia varmaan pitkälti käyn töissä. Jos olisi niin paljon rahaa, että töitä ei tarvitsisi tehdä, luultavasti valitsisin luovemman alan, jossa rahaa tulee epäsäännöllisesti jos ollenkaan. Vaikka sarjakuvataiteilija tai kirjailija. Tai sit vaan muuttaisin jonnekin kauas pois ihmisten ilmoilta ja tekisin työtä vain itselleni.

tiiti
ite puin

Joo, totta. Mää esim. voisin toteuttaa salaisen haaveeni olla taitoponiratsastaja. Mulla kun ei itsellä ole sellaista varsinaista kutsumusammattia, niin musta tuntuu, että työpaikan valinta on sellaista ainaista tasapainottelua oman ahneuden ja työn sitovuuden välillä :D

CougarWoman
CougarWoman

Missäs minä bloggaisin, ellen töissä! :D

Jos rahaa olisi kuin roskaa, bloggaisin kuitenkin mieluummin sieltä huvipurren kannelta Karibialta. Eli ellei tarvitsisi, en todellakaan tekisi töitä. Ehkä jotain vapaaehtoishommia pari tuntia viikossa vaikka jossain löytöeläintalossa niinä aikoina, kun en reissaisi ympäri maailmaa... 

 

tiiti
ite puin

Hyvä pointti! Ja missä sitten pitäisi työvaatteita, jos ei töissä!

Joo, varmasti (jossain vaiheessa ainakin) tekisin jotain vapaaehtoistyötä, tai sellaista, jonka kokisin tekevän maailmaa konkreettisesti paremmaksi.

Puuha-Pete (Ei varmistettu) http://peterakentaa.blogspot.fi/

Monesti olen miettynyt, et jos olisi rahaa kuin roskaa, kävisinkö töissä ja tullut siihen lopputulokseen et kävisin. Mulla ei todennäköisesti olis kotona riittävästi hommia. Tylsistyisin ja masentuisin ihan kokonaan, nyt on mukavasti hommia, kun on pari FB ryhmää, pari blogia, normityö, pikkuherra, vaimo sekä talonrakennus, mukavasti päivät täyttyy kaikesta kivasta. NIIIN ja tietty salitreenit ja ryhmäliikunta ;)

tiiti
ite puin

Mä en varmaan toimistotyöhön lähtisi, jos miljonääri olisin, voisin varmaan kokeilla vaikka ojankaivuuta ja just tuota talonrakennusta (ja sitten korjata lopputulosta isolla rahalla).

Riina T. (Ei varmistettu)

Mun ei välttämättä rahallisesti tarvitsisi käydä töissä (en nyt ala selittää miksi), mutta käyn silti, koska

1) haluan olla jollakin tavalla hyödyksi yhteiskunnalle ja maailmalle
2) haluan kehittää itseäni ja osaamistani
3) se on sosiaalisesti hyväksyttävämpää: en jaksaisi selittää koko ajan kaikille, miksi en tee mitään tai vastaanottaa yleistä paheksuntaa (joka mielestäni tulisikin ihan aiheesta ;) )

Olen tosin valinnut alan, joka on mielekäs, antoisa, minua kiinnostava, motivoiva jne, mutta melko huonosti palkattu - näin en ehkä olisi tehnyt, jos toimeentuloni riippuisi vain palkkatulosta.

tiiti
ite puin

Tämä mun oma ala on sellainen, jossa ei ihmishenkiä pelasteta, eikä maailmaa juurikaan paranneta (onneksi ei huononnetakaan). Tehdään vain toisten ihmisten, jotka tekevät samanlaista duunia, työtä aika ajoin helpommaksi. Työ on suurimmaksi osaksi kivaa ja haastavaa, mutta jos minulla olisi rahaa kuin roskaa, tekisin varmaankin jotain konkreettisesti muita hyödyttävää kaikella työltä jäävältä vapaa-ajaltani.

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

Mää en tekis päiväkään palkkatöitä, jos ei olis pakko. Voisin tehä kaikkea kivaa vapaaehtoishommaa (tai olla tekemättä). Mutta koska en oo rikas, pitää raahautua suolakaivokselle joka arkipäivä. On vaan ihan bonus että mun ala sattuu oleen sellanen mistä noin 80% ajasta tykkään.

tiiti
ite puin

Joo, toki kannattaa valita mahdollisimman mukava suolakaivos.

Ja kun sitä työhistoriaa kertyy, niin esim. tässä mun 15 vuodessa työkokemusta siitä pienestä osasta ärsyttävyyksiä ja kummallisuuksia riittää kyllä nauraskeltavaa :D Olen myöskin sitä mieltä, että sen oman työnsä merkityksen kyseenalaistaminen on ihan fiksua. Monet työpaikathan tänä päivänä ovat olemassa ihan vain kansantaloutta ylläpitääkseen, pyörittääkseen markkinoita, ja maailma pyörii eteenpäin vallan hyvin (ja joskus paremminkin, jos puhutaan vaikka firmoista, jotka kauppaavat kansalle krääsää), vaikkei niitä olisi.

Se ei tietenkään tarkoita, ettei se työ olisi juuri minulle ja juuri nyt tärkeää, mutta suhtaudun ihan eri lailla tänä päivänä duunijuttuihin, kuin silloin nuorempana ärsyttävänä tärkeilijänä . Olen siis joskus ollut vieläkin rasittavampi pätijä kuin nyt :D

MeR (Ei varmistettu)

Jos ja kun minusta tulee rikas...Mulla on siis jostain syystä vahva intuitio siitä, että tulen saamaan joskus paljon rahaa. Siis Lotossa tmv. Tai ehkä jostain ilmestyy tuntematon sukulainen, joka on osoittanut miljoonaperintönsä mulle. Tai tunnetut on salarikkaita. Joo, ehkä toi Lotto on kuitenkin todennäköisempi. Se todennäköisyys siihen täysosumaanhan on kuitenkin toooosi iso joka kierroksella.
Anyway, oon siis pohtinut, että kun musta tulee rikas, niin mitäs mä sitten alan tekemään. Nää toimistohommat 8-16 ei ehkä tule kyseeseen. Mies on jo täysin varma omista hommistaan. Hän ryhtyy autokauppiaaksi. On niin pohjattoman kiinnostunut autoista, mutta liian rehellinen ollakseen autokauppias.. :D Voi sit ottaa vähän persnettookin, kun ei ole niin väliä eikä tarvi asiakkaita huijata. Siitä me ollaan molemmat yhtä mieltä, että jotain tarvis tehdä. Ei välttämättä edes varsinaisia töitä, mut jotain työnkaltaista puuhastelua. Muuten on päivät liian pitkiä. Miltä se viikonloppukaan sitten enää tuntuis, jos olis joka päivä vapaalla..!?

tiiti
ite puin

Mää vaan toivon, että jonain päivänä joku työntää mun postiluukusta (ei eufemismi) miljoonat sisään. Mutta mahtavat suunnitelmat! Tuohan oiskin tosiaan hienoa, että voisi tehdä sitä työtä mitä haluaa riippumatta siitä, onko siinä kovin hyvä. Hello, balettitanssilavat, sanoisin minä!

Tuulis (Ei varmistettu)

Jos mun ei tarvitsisi tehdä töitä, luultavasti omistautuisin harrastuksilleni eli nuorisotoiminnan pyörittämiselle ja mahdollistamiselle. Saattaisin myös tehdä ilmaiseksi osaa niistä hommista, joista nyt saan palkkaa, sillä ne vaan on kivoja ja mulla on niihin koulutusta. Itse asiassa olen käyttänyt viime vuosina aikaani todella paljon (20 h viikossa) kaikkeen ei-tuottavaan, kuten vapaaehtoiseen järjestötoimintaan opiskelun ja työnteon ohella. Opintotukea saavan ihmisen etuoikeuksia sellaiset, että voi olla rahallisesti tuottava vain 20 tuntia viikossa olematta syrjäytynyt luuseri.

tiiti
ite puin

Tuo töiden tekeminen ilman korvausta on muuten jännä asia, se toimii toisilla aloilla mutta ei välttämättä toisilla. (Pölöesimerkki) jos vaikka joku perustaisi ilmaisen huvipuiston, ihan vain, koska tahtoo tuottaa iloa ympärilleen. Käytännössähän se sitten kuitenkin uhkaisi vieressä olevan maksullisen huvipuiston olemassaoloa ja veisi toimeentuloa sellaisilta, jotka sitä tarvitsee. Eli onko sitten kokonaiskuvan kannalta parempi tehdä hommaa ilmaiseksi, ottaa siitä palkkaa, vai olla tekemättä ollenkaan :D

Mai-a (Ei varmistettu)

Mun työ on kyllä tosi mielekästä ja palkitsevaa, tykkään kun mun tekemisillä on ehkä oikeasti jotain vaikutusta yhteiskuntaan ja/tai ihmisten elämään. Ja työkaveritkin on tosi kivoja. Jos saisin lottovoiton tekisin varmaan jotain työtä kyllä, mut ehkä jotain hiukan vähemmän kiireistä ja stressaavaa.

tiiti
ite puin

Totta, jotain sellaista työtä, jossa se kiire olisi vain ja ainoastaan itseaiheutettua :D

Mä lopettaisin nykyisen klo 8-16 toimistoduunini it-alalla sillä samalla sekunnilla kun kuulisin lottovoitosta tms äkkirikastumisesta. Vaikka tykkään työstäni ihan semisti, veikkaan että työmotivaatio loppuisi kuin seinään jos toisena vaihtoehtona olisi harrastuksille omistautuminen ja matkustelu jne. Käyttäisin nykyistä enemmän aikaa harrastuksiini, tarjoutuisin ehkä niihin liittyviin vapaaehtoisjuttuihin ja jos aika alkaisi käymään tylsäksi, voisin harkita vielä opiskelevani jotain uutta alaa tai ehkä keksisin itselleni jotain freelancer-hommia. Tavallista palkkatyötä tuskin koskaan enää tekisin.

tiiti
ite puin

Joo, ei muakaan ehkä rajoita se työ ja sen tekeminen sinänsä, ennemminkin se, että olen sitoutunut tekemään sitä tietyn määrän tunteja ja tiettyyn aikaan ja siitä vastineeksi saan sen turvallisen kuukausipalkan. Palkan takia tehtävä työ (oli se sitten kuukausipalkkainen duunari, freelancer tai yrittäjä) tuo mukanaan aika paljon ns. oheisia sen varsinaisen työnkuvan lisäksi,

Mari123 (Ei varmistettu)

Ehdottomasti haluan töihin tuonne KEVAan, jossa on AIKA kivat työsuhde-edut (työsuhdekoira & -poni lienevät vain ilmoituskysymys!) - ainakin erilaisten medialähteiden mukaan :D *myötähäpeää*

tiiti
ite puin

Kyllä, metalliväriponi ohjaustehostimella :D

Rhia
Evil Dressmaker

Mä teen mun nykyistä duunia paitsi rahan takia (jolla nyt ei mitenkään rikastumaan kyllä pääse, mutta justiinsa tulee toimeen) niin myös koska tykkään siitä. Jos ei rahan takia tarvis käydä töissä niin luultavasti tekisin samantapaista hommaa vähintäänkin harrasteena, ainakin itseäni varten. Jotainhan sitä on pakko tehdä ettei ihan täysin tylsisty. Olen kyllä saanut oman osuuteni työttömänä lorvailusta niin että tiedän sen tylsistyttävän mut hulluuden partaalle muutamassa kuukaudessa. 

tiiti
ite puin

Samanlaisia hommia, mutta vähemmän taitaa olla se johtava ajatus monella tässä kysymyksessä :D Ja tietty siinä olisi myös se etu, että voisi vaihtaa sitä työnkuvaa, kun itselle sopii.

Mä luulen, että työttömyys on kovasti erilaista kuin se, että olisi niin varakas, ettei tarvitsisi tehdä töitä jos ei huvita. Työttömyydessä varmaan stressaa tulevaisuudesta, kun taas rikkaana voi juoda mojitoja huvipurrella siihen asti, kunnes maailma pyörii silmissä :D

Kat E (Ei varmistettu)

Veroilmoituksessa lukee muusikko, enkä totisesti voi väittää olevani muusikko rahan vuoksi! En myöskään laske muusikkoutta työksi, se on enempi jotain synnynnäistä ja parantumatonta, vähän niinkuin sairaus... :)

Mutta mikä ihme on tämä vastakkainasettelu, että jos ihminen ei tee työtä, niin se ei sitten tee mitään? Täälläpäin maailmaa on paljon ihmisiä, esim. kotirouvia, jotka eivät käy töissä, mutta jotka huseeraavat vapaaehtoistöissä ja kaikenlaisissa yhteisöllisissä projekteissa, ja ilman heitä tämä maa ja sen meininki olisi kyllä hiton paljon onnettomampaa kuin mitä se on. Suomalaisten voisi olla ihan hyvä ottaa pienet reality checkit asenteissaan...

sanumaria
Etkaisäänymuavarte

No se tulee varmaan siitä että nyt kun istuu täällä toimistolla 8-16, niin oikeen miettii sitä sillai että "jos mun ei tarvis istua töissä niin en tasan kyllä tekis mitään". Vaikka sitten todellisuudessa tekis varmasti kaikenmailman juttuja koska a) voi valita mitä tekee b) voi valita millä panoksella tekee c) voi tehdä vaan juttuja joista tykkää. 

Mutta mikä on tämä reality check mitä huutelet?

tiiti
ite puin

Hmm... ei kai tässä mun mielestä ollut mitään vastakkainasettelua. Kysymys liittyi (palkka)työhön, ei minkään tekemiseen ylipäätään. Totta kai kaikki ihmiset tekevät jotain, elleivät ole koomassa :D

Suomessa noita vapaaehtoistöitä ei taideta kotirouvien puolesta ihan määrissä harrastaa(johtuen myös yhteiskuntarakenteesta, jossa monet palvelut tuotetaan verorahoin kaikille). Toki niitäkin on, mutta uskoisin että on paljon pienimuotoisempaa. Toki korkea veroprosentti taas merkitsee sitä, että kotirouviakin on vähemmän. Mutta kyllähän täälläkin kommenteissa useimmat totesivat, että jos rahan takia ei tarvitsisi käydä palkkatöissä, he tekisivät esim. hyväntekeväisyysduunia, eli juuri kuten nuo kotirouvat.

PoniN (Ei varmistettu)

Jos ei tarttees tehä töitä, niin haluaisin opiskella jotain mielekästä alaa, mikä ei mitenkään työllistäisi valmistumisen jälkeen, vaikka etnomusikologiaa tai kuvataiteita. Tai kieliä! Vaikka swahilia ja mandariinikiinaa. Ja viittomakieltä. Sitten voisi tehdä jotain vapaaehtoistyötä tai olla tekemättä ja lahjottaa vaan valtavia summia koalakarhujen klamydian hoitoon.
Kustantaisin myös ukon elastuksen, jotta se pääsisi päivisin töiden sijaan uppoutumaan rakkaaseen harrastukseensa, eikä tarttis enää riidellä siitä, kun se ei oo koskaan kotona.
Ja sitten kirjoittaisin kirjan, lahjoisin raadin ja saisin Finlandia-palkinnon ja jos rahan määrä ois mieletön, mahdollisesti myös Norjan suuntaan olisi ankaraa lahjontaa.

Mutta onhan se hienoa, että nykyisellään nitkuttaa työpaikassa viisi päivää viikossa taantuen aina ameebamaiseen tilaan, josta virkoaa muutamaksi päiväksi ja sitten onkin taas maanantai.

PoniN (Ei varmistettu)

Ja sitten haluaisin tehdä väikkärin jostain yhtä mahtavasta aiheesta kuin tämä: Flying squirrel conservation: policy process and the margin of planning in the Tampere City Region

Aww!

tiiti
ite puin

One for all and all for liito-oravat!

tiiti
ite puin

Koalakarhujen klamydia, tuo vaiettu vitsaus :D Tää varasti nyt kaiken huomion muulta kommentilta, ja mietin koko loppupäivän erilaisia värikkäitä tapoja, että miten koalakarhuille on tarttunut ihmisten sukupuolitauti :D

PoniN (Ei varmistettu)

Se on kieltämättä mielenkiintoinen kymysys, mutta tärkeintä olisikin nyt, että koalille saataisiin kunnon preservatiivit käyttöön, koska joillakin alueilla klamydia on pienentänyt kantaa jopa 80%. Joten ylimääräiset varat ehdottomasti koalien kesäkumeihin.
Samalla voisi miettiä, voisiko koalaa parannella, ottaen huomioon että se on aika onneton eläin: koala nukkuu suurimman osan päivästä säästäen energiaa, koska niiden syömät lehdet ovat kuitupitoisia, vähäravintoisia ja vaikeasti sulavia. WTF? Mitään muuta ruokaa ei ollut tarjolla? Plus koalalla ei ole polvilumpioita. Ja ilmeisesti ihmisen lisäksi koalan vihollisia ovat koirat ja kissat. Kissat? Mitä ttua?
Jos siis olisi ylettömästi rahaa, niin kai koaliin voisi nykyteknologialla investoida jonkin geenimuunnoksen niin, että niillä kaikilla olisi vaikka liekinheitin integroituna. Tai sinko! Siinä saisi kissa kyytiä. Ja ehkä myös hieman monipuolismepi ruokavalio olisi paikallaan.
Koalista voisi horista vaikka koko päivän, joten ehkä tekisin työtä sitten niiden parissa. Silleen Stewe Irwinin tyyliin, pitkän elämäntyön päätteeksi menehtyisin klamydiaan.

tiiti
ite puin

Kissanomistajana mä kyllä ymmärrän koalaa.

Mutta geenimuunnellut mutantti-kyborgi-koalat. Steve Irwin ja rauskunpistoklamydia. Parhautta.

Pitää vielä erikseen mainita, että todella arvostan suuntaa, johon tämä keskustelu juuri lähti. Toivottavasti huomaavat siellä Eterallakin, missä blogissa kannatta mainostaa :D

eucco (Ei varmistettu) http://muntotuudet.blogspot.fi/

Kiitos, nauroin tälle kirjoitukselle ääneen :D :D Osut suoraan konttoriorjan elämän ytimeen. Lisää!

tiiti
ite puin

Kiitokset :) Tulipa mieleen, että voisin ehkä tagata nämä  mun toimistomyyrä-postaukset jossain vaiheessa samalle tunnisteelle, jolloin pääsisi office-fiiliksiin vaikka lomallakin lukemalla ne kaikki putkeen :D

pieta

En kävisi nykyisessä työssäni jos ei olisi pakko. Mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö tekisi töitä: tekisin vain työkseni juuri sitä mitä itse haluan. Eli toisin sanoen niitä samoja asioita ja projekteja, joita teen nyt vapaa-ajalla. En kestäisi tyhjänpanttina lojumista kovin pitkään ja siksi mulla onkin aina monta rautaa tulessa :) Just tänään viimeksi pohdin, että miten muut ihmiset käyttää vapaa-aikansa jos ei tekemällä työnsä ohella jotain tuottavaa tai yleishyödyllistä? Yritin lojumista kerran, mutta tuli vaan paha mieli. En sitten yrittänyt toista kertaa.

Kiitos kiinnostavasta aiheesta. Joskus sopivaa työtä ei vain löydy tai sitä ei saa (siis kodin ulkopuolelta), mutta yrittämistä ei saa lopettaa. Minun blogissani on juttu työnhausta otsikolla "60 työhakemusta päivässä."

Niin kuin runoilija Tomi Kontio tämän päivän Hesarissa kiteytti: "Teen työtä intohimosta, en rahasta." Olen mm. kirjailija, joten en voikaan odottaa, että työstäni saatava taloudellinen palkkio olisi mitenkään mittava tai sillä pitemmän päälle eläisi. Hulluhan tällaista hommaa tekee, mutta lopettaakaan ei osaa kun on kerran alkuun päässyt.

Kommentoi

Ladataan...