Työviikosta on selvitty. Tyylipisteitä ei anneta. Eikä ainakaan lasketa.

Mutta siis jos joku tahtoisi jakaa palkinnon (tai oih, tämä tuli niin äkkiä, monta), olisin mielestäni ansainnut ainakin sarjamurhaamattomuusviirin, itsehillintäpokaalin ja käytöskukan. Viharikoksettomuuspystin, raivostumattomuuspatsaan (3 kertaa kokoiseni, pronssia) sekä yleiscräpinsietomitalin. Noin niinkuin aluksi. Lisäksi sen kakkaa heittävän apinan, joka kostaa puolestani maailman pahuuden. Ja ponin.

Toisin sanoen, on ollut mukavampiakin viikkoja. Tai kansamurhia ja muita vitsauksia. Mitä näitä nyt on.

Onneksi viikonloppu alkoi maailman (taas kerran) ensteks ansaituimmilla hampurilaisilla. Ja vaikka ruokaa odottaessa tulikin muristua kulmahampaat esillä kaikista etenkin itseä kohdanneista vääryyksistä lähimaailmankeikkeudessa, niin ruuan tultua ei muristu, vaan syötiin.