Ladataan...
ite puin

Näin vuoden lopuksi mulla on yleensä ollut tapana kieriskellä itseriittoisuudessa ja listailla merkittävimmät oman internettielämän tapahtumat (eli siis omasta mielestäni hauskimmat omat läppäni). Tässäpä siis blogivuosi 2012 tiivistettynä. Lukekaa tarkasti, pidän näistä pistarit:



Tammikuussa, heti uudenvuodenlupausteni horjuessa pohdin treenivaatteiden motivoivaa vaikutusta. Kyyyyllä itseinhokin voi motivoida. Voi se.



Helmikuussa otin vahvasti kantaa eläinten oikeuksien puolesta (tosin olen edelleenkin karhujen äänestysoikeutta vastaan), sekä aloin tulla sinuiksi väistämättömän ikääntymiseni kanssa. Ehkä jo ensi vuonna pidän sitä ujosti hihitellen kädestä.



Maaliskuussa oli puolestaan munaa and then some. Lisäksi koin tarvetta jakaa herkkiä lapsuusmuistojani liikunnan saralta.



Huhtikuussa nostatin kanssalilyläisiä vastarintaan epäinhimillisiä sääolosuhteita vastaan. Ilmeisen huonolla menestyksellä, kun katsoo ulos ikkunasta. Ryhdistäytykää, vielä ei ole liian myöhäistä! Niin, ja mahdollistin pääsiäistunnelmat meille pakanoillekin.



Toukokuussa oltiinkin sitten monenlaista ja varsinainen renessanssibloggari. Olin esimerkiksi: sosiaalinen onnistuja, fleksaaja, kissa, pitsalla ja etenkin ruma ja läski. Lisäksi saatoin ihan vähän nillittää ihmisistä, jotka kuluttavat enemmän energiaa puhuessaan liikkumisestaan kuin itse urheillessa. Ihan vähän.



Kesäkuussa ennen lomillelähtöä joku nimeltämainitsematon toimistorotta selkeästi kaipasi tunnustusta raskaasta työstään, ja visioi toimistotyöt urheilukisamuotoon. Lisäksi selvitin, mistä perin sekä pettämättömän virheettömän tyylitajuni että perifiksut läppäni.



Heinäkuussa ihan ekaksi hoidettiin se lomallelähtijän tärkein työtehtävä, eli asiasta muille leuhotus ja tiedottaminen, kysymättä. Lisäksi vuosittainen hempeilykiintiö täytettiin kertaamalla allekirjoittaneen suvereenit deittaustaidot.



Elokuussa seinänaapuri otti syksyn uuden elämän vastaan etukenossa ja äänekkäästi. Ja minä luonnollisesti haudoin hiljaista kostoa. Kokeilin lahjojani raportoivan muotijournalismin saralla, onnistuin mielestäni loistavasti.



Syyskuu, otin (itse keksimäni) haasteen vastaan kansanterveyden edistämisen saralla, ja valistin lilyläisiä mm. tv-mainosten moninaisista vaaroista, toimisto-orjan arkipäivän vihollisista, sekä pientä viatonta ihmistä vaanivista ruokatraumoista. Lisäksi näytin totuttuun tapaan upealta valokuvissa.



Lokakuussa haastoin itseäni (ja lukijoiden kärsivällisyyttä) testaamalla virtuoosimaisuuttani ruokakuvauksessa (spoiler: sitä ei ollut). Sekä tein itselleni fitness bucket listin, koska mikään ei ole niin motivoivaa kuin mahdottoman epärealistiset tavoitteet, eikö se niin mennyt? Kissanomistajan näkökulmasta tämäkin kuukausi oli melko tavanomainen.



Marraskuu, tuo virallinen vanhenemiskuukausi. Seköhän mua valvotti?



Joulukuussa olikin luvassa oma henkilökohtainen talvisotani ja Sikstuksen kappelini, eli melkein kuukauden ajan ihan joka hemmetin päivä päivittynyt whinekalenteri. Teetän itselleni upean Kiitos- hupparin tästä urakasta.



Päätelmänä: 2012 oli varsin täyteläinen whinevuosi.

Tunnustaako joku, että on lukenut kaikki linkatut jutut? Entä löytyykö palautetta? Mielellään tietty kehuja, ettei mun tarvii taas kirjoitella niitä itse anonyymisti, mutta tosi varovasti ja hampurilaismallisesti saa vähän kritisoidakin (paitsi äiti, älä taas kirjoita, että "Lopeta bloggaus ja muuta jonnekin, missä ei ole internettiä")? Onko juttutoiveita (äiti, ks. ed.)?

Share

Ladataan...
ite puin

Kaikkihan tietävät tuon vanhan sanonnan. Kävi ilmi, että se on väärässä. Oikeasti ahneella on ihan tosi iso joulukalkkunajämäeväsvoileipä.

Ehkä tuon viisauden (ja ne useat muut, joissa kielletään kaikki kiva) on keksinyt joku, joka jäi hitauttaan ilman kalkkunaa.

Share

Ladataan...
ite puin

Ja jospa sitten ne vielä perinteisemmät uudenvuodenlupaukset heti perään.

Share
Ladataan...

Pages